Jatkoajan leffakerho

  • 2 337 505
  • 12 066

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
Aktiivisempana tällä rintamalla.

David Lynch'in Inland Empire jätti kieltämättä hyvin kaksijakoiset fiilikset. Leffa vaati todella aktiivista seuraamista, pienikin otteen lipeäminen kostautui vääjäämättä ja hetkessä tilanne saattoi olla ohi ja mielenmaisema tai mikä se sillä hetkellä olikaan saattoi muuttua toiseksi. Jos jo Mulholland Drive oli outo ja vaati hoksottimimia niin minusta Inland Empire oli vieläkin oudompi elokuvaksi. En kyllä ole ihan vähään aikaan näin outoa leffaa katsonut, sisällöltään ja kuvaukseltaan outoja - muulla tapaa outoja kylläkin. Voisin kuvitella ettei leffa todellakaan aukea kaikille. Mielenkiintoinen kokonaisuus kaikessa outoudessaan kuitenkin, ja lopussa narut tietyllä tapaa ainakin symbolisesti nivoutuivat yhteen - vai kuvittelinko tämänkin. Vetikö David minua "höplästä"?

Ari Folmanin elokuva Waltz with Bashir on mielenkiintoinen animaatiokuvaus, jossa haetaan puuttuvia palasia menneisyydestä haastattelemalla taistelutovereita Libanonin sotaretken aikana 80-luvun alussa. Kokonaisuus yhdistyy lopulta yhdeksi voimakkaaksi kannanotoksi sotaa vastaa. Se kuvaa Shatilan ja Sabran verilöylyä kylmällä tavalla, sitä kuinka israelilaiset sotilaat seurasivat pitään sivusta kuinka falangistit teurastivat leirillä palestiinalaisia - niin miehiä, naisia kuin myös lapsia. Mutta elokuva on muutakin kuin verilöyly. Se on kuvaus siitä kuinka heikkoja sotilaat saattoivat olla, kuinka nuoria ja viattomia he olivat joutuessaan ensimmäistä kertaa taistelutantereelle - sankaruudesta elokuva ei kerro, ei missään nimessä. animaatiojälki on mielenkiintoista, monasti ihmiset ovat voimakkaan tummanpuhuvia verrattuna taustaan, ilmeet ovat yksiselitteisiä ja tylyjä, tausta on monasti moniulotteinen ja tarkka ja siihen on animoitu/piirretty tummarajaisia voimakkaita ihmishahmoja. Mielenkiintoinen elokuva!

Jotenkin petyin katsottuani Ice Age - jäätikön sankarit. Olihan sitä kehuttu hauskaksi ja taidokkaasti tehdyksi. Taidokasta jälki olikin, ei siinä mitään mutta täytyy tunnustaa, että minä en naurahtanut kovinkaan montaa kertaa koko elokuvan aikana. Olenko tosikko? Itseasiassa olisin ollut enemmän kuin tyytyväinen jos sapelihammastiikeri Diego olisi pistänyt poskeensa sen hölösuisen Sid-laiskiaisen. Tiedänpä ettei jatko-osiin kannata tuhlata missään nimessä aikaa.

Toinenkin "lievähkö" pettymys oli James Watkinsin ohjaama Eden Lake. Leffa oli joidenkin arvostelujen mukaan saanut ihan kiitettävät arvosanat, sitä oli nimitetty "julman jännittäväksi", "raaka, karkea ja kiihkeä", "paras kauhuelokuva moneen vuoteen". Ikävä kyllä minusta varsinaista kauhua siinä oli kovin vähän tai jos oli niin se oli sellaista kauhua mikä ei minua juurikaan hätkähdyttänyt. Kertomuksessa oli matkassa perusteemat, niistä tämän enempää - toteutus keskinkertainen mutta se lopullinen jippo jäi puuttumaan. Niin ja eikä se minusta edes ollut mikään todella raaka. Kyllähän siinä lyötiin, potkittiin, pistettiin puukolla, poltettiin mutta se todellinen raakuus tuntui puuttuvan.

vlad.
 

sampio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Menestyvin, sympatiat muille hyville.
Transformers - Revenge of the Fallen oli ohjelmistossa tänä iltana. Jätin menemättä teatteriin, kun ensimmäisestä ei muodostunut nostalgia-arvoa kummempaa elokuvakokemusta ja toisaalta kotona saa katsoa parempaa kuvaa ja rauhassa. Yritin asennoitua leffaan siten, etten kiinnittäisi huomiota liikaa Bay-hattaraan, vaan nauttisin vain lapsuuden sankareiden henkiinherättämisestä.

Mutta joo, vaikeaa se oli varsinkin alussa. Vaikka Megan Fox on kivan näköinen pimu, en silti jaksa näin älyttömän selkeää teiniviiksien kosiskelua. Ensimmäinen parikymmentä minuuttia oli Megania ja paria sivuosatyttöä edestä ja takaa, kyllä joo. Kai ne osaa kaivella netistä kuvat ja hanskata niiden kanssa, ei olisi tarvinnut varata itse leffaan sille aikaa.

No, käynnistyi se leffakin lopulta. Itse asiassa loppua kohden homma parani hiukan, ja oli kokolailla siedettävää. Bayn tuhoamisvimma sopi lopputaisteluun ihan hyvin. Tai sanotaan näin, että se ei mennyt överiksi, kun ymäpärillä ei ollut juuri tuhottavaa robottien lisäksi.

Robottihahmoista sen verran, että perushahmot ovat mielestäni hyviä, Optimus, Megatron, Ironhide, Starscream ja kumppanit, vaikka jäävätkin liian sivuun ihmisnäyttelijöiden vuoksi. Koomiset robottisivuhahmot voisi sen sijaan tunkeä takasin Bayn arseen. Bumblebee riittää siihen rooliin. Muutenkin tuo leffan huumori on aika vajaata, vaikka kuinka yrittäisi asennoitua siihen. On se hienoa, kun yksi ampuu molollaan, toinen piereskelee ja kolmas puhuu kuin joku 14-vuotias gangsta.

Ensimmäisen jälkeen en odottanut mitään, eikä tämä oikeastaan tarjonnutkaan mitään. En olisi uskonut viisi vuotta sitten, että Transformers-leffat eivät juurikaan sytytä minua, mutta näin se vain on. Vielä ekan jälkeen ajattelin hommata osat itselleni blu rayna, mutta eipä näemmä kannata sijoittaa. Kumma, kun aivan yhtä kuvitteellisestä Wolverinesta on tehty hyvä ja realistinen mutta ei kuitenkaan tosikkomainen elokuva. Bay sen sijaan paskoi Transformersit liki täysin.
 
Onpa noita leffoja tullut katseltua, ainoa vähään aikaan joka jätti muistijälkeä oli vaha-animaatioleffa Mary and Max, tarina kahdesta luuserista jotka löytävät toisensa sattumalta eri puolilta maailmaa satunnaisen kirjeenvaihdon turvin. Mitäpä tästä sanoisi, periaatteessa helvetin masentava leffa jossa kuitenkin koko ajan kaikesta huolimatta positiivinen alavire. Vähän kuin asfaltin läpi kukkiva voikukka. Surullista, harmaata, arkista ja ankeata mutta kuitenkin kaunista.
 

SamSpade

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ikurin Vire
Zombieland. No perus zombiemättöä ja komiikkaa. Ihan katsottava pätkä.
Sitten loistava Brittileffa - Dead mans shoes.
http://www.imdb.com/title/tt0419677/
Tässä leffassa ei viedä huomiota erikoistehosteilla. Hyvää dialogia ja loistavaa näyttelijätyötä. Sotaveteraani palaa kotikaupunkiin ja alkaa tasoittamaan tilejä paikallisten narkkien kanssa, jotka olivat rääkännet hänen heikkolahjaista pikkuveljeään.
 

vilpertti

Jäsen
Suosikkijoukkue
San Jose Chokes
2012:n kävin katsomassa, ja kun elokuvaa oli kulunut noin viisi minuuttia, aivoni halusivat ryömiä ulos päästäni. Mutanttineutronit käyttäytyvät kuin mikroaallot ja kiehuttavat vesiä! Tämänkaltaisissa elokuvissa kannattaisi jättää varsinainen tiede niiden hoteisiin, jotka siitä jotain tajuavat, tai sitten jättää sen käsittely kokonaan väliin ja keskittyä vain seurauksiin. Se, että jotain epäuskottavaa tapahtuu ja sitten jatketaan valitulla kurssilla on parempi vaihtoehto kuin, että epäuskottavaa tapahtuu ja sille annetaan täysin naurettava, idioottimainen selitys.

Sitten kun tuhokoneisto lähti käyntiin, näkymät olivatkin varsin hulppeita mikä tietysti oli se leffalipun maksamisen syy.

Michael Bay on saanut aika paljon kritiikkiä osin aiheestakin, mutta miksi Roland Emmerich mainitaan niin harvoin? Bay on kuitenkin visuaalisena ohjaajana huomattavasti lähes täysin tietokoneisiin nojaavaa Emmerichiä taitavampi. Draaman suhteen molemmilla on keinot aika vähissä, mutta sen takiahan näitä elokuvia ei mennä katsomaan.
 

sampio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Menestyvin, sympatiat muille hyville.
Michael Bay on saanut aika paljon kritiikkiä osin aiheestakin, mutta miksi Roland Emmerich mainitaan niin harvoin? Bay on kuitenkin visuaalisena ohjaajana huomattavasti lähes täysin tietokoneisiin nojaavaa Emmerichiä taitavampi. Draaman suhteen molemmilla on keinot aika vähissä, mutta sen takiahan näitä elokuvia ei mennä katsomaan.
Emmerichin ja Bayn leffat eivät yleensä kuulu vaihtoehtoihini, mutta nyt kun Bay on Transut ohjannut, olen vain hänen tekemisiään kommentoinut. Tottahan se on, että hän taitaa visuaalisen puolen ja pelastaa jonkin verran sillä. En vaadi edes sitä, että tarina olisi jotenkin erityisen vahva, vaikka sekin näissä supersankarielokuvissa on mahdollista. Lähtökohdat Transformersissa on hyvät, nyt niitä ei osattu käyttää, mutta ei siitä sen enempää.

Se mikä tässä eniten mättää, on yletön yleisön koisiskelu typerillä alapäävitseillä, helpoilla hahmoilla ja paljaalla pinnalla. Ei vain nappaa. Se vie kaiken terän roolihahmoilta ja kääntää samalla visuaalisen osaamisenkin itseään vastaan. Tuossa jo mainitsin Wolverinen, samaan tapaan toteutettuna Transformerseista olisi saanut kelvollisen supersankaritoiminnan, mutta nyt tyydyttiin vain käärimään helpot rahat.

Kaikkia leffoja ei tehdä mun makuuni, mutta on mulla silti oikeus valittaa.
 

vilpertti

Jäsen
Suosikkijoukkue
San Jose Chokes
Emmerichin ja Bayn leffat eivät yleensä kuulu vaihtoehtoihini, mutta nyt kun Bay on Transut ohjannut, olen vain hänen tekemisiään kommentoinut. Tottahan se on, että hän taitaa visuaalisen puolen ja pelastaa jonkin verran sillä. En vaadi edes sitä, että tarina olisi jotenkin erityisen vahva, vaikka sekin näissä supersankarielokuvissa on mahdollista. Lähtökohdat Transformersissa on hyvät, nyt niitä ei osattu käyttää, mutta ei siitä sen enempää.

Se mikä tässä eniten mättää, on yletön yleisön koisiskelu typerillä alapäävitseillä, helpoilla hahmoilla ja paljaalla pinnalla. Ei vain nappaa. Se vie kaiken terän roolihahmoilta ja kääntää samalla visuaalisen osaamisenkin itseään vastaan. Tuossa jo mainitsin Wolverinen, samaan tapaan toteutettuna Transformerseista olisi saanut kelvollisen supersankaritoiminnan, mutta nyt tyydyttiin vain käärimään helpot rahat.

Kaikkia leffoja ei tehdä mun makuuni, mutta on mulla silti oikeus valittaa.
Toki, enkä sanokaan että Bay on joku huippuohjaaja, mielestäni hän kuitenkin ohittaa Emmerichin aika sata nolla. Transformersin lähtökohdat saattavat vaikuttaa samankaltaisilta Wolverineen verrattuna, mutta oikeasti nuo sarjistarinat ovat Wolverinen kohdalta aika synkkiä ja vivahteikkaita, eikä tarina geneettiskemiallisteknisesti parannellusta sotilaasta ole niin HIRMUISEN kaukaa haettua. Transformers puolestaan pohjaa toiminta-animaatioon jossa on eläviä robotteja jotka muuttuvat (pääosin) kulkuvälineiksi. Onhan osa TF-tarinoista synkempiäkin, mutta kokonaisuutena tarusto on aika kepeää kamaa missä hyvikset voittaa pahikset hyveellisyytensä, onnekkaan sattuman tai vihollisten petturimaisuuden ansiosta.

Alkuperäinen materiaali vaikuttaa näissä sarjakuviin tai piirrettyihin elokuviin perustuvissa leffoissa niin kovin siihen, mitä saadaan aikaiseksi. Esimerkiksi nämä uudet Batmanit tai ne kaksi ensimmäistä, tai vaikkapa tämä Watchmen...
 

SamSpade

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ikurin Vire
Zombieland. No perus zombiemättöä ja komiikkaa. Ihan katsottava pätkä.
Sitten loistava Brittileffa - Dead mans shoes.
http://www.imdb.com/title/tt0419677/
Tässä leffassa ei viedä huomiota erikoistehosteilla. Hyvää dialogia ja loistavaa näyttelijätyötä. Sotaveteraani palaa kotikaupunkiin ja alkaa tasoittamaan tilejä paikallisten narkkien kanssa, jotka olivat rääkännet hänen heikkolahjaista pikkuveljeään.

Tässä vielä pieni maistiainen Youtuben kautta leffasta (ei spoilaa)
http://www.youtube.com/watch?v=-YRvDh-T6UY
 

Ted Raikas

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Tuli sitten tässä katsottua tuo G.I. Joe: Rise of the Cobra kun vanha sarjan fani olen ja uteliaisuus on vellonut, kun siitä vihdoin nyt elokuva tuli. Onneksi odotuksia ei ollut, koska ei tämä niitä olisi vastannutkaan ja onnistui melkein olemaan vieläkin huonompi kuin niiden tosi vähien odotusten perusteella kuvitteli. Siis melkein.

Pieniä spoilauksia luvassa, jos jotakuta häiritsee ja meinaa tämän kikkareen katsella, niin lukekoot omalla vastuullaan:

Melko totaalinen rimanalitus siis kyseessä, naurettava videopelisukupolven tuotos. Todella surkeita efektejä enimmäkseen ja juuri toi mieleen jonkin keskinkertaisen räiskintäpelin. Jotain futuristisilla aluksilla suoritettavaa räimimistä riittää lähes kaksituntisessa elokuvassa liki puolet ja toiminta on todella jäätävän kauheata katsottavaa. Merenalaista toimintaa, wuuh. Toki sarjassa alunperinkin oli ties millaista kopteria ja ajoneuvoa ja muutamissa kohdin ohjuksineen ja tykkeineen oli hiukan sitä henkeä tavoiteltu joissain autoissa, mutta muuten kyllä sellaista plastista sci-fiä, että oksat pois. Kruununa jotain höpöhöpö panssaripukuja jotka boostaa ominaisuuksia ja sitä rataa. Ei näin.

Hahmot oli ohuita ja taustoiltaan ja olemukseltaan pääasiassa ihan raiskattuja tapauksia ja valtaosin lähinnä ärsyttäviä onelinereineen ja eleineen. Ninjoissa oli ehkä vähän yritystä... mutta vain vähän ja lähinnä ulkomuodon suhteen. Se tärkein, eli viileä Storm Shadow oli ryssitty oikeastaan ihan kokonaan ja tehty tunteeton tappaja ja perusmulkero, eikä alkuperäishahmon mystiikasta ja tragiikasta ollut jäljellä hiventäkään. Näytti toki siltä miltä pitikin, mutta mitään samaistumispohjaa ei löytynyt, koska tyyppi oli vain vastenmielisen ylimielinen kusipää. Snake-Eyesin ja Storm Shadowin yhteinen taustakin oli todella päälleliimattu ja epäuskottava.

Destro oli, no periaatteessa aika samanlainen hahmo kuin alkuperäinen ja meni jotenkin nyt vielä siinä mukana, mutta "Tohtori" vai mikä lie, jonka oli sitten tarkoitus pohjimmiltaan olla sarjan mielenkiintoisin hahmo eli Cobra Commander oli kanssa aika käsittämätön viritelmä, muuta hyvää en keksinyt kuin puheääni. Baroness oli aivan juosten kustu taustoineen kaikkineen ja Zartan niinikään, ei hyödynnetty kyseistä moniulotteista hahmoa oikein yhtään ja ihan onneton paukapää tuloksena. No, liekö jatko-osaan (mikä tuosta irvikuvasta kait tulee sen lopun perusteella) varattu sitten mm. Zartanin suhteen jotain laajempaa kehittelyä. En tiedä jaksanko edes suuremmin innostua. Tästä on vaikea rakennella mitään kestävää, kun perustukset on sen verran vetelällä pohjalla.

Voisihan tästä paasata vaikka miten, mutta huono elokuva se nyt vaan on. Ihan hetkittäin jotain nostalgiavärähdyksiä tulee, mutta enimmäkseen mielikuvia, miten olisi voitu tehdä paremminkin hyödyntäen esim. sarjakuvan ideoita laajemminkin. Jotenkin tyypillinen modernisointi adhd-meiningillä ilman mitään punaista lankaa. Tosiaan ne toimintakohdatkin oli sekavia ja ikävystyttäviä seurata levottomien leikkausten ja geneeristen ratkaisujen takia. Ei olla onnistuttu edes tuossa.

Ei tuota elokuvaa tosiaan katsele kuin pelkästään nostalgian siivin, kun on jokin kosketus aiheeseen. Ilman siitä tästä ei saa kukaan irti mitään ja sarjan fanitkin vain vähän ja enimmäkseen haavoja sydämeensä.
 

Taitopelaaja

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings, New York Rangers
Muutamia elokuvia on tullut viime aikoina katseltua ja tässä muutama mainitakseni.

Edellinen elokuva oli Crank - High Voltage. Olin kuullut etukäteen tuttavapiiristä, että kyseessä on heikko jatko-osa ihan kohtalaisen hyvän ensimmäisen osan jälkeen. Pakko kyllä sanoa, että käsittämättömän heikko elokuva lopulta oli. Aivan päätöntä ryntäilyä vain paikasta toiseen epärealistisine kohtauksineen. Ei uponnut meikäläiseen. Normaalisti kuitenkin jaksan kertaalleen katsella vauhdikkaat leffat läpi, mutta tällä kertaa teki kyllä tiukkaa. 1/5 tähteä.

Public Enemies puolestaan oli jo selkeästi parempi elokuva. Hyvät roolisuoritukset Johny Deppin johdolla tekivät elokuvasta viihdyttävän pätkän, vaikka millekään kulttitasolle teos ei kuitenkaan noussut. Sanoisin, että 3/5 tähteä.

State Of Play tuli myös tsekattua pari viikkoa sitten, mutta kyseinen elokuva ei tarjonnut mitään kovin mullistavaa. Ihan mielenkiintoinen tarina kuitenkin, ja kyllä elokuvan ihan mukavasti jaksoi katsella läpi. Olen kuitenkin aika kriittinen leffojen suhteen, joten annetaan vain 2/5 tähteä.

Viime viikonloppuna tuli ihmeteltyä myös Paranormal Activity. Vuoden pelottavimmaksi elokuvaksi tituleerattu elokuva oli raju pettymys. Ensimmäinen tunti oli todella tylsää katseltavaa, eikä elokuva aiheuttanut minkäänlaisia väreitä. Meno ei juurikaan parantunut loppua kohden ja halvalla budjetilla kasattu teos osoittautui todella tylsäksi. Odotin, että elokuva olisi edes hieman aiheuttanut pelon tunteita, mutta ei. Eivät ilmeisesti nämä käsikameraelokuvat uppoa minuun ollenkaan. Samaa kastia kuin [Rec], 1/5 tähteä
 

Ted Raikas

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Lisäksi tietysti odotetaan sitä päivää, kun The Moon on edes jossain jakelussa Suomessa. Uskomatonta, että tätä pätkää ei ilmeisesti nähdä teatterilevityksessä.
Tuli tänään tuo varsin yksinkertaisella nimellä varustettu elokuva katseltua ja voin kyllä yhtyä tuohon ihmettelyysi, ettei tätä ole ilmeisesti elokuvateattereihin tuotu?

On nimittäin varsin hyvä elokuva.

Pähkinänkuoressa sen kummemmin mitään spoilaamatta, elokuva sijoittuu epämääräiseen ajankohtaan tulevaisuutta ja kertoo miehestä nimeltä Sam, joka asustelee yksin kolmen vuoden pestillä kuuasemalla apunaan kehittynyt älykäs tietokone nimeltä GERTY. Samin pääasiallinen toimenkuva on valvoa kaivauksia, koska Kuusta louhitaan jotain kivimateriaalia, jota Maassa käytetään uuteen tehokkaaseen ja ilmeisen luontoystävälliseen energiantuotantoon. Ei mitenkään omaperäinen taustakehys kaikkine elementteineen, mutta elokuva ilmentää hienosti yksinäisen ihmisen henkistä tilaa kliinisessä ympäristössä, missä asiat ei ehkä ole ihan siten kuin ensialkuun olettaisi. Leffa on varsin psykologinen otteeltaan kauttaaltaan. Eli mitään erityisempää toimintaa ei kannata odottaa ja itse miellyin suuresti, koska siihen sudenkuoppaan ei juuri langettu. Jännitteet rakennetaan ihan muualla ja hitaasti avautuvassa vyyhdissä. En tiedä miten omaperäinen idea tässä elokuvassa loppupelissä on, mutta ainakaan ne ihan tyypillisimmät ratkaisut, joita alussa vähän ounastelee, eivät toteudu.

Ilmeeltään elokuva on hillityn tyylikäs. Ympäristöt on hyvinkin retrohenkiset, tuoden mieleen 60- ja 70-luvun sci-fin. Valkoista väriä, kulmikkaita muotoja, leveitä matalia käytäviä jne. Silmää miellyttävää ja nostalgista. Sam Rockwell hoitaa roolinsa tyylillä ja mukava nähdä miestä välillä tuollaisen arkisen sankarin roolissa, kun hänet on tottunut näkemään lähinnä sekopäitten ja roistojen roolissa. Taittuu hyvin tuollainen tavallinen kaverikin. GERTY:n äänenä kuullaan Kevin Spacey ja hän suoriutuu myös ääniroolissaan todella hyvin ja kaikessa eleettömyydessään on sympaattinen.

Musiikki on mm. Unelmien Sielunmessusta tutun Clint Mansellin käsialaa ja pääasiassa sopii tunnelmaan hyvin, mutta verrattuna Aronofskyn elokuviin, ei musiikki ihan yhtä lailla nouse esiin ja säväytä. Ei kuitenkaan suurempaa valittamista siltäkään osin.

Kaikin puolin varsin miellyttävä ja sopivalla tavalla erilainen sci-fi elokuva näin vaihteen vuoksi, vaikka omat suht tunnistettavat lainauksensa Kubrickilta ja kumppaneilta ottaakin. Mukavaa kuitenkin, että tälläisiä hiukan psykologisemmin viritettyjä ja pohdiskelevempia avaruusleffoja tehdään vielä, eikä mennä avaruuskauhun ja toiminnan kelkassa joka kerta.

Suosittelen lämpimästi.
 

Mikke73

Jäsen
Suosikkijoukkue
Haukat, Ässät
Edellinen elokuva oli Crank - High Voltage. Olin kuullut etukäteen tuttavapiiristä, että kyseessä on heikko jatko-osa ihan kohtalaisen hyvän ensimmäisen osan jälkeen. Pakko kyllä sanoa, että käsittämättömän heikko elokuva lopulta oli. Aivan päätöntä ryntäilyä vain paikasta toiseen epärealistisine kohtauksineen. Ei uponnut meikäläiseen. Normaalisti kuitenkin jaksan kertaalleen katsella vauhdikkaat leffat läpi, mutta tällä kertaa teki kyllä tiukkaa. 1/5 tähteä.
Ihan mielenkiinnosta: oletko nähnyt tuon ensimmäisen osan? Itse kun olen kuullut että tämä jatko-osa olisi suht samaa tasoa ensimmäisen osan kanssa - josta ei siitäkään kannata realismia etsiä.
 

Kulttimörkö

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP ja maajoukkueet
Tuli tänään tuo varsin yksinkertaisella nimellä varustettu elokuva katseltua ja voin kyllä yhtyä tuohon ihmettelyysi, ettei tätä ole ilmeisesti elokuvateattereihin tuotu?

On nimittäin varsin hyvä elokuva.
Nopea kysymys: Onko tämä Solariksen tapainen elokuva. Siis se Solaris jossa George Clooney on pääosassa?
 

Taitopelaaja

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings, New York Rangers
Ihan mielenkiinnosta: oletko nähnyt tuon ensimmäisen osan? Itse kun olen kuullut että tämä jatko-osa olisi suht samaa tasoa ensimmäisen osan kanssa - josta ei siitäkään kannata realismia etsiä.
Olen nähnyt. Ei sekään mikään superleffa ollut, mutta huomattavasti toimivampaa toimintaa kuin tämä jälkimmäinen osa. Jos en olisi aiempaa osaa nähnyt, niin en olisi tätäkään katsonut. Jälkeenpäin ajateltuna olisi voinut tämän kuitenkin jättää väliin.
 

Ted Raikas

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Nopea kysymys: Onko tämä Solariksen tapainen elokuva. Siis se Solaris jossa George Clooney on pääosassa?
Suht nopea vastaus: En tiedä, koska häpeäkseni on myönnettävä, että en ole Solarista nähnyt, en vanhaa enkä uutta versiota. Käsitykseni kuitenkin on, että kyseinen elokuva on ollut yhtenä innoittajana tälle, 2001: Space Odysseyn ja Silent Runningin ohella. Varmasti muitakin esikuvia löytyy.
 

V-man

Jäsen
Suosikkijoukkue
Oulun Kärpät
Ihan mielenkiinnosta: oletko nähnyt tuon ensimmäisen osan? Itse kun olen kuullut että tämä jatko-osa olisi suht samaa tasoa ensimmäisen osan kanssa - josta ei siitäkään kannata realismia etsiä.

Heitän aiheesta mielipiteeni, vaikka kysymys ei ollutkaan minulle suunnattu. Ykkösosa oli mielestäni ihan kelpo viihdettä ja luulin jatko-osan jatkavan samaan malliin. Jaksoin katsoa High-Voltagea n. 15min kunnes leffan huonous ärsytti niin paljon että oli pakko lopettaa. En osaa sanoa mikä oli muuttunut, mutta tuo jatko-osa on aivan kauheaa kuraa.
 

vilpertti

Jäsen
Suosikkijoukkue
San Jose Chokes
Suht nopea vastaus: En tiedä, koska häpeäkseni on myönnettävä, että en ole Solarista nähnyt, en vanhaa enkä uutta versiota. Käsitykseni kuitenkin on, että kyseinen elokuva on ollut yhtenä innoittajana tälle, 2001: Space Odysseyn ja Silent Runningin ohella. Varmasti muitakin esikuvia löytyy.
Jos tarkoitetaan tapaisella elokuvalla sitä, onko kyseessä avaruustoimintaa, avaruuskauhua vai avaruuspohdintaa, kyllä, elokuva on Solariksen tyyppinen.

Mitä tulee Crankeihin, tuntuu siltä kuin joku olisi jostain syystä katsoessaan unohtanut aivonsa pään sisään... Jason Statham on äijä, elokuvassa on pippelihuumoria ja absurdeja kohtauksia. Voitto! Kuka tuo popkornit?
 

Johannes

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, jääkiekko.
Katseltiin loppuun kolmen Wallander TV-elokuvan sarja, jotka ovat taattua korkealaatuista BBC-tuotantoa brittien saarilta. Tapahtumapaikka on näissäkin Ruotsin Ystad ja komisario Wallanderina esiintyy Kenneth Branagh, erittäin vakuuttavasti. Vaikka englantilainen puhe Ruotsin poliisien suussa aluksi on hieman outoa, niin nämä puolentoista tunnin TV-elokuvat pesevät aikaisemmat Wallander-tuotannot ihan mennen tullen, vaikka Rolf Lassgård on myös hyvä Wallanderin osassa n. 10 vuotta sitten tehdyissä ruotsalaisissa Wallander-elokuvissa. Canal plus teki myös sarjafilmin-tyylisen oman Wallander TV-elokuvien sarjansa, joka jää aika kauas taakse näiden BBC:n TV-elokuvien laadusta. Ainakin pääkaupunkiseudun kirjasto lainaa näitä BBC:n Wallandereita, jos kiinnostaa.
 
Viimeksi muokattu:

TimanttiLada

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomalainen kiekko ylipäätänsä
Vaikea uskoa, ettei täällä kukaan ole vielä nähnyt elokuvaa Looking for Eric.

Vuoden positiivisin yllätys. Brittien tekemä, todellinen hyvänmielen komedia, joka kertoo ystävyydestä ja yhteisön voimasta. Kyseessä on siis tarina postelijoonista, jolla menee omassa elämässään päin persettä. Yhdessä ystävien ja suuren idolinsa, ManU legenda Eric Cantonan avulla hän koittaa korjata tekemänsä virheet.

Eric Cantona tekee elokuvassa aivan loistavan roolin esittäen itseään, tuota mystistä sammakoita lausuvaa ranskista.

Muutenkin viime aikoina olen ihastellut brittien tekemiä elokuvia. Myöskin komedia Son of Rambow oli ihan katsomisen arvoinen.
 

vilpertti

Jäsen
Suosikkijoukkue
San Jose Chokes
Vähemmän hauskoista brittielokuvista hyvin iski tuossa joku vuosi sitten Boy A, loistava kertomus siitä kuinka pahoja ihmiset ovat. Jäänyt aika vähälle huomiolle about kaikkialla, mutta voin suositella jos haluaa katsoa hyvän, ajatuksia herättävän ja koskettavan pätkän.
 

Kulttimörkö

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP ja maajoukkueet
Jos tarkoitetaan tapaisella elokuvalla sitä, onko kyseessä avaruustoimintaa, avaruuskauhua vai avaruuspohdintaa, kyllä, elokuva on Solariksen tyyppinen.
Lähinnä hain sanoja hämmentävä ja omituinen jolla Solarista kuvaisin ja jos tuo The Moon on saman tyylinen, niin taitaa multa jäädä katsomatta.
 

vilpertti

Jäsen
Suosikkijoukkue
San Jose Chokes
The Moonin alkuasetelma on selkeä, juonenkäänne asettaa tietyt asiat kyseenalaisiksi ja loppuratkaisu on selkeä. Hämmentävä se ei ole missään nimessä.
 

Fedo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Oulun Kärpät, Coyotes
Kertokaapa ihmiset rakkaus/romantiikka/siihen liittyen elokuvia, jotka ovat piirrettyjä tai animaatioita. Tyttöystävä kun tykkää enemmän piirretystä kuvasta kuin oikeasta, joten olisi mukava ostaa joululahjana tälläinen.
 

Ramchester

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Kertokaapa ihmiset rakkaus/romantiikka/siihen liittyen elokuvia, jotka ovat piirrettyjä tai animaatioita. Tyttöystävä kun tykkää enemmän piirretystä kuvasta kuin oikeasta, joten olisi mukava ostaa joululahjana tälläinen.

WALL-E on aivan mahtava.
 

soros

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät
Vaikea uskoa, ettei täällä kukaan ole vielä nähnyt elokuvaa Looking for Eric.

Vuoden positiivisin yllätys. Brittien tekemä, todellinen hyvänmielen komedia, joka kertoo ystävyydestä ja yhteisön voimasta. Kyseessä on siis tarina postelijoonista, jolla menee omassa elämässään päin persettä. Yhdessä ystävien ja suuren idolinsa, ManU legenda Eric Cantonan avulla hän koittaa korjata tekemänsä virheet.

Eric Cantona tekee elokuvassa aivan loistavan roolin esittäen itseään, tuota mystistä sammakoita lausuvaa ranskista.

Muutenkin viime aikoina olen ihastellut brittien tekemiä elokuvia. Myöskin komedia Son of Rambow oli ihan katsomisen arvoinen.

Täysin eri mieltä... Mielestäni täysin tyhjänpäiväinen, ennalta-arvattava ja ankeakin leffa. Mitään en oikein odottanut leffaan mentäessä ja mitään ei kyllä jäänyt tassuunkaan, 1,5/5 antaisin tälle rainalle. Niin ja Cantona nyt oli... Cantona.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös