Jatkoajan leffakerho

  • 2 407 250
  • 12 319

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
Mitäs leffoja arvoisa raati suosittelee aiheesta kylmä sota? K19: The Widowmaker on katsottu vasta, samoin Kuuban ohjuskriisiä käsittelevä Kolmetoista päivää. Netflixin valikoima vaikutti aika suppealta aiheesta, joten täytynee hommata elokuvat ihan perinteisellä menetelmällä.

Näin äkkiseltään ei tule mieleen kovinkaan montaa elokuvaa mutta aikakauteen olennaisella tapaa liittyvä yksittäisten ihmisten tarinan kertova elokuva on Mantshurian kandidaatti (vuodelta 1962). En ole nähnyt kyseistä elokuvaa mutta olen lukenut siitä hyviä arvosteluja, joten leffa on omalla listallani nimikkeellä "hankittava kokoelmaan".

Leffa on fiktiivinen, joten totuuspohjaa sillä ei suuremmin ole - mitä nyt sen verran, että tuhansia amerikkalaisia sotilaita on virunut (ja kenties viruu edelleen) vankeudessa erilaisten kommunismia vastaan käytyjen sotien seurauksena. Osa heistä on vapautettu ja tämä leffa kertoo fiktiivisen tarinan mikä seuraus vankeusajan kokemuksilla ja aivopesulla voi olla.

Samalla nimellä on tehty sitten 2000-luvun puolella filmatisointi, josta en sitten osaa sanoa tämänkään vertaa. En edes tiedä onko se sidoksissa kylmään sotaan vai johonkin muuhun aikakauteen.

vlad.
 

Knox

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flyers
Täytyykö pohjautua tositapahtumiin? Ehdotan tietenkin Kubrickin klassikkoa Dr. Strangelove Or How I Learned to Stop Worrying and Love the bomb.

No tietty tositapahtumiin perustuvat kiinnostavat enemmän, mutta kyllähän muutkin menevät. Dr.Strangelove vaikutti imbdn perusteella sen verta mielenkiintoiselta, että pitääpä ottaa mahdollisimman pian katseluun. Tack!

Samoin kiitokset Vladille, täytyy vahdata tuo samalla kertaa.
 

L. Paraske

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Suomi, Arttu Hyry, Hagaby Golf 2
EIpä siitä kauan ole kun sampio oli samalla asialla: Jatkoajan Leffakerho - Sivu 226 - Jatkoajan keskustelupalsta

Tuolta voit bongailla lisää suosituksia.

Mantshurian kandidaatti (vuodelta 1962). En ole nähnyt kyseistä elokuvaa mutta olen lukenut siitä hyviä arvosteluja, joten leffa on omalla listallani nimikkeellä "hankittava kokoelmaan".

Leffa on fiktiivinen, joten totuuspohjaa sillä ei suuremmin ole - mitä nyt sen verran, että tuhansia amerikkalaisia sotilaita on virunut (ja kenties viruu edelleen) vankeudessa erilaisten kommunismia vastaan käytyjen sotien seurauksena. Osa heistä on vapautettu ja tämä leffa kertoo fiktiivisen tarinan mikä seuraus vankeusajan kokemuksilla ja aivopesulla voi olla.

Samalla nimellä on tehty sitten 2000-luvun puolella filmatisointi, josta en sitten osaa sanoa tämänkään vertaa. En edes tiedä onko se sidoksissa kylmään sotaan vai johonkin muuhun aikakauteen.

vlad.

Denzel Washingtonin ja kumppaneiden tähdittämä uusintaversio kertoo Persianlahden sodan koettelumuksista, joten ei aivan Kylmä sota -genreen mene se. Sen sijaan tuo Korean sodan jälkitunnelmiin sijoittuva alkuperäisversio on mulle se ultimaattinen kylmä sota -leffa, vaikkakin maailmanpolitiikka on vain taustana tuolle leffan traagiselle tarinalle.

Kyseessä on yksi lempielokuviani, jonka paikoin äärimmäisen synkkyyden sekaan mahtuu ripaus huumoriakin. Monivivahteinen tarina on kuvattu hienosti, ja vähän sellainen vinksahtanut mutta erittäin kiehtova tunnelmahan siinä leffassa on. Pääosan Laurence Harveyn puunaamainen roolisuorituskin itse asiassa sopii leffaan oikein hyvin, vaikkakin huikeimman roolisuorituksen tekee Angela Lansbury. Mulle Lansbury oli ennen leffan näkemistä se herttainen rouva Murhasta tuli totta -sarjassa, mutta tuossa tekee kylmäävän roolin aivan toisesta äärilaidasta.

Huomenna kun on vaimosta vapaa päivä, niin voisi kyllä pitkästä aikaa pistää Mantsuurian pyörimään, kun kerran puhetta siitä tuli.
 

Stark

Jäsen
Suosikkijoukkue
Florida Panthers, Minnesota Wild
Leffateatterissa tuli nyt viimeinkin käytyä tuo Gravity katsomassa. Ennen elokuvaa tiesin siitä tasan kaksi asiaa: Sandra Bullock ja avaruus. Lisäksi olin kuullut, että 3D toimisi jotenkin normaalia paremmin.

En todellakaan pettynyt. Oli itse asiassa erittäin hyvä juttu, etten ollut käynyt imdb:stä tai muualta lukemassa arvioita. Elokuva onnistui yllättämään. Kaksi hienoa näyttelijäsuoritusta, visuaalista ilotulitusta ja ahdistavaa jännitystä. Itselleni aiheuttaa jotenkin aina lisäahdistusta sellaiset tilanteet, joissa happi on vähissä tai joku elokuvan hahmo jostain muusta syystä joutuu hengitystä pidättelemään. Miettikääpä muuten Gravity 4D:nä eli vähän lämpötilan vaihteluita mukaan! Moni on kritisoinut Gravityn suhteellisen yllätyksetöntä ja suoraviivaista juonta, mutta itse näen että tarina antaa yksinkertaisuudessaan tilaa nimenomaan visuaalisuudelle ja näyttelijäsuorituksille. Elokuva oli lisäksi täydellisen mittainen. Varmasti tulee hankittua, kunhan kauppoihin ilmestyy. 5/5 eli niin sanottu must see.
 

Ted Raikas

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Eilen kävin katsomassa Wolf of Wall Streetin. Ennakkoon ei ollut kaikkialla ihan estottomasti hehkutettu, paitsi tietysti DiCaprion suoritusta. Ihan mielettömän paljon en aiheesta tiennyt, mutta nyt tiedän enemmän (vaikka tämä nyt monelta osin olikin hyvin fiktiivinen).

No oli miten oli, niin leffa iski kyllä täysillä. En ihan näin hervotonta osannut odottaa. Elokuvahan on pikimustaa komediaa monelta osin, tietysti draaman ohellakin. Mikään ihan ylettömän ryppyotsainen tekele ei tosiaan ja hyvä niin. Mehukkaat dialogit, sanalliset oivallukset ja toinen toistaan absurdimmat tilanteet pitivät otteessaan hypnoottisella tavalla ja ei sitä DiCapriota turhaan olla taas hehkutettu. Mies osaa ja eläytyy ja tämänkin elokuvan aikana kävi komiikasta pimeään raivoon ja uhoon lähes kaikki tilat läpi. Melkoisella intensiteetillä kyllä heittäydytty. On kyllä yksi nykyajan parhaista ja monipuolisimmista näyttelijöistä. Ei muu kaartikaan huono ollut, paljon huikeita sivuosia joista ehkä Matthew McConaughey iski hermoon parhaiten, aivan kipeän hyvä pienehköksi jäänyt sivurooli.

Kyllä se pappa Scorsese osaa yhä vaan. Kuvaukset, leikkaukset, musiikinkäyttö ja kaikki hommat kohdallaan. Elokuva on toki pitkä ja ehkä muutamassa kohdassa mietti, että olisiko sitä voinut hitusen lyhentää. Oli lopulta kuitenkin niin intensiivinen ja mukaansatempaava, että se on aika pieni nillityksen aihe. Pitkässä kestossa saadaan se muutos ryysyistä rikkauksiin perustavammin kerrottua. Jos hetkittäin nyt tylsyys iskikin, niin kehiin heitettiin seuraavassa tilanteessa niin vinksahtaneita juttuja, että se hetken väsymys laantui siihen.

Kova tapaus tämä. Tulee kisaamaan kyllä tämän vuoden lopussa omissa kirjoissani vuoden parhaasta elokuvasta ilman muuta.
 

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
Siitä on jo aikaa ties kuinka kauan kun viimeksi näin Brian De Palman Carrien mutta nyt tuli katsottua tämä mielenkiintoinen ja loistava teos uudelleen oikeastaan sen tähden, koska tässä aivan näinä aikoina sain luettua (uudelleen) Stephen Kingin hienoin pienoisromaanin Carrie.

En muistanutkaan kuinka hienolla tavalla De Palma sai puettua Kingin teoksen filmille, hänen onnistui tavoittaa alkuperäisteoksen mielipuolisuus ja tunnelma - erityisesti Carrien tuskallinen elämä ja hänen ahdistava ympäristönsä kotona, lisäksi Piper Laurie oli todella oivallinen valinta Carrien mielipuolisen ja tyrannimaisen äidin rooliin. Elokuvassa oli muitakin loistavia roolisuorituksia, vaikka rooleina niihin ei välttämättä saatu niin paljon puettua voimaa mitä alkuperäisteoksessa, kuten Travolta Billy Nolanina, mutta kaikkiaan heissä oli kirjan hengen tuntua.

Mutta tietenkin selkeällä tavalla kaikkien ylle nousee loistava ja herkkä Sissy Spacek Carriena. Vaikka häntä ei äärimmäisen laihana voi mieltää "taikinaksi" on hän kaikella muulla tavalla mitä erinomaisin valinta rooliin ja hänen onnistui tavoittaa todella hienolla tavalla Carrien henki. Hänestä kuvastui kaikella tapaa Carrien herkkyys ja arkuus ja täydellinen epävarmuus - aivan kuin King olisi katsellut Spacekia kirjoittaessaan Carriesta - mutta samalla elokuvan julmina päätöshetkinä Spacekin onnistui tehdä täydellinen muodonmuutos ja arasta ihmispolosta tuli mitä julmin kostaja. Tällöin hänen silmistä ja kehosta huokui julmuutta ja voimaa ja häntä katsoessa tuli lumoutunut ja samalla aavistuksenomaisesti kauhistunut tuntu. Loistelias suoritus kerta kaikkiaan!

De Palman versio ei etenkään lopussa noudattanut kirjan äärimmilleen vietyä tuhoamisvimmaa - kenties hyvä niin - mutta elokuvansa loppuun De Palma sai puettua hyvin voimakasta symboliikkaa kituvan ja kuolevan "jeesus-hahmon" myötä. Äidin ja tyttären julma kohtaaminen oli hyvin symbolinen ja voimallinen - verestä sinä olet tullut...

Ehdottomasti eräs parhaimmista King-filmatisoinneista - ei kahta sanaa. Teoksessa De Palma osoitti kykynsä ohjaajana ja teki todella loistavaa työtä. Leffan jälkeen mietin, että onko reilua katsoa Kimberly Peircen 2013 ohjaama tulkinta Kingin Carriesta, tai jos sen katson niin kenties on odotettava hetki jotta terävin muistijälki De Palman versiosta katoaa aivoistani.

vlad.
 

Ted Raikas

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Katselinpa minäkin tässä ketjussa esille tuodun Valhalla Risingin tuossa äsken ja olihan se paikoin aivan mykistävän kaunis ja jopa unenomainen elokuva. Juuri tuo unenomaisuus ja paikoittainen staattisuus oli ehtaa Winding Refniä, mitä nähtiin Drivessa. Tämä oli vasta nyt toinen elokuva mieheltä ja olen vakuuttunut, että nimenomaan tuo visuaalisuus on miehen vahvuus. Kenties nuo seikat syö itse elokuvan syvällisyyttä, mene ja tiedä, mutta tässä tapauksessa tulkintaa jätettiin katsojalle mikä oli hyvä.

Kuten Drivessa, myös Valhalla Risingissa oli musiikkia käytetty hienosti ja tähän sopi tuollainen paikoin postrockmainen kolkko ja skandinaavishenkinen musiikki elektronisine vivahteineen paremmin kuin joku banaali ja geneerinen mahtipontinen ääniraita. Tämä elokuva kuitenkin oli "genrensä" elokuvaksi hyvin riisuttu ja minimalistinen.

Täytyy tsekata Winding Refnin muitakin elokuvia, kun nyt vauhtiin pääsi. Sen Driven voisi myös joskus katsella uusiksi.
 

Musta Nuoli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkue, TuTo. Varauksellisesti.
Ehdottomasti eräs parhaimmista King-filmatisoinneista - ei kahta sanaa. Teoksessa De Palma osoitti kykynsä ohjaajana ja teki todella loistavaa työtä. Leffan jälkeen mietin, että onko reilua katsoa Kimberly Peircen 2013 ohjaama tulkinta Kingin Carriesta, tai jos sen katson niin kenties on odotettava hetki jotta terävin muistijälki De Palman versiosta katoaa aivoistani.

Uusi tulkinta aiheesta ei ole missään nimessä huono, vaikka ei sinänsä mikään mestariteoskaan. Tietyiltä osin kirjalle hieman uskollisempi varsinkin loppupuolella, ja toisaalta tietyiltä osin päivitetty nykypäivään - erityisesti kännykkäkamerat ja muu teknologia ovat suuressa roolissa modernissa koulukiusaamisessa. Lisäksi Chloe Grace Moretz teki hyvän Carrie-tulkinnan.

Moretzhan on Sissy Spacekia kauniimman ja sopusuhtaisemman näköinen fyysisesti, mutta hyvin Moretz tavoitti henkisen arkuuden ja alistetun hissukkamaisuuden, mikä ei riipu ulkonäöstä. Häntäkin kohtaan tunsi sympatiaa ja uskoi katsojana, että Moretzin Carrieta voitaisiin kiusata rajusti. Julianne Mooren esittämä äitihahmo oli hieman vähemmän demonisempi, mutta ei yhtään sen miellyttävämpi ääriuskovainen fanaatikko, joka oli siirtänyt kaikki omat traumansa, katkeruutensa ja itseinhonsa tyttäreensä.

Kannattaa uusi tulkinta kirjastakin siis minusta katsoa. Ei se ole de Palman veroinen tulkinta, mutta kyllä se paikkaansa puolustaa ja seisoo myös omilla jaloillaan. Uusi elokuvakin on nimenomaan uusi tulkinta kirjasta, ei ns. remake vanhasta elokuvasta.

Jos pitäisi vähän tylsästi typistää Carrie-tulkinnat tähdiksi, niin de Palman teos olisi viisi tähteä viidestä ja Peircen teos olisi mielialasta riippuen kolme tai kolme ja puoli tähteä viidestä. Eli jälkimmäinenkin on selvästi plussan puolella ja Carrien tarinan ystävälle katsomisen arvoinen, mutta vertailu klassikkoteokseen on vähän kohtuutonta.

Sen sijaan en suosittele ikinä katsomaan sekuntiakaan tekelettä Carrie 2, joka tehtiin paljon myöhemmin alkuperäisen Carrie-elokuvan jälkeen, ja jossa oli ainoastaan Piper Laurien hahmo nyt aikuiseksi kasvaneena koulukuraattorina. Karmeaa rahastusta, jonka kaltaiset teokset pitäisi kieltää jollain lailla.
 

Magni

Jäsen
Suosikkijoukkue
KHL, NHL
Viime päivien aikana on Vietnamin sotaan liittyvät elokuvat alkaneet kiinnostamaan. Tulikin tuossa kateltua parin päivän aikana Platoon, Hamburger Hill ja kaikkien tuntema Full Metal Jacket. Näistä se paras teos on omaan makuun tuo Platoon, joskin myös nämä kaksi muuta ovat varsin vaikuttavia teoksia. Suosittelen kaikkia kolmea, jos aihe kiinnostaa.

Onko foorumilaisilla ehdotuksia Vietnamin sotaan liittyvistä leffoista? Ei tarvi olla edes varsinainen sotaelokuva, jos vain jollain tavalla liittyy tuohon sotaan. Alkanut kyseinen sota kiinnostamaan ja siihen liittyvät elokuvat.
 

alwahla

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flames, Canadiens, Kraken, HIFK
Sen sijaan en suosittele ikinä katsomaan sekuntiakaan tekelettä Carrie 2, joka tehtiin paljon myöhemmin alkuperäisen Carrie-elokuvan jälkeen, ja jossa oli ainoastaan Piper Laurien hahmo nyt aikuiseksi kasvaneena koulukuraattorina. Karmeaa rahastusta, jonka kaltaiset teokset pitäisi kieltää jollain lailla.

Kahdesti on tullut kyseinen raina nähtyä ja kumpikin kerta aiheutti niin pahan olon, että meinasin jättää kesken koko katselun. Ei pelkästään se, miten kyseinen leffa onnistui lähes raiskaamaan alkuperäisen mestariteoksen, vaan se näyttelijätyö ja juoni. Myös erikoistehosteet olivat pelkkää kuraa.

Viime aikoina on tullut katsottua pari tälläkin palstalla hehkutettua filmiä eli jo Asia, joka avautui sinulle-ketjussa mainitsemani Shooting Dogs, joka oli valtaisa pettymys, Hachiki-leffa, josta pidin aika paljon, vaikka Richard Gere olikin siinä pääosassa sekä ensimmäiset osat Star Wars-trilogiasta, siis siitä alkuperäisestä.

Viimeksi mainittu on tähän mennessä yllättänyt eniten, sillä olin luupäisessä ja vahvoihin ennakkoasenteisiin taipuvaisessa mielessäni tuominnut kyseisen sarjan jo etukäteen täysin paskaksi, mutta kyseessä onkin kerrassaan mahtava avaruusooppera. Hienot hahmot (poislukien R2D2 ja sen kultainen adjutantti), hienot elokuvat sekä upea musiikki ovat vieneet minut mennessään. Vielä pitäisi jaksaa katsoa uusimmat osat, sillä Darth Vaderin tarina on alkanut kiinnostamaan todella paljon.
 

Musta Nuoli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkue, TuTo. Varauksellisesti.
Onko foorumilaisilla ehdotuksia Vietnamin sotaan liittyvistä leffoista? Ei tarvi olla edes varsinainen sotaelokuva, jos vain jollain tavalla liittyy tuohon sotaan. Alkanut kyseinen sota kiinnostamaan ja siihen liittyvät elokuvat.

Varmasti itsestäänselvyys ehdotuksena, mutta kai sentään olet katsonut Ilmestyskirja.Nytin? Coppolan mestariteos on tällä saralla ylittämätön klassikko. Sekä teatteriversiona että Redux-versiona. The horror, the horror!

Itsestäänselvyys 2: totta kai olet varmasti katsonut Kauriinmetsästäjän? Yksi parhaista elokuvista koskaan, ja siinä Vietnamin sota on varsin keskeisessä roolissa.

Suosittelen myös Brian de Palman teosta Casualties of War - Sodan arvet, jossa pääosassa ovat Sean Penn ja Michael J. Fox. Tosipohjainen tarina Vietnamin sodasta on ensiluokkainen.

Werner Herzogin ohjaus Rescue Dawn on myös oivallinen elokuva sotavankileiristä, tosipohjainen sekin. Pääosassa itsensä nälkäkurjeksi laihduttanut Christian Bale.

Robin Williamsin tähdittämä draamakomedia Hyvää huomenta, Vietnam! on myös katsomisen arvoinen, katkeransuloinen tarina Vietnamiin päätyneestä radion tiskijukasta, joka kuulutuksillaan rikkoo vakiolinjauksia. Tämä on osin tosipohjainen.

Sen sijaan yhtään tosipohjaisia eivät ole Rambo II eivätkä Chuck Norrisin Missing In Action -trilogian leffat, mutta ne ovat kelpo rytinää vailla minkäänlaista realismia viihdekokemusta häiritsemässä. Ensimmäinen Rambo sen sijaan on vakavampi toimintadraama, joka kertoo siitä, mitä sotilaalle voi tapahtua henkisesti Vietnamin sodan jälkeen, se on täysin eri puusta.
 

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
Onko foorumilaisilla ehdotuksia Vietnamin sotaan liittyvistä leffoista? Ei tarvi olla edes varsinainen sotaelokuva, jos vain jollain tavalla liittyy tuohon sotaan. Alkanut kyseinen sota kiinnostamaan ja siihen liittyvät elokuvat.

Sotaan ja aikakauteen liittyen on suositeltava Oliver Stonen ohjaamaa ja Tom Cruisen tähdittämää Born on the Fourth of July eli Syntynyt 4. heinäkuuta.

En enää ryhdy edes muistelemaan tarkemmin leffan tarinaa, koska katsomisesta on vierähtänyt aikaa reilusti yli vuosikymmen. Tarinan keskiössä on halvaantunut sotaveteraani, joka kääntää kelkkansa ja ryhtyy pasifistiksi ja sodanvastustajaksi koettuaan maansa pettäneen hänet. Muistelen leffan olevan ihan ok tasoisen ja käsittelevän sodanvastustajia ihmismoisella otteella.

Ehdottaisin katsomaan myös Roland Joffén ohjaaman Kuoleman kentät vuodelta 1984. Elokuva ei liity itsessään Vietnamin sotaan vaan käsittelee Kamputsean tapahtumia Pol Potin hirmuhallinnon aikana, mikä taasen olennaisella tapaa liittyy jatkumona Vietnamin sotaan.

vlad.
 

Musta Nuoli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkue, TuTo. Varauksellisesti.
Vietnamin sodasta ammentavia elokuvia mutta eivät varsinaisia sotaelokuvia ovat muun muassa Oliver Stonen Syntynyt 4. heinäkuuta sekä myöskin Oliver Stonen ohjaama Heaven & Earth. Nämä elokuvat yhdessä Platoonin kanssa muodostavat epävirallisen "Vietnam-trilogian" Stonen tuotannosta. Nämä kaksi keskittyvät enemmänkin sodan jälkimaininkeihin ja veteraanien myöhempiin kokemuksiin, mutta kumpikin on hyvä ja vaikuttava elokuva.

Stonehan tietysti tietää mistä on kyse, onhan Platoon saanut vahvasti vaikutteita hänen omasta rundistaan Vietnamin sodassa.

Vietnam-sotaelokuvien ehdoton klassikko on kuitenkin vuoden 1968 lyhytanimaatio Mickey Mouse In Vietnam, jonka voi katsoa YouTubesta. Kestona vähän yli minuutti.
 

Magni

Jäsen
Suosikkijoukkue
KHL, NHL
Moni on nähty noista ehdotuksista, mutta myönnän, että sivistyksessä on sellainen aukko, että tämä Kauriinmetsästäjä on jäänyt näkemättä tai sitten olen nähnyt sen todella nuorena. Nopeasti en ainakaan muista IMDB:n kuvauksen perusteella, että olisin tuon nähnyt. Ilmeisesti todella vaikuttava teos vielä kyseessä, mutta tähän mennessä tiemme eivät olleet kohdanneet. Sekin asia korjataan tulevina viikkoina.

Muut näkemättömät teokset noista ehdotuksista ovat Kuoleman kentät, Heaven & Earth ja tämä Mickey Mouse in Vietnam. Onhan noita näkemättömiä leffoja kyseisestä aiheestakin, vaikka paljon on nähtykin. Osasta on kyllä todella hatarat muistikuvat. Pitääpä noita kolmea ensimmäistä leffaa ainakin alkaa metsästämään.

Kiitos vaan kaikille vastanneista ja lisääkin saa toki ehdottaa. Kyllä täällä näköjään on muitakin sotaelokuvien ystäviä, kun vastauksia tuli kuin tykin suusta.
 

mikko600

Jäsen
Suosikkijoukkue
NUFC
Täytyy tsekata Winding Refnin muitakin elokuvia, kun nyt vauhtiin pääsi. Sen Driven voisi myös joskus katsella uusiksi.

Only God Forgives kannattaa tsekata seuraavaksi. Loistava pätkä, joka ei todellakaan päästä helpolla. Visuaalisuus on viety jälleen uudelle tasolle ja ko. leffa harvoja nykyajan (kunnon levityksessä olleita) pätkiä, jossa oikeasti pitää ja kannattaa miettiä kokonaisuutta. Kaikki liittyy kaikkeen, jokaisella kohtauksella on merkityksensä ja elokuva haastaa katsojansa. Refn osaa tämän parhaiten nykyohjaajista maanmiehensä Von Trierin kanssa. Nero, yksinkertaisesti.
 

sonnychiba

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät
Multa meni toi only god forgives yli hilsee. En vaan tajunnu sitä eli en tykänny.
Itse katoin eilen brittileffan Blood. Ihan ok, ei sellainen kuin odotin. Pääosan esittäjä veti roolinsa hyvin ( Paul Bettany ).

Sent from my GT-I9105P using Tapatalk
 

Girardi #5

Jäsen
Suosikkijoukkue
NY Rangers ja Kalapa
OLin lukenut Nicolas Winding Refnin Only God forgivesistä hyvin kriittisiä arvioita, eikä se juhli pisteillä IMDb:n sivuillakaan joten ennakko-odotukset eivät olleet kovinkaan korkeilla tämän elokuvan suhteen. Ja nyt elokuvan katsottuani mietin todella pitkään, että mitä muut katsojat ovat elokuvalta odottaneet ja mitä he ovat kaivanneet kun lopulta ovat kritisoineet elokuvaa ja jopa dumanneet sen täysin. Minun on yksinkertaisesti pakko todeta, että pidin tästä elokuvasta oikein paljon ja se oli kaikella tapaa toimiva paketti ja vähäeleisyydessään hyvin tyly ja paikoin jopa hyytävän tyly elokuva.

Sama täällä, tykkäsin leffasta sekä Goslingin -roolista ennakkoasetelmista huolimatta. Olen tykännyt myös David Lynchin leffoista, joten tällainen omaperäinen taiteellinen tyyli uppoaa myös. Onhan leffa visuaalisesti näyttävä, ja Vithaya Pansringarm näyttelemä "Chang" -pahis hyvinkin uskottava. Only God Forgives saa kuitenkin risuja lyhyydestään ja lopustaan, koska olisin halunnut nähdä tätä vielä lisää. IMDb antaa arvosanan 5,9, minä seiskan!
 

sampio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Menestyvin, sympatiat muille hyville.
Raamatulliset elokuvat eivät ole hetkeen napanneet sitten Gibsonin Passionin, mutta saapi nähdä, mitä Aronofsky-Crowe-Hopkins-Connelly -kvartetti saa aikaan. Noah pitäisi paukahtaa teattereihin keväällä.
 

Skeletor

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, urheilullisesti avoin sarja
Moni on kritisoinut Gravityn suhteellisen yllätyksetöntä ja suoraviivaista juonta, mutta itse näen että tarina antaa yksinkertaisuudessaan tilaa nimenomaan visuaalisuudelle ja näyttelijäsuorituksille. Elokuva oli lisäksi täydellisen mittainen. Varmasti tulee hankittua, kunhan kauppoihin ilmestyy. 5/5 eli niin sanottu must see.

Itse annoin leffalle muistaakseni Flixterissä 2,5/5 tähteä. Vaikka olisi kuinka hienot tehosteet ja efektit, niin noin kökkö ja tylsä juoni ei oikein jaksanut sytyttää. Ja kun elokuvan maailma jonkin verran sivuaa omia harrastuksia, niin tylsän juonen rinnalla seurasin myös rakennettua virtuaalimaailmaa. Melkoista huttuahan tuo maailma oli. En tiedä, yritettiinkö asioissa olla kovin realistisia, mutta monessa kohtaa oli melkoisia yliampumisia. Juoni+epärealistisuudet eivät vaan jaksaneet sytyttää visuaalisesti hienossa leffassa...
 

Ted Raikas

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Kieltämättä ne ihme tarzanhypyt ja viime hetken pelastukset vähän tökki tuossa Gravityssa, kun pääpiirteittään oli selkeästi pyritty tekemään mahdollisimman realistinen avaruusleffa. Tuontyyppisessä elokuvassa kaikki tuollaiset temput vähän liikaa kiinnittää huomion. Ehkä tuon olisi voitu tehdä hiukan vähäeleisemminkin ja vähemmän toiminnallisella ja korostettu sitä psykologista painetta pikemminkin. No, mene ja tiedä.

Toki syvyysvaikutelmat ja huimaavat näköalat kaukana siintävään Maahan oli harvinaisen mahanpohjasta sieppaavaa kuvastoa elokuvaksi. Puitteet ja tietyt kikat ihan ensiluokkaista. Johtuneeko sitten huimista ennakkohehkutuksista tiettyjen ihmisten taholta, niin lievä pettymyksen maku jäi tuosta suuhun.

Eikä se 3D nyt mitään hengen salpautumista tässäkään aiheuttanut. Joko minulla on silmissä vikaa, enkä saa samaa efektia kuin muut tai sitten odotan vaan enemmän kuin oikeasti on tuossa kolmedeessä tarjolla.

En kyllä enää vähään aikaan 3D-versioita mene katsomaan. Sekä Hobitti että Gravity ei kumpikaan vastannut sitä mitä muiden puheitten perusteella olisi voinut kuvitella.
 

Hanson

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, alasarjat.
Muistatteko, onko yksikään Renny Harlin elokuva saanut hyvää tai edes tyydyttävää arvostelua ? Onko Renny Harlin jatkoaikalaisten mielestä tehnyt koskaan hyvää, tai edes tyydyttävää elokuvaa ? Teattereista ne ovat ainakin yleensä poistuneet pikavauhtia.

Viimeisin elokuva "The Legend of Hercules" on tuoreeltaan murskattu amerikkalaisessa alan lehdistössä. Itse en ole elokuvaa nähnyt, mutta arvostelut näyttävät vähintäänkin tyrmääviltä.

Rotten Tomatoesin lukijoista vain 2% antoi elokuvasta positiivisen arvion.

NY Daily News : "Absurdisti käsikirjoitettu, huonosti näytelty, hermoillekäyvällä tavalla kuvattu"

The Hollywood Reporter : "Edes taistelukohtaukset eivät olleet jännittäviä, koska ne näyttävät tekaistuilta ja muilta kopioiduilta...lukuisissa videopeleissä on kohtaukset tehty paremmin."

Variety : "Elokuva on toteutukseltaan täyttä kitsiä aina puisevasta dialogista halpaan esittäjäkaartiin ja erittäin tietokoneavusteiseen kuvastoon."

Washington Post antoi elokuvasta puolikkaan tähden, neljästä mahdollisesta ja mainitsi mm. "...elokuvan Nemea leijona on tietokoneella luotu hirviö joka näyttää enemmänkin...täytetyltä eläimeltä."
 

MustatKortit

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joel Pohjanpalo ja Aleksi Mustonen
Muistatteko, onko yksikään Renny Harlin elokuva saanut hyvää tai edes tyydyttävää arvostelua ? Onko Renny Harlin jatkoaikalaisten mielestä tehnyt koskaan hyvää, tai edes tyydyttävää elokuvaa ? Teattereista ne ovat ainakin yleensä poistuneet pikavauhtia..

Mites Cliffhanger aikoinaan? Entäs se Rennyn ohjaama Die Hard?

Harlinin elokuvathan ovat ihan aidosti paskaa, enkä niitä kenellekään suosittelisi, mutta nuo kaksi olivat yleisömenestyksiä, niin olivatko kritiikitkin edes hieman parempia?

Sinällään hämmästyttävää, kuinka kauan Renny on saanut rahoitettua näitä projektejaan, ottaen huomioon, miten surkea hänen "onnistumisprosenttinsa" ohjaajana oikeastaan on.
 

L. Paraske

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Suomi, Arttu Hyry, Hagaby Golf 2
Muistatteko, onko yksikään Renny Harlin elokuva saanut hyvää tai edes tyydyttävää arvostelua ? Onko Renny Harlin jatkoaikalaisten mielestä tehnyt koskaan hyvää, tai edes tyydyttävää elokuvaa ? Teattereista ne ovat ainakin yleensä poistuneet pikavauhtia.

Tuota Rotten Tomatoes -sivustoltahan voi katsoa, mitä kriitikot valtameren takana ovat tykänneet: Renny Harlin - Rotten Tomatoes

Cliffhanger, The Long Kiss Goodnight ja Die Hard 2 ovat siis saaneet ihan kelvolliset arvostelut, ja kyllähän niistä jokainen aivan katseenkestävä on. Long Kiss Goodnightia pitäisin itse selvästi parhaana.

Se on kyllä myönnettävä, että noista Deep Blue Sean jälkeisistä leffoista olen tainnut viitsiä katsoa tasan yhden, ja se kyseinen raina (Mindhunters) ei hirveästi ole rohkaissut katsomaan noita muita tasaisesti valtameren molemmin puolin murska-arvosteluita saaneita leffoja.
 

MustatKortit

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joel Pohjanpalo ja Aleksi Mustonen
... Erittäin viihdyttävää kamaa, olisin jaksanut katsoa pidempäänkin kuin kolme tuntia.

Minä kirjoitin tästä jo aiemmin, mutta sanottakoon vielä kerran, että mielestäni tässä leffassa ei ollut mitään kovin yllättävää, vaan juonen tajusi jo alussa: ryysyistä rikkauksiin ja sitä kautta kohti ongelmia, laittomuuksia ja sekakäyttöä.

Mielestäni ihan samanlainen elokuva, kuin Mafiaveljet tai Lord of War, nyt ei vain kaupattu huumeita tai aseita, vaan osakkeita.

Ihan viihdyttävä elokuva toki ja Leonarda di Caprio oli hyvä.

Olen silti nähnyt Scorseselta paljon parempiakin pätkiä, kuten Departed.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös