Jatkoajan leffakerho

  • 2 407 242
  • 12 319

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
Elokuvavuosi korkattiin 1951 valmistuneella Howard Hawksin tuottamalla ja Christian Nybyn (& Hawksin) ohjaamalla The Thing from another world (Se toisesta maailmasta) -leffalla. Samaa teemaa on toistanut Carpenter hienossa leffaassaan The Thing - 'se' jostakin vuodelta 1982 sekä van Heijningen jr leffassaan The Thing tuosta parin vuoden takaa. Ja toki Hawksin tuottama elokuva on toiminut esimerkkinä lukuisille genren leffoille ja tullee toimimaan vastakin.

Hawksin leffan tapahtumat sijoittuivat sen aikakauden poliittisesti hyvin herkälle alueelle eli pohjoisnavan tuntumaan. Elettiinhän tuolloin kylmän sodan alkuhetkiä ja pohjoiskalotti oli kaikella tavalla merkityksellisessä roolissa mutta samalla myös maantieteellisesti haastava ja monilta tavoittamaton "pelikenttä" - kuten Antarktis on nyt ihmiskunnalle tällainen paikka tällä pallolla. Paikan valinnalla on siis varmasti ollut symbolinen merkitys ja vihollisella - ufo-aikakauden kynnyksellä - samoin, mutta vihollinen oli rakenettu tietyllä tapaa yllävästi ja se piti sisällään hyvin pitkälle elokuvaan kestäneen yllätyksen ja taistelusta "superporkkanaa" vastaan muodostui haasteellinen, päättyen - tietenkin - pienen mutta urhean amerikkalaisjoukon voittoon.

Elokuva ei ollut kuitenkaan pelkästään yksinkertainen hyvän ja pahan taistelu, vaan kuten olettaa saattaa hyvän sisällä oli erilaisia jännitteitä ja tavoiteet sekä tarpeet eivät kaikella tapaa kohdanneet. Teemaa mitä on käsitelty tätä ennen ja tämän jälkeen elokuvissa vaikka kuinka paljon ja joka antaa mahdollisuuden erilaisten jännitteiden luomiseen niin hyvässä kuin myös pahassa. Pahassa sikäli, että monissa tapauksissa ennusmerkit ovat kovin helposti luettavissa ja roolit ennalta selviä. Ja pakko sanoa, että tässäkin elokuvassa roolit olviat ajoittain liiankin selkeät.

Hyvää antia elokuvassa olivat muutamat nasevat repliikit, erityisesti toimittajaa näytelleelle Douglas Spencerille oli Scottyna onnistuttu kirjoittamaan muutama naseva ja kritisoivakin repliikki. Oikein huomioitu, että kriisin aikana lehdistön vapauksia on helpointa kristää ensinnä sen välttämättä edes aiheuttamatta vastarintaa ihmisissä.

The Thing from another world oli oman aikakautensa tuotos mutta nyt moni sen oivalluksista voi tuntua katsojasta itsestäänselvyyksiltä niiden ollessa tuttuja monista yhteyksistä. Aikansa helmi kaikkiaan!

vlad.
 

alwahla

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flames, Canadiens, Kraken, HIFK
Kuinkas monta elokuvaa keskiverto Jatkoaikalainen katsoo vuodessa?

Ainakin minä katsoin viime vuoden aikana runsaat 170 elokuvaa. Yhtäkään en käynyt teatterissa katsomassa, vaan ihan kotosalla katsoin nuo.
Keskimäärin katson vuodessa noin 50 - 60 leffaa.
 

Trenchtown

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Kuinkas monta elokuvaa keskiverto Jatkoaikalainen katsoo vuodessa?

En ole koskaan pitänyt mitään kirjaa, mutta uskoisin, että pari-kolmekymmentä näkemätöntä leffaa tulee vuodessa katsottua, leffateatterissa näistä kuitenkin alle kymmenen. Viime vuonna katsoin kyllä huomattavan paljon elokuvia, mutta se johtui siitä, että vaimo otti Netflixin ja hänen kanssaan on tullut jos jonkinlaisia leffoja tuijoteltua.
 

Tadu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Erittäin mielenkiintoinen oletus. Kerrotko vielä ajatusprosessista joka johti tähän päätelmään?


Komppaan. Kyseessä siis Tarantinon "Django unchained". Menee tähän muottiin missä valkoinen ihminen on paskaa ja muun rotuiset halutessaan pyyhkii meillä persettä. Kyseinen lajityyppi on nykyään erittäin suurta muotia.

Mitkä muut elokuvat edustavat tätä lajityyppiä? Ilmeisesti odotit sympaattisia valkoisia orjuuttajia ja mustia raakalaisorjia. Edustaako Schindlerin lista lajityyppiä, jossa juutalaiset pyyhkivät valkoisilla kristityillä persettä ollen paljon parempia ihmisiä? Djangon kohdalla asia ihmetyttää kun kaikki mustat eivät olleet hyviksiä, eivätkä kaikki valkoiset pahiksia. Ainiin, Mensaan verrattavissa oleva älykkökerho KKK kuvattiin idioottien kerhoksi. Siitähän voi ottaa nokkiinsa jos on valkoihoinen.

Kaikista elokuvista ei tarvitse pitää. En minäkään pidä Tarantinoa oikein minään. Kaikenlisäksi olen persuja äänestänyt valkoihoinen.
 

Jupe

Jäsen
Suosikkijoukkue
Helsingin IFK
Kuinkas monta elokuvaa keskiverto Jatkoaikalainen katsoo vuodessa?

Joskus kävin viikoittain leffassa ja tsiigailin aina koulun jälkeen jonkun leffan, viikonloppuna useammankin. Tämä oli aikaan ennen naisia. Sitten tuli kuvioihin astetta huonommat elokuvat, kröhöm ja hehe.
Nykyään aika on kortilla joten täytyy yrittää satsata laatuun ja keskimäärin 10 elokuvaa teatterissa ja kotiteatterissa noin 40. Veikkaan että tuolla noin 50 leffaa vuodessa on menty jo jonkun aikaa.
Joskus aina tulee funtsittua kuinkakohan paljon leffoja on nähnyt, pakko olla vähintään jotain 3000-4000. Jos yhteen aikaan katseli leffoja melkein päivittäin ja harvoin samoja, pelkästään oma + broidin videovarasto oli VHS-aikaan reippaasti yli 500 elokuvaa. Siihen päälle tv-leffat, vuokrat mitä ei kopsattu jne. Ei helvetti, riittääköhän tuo 3000-4000. Vaikeaa on tälläisen arviointi.

_
 

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
Randolph Kretin Pariah - ulkopuolinen saa kunnian olla vuoden toinen elokuva jonka katsoin.

En oikein tiedä mitä IMDb:n arvostelijat leffalta oikein odottivat kun ovat antaneet sille kerkiarvoisesti 4,2 pistettä - ilmeisesti he odottivat leffalta aivan jotan muuta mitä minä siltä odotin ja siltä myös sain ja siksipä minä atvostelisin leffan olennaisesti paremmaksi kuin keskiarvokatsoja IMDb:llä.

Tietenkin jos lähdetään purkamaan elokuvaa taiteelliselta kantilta katsoen niin ei se juurikaan mitään uutta tarjonnut teemaan, sitä ennen oli tehty aussien Romper Stomper ja samoihin aikoihin sen kanssa tehtiin todella hieno American History X mutta tästä huolimatta Pariahilla on annettavaa elokuvana ja e on hieno ja samalla hyvin brutaali kuvaus uus-natsismista ja siitä mihin sen piirissä ihmiset ovat valmiit julmimmillaan menemään.

Toki elokuvassa uus-natsit ovat tavallaan stereotypioita mutta toisaalta tämä on ymmärrettävää, koska monien katsomieni dokumenttienkin arkiset uus-natsit käyttäytyvät juuri kuten leffan uus-natsit käyttäytyivät. Joten tässä suhteessa elokuva on tavallaan orjallinen totuudelle ja elokuvan musta-valkoisuus sopi erinomaisella tavalla tähän teemaan ja sen myötä elokuvaan tuli yksi merkityksellinen teema - dokumentaristinen ote - lisää. Hyvä niin!

Elokuvan uus-natsit ovat idiootteja mutta eivät he ole leffan ainoita idiootteja. Ja vaikka rodun vaaliminen ja tietyt teemat kuuluvat uus-natsismiin niin olen miettinyt, että jos joskus kuuluisin kyseiseen porukkaan niin jättäisin näpertelyt sikseen ja toteuttaisin ideologiaa aidoimmillaan. Kaikenmoinen harmiton juhliin tunkeutuminen ja sellainen sekoilu ei kuuluisi ohjelmanumeroon vaan joukkion armoton tehtävä olisi viedä eteenpäin Hitlerin kristallinkirkasta ajatusta rodun puhtaudesta. Toki Hitlerin valtakaudella tapahtui tätä jonninjoutavaa sekoilua mutta jos lähdetään sille linjalle, että ollaan uus-natseja niin minä hyppäisin tämän vaiheen yli ja muokkaisin organisaatiosta mahdollisimman pian todellisen voimatekijän ja sellaisen joka toteuttaisi omia arvoja - niihin ei kuuluisi missään nimessä yhtyminen alempiin rotuihin (jos siis rodut asetellaan arvoasteikkoon) - ei edes raiskausmielessä.

Eikä elokuvan kostoa hakeva Steven selviydy puhtain paperein - ihmisenä siis, vaan saadakseen kostonsa hän on valmis tekoihin jotka eivät kestä päivänvaloa ja tämä on elokuvassa mielenkiintoinen aspekti. Ihmiset varmasti tuntevat myötätuntoa häntä kohtaan mutta onko hän sen parempi ihminen kuin elokuvan uus-natsit tai muut jengiläiset? Hän syyllistyy samoihin brutaaleihin tekoihin ja vajoaa ihmisenä väkivallankierteeseen, vaikka viimeiselle hetkellä hyppääkin pois siitä - olisiko toinen loppu leffalle ollut vieläkin väkevämpi mutta samalla ihmisluonnetta brutaalimmin kuvaava? Toisaalta kenties oli hyvä jättää jäljelle viittaus inhimillisyydestä ja ihmisyydestä kaiken brutaaliuden ja julmuuden jälkeen.

Ja kaiken tämän jälkeen voin sanoa, että tämä oli kaikesta huolimatta erittäin väkevä kuvaus kyseisestä aiheesta ja ihmisistä sen keskellä.

vlad.
 

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
Tämä vuosi on lähtenyt liikkeelle yllättävänkin vauhdikkaasti - kiitos vapaapäivien, kuin myös päätöksen tehdä päivittäin muutakin kuin istua apaattisena tietokoneen äärellä ja naputella joutavaa tekstiä tänne. Joidenkin mielestä leffojen katsominen on yhtä apaattista touhua mutta en aivan sanoisi asian olevan näinkään, etenkin jos ja kun pitää niitä leffoja kokonaisvaltaisena taideteoksena tai sellaisen yrityksenä ja antaa niille itsekin muutakin kuin kymmensenttisen.

Tänään tuli katsottua korealaisen Park Chan-Wookin, ohjannut hienon Oldboyn, ohjaama todella viiltävä draama mikä kerronnan edettyä muuttui draamatrilleriksi eli Stoker - jonka tiukassa ytimessä kolmikko Wasikowska, Kidman ja Goode tekivät todella hienot roolityöt ja kolmikosta kaksikko Wasikowska että Goode rooleissaan yltivät viiltävän hienoihin ja brutaaleihin suorituksiin.

Elokuva oli minusta Parkilta hieno hyppy korealaisten elokuvien parista amerikkalaisen tuotannon pariin, samalla hän kykeni säilyttämään omintakeisuutta ja tiettyä aasialaista brutaaliutta elokuvassaan - ripauksella voimakkaan seksuaalista nautintoa joista monisäikeisin ja syisin oli hieno ja samalla varmasti monia kuvottanut Indianan onanointikohtaus suihkussa. Ei niinkään itse kohtaus sellaisenaan kuvottava vaan ne syyt jotka tuottivat Indianalle orgasmiin johtaneen nautinnon. Kaunista minusta!

Tarina ei ollut niin yksioikoinen kuin saattoi kuvitella ja olettaa, siinä oli tasoja ja syitä sekä niiden seurauksia perinteistä suoraviivaista elokuvaa enemmän ja Park sai järjestettyä miellyttäviä koukkuja elokuvan varrelle. Henkilögalleria oli hieno, Indiana (Wasinowska) oli eäinen alkuun kasvaen kuitenkin hienoksi ja syvälliseksi hahmoksi, joka kasvaessaan ja muuttuessaan löysi itsestään puolia joita tuskin osasi kuvitellakaan omaavansa. Tietyllä tapaa Indianan ja nuorukaisten kohtaaminen koulun takapihalla oli koskettava ja piinaava - yhteen hetkeen Park sai mahtumaan paljon sisältöä. Toisaalta se kuinka Indiana ja Charlie (Goode) kasvoivat ja löysivät brutaalilla tapaa toisensa oli julmankaunista peliä tahi leikkiä.

Ja lopussa Indianan ja sheriffin kohtaamisessa maantiellä Park jätti kuvaamatta osan mitä tuona hetkenä tapahtui ja tämä teki tilanteesta kenties vieläkin voimakkaamman jos kaikki tapahtunut olisi näytetty katsojille. Nyt kuvaus oli oivaltavaa ja samalla tehokasta - kiikaritähtäin ja silmä, kukille roiskuva veri - katsoja tiesi mitä tapahtui mutta ei konkreettisella tapaa nähnyt sitä mitä Indiana tuona kauhistuttavana hetkenä teki.

vlad.
 

M@rko77

Jäsen
Suosikkijoukkue
LFC, FC Lahti ja Pelicans
Kuinkas monta elokuvaa keskiverto Jatkoaikalainen katsoo vuodessa?

Millainen on keskiverto-jatkoaikalainen? Itselläni leffateatteriluku on parina kolmena vuotena pyörinyt 30-40 välillä. Netistä en katso leffoja yhtään, televisiosta joskus muutaman mielenkiintoisen.
 

Magni

Jäsen
Suosikkijoukkue
KHL, NHL
Kuinkas monta elokuvaa keskiverto Jatkoaikalainen katsoo vuodessa?
Sanoisin, että omalla kohdalla lukema on 150-200 leffan väliltä. Suunnilleen joka toinen päivä tulee joku leffa kateltua. Leffoja tulee kateltua pääosin omasta varsin kattavasta leffakokoelmasta. Leffateattereissa tulee käytyä varmaan keskimäärin viisi kertaa vuodessa, joten tuo aktiivisuus on varsin vaatimatonta.

Vladilta on saanut monta loistavaa leffasuositusta tämän ketjun kautta, jotka on pitänyt haalia myös omaan kokoelmaan.
 

Uniquewn

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Calgary Flames
Suomen nuorten kiekkotarina ja Rassen jatkoaikamaali on vuoden elokuva, jau!

Kakkosena alltimelistallani Se7en, jottei ihan offtopiciski mene. ;)
 

Mr.Fox

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS respektit: HIFK ja Ässät
Tulipa katsottua Hotel Rwanda tänään!
Hotel Rwanda on todella hieno ja vakuuttava elokuva. Kuulisin mielelläni mitä sisäpiiritietoa sinulla on siitä mitä siellä sitten oikein tapahtui, jos toinen on realistisempi?

Shooting Dogs on katsontalistalla, koska aihepiiri kiinnostaa.
Olen itse nähnyt aiemmin tuon Shooting Dogsin. Eilen illalla katsoin Hotel Rwandan ja... mun mielestäni Shooting Dogs on parempi ja realistisempi ja vakuuttavampi kuvaus niistä raakuuksista ja mielettömyyksistä, joita silloin vuonna 1994 tapahtui Rwandassa.
Kiitos vinkistä Shooting Dogs, laitetaan katselulistalle.

Olisko Mr.Fox sillä tapaa, että fiilis olisi vähän sama kuin katsoessa ensiksi Battle Royalen ja siihen perään Nälkäpelin?

Itse olen katsonut Hotelli Ruandan kertaalleen ja olin kyllä jossain määrin koskettunut siitä raakuudesta ja kiinnostuinkin aiheesta sen verran paljon että ostin taannoin mm. Ruandan kriisiin liittyvän kirjan "Afrikan Maailmansota", joka oli monella tapaa aika raskasta luettavaa. Mutta varmasti aiheesta on olemassa epä-Hollywoodmaisempi kuvaus, joka voi olla tylyä katseltavaa sekin.
Junttaan tätä samaa edelleen!

Viime perjantaina (03.01.2014) postilaatikossa viimein oli tuo Shooting Dogs -DVD. Tänä iltana oli aikaa ja (alun perin?) oikea mieliala/moodi katsoa noinkin raskas leffa. Täytyy välittömästi tunnustaa, että oli raskaampi kuin muistinkaan. En edes pystynyt katsomaan tuota yksin ollessani yhteen putkeen - välillä oli pakko pitää reilu tunnin tauko, kirjoitella jotain typeryyksiä TPS-osioon sekä maistella lasillinen konjakkia. Ajatuksena oli vain täysin ajatuksien tyhjentäminen tuosta elokuvasta.

Mukava puolittainen makuuasento sohvalla ja pikkunaposteltavaa käden ulottuvilla. Tarkoitukseni oli nauttia erinomaisesta elokuvasta - joskin raskaasta aiheesta. Alle puolen tunnin tajusin jo huomaamattani istuvani aivan sohvan reunalla ja rutistelevani tyynyä muodottomaksi. Elokuvassa on muutama kohtaus, joissa silmäkulmakaan ei täysin kuivana tainnut olla. En väitä olevani mikään yliherkkä tai edes erityisen empaattinen ihminen - ennemminkin taidan muistuttaa luonteeltani jääkylmää psykopaattia. Shooting Dogs on kuitenkin niin vakuuttava ja koskettava elokuva, että sen inhorealistiseen tapahtumienkuvaukseen vain jotenkin murtuu.

Hotel Rwanda - yeah, fuck that Hollywood shit! Hotel Rwanda on edelleenkin vakuuttava ja koskettava elokuva. Shooting Dogs on vain potensseilla korotettuna vakuuttavampi ja koskettavampi. Ei mitään pois Hotel Rwandalta - mutta kun olet nähnyt Shooting Dogsin - et edes puhu niistä elokuvista samana päivänä.

Vihdoin ja viimein käsiini saama Shooting Dogs -DVD oli elokuvan UK-versio. BBC tuossa taitaa itse asiassa olla tuottajanakin. DVD:n alussa on kaksi pakkokatsottavaa parin minuutin elokuvatraileria. Jostain syystä ainakaan oma DVD-soittimeni ei noita osannut skipata. Tekstitykseksi on valittavana ainoastaan English (for hearing impaired). Elokuvassa on myös jonkin verran dialogeja ranskaksi (belgialaisten YK-sotilaiden, muukalaislegioonalaisten sekä paikallisasukkaiden kesken), jotka ovat tekstitetty ainoastaan ranskaksi. Tässä kuitenkin pysyy kohtuullisen hyvin kärryillä olemattomalla ranskan taidollakaan.

Itse asiassa oikeastaan pelästyin sitä, kuinka hyvin mä ymmärsin tuota hajanaista ranskaa. Mähän en ole koskaan lukenut sanaakaan ranskaa koulussa - ranskan kielitaitoni koostuu pääasiassa lauseista "Toujour l'amour, mon ami!" sekä "Je ne suis pas! Je suis Tourist!". Ilmeisesti Sveitsissä vietetty aika on vaikuttanut positiivisesti tähänkin asiaan? Ensimmäisellä kerralla katsoin kyseisen elokuvan englanniksi, mutta saksan teksteillä - en missään nimessä ymmärtänyt aivan kaikkea. Nyt kun elokuvan katsoin toista kertaa englanniksi ja UK-teksteillä - useat dialogit ja muutamat kohtaukset painuivat vain niin syvälle tajuntaan.

Shooting Dogs - suosittelen ehdottomasti!
 

MustatKortit

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joel Pohjanpalo ja Aleksi Mustonen
Kävin äsken täällä Floridassa katsomassa tämän kehutun Wolf of Wallstreetin.

Eipä tarjonnut suuria yllätyksiä, jos on nähnyt vaikkapa Lord of War-leffan tai Mafiaveljet...(tai Casino)

Ryysyistä rikkauksiin ja sitä kautta ongelmiin, tuttu kaava. Tällä kertaa kyseessä vain ei ole asekauppias tai mafiooso, vaan pörssimeklari.

Toki Leo Caprio oli loistava ja muutama muukin roolisuoritus jäi mieleen.

Ei missään nimessä Scorsesen parhaita pätkiä, mutta ihan viihdyttävä pläjäys.

Tietyissä kohdin leffa oli joka tapauksessa mielestäni liian epäuskottava. Wall Street-elokuvat pesevät tämän pläjäyksen mennen tullen.
 

SamSpade

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ikurin Vire
Leffoja tulee katsottua noin 150+ vuodessa. 90% omia BluRay-leffoja, loput 10% sitten VOD-leffoja mm SFAnytime, Makuuni ym kautta.
 

lake79

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Suomi, Pahalampi.
Kuinka moni käyttää vielä Makuunia leffojen vuokraukseen? Itse en muista koska viimeksi olen käynyt Makuunissa hakemassa leffan, siitä on ainakin 2-3 vuotta aikaa ja tuolloinkin lainasin n. yhden leffan.

Nykyään voi näemmä palauttaa postilla leffat Makuuniin. Aika laiskaa jo, heh.
 
Suosikkijoukkue
HIFK
Kuinka moni käyttää vielä Makuunia leffojen vuokraukseen? Itse en muista koska viimeksi olen käynyt Makuunissa hakemassa leffan, siitä on ainakin 2-3 vuotta aikaa ja tuolloinkin lainasin n. yhden leffan.

Nykyään voi näemmä palauttaa postilla leffat Makuuniin. Aika laiskaa jo, heh.

No vaihtelevasti, tai no ei enää Makuunia, koska se muutti ja lähellä on Filmtown ja vielä lähempänä Ärrä. No joka tapauksessa Filmtownia melkein viikoittain, nyt lomalla melkein joka päivä.
 

heavy

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Kuinka moni käyttää vielä Makuunia leffojen vuokraukseen?
En ole leffoja muutamaan vuoteen vuokrannut muualta kuin nettivuokraamoista, pääasiassa iTunesista. Omaksi ostaminenkin on käytännössä loppunut kuin seinään. On tuo online katselu niin huippua verrattuna vuokraamoissa pyörimiseen. No vaihtoehtoja ei ihan niin paljoa ole, mutta vielä ei ole tullut vastaan tilannetta ettei löytyisi katsottavaa.
 

Soolo

Jäsen
Filmtownista tulee edelleen vuokrattua leffoja n. 2 filmin kuukausivauhtia. En ole tuosta vielä oppinut pois.

Kyllä fyysiset leffavuokraamot on kuoleva bisnes, niin helppoa ja vaivatonta on netistä kuvien hommailu nykyään. Toisaalta hieman ikävä sitä viikonloppurutiinia, missä marssi kävi vuokraamolle, ja hyllyjä tutkiessa vierähti jokunenkin tovi. Sitten vielä karkkihyllyn kautta kotiin. Lopulta sunnuntaina krapuloissa vittumainen palautusreissu. Ehkä paluumatkalla kuitenkin vielä yksi leffa ja pizza kainaloon.

Se prosessi on mulle mennyttä aikaa jota voikin jo kohta nostagisesti muistella.
 

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
Kuinka moni käyttää vielä Makuunia leffojen vuokraukseen?

Olen viimeksi vuokrannut leffan joko 1992 tai 1993 - oliko tuolloin edes koko Makuunia olemassakaan?

Minun on vaikea kuvitella itseäni leffaharrastajana joka ei omistaisi katsomiaan elokuvia tai sarjoja. 90-luvulla hankin VHS-kasetteja ja sen jälkeen dvd:tä ja nyt niiden rinnalle alkavat hiljalleen tulla blue ray:t. Minulle on todella tärkeää se, että elokuva josta pidän ja jota kenties jopa "rakastan" löytyy kokoelmistani käsinkosketeltavana kappaleena, siten että voin aina halutessani palata sen pariin.

vlad.
 

Ted Raikas

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Minulle on todella tärkeää se, että elokuva josta pidän ja jota kenties jopa "rakastan" löytyy kokoelmistani käsinkosketeltavana kappaleena, siten että voin aina halutessani palata sen pariin.
Mistä voit etukäteen jonkun elokuvan kohdalla tietää, että pidätkö tai rakastatko sitä? Käsittääkseni katselet kuitenkin elokuvia todella paljon ja laidasta laitaan. Ostatko kaikki, mitä esim. suositellaan tai muuten aiot katsoa?

En minäkään vuokraamoita hyödynnä, tosin. Televisiotakin tulee katseltua hyvin hyvin vähän. Netti on ystävä.
 

Craig Berube

Jäsen
Suosikkijoukkue
Philadelphia Flyers
Tuli tsekattua toistamiseen Jacques Mesrinestä kertovat pätkät Vincent Casselin tähdittämänä. Huikeeta, suosittelen. Tietävätkö muut leffakerholaiset samantyylisiä pätkiä?

Mesrine: Killer Instict
Mesrine: Public Enemy #1

Vincent Cassel on erinomainen näyttelijä, ja kyseiset elokuvat ovat kiinnostaneet pidemmän aikaa. Löytyykö kyseisiä elokuvia suomenkielisillä teksteillä mistään? Ihan dvd formaattia ajattelin. Ikinä kun en ole pystynyt täysin nauttimaan vieraskielisestä elokuvasta englanninkielisillä teksteillä, vaikka englannin kanssa toimiminen ei mitään vaikeuksia tuotakkaan.
 

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
Mistä voit etukäteen jonkun elokuvan kohdalla tietää, että pidätkö tai rakastatko sitä? Käsittääkseni katselet kuitenkin elokuvia todella paljon ja laidasta laitaan. Ostatko kaikki, mitä esim. suositellaan tai muuten aiot katsoa?

Tarkoitukseni ei ole väittää, että pidän kaikista osamistani elokuvista mutta pyrin tekemään tarkkaa työtä sen suhteen millaisen elokuvan ostan ja vastaavasti millaisen jätän ostamatta - mutta toki välillä tulee hutiosumiakin, nekin kuitenkin jäävät osaksi kokoelmaani tavallaan muistoksi siitä, ettei aina voi onnistua.

Olen muistaakseni tässä tai jossain muussa ketjussa kertonut sen millaisen prosessin läpi moni filmi joutuu käymään ennenkuin minä sen ostan. Jos eteeni osuu mielenkiintoinen filmi, pyrin tekemään taustatyötä ennen sen ostamista ja läheskään aina ostopäätökseen eivät vaikuta filmin saama arvostelu tai pisteytys jollain palstalla vaan mietin myös sitä, että voinko minä pitää kyseisen aiheen käsittelystä elokuvassa ja mitä aiheen käsittely voi minulle antaa. Toisinaan eteen tulee tietty tilanne, että päätös on tehtävä nopeasti - esim. ollessani kaupassa ja löydän mielenkiintoiselta vaikuttavan filmin (kuten vast'ikää Pariah) ja tällöin pyrin luomaan mielikuvan filmistä sen perusteella mikä aihe on ja mitä leffasta kerrotaan kotelossa. Näissä tapauksissa tulee enemmän niitä hutiosumia, mutta se riski on otettava.

Ja on tietty olemassa filmejä jotka on ostettava, vaikka ne eivät välttämättä tunnu minusta "omilta" eikä aihe välttämättä minua kiinnosta - mutta näitä on kokoelmissani kenties vain muutama kipale. Ja osassa vaikuttaa ohjaaja, kuten To the Wonderin kohdalla Malick. Mutta nyt on toki tunnustettava, että kyseinen leffa olisi saanut jäädä ostamatta.

Sen kuitenkin tahdon sanoa painottaen, että missään nimessä ostopäätökseeni ei vaikuta se kuinka suosittu filmi on ja kuinka paljon katsojia sillä on ollut teatterissa. Muut syyt nousevat tämän edelle huomattavasti enemmän.

Enkä nyt voi sanoa katsovani kovinkaan paljon leffoja kun lukema pyörii siinä 40 hujakoilla vuodessa ja suurin osa näistä leffoista on sitten sellaisia jotka olen ajatuksella ostanut. Joten sanoisin, että loppujen lopuksi onnistumisprosentti on varsin hyvä ja niitä todellisia hutiosumia tulee todella harvoin. Ja näistä onnistuneista ostoista jotkut ovat sitten sellaisia joita voin jopa sanoa rakastavani, kuten vaikkapa Formanin Yksi lensi yli käenpesän (jonka tosin näin 90-luvulla televisiossa ensimmäisen kerran) tai Kurosawan Seitsemän samuraita (jonka näin kyllä ensimmäisen kerran televisiossa jo 80-luvun alussa).

vlad.
 

Musta Nuoli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkue, TuTo. Varauksellisesti.
Vincent Cassel on erinomainen näyttelijä, ja kyseiset elokuvat ovat kiinnostaneet pidemmän aikaa. Löytyykö kyseisiä elokuvia suomenkielisillä teksteillä mistään? Ihan dvd formaattia ajattelin. Ikinä kun en ole pystynyt täysin nauttimaan vieraskielisestä elokuvasta englanninkielisillä teksteillä, vaikka englannin kanssa toimiminen ei mitään vaikeuksia tuotakkaan.

Toki löytyy, onhan elokuva julkaistu Nordisk Filmin toimesta suomeksi jo muutama vuosi sitten nimellä Public Enemy nr. 1: Parts 1 &2. Kaksiosainen elokuvakokonaisuus ja kummatkin osat siis samassa julkaisussa.

Tässä julkaisijan dvd-esittelyn linkki.

Ei välttämättä enää perus-Anttiloiden laareista löydy, mutta huuto.netissä tuota on näköjään pikaisen googletuksen perusteella myyty viime vuoden lopulla, ja leffadivareissakin tuota voi olla saatavilla.

Minusta tuo on mainio ja kiinnostava elämäkertaelokuva tästä ranskalaisesta gangsterista, jonka tosielämän vaiheet ovat hurjempia kuin ison osan keksityistä rikostarinoista. Tuhannen kasvon mies Mesrine kusetti melkoisesti virkavaltaa ja oli harvinaisen röyhkeä vankilapakoineen sun muineen. Eipä ihme, että Ranskan poliisi kylmäverisesti käytännössä murhasi miehen sen sijaan, että hänet olisi pidätetty perinteisemmin metodein.

Kannattaa kyllä katsoa, jos on tosielämän "mestaririkollisista" kiinnostunut, onhan ranskalainen suurkonna kuitenkin aina vähän erikoisempi tapaus kuin jenkkilän tusinakonnat.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös