Espanjalaisen Jaume Balaguerón Los sin nobre - Nimetön oli tavallaan pettymys ottaen huomioon sen kuinka palkittu elokuva oli ja kuinka hyviä arvosteluja leffa oli kriitikoilta saanut. Leffaa mainostettiin "kauhuleffana" mutta en kyllä laskisi sitä aivan täysin kauhu-genreen kuuluvaksi, koska siinä oli huomattavan paljon elementtejä trillerin puolelta. En myöskään kokenut elokuvaa kovinkaan kauhistuttavana, (minkähän takia leffalla oli K-18 -leima?) - esim. Orpokoti kosketti minua paljon enemmän, mutta ehkäpä tämä kertoo enemmän minusta kuin näistä elokuvista. Sanoisin, että Los sin nombre oli aika keskinkertainen elokuva, jonka katsomatta jättäminen ei olisi ollut kovinkaan suuri menetys. No, tulipahan nyt se tunti ja reilut neljäkymmentä minuutti istuttua tv:n äärellä.
Israelilainen Samuel Maoz'in ohjaama Libanon oli positiviinen yllätys minulle. En ladannut elokuvalle odotuksia, vaikka palkittu onkin - Kultainen Leijona Venetsiasta 2009. Elokuva kuvaa Israelin kesäkuussa 1982 aloittaman Libanonin sotaretken ensimmäistä vuorokautta pääasiassa panssarivaunumiehistön kokemuksien kautta. Kaikki muu on käytännössä sivuroolissa ja suurinta osaa heistä tarkkaillaan panssarivaunun periskoppien ja tähtäinten kautta. Alkuun voisi kuvitella, että tällainen tapa tehdä sotaelokuvaa olisi tuhoon tuomittu, mutta kiehtovaa, ainakin minusta, oli se, että tilaa jäi sille mitä näkymän ulkopuolella oli, ja tämän tilan itsekukin saa täyttää omalla mielikuvituksellaan. Vaikka muut roolisuoritukset ovat sivuasia, eivät nämäkään henkilöhahmot välttämättä jää ulkopuolisiksi ja ohuiksi vaan heistäkin löytyy tarvittavaa särmää - tai alistumista kohtaloonsa tms. Sen sijaan vaunumiehistön - neljä nuorta miestä - kokemus on kosketeltavissa oleva ja heidän näkemyksensä sodasta on moniulotteinen ja sodan edetessä itsekukin heistä joko kasvaa henkisesti tai alkaa murentua hiljalleen. Hienoa! - Elokuva perustuu, näin olen ymmärtänyt, ohjaajan omiin kokemuksiin sodan ensihetkiltä.
vlad.