Jatkoajan leffakerho

[M@rko77]

Tuossa joulukuun alussa tuli bongattua Menneisyys ja Isänmaallinen mies -rainat. Menneisyys oli parhautta, mutta tuosta kotimaisesta jäi sellainen väkisin väännetty kuva. Pamela Tola melkein alasti ihan ok, Suosalokin menetteli. Leffa ei vaan oikein toiminut.

 

[Girardi #5]

Winter's Bone oli hyvä, pienellä budjetilla ja karuissa maisemissa kuvattu tarina jossa perheen 17v likka (Jennifer Lawrence) etsii amfetamiinin valmistaja isäänsä. Leffan kovin jätkä on John Hawkesin esittämä "Teardrop".

 

[Girardi #5]

Ainiih, ja muistakaa kaikki katsoa varsinainen joululeffa Yksin kotona! :) Me katsotaan se tänään.

 

[Baldrick]

Olen nyt katsonut Snabba Cash -trilogian kaksi ensimmäistä osaa ja perkele, että on hyvää pohjoismaalaista rikosdraamaa. Jos joku tykkää Man som hatar kvinnoreista ja Tappajan näköisistä miehistä, kannattaa ehdottomasti katsoa!

Myös The Butler -elokuva oli varsin hieno tekele, joka kertoo mustan miehen matkasta läpi 1900-luvun aina nykypäivään asti, päätyen presidentin pidetyksi hovimestariksi. Samalla elokuva seuraa rotuerottelua jenkkilöissä hänen elämänsä aikana. Perustuu ilmeisesti tositapahtumiin, tarkemmin en mittakaavasta tiedä. Ainakin Eugene Allen-niminen kaveri on palvellut 8 eri presidenttiä ja häneen tämä tarina pohjautuu. Ilmeisesti melkolailla täysin tositarinaa koko setti.

 

[ms.qvist]

OLin lukenut Nicolas Winding Refnin Only God forgivesistä hyvin kriittisiä arvioita, eikä se juhli pisteillä IMDb:n sivuillakaan joten ennakko-odotukset eivät olleet kovinkaan korkeilla tämän elokuvan suhteen. Ja nyt elokuvan katsottuani mietin todella pitkään, että mitä muut katsojat ovat elokuvalta odottaneet ja mitä he ovat kaivanneet kun lopulta ovat kritisoineet elokuvaa ja jopa dumanneet sen täysin. Minun on yksinkertaisesti pakko todeta, että pidin tästä elokuvasta oikein paljon ja se oli kaikella tapaa toimiva paketti ja vähäeleisyydessään hyvin tyly ja paikoin jopa hyytävän tyly elokuva.

Jos Ryan Gosling oli Drivessä ollut hiukan persoonaton eikä kenties noussut sille tasolle mitä olisi ollut odotettavissa niin Only God forgivesissä hän oli minusta huomattavasti parempi ja hänen viipyilevä otteensa elokuvassa oli todella toimiva. Ja roolihahmonsa oli onnistuttu rakentamaan siten, että siinä oli syvyyttä ja persoonaa ja sen toiminta oli paikoin ennakoimatonta - mukana oli siis miellyttäviä yllätysmomentteja. Jos Gosling oli hyvä niin sitä oli myös Crystalia näytellyt Kirstin Scott Thomas, joka oli todellinen "kohtalon nainen" tässä elokuvassa ja jonka otteita oli todella kiehtovaa ja ihailtavaa katsoa. Hänestä huokui yhdellä kertaa lämpöä että piinaavaa kylmyyttä ja kenties jopa pahuutta mutta samalla häntä katsoessa tuli tunne, että tuon naisen sanomana olisin valmis tekemään mitä tahansa - vaikkapa murhaamaan veljeni tappajan. Ja elokuvan kolmas kova oli thaimaalainen Vithaya Pansringarm Changina, josta ei lopulta voinut sanoa onko hän hyvien puolella vai pahojen puolella vai onko hänellä oma moraalinsa, mikä ajaa hänet tiettyihin tekoihin. Hyvin monisäikeinen hahmo, jossa oli kiehtovaa särmää ja persoonaa matkassa. Leffan lopuilla Crystalin ja Changin kohtaaminen oli kaikella tapaa sähköinen ja ensimmäisen eleisiin ja ilmeisiin ohjaaja oli saanut hyvin puettua draaman koko kaaren ja ymmärryksen, että se oli sitten siinä. Ei ollut enää tietä pois siitä ahdingosta.

Ja pidin myös elokuvan tiiviistä ja tummanpuhuvasta tunnelmasta. Synkeistä paikoin hyvinkin punahehkuisista kuvista, jotka tukivat tapahtumia todella voimallisella tapaa. Tuli suuren suuri houkutus matkata Bangkokiin näkemään ja kokemaan elokuvan tunnelma - jollaisen kenties jostain sivukujilta ja ahtaista seksiluolista olisi mahdollista löytää, mutta löytyisikö seuraavana päivänä sivukujilta sitten päätön vladin ruumis...

vlad.

 

[Musta Nuoli]

OLin lukenut Nicolas Winding Refnin Only God forgivesistä hyvin kriittisiä arvioita, eikä se juhli pisteillä IMDb:n sivuillakaan joten ennakko-odotukset eivät olleet kovinkaan korkeilla tämän elokuvan suhteen. Ja nyt elokuvan katsottuani mietin todella pitkään, että mitä muut katsojat ovat elokuvalta odottaneet ja mitä he ovat kaivanneet kun lopulta ovat kritisoineet elokuvaa ja jopa dumanneet sen täysin. Minun on yksinkertaisesti pakko todeta, että pidin tästä elokuvasta oikein paljon ja se oli kaikella tapaa toimiva paketti ja vähäeleisyydessään hyvin tyly ja paikoin jopa hyytävän tyly elokuva.

Jos olisi pitänyt etukäteen arvioida, niin jotakuinkin tuollaiseen arvioon olisin veikannut sinun päätyvän tästä elokuvasta. Only God Forgives on jälleen oivallinen elokuva Refniltä, jo kolmas putkeen (Valhalla Risingin odinistinen mystiikka on omassa sarjassaan, ja Drive on kokonaisuutena väkevä elokuva).

Only God Forgives on oman elokuvavuoteni kohokohtia, joko ykkönen tai kakkonen koko vuoden teatteriensi-illoista, joita olen siis nähnyt toistaiseksi 60 kappaletta. Dualistisesti ykköspaikasta kilvoittelee tämän kanssa Pilvikartasto, jonka humaanimpi sanoma peilaa ihmisyyden olemusta melko erilaisesta näkökulmasta. Kummassakin elokuvassa on yhteistä tietty fatalismi ja usko siihen, että kaikilla teoilla on seurauksensa ja hintansa, joka täytyy ennemmin tai myöhemmin maksaa tai sitten irtautua noidankehästä kokonaan.

Saatan kallistua Pilvikartaston puoleen ykköspaikan suhteen, mutta vain nippa nappa ja senkin takia, että kaipaan välillä positiivisempaa idealismia ihmisyyteen. Only God Forgivesin olemus on sellainen, jonka uskon heijastavan ihmisyyden todellista luonnetta, mutta Pilvikartaston lähtökohta on sellainen, jonka toivoisin sitä heijastavan.

 

[Osmo Rapeli]

Tuossa kiinnostuneille Rotten Tomatoesin suosituksia kuluneen vuoden "off the radar" -elokuvista:

Best Movies Off the Radar 2013 - Rotten Tomatoes

En ole nähnyt yhtään, mutta tuossahan on monta kiinnostavan oloista pätkää!

 

[ms.qvist]

Jos olisi pitänyt etukäteen arvioida, niin jotakuinkin tuollaiseen arvioon olisin veikannut sinun päätyvän tästä elokuvasta. Only God Forgives on jälleen oivallinen elokuva Refniltä, jo kolmas putkeen (Valhalla Risingin odinistinen mystiikka on omassa sarjassaan, ja Drive on kokonaisuutena väkevä elokuva).

Mietin todellakin elokuvaa katsoessani ja sen jälkeen, että mitä elokuvaa arvostelleen ja sen jopa täysin tuominneet oikein sitten odottivat? Mitä he luulivat saavansa ja miksi leffa tuotti osalle katsojista suuren pettymyksen? Nautin elokuvan jokaisesta hetkestä suunnattomasti, sen paikoihin hyvinkin synkeä puna-musta-värimaailma oli todella koskettava ja ajoittain jopa ahdistava - mikä vaan oli erinomaisen hyvä asia.

Samoin rajut kontrastierot väkivallan ja väkivallattomuuden välillä olivat käsin kosketeltavia ja Only God Forgivesissä väkivalta ei ollut mitään harmitonta lyömistä vaan se todellakin sattui ja tuntui, se tuntui munissa saakka ja elokuva antoi kuvan siitä ettei väkivalta koskaan ole kaunista - vaikka sillä monasti voi omaa etuaan ajaakin. Paikoin tuli tunne, että katson väkivallalla höystettyä itämaista teeseremoniaa, niin harkittuja ja taidokkaita kaikki liikkeet olivat - kyseessä oli taidetta parhaimmillaan.

Elokuva loi kuvan ihmisestä brutaaleimillaan ja sen välittämä kuva ihmisyydestä on tietyssä mielessä lähellä minua - ei mitään kaunista katsottavaa tahi koettavaa - mutta samalla kovin koskettavaa ja raadollista. Ja minua tällaiset elokuvat vetävät puoleensa huomattavasti enemmän kuin hyvänmielen-leffat - joita niitäkin voi joskus katsoa, mutta minulle ne harvoin antavat niin paljon mitä vaikkapa juuri Only God Forgives antoi.

vlad.

 

[Poro24]

Tuossa kiinnostuneille Rotten Tomatoesin suosituksia kuluneen vuoden "off the radar" -elokuvista:

Best Movies Off the Radar 2013 - Rotten Tomatoes

Kiitos linkistä. Mielenkiinnon herätti etenkin sekopäinen, psykedeelinen ja kauhistuttava kalastuksesta kertova dokumentti Leviathan (Wikipedia). Dokkarissa ei siis kuulemma puhuta ollenkaan ja mukavasti ihmisiä kävellyt teattereista ulos kesken näytöksien. Vaikuttaisi niin oudolta että tuohan on pakko katsoa tänään. Editoin tähän pienet kommentit illalla.

Edit: Puolitoista tuntia kuvattiin oudoista kuvakulmista kun karvaiset miehet kalastivat keskellä yötä ja välillä leikkelivät veitsillä sätkivien kalojen päitä irti. Helvetti mikä mestariteos. Älkää kukaan ikinä katsoko tätä.

 

[Musta Nuoli]

Tuossa kiinnostuneille Rotten Tomatoesin suosituksia kuluneen vuoden "off the radar" -elokuvista:

Best Movies Off the Radar 2013 - Rotten Tomatoes

En ole nähnyt yhtään, mutta tuossahan on monta kiinnostavan oloista pätkää!

The Iceman on julkaistu juuri loppuvuodesta Suomessa dvd:nä, kannattaa kyllä katsoa. Kiintoisa tositarina miehestä, joka oli samaan aikaan sekä perinteisiä arvoja kunnioittava perheenisä että mafian(kin) palveluksessa oleva palkkamurhaaja, joka murhasi eri tavoilla toistasataa ihmistä.

Elokuva etenee varsin tarkkaan tositapahtumien mukaisesti, tosin se antaa murhaaja Richard Kuklinskista ehkä hieman liiankin hyvän kuvan perheenisänä. Mies kuitenkin läiski ajoittain vaimoaan turpiin, vaikka olikin hellä perheenisä ja lapsiensa luotettava kasvattaja. Toisaalta pikku perheväkivalta on pientä verrattuna hänen uhriensa kokemiin kammottaviin kohtaloihin.

Elokuva pureutuu hyvin ihmisluonteen kaksinaisuuteen ja petoon ihmisten ulkokuoren alla. Teoksessa on myös hyvät näyttelijäsuoritukset kautta linjan, pikanttina yksityiskohtana itsensä Kapteeni Amerikka eli Chris Evans partaisena hippimurhaajana, joka ajelee jäätelöautolla ja murhaa ihmisiä kylmästi.

 

[Cemetery Gates]

Django Unchained

Onpas kakkaa.

 

[Mosku]

Onpas kakkaa.

En lähtisi noin jyrkäksi, mutta ei tuo minunkaan mielestänikään ihan niin mainio elokuva ole kuin ihmiset puhuvat. Jopa tekisi mieleni luonnehtia termillä "Tekotaiteellistap***aa".
Mutta, kun se on Jeesuksen ohjaama, niin ah se on niin hieno..... vai onko?

Hyvin näytelty toki, eipä siinä mitään. Jotenkin se ei vain tässä elokuvassa mielestäni riitä.

 

[ms.qvist]

On vuoden viimeisin päivä, joten luodaan lyhyt katsaus tämän vuoden aikana katsomiini elokuviin ja nostetaan niistä esille jokunen kunniamaininnan saava elokuva.

Seuraavat elokuvat olen nähnyt tämän vuoden aikana joko leffassa tai dvd:ltä, televisiosta mahdollisesti näkemiäni leffoja en huomioi tällä listalla.

Teorema - Kiihko: Pasolini.
Liisa Ihmemaassa: Disney piirretty.
Django Unchained: Tarantino.
Mestari: Anderson.
La bête - Pedon vallassa: Borowzyk.
Porco Rosso: Studio Ghibli - H. Miyazaki.
La Haine (Hate): Kassovitz.
Prinsessa Mononoke: Studio Ghibli - H. Miyazaki.
Zatoichi - Sokea samurai: Kitano.
Iho jossa elän: Almodóvar.
Tuhkaa ja timantteja: Wajda.
Laputa - linna taivaalla: Studio Ghibli - H. Miyazaki.
the Fountain: Aronofsky.
Brother: Kitano.
Hobitti - Odottamaton matka (ee-versio): Jackson.
Peili: Tarkovski.
Frankenweenie: Burton.
Puuta, heinää & muutama vesiperä: Ritchie.
Django: Corbucci.
Excision - viiltävä nuoruus: Bater jr.
Beast of the Southern Wild: Zeitlin.
Suuri hiljaisuus: Corbucci.
This is England: Meadows.
Boiling point: Kitano.
High Plains Drifter (Ruoska): Eastwood.
Amour - Rakkaus: Haneke.
Keoma: Castellari.
To the Wonder:: Malick.
the Doom Generation: Arak.
Samaritan girl: Ki-duk.
Crawl: China.
Eden: Griffiths.
Evil Dead: Alvarez.
Evil Dead: Raimi.
V/H/S: useampi ohjaaja.
Kaupungin valot: Chaplin.
Käärme ja sateenkaari: Craven.
Only God Forgives: Refn.
Hobitti - Smaugin autioittama maa: Jackson.

Tästä joukosta nostaisin esille kunniamainintojen muodossa seuraavat elokuvat:

5. Refnin Only God Forgives saa kunnian olla listallani viidenneksi paras vuoden aikana katsomani elokuva. Elokuva oli minusta kaikin puolin väkevä ja samalla taiteellisesti hieno esitys ihmismielen synkeästä ja julmasta puolesta ja raadollisesta maailmasta jossa kovin moni meistä elää - lakia jaetaan usein oikkujen seurauksena ja moraaliltaan arvelluttavalla tavalla.

4. Aronofskyn hieno the Fountain pääsee myös tälle listalle. Leffa oli minusta erinomaisen hieno tutkielma Aronofskyltä ja sen syvintä ja koskettavinta antia antoivat luotaukset ihmismieleen ja siihen mitä ihmisen sisällä tapahtuu. Elokuvassa oli toki toiminnallisiakin kohtauksia mutta suurin merkitys oli lopulta ihmisellä ja hänen sisimmällään.

3. Tarantinon Django Unchained nousee myös tälle listalle kenties liiallisen subjektiivisen näkökulman ohjaamana mutta minusta Tarantinon uusin oli väkevä kunnianosoitus tietynlaiselle lännelle ja siitä kertoneille genren elokuville.

2. Haneken Amour - Rakkaus oli eräs tämän vuoden väkevimpiä tulkintoja joita olen nähnyt ollen samalla hyvin raadollinen ja paikoin piinaava elokuva ihmisestä ja ihmisyydestä kuoleman äärellä. Rakkaus lähimmäiseen voi ajaa meidät itsekunkin kysymysten ja ajatusten äärelle joita emme mielellämme käsittelisi - jotka kenties haluaisimme työntää pois mielestämme.

1. Minulle tämän menneen vuoden merkityksellisin ja väkevin elokuva on Corbuccin loistava ja todella väkevä sekä raadollinen villinlännenkuvaus Suuri hiljaisuus. Kyseinen elokuva on omassa genressään loistava mestariteos mutta yleisesti nostaisin sen aikakautensa elokuvataiteessa manittavien teosten listalle. Elokuva on piinaavia ja raadollisia kohtauksia täynnänsä mutta lopussa Corbucci vie kaiken vielä astetta pidemmälle ja armottomalla työllään luo kohtuksen mikä jää western-fanien verkkokalvolle pidemmäksikin aikaa.

Näihin sanoihin on aika päätellä tämä elokuvavuosi ja jäädä odottamaan innolla uutta vuotta ja sen tarjoamia ensi-iltoja - joko teatterissa tahi kotona dvd:n äärellä.

vlad.

 

[Ted Raikas]

4. Aronofskyn hieno the Fountain pääsee myös tälle listalle. Leffa oli minusta erinomaisen hieno tutkielma Aronofskyltä ja sen syvintä ja koskettavinta antia antoivat luotaukset ihmismieleen ja siihen mitä ihmisen sisällä tapahtuu. Elokuvassa oli toki toiminnallisiakin kohtauksia mutta suurin merkitys oli lopulta ihmisellä ja hänen sisimmällään.

Etkö ollut nähnyt tätä elokuvaa tosiaan aiemmin? Kuvittelin näin.

Joka tapauksessa allekirjoitan joka sanan. Yksi kaikkien aikojen lemppareitani ja jollain oudolla tavalla hyvin henkilökohtainen, tavalla jota en osaa kuvailla. Olen usein sanonut, että Aronofsky teki elokuvan, jonkalaisen itse olisin tehnyt jos olisin osannut. Nyt ei tarvitse kun Darren sen teki. Heh. Onhan tuossa elokuvassa myös romantiikkaa, mutta sillä tavalla joka ei aiheuta liikaa vastenmielisyyttä. Pääpaino on kuitenkin ihmisen omalla kärsimyksellä, pakkomielteisyyden vaikutuksilla ja sillä miten vaikeaa on luovuttaa. Tuttuja asioita. Yksi niitä elokuvia jonka nähtyä oli todella hiljaiseksi vetävä ja liikuttunut olo. Mieli ei ihan täysin ymmärrä mitä on nähnyt, mutta on kuitenkin käynyt suurilla kierroksilla.

Yksi tärkeimmistä elokuvista allekirjoittaneella. Täytyykin ensi vuonna katsella uusiksi. Ei mikään seurassa katseltava, vaan paras teho syntyy kun katsoo yksin. Tosin olen kyllä katsonut muidenkin ihmisten seurassa, mutta vaatii, että kaikki keskittyy elokuvaan täysillä. Tunnelma vesittyy täysin jos joku kommentoi.

 

[ms.qvist]

Etkö ollut nähnyt tätä elokuvaa tosiaan aiemmin? Kuvittelin näin.

Näin Fountainin todellakin vasta tämän vuoden aikana ensimmäisen kerran. Olin sitä kyllä aiemmin koettanut metsästellä sieltä sun täältä mutta sitten tämän vuoden puolella se tarttui haaviini netistä ja hetimmiten oli ostettava ja korkattava. Kuuluu ehdottomasti Aronofskyn parhaimpien elokuvien joukkoon ja tarinaltaan se on ihmistä moninverroin suurempi.

Todella kaunis elokuva ja se kannattaa katsoa omassa rauhassa ja keskittyä vain ja ainoastaan elokuvan katsomiseen, tällöin sen syvyy aukeaa mielestäni parhaiten ja siitä saa eniten irti. Kyseessä ei siis todellakaan ole mikään krapula-elokuva tai illanistujaisten ohessa nautittava elokuvanautinto.

Aronofskyn pitkistä elokuvista etsinnän alla on ollut jo jonkin aikaa Pi, liene tilattava Amazonin tms. kautta kun Suomessa en ole nähnyt sitä myytävän missään. Valmisteilla oleva Noah vaikuttaa mielenkiintoiselta, kiehtovaa nähdä millaisen tulkinnan Aronofsky luo Noan elämästä.

vlad.

 

[Buddha]

Jostain syystä jäänyt Almodóvarin Iho jossa elän katsomatta ja kun sen näin alennuskopassa, niin mietin, että onko se näkemisen arvoinen?

 

[Trenchtown]

Jostain syystä jäänyt Almodóvarin Iho jossa elän katsomatta ja kun sen näin alennuskopassa, niin mietin, että onko se näkemisen arvoinen?

Tämä tietenkin vain omana mielipiteenäni, mutta on katsomisen arvoinen mikäli ohjaajan aiemmista töistä on pitänyt, sen verran Almodóvarin tyylille leimallinen tämäkin leffa on. Puolet leffasta menee ihmetellessä, että mitähän helvettiä on tapahtunut, mutta kyllä se sieltä pikku hiljaa aukeaa. Banderas tekee jälleen kerran todella uskottavan ja hienon roolin, eikä muissakaan näyttelijöissä muistaakseni suuremmin kritisoitavaa ollut.

Suosittelen ehdottomasti elokuvan katsomista.

 

[Poro24]

Vladilla kunnioitettavan laadukas lista. Ei ole paljoa aikaa turhaan roskaan tuhlattu.

Kuinkas monta elokuvaa keskiverto Jatkoaikalainen katsoo vuodessa? Pidän itseäni jonkinlaisena leffaharrastajana, mutta tämän vuoden lukema oli massiivinen pannukakku. IMDB:n listoissani mennään iloista alamäkeä:

Seen in 2013 (37 Titles)
Seen in 2012 (74 Titles)
Seen in 2011 (84 Titles)
Seen in 2010 (122 Titles)

Ei tullut tämän vuoden aikana vastaan yhtään sellaista elokuvaa joka olisi todella vakuuttanut. Eniten tunteita kuitenkin herättivät Denis Villeneuven Incendies ja Prisoners (IMDB). Prisonersin tunnelmasta tuli pikkaisen mieleen loistava Zodiac. Gyllenhaal veti oikeastaan melko samanlaisen roolin molemmissa elokuvissa.

Tämä leffavuosi alkaa kohta Tarkovskin Peilillä!

 

[L. Paraske]

Itse käytän katsomieni leffojen listaamiseen letterboxd.xom -sivustoa. Sen mukaan viime vuonna tuli katsottua 116 leffaa, joista 20 oli aiemmin näkemiäni. Tuo 116 on selvästi enemmän kuin parina aiempana vuotena, johtuen puhtaasti vajaan parin kuukauden työttömyysjaksosta tuossa syksyllä, jolloin aikaa oli kerrankin kunnolla leffaharrastuksen vaalimiseen.

Viisi parasta näkemääni leffaa olivat (uudelleenkatsottuja en huomioi):

1. Le cercle rouge (ohj. Jean-Pierre Melville)

2. Before Midnight (Richard Linklater)

3. The Intouchables (Olivier Nakache)

4. The Navigator (Buster Keaton)

5. Shame (Steve McQueen)

Suurin yllättäjä oli varmaankin Gravity ja suurin pettymys ilman muuta Paul Thomas Andersonin The Master.

Henkilökohtaisesti ihan kiva leffavuosi ja uudesta vuodesta odotellaan toki entistä parempaa. Turhan harvoin vaan on aikaa mennä ihan leffateatteriin asti katsomaan, ja siksipä paljon esim. viime vuodelta on kiinnostavia elokuvia vielä näkemättä. No, viimeistään siitä tietää että tällä harrastuksella on jatkuvuutta.

 

[ms.qvist]

Vladilla kunnioitettavan laadukas lista. Ei ole paljoa aikaa turhaan roskaan tuhlattu.

Kuinkas monta elokuvaa keskiverto Jatkoaikalainen katsoo vuodessa?

Pidän myös itseäni jonkin sortin leffaharrastajana mutta tämä huomioiden katson aivan liian vähän leffoja vuodessa - määrä pyörii keskiarvoisesti sellaisen neljänkymmenen elokuvan tahdissa per vuosi. On pakko tunnustaa, että käytän aivan liian paljon aikaa apaattiseen surffailuun netissä ja liian vähän aikaa hyvien leffojen katseluun, mielenkiintoisten kirjojen lukemiseen ja kaikenmoiseen järkevänä pidettävään kirjoitteluun - millaiseksi en laske kirjoittelua Jatkoaikaan.

Tänään vapaapäivänä ajattelin jokun leffan katsoa mutta en ole vielä tehnyt päätöstä, että minkä.

vlad.

 

[Hindenburg]

Onpas kakkaa.

Komppaan. Kyseessä siis Tarantinon "Django unchained". Menee tähän muottiin missä valkoinen ihminen on paskaa ja muun rotuiset halutessaan pyyhkii meillä persettä. Kyseinen lajityyppi on nykyään erittäin suurta muotia. Meinasin kirjoittaa pidemmän analyysin tästä elokuvasta katsottuani sen kaksi päivää sitten, mutta se oli kaiken kaikkiaan niin vastenmielinen etten keksi oikeastaan mitään positiivista sanottavaa. Ööööö...pari hauskaa vuorosanaa kenties? Aivan täyttä sontaa. En suosittele muille kuin alemmuuden tunnossa kieriskeleville steissin somaleille.

 

[Tadu]

Komppaan. Kyseessä siis Tarantinon "Django unchained". Menee tähän muottiin missä valkoinen ihminen on paskaa ja muun rotuiset halutessaan pyyhkii meillä persettä. Kyseinen lajityyppi on nykyään erittäin suurta muotia. Meinasin kirjoittaa pidemmän analyysin tästä elokuvasta katsottuani sen kaksi päivää sitten, mutta se oli kaiken kaikkiaan niin vastenmielinen etten keksi oikeastaan mitään positiivista sanottavaa. Ööööö...pari hauskaa vuorosanaa kenties? Aivan täyttä sontaa. En suosittele muille kuin alemmuuden tunnossa kieriskeleville steissin somaleille.

Ehkä oma itsetunto tai omat mielipiteet vaikuttavat arvioosi. Itse pidin kyseistä rainaa viihdyttävä ja muutamat naurut sain. Loppu tosin oli ylipitkä, eikä niin kiinnostava.

 

[Hindenburg]

Ehkä oma itsetunto tai omat mielipiteet vaikuttavat arvioosi.

Tuota noin. Jos omat mielipiteet eivät vaikuta elokuva-arvosteluun, niin mitkä sitten? Voitko kertoa vielä näkemyksesi tuohon itsetuntokohtaan? Ja vielä lisättäköön, että emäntä osasi jo etukäteen kertoa kutakuinkin tarkasti mikä elokuvan lopputuleme on oleva. Ainoa missä meni metsään oli saksan tohtorin kohtalo.

 

[Musta Nuoli]

Kuinkas monta elokuvaa keskiverto Jatkoaikalainen katsoo vuodessa? Pidän itseäni jonkinlaisena leffaharrastajana, mutta tämän vuoden lukema oli massiivinen pannukakku.

Reilusti yli toistasataa elokuvaa suht takuuvarmasti joka vuosi. En kuitenkaan pidä listaa muista kuin kuluvan vuoden teatteriensi-illoista, joita siis tuli vuoden 2013 osalta katsottua 60 kappaletta. Tähän päälle sitten kaikki muut elokuvat, joita en ole nähnyt aikaisemmin aiemmilta vuosilta, oli niiden vuosikymmen mikä tahansa. Viime vuonna varhaisin taisi olla vuodelta 1933.

Uudelleen katsottujakin elokuvia on kohtalaisesti, myöskään niitä en listaa. Katson vanhoja tuttuja ja itselleni rakkaita elokuvia aina aika ajoin uusiksi. Nämä elokuvat ovat yleensä viihdekomedioita, joiden käänteet tiedän ulkoa ja joiden parissa saa aina mielihyvää ja ns. aivot nollattua. Esimerkiksi Ghostbustersin olen nähnyt varmaan parikymmentä kertaa, samoin Seitsemän seinähullua sankaria lähentelee ainakin kymmenen katsomiskerran lukemaa. Myös barbaarifantasian kuninkaan eli Conan Barbaarin katson yleensä noin kerran vuodessa. To crush your enemies, see them driven before you and hear the lamentation of their women!

Tässä ne 60 viime vuoden ensi-iltaa, jotka ehdin katsoa ennen vuoden vaihtumista:

Spoileri

Jack Reacher
21 tapaa pilata avioliitto
3096 päivää
A Good Day to Die Hard
After Earth
Beasts of the Southern Wild
Broken City
Carrie
Evil Dead
Frankenweenie
G.I. Joe: Kosto
Gravity
Hannu ja Kerttu: Noitajahti
Hitchcock
Iron Man 3
Jack the Giant Slayer
Kaappari
Kick-Ass 2
Lincoln
Mahtava Oz
Man of Steel
Matkarakastajat
Mestari
Oblivion
Odd Thomas
Only God Forgives
Scary Movie 5
Seitsemän Psykopaattia
Star Trek Into Darkness
Suuri puhallus
Texas Chainsaw 3D
The Bling Ring
The Last Stand
The Paperboy
The Wolverine
Thor: The Dark World
Unelmien pelikirja
Warm Bodies
Vieras
World War Z
Escape Plan
Ender's Game
Sel8nne
Hobitti - Smaugin autioittama maa
Nälkäpeli - Vihan liekit
Kirottu
Filth
Zero Dark Thirty
The Lone Ranger
Puhdistuksen yö
Anna Karenina
Itse ilkimys 2
Walter Mittyn ihmeellinen elämä
Spring Breakers
Tunnottomat
Varjojen kaupungit: Luukaupunki
Pain & Gain
Pilvikartasto
Kon-Tiki
The Sessions

 

[Tadu]

Tuota noin. Jos omat mielipiteet eivät vaikuta elokuva-arvosteluun, niin mitkä sitten? Voitko kertoa vielä näkemyksesi tuohon itsetuntokohtaan? Ja vielä lisättäköön, että emäntä osasi jo etukäteen kertoa kutakuinkin tarkasti mikä elokuvan lopputuleme on oleva. Ainoa missä meni metsään oli saksan tohtorin kohtalo.

Tarkoitin mielipiteitäsi rotuja kohtaan.