Jatkoajan leffakerho

[Vanha Len]

Giglikö ei ole totaalipaskaa? Tai S1m0ne?

Juu kyllä Pacino Giglissä näyttelee mutta en sitä Pacinon leffana niin pidä. En edes heti muistanut äijän siinä näytelleen vaikka leffa löytyy hyllystä (tunnustan). Tuo S1m0ne on mennyt täysin ohi.

 

[vilpertti]

Entäs se Righteous Kill viime vuodelta? Ei pystynyt edes katsomaan loppuun, sen verran ennalta-arvattavaa saissea ja ihan suoraan sanottuna järkyttävää näyttelemistä molemmilta starboilta...

 

[ms.qvist]

Arto Halosen elokuva Prinsessa oli varsin mielenkiintoinen kotimainen tuttavuus. Halonen on aiemmin filmannut muun muassa dokumentin Tarmo Uusivirrasta. Prinsessa kertoo Kellokosken mielisairaalan "prinsessasta" eli Anna Lappalaisesta (Katja Kukkola). Elokuva pohjautui faktaan - "Prinsessaan", joka todellakin on ollut olemassa, joka tuotiin 35-vuotiaana Kellokosken mielisairaalaan potilaaksi. Siellä hän vietti aikansa ennen siirtoa seuraavaan laitokseen. Tietenkin leffaa oli sävytetty fiktiivisin elementein.

Elokuvasta teki mielenkiintoisen etenkin miljöökuvaus sekä kuvaus sen ajan mielisairaiden hoidosta. Minusta leffassa ei liiaksi mässäilty tämän teeman ympärillä vaan se oli sopivassa osassa elokuvaa. Kyllähän hoitomuodot aika radikaaleilta näin nykyajan hoitoihin verrattuina tuntuivat, kuten lobotomia, sähköshokit siten, että potilas on tajuissaan, alkoholin pakkojuotto tms.

Nykyään "Prinsessan" paikka olisi jossain muualla kuin suljetulla osastolla. Jos hän suinkin pärjäisi, kuten varmasti oikean lääkityksen avulla pärjäisi, eläisi hän tavallista elämää kotona siinä missä itsekukin meistä. Paljon on hoito muuttunut niistä ajoista, suhtautuminenkin potilaisiin on muuttunut - mutta ei kaikkialla. Edelleen henkilökunnan taholla kannatetaan myös arvelluttavia hoitomuotoja sekä rangaistuksenomaista hoitoa.

Leffassa oli mukana Kukkolan (minulle täysin uusi tuttavuus) ohella, Litja, Petelius, Edelman, Franzén, Liinoja, PMMP:stä tuttu Paula Vesala muutamia mainitakseni.

Sikälikin leffalla on merkitystä minulle, koska eräs tuttuni on ollut useamman kerran Kellokoskella.

vlad.

 

[vstk]

Resident Evil: Afterlife

Pelin seka leffasarjan suurena fanina olen odottanut tata leffaa jo hetken aikaa ja paasinkin vasta nyt sen katsomaan viikon ensi-illan jalkeen koska vaimo halusi nyt valttamatta kerrata aiemmat kolme osaa kotona.

Leffa oli visuaalisesti vahintaankin haikaiseva. IMAX RealD3D-tekniikkaa oli kaytetty loistavasti hyodyksi ja jalki oli sen mukaista. Mitaan konkreettista en juonesta aio kertoa, mutta se taytyy sanoa etta tama leffasaaga on parantunut jokaisen osan ilmestyessa ja Afterlife ei ollut mikaan poikkeus. Ehdottomasti paras osa naista neljasta.

Tama oli yksi niita elokuvia joidenka ei yksinkertaisesti olisi halunnut loppuvan. Varsinkin mahtipontinen ja varsin hienosti toteutettu alku oli omiaan nostattamaan hiuskarvat pystyyn. Toki IMAX RealD3D-oli suuri osansa tahan ja uskon ettei tavallisella projektorilla paasta lahellekaan samaan elokuvaelamykseen mita se nyt oli.

4/5

 

[Ted Raikas]

Kävin eilen katselemassa Rakkautta & Anarkiaa -festivaaleilla suuresti kehuja saaneen The Illusionistin, kyseessä on siis ranskalaisen Sylvain Chomet:n animaatioelokuva (miehen aiempi tuotos oli mainio Bellevillen kolmoset). The Illusionist perustuu Jacques Tatin käsikirjoitukseen, jota ei kaiketi ole filmattu aiemmin, mutta on nyt sitten päätynyt animaation muotoon...

...ja mikä lopputulos! Todella mykistävä elokuva, tarina on upea. Koskettava, välillä hauska, mutta loppupeleissä hyvinkin surumielinen. Elokuvassa on myös viitteitä vakaviin aihepiireihin, liittyen mm. itsemurhaan ja alkoholismiin. Mikään lasten elokuva ei siis ole kyseessä suoranaisesti, mutta en nyt välttämättä koe, että tämä olisi ihan nuorillekaan huono kokemus. Toki voi olla, ettei kaikessa seesteisyydessään ja aihepiiriensä monitasoisuuksien takia ihan aukea. Itse elokuvassa ei varsinaisesti puhuta lainkaan. Joitain tunnistettavia sanoja saattaa olla siellä täällä, mutta pääasiassa puhe on hiukan epäselvää muminaa ja mutinaa ja huudahduksia. Se toimi todella hienosti!

Pääpaino on visuaalisella tarinankuljetuksella ja se on kyllä yhtä juhlaa alusta loppuun. Mahtavia yksityiskohtia mm. Pariisista, Lontoosta ja Edinburghista (joka on elokuvan päänäyttämö). Myös upeita maisemia. Hahmojen eleet, ilmeet ja liikehdintä on kerrassaan nerokasta ja persoonallisuuteen on panostettu. Tietty tietokonemaisuus tulee esiin lähinnä autoissa ja junissa ja muutamissa kamera-ajoissa maisemassa. Toteutettu homma tuossakin kohtaa äärimmäisen tyylikkäästi ja siten, että sulautuu kokonaisuuteen taitavasti.

Kaiken kruunaa tosiaan koskettava ja elämänmakuinen juoni ja kyllä ainakin minulla silmät kostui useammassakin kohdassa. Ehdottomasti vuoden parhaita elokuvia, mitä olen nähnyt tähän mennessä ja suosittelen tätä lämpimästi ihan kenelle tahansa. Todistaa omalla panoksellaan sen, miten animaatio voi olla todellista taidetta ja kertoa hyvinkin syvällistä tarinaa.

 

[Tinke-80]

Predators (2010) - IMDB.com
http://www.imdb.com/title/tt1424381/

Predators tuli perjantaina katsottua ja suosittelen varauksetta tätä elokuvaa alkuperäisen Predatorin ystäville. Toimii niin yksinäisenä elokuvana kuin alkuperäisen Predator-leffan henkisenä jatkumona. Tästä elokuvasta on turha hakea mitään syvällisempää tarkoitusta. Veri lentää ja aseet soi. Eli täydellistä aivotonta väkivaltaviihdettä. Suosittelen! 8/10.

-Tinke-80

 

[ms.qvist]

Sam Peckinpah nostaa ohjaajana varmasti monelle mielikuvia visuaalisista ja usein hyvinkin väkivaltaisista elokuvista. Suurelle osalle yleisöstä elokuvat Hurja joukko ja Pat Garrett ja Billy the Kid lukuisien muiden oheen ovat tuttuja. Moni on varmastitutustunut henkilöön Peckinpah myös, hyvin ristiriitaiseen ja jopa riskialttiiseen ohjaajaneroon, joka poltti monet sillat takanaan runsaalla alkoholin ja kokaiinin käytöllä - samalla henkilönä hän oli myös hyvin inhimillinen.

Peckinpahin elokuvista varsin moni on minulle tuttu, en suinkaan ole kaikkia nähnyt mutta riittävän monta kyetäkseni muodostamaan mielipiteen tästä ohjaajanerosta. Nero hän kyllä oli monella tavalla ja minua viehättää erityisesti hänen kykynsä kuvata visuaalisia elokuvia yhdistäen niihin jopa ajattomalta vaikuttavan väkivallan, jolla kuitenkin on merkityksensä elokuvassa - kyseessä ei ole merkityksetöntä räiskintää vaan kaikella on idea ja paikka, kuten Hurjan joukon varsin väkivaltaisella, visuaalisella ja jopa ravisuttavalla lopulla. Niinpä esim. Hurjaan joukkoon verrattuna, Warren Oatesin (näytteli myös Hurjassa joukossa) tähdittämä Tuokaa Alfredo Garcian pää ei yllä samalle tasolle. Monen muun ohjaajan työnä, tämäkin elokuva kuuluisi sarjaan "erinomainen" mutta Peckinpahin ohjaamana vain luokkaan "hyvä". Visuaalisuutta tästäkin elokuvasta löytyy, loistavaa kerrontaa, karuja ja kovin kurjia maalaismaisemia joista kuitenkin huokuu elämänmyönteisyys karun kuoren alta, ja elokuva loppuu peckinpahilaisittain rajuun välienselvittelyyn jossa lyijyä ei säästellä. Mainitaan nyt sen verran, että kyseessä oli leikkaamaton versio.

Duncan Jones'in Moon on saanut paljonkin kehuja, joten odotukset olivat suhteellisen korkealla - onneksi en kuitenkaan kovin korkealta pudonnut - mutta kokonaisuudessaan elokuva ei kuitenkaan saavuttanut sitä tasoa jolle odotin sen pääsevän. Käytännössä elokuvan ainoa "ihmisrooli" oli Sam Rockwell'in näyttelemä Sam Bell ja toisessa roolissa oli tietokone Gertyn ääninäyttelijänä toiminut Kevin Spacey. Sitä ei kuitenkaan käy kieltäminen etteikö elokuva ollut mielenkiintoinen ja osin jopa ajatuksia herättävä mutta kokonaisuus ei kuitenkaan ollut huipputasoa. Rockwell kyllä veti hienosti Sam Bell'in roolin, siitä pisteet hänelle. Mutta tunnelmaa ja "mielensortumista" kaipasin vieläkin enemmän, tässä kohdin elokuvassa ei menty niin pitkälle kuin toivoin.

vlad.

 

[CuChulainn]

Wall Street: Money Never Sleeps

Eilen tuli käytyä näytöksessä. Oli muuten huonoimpia elokuvia vähään aikaan teatterissa katsottuna. Kovat olivat odotukset, mutta elokuvaa piti vain jollain tavalla pinnalla Michael Douglasin legendaarisen liikemiehen Gordon Gekkon rooli. Kenelle elokuva oli suunnattu - pääasiassa väljähtänyttä nuorisoihmisuhdedraamaa yhdistettynä luokattomaan käsikseen, ripaus kotirouville kohdistettua markkinapelottelua ja satunnaista deskissä seikkailua täysin epäuskottavan klopin toimesta. Morje.

**

 

[Pula-ajan Tretjak]

Resident Evil: Afterlife

...

Leffa oli visuaalisesti vahintaankin haikaiseva. IMAX RealD3D-tekniikkaa oli kaytetty loistavasti hyodyksi ja jalki oli sen mukaista. Mitaan konkreettista en juonesta aio kertoa, mutta se taytyy sanoa etta tama leffasaaga on parantunut jokaisen osan ilmestyessa ja Afterlife ei ollut mikaan poikkeus. Ehdottomasti paras osa naista neljasta.

Kävin kehujesi innoittamana katsomassa 3deenä tämän leffan eilettäin. En aivan samoja kicksjä saanut kuin sinä, mutta visuaalisuudesta ei voi moittia elokuvaa yhtään. Elokuva oli minustakin paras näistä, vaikka idea oli hieman köyhä omaan makuun. Yksi asia minuun kuitenkin vaikutti suuresti. Elokuvassa oli liki täydellisesti valiitut musiikit. Kohtauksissa ne toimivat minulle kuin tuhat volttia. En pidä alkuunkaan minkäänlaisesta tekno-mikä-lie ränkytyksestä, mutta elokuvamusiikkina siedän mitä vain ja saan fiilistä. Toimi.

Elokuvassa oli yksi erittäin iso miinus. Hyvän rytinäalun jälkeen tuli hieman laiska vaihe. Sitä kesti jonkin aikaa ja tuuditti rauhallisuuteen ja.. tylsyyteen. Normaalistihan se on ihan jees tehokeino saada tuleva rytinä tuntumaan vieläkin rytisevämmältä, mutta itselleni tällä kertaa se toi pelon "tulevista" tylsistä osuuksista. Joita ei sitten varsinaisesti tullutkaan, mutta jäivät ajatuksiin vaivaamaan. Tylsillä kohdilla en tarkoita sitä, että ei tapettaisi ihmisiä, vaan sitä, että tekisi mieli pelata pasianssia siinä kohtaa.

Kuitenkin erinomaista viihdettä, kunhan ei puutu pikkuseikkoihin liikoja. Eihän tällaisissa fantasioissa niihin voi puuttuakaan vaan mennä elokuvan omien "fysiikan lakien" mukaan. Realistista elokuvaa haluavat kiertäkööt elokuvan kaukaa. Suosittelen muille.

 

[Kulttimörkö]

Katsoin eilen Pineapple Expressin. Seth Rogenin tähdittämä ja on ollut mukana käsikirjoittamassa myös. Tämä elokuva oli ihan karmeaa scheissea. Suht tylsä juoni, heikkoja vitsejä ja henkilöhahmot olivat mielikuvituksettomia. Ja sitten tää toistuva vitsi: Se kuoli, oho ei kuollutkaan, no nyt se kuoli, eikä vieläkään, jne. Ihan absurdeja kohtauksia sen enempää spoilaamatta jos joku haluaa elämästään tuhlata puolitoista tuntia katsomalla paskaa elokuvaa.

1/5

 

[Kulttimörkö]

Ja tänään korjasin yhden epäkohdan elämässäni. Oli nimittäin niin että en ollut nähnyt Yksi Lensi Yli Käenpesän -elokuvaa. Ei ole enää. Onhan tuo oikeasti ihan klassikko. Todella vaikuttava elokuva. Jack Nicholson on todella vaikuttava pääroolissaan. Sivuosissa loistavat Danny DeVito, Christopher Lloyd, Brad Dourif ja Sydney Lassick tekevät todella hyvät roolityöt. Ehkä Dourif vähän leimaantui tämän elokuvan myötä sillä hän on myöhemmin paljon esittänyt hullun pahiksen rooleja.

Tämä on elokuva joka pitäisi jokaisen nähdä. Kuuluu elokuvien parhaimmistoon mielestäni selkeästi.

5/5.

 

[Fernando]

Kattelinpa vanhoista kokoelmistani kaksi pätkää:

1. Bill's & Ted's Excellent Adventure - Huikea leffa, jonka juonta kuvailisi "peruskatastrofi-elokuvaksi." Bill ja Ted ovat nuoria punkkareita, joilla on oma bändi: "Wyld Stallyns" Pojille esitetään ongelma: pitäisi läpäistä historian esitelmä, muuten sotilaskoulu odottaa. He saavat apua tulevaisuudesta Rufus nimiseltä herralta. Hän kertoo että tulevaisuudessa Billin ja Tedin musiikki lopettaa sodat, nälänhädän ja köyhyyden, samalla hän antaa pojille puhelinkopin käyttöön, joka toimii aikakoneena historiaan.. Seikkailuun liittyy mukaan mm. Billy The Kid ja Sokrates. Luvassa hauskaa komediaa, vitsikkäitä sketsejä ja hillittömiä kitarasooloja. Party on dudes! 3,5/5

2. Bill's & Ted's Bogus Journey - Seikkailu jatkuu vähintään yhtä hillittömässä seikkailussa. Tällä kertaa poikien pitäisi voittaa bändikisa, jotta he voisivat naida tyttöystävänsä ja menestyä musiikkialalla. Kuitenkin tulevaisuudessa ollaan tästä erimieltä ja kapinallinen joukko lähettääkin Billin ja Tedin näköiset robotit menneisyyteen pilatakseen poikien bändikisan. Tällä kertaa pojat seikkailevat tuon puoleisessa, helvetissä ja taivaassa, mukaan seikkailuun tarttuu tällä kertaa jopa itse Kuolema. Tästäkään elokuvasta ei hillittömät kitarasoolot lopu, viihdearvokin hipoo samoja lukemia.. Suosittelen molempia! 3/5

Jos kasikyt luvun "hevi" kiinnostaa tai hillittömät katastrofielokuvat, miksei molemmatkin niin suosittelen!

 

[Merovingi]

Ja tänään korjasin yhden epäkohdan elämässäni. Oli nimittäin niin että en ollut nähnyt Yksi Lensi Yli Käenpesän -elokuvaa. Ei ole enää. Onhan tuo oikeasti ihan klassikko. Todella vaikuttava elokuva. Jack Nicholson on todella vaikuttava pääroolissaan. Sivuosissa loistavat Danny DeVito, Christopher Lloyd, Brad Dourif ja Sydney Lassick tekevät todella hyvät roolityöt. Ehkä Dourif vähän leimaantui tämän elokuvan myötä sillä hän on myöhemmin paljon esittänyt hullun pahiksen rooleja.

Tämä on elokuva joka pitäisi jokaisen nähdä. Kuuluu elokuvien parhaimmistoon mielestäni selkeästi.

5/5.

Miten Dourif muka leimaantui hullujen pahisten esittäjäksi? Hänen esittämänsä Billy Bibbit oli kaikkea muuta kuin sitä. Arka ja pelokas henkilö, jossa ei kyllä elokuvan perusteella ollut mitään pahaa.

 

[Kulttimörkö]

Miten Dourif muka leimaantui hullujen pahisten esittäjäksi? Hänen esittämänsä Billy Bibbit oli kaikkea muuta kuin sitä. Arka ja pelokas henkilö, jossa ei kyllä elokuvan perusteella ollut mitään pahaa.

Ei toki tuossa elokuvassa pahaa vaan hahmo oli lähinnä viaton, mutta aika sekopäisen oloinen. Ja siitä luontevasti siirtyi hullujen pahisten rooliin. Painotus toki oli tarkoitus olla mieleltänsä sekaisin oleviin hahmoihin.

 

[Jerry100]

Kävimpä sitten eilen leffassa katsomassa sellaisen "komedian" kuin vampires suck.
Oli niin totaalipaska että poistuin noin 15min jälkeen leffasta äkkiä pois.(oli eka kerta kun poistuin pimeästi teatterista mutta ei vaan kyennyt enää sekuntiakaan katsomaan sitä sontaa). Vitsit leffassa oli pakolla väännettyjä ja suoraan kopioitu 90-luvun klassikko komediasarjoista. Ja sen piti siis olla Scary movie tyyppinen överiksi menevä leffa.
En suosittele missään nimessä.

 

[Muhkea]

Katsoin toissa päivänä sen Korean sodasta kertovan leffan Brotherhood of War. Kyllähän tuo ihan koskettava leffa oli, ja loppukohtauksessa tippa tuli linssiin. Vähän ehkä turhan pitkä, sillä saman räiskimisen olisi voinut ainakin hieman lyhyemmäksi jättää. Sotaleffoista meni ihan kärkipäähän ja 4/5 tähteä annan sille.

 

[Emiiri]

Onkos kukaan käynyt katsomassa Roberto Cortésin elokuvaa Haudattu? Imdb:ssä saanut hyvät arvostelut, ja vaikuttaa erittäin mielenkiintoiselta. Täytynee katsastaa heti huomenissa.

 

[KiVi]

Dog Pound (2010] on elokuva väkivaltaisista nuorista miehistä. Siinä kuvataan nuorisorikollisten laitoseloa hyvällä psykologisella silmällä. Tyylistä tuleekin mieleen Shawshank Redemption ja Vihreä maili, joten jos pidit näistä leffoista, kannattaa tsekata Dog Pound. Esittäjät ovat minulle tuntemattomia, mutta etenkin Adam Butcherin suoritusta on kehuttava. Maailma on paha, missä luuraa moraali?

Hyvä leffa.

 

[M@rko77]

Torstaina bongasin Halosen Prinsessan. Oli odotetun hyvä aina näyttelijäsuorituksia myöten (tosin en tiedä, olisiko PMMP:n Paulasta muihin elokuviin). Jotain tosin jäi puuttumaan, se viimeinen silaus. Mutta annan 3 1/2 tähteä.

 

[Milanista]

Coenin veljesten uusin sysimusta komedia "A Seriuos Man"(2009) kannattaa ehdottomasti katsoa. Ei toimintaa, mutta Jobinpostia ;) mitä huonommin menee, sitä enemmän katsojaa naurattaa.

 

[vstk]

Jackass 3D

Kaikessa mauttomuudessaan seka sairaudessaan tama leffa oli varsin viihdyttava. En ole hetkeen nauranut leffateatterissa nain paljoa. Se toki kertoo viimeaikaisten komedioiden tasosta kuin taman leffan aarimmaisesta hauskuudesta. Varsin hyvan alun jalkeen leffan taso tipahti hieman puolivalissa, mutta loppua kohden stuntit alkoivat jalleen naurattamaan. Paskaa, kusta ja muita oksettavia asioita oli kaytetty ehka jopa liikaakin, mutta leffa taisi menna koko ajan niilla rajoilla mita pystyy ylipaansa katsomaan. Esimerkkina Steve-O:n slingshot leffan loppuvaiheessa.

Ei tama mikaan Ben-Hur ollut, muttei sellaiseksi tarkoitettukaan.

7.8/10

 

[McJokke]

Eilen tuli katseltua pari ihan mukiinmenevää toimintapätkää. Molemmat siis noin 3 tähden arvoisia.

From Paris With Love
Luc Bessonin tarinasta tehty, John Travoltan tähdittämä toimintakuva oli jopa erittäinkin hauska tapaus. Alkuun vaikutti, että liikkeelle lähdetään hieman hidastellen, mutta loppua kohti vauhti ja juonikin tiivistyi mukavasti.
Travoltalta hyvä roolisuoritus hieman sekopäisenä "lainpuolustaja" Charile Waxina.
Kokonaisuutena hyvä sunnuntaileffa.

Salt

Angelina Jolie pääroolissa ja kyllähän tämä jo sen takia oli katsottava. Vauhtia riitti alusta asti ja muutamassa kohden jopa voisi puhua yllättävistä juonenkäänteistä ainakin hieman tukkoiseen päähän.
Ainoa mikä ärsytti leffassa oli takaa-ajo kohtaukset joissa Evelyn Salt heiluu rekan päällä valtatiellä ja tukka pysyy tottakai aivan liikkumattona nätisti. Olisi sitä tuulikonetta hieman voinut edes käyttää.

Hyvä leffa siis tämäkin kun ei liian vakavasti ota.

 

[ms.qvist]

Espanjalaisen Jaume Balaguerón Los sin nobre - Nimetön oli tavallaan pettymys ottaen huomioon sen kuinka palkittu elokuva oli ja kuinka hyviä arvosteluja leffa oli kriitikoilta saanut. Leffaa mainostettiin "kauhuleffana" mutta en kyllä laskisi sitä aivan täysin kauhu-genreen kuuluvaksi, koska siinä oli huomattavan paljon elementtejä trillerin puolelta. En myöskään kokenut elokuvaa kovinkaan kauhistuttavana, (minkähän takia leffalla oli K-18 -leima?) - esim. Orpokoti kosketti minua paljon enemmän, mutta ehkäpä tämä kertoo enemmän minusta kuin näistä elokuvista. Sanoisin, että Los sin nombre oli aika keskinkertainen elokuva, jonka katsomatta jättäminen ei olisi ollut kovinkaan suuri menetys. No, tulipahan nyt se tunti ja reilut neljäkymmentä minuutti istuttua tv:n äärellä.

Israelilainen Samuel Maoz'in ohjaama Libanon oli positiviinen yllätys minulle. En ladannut elokuvalle odotuksia, vaikka palkittu onkin - Kultainen Leijona Venetsiasta 2009. Elokuva kuvaa Israelin kesäkuussa 1982 aloittaman Libanonin sotaretken ensimmäistä vuorokautta pääasiassa panssarivaunumiehistön kokemuksien kautta. Kaikki muu on käytännössä sivuroolissa ja suurinta osaa heistä tarkkaillaan panssarivaunun periskoppien ja tähtäinten kautta. Alkuun voisi kuvitella, että tällainen tapa tehdä sotaelokuvaa olisi tuhoon tuomittu, mutta kiehtovaa, ainakin minusta, oli se, että tilaa jäi sille mitä näkymän ulkopuolella oli, ja tämän tilan itsekukin saa täyttää omalla mielikuvituksellaan. Vaikka muut roolisuoritukset ovat sivuasia, eivät nämäkään henkilöhahmot välttämättä jää ulkopuolisiksi ja ohuiksi vaan heistäkin löytyy tarvittavaa särmää - tai alistumista kohtaloonsa tms. Sen sijaan vaunumiehistön - neljä nuorta miestä - kokemus on kosketeltavissa oleva ja heidän näkemyksensä sodasta on moniulotteinen ja sodan edetessä itsekukin heistä joko kasvaa henkisesti tai alkaa murentua hiljalleen. Hienoa! - Elokuva perustuu, näin olen ymmärtänyt, ohjaajan omiin kokemuksiin sodan ensihetkiltä.

vlad.

 

[Ramchester]

Viikonloppuna tuli katsottua Four Lions. Mustaa huumoria, draamaa ja komediaa samassa paketissa. Aivan huikea pätkä, suosittelen.

Jotain tällaista odotin myös Serious Manista, mutta se oli vaan yksinkertaisesti paska elokuva.

 

[vilpertti]

Viikonloppuna tuli katsottua Four Lions. Mustaa huumoria, draamaa ja komediaa samassa paketissa. Aivan huikea pätkä, suosittelen.

QFT, katselin sen myös itse hiljattain. Sopivan yliammuttua huumoria muslimeista. Elokuva antaa varsin realistisen kuvan brittiläisistä.