Jatkoajan leffakerho

[Musta Nuoli]

Sun nämä kuvaukset tulevat kuin suoraan jostain Wikipediasta. Onko mitään sellaista aihetta, josta et kykene laittamaan puolen sivun juttua kaikkinen faktoineen? Ei millään pahalla mutta alkaa hieman epäilyttämään nämä "koko sivun faktat".

Sorry vaan mutta jotain outoa sussa on...

Pahoittelen mahdollisesti liian tarkkoja ja laajoja selvennyksiäni, mutta pitkän linjan elokuvaharrastajana elokuvia on ns. nähty ja myös analysoitu muuallakin kuin foorumeilla. Luen sitä paitsi ahkerasti tilaamaani Empire-lehteä, joka on elokuvan ystäville lähes välttämätön luettava jos haluaa pysyä perillä sekä vanhoista että uusista elokuvista. Suomalainen Episodihan on täyttä skeidaa, lähinnä mainospuffaukselta tuntuva aviisi, jossa jutut ovat pinnallisen suppeita.

En silti mitenkään liian syvällisenä hardcore-leffaharrastajana pidä. Eräskin ystäväni kävi taannoin läpi teoksen "1000 elokuvaa jotka sinun pitäisi elämäsi aikana nähdä" ja on katsonut tuosta varmaan yli 800 elokuvaa mykkäkauden varhaisklassikoista alkaen. Kaverilta tulee välillä vinkkejä ties mistä tsekkiläisistä 60-luvun teoksista, en tuollaiseen yllä kumminkaan. Toki on elokuvapuolellakin muutenkin aiheita, joista en pysty heittämällä antamaan "koko sivun faktoja", en kaikista alagenreistä välitä enkä ole perehtynyt tiettyjen maiden elokuvatuotantoon.

Lupaan olla antamatta puolen sivun juttuja esimerkiksi teininuorten 2000-luvun tanssielokuvista kuten esim. Step Up -trilogiasta tai Footloosen vuoden 2011 remakesta, koska en näitä elokuvia vapaaehtoisesti katsele. Sitä paitsi nuorison tanssielokuvien genressähän on vanhassa vara parempi myös naisten mielestä. Staying Alivesta lähdetään ja Dirty Dancingin "nobody puts Baby in the corner"-sitaatti on hyvä osata hallittavaksi, jos haluaa tehdä vaikutuksen kehen tahansa noin 30-vuotiaaseen naiseen, joka aikoinaan ihastui Patrick Swayzen ja Jennifer Greyn valkokangasromanssiin.

Tosin harva nainen tietää, että kaksikko inhosi toisiaan ja inhosi jo elokuvan Red Dawn - Punainen Vaara (1984) kuvauksissa, jossa kumpikin esiintyi. Red Dawn ei toki mikään tanssielokuva olekaan vaan John Miliuksen ohjaama, mukavan vainoharhainen kylmän sodan sissisotaelokuva, jossa neukut ja kuubalaiset tekevät invaasion Yhdysvaltoihin ja joukko lukiolaisia aloittaa sissisodan heitä vastaan. Tästäkin on tietääkseni tulossa valkokankaille (täysin turhalta kuulostava) uusintaversio, jossa neukkujen tilalle piti ensin laittaa kiinalaisia, mutta sitten Kiinan leffamarkkinoista huolestuneet tuottajat vetivät pateettisesti tämän juonikuvion pois ja korvasivat kiinalaiset pohjoiskorealaisilla, jotka siis valtaavat Yhdysvallat. Luultavasti täyttä paskaa koko uusintaversio kuten yleensä kaikki uusintaversiot. Elokuva on ollut pari vuotta valmiina hyllylläkin odottamassa julkaisua, mutta nyt kun siinä mukana oleva Chris Hemsworth on noussut maineeseen Thor- ja Kostajat -elokuvista niin teos aiotaan julkaista. Asia vain on niin, että Miliuksen ohjaustöihin ei pitäisi koskea, ei olisi pitänyt koskea Conan Barbaariinkaan. Alkuperäinen elokuva on klassikko, uusi tulkinta oli tylsän muovista CGI-huitomista.

Sivumennen olen aikoinaan myös Wikipediaan tuottanut erinäisiä lähteistettyjä artikkeleita, en tosin edellämainituista sotaelokuvista vaan hyvinkin erilaisista aiheista, muun muassa myös jääkiekkoon liittyvistä aiheista. Nyttemmin olen wikipedia-avustamisen lopettanut vuosia sitten, koska koin wikipedian taustakuviot ja taustalla pyörivät, lähes poliittisia puolueita muistuttavat kuppikunnat rasittaviksi, rajoittaviksi ja turhauttaviksi enkä enää viitsinyt tuhlata aikaani antamalla sinne minkäänlaisia kontribuutioita.

 

[Dishier]

Nyt kun noita sotaelokuvia on tänne kovasti laitettu, niin hiukan pitää ihmetellä, että kukaan ei ole vielä tainnut mainita elokuvaa Enemy at the Gates eli Vihollisen porteilla.

Itse olin pätkiä tuosta ennen nähnyt jossain, mutta vasta äsken katsoin leffan kokonaan ihan rauhassa. Mikään ihan huippuleffa ei ole kyseessä, mutta mielestäni ehdottomasti hyvä ja tasokas elokuva.

Elokuva kertoo siis toisesta maailmansodasta ja sen yhdestä käännekohdasta eli Stalingradin taistelusta. Päähuomio kiinnittyy venäläiseen tarkka-ampujaan, joka käy jännittävää kaksintaistelua vihollisen kokenutta ampujaa vastaan.

Juoni on hyvä ja taistelut kuvattu hyvin, mutta jotkut päänäyttelijät kyllä pettävät rooleissaan, mikä heikentää leffaa hieman.

Suosittelen leffaa myös niille, jotka eivät välttämättä ole ihan perinteisten sotaleffojen ystäviä, sillä alun jälkeen huomio kiinnitty pitkälti päähenkilöiden omaan kaksinkamppailuun.

Mikäli ymmärtää englantia edes suht hyvin, elokuva on helppo katsoa kokonaisuudessaan youtubesta vaikka heti.

 

[sonnychiba]

^Vihollinen porteilla on mielestäni hiton hyvä leffa. Ilmeisesti perustuu löyhästi tosielämään eli Neuvostoliittolaisen tarkka-ampuja Vasili Zaitsevin elämään. Ainoa Jude Lawn leffa, josta pidän. Myös minä suosittelen.

Eilen tuli katsottua Nicholas Cagen Musta noita. Siinä meni puolitoista tuntia elämää hukkaan. Heti huomasi, että kyseessä on halvalla tuotettu leffa, jonka ainoa myyntivaltti oli Cage. Paskat efektit, kömpelöä dialogia ja ohut juoni, älkää katsoko tätä.

 

[ms.qvist]

Sotaleffoista pitää vielä nostaa esille kaksi Israelin 1980-luvun Libanonin sotaretkeä kuvaavaa teosta. Toinen niistä on dokumentaarinen, animaatio Waltz with Bashir (Vals Im Bashir), jossa ohjaaja Ari Folman käy takautuen ja haastattelujen kautta läpi omaansa ja samalla muiden miesten - sotilaiden - kokemuksia Libanonissa. Samalla ohjaajan omat muistiaukot tulevat täytettyä ja sodan koko kuva piirtyy hänen mieleensä. Elokuva on erinomaisen hieno kokonaisuus ja animaationa tehtynä se tuntuu vieläkin väkevämmältä teokselta, ja elokuva herätti aikanaan voimakastakin keskustelua esim. Cannesin festifaaleilla 2008. Hieno filmi ja kannattaa katsoa ajatuksella!

Toinen elokuvista - Libanon (Lebanon) käy myös läpi Libanonin sotaretkeä 1982. Filmin ohjaaja on vallinnut varsin mielenkiintoisen perspektiivin lähestyä sodan mielipuoliisuutta, koska (muistaakseni) likimain koko elokuvan merkityksellisimmät asiat nähdään neljän panssarivaunumiehen silmin vaunun sisältä. Sotaa kuvataan neljän miehen kautta ja samalla kuvataan niitä jännitteitä, joita sota heidän välille luo. Tämäkin elokuva oli mitä mieluisin yllätys minulle. Israelilaisille kipeää sotaa oli käsitelty hyvin autenttisenoloisesti.

vlad.

 

[Musta Nuoli]

Olisi pitänyt muistaa nuo kaksi itsekin mainita, kumpikin on hyllyssä ja kumpikin on erinomainen henkilökohtainen katsaus Israel-Libanon -sotaan. Ainakin tuo antaa hyvin erilaisen perspektiivin Israelin sotilastoimiin siihen itse osallistuneiden silloisten varusmiesten näkökulmasta.

Sitä on helppo Euroopasta käsin aina yleistää ja yhtenäistää, että israelilaiset sitä ja israelilaiset tätä, mutta kuten nämä elokuvat osoittavat niin eivät Israelin asukkaatkaan lähde kritiikittä ja soitellen sotaan eivätkä hyväksy kaikkia niitä toimia ja tekoja, joita heidän armeijansa (ja he itse siinä mukana) ovat tehneet. Ja Israelissa asevelvollisuus on vähän toista kuin Suomessa, jossa se on yhä lyhenevää pelleilyä yhä supistuvissa asevoimissa. Israelissa miehet ja naiset päätyvät käytännössä sotatila-alueille asevelvollisuusaikanaan ja mukaan erilaisiin konflikteihin. Kokemus vaikuttaa moneen hyvin traumaattisesti, kuten Waltz With Bashirin ohjaajan Ari Folmanin tarina todistaa.

 

[alwahla]

Pearl Harbor

Tuli tuossa eilen katsottua kyseinen elokuva ja en kyllä yhtään ihmettele, että Ben Affleck, Josh Hartnett sekä Kate Beckinsale olivat Razzle-ehdokkaina tämän elokuvan ilmestymisen jälkeen. Harvoin on tullut todistettua yhtä surkeaa näyttelemistä näin kalliissa produktiossa. Oikeastaan tämä oli täysin odotettavissa kahdelta ensin mainitulta, miksei myös kaikilta kolmelta. Cuba Gooding Jr. teki huonon, mutta sitäkin kliseisemmän roolin kokkina, josta kuoriutuikin äärimmäisen tehokas tappokone, kun hän pääsi tykille ampumaan japskeja. Vaude.
Ben Affleck on kenties huonoin näyttelijä, mitä Hollywoodissa on viimeisen 20 vuoden aikana nähty, Josh Hartnett puolestaan viiden huonoimman joukossa.

Olin muutama vuosi sitten nähnyt muutaman kymmenen minuutin pätkän leffan puolivälistä, mutta tällä kertaa katsoin koko roskan.

Leffan toimiva osa oli lentokonekuvaukset. Tosin wikipediasta lukiessani minulle avautui, että lähes kaikki lentokoneet elokuvassa olivat joko väärältä aikakaudelta tai sitten muuten vaan virheellisiä.
Ei-toimivia osia olivat sitten kaikki muut, joista mainittakoon naurettava mahtipontisuus, jota täydensi naurettava musiikki olivat omiaan laskemaan nautintoa. En viitsinyt laskea, kuinka monta kertaa elokuvassa mainittiin Oh my God tai Son of a bitch, mutta veikkaisin kummankin ylittäneen reippaasti kymmenen maininnan rajan.

Todella ihmeellistä on se rahamäärä, joka tähän elokuvaan aikoinaan upotettiin. Ja se, mitä tuosta rahamäärästä saatiin vastineeksi.

 

[leivoja]

Odotukset Sasha Baron Cohenin uutukaisen tiimoilta eivät olleet kovinkaan korkealla, mutta Diktaattori ylitti riman melkoisella loikalla. Vaikka elokuva ei sisällä Cohenin aikaisemmasta poiketen autenttisia kohtauksia, niin sen nauruvoima oli ihan kohtuullinen. Mikään hirtehinen leffa ei ollut, mutta viihdyttihän tuo.

Eiköhän tuo Boratin ja Mies ja alaston ase -rainojen ystäville uppoa. Yksi asia on sanottava ihan ääneen: Kyllä ei nuorisolle poliittiset piikit auenneet ollenkaan. Aika hiljaista oli salissa aina sellaisen kohdalla.

***

 

[Girardi #5]

Varoituksena kaikille että älkää mistään hinnasta katsoko leffaa: Game of Death, koska riittää että yksi ihminen on jo kärsinyt! Taas ihmettelin että eikö näitä leffoja kukaan ennakkoarvostele ennen kuin ne julkaistaan? Arvosana 4!

 

[Musta Nuoli]

Ben Affleck on kenties huonoin näyttelijä, mitä Hollywoodissa on viimeisen 20 vuoden aikana nähty

Tästä olen vahvasti eri mieltä. Affleck on näytellyt muutamassa ns. kalkkunaelokuvassa ja vetänyt osan rooleista aika huonosti, mutta mies on huomattavan lahjakas näyttelijä.

Jo uran alkuvaiheiden yhteistyö Kevin Smithin kanssa ja esiintyminen indie-klassikoissa (Mallrats, erityisesti Chasing Amy sekä Dogma) pistivät silmään, samoin kuin tietysti Good Will Huntingin sivurooli. Tuostahan Affleck voitti Oscarin parhaasta käsikirjoituksesta. Hollywoodlandissa Affleck oli suorastaan loistava esittäessään ikääntyvää ja läskiintyvää tv:n Teräsmiestä eli George Reevesia, joka murhattiin (tai joka siis "kuoli salaperäisissä olosuhteissa", tapaushan ei ole koskaan virallisesti ratkennut).

Sen sijaan Affleck ei ole koskaan sopinut eikä oikein sovikaan näihin ison rahan action-pläjäyksiin, joissa hänestä koitettiin tehdä jonkinlaista uuden ajan toimintatähteä ja suoraselkäistä sankaria. Mies on ollut aina parempi luonnerooleissa.

Toki tuoreen The Townin pääosasuoritus oli tavallaan toimintarooli, mutta tuo oli luonteeltaan rikosdraamaelokuva eikä mikään pyssyt tanassa paukkuva action-leffa. The Towninhan Affleck myös ohjasi, ja mies onkin kunnostautunut viime aikoina oivallisena ohjaajana. Gone Baby Gone oli sellainen työnäyte, että joku ehti Affleckia jo vertaamaan Eastwoodin ohjaustyyliin. Toki Eastwoodin suuruuteen on matkaa, mutta Gone Baby Gonen ja The Townin jälkeen Affleckin ohjaajan ura on lähtenyt oikein hyvin käyntiin. Kummassakin elokuvassa kuvattiin hyvin myös Bostonin kaupunkia, joka on Affleckin kotikaupunki. Suosittelen kumpaakin elokuvaa.

Gone Baby Gone perustuu muuten Dennis Lehanen kirjaan, saman miehen jonka kirjoja ovat olleet mm. Shutter Island ja Mystic River. Ensinmainitustahan Scorsese teki mestariteoksen ja jälkimmäisestä Eastwood. Gone Baby Gonessa Affleck ei itse näyttele, pääosassa on hänen veljensa Casey, jonka monet varmasti muistavat muutaman vuoden takaisesta Jesse Jamesin salamurha -elokuvasta (elokuvalla on se pitkä nimi, jota en nyt tätä kirjoittaessani muista ulkoa).

Odotan mielenkiinnolla tänä vuonna tulevaa Argoa, jonka pitäisi olla poliittinen trilleri/draama Teheranin panttivankikriisistä 1979, jolloin jenkkien suurlähettiläitä kaapattiin panttivangeiksi. Affleck ohjaa elokuvan ja näyttelee yhtä roolia.

Mutta yhtä kaikki jos pitää Affleckia huonoimpana näyttelijänä mitä on 20 vuoden aikana nähnyt, niin sitten on nähnyt vääriä Affleckin elokuvia ja ylipäätään liian vähän muita miesnäyttelijöitä.

 

[ms.qvist]

Täytyy tunnustaa, että nyt olen mietteissäni ja pitkästä aikaa jännitysdraama on saanut minut ottaaseensa miellyttävällä mutta samalla hyvin erikoisella tavalla. On jotenkin vaikea kirjoittaa mitään jälkevää Svetozar Ristovskin mielenkiintoisesta elokuvasta:

Dear Mr. Gacy.

Eräässä elämänvaiheessa sarjamurhaajat kiehtoivat minua todella paljon. Luin niistä ja pyrin katselemaan heistä kertovia elokuvia, kuten Monster - Aileen Wuornos, joka oli mitä suurimmalla todennäköisyydellä Yhdysvaltojen ensimmäinen naissarjamurhaaja, ja jolla oli äidin puolelta (jos muistan oikein) suomalaiset sukujuuret, tai dokumentteja, kuten Aileen: Life and Death of a Serial Killer - kertoo juuri Aileen Wuornosista. Hyvin mielenkiintoinen dokumentti, joka jokaisen joka harrastaa rikoksia tai sarjamurhaajia kannattaa katsoa.

Nyt sitten pitkästä aikaa ryhdyin katsomaan sarjamurhaajaa käsittelevää elokuvaa, erityisesti sellaista, jolla on todellisuuspohjaa. John Wayne Gacystä onnistuttiin luomaan hyvin mielenkiintoinen henkilökuva, mutta yhtälailla opiskelija Jason Mossista onnistuttiin luomaan vakuuttava kuva ja hänen maailmastaan ristiriitainen hänen yrittäessä tasapainoilla sarjamurhaajan maailmankuvan ja hänen todellisuutensa välillä. Tietty täydellinen tämäkään elokuva ei ollut, mutta hyvin omaperäinen ja kiehtova ja ehdottomasti katsomisen arvoinen. Ilman Mustan Nuolen esille nostoa tuskin olisin tätä leffaa katsonut, joten tack vaan!

vlad.

 

[alwahla]

Nyt kun mietin tuota kirjoittamaani Affleckin mollaamista, on myönnettävä, että olin ehkä hivenen liian ankara sanoissani.

Pearl Harbor oli sellaista kuraa, että harva kyseisessä leffassa olleista näyttelijöistä teki elämänsä parhaan roolin siinä. Näin ollen Benin kohtalaisen tuskainen olemus ja naurettavien vuorosanojen toistaminen naama peruslukemilla tai tuskaisena olivat omiaan laskemaan ainakin minun leffanautintoani.

Olen nähnyt Affleckilta seuraavat elokuvat: Good Will Hunting, Shakespeare in love, Armageddon, Dogma, tämä mainittu Pearl Harbor sekä Daredevil.
Suurimman vaikutuksen ovat tehneet Good Will Hunting sekä Dogma, joissa molemmissa Affleck teki todella hyvät roolityöt. Tosin kummassakin elokuvassa Matt Damon ylitti kirkkaasti Mattin suoritukset. Nämä kaksi mainittua elokuvaa ovat myös mielestäni parhaimpia koskaan tehtyjä elokuvia. Aina ei tarvitse tehdä elokuvaa valtavalla budjetilla saadakseen kerrottua hyvän tarinan.

Mitä mieltä muuten olet Josh Hartnettista, Musta Nuoli?

 

[Musta Nuoli]

Täytyy tunnustaa, että nyt olen mietteissäni ja pitkästä aikaa jännitysdraama on saanut minut ottaaseensa miellyttävällä mutta samalla hyvin erikoisella tavalla. On jotenkin vaikea kirjoittaa mitään jälkevää Svetozar Ristovskin mielenkiintoisesta elokuvasta:

Dear Mr. Gacy.

Ilman Mustan Nuolen esille nostoa tuskin olisin tätä leffaa katsonut, joten tack vaan!

Eipä kestä. Elokuva on synkän kiehtova, ja pohjautuu tositapahtumiin, tämä Jason Moss tosiaan oli kirjeenvaihdossa Gacyn kanssa ja tapasikin tämän vankilassa. Tässä kuva tapaamisesta. Moss kirjoitti sitten kirjan aiheesta, opiskeli lakimieheksi ja tappoi myöhemmin itsensä vain vähän yli 30-vuotiaana.

Koville otti Mossin kokemus, ja sitä voi spekuloida kuinka paljon intensiivinen suhde yhteen Yhdysvaltain hyytävimmistä sarjamurhaajista vaikutti Mossiin. Ehkä on populismia spekuloida itsemurhan syy-yhteyksillä Mossin Gacy-tuttavuuteen, mutta eipä tuo Gacy niin hilpeä mies ollut, etteikö pidempi kontakti moiseen olentoon voisi elämäniloa viedä pidemmäksikin aikaa. Elokuvassa Gacya esittänyt konkarinäyttelijä William Forsythe teki kyllä erinomaista työtä roolissaan ja uppoutui irstaan ja manipuloivan seriaalin nahkoihin.

Sarjamurhaaja-aihe on minuakin kiinnostanut ja aika paljon olen eri sarjamurhaajien tapauksista lukenut ja elokuvia katsonut. Mitkään slissun-slassun-vaapula-vissun -tyyppiset splatterit ja mässäilyt eivät niinkään kiinnosta vaan psykologisemmat lähestymiskulmat ja tositapauksien kohdalla myös realismi, eli tapauksien yksityiskohtia ei saisi vetää hatusta jos faktat ovat tiedossa. Esimerkiksi David Fincherin Zodiac-elokuva oli erinomainen teos Zodiacin arvoituksesta, jossa murhat rekonstruoitiin tiedettyjen faktojen perusteella eikä vedetty mitään wannabe-Hannibalia hatusta.

Suosittelisin sinulle myös brittiläistä ensiluokkaista kolmen tv-elokuvan sarjaa Red Riding, jotka perustuvat kirjailija David Peacen teoksiin. Peacea ei ole suomennettu, mutta minulla on hänen teoksensa alkukielellä. Red Riding 1974, Red Riding 1980 ja Red Riding 1983 -elokuvat on kaikki julkaistu suomeksi. Elokuvat sijoittuvat Pohjois-Englantiin ja vaikka niiden sarjamurhia koskevat päätarinat ja henkilöhahmot ovat pääosin fiktiivisiä, niin erityisesti Red Riding 1980 sivuaa läheisesti oikeaa sarjamurhatapausta eli Yorkshiren Viiltäjän Peter Sutcliffen tapausta. 13 naista murhanneen Sutcliffen tapaus on varmasti sinullekin tuttu ja on muutenkin niin tunnettu, että suurin osahan sen varmasti tietää (tai osaa googlata), joten ei siitä sen enempää.

Red Riding -sarjoissa on kivenkova brittinäyttelijöiden kaarti, mm. Sean Bean, Rebecca Hall, Mark Addy, Paddy Considine sekä myös Andrew Garfield. Jälkimmäinen ei ole vielä suurelle yleisölle tuttu, mutta heinäkuun jälkeen taatusti on, sillä Garfieldhan on Peter Parker eli Hämähäkkimies tulevassa Hämis-leffassa kesällä. Red Ridingit antavat erittäin synkeän ja lohduttoman harmaan kuvan Yorkshiren alueesta ja sen viranomaisten korruptiosta, mutta koko trilogia on vankkaa laatutyötä. Red Ridingista on ihan hyvä englanninkielinen wikipedia-artikkelikin, josta saa lisätietoa, tosin kannattaa varoa juonipaljastuksia.

Sarjamurhaajista on kyllä tehty myös uskomattoman paljon täyttä kuraa, joten mitä tahansa ei kannata katsoa. Aiheeseen erittäin kattavasti ja asiantuntevasti perehtynyt ystäväni on maininnut, että erityisesti saksalaisen Ulli Lommelin teokset ovat erittäin surkeita ja niissä tunnettujenkin tapausten tekijät ja metodit on ilmeisesti arvottu. Olen näitä itse vältellyt tämän takia, tosin joskus pitäisi joku Lommel katsoa ihan referenssimielessä, vaikka sitten BTK Killer, joka teoriassa pohjautuu Dennis "Bind-Torture-Kill" Raderin tapaukseen.

 

[Musta Nuoli]

Olen nähnyt Affleckilta seuraavat elokuvat: Good Will Hunting, Shakespeare in love, Armageddon, Dogma, tämä mainittu Pearl Harbor sekä Daredevil.
Suurimman vaikutuksen ovat tehneet Good Will Hunting sekä Dogma, joissa molemmissa Affleck teki todella hyvät roolityöt. Tosin kummassakin elokuvassa Matt Damon ylitti kirkkaasti Mattin suoritukset. Nämä kaksi mainittua elokuvaa ovat myös mielestäni parhaimpia koskaan tehtyjä elokuvia. Aina ei tarvitse tehdä elokuvaa valtavalla budjetilla saadakseen kerrottua hyvän tarinan.

Mitä mieltä muuten olet Josh Hartnettista, Musta Nuoli?

Affleck ja Damon ovat vanhoja kavereita ja nuoruudenystäviä, ja tosiaan kumpikin herra pokkasi parhaan Oscarin kässärin Good Will Huntingista. Kumpikin on lähtökohtaisesti luonne- ja draamaroolien näyttelijä, tosin mielenkiintoista kyllä se oli lopulta Damon eikä Affleck, josta sukeutui kovan luokan action-näyttelijä kuten Bourne-elokuvat osoittivat.

Affleckin elokuvista suosittelen kyllä katsomaan tuon Hollywoodlandin, siinä Affleck näyttelee mielestäni todella hyvin. Rooli on tietyllä tavalla myös ironisen sopiva Affleckille, joka kuten George Reeves oli ollut iso stara, mutta jonka ura oli hieman alamäessä kuten Reevesinkin ura hänen viimeisinä Teräsmies-vuosinaan, kun viittasankarin kaapu alkoi jo pömpöttää mahan kohdalta liikaa ja elämä vei.

Samoin suosittelen Affleckin kumpaakin ohjaustyötä, jos et ole noita vielä nähnyt. Mallrats menisi varmaan myös. Se on Kevin Smithin varhaisempi ja aika kepeä komedia ostoskeskuksessa luuhaavista kaveruksista, mutta siinä sentään piipahtaa Stan Lee sivuosassa ja toki myös Jay & Silent Bob.

Josh Hartnett ei ole itselleni niin erityisen tuttu enkä ole pahemmin kiinnittänyt mieheen huomiota paitsi The Black Dahliassa, jossa hän oli pääosassa. Kyseinen Brian de Palman elokuva käsitteli Yhdysvaltain Kyllikki Saarta eli "Mustan Daalian" karua ja selvittämätöntä murhatapausta välillä ihan mielenkiintoisesti, mutta oli de Palman ohjaustyylin mukaisesti vähän liian kliininen. Ai niin, olihan Hartnett myös melkoisen paskassa vampyyrikauhuelokuvassa 30 Days Of Night, jossa mies huseerasi sheriffinä Alaskassa jahtaamassa kaamosajan verenimijöitä.

Täytyy muuten myöntää Pearl Harborin kohdalla, että en ole itsekään jaksanut elokuvaa koskaan katsoa alusta loppuun asti. Ne kohdat ja jaksot, mitkä olen nähnyt, ovat kyllä riittäneet vakuuttamaan siitä, että ei taida teos olla mikään mestariteos. Kökköä ylinäyttelemistä, pateettista paisutusta ja Michael Baylle ominaista henkilöohjauksen ja nyanssien täydellistä puutetta.

Baysta tulikin mieleeni, että näyttelijöitä usein syyttä suotta syytetään huonoista roolisuorituksista ja kehnosta esiintymisestä, mutta loppujen lopuksi vika on aika harvoin puhtaasti näyttelijän. Valtaosa näyttelijöistä on ammattilaisia, jotka palkataan tiettyyn rooliin lukemaan tietyt vuorosanat ja eläytymään tiettyyn osaan. On enemmänkin käsikirjoittajan ja ohjaajan vika, jos dialogi on täyttä paskaa ja jos ohjaaja ei osaa, tiedä tai välitä henkilöohjaamisesta mitään ja keskittyy enemmän lähinnä efekteihin, stuntteihin ja toimintakohtauksiin eikä kaiva näyttelijöistä esille parasta mahdollista suoritusta. Silloin käy usein niin, että näyttelijätkään eivät anna enempää kuin rutiinisuorituksen ja käyvät lausumassa repliikkinsä silloin kun käsketään.

Esimerkiksi Michael Bay osaa ohjata näyttäviä (joskin ylipitkiä) toimintajaksoja, mutta miehen kannattaisi hommata kakkosohjaajaksi joku, joka osaa muutakin kuin keskittyä Megan Foxin tisseihin. Samaten George Lucas on ollut aikoinaan huima visionääri ja kekseliäs avaruusseikkailukohtausten ohjaaja, mutta dialogin ja henkilöohjauksen suhteen mies on melko huono. Harrison Fordhan sanoi Lucasille Star Warsien kuvauksien aikaan suoraan, että "George, you can type this shit, but you sure as hell can't say it." Vastaavasti moni ns. auteur-ohjaaja osaa henkilöohjauksen ja lähidraaman, mutta on suht kädetön jos pitäisi kuvata muutakin kuin staattista huonetta ja henkilöhahmojen naamoja. Harva on kuin Clint Eastwood, joka on vanhoilla päivillään oppinut kuvaamaan sekä näyttelijävetoista draamaa että jännittävää, näyttävää toimintaa. Mutta Eastwood onkin Mestari.

 

[Nurmos_888]

Pearl Harbor

Tuli kyseisestä elokuvasta yksi eräs herkkä kappale mieleen elokuvasta Team America- maailman poliisi. Sen nimi on "Pearl Harbor sucked and I miss you". Linkki kyseiseen kappaleen musiikkivideoon Youtubessa: http://www.youtube.com/watch?v=2z3GJiZqDCI. Koin tarpeelliseksi linkittää kyseisen mestariteoksen sanatkin, jotta voitte laulaa mukana.

"I miss you more then Michael Bay missed the mark
When he made Pearl Harbor
I miss you more than that movie missed the point
And that's an awful lot girl
And now, now you've gone away
And all I'm trying to say is
Pearl Harbor sucked, and I miss you

I need you like Ben Affleck needs acting school
He was terrible in that film
I need you like Cuba Gooding needed a bigger part
He's way better than Ben Affleck
And now all I can think about is your smile
and that shitty movie too
Pearl Harbor sucked and I miss you

Why does Michael Bay get to keep on making movies?
I guess Pearl Harbor sucked
Just a little bit more than I miss you"

Kyseessähän on tosiaan South Parkin tekijöiden Trey Parkerin ja Matt Stonen satiiri, joka ottaa kantaa periamerikkalaiseen puolustuspolitiikkaan, jossa terrorismin vastainen sota koetaan heidän omaisuudekseen. Näin maailman poliisi toimiikin, tosin tehden enemmän tuhoa kuin itse terroristit olisivat aiheuttaneet. Pilkan kohteeksi joutuvat myös herrat, kuten Arec Bardwin, Matt Damon ("Matt Damon!") ja Sean Penn sekä lukuisat muut eturivin "maailmanparantaja" julkkikset. Elokuvan juonella ei ole juurikaan merkitystä, koska sitä ei ole: aivan täsmälleen samanlailla kuin em. Bayn ja Jerry Bruckheimerin "elokuvissa". Elokuva on tehty kokonaan nukeilla, eikä sekään ole mitenkään poikkeavaa herrojen roolivalinnoissa. Vai olisiko Ben Assfleck suoriutunut mukaparemmin kuin nukke? Erityismaininta kyseisen elokuvan musiikille: ne aiheuttavat elokuvan suurimmat naururemakat.

Satiirista ja South Parkista diggaaville suosittelen lämpimästi, 8/10.

"America, FUCK YEAH!
Coming again, to save the motherfuckin' day yeah,
America, FUCK YEAH!
Freedom is the only way yeah,
Terrorist your game is through cause now you have to answer to
America, FUCK YEAH!
So lick my butt, and suck on my balls "

 

[Ted Raikas]

Pilkan kohteeksi joutuvat myös herrat, kuten Arec Bardwin, Matt Damon ("Matt Damon!") ja Sean Penn sekä lukuisat muut eturivin "maailmanparantaja" julkkikset.

Jotenkin on sellainen muistikuva, että nuo julkkikset esiintyy leffassa nukkevastineidensa ääninä? Voi toki olla, että muistan väärinkin.

Kieltämättä kyllä mahtava satiiri ja pilkkakirvestä lentää kyllä moneen suuntaan. Oikeastaan ihan yhtä nerokas kuin mitä South Park parhaimmillaan.

 

[Theone]

Jotenkin on sellainen muistikuva, että nuo julkkikset esiintyy leffassa nukkevastineidensa ääninä? Voi toki olla, että muistan väärinkin.

Muistat väärin, ainakin IMDB on kanssasi erimieltä.

Loistava elokuva.

 

[-OO-]

Baysta tulikin mieleeni, että näyttelijöitä usein syyttä suotta syytetään huonoista roolisuorituksista ja kehnosta esiintymisestä, mutta loppujen lopuksi vika on aika harvoin puhtaasti näyttelijän

Minä olen tätä samaa joskus miettinyt kun olen katsonut yleensä paskoja rooleja tekevien näyttelijöiden työtä esim. Tarantinon elokuvissa. Tarantinohan monesti etsii elokuviinsa näitä B-luokan näyttelijöinä pidettyjä hasbeenejä, ja saa nämä loistamaan kirjoittamalla heille hyvän roolin ja käsikirjoituksen yleensäkin. Ja toki myös ohjauksella on iso rooli tuossa onnistumisessa. Eikä Tarantino tosiaankaan ole ainoa vaan on myös paljon muita ohjaajia joiden elokuvissa paskanakin pidetyt näyttelijät vaan näyttävät aina onnistuvan. Ei se voi olla sattumaa.

 

[ms.qvist]

Suosittelisin sinulle myös brittiläistä ensiluokkaista kolmen tv-elokuvan sarjaa Red Riding, jotka perustuvat kirjailija David Peacen teoksiin. Peacea ei ole suomennettu, mutta minulla on hänen teoksensa alkukielellä. Red Riding 1974, Red Riding 1980 ja Red Riding 1983 -elokuvat on kaikki julkaistu suomeksi.

Täytyy pistää nimi mieleen ja jossain vaiheessa koettaa haalia se käsiini, joskin liene saatvilla vain ja ainoastaan nettikaupoista. En oikein usko, että Anttilasta se on löydettävissä.

Muutenkin minua kiinnostavat enemmän psykologiset ja tällä tavalla synkeät sarjamurhaajaelokuvat, kuin suoranaiset verellä mässäilyt, toki toisinaan niitäkin tulee katsottua mutta ne eivät välttämättä aina anna sitä parasta ja intensiivisintä katselukokemusta. Toki hyviäkin on, kuten kauhun ja sarjamurhaajaelokuvan yhdistelmä korealainen I saw the devil. Näistä synkeistä ja fiktiivisistä sarjamurhaajaelokuvista pidän ehdottomasti eniten Uhrilampaista, mutta nämä muut Hannibal-elokuvat eivät yllä lähellekään kyseisen elokuvan tasoja. Uhrilampaissa Sir Anthony Hopkins teki minusta todella hienon roolityön psykopaattisena sarjamurhaajana, mutta eipä Jodie Forterkaan huono ollut. Rooli Clarice Starlingina oli hieno, eräs hänen parhaimmista ja likipitäen verrattavissa hänen teini-ikäisenä tekemäänsä rooliin Taksikuskissa, (joka muuten on eräs parhaimmista elokuvista ja nousee omalla listallani varsin korkealle). Samoin hieno fiktiivinen sarjamurhaajaelokuva on Seitsemän. Siinäkin onnistutaan tunkeutumaan ihon alle ja luomaan psykologisesti onnistunut kokonaisuus.

Tällä hetkellä kokoelmistani ei löydy kuin muutama todellisiin tapauksiin liittyvä sarjamurhaajaelokuva tai dokumentti. Mainitsin edellisessä viestissäni Aileen Wuornosin ja hänestä tehdyn leffan sekä dokumentin. Molemmat löytyvät kokoelmistani. Karla, joka sekin pohjautuu todellisiin tapahtumiin, jossa Karla Homolka ja hänen miehensä Paul Bernardo käyttivät seksuaalisesti hyväksi ja lopulta murhasivat kolme nuorta tyttöä, kuuluu pieneen kokoelmaani. Manson (the Manson Family) on kiehtova mutta samalla varsin "sekopäinen" elokuva Charlie Manson "perheestä" - häntä palvovista ihmisistä, jotka lopulta ajautuvat niin pitkälle, että tappavat ihmisiä, kuten Roman Polanskin vaimon Sharon Taten. Manson itse organisoi murhat mutta ei ollut tekemässä niitä. Mainitaan nyt tässä yhteydessä vielä Zero Day, joka on ennemminkin joukkomurhaa käsittelevä teos, joka perustuu Columbinen verilöylyyn huhtikuussa 1999. tämä on hiukan epätasainen elokuva mutta kaikesta huolimatta katsottava ja paikoin siinä (muistaakseni) päästään todella intensiivisellä tasolla näiden nuorukaisten pääkopan sisään. Eli nykyään tavalla tai toisella todellisiin tapahtumiin perustuva kokoelmani on varsin pieni. Eräässä vaiheessa kokoelmiini kuului myös Spike Leen Summer of Sam, sehän pohjautuu Son of Summerin sarjamurhatapaukseen, mutta VHS-kaudelta dvd-kaudelle siirtyessäni leffa "katosi" salaperäisesti jonnekin.

vlad.

 

[Vintsukka]

Minä olen tätä samaa joskus miettinyt kun olen katsonut yleensä paskoja rooleja tekevien näyttelijöiden työtä esim. Tarantinon elokuvissa. Tarantinohan monesti etsii elokuviinsa näitä B-luokan näyttelijöinä pidettyjä hasbeenejä, ja saa nämä loistamaan kirjoittamalla heille hyvän roolin ja käsikirjoituksen yleensäkin. Ja toki myös ohjauksella on iso rooli tuossa onnistumisessa. Eikä Tarantino tosiaankaan ole ainoa vaan on myös paljon muita ohjaajia joiden elokuvissa paskanakin pidetyt näyttelijät vaan näyttävät aina onnistuvan. Ei se voi olla sattumaa.

Ja sama toisin päin, kun katsoo taitonsa jo moneen kertaan todistaneitä näyttelijöitä, kuten Liam Neesonia ja Ewan McGregoria, George Lucasin ohjauksessa näissä uudemmissa Star Warseissa. Vaatii sekin omanlaistaan taitoa saada noin hyvät näyttelijät näyttelemään noin huonosti, mutta Yrjöltä sekin luonnistuu.

 

[Vanha Len]

Mielestäni paras tositarinaan pohjautuva sarjamurhaajaleffa on ehdottomasti Henry Lee Lucasista kertova Henry- Portrait Of A Serial Killer.

Michael Rooker tekee tässä suht kovan näyttelijäsuorituksen. Löytyy leikkaamattomana VHS-originaalina hyllystä.

 

[Mikke73]

Mielestäni paras tositarinaan pohjautuva sarjamurhaajaleffa on ehdottomasti Henry Lee Lucasista kertova Henry- Portrait Of A Serial Killer.

Michael Rooker tekee tässä suht kovan näyttelijäsuorituksen. Löytyy leikkaamattomana VHS-originaalina hyllystä.

Hyvä leffa tuokin, ei siinä mitään. Ei kuitenkaan mielestäni yhtä hyvä kuin Zodiac.

 

[-OO-]

Ja sama toisin päin, kun katsoo taitonsa jo moneen kertaan todistaneitä näyttelijöitä, kuten Liam Neesonia ja Ewan McGregoria, George Lucasin ohjauksessa näissä uudemmissa Star Warseissa. Vaatii sekin omanlaistaan taitoa saada noin hyvät näyttelijät näyttelemään noin huonosti, mutta Yrjöltä sekin luonnistuu.

Ihan totta. Esimerkiksi aika monessa toimintaelokuvassa on mukana erittäinkin kovan luokan näyttelijöitä, mutta kun roolit on ihan paskasti kirjoitettuja ja ohjaajalta puuttuu henkilöohjauksen taito niin eipä noista saada irti mitään. Jos roolihahmossa ei vaan ole mitään tartuntapintaa niin ei siitä vaan huippunäyttelijäkään saa loihdittua hyvää.

 

[ms.qvist]

Mielestäni paras tositarinaan pohjautuva sarjamurhaajaleffa on ehdottomasti Henry Lee Lucasista kertova Henry- Portrait Of A Serial Killer.

Michael Rooker tekee tässä suht kovan näyttelijäsuorituksen. Löytyy leikkaamattomana VHS-originaalina hyllystä.

Kappas vaan kuina pääsikin unohtumaan kyseinen leffa. Muistelin, että löytyy kokoelmista ja kun aikani etsin niin löytyihän se. Minulta se löytyy leikkaamattomana dvd-versiona. Itsessään Hernyn tarinakin on kiinnostava, se kuinka hänet puettiin 13-vuotiaana naistenvaatteisiin ja pakotettiin katsomaan äitinsä seksielämää etc. Todella mielenkiintoinen ja väkevä kuvaus eräästä pahamaineisimmista sarjamurhaajista.

vlad.

 

[kasipallo]

Itselleni sarjamurhaajaelokuvien kärkeä on pitkään edustanut CITIZEN X (löytyy Suomesta nimellä: Peto on irti). Leffa kertoo venäläisen sarjamurhaajan, Andrei Chikatilon, poliisitutkinnasta. Elokuva kuvaa hienosti venäläisen poliisin ammattitaidon kehittymistä sekä tekee murhaajasta jopa sääliä herättävän hahmon.

Elokuvan casting on erittäin onnistunut (Stephen Rea, Donald Sutherland, Max von Sydow) ja leffasta ei edes huomaa, että kyseessä on tv-elokuva.

 

[vilpertti]

Mielestäni Forrest Gump on maailman paras elokuva ja toista samanlaista elokuvaan perustuvaa kokemusta ei enää tule. Loistavat roolisuoritukset, hyvä juoni ja toteutus, klassikko. Oman listani numero 1 nyt ja tulevaisuudessa.

Only a Sith deals in absolutes...