Jatkoajan leffakerho

[Jakke Huuliparta]

Kyllä Seagalkin kiskoo kurkkutorven veks jossakin rainassa. Kuten myös Road Housessa tekee PS.

Google paljastikin että näin käy elokuvassa Under Siege, pahoittelen virhettäni. Vastaus löytyi Steven Seagal -aiheiselta keskustelufoorumilta :)

 

[Pula-ajan Tretjak]

Seagalin 5 ensimmäistä leffaa ovat kyllä aivan rautaista tavaraa. Sen jälkeen tosin on jokainen leffa ollut melko surkeaa höttöä. Omaan silmään sattuvat perustelut elokuvien Nico, Kuoleman merkki, Vaikeasti tapettava, Katujen laki sekä Kaappaus merellä elokuvien puolesta ovat seuraavat:

Jokainen noista elokuvista on aikalaisikseen ja genreensä juurikin loistavia. Niissä on taistelulajien ystäville paljon toimintaa ja erinomaista ohjausta, joista tärkeimpänä piirteenä on nähdä mitä tapahtuu. Myöhemmin vallalle tuli halu tehostetusta vauhdista, jolloin yksi lyöntikin nähdään 4-5 kuvakulman pätkissä eikä tapahtumista saa mitään selvää.

Elokuvien päähenkilö on aidon karu. Oikeastaan missään noissa leffoissa ei haeta ihan täysin hyväksyntää väkivallalle, vaikka hyviksiähän nuo hahmot ovat. Puhun siis hahmoista enkä Seagalista.

Näyttelijät hoitavat hommansa tasaisen hyvin. Noissa ei yritetä liikoja (ehkä vaikeasti tapettava tekee lievän poikkeuksen) vaan pyritään toteuttamaan genren ehdoilla elokuvia.

Väkivalta elokuvissa on reipasta ja "anteeksi antamatonta". Ihmiset elokuvissa tapetaan aseettomina ja aseellisina. Sivullisia kaatuu kohtuu paljon. Verellä ei varsinaisesti mässäillä, mutta sitä ei todellakaan peitellä.

Kaiken kaikkiaan ensimmäinen perustelu on se, minkä takia jaksan itse katsoa kyseiset elokuvat yhä uudestaan ja uudestaan. Aivottoman väkivallan tulee olla myös aivottoman selkeää. Takaa-ajokohtauksia löytyy, mutta monesta noista elokuvista ne on minimoitu. Kuoleman merkin takaa-ajokohtaus on vieläpä viihdyttävä, vaikka niitä yleensä vihaankin.

Heikoin lenkki noista ensimmäisestä viidestä on Vaikeasti tapettava. Se oli liian pumpulimainen kuvaukseltaan, joskin väkivalta siinäkin oli ensiluokkaista. On deadly ground aloittikin sitten turhan spirituaalisen Seagal-leffojen aikakauden, jonka jälki on ollut kaikkea muuta kuin mitä ensimmäiset leffat antoivat odottaa.

Iso peukku itseltäni noille original sixeille (-1).

 

[vilpertti]

Samaa mieltä Seagalin alkuaikojen pätkistä, kovaa tavaraa. Lasketaanko Executive Decisionia Seagal-pätkäksi yllättävän käänteensä myötä?

Jälkipään tuotantoa tulee katsottua lähinnä myötähäpeän vuoksi. Vampyyrizombiet vs Seagal.. wtf. Kaveri on nykyään yhtä jäntevä kuin kallio, tappelukohtaukset ovat lähinnä vitsejä. Lindsay Lohan on uskottavampi tappelija.

Näistä seagal-jcvd-lundgren-norris akselin kavereista Van Damme on ollut kyllä pirtein yllätys erinomaisella JCVD-pätkällään. Brussles from Muscles vai mitensemeni tekee varsin hyvän roolisuorituksen omana itsenään, kun kaikki ei olekaan elokuvatähdelle aivan yhtä ruusuilla tanssimista.

 

[Teho Ton]

Olisiko nyt mennyt leffat sekaisin? Vanhana Steven Seagal -fanina en muista mistään leffasta tuollaista kohtausta, yleensähän Steven tyytyi katkomaan pahisten käsiä ja jalkoja tai vääntämään niitä muuten vaan sijoiltaan mutta Patrick Swayzen Road Housessa kyllä revitään yksi aataminomena :) Sekin on aivan v*tun kova leffa :)

Joo, olisi pitänyt heti lisätä että tuo leffa oli Kaappaus merellä niin oisi voinut muistua paremmin. Yksittäinen kohtaus välillä vaikea kaivaa muistin sopukoista, mutta tuossa Seagal jonkun kipparin yllättää kannella ja repii aataminomenan yhdellä nopealla kosketuksella ja paiskaa sen muistaakseni vielä mereenkin. Hullu jätkä.

 

[vilpertti]

Seagalin ystäville vanha animoitu pätkä interwebin syövereistä: http://www.youtube.com/watch?v=I4brhyOGtXY

 

[ms.qvist]

Päivitetäänpä vähän listaa:

Carine Aldersin Ihon alla - Under the skin oli katsomisen arvoinen "pien-elokuva" - pieni lyhyytensä tähden mutta teemaltaan suuri. Elokuva kuvaa kahden nuoren naisen tapaa käsitellä äitinsä kuolema, etenkin eletään Lillyn kokemuksien kautta (Lillyn roolin veti vakuuttavasti Samantha Morton). Hän käsittelee surunsa hyvin raadollisella tavalla, siinä purkautuu raivo, viha ja se päättyy hyvinkin tuhoisaan kierteeseen jota sävyttävät irtosuhteet ja hyvin sekava käytös. Vastaavasti hänen siskonsa Rose turvautuu surussaan perheeseensä - mieheensä. Surussa auttaa tai on eräänlaisena tukena myös tuleva vauva - se antaa voimaa jaksaa vaikeuksissa. Elokuvan lopussa Lilly löysi eräällä tapaa sisäisen rauhan, tulevaisuus näytti muultakin kuin tuhoisalta kierteeltä suhteesta toiseen. Etenkin Samantha Mortonin ajoittain jopa raivoisa roolisuoritus oli katsomisen arvoinen.

Kauhuunkin tuli vaihteeksi "tutustuttua". Vuorossa oli Alexandre Ajan Haute tension - Switchblade romance, eurooppalaista ja tarkemmin sanoen ranskalaista kauhua. Kyllähän leffassa veri lensi oikein kunnolla, paikoin jopa ylitsevuotavan runsaasti. Omakohtaisesti enemmän kiehtoivat tässä elokuvassa kuitenkin teemat ja osat joissa oli vihaa, pelkoa, raivoa ja väkivaltaakin mutta se veri ei aivan äärimmäisen paljon lentänyt. Kyllähän leffa muutamia mielenkiintoisia jippoja tarjosi ja skitsoa toimintaa mutta ehkäpä kuitenkin odotin hivenen enemmän mitä sain. Mutta kyllä Haute tension kuitenkin parempi on kuin suurin osa tämän hetken kauhupläjäyksistä. Kyllä tällaista kauhun ja väkivallan yhdistelmää mielummin katsoo kuin tämän hetken SAW-sarjan elokuvia, ne ovat jo aivan liiaksi itsensä toistoa eivätkä ne tarjoa juuri lainkaan uusia käänteitä.

vlad.

 

[Diablo]

http://www.iltasanomat.fi/viihde/t/elokuvat/1680160

Mistä ihmeestä pystyisin näkemään tämän Täynnä Tarmoa -elokuvan?

Meni itseltä ohi, kun telkkaristakin tuli. Ja nyt en löydä kirveelläkään leffaa mistään. :/

 

[Pula-ajan Tretjak]

Mistä ihmeestä pystyisin näkemään tämän Täynnä Tarmoa -elokuvan?

Meni itseltä ohi, kun telkkaristakin tuli. Ja nyt en löydä kirveelläkään leffaa mistään. :/

http://www.taynnatarmoa.fi/

Laita yhteystiedoissa olevalle viestiä niin eiköhän katsominen jotenkin järjesty. Ohjelma oli oikein hauska ja silmiä avaava.

 

[maniakos]

Mistä ihmeestä pystyisin näkemään tämän Täynnä Tarmoa -elokuvan?

Meni itseltä ohi, kun telkkaristakin tuli. Ja nyt en löydä kirveelläkään leffaa mistään. :/

Muistan lukeneeni joskus tuosta elokuvasta, mutta sen jälkeen en ollutkaan kuullut tuosta mitään. Katsoin nuo kaikki teaserit ja vaikuttaa oikein kiinnostavalta. Mikäli löydät tuon jostain niin olisitko ystävällinen ja kertoisit minullekkin, että mistä tuon pystyy katsomaan. Löysin jonkun YLE Areenan linkin, mutta se ei enää toiminut. Ilmeisesti tuo ei ole enää sielläkään katsottavissa.

 

[ms.qvist]

Aktiivisempana tällä rintamalla.

David Lynch'in Inland Empire jätti kieltämättä hyvin kaksijakoiset fiilikset. Leffa vaati todella aktiivista seuraamista, pienikin otteen lipeäminen kostautui vääjäämättä ja hetkessä tilanne saattoi olla ohi ja mielenmaisema tai mikä se sillä hetkellä olikaan saattoi muuttua toiseksi. Jos jo Mulholland Drive oli outo ja vaati hoksottimimia niin minusta Inland Empire oli vieläkin oudompi elokuvaksi. En kyllä ole ihan vähään aikaan näin outoa leffaa katsonut, sisällöltään ja kuvaukseltaan outoja - muulla tapaa outoja kylläkin. Voisin kuvitella ettei leffa todellakaan aukea kaikille. Mielenkiintoinen kokonaisuus kaikessa outoudessaan kuitenkin, ja lopussa narut tietyllä tapaa ainakin symbolisesti nivoutuivat yhteen - vai kuvittelinko tämänkin. Vetikö David minua "höplästä"?

Ari Folmanin elokuva Waltz with Bashir on mielenkiintoinen animaatiokuvaus, jossa haetaan puuttuvia palasia menneisyydestä haastattelemalla taistelutovereita Libanonin sotaretken aikana 80-luvun alussa. Kokonaisuus yhdistyy lopulta yhdeksi voimakkaaksi kannanotoksi sotaa vastaa. Se kuvaa Shatilan ja Sabran verilöylyä kylmällä tavalla, sitä kuinka israelilaiset sotilaat seurasivat pitään sivusta kuinka falangistit teurastivat leirillä palestiinalaisia - niin miehiä, naisia kuin myös lapsia. Mutta elokuva on muutakin kuin verilöyly. Se on kuvaus siitä kuinka heikkoja sotilaat saattoivat olla, kuinka nuoria ja viattomia he olivat joutuessaan ensimmäistä kertaa taistelutantereelle - sankaruudesta elokuva ei kerro, ei missään nimessä. animaatiojälki on mielenkiintoista, monasti ihmiset ovat voimakkaan tummanpuhuvia verrattuna taustaan, ilmeet ovat yksiselitteisiä ja tylyjä, tausta on monasti moniulotteinen ja tarkka ja siihen on animoitu/piirretty tummarajaisia voimakkaita ihmishahmoja. Mielenkiintoinen elokuva!

Jotenkin petyin katsottuani Ice Age - jäätikön sankarit. Olihan sitä kehuttu hauskaksi ja taidokkaasti tehdyksi. Taidokasta jälki olikin, ei siinä mitään mutta täytyy tunnustaa, että minä en naurahtanut kovinkaan montaa kertaa koko elokuvan aikana. Olenko tosikko? Itseasiassa olisin ollut enemmän kuin tyytyväinen jos sapelihammastiikeri Diego olisi pistänyt poskeensa sen hölösuisen Sid-laiskiaisen. Tiedänpä ettei jatko-osiin kannata tuhlata missään nimessä aikaa.

Toinenkin "lievähkö" pettymys oli James Watkinsin ohjaama Eden Lake. Leffa oli joidenkin arvostelujen mukaan saanut ihan kiitettävät arvosanat, sitä oli nimitetty "julman jännittäväksi", "raaka, karkea ja kiihkeä", "paras kauhuelokuva moneen vuoteen". Ikävä kyllä minusta varsinaista kauhua siinä oli kovin vähän tai jos oli niin se oli sellaista kauhua mikä ei minua juurikaan hätkähdyttänyt. Kertomuksessa oli matkassa perusteemat, niistä tämän enempää - toteutus keskinkertainen mutta se lopullinen jippo jäi puuttumaan. Niin ja eikä se minusta edes ollut mikään todella raaka. Kyllähän siinä lyötiin, potkittiin, pistettiin puukolla, poltettiin mutta se todellinen raakuus tuntui puuttuvan.

vlad.

 

[sampio]

Transformers - Revenge of the Fallen oli ohjelmistossa tänä iltana. Jätin menemättä teatteriin, kun ensimmäisestä ei muodostunut nostalgia-arvoa kummempaa elokuvakokemusta ja toisaalta kotona saa katsoa parempaa kuvaa ja rauhassa. Yritin asennoitua leffaan siten, etten kiinnittäisi huomiota liikaa Bay-hattaraan, vaan nauttisin vain lapsuuden sankareiden henkiinherättämisestä.

Mutta joo, vaikeaa se oli varsinkin alussa. Vaikka Megan Fox on kivan näköinen pimu, en silti jaksa näin älyttömän selkeää teiniviiksien kosiskelua. Ensimmäinen parikymmentä minuuttia oli Megania ja paria sivuosatyttöä edestä ja takaa, kyllä joo. Kai ne osaa kaivella netistä kuvat ja hanskata niiden kanssa, ei olisi tarvinnut varata itse leffaan sille aikaa.

No, käynnistyi se leffakin lopulta. Itse asiassa loppua kohden homma parani hiukan, ja oli kokolailla siedettävää. Bayn tuhoamisvimma sopi lopputaisteluun ihan hyvin. Tai sanotaan näin, että se ei mennyt överiksi, kun ymäpärillä ei ollut juuri tuhottavaa robottien lisäksi.

Robottihahmoista sen verran, että perushahmot ovat mielestäni hyviä, Optimus, Megatron, Ironhide, Starscream ja kumppanit, vaikka jäävätkin liian sivuun ihmisnäyttelijöiden vuoksi. Koomiset robottisivuhahmot voisi sen sijaan tunkeä takasin Bayn arseen. Bumblebee riittää siihen rooliin. Muutenkin tuo leffan huumori on aika vajaata, vaikka kuinka yrittäisi asennoitua siihen. On se hienoa, kun yksi ampuu molollaan, toinen piereskelee ja kolmas puhuu kuin joku 14-vuotias gangsta.

Ensimmäisen jälkeen en odottanut mitään, eikä tämä oikeastaan tarjonnutkaan mitään. En olisi uskonut viisi vuotta sitten, että Transformers-leffat eivät juurikaan sytytä minua, mutta näin se vain on. Vielä ekan jälkeen ajattelin hommata osat itselleni blu rayna, mutta eipä näemmä kannata sijoittaa. Kumma, kun aivan yhtä kuvitteellisestä Wolverinesta on tehty hyvä ja realistinen mutta ei kuitenkaan tosikkomainen elokuva. Bay sen sijaan paskoi Transformersit liki täysin.

 

[Negatiivinen]

Onpa noita leffoja tullut katseltua, ainoa vähään aikaan joka jätti muistijälkeä oli vaha-animaatioleffa Mary and Max, tarina kahdesta luuserista jotka löytävät toisensa sattumalta eri puolilta maailmaa satunnaisen kirjeenvaihdon turvin. Mitäpä tästä sanoisi, periaatteessa helvetin masentava leffa jossa kuitenkin koko ajan kaikesta huolimatta positiivinen alavire. Vähän kuin asfaltin läpi kukkiva voikukka. Surullista, harmaata, arkista ja ankeata mutta kuitenkin kaunista.

 

[SamSpade]

Zombieland. No perus zombiemättöä ja komiikkaa. Ihan katsottava pätkä.
Sitten loistava Brittileffa - Dead mans shoes.
http://www.imdb.com/title/tt0419677/
Tässä leffassa ei viedä huomiota erikoistehosteilla. Hyvää dialogia ja loistavaa näyttelijätyötä. Sotaveteraani palaa kotikaupunkiin ja alkaa tasoittamaan tilejä paikallisten narkkien kanssa, jotka olivat rääkännet hänen heikkolahjaista pikkuveljeään.

 

[vilpertti]

2012:n kävin katsomassa, ja kun elokuvaa oli kulunut noin viisi minuuttia, aivoni halusivat ryömiä ulos päästäni. Mutanttineutronit käyttäytyvät kuin mikroaallot ja kiehuttavat vesiä! Tämänkaltaisissa elokuvissa kannattaisi jättää varsinainen tiede niiden hoteisiin, jotka siitä jotain tajuavat, tai sitten jättää sen käsittely kokonaan väliin ja keskittyä vain seurauksiin. Se, että jotain epäuskottavaa tapahtuu ja sitten jatketaan valitulla kurssilla on parempi vaihtoehto kuin, että epäuskottavaa tapahtuu ja sille annetaan täysin naurettava, idioottimainen selitys.

Sitten kun tuhokoneisto lähti käyntiin, näkymät olivatkin varsin hulppeita mikä tietysti oli se leffalipun maksamisen syy.

Michael Bay on saanut aika paljon kritiikkiä osin aiheestakin, mutta miksi Roland Emmerich mainitaan niin harvoin? Bay on kuitenkin visuaalisena ohjaajana huomattavasti lähes täysin tietokoneisiin nojaavaa Emmerichiä taitavampi. Draaman suhteen molemmilla on keinot aika vähissä, mutta sen takiahan näitä elokuvia ei mennä katsomaan.

 

[sampio]

Michael Bay on saanut aika paljon kritiikkiä osin aiheestakin, mutta miksi Roland Emmerich mainitaan niin harvoin? Bay on kuitenkin visuaalisena ohjaajana huomattavasti lähes täysin tietokoneisiin nojaavaa Emmerichiä taitavampi. Draaman suhteen molemmilla on keinot aika vähissä, mutta sen takiahan näitä elokuvia ei mennä katsomaan.

Emmerichin ja Bayn leffat eivät yleensä kuulu vaihtoehtoihini, mutta nyt kun Bay on Transut ohjannut, olen vain hänen tekemisiään kommentoinut. Tottahan se on, että hän taitaa visuaalisen puolen ja pelastaa jonkin verran sillä. En vaadi edes sitä, että tarina olisi jotenkin erityisen vahva, vaikka sekin näissä supersankarielokuvissa on mahdollista. Lähtökohdat Transformersissa on hyvät, nyt niitä ei osattu käyttää, mutta ei siitä sen enempää.

Se mikä tässä eniten mättää, on yletön yleisön koisiskelu typerillä alapäävitseillä, helpoilla hahmoilla ja paljaalla pinnalla. Ei vain nappaa. Se vie kaiken terän roolihahmoilta ja kääntää samalla visuaalisen osaamisenkin itseään vastaan. Tuossa jo mainitsin Wolverinen, samaan tapaan toteutettuna Transformerseista olisi saanut kelvollisen supersankaritoiminnan, mutta nyt tyydyttiin vain käärimään helpot rahat.

Kaikkia leffoja ei tehdä mun makuuni, mutta on mulla silti oikeus valittaa.

 

[vilpertti]

Emmerichin ja Bayn leffat eivät yleensä kuulu vaihtoehtoihini, mutta nyt kun Bay on Transut ohjannut, olen vain hänen tekemisiään kommentoinut. Tottahan se on, että hän taitaa visuaalisen puolen ja pelastaa jonkin verran sillä. En vaadi edes sitä, että tarina olisi jotenkin erityisen vahva, vaikka sekin näissä supersankarielokuvissa on mahdollista. Lähtökohdat Transformersissa on hyvät, nyt niitä ei osattu käyttää, mutta ei siitä sen enempää.

Se mikä tässä eniten mättää, on yletön yleisön koisiskelu typerillä alapäävitseillä, helpoilla hahmoilla ja paljaalla pinnalla. Ei vain nappaa. Se vie kaiken terän roolihahmoilta ja kääntää samalla visuaalisen osaamisenkin itseään vastaan. Tuossa jo mainitsin Wolverinen, samaan tapaan toteutettuna Transformerseista olisi saanut kelvollisen supersankaritoiminnan, mutta nyt tyydyttiin vain käärimään helpot rahat.

Kaikkia leffoja ei tehdä mun makuuni, mutta on mulla silti oikeus valittaa.

Toki, enkä sanokaan että Bay on joku huippuohjaaja, mielestäni hän kuitenkin ohittaa Emmerichin aika sata nolla. Transformersin lähtökohdat saattavat vaikuttaa samankaltaisilta Wolverineen verrattuna, mutta oikeasti nuo sarjistarinat ovat Wolverinen kohdalta aika synkkiä ja vivahteikkaita, eikä tarina geneettiskemiallisteknisesti parannellusta sotilaasta ole niin HIRMUISEN kaukaa haettua. Transformers puolestaan pohjaa toiminta-animaatioon jossa on eläviä robotteja jotka muuttuvat (pääosin) kulkuvälineiksi. Onhan osa TF-tarinoista synkempiäkin, mutta kokonaisuutena tarusto on aika kepeää kamaa missä hyvikset voittaa pahikset hyveellisyytensä, onnekkaan sattuman tai vihollisten petturimaisuuden ansiosta.

Alkuperäinen materiaali vaikuttaa näissä sarjakuviin tai piirrettyihin elokuviin perustuvissa leffoissa niin kovin siihen, mitä saadaan aikaiseksi. Esimerkiksi nämä uudet Batmanit tai ne kaksi ensimmäistä, tai vaikkapa tämä Watchmen...

 

[SamSpade]

Zombieland. No perus zombiemättöä ja komiikkaa. Ihan katsottava pätkä.
Sitten loistava Brittileffa - Dead mans shoes.
http://www.imdb.com/title/tt0419677/
Tässä leffassa ei viedä huomiota erikoistehosteilla. Hyvää dialogia ja loistavaa näyttelijätyötä. Sotaveteraani palaa kotikaupunkiin ja alkaa tasoittamaan tilejä paikallisten narkkien kanssa, jotka olivat rääkännet hänen heikkolahjaista pikkuveljeään.

Tässä vielä pieni maistiainen Youtuben kautta leffasta (ei spoilaa)
http://www.youtube.com/watch?v=-YRvDh-T6UY

 

[Ted Raikas]

Tuli sitten tässä katsottua tuo G.I. Joe: Rise of the Cobra kun vanha sarjan fani olen ja uteliaisuus on vellonut, kun siitä vihdoin nyt elokuva tuli. Onneksi odotuksia ei ollut, koska ei tämä niitä olisi vastannutkaan ja onnistui melkein olemaan vieläkin huonompi kuin niiden tosi vähien odotusten perusteella kuvitteli. Siis melkein.

Pieniä spoilauksia luvassa, jos jotakuta häiritsee ja meinaa tämän kikkareen katsella, niin lukekoot omalla vastuullaan:

Melko totaalinen rimanalitus siis kyseessä, naurettava videopelisukupolven tuotos. Todella surkeita efektejä enimmäkseen ja juuri toi mieleen jonkin keskinkertaisen räiskintäpelin. Jotain futuristisilla aluksilla suoritettavaa räimimistä riittää lähes kaksituntisessa elokuvassa liki puolet ja toiminta on todella jäätävän kauheata katsottavaa. Merenalaista toimintaa, wuuh. Toki sarjassa alunperinkin oli ties millaista kopteria ja ajoneuvoa ja muutamissa kohdin ohjuksineen ja tykkeineen oli hiukan sitä henkeä tavoiteltu joissain autoissa, mutta muuten kyllä sellaista plastista sci-fiä, että oksat pois. Kruununa jotain höpöhöpö panssaripukuja jotka boostaa ominaisuuksia ja sitä rataa. Ei näin.

Hahmot oli ohuita ja taustoiltaan ja olemukseltaan pääasiassa ihan raiskattuja tapauksia ja valtaosin lähinnä ärsyttäviä onelinereineen ja eleineen. Ninjoissa oli ehkä vähän yritystä... mutta vain vähän ja lähinnä ulkomuodon suhteen. Se tärkein, eli viileä Storm Shadow oli ryssitty oikeastaan ihan kokonaan ja tehty tunteeton tappaja ja perusmulkero, eikä alkuperäishahmon mystiikasta ja tragiikasta ollut jäljellä hiventäkään. Näytti toki siltä miltä pitikin, mutta mitään samaistumispohjaa ei löytynyt, koska tyyppi oli vain vastenmielisen ylimielinen kusipää. Snake-Eyesin ja Storm Shadowin yhteinen taustakin oli todella päälleliimattu ja epäuskottava.

Destro oli, no periaatteessa aika samanlainen hahmo kuin alkuperäinen ja meni jotenkin nyt vielä siinä mukana, mutta "Tohtori" vai mikä lie, jonka oli sitten tarkoitus pohjimmiltaan olla sarjan mielenkiintoisin hahmo eli Cobra Commander oli kanssa aika käsittämätön viritelmä, muuta hyvää en keksinyt kuin puheääni. Baroness oli aivan juosten kustu taustoineen kaikkineen ja Zartan niinikään, ei hyödynnetty kyseistä moniulotteista hahmoa oikein yhtään ja ihan onneton paukapää tuloksena. No, liekö jatko-osaan (mikä tuosta irvikuvasta kait tulee sen lopun perusteella) varattu sitten mm. Zartanin suhteen jotain laajempaa kehittelyä. En tiedä jaksanko edes suuremmin innostua. Tästä on vaikea rakennella mitään kestävää, kun perustukset on sen verran vetelällä pohjalla.

Voisihan tästä paasata vaikka miten, mutta huono elokuva se nyt vaan on. Ihan hetkittäin jotain nostalgiavärähdyksiä tulee, mutta enimmäkseen mielikuvia, miten olisi voitu tehdä paremminkin hyödyntäen esim. sarjakuvan ideoita laajemminkin. Jotenkin tyypillinen modernisointi adhd-meiningillä ilman mitään punaista lankaa. Tosiaan ne toimintakohdatkin oli sekavia ja ikävystyttäviä seurata levottomien leikkausten ja geneeristen ratkaisujen takia. Ei olla onnistuttu edes tuossa.

Ei tuota elokuvaa tosiaan katsele kuin pelkästään nostalgian siivin, kun on jokin kosketus aiheeseen. Ilman siitä tästä ei saa kukaan irti mitään ja sarjan fanitkin vain vähän ja enimmäkseen haavoja sydämeensä.

 

[Taitopelaaja]

Muutamia elokuvia on tullut viime aikoina katseltua ja tässä muutama mainitakseni.

Edellinen elokuva oli Crank - High Voltage. Olin kuullut etukäteen tuttavapiiristä, että kyseessä on heikko jatko-osa ihan kohtalaisen hyvän ensimmäisen osan jälkeen. Pakko kyllä sanoa, että käsittämättömän heikko elokuva lopulta oli. Aivan päätöntä ryntäilyä vain paikasta toiseen epärealistisine kohtauksineen. Ei uponnut meikäläiseen. Normaalisti kuitenkin jaksan kertaalleen katsella vauhdikkaat leffat läpi, mutta tällä kertaa teki kyllä tiukkaa. 1/5 tähteä.

Public Enemies puolestaan oli jo selkeästi parempi elokuva. Hyvät roolisuoritukset Johny Deppin johdolla tekivät elokuvasta viihdyttävän pätkän, vaikka millekään kulttitasolle teos ei kuitenkaan noussut. Sanoisin, että 3/5 tähteä.

State Of Play tuli myös tsekattua pari viikkoa sitten, mutta kyseinen elokuva ei tarjonnut mitään kovin mullistavaa. Ihan mielenkiintoinen tarina kuitenkin, ja kyllä elokuvan ihan mukavasti jaksoi katsella läpi. Olen kuitenkin aika kriittinen leffojen suhteen, joten annetaan vain 2/5 tähteä.

Viime viikonloppuna tuli ihmeteltyä myös Paranormal Activity. Vuoden pelottavimmaksi elokuvaksi tituleerattu elokuva oli raju pettymys. Ensimmäinen tunti oli todella tylsää katseltavaa, eikä elokuva aiheuttanut minkäänlaisia väreitä. Meno ei juurikaan parantunut loppua kohden ja halvalla budjetilla kasattu teos osoittautui todella tylsäksi. Odotin, että elokuva olisi edes hieman aiheuttanut pelon tunteita, mutta ei. Eivät ilmeisesti nämä käsikameraelokuvat uppoa minuun ollenkaan. Samaa kastia kuin [Rec], 1/5 tähteä

 

[Ted Raikas]

Lisäksi tietysti odotetaan sitä päivää, kun The Moon on edes jossain jakelussa Suomessa. Uskomatonta, että tätä pätkää ei ilmeisesti nähdä teatterilevityksessä.

Tuli tänään tuo varsin yksinkertaisella nimellä varustettu elokuva katseltua ja voin kyllä yhtyä tuohon ihmettelyysi, ettei tätä ole ilmeisesti elokuvateattereihin tuotu?

On nimittäin varsin hyvä elokuva.

Pähkinänkuoressa sen kummemmin mitään spoilaamatta, elokuva sijoittuu epämääräiseen ajankohtaan tulevaisuutta ja kertoo miehestä nimeltä Sam, joka asustelee yksin kolmen vuoden pestillä kuuasemalla apunaan kehittynyt älykäs tietokone nimeltä GERTY. Samin pääasiallinen toimenkuva on valvoa kaivauksia, koska Kuusta louhitaan jotain kivimateriaalia, jota Maassa käytetään uuteen tehokkaaseen ja ilmeisen luontoystävälliseen energiantuotantoon. Ei mitenkään omaperäinen taustakehys kaikkine elementteineen, mutta elokuva ilmentää hienosti yksinäisen ihmisen henkistä tilaa kliinisessä ympäristössä, missä asiat ei ehkä ole ihan siten kuin ensialkuun olettaisi. Leffa on varsin psykologinen otteeltaan kauttaaltaan. Eli mitään erityisempää toimintaa ei kannata odottaa ja itse miellyin suuresti, koska siihen sudenkuoppaan ei juuri langettu. Jännitteet rakennetaan ihan muualla ja hitaasti avautuvassa vyyhdissä. En tiedä miten omaperäinen idea tässä elokuvassa loppupelissä on, mutta ainakaan ne ihan tyypillisimmät ratkaisut, joita alussa vähän ounastelee, eivät toteudu.

Ilmeeltään elokuva on hillityn tyylikäs. Ympäristöt on hyvinkin retrohenkiset, tuoden mieleen 60- ja 70-luvun sci-fin. Valkoista väriä, kulmikkaita muotoja, leveitä matalia käytäviä jne. Silmää miellyttävää ja nostalgista. Sam Rockwell hoitaa roolinsa tyylillä ja mukava nähdä miestä välillä tuollaisen arkisen sankarin roolissa, kun hänet on tottunut näkemään lähinnä sekopäitten ja roistojen roolissa. Taittuu hyvin tuollainen tavallinen kaverikin. GERTY:n äänenä kuullaan Kevin Spacey ja hän suoriutuu myös ääniroolissaan todella hyvin ja kaikessa eleettömyydessään on sympaattinen.

Musiikki on mm. Unelmien Sielunmessusta tutun Clint Mansellin käsialaa ja pääasiassa sopii tunnelmaan hyvin, mutta verrattuna Aronofskyn elokuviin, ei musiikki ihan yhtä lailla nouse esiin ja säväytä. Ei kuitenkaan suurempaa valittamista siltäkään osin.

Kaikin puolin varsin miellyttävä ja sopivalla tavalla erilainen sci-fi elokuva näin vaihteen vuoksi, vaikka omat suht tunnistettavat lainauksensa Kubrickilta ja kumppaneilta ottaakin. Mukavaa kuitenkin, että tälläisiä hiukan psykologisemmin viritettyjä ja pohdiskelevempia avaruusleffoja tehdään vielä, eikä mennä avaruuskauhun ja toiminnan kelkassa joka kerta.

Suosittelen lämpimästi.

 

[Mikke73]

Edellinen elokuva oli Crank - High Voltage. Olin kuullut etukäteen tuttavapiiristä, että kyseessä on heikko jatko-osa ihan kohtalaisen hyvän ensimmäisen osan jälkeen. Pakko kyllä sanoa, että käsittämättömän heikko elokuva lopulta oli. Aivan päätöntä ryntäilyä vain paikasta toiseen epärealistisine kohtauksineen. Ei uponnut meikäläiseen. Normaalisti kuitenkin jaksan kertaalleen katsella vauhdikkaat leffat läpi, mutta tällä kertaa teki kyllä tiukkaa. 1/5 tähteä.

Ihan mielenkiinnosta: oletko nähnyt tuon ensimmäisen osan? Itse kun olen kuullut että tämä jatko-osa olisi suht samaa tasoa ensimmäisen osan kanssa - josta ei siitäkään kannata realismia etsiä.

 

[Kulttimörkö]

Tuli tänään tuo varsin yksinkertaisella nimellä varustettu elokuva katseltua ja voin kyllä yhtyä tuohon ihmettelyysi, ettei tätä ole ilmeisesti elokuvateattereihin tuotu?

On nimittäin varsin hyvä elokuva.

Nopea kysymys: Onko tämä Solariksen tapainen elokuva. Siis se Solaris jossa George Clooney on pääosassa?

 

[Taitopelaaja]

Ihan mielenkiinnosta: oletko nähnyt tuon ensimmäisen osan? Itse kun olen kuullut että tämä jatko-osa olisi suht samaa tasoa ensimmäisen osan kanssa - josta ei siitäkään kannata realismia etsiä.

Olen nähnyt. Ei sekään mikään superleffa ollut, mutta huomattavasti toimivampaa toimintaa kuin tämä jälkimmäinen osa. Jos en olisi aiempaa osaa nähnyt, niin en olisi tätäkään katsonut. Jälkeenpäin ajateltuna olisi voinut tämän kuitenkin jättää väliin.

 

[Ted Raikas]

Nopea kysymys: Onko tämä Solariksen tapainen elokuva. Siis se Solaris jossa George Clooney on pääosassa?

Suht nopea vastaus: En tiedä, koska häpeäkseni on myönnettävä, että en ole Solarista nähnyt, en vanhaa enkä uutta versiota. Käsitykseni kuitenkin on, että kyseinen elokuva on ollut yhtenä innoittajana tälle, 2001: Space Odysseyn ja Silent Runningin ohella. Varmasti muitakin esikuvia löytyy.

 

[V-man]

Ihan mielenkiinnosta: oletko nähnyt tuon ensimmäisen osan? Itse kun olen kuullut että tämä jatko-osa olisi suht samaa tasoa ensimmäisen osan kanssa - josta ei siitäkään kannata realismia etsiä.

Heitän aiheesta mielipiteeni, vaikka kysymys ei ollutkaan minulle suunnattu. Ykkösosa oli mielestäni ihan kelpo viihdettä ja luulin jatko-osan jatkavan samaan malliin. Jaksoin katsoa High-Voltagea n. 15min kunnes leffan huonous ärsytti niin paljon että oli pakko lopettaa. En osaa sanoa mikä oli muuttunut, mutta tuo jatko-osa on aivan kauheaa kuraa.