Jatkoajan leffakerho

[Rinksu]

Tällä hetkellä katsottuna on Saksalaisten näkökulmasta käytännössä vain Perikato ja Operaatio Valkyrie.

Olethan Das Bootin katsonut? Loistava sotaleffa sukellusveneen miehistöstä.

 

[alwahla]

Affleckin elokuvista suosittelen kyllä katsomaan tuon Hollywoodlandin, siinä Affleck näyttelee mielestäni todella hyvin.

Kiitos vinkistä. Tuli äsken katsottua tuo elokuva ja täytyy yhtyä kehuihisi.

Ben Affleck veti todella mielenkiintoisen ja puhuttelevan roolin elokuvassa. Olemukseltaan jo muutenkin kuin kiiltokuvapojaksi tehtynä hän oli omiaan tässä elokuvassa. Olin muutaman kerran havaitsevanani tietynlaisia yhtymäkohtia erään toisen näyttelijän eli Jude Lawn aikoinaan A.I.:ssa esittämän Gigolo Joen ja Affleckin versioiman George Reevesin hahmoissa. Kumpikin esitti täydellistä naistenmiestä (sillä pienellä erotuksella, että Jude Law esitti robottia) ja tämän he tekivät lievästi ylinäyteltynä, mutta ammattimiehiä kun ovat, he saivat hahmonsa näyttämään sekä haavoittuvilta että realistisilta. Affleck oli kuin kotonaan tässä roolissa ja vilpitön innostus sekä ahdistus välittyivät hyvin katsojalle.

Adrien Brody yksityisetsivänä oli toinen henkilö, joka teki vallan mainiota työtä tässä elokuvassa. En ole vielä nähnyt Brodyn ilmeisesti arvostetuinta elokuvaa eli elokuvaa pianistista, mutta se on tavoitteena vielä ennen kesäkuun saapumista. Jokin tuossa hepussa huokuu karismaa. Taitoahan hänellä on aina ollut.

Kolmas, joka ansaitsee tulla kehutuksi, on Diane Lane. Ikäneito, joka "löytää" itselleen oman fuckbuddyn, ja joka yrittää kaikin tavoin roikkua tässä kiinni sekä varsinkin loppupuolella hänelle avautuva surullinen todellisuus siitä, että George onkin löytänyt jostain jonkun, joka saa hänet tuntemaan olonsa nuoreksi, tuovat esiin juuri sen Diane Lanen, jollaisena hän on ehkä kaikkein vaikuttavimmillaan. Rikkinäisenä, mutta jotenkin vielä voimissaan ja erittäin vittumaisena ämmänä, joka ei sanoissaan säästele ja joka antaa kaikkien kuulla kunniansa. Loistavaa työtä ja enpä olisi osannut parempaa henkilöä tuohon rooliin kuvitella.

Kaiken kaikkiaan tämä elokuva oli ehdottomasti viiden tähden elokuva. Juoni, henkilöt, miljöö, soundtrack, ohjaus. Kaikki nämä osaset olivat kohdallaan ja näistähän se hyvä elokuva syntyy.

 

[Lexaa]

Tuli käytyä tänään superpäivänä kaksi leffaa katsomassa.

Ensimmäisenä Battleship joka alkoi vähän nihkeästi ja ei antanut lupaa odottaa paljoa mitään, mielestäni leffa myös jatkui alaspäin kunnes päästiin itse laivanupotus kuvioihin ja AC/DC musa ja Thunderstruck jo nostivat arvosanaa korkeammaksi, siitä eteenpäin leffa olikin hyvää aivot narikkaan viihdettä, tosin turhan pitkäksi venytetty ja jos muutamat kohdat ja henkilöt olisi jätetty pois niin olisi ollut aineksia paljonkin parempaan.

Toinen sitten The cabin in the woods ehkä oudoin näkemäni kauhuleffa, leffasta poistuessanikin kelasin että mitä hittoa sitä tulikaan nähtyä. Tavallaan erittäin nerokas ja hyvä elokuva, mutta sitten toisaalta taas oli mielessä että oliko tämän tarkoitus olla pelottava vai hauska? Tämän leffan myötä olen ollut sitä mieltä että Thorin roolissa jo hienosti vetänyt Chris Hemsworth tulee tekemään ihan pätevän uran. Tätä elokuvaa voi suositella kyllä helposti, mutta ei kannata odottaa mitään niin yllättyy todella positiivisesti.

 

[ms.qvist]

Kun tässä sotaelokuvista oli laajatikin "puhetta", ajattelin tuoda esille pääsääntöisesti listamuodossa koko kokoelmani sotaelokuvat, jospa joku saisi tästä listasta ideoita tai löytäysi sellaisia leffoja joita ei ole nähnyt mutta tutustuttuaan nimeen ja kenties sen myötä leffaan paremmin haluaisi sen nähdä. Mutta koska lista todellakin on varsin laaja en ryhdy sen tarkemmin kommentoimaan elokuvia, kuin muutamassa poikkeustapauksessa - erityisesti sellaisten elokuvien kohdalla joista ei ole aiemmin ollut puhetta. Listan elokuvat eivät ole paremmussjärjestyksessä tai muussakaan erityisessä järjestyksessä, dokumentit olen Armadilloa lukuunottama listannut erikseen.

9. kompania.

Atlantin valli murtuu. (the Longest Day). Lievästä "megalomaanisuudesta" huolimatta varsin kelvollinen kuvas tärkeistä tapahtumista, jotka nivoutuvat D-päivään. Mutta ehkäpä liian paljon tarinaa yhteen elokuvaan.

Battle for Haditha. Raadollinen kuvas Hadithan joukkomurhasta, johon yhdysvaltalaisjoukot syyllistyivät Irakin sodan aikana.

Come and See (Tule ja katso). Ehdottomasti eräs väkevimmistä itärintamakuvauksista.

Das Boot. Omalla listallani sotaelokuvien ykkönen.

The Deer Hunter. Nostetaan Kauriinmetsästäjät listalle, koska onhan siinä sota omalta osaltaan merkityksellisessä roolissa, ja se kuvaa erilaisia ihmiskohtaloita ennen sotaa, osin sodan aikana ja erityisesti sen jälkeen.

Ei kenenkään maa. Oivallinen kuvaus Bosnian sodasta, jossa miehet rintamalinjan eripuolilta "ajautuvat" toistensa seuraan. Herää kysymys: Onko vihollisuuksissa sittenkään mitään järkeä.

Ei paluuta. (Ivanovo detstvo).. Omalla listallani Tarkovskin toiseksi paras elokuva.

Escape from Sobibor. Kertoo vankien paosta Sobiborin keskitysleiriltä. Minulta löytyy elokuvana vaikka onkin tullut joskus tv-minisarjana.

Full Metal Jacket. Kuuluu parhaimpien Vietnam-kuvien joukkoon. Kubrickia parhaimmillaan.

Hamburger Hill. Realistinen kuvaus eräästä Vietnamin-sodan verisimmiästä ja kenties turhimmasta taistelusta.

He vaelsivat auringossa.

Hurt Locker. Katsottava elokuva pommiryhmän arjesta Irakin sodassa, mutta ei todellakaan Oscareidensa arvoinen elokuva.

Ilmestyskirja. Nyt. En ole löytänyt tästä elokuvasta sitä hienoutta mitä sen pitäisi pitää sisällään.

the Killing Fields (Kuoleman kentät). Raadollinen kuvaus Pol Potin hallinnoimasta Kamputzeasta "Year Zero", jolloin alkoi teurastus, joka päättyi miljoonien ihmisten kuolemaan.

Kirjeitä Iwo Jimalta. Clintin hieno kuvaus taistelusta Iwo Jiman pienestä saaresta japanilaisten sotilaiden näkökulmasta katsoen.

Kunniattomat paskiaiset. (Inglourious Basterds). Tarantinon kreisi mutta samalla mielenkiintoinen kuvaus kostoretkestä. Kunnianosoitus Inglorious Bastardsille.

Inglorious Bastards. Tämä on se elokuva, mikä inspiroi Tarantinon filmaamaan Kunniattomat paskiaiset. Elokuva ilmestynyt myös nimellä Panssarijunalla helvettiin.

Kunnian Polut (Paths of Glory). Hieno kuvaus sodan mielipuolisuudesta ja järjettömyydestä. Kubrickia parhaimmillaan!

Libanon. Ensimmäinen Libanonin sota 1982 panssarivaunumiehistön silmin nähtynä. Varsin värisyttävä kokemus.

Länsirintamalta ei mitään uutta. Minusta Lewis Milestonen filmatisoinnissa saavutetaan paremmin kirjan henki vrt. uudempi versio.

Länsirintamalta ei mitään uutta. Tässä tv-elokuvassa vuodelta 1979 ei saavuteta Milestonen syvyyttä', eikä myöskään Remarquen teoksen tasoa.

the Mark of Cain. Moraalinen tarkastelu siitä, mihin sodassa tehdyt julmuudet voivat lopulta johtaa ja kuinka eritavalla ne käsitellään ihmismielessä.

Panssarikenraali Patton. (Patton). Kuvaus eräästä toisen maailmansodan mielenkiintoisimmista kenraaleista - ainakin lännessä. Minua tosin häiritsi elokuvassa se, että saksalaisten vanut olivat kaikkea muuta kuin saksalaisia, niitä ei edes maskeerattu näyttämään saksalaisilta vaunuilta. Olivat mallia M48 tai M60.

Listan seuraava osa tullee sitten myöhemmin, joko tänään tai huomenna - elämää on muuallakin kuin Jatkoajassa.

vlad.

 

[ms.qvist]

Nyt on muut hommat tehty, joten jatketaan listausta - jos tämä nyt ketään kiinnostaa.

Perikato. (Der Untergang). Kuinka saatoinkaan unohtaa Perikadon keskustellessamme sotaleffoista. Intensiivinen kuvan Berliinin viimetkistä toisen maailmansodan lopulla. Ja siitä fanatismista jonka pauloissa niin kovin moni oli. Bruno Ganz - parhautta Hitlerinä.

Pianisti. (the Pianist). Hieman toisenlainen sotakuva pianistista ja SS-upseerista toisen maailmansodan kohtalonhetkinä Varsovassa.

Platoon. Minun Vietnam-elokuvien listalla ykkönen. Ehkäpä vaikutus osin johtuu siitä millaisena koin tämän teatterissa 1986 (tai '87, miten se nyt täkäläisiin teattereihin ehtikään).

Rautaristi, (Cross of Iron). Minun mielestä hiukan aliarvostettu sotaelokuva. Elokuvan loppu, kenties pienoisesta sentimentaalisuudestaan huolimatta, on ruutuun liimaava.

Lacombe Lucien. En ole vielä katsonut leffaa, joten en sen kummempia kommentteja heitä. Aihe vaikuttaa kuitenkin mielenkiintoiselta.

Armadillo. Tästä tanskalaisten sotilaiden Afganistanin sotaretkeä kuvaavasta dokumentaarisesta elokuvasta tulee aina mieleen "the Inttikaveri".

Schindler's List. Laskisin tämänkin kuulumaan sotaleffojen joukkoon, koska aihe koskettaa toisen maailmansodan tapahtumia hyvin merkityksellisellä tavalla.

Stalingrad. Käsittelee minulle henk.koht. mielenkiintoista taistelua toisessa maailmansodassa. Stalingradin taisteluun olen tutustunut useamman kirjan ja dokumentin kautta.

Taistelu Algeriasta.(La battaglia di Algeri). Mainitsisin myös tämän elokuvan sotaleffojen joukossa, vaikka se pitää sisällään paljon muitakin elementtejä. Kaikkiaan hyvä ja katsomisen arvoinen elokuva!

Talvisota. Minulla tämä on elokuvana, ja elokuvanakin mielestäni paras suomalainen sotaelokuva, sarja on toki pysäyttävä sekin - malkoisen vaikuttava kokonaisuus!

Tora! Tora! Tora!. katsomisen arvoinen elokuva Pearl Harborin hyökkäyksestä. Leffassa käsitellään hyökkäystä suht' asiallisesti molemmista näkövinkkeleistä.

Tulikärpästen hauta. (Hotaru no haka). Vaikka onkin animaatio niin minusta jokaisen sotaelokuvien ystävän kannattaisi uhrata elämästään hetki tämän katsomiseen.

Tuntematon sotilas. Edwin Laine ja rillumareitä sodassa... Ei kuulu minusta klassikoihin!

Tuntematon sotilas (vm. 1985). Minusta tämä Mollbergin versio on kaikella tavalla parempi ja autenttisempi kuin Laineen versio.

Veteen piirretty viiva. (The Thin Red Line). Kuuluu listallani niiden parhaimpien sotaelokuvien joukkoon.

Waltz with Bashir. (Vals Im Bashir). Elokuvassa rakennetaan pala palalta Ari Folmanin kertomusta Libanonin sotaretkestä 1982. Kannattaa katsoa vaikka onkin animaatio. Elokuva luo erään näkemyksen sotaretkeen. Kaikki ei olekaan sitä miltä se vaikuttaa...

Taistelutoverit. (Band of Brothers). Sarja East Companyn vaiheista toisen maailmansodan ratkaisuhetkillä länsirintamalla.

Dokumentit:

Kuollut kulma - Hitlerin sihteeri. (Im toten Winkel - Hitlers Sekretärin). Nimikin jo kertoo kuka on dokumentin keskiössä.

War of the Century: Hitler vs Stalin 1-4 osat.

the World at War: 1,3,4,5,6,9,11,12,13,16 osat. Sarja käsittelee toista maailmansotaa.

the Century of warfare: 7 - East front 1941-1943 ja 1943-1945.

Auschwitz ja lopullinen ratkaisu.

Hitler - tuhontie.

Russian front - 1941-1945.

Battlefield: the Siege of Leningrad.

Dokumentti Stalingradin taistelusta.

Tässäpä lista kokonaisuudessaan.

vlad.

 

[Musta Nuoli]

Kiinnostava lista. Pitäisi joskus itsekin pistää vastaava lista omista sota-aiheisista elokuvista. Melko moni on samoja, mutta melko moni ei.

Suosittelen hollantilaista draama/sotaelokuvaa Winter In Wartime, joka kertoo Hollannin miehityksen loppuvaiheesta teini-ikäisen pojan silmin. Perustuu Hollannissa klassikkoasemaan päässeeseen kirjaan ja on minusta oivallinen kuvaus siitä, miten sota näkyy nuoren miehen/pojan silmin.

Viimeisin DVD-ostoksesi -ketju sai minut pohtimaan elokuvien katselemiskäytäntöäni ja -linjaani.

Elokuvien katsominen on minulla monesti mielentilakysymys, tästä syystä (sekä ajoittaisesta keräily/ostamisimpulssin nousuvaiheesta) johtuen minulla on kohtalaisesti elokuvia, joita en ole vielä katsonut vaikka olen ne ostanut.

Yhdessä vaiheessa minulla oli ns. Scorsese-putki, jolloin katsoin ison määrän Martyn elokuvia peräkkäin, sekä uusia että vanhoja klassikoita. Sitten tuli Kostajat-elokuvan myötä tarve katsoa kaikki aiemmat Marvel Cinematic Universe -elokuvat putkeen järjestyksessä (Rautamies, Uskomaton Hulk, Rautamies II, Thor ja Kapteeni Amerikka). Sitten iski poliittisesti epäkorrektin patrioottis-semifasistisen elokuvan vaihe, eli katsoin John Miliuksen Red Dawnin.

Niin kuin dvd-ostosketjuun pistinkin, niin viime aikoina olen hankkinut muun muassa Shakespeare-filmatisointeja ja Bud Spenceria, espanjalaista elokuvaa ja italialaista splatter-seriaalikauhua, 70-luvun komiikkaa ja 2010-luvun ison budjetin toimintaa. Hankinnoissani on kaavana se, että niissä ei ole kaavaa, koska en diskriminoi eri tyylilajeja.

Monestihan on niin ikävästi, että jotkut kuvittelevat olevansa "elokuvataiteen esteetikkoja" ja ostavat ranskalaisia taide-elokuvia ja akikaurismäkiä koska ne ovat arvostettua ns. korkeakulttuuria ja kuuluvat kaanoniin, mutta eivät voi ostaa tai ainakaan myöntää ostavansa "populaariviihdettä". Sitten on tietysti toisin päin, eli jotkut katsovat vain "kunnon mättöä" tai muuta vastaavaa ja ilmoittavat näkemättä, että paskaa niiden espanjalaisten, ranskalaisten tai muidenkin on oltava, ja että kaikki muu paitsi Hollywood-viihde on tekotaiteellista paskaa. Surullista kummankin ääripään osalta, sillä joka tyylilajissa ja -suuntauksessa on paljon katsomisen arvoista.

Minulle ei tuota ongelmia katsoa halpaa italialaista Bud Spencer -kasarikomiikkaa, jossa iso partainen mies läiskii nyrkillä roistoja kumoon, yleensä tämä on vielä parempaa jos Terence Hill on mukana. Sitä paitsi kunnioitan Bud Spencerin taustaa huippu-urheilijana ja olympiatason uimarina.

Mutta voin Spencerin perään katsoa sitten Almodovaria tai Shakespeare-draamanäytelmän uudelleentulkintaa. Siis edellyttäen, että tulee se oikea mielentila, josta puhuin. Tätäkin silmällä pitäen on hyvä olla laaja-alainen elokuvakokoelma, josta valita omaan mielentilaan, vireystilaan ja sen hetkiseen kiinnostukseen sopiva teos katsottavaksi. Joskus ei jaksa katsoa mitään, tai sitten ei jaksa katsoa mitään uutta vaan haluaa katsoa ties kuinka monetta kertaa uudestaan jonkun Ghostbustersin, Conan Barbaarin (1982), Avaruusboltsit tai muun klassikon.

 

[Naurava Sika]

Tuli jokin aika sitten katsottua elokuva joka oli oikeasti aika pelottava. Nimenomaan sen takia että se oli erittäin todellisen tuntuinen. Ja elokuva oli siis Steven Soderbergin Tartunta (Contagion). Mukana monia tunnettuja näyttelijöitä joista oikeastaan kukaan ei ollut pääosassa. Elokuvaa katsoessa tuli jotenkin toivoton olo, eihän tuollaiselle mitään voi jos sellainen on tullakseen. Likäksi tässä on nyt ollut kaiken maailman lintu- ja sikaflunssaa, joten aihe on ajankohtainen. Suosittelen! Meni kyllä kylmät väreet leffan loputtua, onneksi se oli vain elokuvaa :)

 

[ms.qvist]

Kiinnostava lista. Pitäisi joskus itsekin pistää vastaava lista omista sota-aiheisista elokuvista. Melko moni on samoja, mutta melko moni ei.

Laita ihmeessä listaa tulemaan, koskakaikkian minuakiinnostavat erilaisetsotaelokuva, toki mieluiten sellaiset elokuvat joitka kertovat 1900-luvun ja 2000-luvun sodista, mutta hyvä elokuva varhaisemmistakin sodista on ehdottomasti katsomisen arvoinnen.

Listaltani puuttui muutamia elokuvia, jotka olen aikoinaan nähnyt televisiosta, mutta joita en ole syystä tai toisesta saanut haalittua pieneen sotaelokuvien kokoelmaani. Jokunen enimmäistä maailmansotaa käsitteleväleffa uupuu minusta sekä useampi kiinnostava toiseen maailmansotaan sijoittuvaleffa, kuten vaikkapa Clint Easwoodin ohjaama Isiemme liput (Flags of Our Fathers).

***

Pyrin katselmaan elokuvia aika paljon laidasta laitaan. Komedian puolella minua kiinnostaa ja naurattaa enemmän brittiläinen huumori, kuten vaikkapa loistava Life of Brian. Tai sitten vieläkin kreisimpi ja kentis monien mielestä idioottimaisempi Bean - äärimmäinen katastrofielokuva. Löytyy amerikkalaisistakin muutamia hyviä, kuten vaikkapa Hei me lennetään. Mikä sekin pitäisi haalia kokoelmaani.

Ns. taide-elokuviakin katselen, mutta jostain syystä esim. Kaurismäki ei ole koskaan sytyttänyt minua, joten olen jättänyt suosiolla väliin uudemmat tuotokset. Kenties pitäisi tutustua niihin, jotta voisin antaa kokonaisarvion niistä ja kenties miettiä kannattaako Kaurismäkeä katsoa jatkossa vai ei.

vlad.

 

[Dängleri]

Hurt Locker. Katsottava elokuva pommiryhmän arjesta Irakin sodassa, mutta ei todellakaan Oscareidensa arvoinen elokuva.

En tiedä elokuvan saamista arvosteluista tai Oscareista, mutta omasta mielestäni elokuva oli erinomainen verrattuna muihin 2000-luvun sotaelokuviin. Elokuvassa tapahtui paljon sellaista mikä muistutti minua omista kokemuksistani rauhanturvaajana, ja tavallaan oli helppo samaistua roolihahmoihin. Vaikka sotiminen ja rauhanturvaaminen onkin kaksi täysin erillistä asiaa ja ympäristöä, on niissä kuitenkin paljon samaa. On toki mahdollista, ja sinällään varmaan luontaista, että kun katsojalla on jonkinlainen henkilökohtainen tunneyhteys elokuvaan, sitä ei osaa arvostella niin objektiivisesti kuin sellainen henkilö jolla yhteyttä ei ole.

TV-sarja Kaukana kotoa (Over There) on myöskin nykyaikainen sotatarina Irakin sodasta. Tykkäsin myös siitä, vaikka siihen olikin sotkettu osittain turhaa jenkkihömppää.

Klassikkolistalle lisäisin elokuvan Navaronen Tykit (the Guns of Navarone).

 

[Dängleri]

Sitten niille palstatovereille, jotka nakuttavat kotonaan NHL:n tai PES:in managerimoodeja, tai jopa ihan oikeita manageripelejä Football Managerin tapaan, suosittelen lämpimästi kohtuullisen tuoretta Moneyball -elokuvaa.

Tositapahtumiin perustuva elokuva kertoo baseballseuran Oakland Athleticsin toimitusjohtaja Billy Beanestä (Brad Pitt), joka haaveilee mestaruudesta, mutta isommat ja huomattavasti parempaa palkkaa maksavat suurjoukkueet ryöväävät kerta toisensa jälkeen hänen tähtipelaajansa. Beane ryhtyy etsimään uutta tapaa rakentaa voittajajoukkuetta aliarvostetuista ja halvoista yksilöistä ja palkkaa avukseen tilastointiin perehtyneen ekonomin Peter Brandin.

Omasta mielestäni myös tämä elokuva oli erinomainen, ja ennen kaikkea jollain tapaa poikkeuksellinen. Juoni ja sen kertomistapa oli onnistunut, ja tämän lisäksi myös näyttelijäkaarti oli erinomaisesti valittu. Ja mikä tärkeintä elokuva onnistui herättämään tunteita.

 

[Pula-ajan Tretjak]

Rautaristi, (Cross of Iron). Minun mielestä hiukan aliarvostettu sotaelokuva. Elokuvan loppu, kenties pienoisesta sentimentaalisuudestaan huolimatta, on ruutuun liimaava.

Elokuva on minusta päin vastoin yliarvostettu. Kriitikoista en tiedä, enkä kyllä sinänsä edes välitä, mutta näin katsojien keskuudessa. Elokuva alkaa mielestäni hyvin ja on varsin kelpo suoritus ajoittain. Elokuva on kuitenkin varsin keskeneräinen, eikä sitä pelasta ohjaajan nimi eikä muutamat hyvät näyttelysuoritukset.

Ehdottomasti katsomisen arvoinen elokuva, mutta elokuvan puutteliisuuksien vuoksi ei sitä voi suurten joukkoon nostaa. Ainoastaan elokuvan kiinnostava näkökulma antaa tälle teokselle omaperäisen leiman ja tekee siitä helpostikin tutustumisen arvoisen elokuvan.

Jospa ehtisi katsoa tänään vaikkapa uusiksi filmin. Muistelisin elokuvan lopun olevan melko heikko.

 

[ms.qvist]

Ehdottomasti katsomisen arvoinen elokuva, mutta elokuvan puutteliisuuksien vuoksi ei sitä voi suurten joukkoon nostaa. Ainoastaan elokuvan kiinnostava näkökulma antaa tälle teokselle omaperäisen leiman ja tekee siitä helpostikin tutustumisen arvoisen elokuvan.

Ei Rautaristi minunkaan listalla suurten sotalokuvien joukkoon mahdu, mutta kokonaisuudessaan se kuuluu mielestäni tietyllä tavalla aliarvostettujen sotaelokuvien joukkoon. Lähestymistapa elokuvassa on mielenkiintoinen ja kokonaisuudessaan sävyltään positiivinen.

Lähestymistapa ja kokonaisuus nostavat elokuvan listallani kuitenkin keskiarvoa paremmalle sijalle, vaikka, kuten totesin, loppu on hiukan sentimentaalinen mutta ruutuun liimaava. Tämä tietty sentimentaalisuus on kuitenkin minusta anteeksiannettava asia. Toki minullakin on kulunut aikaa suht' paljon siitä milloin sen viimeksi katsoin, joten mielikuva on kenties haalistunut ja jos nyt sen katsoisin, mielipide voisi muuttua tai näkökanta olla toinen ja elokuva näyttäytyä uudessa valossa. Mutta kaikkiaa, taitaa kuitenkin jäädä katsomatta, koska niin paljon on katsomattomia elokuvia kokoelmassani.

vlad.

 

[SamSpade]

Sotaleffoja onkin ansiokkaasti listattu, mutta lisätään pari.
Kotimainen Raja 1917. Ihan historiankin takia kiinnostava.

Sitten erilainen "Sotaelokuva" eli Lopullinen ratkaisu - Conspiracy.
Lopullinen ratkaisu (TV 2001) - IMDb
Tässä leffassa ei sotaa juuri näytetä, mutta Wannsseen kokouksessa ratkeaa kenties koko Euroopan kohtalo, kun Natsit neuvottelevat siellä juutalaiskysymyksen ratkaisusta.

 

[Sistis]

Sotaleffoja onkin ansiokkaasti listattu, mutta lisätään pari.
Kotimainen Raja 1917. Ihan historiankin takia kiinnostava.

Tuon jatko-osa, Raja 1918, on vieläkin kuuluisampi kotimainen elokuva. ;)

Anyway, tuo elokuva yllätti aikanaan oikeastaan positiivisesti. Elokuvan kun ohjasi melkoisen kiistelty Lauri Törhönen. Siitä huolimatta elokuva toimi oikeastaan varsin hyvin. Silti se jätti minulle sellaisen kuvan, että jotain jäi puuttumaan...

Suomalaisia, sotaan enemmän tai vähemmän liittyviä, ja vähän poikkeuksellisempia elokuvia - joskin minusta hyviä sellaisia - ovat Lotista kertova Lupaus sekä sotalapsista kertova Äideistä parhain.

 

[Ted Raikas]

Anyway, tuo elokuva yllätti aikanaan oikeastaan positiivisesti. Elokuvan kun ohjasi melkoisen kiistelty Lauri Törhönen. Siitä huolimatta elokuva toimi oikeastaan varsin hyvin. Silti se jätti minulle sellaisen kuvan, että jotain jäi puuttumaan...

Mielestäni kyseinen elokuva jotenkin hyytyi loppua kohden, vaikka siinä muutama suht rankka käänne olikin. Muutenkin loppui vähän "seinään" ja tönkösti. Muutoin kyllä varsin karu ja tyylikäs kuvaus ja näyttelijät varsin päteviä rooleissaan. Hyvin tuotiin myös luokkaerot esiin. Ja tosiaan jotkut kohtaukset erityisen vaikuttavia kaikessa karuudessaan ja julmuudessaan, mutta niin tietysti pitääkin kun ajankuva oli mitä oli.

Eväitä ehkä hiukan parempaankin olisi kuitenkin ollut kokonaisuutta katsoen.

 

[Musta Nuoli]

Mielestäni kyseinen elokuva jotenkin hyytyi loppua kohden, vaikka siinä muutama suht rankka käänne olikin. Muutenkin loppui vähän "seinään" ja tönkösti. Muutoin kyllä varsin karu ja tyylikäs kuvaus ja näyttelijät varsin päteviä rooleissaan. Hyvin tuotiin myös luokkaerot esiin. Ja tosiaan jotkut kohtaukset erityisen vaikuttavia kaikessa karuudessaan ja julmuudessaan, mutta niin tietysti pitääkin kun ajankuva oli mitä oli.

Eväitä ehkä hiukan parempaankin olisi kuitenkin ollut kokonaisuutta katsoen.

Kuulostan luultavasti joko pedantilta tai seksimaanikolta, mutta minua häiritsi Raja 1918 -elokuvassa sen lepsu suhtautuminen näyttelijättärien esillepanoon ja maskeeraukseen. Minna Haapkylän hahmohan oli erittäin vaaleahiuksinen, lähes valkotukkainen ja selvästi ns. aito blondi. Kuitenkin lopun alastonkohtauksessa näytetään Haapkylää edestä päin, ja häpykarvat ovat platinanvaalealla henkilöhahmolla tummanpunaiset, eivät suinkaan vaaleat tai edes mustat siltä varalta, että hahmo ei olisikaan ollut aito blondi. Varmistin tämän vielä pysäytyskuvalla ja zoomilla, mutta ei tuo tuosta mihinkään muuttunut - alapään karvoitus oli jäänyt värjäämättä roolia varten, mikä on anteeksiantamattoman amatöörimäinen moka.

Pieni asia, mutta tiputtaa välittömästi pois elokuvan maailmasta ja heikentää uppoutumista tarinaan. Ei se toki mikään ratkaiseva tekijä ole, mutta elokuvan kuin elokuvan kannalta on aina huono, jos jokin kohta töksähtää silmään ja rikkoo elokuvan sisäistä todellisuutta, jonka jälkeen katsoja jää miettimään tätä sen sijaan, että pysyisi illuusiossa mukana.

Ei olisi mennyt läpi Paul Verhoevenilta. Zwartboekenissa eli Black Bookissa päähenkilö eli perheensä menettänyt juutalaistyttö värjää hiuksensa vaaleaksi soluttautuakseen natsien päämajaan ja kyllä, hän erityisen korostetusti värjää myös alapäänsä käydäkseen joka osa-alueella "aidosta vaaleasta arjalaisesta". Hyvä, että värjää, sillä eiköhän sitä natsiupseeri ole jo pian pyrkimässä kyseiseen alapäähän.

 

[ms.qvist]

Kuulostan luultavasti joko pedantilta tai seksimaanikolta, mutta minua häiritsi Raja 1918 -elokuvassa sen lepsu suhtautuminen näyttelijättärien esillepanoon ja maskeeraukseen.

Et laisinkaan vaan minusta käyttäytymisesi on perin inhimillistä. Minäkin olen havaitsevinani itsessäni tietynasteista pedantikon virkaa, mikä toisinaan tulee esille kovinkin selkeällä tavalla leffoja katsellessani.

Poimin nyt kolme hyvin yksinkertaista ja selkeää esimerkkiä siitä kuinka minusta tietyt väärät toimintatavat leffaa ehdessä ovat häirinneet minua katsojana, kaikki kolme tulevat - kas kummaa - sotafilmien puolelta mutta niihin nyt on helpointa kiinnittää huomiota, erityisesti kalustoon ja näyttelijöihin.

Olen jo aiemminkin nostanut esille Panssarikenraali Patton elokuvan Rommelin (saksalaiset yleisesti) panssarivunut ja kaluston, mikä oli täysin amerikkalaista. Vaunut olivat amerikkalisia, tarkkaan en nyt mallia muista kun leffan viimeisimmästäkin katselukerrasta on ehtinyt kulua aikaa useampi vuosi, mutta ne olivat joko M48 tai M60 mallin vaunuja. Samaten suurin osa muustakin kalustosta oli amerikkalaista alkuperää, ja sekös minua harmittaa.

Samoin voisin noukkia esille Laineen Tuntemattoman sotilaan, ensinnäkin leffan tyylilaji hieman nyppii minua, se kun on kuin jokin rillumarei-filmi tai sotilasfarssi! Näyttelijät ovat aivan liian vanhoja - pääosin. Samoin kalustossa on puutteitaja panssarivaunut ovat saksalaista alkuperää. Uskoisin, että venäläistä kalustoa olisi ollut saatavilla jos sitä olisi haluttu etsiä, mentiinkö siitä missä aika oli matalin?

Mollbergin Tuntematon sotilas oli kokonaisuudessaan uskottavampi teos, vaikka siinäkin on puuteensa - enhkäpä liiallinen pasifismi tms. Mutta Mollberginkin teoksessa oli kaluston suhteen puutteita, ainakin osa panssarivaunuista oli "tökeröllä" tavalla kustomoitu venäläisiksi ja tämän saattoi havaita hyvin selkeällä tavalla, jos vaan oli tarkkasilmäinen ja tunsi hiukan venäläistä kalustoa toisen maailmansodan ajalta. Talvisota taasen on esimerkki siitä kuinka kaluston suhteen oli päästyniin lähelle autentisuutta kuin mahdollista - mikäli nyt oikein muistan.

Ja laitahan joku päivä tulemaan listaa sotafilmeistäsi, odotan malttamattomana, ja jos listalla näyttäisi olevan mielenkiintoisia filmejä, ne on ehdottomasti haalittava kokoelmaani.

vlad.

 

[Nimetön]

Nimettömän Top-5 (ulkomaalaisista)sotaleffoista;

1. Perikato (Der Untergang). Aivan mestariteos. Jotenkin kyseinen pätkä on saanut allekirjoittaneen aivan sanattomaksi. Siinä missä yleensä muissa elokuvissa natseja teurastetaan surutta ja leimataan täysiksi paholaisiksi, niin Perikato antaa hyvin kuvan, että Saksalaiset olivat nekin vain ihmisiä. Bruno Ganz veti vuosituhannen roolin Hitlerinä, aivan fantastinen suoritus kertakaikkiaan. Elokuvasta saa hyvin sen kuvan, kuinka epätoivossa Saksa oli ja kuinka paljon Hitler kansalaisilleen merkitsi, sekä kuinka epätoivoisesti upseerit toinen toistaan tippui oman käden kautta, kun sota oli hävittty.

2. Vihollinen porteilla (Enemy at the Gates). Ei ole huono elokuva tämäkään. Tällä kertaa neuvostonliiton näkökulmasta katsottuna. Varmaan ainut Jude Lawin elokuva, mistä tykkään. Vasili Zaitsevista kertova elokuva on loistava kuvaus Stalingradin tapahtumista ja siitä kuka kyseinen herra oikein oli.

3. Pelastakaa Sotamies Ryan (Saving Private Ryan). Kolmas näistä elokuvista kertoo sitten Normandian maihinnoususta ja tällä kertaa sankareina ovat amerikkalaiset. Spielbergin teoksessa on ehdottomasti parhainten rakennettu miljoo ja erikoistehosteet. Se teurastus, mitä ensimmäiset puolituntia elokuvassa näkyy on niin karua ja säälimätöntä ja hirveää tuskaa sekä epätoivoa. Ehkä kaikkien aikojen paras elokuvan alku. Onhan elokuvassa loistava juoni myös, mutte itselleni elokuvan katsominen on enemmän tunteella elämystä, kuin juonen seuraamista. Antaa sankarin kuvan Amerikkalaisista sotilaista, jotka lähtivät meidän sotaan toiselle puolelle maapalloa.

Kunniamaininnat; Pitkät kihlajaiset(Un long dimanche de fiançailles), Kotkat Kuuntelevat (When Eagles Dare), Full Metal Jacket, Ilmestyskirja. Nyt(Apocalypse Now), Pearl Harbor ja Taistelutoverit (Band of Brothers) (Sarja).

Tällä viikolla toivottavasti loppuviikolla aikaa seuraaville; Das Boot, Stalingrad ja Rautaristi.

 

[ernestipotsi]

Kuten jo aiemmin totesin, sotaleffat ovat pääosin liian samanlaisia ja aihepiiriltään kuluneita. Itseäni kiinnostaisi lähinnä historiallista näkökulmaa esilletuovat leffat, jotka käsittelevät jotain muuta kuin maailmansotia, Vietamia, Persianlahtea tai Irakin sotaa.

 

[Nimetön]

Kuten jo aiemmin totesin, sotaleffat ovat pääosin liian samanlaisia ja aihepiiriltään kuluneita. Itseäni kiinnostaisi lähinnä historiallista näkökulmaa esilletuovat leffat, jotka käsittelevät jotain muuta kuin maailmansotia, Vietamia, Persianlahtea tai Irakin sotaa.

Mielenkiintoisina aihepiireinä voisivat olla USA;n sisällissota tai miksei vaikka kuviitteellinen 3. maailmansota, jossa ihan koko maailma olisi sodassa.

 

[Ted Raikas]

Mielenkiintoisina aihepiireinä voisivat olla USA;n sisällissota tai miksei vaikka kuviitteellinen 3. maailmansota, jossa ihan koko maailma olisi sodassa.

Ainoat Yhdysvaltain sisällissotaa kuvaavat tai sitä sivuavat elokuvat mitä itse olen nähnyt on Andersonville ja Hyvät, pahat ja rumat. Jälkimmäinen nyt on western ja ei ehkä muutenkaan itse sisällissotaa erityisen seikkaperäisesti kuvaa, vaikka visuaalisesti komeita juttuja siihen liittyen pitääkin sisällään.

Andersonville taas kertoo jenkeistä jotka joutuu sotavangeiksi etelävaltiolaisten pahamaineiselle vankileirille. Ei nyt varmaan mikään suuren suuren budjetin elokuva kai, mutta ainakin omasta mielestäni vaikuttava ja koristelematon kuvaus. Tuosta on toki aikaa kun näin, joten vaikea sanoa miten iskisi nyt.

 

[Delter]

Amerikan sisällissodasta kertoo ainakin elokuva Glory, jossa tosin näkökulma on "musta" eli sotaa kuvataan mustaihoisista koostuvan Unionin komppanian silmin. Ja tämähän on luonnollisesti sarjaa "based on true story".

Näyttelijöistä mainittakoon nyt ainakin Morgan Freeman ja Denzel Washington, joista jälkimmäinen pokkasi pääosa-Oscarin. Elokuvan näkökulma on hieman kapea, mutta toisaalta myös poikkeuksellinen ja onhan tarina taustat tuntien todella uskomaton. Ehdottomasti katsomisen arvoinen, jos Amerikan sisällissota kiinnostaa.

 

[Hejony]

Joo ja kyllähän sellainenkin underground-leffa kuin Gone with the Wind käsittelee osittain sisällissotaa, ainakin paljon enemmän kuin Hyvät, Pahat ja Rumat.

Todella ansiokasta keskustelua sotaleffoista, monta uutta ja mielenkiintoista tuttavuutta, jotka päätyivät omalle ostoslistalleni. Täytyy katsoa, jos kerkiäisi lähipäivinä itse vielä lätistä noista jotain. Sanottakoon nyt sen verran, että selkeästi sotaleffoiksi luettavista jo moneen kertaan mainittu Kubrickin Paths of Glory on ylivoimainen suosikkini. Usein kun lukee jotain leffa-arvosteluita, sotaleffoista mainitaan, että "kuvaa hienosti sodan järjettömyyden". Yleisyydessään jopa kliseinen lausahdus. No, niin se vain on, että tuo leffa sen tekee täydellisesti. Saatanan typerää touhua, saatanan hieno elokuva.

 

[Hufsa]

Yhdysvaltain sisällissodasta suosittelen Gettysburgia (1993) ja sen "jatko-osaa" Gods and Generalsia (2003). Elokuvien ilmestymisjärjestys on tosin käänteinen historiallisen kronologian kannalta, sillä ensin mainittu kuvaa sodan ratkaisuhetkiä ja jälkimmäinen taas vastaavasti alkuosaa. Molemmat kasvavat varsinkin director's cut -versioissa kestoiltaan eeppisiin mittoihin, joten katsottavaa kyllä riittää.

Kriitikot antoivat hyväksyntänsä Gettysburgille, Gods and Generalsille eivät niinkään. Kieltämättä elokuvissa nousee paikoin tietynlainen "lipun heilutus" -paatos vahvasti pintaan, eli jos on allergiaa sellaiselle niin leffat hiertävät varmasti vastakarvaan. Ilmeisesti kriitikoita ärsytti myös se, että leffojen "piiloagendana" on Etelän eräiden toimien oikeuttaminen ja yleinen maineenpalautus.

Mitä taas tulee ensimmäiseen maailmansotaan, niin aihepiiristä yksi suosikkini on edeltävillä sivuillakin jo mainittu Gallipoli (1981, ohj. Peter Weir).

 

[Dängleri]

Kotkat Kuuntelevat (When Eagles Dare)

Monet ovat listanneet tuon elokuvan, mutta itse en sitä hirveän erikoisena pidä. Eniten itseäni vaivaa sitä katsellessa se, että kaikki puhuvat siinä englantia, jopa natsit. Siitä on vaikea päästä yli.

Saman kategorian Navaronen tykit on tuossakin suhteessa huomattavasti laadukkaampi tapaus.