Suoraan sanottuna vituttaa nämä (inhorealistisesti ajateltuna) mielivaltaisten twistien varaan rakennetut elokuvat, kuten nyt esim. tämä Inception. Itselleni tuli ainakin kyseisen elokuvan loppukohtauksesta mieleen, että siinä nyt ohjaaja vain näyttää symbolista keskisormea tietäen, että viattomat katsojat nyt sitten puivat päänsä puhki seuraavat kymmenen vuotta, että mitäs helvettiä nyt oikein tapahtuikaan. Ja toki siis arvostan elokuvia, jotka oikeasti pistävät ajattelemaan, kuten vaikkapa The Woodsman ja The Elephant Man, mutta että katsojat pistetään vaivaamaan harmaita aivosolujaan arvoituksella, johon luultavasti ei vastausta edes ole tarjolla (vai onko, monille kun Inception näytti olevan aivan selkeä tapaus).
Se perimmäinen ongelma tässä lienee se, että ainakin itseltäni syö elokuvakokemuksesta suuren osan, kun sitä pingottuneena vain odottelee sitä suurta ja mahtavaa twistiä sen sijaan, että vain nauttisi elokuvasta ja sen tarjoamasta elämyksestä. Mutta toisaalta - jos itse olisin ohjaaja, "istuttaisin" elokuvaan aivot räjäyttäviä, kryptisyydessään katsojan kannalta toivottomia piilomerkityksiä ja käänteitä - ihan vain vittuillakseni.
Edit: Ja myönnettäkööt, että todellinen ongelmani on siinä, että luen elokuvista liikaa ennen niiden katsomista, joten oikeastaan ihan omaa syytä, että pingottuneena odottelee asioiden tapahtumista, joten itsestähän se on kiinni, että elokuva alkaisi tabula rasa -lähtötilanteesta. Aika turhaan siis vaahtosin tuolta osin. :D