Jatkoajan leffakerho

  • 2 337 505
  • 12 066

Apassi

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
http://yle.fi/uutiset/kulttuuri/2009/06/antichrist_on_pahan_mielen_elokuva_780034.html

http://www.imdb.com/media/rm968394752/tt0870984

Tuli katsottua tämä Antichrist. Itse kauhuelokuvien ystävänä pyrin katsomaan ainakin nämä hehkutetuimmat elokuvat. Tämähän oli pokannut palkintoja Cannesin filmifestivaaleilla ja ilmeisesti saanut hyviä arvosteluja. Ihan tyylikkään oloisesti kuvattu elokuva, mutta herätti lähinnä "mitä vittua tässä oikein tapahtuu" ajatuksia. Loppuun asti katsominen oli yhtä tuskaa. Ei sen takia, että elokuva olisi jotenkin järkyttänyt. Kyllähän tietyt sukupuolielimiin tehdyt väkivaltaisuudet vähän paikkoja kihelvöittivät, mutta niin tekevät 15-vuotiaiden kuvaamat skeittivideot netissäkin. Jos tämän elokuvan tarkoitus oli järkyttää, niin siinä se epäonnistui. Juonikin oli omasta mielestäni kevyehkö.

Pitänee seuravaksi katsoa Sam Raimin: Drag me to hell, joka ei ole tainnut paljon hehkutusta ja hyviä arvosteluja osakseen saada.
 

Gleb

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Pitänee seuravaksi katsoa Sam Raimin: Drag me to hell, joka ei ole tainnut paljon hehkutusta ja hyviä arvosteluja osakseen saada.

Rottentomatoes
sanoo että 92% fresh joten ei se nyt ainakaan kauhean huonoja arvosteluita yleisesti ole saanut, on toki tullut vastaan kommentteja missä leffaa on haukuttukin. Itse viihdyin oikein hyvin sen parissa, ainakin reilusti paremmin kin Antichristin.
 

psychodad

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko, Hal Gill
http://yle.fi/uutiset/kulttuuri/2009/06/antichrist_on_pahan_mielen_elokuva_780034.html

http://www.imdb.com/media/rm968394752/tt0870984

Tuli katsottua tämä Antichrist. Itse kauhuelokuvien ystävänä pyrin katsomaan ainakin nämä hehkutetuimmat elokuvat. Tämähän oli pokannut palkintoja Cannesin filmifestivaaleilla ja ilmeisesti saanut hyviä arvosteluja. Ihan tyylikkään oloisesti kuvattu elokuva, mutta herätti lähinnä "mitä vittua tässä oikein tapahtuu" ajatuksia. Loppuun asti katsominen oli yhtä tuskaa. Ei sen takia, että elokuva olisi jotenkin järkyttänyt. Kyllähän tietyt sukupuolielimiin tehdyt väkivaltaisuudet vähän paikkoja kihelvöittivät, mutta niin tekevät 15-vuotiaiden kuvaamat skeittivideot netissäkin. Jos tämän elokuvan tarkoitus oli järkyttää, niin siinä se epäonnistui. Juonikin oli omasta mielestäni kevyehkö.

Pitänee seuravaksi katsoa Sam Raimin: Drag me to hell, joka ei ole tainnut paljon hehkutusta ja hyviä arvosteluja osakseen saada.


Antichrist oli aika mielenkiintoinen ja ihan ok elokuva mutta odotin vahan parempaa kylla Von Trierilta. Jotenkin tuo nyt jai sen seksuaalisen vakivallan alle koko tarina. Prologi oli aivan loistava, mutta siihen se sitten vahan tyrehtyi. Kylla niista lahtokohdista olisi voinut enemmankin draamaa nykia. Kauhuksi en elokuvaa oikein miella.

Drag me to hell on ihan pateva kieli poskessa tehty leffa. Tuli mieleen enemman pimeyden armeija jne. Kylla sen katsoi, ja itse jopa nauroin valilla. Loppu oli kylla erittain ennalta arvattava.

Katsoin eilen paljon hehkutetun Paranormal Activity elokuvan jonka piti olla todella pelottava. Tulin kuitenkin elokuvan aikana siihen lopputulokseen etta kyseinen elokuva pelottaa vain niita, jotka noihin juttuihin uskovat. Vaimoni ei pystynyt edes katsomaan koko aikaa ja oli ihan kusi sukassa, mina taas en edes hatkahtanyt kertaakaan. Enemman jannittaa ihan perustrillerissa. Todella huono elokuva. Vaimokin totesi leffan jalkeen etta olipa typera, mutta ainakin pelottava kokemus se hanelle oli. Itse olen tarkoituksella jattanyt hypetetyn blair witch projectin valiin, joten on vaikea itse kommentoida mutta vaimon mielesta tama oli ihan samanlainen elokuva. Jos tuo pitaa paikkansa, on helvetin hyva etten koskaan tuhlannut aikaani blair witchiin.

Jos uskot yliluonnollisiin juttuihin niin tama leffa saattaa sinulle toimia, mutta skeptinen ateisti ei saa tasta kylla yhtaan mitaan irti....kasivaralta kuvattua kahden alykaapion karvistelya talossa. No ok, kylla se tytto oli ihan kaunista katsottavaa ainakin ekat 5 minuuttia. Mutta oikeastaan mitaan muuta lisa-arvoa en voi elokuvalle antaa.
 

Ramchester

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
GOMORRA

Ja sitten tuli vielä tänään käytyä katsomassa samannimiseen kirjaan perustuva italialaisleffa Gomorra. Aluksi hyvin verkkaisella tahdilla, mutta sekavalla juonikehityksellä etenevä elokuva kuvailee siis napolilaisen mafiajärjestön toimia. Gomorra seuraa viittä eri tarinaa, joissa henkilöhahmot ovat erilaisissa asemissa toisiinsa nähden ja periaatteessa eivät liity toisiinsa kuin temaattisella tasolla.

Tätä on vaikea lähteä ensimmäisen katselukerran jälkeen purkamaan, koska katselukokemus leffateatterissa oli sinänsä aika raastava. Erillistä musiikkia elokuvassa ei juuri kuulla ellei nyt kussakin kohtauksessa satu radiosta tulemaan biisejä. Kuvauspaikat ovat koruttomia ja karuja, tietyllä tapaa samaa linjaa noudattaa myös itse kuvaus, mikä on ilmeisesti suoritettu käsivara-tekniikalla.

Hitaan ja sekavan alun jälkeen elokuva lähtee kehittymään paremmin. Nämä viisi eri tarinaa alkavat käydä mielenkiintoisemmiksi, mitä pidemmälle elokuvaa päästään. Hahmojen tekoja tai elokuvan kohtauksia ei juuri leffan aikana selitellä, joten toinen katsomiskerta tulee ainakin meikäläiselle olemaan tarpeen, jotta Gomorrasta saa kaiken irti.

Hienosti sävytetty, karu pätkä.

3½ / 5

Sunnuntaina tuli tämäkin katsottua. Yksi turhempia elokuvia mitä on tullut vähään aikaan nähtyä. Ilmeisesti nyt on muodissa tehdä jotain ihmeellisiä Ei kantria vanhoille miehille-tyyppisiä elokuvia, joissa näytetään väkivaltaa aiheuttamatta katsojille minkäänlaista tunnereaktiota.
 

Vteich

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Sunnuntaina tuli tämäkin katsottua. Yksi turhempia elokuvia mitä on tullut vähään aikaan nähtyä. Ilmeisesti nyt on muodissa tehdä jotain ihmeellisiä Ei kantria vanhoille miehille-tyyppisiä elokuvia, joissa näytetään väkivaltaa aiheuttamatta katsojille minkäänlaista tunnereaktiota.

Luin juuri kesällä Gomorran ja pakko ihmetellä miten siitä on saatu leffa aikaiseksi. Siis kirjahan on enemmän tieto- ja päiväkirjan välinen sekoitus Napolin alueen mafiasta ja siitä mihin kaikkeen mafian vaikutus ulottuu. Itse asiassa se taisi kirjastossakin olla tietokirjojen hyllyssä. Esim. kirjan viimeinen, muistaakseni noin 70-sivuinen, luku kertoo yksityiskohtaisesti pelkästään miten mafia hyötyy hävittämällä jätteet luontoon. Joku toinen, vielä pidempi luku kertoi lähinnä luettelonomaisesti mafian käymien sisäisten sotien aiheuttamista kuolemista. Miten tuosta siis saa juonellisen leffan tehtyä ja vielä parempi kysymys on, miksi sellainen ylipäänsä piti tehdä.

Mutta siinä valossa ei nyt varmaan kannata hirveästi ihmetellä, jos leffassa näytetään väkivaltaa ilman mitään syytä/juonta/tunneraktioita/tms. (en tiedä tarkemmin, en ole leffaa katsonut).

Sen sijaan No Country for Old Men:hän oli erinomainen leffa.
 

Ramchester

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Mutta siinä valossa ei nyt varmaan kannata hirveästi ihmetellä, jos leffassa näytetään väkivaltaa ilman mitään syytä/juonta/tunneraktioita/tms. (en tiedä tarkemmin, en ole leffaa katsonut).

Kyllä siinä syy ja juoni oli, mutta kun koko elokuva on täynnä vain paperinohuita henkilöhahmoja, niin väkivalta näitä kohtaan ei vaikuta miltään. On kuin olisi katsonut Hirven pistooliammuntaa parin tunnin ajan.

Sen sijaan No Country for Old Men:hän oli erinomainen leffa.

No ei ollut. Juuri samanlaisia paperinohuita henkilöhahmoja, jotka eivät herättänyt tunteita mihinkään suuntaan vaikka se pahis olisi niitannut kaikki elokuvassa näkyneet henkilöt.

Steven Seagalin action-pläjäyksissäkin rakennetaan henkilöhahmoja enemmän kuin näissä kahdessa elokuvassa yhteensä.
 

vilpertti

Jäsen
Suosikkijoukkue
San Jose Chokes
NCFOM vain rakensi henkilöt eri tavalla kuin Seagal. Voihan se olla hankalaa, kun ei käytetä kameralle itsekseen puhuvia ihmisiä jotka selostavat tunteensa, tai ah niin hienoja takaumia, muisteloita arvet jättäneestä menneisyydestä.
 

SamSpade

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ikurin Vire
Seagalin leffojen vertaaminen NCFOM:iin on kuin vertaisi tofua aitoon sisäfileeseen. Molemmille on käyttäjänsä ja toinen tykkää toisesta, mutta jos ne asetetaan samalle lautaselle niin tofu jää koskematta.
 

Ramchester

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Seagalin leffojen vertaaminen NCFOM:iin on kuin vertaisi tofua aitoon sisäfileeseen. Molemmille on käyttäjänsä ja toinen tykkää toisesta, mutta jos ne asetetaan samalle lautaselle niin tofu jää koskematta.

En tykkää Seagalin leffoista. Yritin löytää jonkun niin ylitsemenevän vertauksen, että se menisi varmasti sarkastisena heittona, mutta epäonnistuin näköjään surkeasti. Mutta en saataana silti ala käyttää hymiötä.
 

ditrim

Jäsen
HÄ? Seagalin paskimmatkin leffat ovat parempia kuin 90 prosenttia leffoista yleensä. Ne ovat vaan niin hauskoja. Suosittelen lämpimästi krapulalääkkeeksi. Niitä saa jopa lähikaupasta.
 

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
HÄ? Seagalin paskimmatkin leffat ovat parempia kuin 90 prosenttia leffoista yleensä. Ne ovat vaan niin hauskoja. Suosittelen lämpimästi krapulalääkkeeksi. Niitä saa jopa lähikaupasta.

Tämän täytyy olla ansa mutta lankean kaikesta huolimatta siihen. Seagalin koko tuotanto on sitä luokkaa ettei sitä saisi mainita kuin pienenä alaviitteenä ö-luokan toimintaelokuvien ryhmässä. Jopa tämän ryhmän elokuvien joukossa tuotoksen ovat kökköä kamaa (ja olen jopa nähnyt pari herran filmiä nuorempana ja nekin ovat liikaa).

Makunsa tietty kullakin mutta jos nyt haluaa machoilua katsoa niin tuolloin heitän kelkkaan vaikkapa Likaisen Harryn - Clint pyyhkii siinä sivussa mennen-tullen tusinan verran "seagaleja".

vlad.
 

Teho Ton

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko
Tämän täytyy olla ansa mutta lankean kaikesta huolimatta siihen. Seagalin koko tuotanto on sitä luokkaa ettei sitä saisi mainita kuin pienenä alaviitteenä ö-luokan toimintaelokuvien ryhmässä. Jopa tämän ryhmän elokuvien joukossa tuotoksen ovat kökköä kamaa (ja olen jopa nähnyt pari herran filmiä nuorempana ja nekin ovat liikaa).

Makunsa tietty kullakin mutta jos nyt haluaa machoilua katsoa niin tuolloin heitän kelkkaan vaikkapa Likaisen Harryn - Clint pyyhkii siinä sivussa mennen-tullen tusinan verran "seagaleja".

vlad.

Täytyy lainata kokonaisuudessaan. Uskon pointin olleen siinä, että Seagalin leffat menevät kategoriaan "niin huonoja että ovat hyviä", ei toki niin että elokuvaviihteenä olisivat tarkoituksenmukaisesti saatu hyviksi tehtyä. Ne juonenpätkät, kommentit, ilmeet... jotain niin tahatonta, mutta silti erittäin hauskaa. Suosikkini on kohtaus jossa Seagal repii vastustajalta aataminomenan pois.
 

moby

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP(#42)
Tämän täytyy olla ansa mutta lankean kaikesta huolimatta siihen. Seagalin koko tuotanto on sitä luokkaa ettei sitä saisi mainita kuin pienenä alaviitteenä ö-luokan toimintaelokuvien ryhmässä.

Makunsa tietty kullakin mutta jos nyt haluaa machoilua katsoa niin tuolloin heitän kelkkaan vaikkapa Likaisen Harryn - Clint pyyhkii siinä sivussa mennen-tullen tusinan verran "seagaleja".

Täytyy myöntää että Seagalin leffat ei juurikaan nappaa edes krapulassa. Chuck Norris on krapulatähtien ykkösryhmää.

Clint on kyllä machojen kuningas. Dirty Harry on tullut katsottua kymmeniä kertoja ja aina se vaan iskee yhtä kovaa. Magnum Force on myös katsottava pätkä, mutta sitten Dirty Harryt alkavat tökkiä. Vähän sama efekti kuin Stallonen Rockyissa ja Ramboissa(pl. uusin osa). Eka osa on silkkaa rautaa, mutta sitten homma menee krapulaviihteen ja myötähäpeän puolelle.

Muistaakseni tuosta First Bloodista on täällä väännetty aiemminkin, onko se rautaa vai roskaa...

Kuvaliitteessä: Ostaisitko tältä mieheltä käytetyn Uzin?
 

Liitteet

  • chuck.jpg
    chuck.jpg
    71,6 KB · kertaa luettu: 620

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
Täytyy lainata kokonaisuudessaan. Uskon pointin olleen siinä, että Seagalin leffat menevät kategoriaan "niin huonoja että ovat hyviä", ei toki niin että elokuvaviihteenä olisivat tarkoituksenmukaisesti saatu hyviksi tehtyä.

Mutta kun ne leffat eivät edes ole "niin huonoja että olisivat hyviä" vaan ne ovat niin umpisurkeita, että niitä ei edes pitäisi tehdä. Ehkäpä olen tässä suhteessa tosikko mutta en näe järkeä väsätä filmejä joiden sisällöllinen arvo on nolla. Joissa vain mätkitään, väännellään naamaa ja ollaan koomisia koska koko leffa on kokonaisuudessaan paskaa. Mutta niin kauan kun tällainen paska kerää katsojia tavalla tai toisella niin niin kauan tätä paskaa väsätään. Ikävä kyllä!

vlad.
 
Suosikkijoukkue
HIFK, Haukilahden Työväen Ampujat
Suosikkini on kohtaus jossa Seagal repii vastustajalta aataminomenan pois.

Olisiko nyt mennyt leffat sekaisin? Vanhana Steven Seagal -fanina en muista mistään leffasta tuollaista kohtausta, yleensähän Steven tyytyi katkomaan pahisten käsiä ja jalkoja tai vääntämään niitä muuten vaan sijoiltaan mutta Patrick Swayzen Road Housessa kyllä revitään yksi aataminomena :) Sekin on aivan v*tun kova leffa :)
 

Vanha Len

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Boners
Olisiko nyt mennyt leffat sekaisin? Vanhana Steven Seagal -fanina en muista mistään leffasta tuollaista kohtausta, yleensähän Steven tyytyi katkomaan pahisten käsiä ja jalkoja tai vääntämään niitä muuten vaan sijoiltaan mutta Patrick Swayzen Road Housessa kyllä revitään yksi aataminomena :) Sekin on aivan v*tun kova leffa :)

Kyllä Seagalkin kiskoo kurkkutorven veks jossakin rainassa. Kuten myös Road Housessa tekee PS.
 
Seagalin 5 ensimmäistä leffaa ovat kyllä aivan rautaista tavaraa. Sen jälkeen tosin on jokainen leffa ollut melko surkeaa höttöä. Omaan silmään sattuvat perustelut elokuvien Nico, Kuoleman merkki, Vaikeasti tapettava, Katujen laki sekä Kaappaus merellä elokuvien puolesta ovat seuraavat:

Jokainen noista elokuvista on aikalaisikseen ja genreensä juurikin loistavia. Niissä on taistelulajien ystäville paljon toimintaa ja erinomaista ohjausta, joista tärkeimpänä piirteenä on nähdä mitä tapahtuu. Myöhemmin vallalle tuli halu tehostetusta vauhdista, jolloin yksi lyöntikin nähdään 4-5 kuvakulman pätkissä eikä tapahtumista saa mitään selvää.

Elokuvien päähenkilö on aidon karu. Oikeastaan missään noissa leffoissa ei haeta ihan täysin hyväksyntää väkivallalle, vaikka hyviksiähän nuo hahmot ovat. Puhun siis hahmoista enkä Seagalista.

Näyttelijät hoitavat hommansa tasaisen hyvin. Noissa ei yritetä liikoja (ehkä vaikeasti tapettava tekee lievän poikkeuksen) vaan pyritään toteuttamaan genren ehdoilla elokuvia.

Väkivalta elokuvissa on reipasta ja "anteeksi antamatonta". Ihmiset elokuvissa tapetaan aseettomina ja aseellisina. Sivullisia kaatuu kohtuu paljon. Verellä ei varsinaisesti mässäillä, mutta sitä ei todellakaan peitellä.

Kaiken kaikkiaan ensimmäinen perustelu on se, minkä takia jaksan itse katsoa kyseiset elokuvat yhä uudestaan ja uudestaan. Aivottoman väkivallan tulee olla myös aivottoman selkeää. Takaa-ajokohtauksia löytyy, mutta monesta noista elokuvista ne on minimoitu. Kuoleman merkin takaa-ajokohtaus on vieläpä viihdyttävä, vaikka niitä yleensä vihaankin.

Heikoin lenkki noista ensimmäisestä viidestä on Vaikeasti tapettava. Se oli liian pumpulimainen kuvaukseltaan, joskin väkivalta siinäkin oli ensiluokkaista. On deadly ground aloittikin sitten turhan spirituaalisen Seagal-leffojen aikakauden, jonka jälki on ollut kaikkea muuta kuin mitä ensimmäiset leffat antoivat odottaa.

Iso peukku itseltäni noille original sixeille (-1).
 

vilpertti

Jäsen
Suosikkijoukkue
San Jose Chokes
Samaa mieltä Seagalin alkuaikojen pätkistä, kovaa tavaraa. Lasketaanko Executive Decisionia Seagal-pätkäksi yllättävän käänteensä myötä?

Jälkipään tuotantoa tulee katsottua lähinnä myötähäpeän vuoksi. Vampyyrizombiet vs Seagal.. wtf. Kaveri on nykyään yhtä jäntevä kuin kallio, tappelukohtaukset ovat lähinnä vitsejä. Lindsay Lohan on uskottavampi tappelija.

Näistä seagal-jcvd-lundgren-norris akselin kavereista Van Damme on ollut kyllä pirtein yllätys erinomaisella JCVD-pätkällään. Brussles from Muscles vai mitensemeni tekee varsin hyvän roolisuorituksen omana itsenään, kun kaikki ei olekaan elokuvatähdelle aivan yhtä ruusuilla tanssimista.
 

Teho Ton

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko
Olisiko nyt mennyt leffat sekaisin? Vanhana Steven Seagal -fanina en muista mistään leffasta tuollaista kohtausta, yleensähän Steven tyytyi katkomaan pahisten käsiä ja jalkoja tai vääntämään niitä muuten vaan sijoiltaan mutta Patrick Swayzen Road Housessa kyllä revitään yksi aataminomena :) Sekin on aivan v*tun kova leffa :)

Joo, olisi pitänyt heti lisätä että tuo leffa oli Kaappaus merellä niin oisi voinut muistua paremmin. Yksittäinen kohtaus välillä vaikea kaivaa muistin sopukoista, mutta tuossa Seagal jonkun kipparin yllättää kannella ja repii aataminomenan yhdellä nopealla kosketuksella ja paiskaa sen muistaakseni vielä mereenkin. Hullu jätkä.
 

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
Päivitetäänpä vähän listaa:

Carine Aldersin Ihon alla - Under the skin oli katsomisen arvoinen "pien-elokuva" - pieni lyhyytensä tähden mutta teemaltaan suuri. Elokuva kuvaa kahden nuoren naisen tapaa käsitellä äitinsä kuolema, etenkin eletään Lillyn kokemuksien kautta (Lillyn roolin veti vakuuttavasti Samantha Morton). Hän käsittelee surunsa hyvin raadollisella tavalla, siinä purkautuu raivo, viha ja se päättyy hyvinkin tuhoisaan kierteeseen jota sävyttävät irtosuhteet ja hyvin sekava käytös. Vastaavasti hänen siskonsa Rose turvautuu surussaan perheeseensä - mieheensä. Surussa auttaa tai on eräänlaisena tukena myös tuleva vauva - se antaa voimaa jaksaa vaikeuksissa. Elokuvan lopussa Lilly löysi eräällä tapaa sisäisen rauhan, tulevaisuus näytti muultakin kuin tuhoisalta kierteeltä suhteesta toiseen. Etenkin Samantha Mortonin ajoittain jopa raivoisa roolisuoritus oli katsomisen arvoinen.

Kauhuunkin tuli vaihteeksi "tutustuttua". Vuorossa oli Alexandre Ajan Haute tension - Switchblade romance, eurooppalaista ja tarkemmin sanoen ranskalaista kauhua. Kyllähän leffassa veri lensi oikein kunnolla, paikoin jopa ylitsevuotavan runsaasti. Omakohtaisesti enemmän kiehtoivat tässä elokuvassa kuitenkin teemat ja osat joissa oli vihaa, pelkoa, raivoa ja väkivaltaakin mutta se veri ei aivan äärimmäisen paljon lentänyt. Kyllähän leffa muutamia mielenkiintoisia jippoja tarjosi ja skitsoa toimintaa mutta ehkäpä kuitenkin odotin hivenen enemmän mitä sain. Mutta kyllä Haute tension kuitenkin parempi on kuin suurin osa tämän hetken kauhupläjäyksistä. Kyllä tällaista kauhun ja väkivallan yhdistelmää mielummin katsoo kuin tämän hetken SAW-sarjan elokuvia, ne ovat jo aivan liiaksi itsensä toistoa eivätkä ne tarjoa juuri lainkaan uusia käänteitä.

vlad.
 
Mistä ihmeestä pystyisin näkemään tämän Täynnä Tarmoa -elokuvan?

Meni itseltä ohi, kun telkkaristakin tuli. Ja nyt en löydä kirveelläkään leffaa mistään. :/

http://www.taynnatarmoa.fi/

Laita yhteystiedoissa olevalle viestiä niin eiköhän katsominen jotenkin järjesty. Ohjelma oli oikein hauska ja silmiä avaava.
 

maniakos

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Mistä ihmeestä pystyisin näkemään tämän Täynnä Tarmoa -elokuvan?

Meni itseltä ohi, kun telkkaristakin tuli. Ja nyt en löydä kirveelläkään leffaa mistään. :/

Muistan lukeneeni joskus tuosta elokuvasta, mutta sen jälkeen en ollutkaan kuullut tuosta mitään. Katsoin nuo kaikki teaserit ja vaikuttaa oikein kiinnostavalta. Mikäli löydät tuon jostain niin olisitko ystävällinen ja kertoisit minullekkin, että mistä tuon pystyy katsomaan. Löysin jonkun YLE Areenan linkin, mutta se ei enää toiminut. Ilmeisesti tuo ei ole enää sielläkään katsottavissa.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös