Transformers - Revenge of the Fallen oli ohjelmistossa tänä iltana. Jätin menemättä teatteriin, kun ensimmäisestä ei muodostunut nostalgia-arvoa kummempaa elokuvakokemusta ja toisaalta kotona saa katsoa parempaa kuvaa ja rauhassa. Yritin asennoitua leffaan siten, etten kiinnittäisi huomiota liikaa Bay-hattaraan, vaan nauttisin vain lapsuuden sankareiden henkiinherättämisestä.
Mutta joo, vaikeaa se oli varsinkin alussa. Vaikka Megan Fox on kivan näköinen pimu, en silti jaksa näin älyttömän selkeää teiniviiksien kosiskelua. Ensimmäinen parikymmentä minuuttia oli Megania ja paria sivuosatyttöä edestä ja takaa, kyllä joo. Kai ne osaa kaivella netistä kuvat ja hanskata niiden kanssa, ei olisi tarvinnut varata itse leffaan sille aikaa.
No, käynnistyi se leffakin lopulta. Itse asiassa loppua kohden homma parani hiukan, ja oli kokolailla siedettävää. Bayn tuhoamisvimma sopi lopputaisteluun ihan hyvin. Tai sanotaan näin, että se ei mennyt överiksi, kun ymäpärillä ei ollut juuri tuhottavaa robottien lisäksi.
Robottihahmoista sen verran, että perushahmot ovat mielestäni hyviä, Optimus, Megatron, Ironhide, Starscream ja kumppanit, vaikka jäävätkin liian sivuun ihmisnäyttelijöiden vuoksi. Koomiset robottisivuhahmot voisi sen sijaan tunkeä takasin Bayn arseen. Bumblebee riittää siihen rooliin. Muutenkin tuo leffan huumori on aika vajaata, vaikka kuinka yrittäisi asennoitua siihen. On se hienoa, kun yksi ampuu molollaan, toinen piereskelee ja kolmas puhuu kuin joku 14-vuotias gangsta.
Ensimmäisen jälkeen en odottanut mitään, eikä tämä oikeastaan tarjonnutkaan mitään. En olisi uskonut viisi vuotta sitten, että Transformers-leffat eivät juurikaan sytytä minua, mutta näin se vain on. Vielä ekan jälkeen ajattelin hommata osat itselleni blu rayna, mutta eipä näemmä kannata sijoittaa. Kumma, kun aivan yhtä kuvitteellisestä Wolverinesta on tehty hyvä ja realistinen mutta ei kuitenkaan tosikkomainen elokuva. Bay sen sijaan paskoi Transformersit liki täysin.