OLin lukenut Nicolas Winding Refnin Only God forgivesistä hyvin kriittisiä arvioita, eikä se juhli pisteillä IMDb:n sivuillakaan joten ennakko-odotukset eivät olleet kovinkaan korkeilla tämän elokuvan suhteen. Ja nyt elokuvan katsottuani mietin todella pitkään, että mitä muut katsojat ovat elokuvalta odottaneet ja mitä he ovat kaivanneet kun lopulta ovat kritisoineet elokuvaa ja jopa dumanneet sen täysin. Minun on yksinkertaisesti pakko todeta, että pidin tästä elokuvasta oikein paljon ja se oli kaikella tapaa toimiva paketti ja vähäeleisyydessään hyvin tyly ja paikoin jopa hyytävän tyly elokuva.
Jos Ryan Gosling oli Drivessä ollut hiukan persoonaton eikä kenties noussut sille tasolle mitä olisi ollut odotettavissa niin Only God forgivesissä hän oli minusta huomattavasti parempi ja hänen viipyilevä otteensa elokuvassa oli todella toimiva. Ja roolihahmonsa oli onnistuttu rakentamaan siten, että siinä oli syvyyttä ja persoonaa ja sen toiminta oli paikoin ennakoimatonta - mukana oli siis miellyttäviä yllätysmomentteja. Jos Gosling oli hyvä niin sitä oli myös Crystalia näytellyt Kirstin Scott Thomas, joka oli todellinen "kohtalon nainen" tässä elokuvassa ja jonka otteita oli todella kiehtovaa ja ihailtavaa katsoa. Hänestä huokui yhdellä kertaa lämpöä että piinaavaa kylmyyttä ja kenties jopa pahuutta mutta samalla häntä katsoessa tuli tunne, että tuon naisen sanomana olisin valmis tekemään mitä tahansa - vaikkapa murhaamaan veljeni tappajan. Ja elokuvan kolmas kova oli thaimaalainen Vithaya Pansringarm Changina, josta ei lopulta voinut sanoa onko hän hyvien puolella vai pahojen puolella vai onko hänellä oma moraalinsa, mikä ajaa hänet tiettyihin tekoihin. Hyvin monisäikeinen hahmo, jossa oli kiehtovaa särmää ja persoonaa matkassa. Leffan lopuilla Crystalin ja Changin kohtaaminen oli kaikella tapaa sähköinen ja ensimmäisen eleisiin ja ilmeisiin ohjaaja oli saanut hyvin puettua draaman koko kaaren ja ymmärryksen, että se oli sitten siinä. Ei ollut enää tietä pois siitä ahdingosta.
Ja pidin myös elokuvan tiiviistä ja tummanpuhuvasta tunnelmasta. Synkeistä paikoin hyvinkin punahehkuisista kuvista, jotka tukivat tapahtumia todella voimallisella tapaa. Tuli suuren suuri houkutus matkata Bangkokiin näkemään ja kokemaan elokuvan tunnelma - jollaisen kenties jostain sivukujilta ja ahtaista seksiluolista olisi mahdollista löytää, mutta löytyisikö seuraavana päivänä sivukujilta sitten päätön vladin ruumis...
vlad.