Jatkoajan leffakerho

[Ramchester]

Ok...mikähän tuo sarja sitten mahtoi olla? No, pitänee tarkistaa...

Esittikö Tollo taidemaalaria keltaisessa talossa ja Anna-Leena Härkönen oli alastonmallina? Tuon minäkin haluaisin nähdä uudestaan joten kerro, jos löydät jostain nimen.

edit:

Löytyi eli neliosainen minisarja oli nimeltään Painajainen, linkki wikiin.

 

[Vanha Len]

Esittikö Tollo taidemaalaria keltaisessa talossa ja Anna-Leena Härkönen oli alastonmallina? Tuon minäkin haluaisin nähdä uudestaan joten kerro, jos löydät jostain nimen.

edit:

Löytyi eli neliosainen minisarja oli nimeltään Painajainen, linkki wikiin.

No helkkari...täähän se olikin. Kiitos tiedosta.

 

[leivoja]

Brittilaiset rikoselokuvat tuntuvat olevan turhan aliarvostettuja. Itselleni niissä on paljon ainesta, joka nousee melkoisen korkealle omalla listalla. Yksi niistä on Ben Wheatleyn toinen pitkä elokuva Kill List. Ohessa traileri Youtubessa.

Elokuvassa kaksi ammattitappajaa miettii kahdeksan kuukauden kuivuuden jälkeen aktivoitumista. Toiselle kaveruksista on tarjottu keikkaa, jossa kolmen ihmisen listiminen on avain palkkioon. En paljasta juonesta sen enempää, sillä kaikki riippuu kaikesta ja johtaa kaikkeen.

90 minuuttinen on todella intensiivinen ja rankka. Elokuvassa on hienoa kuvausta ja dialogi on erinomaista. Mustan huumorin vastapainona on väkivaltaa, joka on varsin brutaalia. Wheatley saa pääkaksikosta todella paljon irti. Tästä kertoo se, että hitmanit työstään huolimatta keräävät katsojan sympatiat.

Elokuvan loppu on todellinen isku, joka hieman myötäilee erästä alkuvuoden rujointa elokuvaa. Tämä raina on todella karu, joten mikäli pieni ahdistuksenpoikanen leffasalissa innostaa, niin suosittelen. Tosin levitystä tälle ei varmaan maassamme ole tiedossa, mutta festareilla ainakin. Vielä ehtii R&A:n lippukassalle.

*****

 

[Prof. Puck]

filmatisointi parempi kuin kirja?

Toisessa ketjussa mjr mietti leffojen ja tv-sarjojen auttamatonta huonoutta verrattuna kirjojen moniulotteisuuteen ja/tai henkilöhahmojen syvyyteen. Näinhän se pääosin onkin, mutta jäin miettimään tuleeko mieleen leffoja, jotka ovat parempia kuin kirja? Montaa ei tule ainakaan itselle mieleen, oikeastaan näin äkkiseltään ainoastaan yksi.

Kevin Costnerin ohjaama ja tähdittämämä Tanssii Susien kanssa oli mielestäni parempi elokuvana kuin kirjana, kun kirjan (jostain syystä) jälkikäteen luin.

Toinen leffa, joka laittaa vahvasti kampoihin sinänsä aivan loistavalle kirjalle on Stephen Frearsin ohjaama (alunperin Nick Hornbyn kirjoittama) High Fidelity, josta John Cusac ja muut huippunäyttelijät tekivät aivan järjettömän hyvän leffan. Näitä (kirjaa tai leffaa) en edes osaa pistää paremmuusjärjestykseen, sillä pidän molemmista todella paljon.

Muita ei juuri edes tule näin äkkiseltään mieleen, miten muilla?

 

[L. Paraske]

Muita ei juuri edes tule näin äkkiseltään mieleen, miten muilla?

Antti Tuurin Talvisota on kirjana aika pelkistetty Martti Hakalan monologi. Elokuva puolestaan mammuttimaisuudessaan on tietysti ainakin mieleenjäävämpi teos ja ehkä sitä aiheesta voi pitää myös parempana. Stephen Kingin Hohdosta Stanley Kubrickin filmatisointi on niin upea, että auttamatta kirja sen rinnalla kalpenee (ja King ei tietystikään itse ymmärtänyt tai halunnut ymmärtää leffaversion suuruutta). On myös mainittava, että Kubrickin Kellopeliappelsiini on aivan upea ja persoonallinen filmatisointi, mutta kun Anthony Burgessin romaani on varmaan kolmen lempikirjani joukossa, niin en kyllä tähän kysymykseen voi sillä vastata.

 

[SamSpade]

DiCapriolta kuitenkin kaksi aika kovaa tekelettä peräkkäin, kun Inception on yksi parhaista pitkään aikaan, ja tämä suljettu saaripahanenkin toimi todella hyvin, vaikkei hivellytkään makuani noin niin kuin aihepiiriltään.

Minut on sama mies yllättänyt, tosin jo aikaisemmin.
Pullantuoksuisesta teinitähdestä muutos varteenotettavaksi näyttelijäksi.
The departed, Blood diamond ja Valheiden verkko. Tuossa oli jo kolme varsin hyvää esitystä Leolta.

 

[sampio]

Minut on sama mies yllättänyt, tosin jo aikaisemmin.
Pullantuoksuisesta teinitähdestä muutos varteenotettavaksi näyttelijäksi.
The departed, Blood diamond ja Valheiden verkko. Tuossa oli jo kolme varsin hyvää esitystä Leolta.

Juu, olen nuo nähnyt itsekin ja pitänyt kaikista. En oikeastaan tarkoittanut, että kaveri olisi minua nyt vasta yllättänyt, mutta nämä kaksi viimeistä ovat ehkä kuitenkin ne kovimmat. Hyvä näyttelijä DiCaprio todellakin on. Mulla nuo Titanicin ajat menivät tietyllä tapaa ohitse, joten en ole häntä koskaan aivan tyylipuhtaaksi teini-idoliksi mieltänytkään.

 

[ChosenTwo]

DiCapriosta on muodostunut aikamoinen laadun tae. Jos katsoo hänen filmografiaansa, niin oikeastaan jokainen elokuva Titanicista lähtien on ollut viihdyttävä. Ainoastaan Celebrity, Don's Plum ja Revolutionary Road ovat minulta näkemättä. Näistä viimeisimmän IMDb-pojot (7,5) antavat osviittaa siitä, että hyvä tekele siinäkin pitäisi olla kyseessä.

Muuten tosiaan sieltä löytyvät (IMDb-pisteidensä kera):

Titanic (7,5)
The Man In The Iron Mask (6,2)
The Beach (6,3)
Gangs Of New York (7,4)
Catch Me If You Can (7,8)
The Aviator (7,5)
The Departed (8,5)
Blood Diamond (8,0)
Body Of Lies (7,1)
Shutter Island (8,0)
Inception (8,9)

The Aviator taisi kyllä tuntua aika puuduttavalta katselukokemukselta, mutta siihen on voinut olla syynä tapahtumahetken olosuhteet. Aikamoinen suora laadukkaita leffoja kuitenkin ja ei ole kauhean helppo keksiä äkkiseltään ketään toista näyttelijää, joka on saanut aikaiseksi vastaavaa 2000-luvulla (joka on alkanut The Beachin kohdalla).

 

[leivoja]

Leonardossa on hieman samaa kuin Brad Pittissä, sillä molemmat ovat todistaneet erinomaisuutensa näyttelijäna. Enää ei kummankaan tarvitse ratsastaa vanhoilla kiiltokuvameriiteillä.

Inception on ristiriitainen elokuva. En oikein kertaakaan ymmärtänyt ihan täydellisesti missä tasossa ollaan menossa. Oliko sitä "todellisuutta" edes olemassa, ja olivatko kaikki tasot täten vain unta unen sisällä. Se ei lienee kovinkaan relevanttia, sillä raina oli erinomainen. Parempi kai olisi olla ajattelematta, sen kuin katsoo ja ihmettelee.

Kyseessä ei kuitenkaan ole ihan selkeä mestariteos, kuten Rotten Tomatoes ja Imdb "erheellisesti" väittävät. Hyvä elokuva kuitenkin.

 

[thego]

Elokuvien juoniin on jäänyt kummallinen lankapuhelinreliikki mikä ei oikein natsaa enää tällaisena kännykkäaikana. Henkilö lopettaa puhelun jonkun kanssa ja kun heti perään känny soi uudestaan, tämä henkilö vastaa niin kuin automaattisesti olettaen, että soittaja on sama kuin äsken. Kuka muka oikeesti vastaa kännykkään katsomatta kuka soittaa. Ei sitten niin kukaan.

Mulla jotenki aina häritsee kaikki tälläiset pienet kummallisuudet leffassa jos kyseessä on ainostaan hyvä tai sitä huonompi tekele. On vähän liikaa aikaa miettiä kaikkia pieniä juttuja siinä leffan aikana. Vähän sama kun puhutaan puhelimessa, toinen katkaisee puhelun ja sitten huudetaan minuutti siihen, että "hello...helllo! HELLO!!!??" Niin ja siis jos leffa on tarpeeksi hyvä ja mielenkiintoinen niin ei oikein edes huomaa jotain pieniä epäkohtia kun on niin mukana juonessa tms.

Kevin Costnerin ohjaama ja tähdittämämä Tanssii Susien kanssa oli mielestäni parempi elokuvana kuin kirjana, kun kirjan (jostain syystä) jälkikäteen luin.

Onko tää ainoa tapaus kun olet lukenut kirjan vasta leffan jälkeen? Itellä menee lähes aina niin, että jos luen kirjan ensin niin luon mielessäni kuvan kaikista hahmoista, paikoista jne. eikä leffa mitenkään pysty vastaamaan mun mielikuvitukseen. Sen sijaan jos leffan katsoo ensin (olettaen et se on jo leffana hyvä tai jopa erinomainen) niin kirja tuntuu vähän turhalta sen jälkeen tai ei siihen oikeastaan jaksa enää niin keskittyä. Tosin Taru Sormusten Herrasta on tähän poikkeus, mutta siinä tapauksessa leffat olivat enemmänkin loistava tiivistelmä kirjasta ja kirjan lukemalla pääsi paljon paremmin siihen maailmaan sisälle.

E: Niin oonhan mä pari leffaaki kattonu.

Hit List. Ei vaan oikein toiminu mulle. Cuba Cooding ja Cole Hauser eivät olleet tarpeeksi hyviä kannattamaan tätä elokuvaa loppuun asti. Sinänsä ihan kiva idea, mutta ei tarpeeksi hyvä.

Thor. Marvel- leffojen kärkikastia ja muutenkin omassa genressään erinomainen elokuva. Oikeastaan juuri sellainen supersankari- mättö mistä pidänkin.

Seuraavaksi varmaan katson uudestaan (kolmannen tai neljännen kerran) Milos Formanin mestariteoksen: Amadeus. Jos vielä löytyy joku ihminen joka ei ole tätä katsonut niin suosittelen lämpimästi. Ekan kerran näin joskus 90- luvulla ja on vieläkin omassa TOP3:ssa ellei jopa paras leffa minkä olen ikinä nähnyt.

 

[Hejony]

IMDB:n ja meikäläisenkin listojen kärjestä löytyvät Shawshank Redemption ja The Godfather mielestäni kepittävät kirjaversionsa.

Tullut muutaman päivän sisään katsottua Oliver Stone & Charlie Sheen -akselin tekosia, ensin Wall Street ja sitten Platoon. Platoonista tykkäsin enemmän, joitakin todella, todella pysäyttäviä kohtauksia. Heikkoutena henkilöhahmojen kliseisyys ja liian mustavalkoinen hyvä - paha -jaottelu roolihahmojen välillä. Hyvä sotaleffa kuitenkin, parempi kuin aikalaisensa Full Metal Jacket.

Wall Street ei ollut niin hyvä, mutta kelpo leffa kuitenkin. Michael Douglas ei ole koskaan ihan noiden vanhemman polven suosikkinäyttelijoideni (Pacino, De Niro, Hokins, Caine, Freeman, Nicholson, Hoffman) tasolle yltänyt, mutta tämä oli kyllä tyylikäs veto. Pitkälti hänen varassaan leffa lepäsi.

Charlie Sheeniltä Platoon oli mielestäni vahvempi suoritus. Näiden jälkeen ei sitten leffarintamalla kauheasti enää tapahtunutkaan.

 

[Vanha Len]

Seuraavaksi varmaan katson uudestaan (kolmannen tai neljännen kerran) Milos Formanin mestariteoksen: Amadeus. Jos vielä löytyy joku ihminen joka ei ole tätä katsonut niin suosittelen lämpimästi. Ekan kerran näin joskus 90- luvulla ja on vieläkin omassa TOP3:ssa ellei jopa paras leffa minkä olen ikinä nähnyt.

Sen verran kyseinen teos on lähellä sydäntäni, että piti aikoinaan käydä se katsomassa kolme kertaa valkokankaalta. Erittäin päräyttävä kokemus edelleen.

 

[Pula-ajan Tretjak]

Tuo Amadeus pitää ottaa katselulistalle, kun jäi aikoinaan mulkaisematta. Arvostelin nimittäin elokuvan mielessäni nassikkana nimen perusteella ja liekkö olisi silloin omaan makuun ollutkaan? Luultavasti olisi, jos nyt on sitten.

 

[Delter]

Ja mielestäni on aika turha puhua paskimmasta ikinä, jos ei ole nähnyt Elias Koskimiehen Likainen pommi -elokuvaa.

Siinä on teille kuulkaa paskaa. Tulossa R&A-festareille ja ensi-iltaan. Olin testiyleisössä ja pinnistelin melkein tunnin. Tuo elokuva on veljet oikeasti hirvittävää paskaa kaikilla maailman mittareilla mitattuna.

Haa, muistelinkin että tästä leffasta oli täällä ollut puhetta. Olin eilen ao. elokuvan ennakkonäytöksessä ja täytyy sanoa, että nyt saatiin varmaan Ponterosalle kilpailija kaikkien aikojen suomalaisesta elokuvasta. Kyseessä on nimittäin aivan uskomattoman huono teos. Ja huutomerkki perkele! En oikeastaan osaa eritellä leffan heikkouksia, koska koko paketti oli sellainen sekasikiö että vaikea laittaa sitä osiin. Yksinkertaisesti aivan perseestä.

Yleisöä alkoi virrata teatterista ulos tasaisena virtana puolen tunnin kohdalla. Ehkä koko tilaisuuden hauskin hetki tuli elokuvan loputtua, kun aivan salin eturivissä joku parivaljakko laittoi sarkastisesti taputtaen koko muun yleisön ollessa aivan mykistyneinä paikallaan. Tyyppien tilannetajulle muutama jopa nauroinkin, itse siinä mukana.

 

[varjo]

Amazonilta tuli viesti että LOTR EE Bluray-setti on matkalla kotia kohti, kutakuinkin 50e tuli kustantamaan mikä on ihan ok.

Mutta sitten haaste onkin se, että pitäisi varmaan ostaa Bluray-soitin. Markkinoilla lienee vaikka mitä, parhaasta en halua maksaa mutta paskinta en tahdo. Eli suosituksia saa heitellä, Bluray-käyttö tulee olemaan hyvin rajattua ja WD:n multimediatoiston löytyy jo, joten sinänsä riittää se että soitin ei ole aivan huono ja vaikkapa vielä skaalaa DVD:tkin mallikkaasti, koska vanha DVD-soitin menee tämän myötä ansaitulle eläkkeelle.

 

[Daespoo]

Ota PS3, saat paljon muuta kivaa mukana. Kuvanlaadultaankin taitaa olla edelleen parhaimmistoa, myös DVD-upscaling on hyvälaatuinen.

 

[-OO-]

Tuli käytyä katsomassa Kaurismäen uusin tuotos Le Havre ja ei tarvinnut taaskaan pettyneenä tulla pois elokuvateatterista vaikka ei tämä mikään ihan mestariteoskaan ollut. Sanoisin että taattua Kaurismäki-laatua niin hyvässä kuin pahassakin.

Kyllähän nämä Kaurismäen elokuvat hyvin pitkälti samaa teemaa toistavat: Ihmisillä on vaikeuksia mutta silti kaikki vaan puskevat positiivisella asenteella eteenpäin, viranomaisten kanssa on ongelmia mutta aina löytyy joku lämminsydäminen ihminen joka auttaa, ja nämä auttajat ovat aina muita vähäosaisia jne. Mutta silti näissä Kaurismäen elokuvissa on joku sellainen lämmin ja positiivinen perusfiilis joka saa aina hyvälle tuulelle ja nauttimaan elokuvasta.

Edelliseen Aki Kaurismäen leffaan eli Laitakaupungin Valoihin, joka oli oikein päähänpotkimisen ja epäonnistumisten ylistyslaulu, tämä Le Havre oli huomattavasti positiivisempi ja kepeämpi ja loppu oli suorastaan jo yltiöonnellinen. Ehkä tuohon loppuun olisinkin toivonut vähän erilaista ratkaisua, positiivista mutta uskottavampaa.

Ja pari asiaa mistä minä aina nautin Kaurismäen elokuvissa ovat visuaalisuus ja musiikki. Visuaalisuudella tarkoitan näitä vanhahtavia miljöitä jotka tuovat mieleen Edward Hopperin maalaukset hiljaisine katuineen ja kahviloineen, ja sitä että kaikki rekvisiitta autoista lähtien on vanhaa. Se vaan jotenkin sopii niin pirun hyvin noihin elokuvien tunnelmiin. Ja tässäkin elokuvassa oli musiikkivalinnat onnistuneet kuten yleensäkin.

Ei siis mitään uutta auringon alla mutta miksikäpäs sitä toimivaa kaavaa väkisin muuttamaan.

 

[vstk]

Moneyball

Brad Pittin seka Jonah Hillin tahdittama baseball-aiheinen elokuva joka perustuu summittain tositapahtumiin. Pirun hyva elokuva aikakaudesta, joukkueesta ja miehesta joka muutti baseballin lahes taydellisesti. Todiste siita, ettei urheilujoukkueen menestymisen tae ole aina parhaat pelaajat ja kuinka paljon heille maksetaan. Suosittelen lampimasti.

 

[ms.qvist]

Mitähän sitä oikein tuumaisi Srdjan Spasojevic'in Srpski film'istä (A Serbian film). Muutaman kerran filmin aikana tuli hiukka sellainen tunne, että mitä hittoa, mutta toistaalti filmi oli mielenkiintoinen(kin) kuvaus sairaan mielen aikaansaamasta ideasta ja fantasiasta ja halusta täyttää se.

Tavallaan moni kohtauksista, joita elokuva piti sisällään, on suoraa jatkumoa Bosnian sodasta ja siellä tehdyistä hirmutöistä. Vauvojen, lasten ja naisten raiskaamiset ja tappamiset olivat jokapäiväistä elämää ja tavallaan moni toteutti siellä fantasioitaan, mielen pimeän puolen fantasioitaan päästessään tekemään tekoja joista ei uskonut koskaan jäävänsä kiinni. Ehkäpä ohjaaja Spasojevic todellakin halusi filmillään osoittaa, että maa ei ole vieläkään sinut historiansa kanssa.

Mutta kenelle suositella tätä elokuvaa? En oikein tiedä. Kenties ihmisille, joilla on tirkistelynhalua, halua nähdä mihin kaikkeen "elokuvataiteen" saralla halutaan päästä tms.

vlad.

 

[thego]

Mutta kenelle suositella tätä elokuvaa? En oikein tiedä. Kenties ihmisille, joilla on tirkistelynhalua, halua nähdä mihin kaikkeen "elokuvataiteen" saralla halutaan päästä tms.

Mulla on tää leffa odotellu katsomista muutaman kuukauden. Vähän pelkään ettei mun psyyke kestä sitä, ainakaan yksin.

 

[PataJaska]

vladin viestin innoittamana täytyykin kirjoitella tähänkin ketjuun.. ja kun nämä gore-leffat nyt vielä ovat niin kovasti muodissakin

Kaksi ensimmäistä Sawia ja ensimmäinen Hostel on tullut aikanaan katsottua, mutta paljoakaan en goreen ole koskaan välittänyt perehtyä. Nyt sitten eräs tuttuni jutteli nähneensä niin kauhean elokuvan että "varmuuden vuoksi katsoo tästä lähin vain Disneyn tuotantoa". Pätkän nimi oli The Human Centipede. Katselin tietoja netistä, niin itse asiassa noita elokuvia on kaksi, enkä tiedä nyt sitten että kumpaa hän tarkoitti mutta yhtä kaikki. Kakkososa on ilmeisesti valmistunut vasta tänä vuonna, ja on täysin kielletty ainakin Britanniassa, ilmeisesti vielä groteskimpaa jonkinasteista "kidutuspornoa" (tätä sanaa käytettiin netissä)..

Onko joku täällä nähnyt ko. elokuvat? Vaikka edes tuon ensimmäisen, ainakaan paikallisista vuokraamoista saati jälleenmyyntipisteistä ei tunnu löytyvän. Ovatko jollakin asteella kiellettyjä myös Suomessa?? Vaikka en siis goresta mitenkään pidä, niin jollain tasolla silti kiehtoo.. ehkä juuri siksi etten tosiaan pidä

Ja samaan hengenvetoon kysyn: on olemassa myös japanilainen gore-filmi nimeltä Grotesque. Sitä olen pari kertaa vuokraamossa hypistellyt, mutta jättänyt ottamatta.. noh.. koska suoraan sanottuna en ole uskaltanut sitä ottaa, jos jääkin sitten kesken. Onko jollain näköhavaintoa tästä filmistä?

 

[Taplas]

Horror genrestä puheenollen...

Katselin tuossa tovi takaperin -82 valmistuneen leffan nimeltä House on Sorority Row (joku umpipaska uusintaversio valmistu joku aika sitten). Aika vähän huomiota saanut slasherleffa. Samaan syssyyn tuli sitten tuijoteltua samoihin aikoihin valmistunut Kanadalainen slasheri nimeltään Curtains. Taisi olla joskus Suomessa videolla nimella Painajaisuni. Pakko kehaista että olivatpa yllättävän "hyviä" elokuvia. Molemmat, etenkin ensin mainittu piti sisällään varsin toimivia stalker-kohtauksia ja parit mojovat "hyppää tuolista" kohtaukset. Toin nämä esille lähinnä siksi että molemmat leffat ovat aika tuntemattomia tekeleitä ja pirun paljon parempia kuin tuoreemmat, tai sen aikaiset ns. nimi leffat. Suosittelen jos slashereista tykkää.

Jos jollakulla on mielessä vastaavia unohdettuja "helmiä", niin pistäkää infoa!

 

[Baldrick]

The Human Centipede: First Sequence (eli osa nro. 1) oli lähinnä enemmän läppä, jossa ei aina logiikka pelannut, esim. poliisien ratkaisut. Olihan siinä sellaisia "heikkomielisiä" shokeeraavia kohtauksia, mutta jos ei hurjasti kauhuelokuvista hätkähdä, niin tuota voi pitää enempi vitsinä. Kavereiden keskuudessa saanut keväällä kulttimaineen lähinnä humoristisella saralla. Toista osaa en ole vielä nähnyt, mutta imdb:stä luettuani juonen voisin veikata, että brutaalimpi se on kuin edeltäjänsä. Jotain sellaista settiä siinä vissiin on, että se pääjehu kiertää munansa piikkilangalla ja raiskaa sen viimeisen "ihmistuhatjalkaisen" henkilön.

Teamwork
There is no me,
in Human Centipede

Edit. Tai siis kuulin kaverilta, että leffa on lähinnä läppä, joten en osannut siihen suhtatuakaan muulla tavalla. Tiedä sitten, että olisiko tullut suhtauduttua eri tavalla jos en olisi etukäteen siitä mitään kummempaa kuullut.

 

[ms.qvist]

Ja samaan hengenvetoon kysyn: on olemassa myös japanilainen gore-filmi nimeltä Grotesque. Sitä olen pari kertaa vuokraamossa hypistellyt, mutta jättänyt ottamatta.. noh.. koska suoraan sanottuna en ole uskaltanut sitä ottaa, jos jääkin sitten kesken. Onko jollain näköhavaintoa tästä filmistä?

Kun käännyn ympäri niin johan löytyy näköhavainto Grotesquesta, mutta mutta...

Odotin sen japanilaisena gore-filminä tarjoavan hivenen enemmän kuin vastaavat jenkkiversiot mutta loppujen lopuksi anti oli aika niukka. Olihan siinä muutamia mielenkiintoisia kohtauksia mutta vastaavasti sellaisia ratkaisuja joille ei voinut muuta kuin hymähdellä. Grotesquen lopputapahtumat... Joku varmasti säikkyy niitä ja katselee sormiensa rakosista tai jopa poistuu huoneesta mutta minua ne - kieltämättä - huvittivat. Ratkaisu herätti likimain naurunpyrskähdyksen, mikä ei liene ole aivan tarkoituksenmukaista.

Mutta jos gore ja eriasteinen kidutus kiinnostaa niin voihan sen kerran katsoa, jotta saa vertailupohjaa Hostelleihin tai Saw-sarjan filmeihin, niihin verrattuna keskitasoa.

vlad.

 

[leivoja]

Vaikka edes tuon ensimmäisen, ainakaan paikallisista vuokraamoista saati jälleenmyyntipisteistä ei tunnu löytyvän. Ovatko jollakin asteella kiellettyjä myös Suomessa??

Ei The Human Centipide ole Suomessa kielletty. Veikkaan ettei sitä oikein kukaan levittäjä ole uskaltanut ottaa rosteriinsa. Serbian Film oli tulossa dvd:lle, mutta nyt se on vedetty listalta pois. Syynä varmaankin melko samanlainen ajattelu, kuin mitä edellä mainitun leffankin suhteen. Eikä asiaa varmaankaan helpottanut Brittien sensurointipäätös, jolla raksittiin pois useampi minuutti. Tosin jäljelle jäänyt versio järkyttää ihan riittävästi, eli itse ainakaan en kaivannut niitä leikattuja kohtia.

Molempia saa saarivaltiosta, ja vieläpä melko edullisesti. Julkaisusta kun on jo puolisen vuotta.

Gore-genreen hieman freesimpää lähestymistapaa -> Tucker & Dale vs Evil.

Saattaa vaikuttaa perinteiseltä teinipätkältä, mutta asetelma onkin lajityypistään poikkeava, ja perin virkistävä.