Jatkoajan leffakerho

[Ben Marco]

Transformers - Revenge of the Fallen

Seuraava teksti sisältää niitä lintulautoja, joita ainakin kuuluisa Cosworth käytti Fordeissa 80-90 luvuilla. AKA Spoilers.

Täyttä huttuahan tämä oli, mutta siitä minä myös maksoin. Itse tuli Vilpertin lailla katsottua (frendillä, meillä kun ei sky-chaneleitä näkynyt) näitä animaatioita kasari-aikoihin, sekä myös ainakin yksi lelurobotti taisi löytyä(joku Autobottien ambulanssi..). Ihan nostalgiset syyt periaatteessa, sekä hienot erikoistehosteet veivät tätä siis katsomaan.

Reilusti plussaa tulee tietysti ketusta nimeltä Megan, sekä siitä että filkassa nähtiin "kalustoa" erittäin runsaasti. Täällä oltiin ihan pähkinöinä, varsinkin kun kankaalla vilahtivat mm. Rockwell B-1B Lancer, Lockheed SR-71 Blackbird, F-16 Fighting Falcon, Lockheed Martin/Boeing F-22 Raptor, Boeing 707 E-3 Sentry AWACS, Air Francen Concorde, Enola Gay & muutama muukin. Leffan ylivoimaisesti hienoin muuntautuja oli kuitenkin "Devastator". Leffan loputtua, kun Megatronkin vielä jäi henkiin tuli kuitenkin semmoinen fiilis, että pliis ei enää kolmatta..

7+

 

[Rocco]

Itse kävin tänään myös katsomassa tuon Revenge of the fallenin.

Pettymys.

Leffa oli aivan liian kliseinen, ja hieman liian pitkä. Räiskintää oli kyllä reilusti ja transformereita paljon, mikä varmasti miellyttää. Mutta, kaksi uutta Autobottia, Mudflap ja Skids, olivat sama tälle leffalle mitä Jar Jar Binks oli uusille Star Warseille. Surkeaa komiikkaa ja surkein tuloksin. Ja leffassa juonta oli lähes yhtä paljon kuin pornoleffassa. Valitettavaa mutta totta, ilman monia uusia tranformereita ja todella laadukasta mättöä, tämä leffa olisi todella huono.

 

[Hescu]

Transformers 2 tuli tsekattua ensi-illassa. Ensinnäkin täytyy todeta, että oli varmasti visuaalisesti näyttävin leffa, jonka olen nähnyt. Kaikkiahan ei varmasti Bayn värikylläinen silmäkarkki miellytä, mutta olihan tuo minusta komeaa katsottavaa. Taistelukohtaukset ovat kyllä upean näköisiä. En osaa sen enempää kaivata näissä Transformers-leffoissa mitään, kun en ole aiemmin sarjikseen juurikaan perehtynyt. Odotan näiltä vain hyvää äksöniä, ja sitähän tuossa riittää.

Leffa oli kyllä liian pitkä. Jonkun puolisen tuntia tuosta olisi voinut ottaa pois, niin olisi toiminut mielestäni paremmin. Shia LaBeouf vetää oman hieman epävarman nuorukaisen roolinsa ihan hyvin. Itse asiassa eniten minua elokuvassa miellyttivätkin osiot, jossa LaBeouf ja muut ihmishahmot olivat keskipisteessä: kun pelkät robotit ottavat mittaa toisistaan, on se pidemmän päälle vähän tylsää, vaikka toki täytyy arvostaa sitä vaivaa, jota noiden taistelukohtausten eteen on nähty. Huumoria oli tähän osaan lisätty edelliseen verrattuna, ja suurimmaksi osaksi toimi mielestäni ihan mukavasti (ainakin Labeoufin hahmon vanhempien osuudet olivat ihan jees). Ne hassuttelevat pikkurobotit olivat sitten siinä ja siinä.

Kaikenkaikkiaan erittäin näyttävä kesäleffa, ja juuri sellaista odotinkin. Kuitenkin liian pitkä kesto verottaa pisteitä.

Vähän yleisemmällä tasolla otan osaa tähän valtavirtaleffa-keskusteluun, ja tunnustaudun isojen Hollywood-tuotantojen ystäväksi. Eiväthän ne toki kaikki ole hyviä (esimerkiksi Pearl Harborista tai The Day After Tomorrowsta en välittänyt), mutta ei minua lähtökohtaisesti haittaa juurikaan esimerkiksi Amerikka-keskeisyys tai edes aina kliseet. Ovathan blues-biisitkin hyvin samankaltaisia, mutta pidän silti useista blues-biiseistä. Samalla lailla voin pitää samankaltaiselle rakenteelle perustuvista elokuvista, jos niissä vain on jokin oma juttunsa. Independence Day on minusta hieno toimintaleffa, eikä elokuvassa, jossa alienit hyökkäävät maahan minua haittaa epärealistiset kohdat. Kyseessähän on vain satu. The Rock on myös yksi suosikkitoimintaelokuvistani (listani kärjessä T2, Matrix ja Die Hard 1). Pidän toki myös hieman pienemmän luokan leffoista, kuten esimerkiksi Fox Searchlightin viime aikojen hienoista tuotannoista. Mutta olen tyytyväinen siitä, että osaan nauttia myös blockbustereista ja elokuvissa käynnistä yleensä. Minulle se on kokemus jo sinänsä. Ehkä olen naiivi, kun en suhtaudu kovin kriittisesti Hollywoodin "hömppään", mutta olen tähän piirteeseen ihan tyytyväinen. Onneksi ei ole tarttunut minuun turha kyynisyys ja kriittisyys. Sitä kun tulee yleensä tarkasteltua maailman menoa muuten niin kriittisesti, niin elokuvat ovat tälle ihan hyvä hengähdystauko.

 

[psychodad]

Dialogi oli mielestäni tämän vuosituhannen hauskinta ja ylsi jopa legendaarisen Big Lebowskin tasolle. Hieman tuntemattomammat näyttelijät tekevät loistavat roolit ja elokuvaan mahtuu monta yllätystä sekä wtf-tilannetta. Suosittelen lähes kaikille.

Tuo on aika vahva suositus, Lebowskin tasolle ei komediat vaan ylla joten taytyyhan tuo tsekata. Trailerikin oli ihan hyva joten odotukset on korkealla.

 

[sampio]

Vaikkakin itse heitän mieluusti aivot narikkaan katsomalla näitä Blockbustereita, olen tavallaan ymmärtänyt tietyn "älykköjengin" tavan leimata Spielbergit, Bruckheimerit, Bayt, Emmerichit, Cameronit ja Scottit nykytuotantonsa perusteella puhtaan viihteen tekijöiksi.

Aika helpolla lohkeaa älykön leima, jos Bayn tuotannon vältteleminen sitä tarkoittaa. Voi olla, että tarkoitit muita yhteyksiä, ammattikriitikoita yms. mutta otanpa nyt kuitenkin tähän kiinni. Mulla ei ole varaa tehdä jostain leffojen katsomisesta mitään älykkyystestiä, koska jo kaikin puolin järkevän vaimoni kanssa elokuvamakumme jonkin verran poikkeavat toisistaan. Lähinnä vain ihmetyttää se, mitä suht jengoillaan olevat henkilötkin hakevat niin pinnallisista ja halvoilla kikoilla ratsastavista tekeleistä kuin suurin osa toimintaelokuvista ovat. Ymmärrän, että kypsymättömiin ja himokkaisiin lukioikäisiin puree, kun seksikäs sankaritar puhaltaa vihjailevasti savut piipusta ja heittää one linerin, mutta mikä siinä tai jossain täysin epärealistisessa takaa-ajokohtauksessa enää viehättää kolme- nelikymppisiä? Makuasioita ehkä, mutta kai siinä on jotain sellaistakin, että edes kaikinpuolin järkevätkään tyypit eivät osaa yksinkertaisesti hiljentyä elokuvan äärelle sen vertaa, että siitä saisi jotain muuta kuin silmäkarkkia ja parit naurut.

Mutta olen tyytyväinen siitä, että osaan nauttia myös blockbustereista ja elokuvissa käynnistä yleensä. Minulle se on kokemus jo sinänsä. Ehkä olen naiivi, kun en suhtaudu kovin kriittisesti Hollywoodin "hömppään", mutta olen tähän piirteeseen ihan tyytyväinen.

Kyllä minäkin katson isoja leffoja, jos aihepiiri, näyttelijät ja/tai ohjaaja natsaavat. Joskus pidän paljon, joskus leffa ei aiheuta mitään suurta ahaa-elämystä muttei petäkään ja joskus taas petyn pahoin. Viime vuosina pettymyksiä on tullut yhä vähemmän, koska olen pikku hiljaa oppinut tunnistamaan minua kiinnostavat aihepiirit. Ja pettymyksiä on tullut myös draamojen puolelta, ei ne kaikki ole olleet toimintaa tai vastaavaa. Itse asiassa yksi suurimpia positiivisia yllätyksiä mulle viime aikoina on ollut The Bank Job.

Mutta joo. Vaikea vain tajuta, miksi jengi kehuu mikropizzoja, kun tarjolla on aitoja makujakin. Toivottavasti ei ollut liian syvällistä...

 

[sampio]

Ikävää, että ihmiset jotka eivät ole katsoneet sitä alkuperäistä animoitua sarjaa 80-luvulla voivat edes ääneen julkistaa mielipiteensä näistä elokuvista, koska heiltä puuttuu jokseenkin kaikki tarvittava tieto ja ymmärrys mistä elokuvissa on kyse. Eiväthän he voi oikeasti arvostaa näitä elokuvia siinä, missä ne erityisesti onnistuvat: alkuperäisen tunnelman ja loistavien hahmojen siirtämisessä nykypäivään.

Olen arvostellut sekä ääneen että täällä kirjallisesti, ja olen vieläpä seurannut sarjaa aikoinaa Sky Channelilta ja tilannut lehteä. Hahmojakin oli muutama ja Optimus Prime istuskelee kirjahyllyssä vieläkin, jumankauta juu.

Pidin ykkösen alun tunnelmasta. Olin aivan tohkeissani, koska ennakkoluuloni Baytä kohtaan oli jo tuolloin kohtalaisen korkealla. Sitten kuitenkin alkoi se hillitön yleisön kosiskelu typerine vitseineen ja koko leffa tipahti perustoiminnaksi. Kokonaisuudessaan kokemus jäi plussan puolelle, mutta paremminkin olisi voinut mennä. Kakkoseen en jaksa teatterilippua hommata vaan odotan blu raylle, niin paljon ahdistaa tämä touhu. Robotit ovat hienoja, Optimus rulaa jee jee ja kaikkea muuta kivaa, mutta mun kritiikkini kärki kohdistuu siihen, että näistä päätettiin tehdä niin selkeästi kaiken kansan elokuvia. Ykkösen alun salaperäinen fiilis oli todella vangitseva ja sen olisin suonut jollain tapaa kestävän. Nyt se latistui halpojen vitsien ja pin upin alle, enkä minä henkilökohtaisesti pidä siitä pennin vertaa. Suuremmat setelit Bruckheimer ja Bay näin varmasti käärivät, eikä siinä muutaman tosikon vikinät paljon silloin paina.

Niin, ja todelliset Transformers-fanithan eivät ole edes elokuviin vaivautuneet. He lähinnä harmittelevat rainojen olemassaoloa, kun hahmojen hinnat ovat kirpputoreilla kallistuneet ja ylipäätään lapsuuden mielikuvat tulkittu väärin valkokankaalle. Seinät täynnä figuureja, joita voi tarvittaessa hieroa minne milloinkin.

 

[Vanha Len]

Olisikohan tässä tapaus "Transformers" käynyt nyt niin, että porukka on kasvanut asiasta ns ohi? Aikoinaan kun piirretty TF ruletti nuoria Jatkoaikalaisia niin tämän päivän leffat ovat jo juoneltaan ja tehosteiltaan kyllästäneet nämä kaiken nähneet nuoret aikuiset? Mieli ei vaan ole pysynyt siellä 14 vuotiaan tasolla vaan on tylsästi tullut mukaan varhais kolmekymppiseen elämänmenoon.

 

[sampio]

Olisikohan tässä tapaus "Transformers" käynyt nyt niin, että porukka on kasvanut asiasta ns ohi?

On siitä ohi menty, ei siitä epäilystä onneksi ole. Harmi vain, kun nostalgiaryöppy ei ollut kokonaisvaltainen ts. leffa oli turhan helppo omaan makuuni sen sijaan että siitä olisi jäänyt lapsuuden muistoja tukeva fiilis.

 

[Chiesa di Totti]

Olisikohan tässä tapaus "Transformers" käynyt nyt niin, että porukka on kasvanut asiasta ns ohi? Aikoinaan kun piirretty TF ruletti nuoria Jatkoaikalaisia niin tämän päivän leffat ovat jo juoneltaan ja tehosteiltaan kyllästäneet nämä kaiken nähneet nuoret aikuiset? Mieli ei vaan ole pysynyt siellä 14 vuotiaan tasolla vaan on tylsästi tullut mukaan varhais kolmekymppiseen elämänmenoon.

Jaa, eipä ainakaan itsellä. Ykkösosa oli hyvä, kakkonen parempi. En ole ikinä leikkinyt autoboteilla, en ikinä lukenut sarjiksia jne. Silti oli iho kananlihalla kun kuulin sanat "My name is Optimus Prime". Lisäksi hauska yksityiskohta oli ykkösosan kyttäautossa normaalin "to protect & serve" sijaan ollut slogan "to punish & enslave" :D

Ei ahistanut katsella Megan Foxin pomppivia tissejä, ei Devastatoria repimässä pyramidiä. Ainoa mikä vitutti oli se luuseri pääosan näyttelijä ja luuserimpi meksikaani sivuroolissa. Kaveri on tuhonnut Megatronin jo kerran, miten voi olla jatkuvasti paskat housussa hä?=)

Pidin myös Terminator 4:sesta. Hauska nähdä vanhoista aiheista tehtyjä kunnon toimintapätkiä up to date.

Katsoin tuossa yksi päivä Neloselta Dolph Lundgrenin Masters of the Universe, se oli kauheaa paskaa. Tämä TF2 taas ei vaikka juonta ei suuremmin ollutkaan eikä mitään Oscar-suorituksia näyttelijöiltäkään irronut.

Zack ja Mimi puuhaa pornoa oli myös katsottava. Pidän Seth Rogenista, hauska mies.

Ja mitäpä se kenellekään kuuluu mistä tykkään. Naurattaa kun toiset nostaa itsensä muita ylemmäksi elvistelemällä "sivistyneellä" elokuvamaullaan. Taitaa olla elokuvien pointti mennyt hieman ohi, niissähän eläydytään fiktiiviseen maailmaan jossa on tarkoitus viihtyä ja oman mielikuvituksen avulla saada nautintoa. Aika surkeaa jos mielikuvitus ei moiseen riitä.

Vitun luuserit, hankkikaa elämä :D

 

[sampio]

Naurattaa kun toiset nostaa itsensä muita ylemmäksi elvistelemällä "sivistyneellä" elokuvamaullaan. Taitaa olla elokuvien pointti mennyt hieman ohi, niissähän eläydytään fiktiiviseen maailmaan jossa on tarkoitus viihtyä ja oman mielikuvituksen avulla saada nautintoa. Aika surkeaa jos mielikuvitus ei moiseen riitä.

Aika surkeaa, jos ei luetun ymmärtäminen riitä.

 

[ms.qvist]

Taitaa olla elokuvien pointti mennyt hieman ohi, niissähän eläydytään fiktiiviseen maailmaan jossa on tarkoitus viihtyä ja oman mielikuvituksen avulla saada nautintoa. Aika surkeaa jos mielikuvitus ei moiseen riitä.

Voihan "kultivoitunutkin" eläytyä fiktiiviseen maisemaan mutta pointti onkin lähinnä siinä, että kuinka tämä maisema luodaan. Kyllä minäkin mielelläni katson vaikkapa Matrixin ensimmäisen osan mutta seuraavat ovat jo tasoltaan sitä luokkaa etten ole niitä hankkinut dvd-kokoelmaani vaikka muutamalla eurolla olisin saanut. Riitti nähdä ne leffassa ja todeta silkaksi rahastukseksi, ikävä kyllä näin oli.

Sama pätee moneen muuhunkin ns. toiminnallisempaan "pätkään". Ensimmäinen osa voi olla jopa erinomainen ja sen jälkeen odotukset voivat olla korkealla seuraavan kohdalla mutta aivan liian usein se aita sitten ylitetään matalimmalta kohdin. Itse olen oppinut välttämään nämä karikot ja suosiolla jätän nämä jatko-osat väliin muutamaa poikkeusta lukuunottamatta.

Niin ja mitä mielikuvitusta siihen tarvitaan jos katsoo valmiiksi pureksittua purkka-viihdettä? Minusta ei mitään. Ainakin minä "kaipaan" sitä, että olipa kyseessä elokuva tai kirja, että se vie minut matkassaan aivan toiselle tasolle ja sen myötä koen mielikuvituksekkaan matkan vaikkapa maailman ääriin. Eikä matkan "konkreettisesti" tarvitse olla silkkaa toimintaa ja scifiä vaan se voi olla pienimuotoinen "matka" mikä herättää ajatuksia ja nostattaa tunteita. Vaikkapa matka ihmisen mielenmaisemaan, matka jonnekin mikä saa aikaan ahaa-elämyksen tai elämyksiä! Minusta esim. Gattaca aiheutti enemmän ajatuksia ja tuntemuksia kuin suurin osa ns. scifi-leffoista tai tulevaisuudenkuvauksista.

vlad.

 

[Kihaus]

Vaikeaksi tosiaan menee tuo mieluisten elokuvien löytäminen, kun itseä miellyttävät lähes yksinomaan sympaattiset ja "elämänmakuiset" draamat, kuten The Straight Story, The Station Agent, Juno, Broken Flowers, The Darjeeling Limited jne. Joten pistäkääpä arvon jatkislaiset vinkkejä saman lajityypin edustajista, mikäli jotain tulee mieleen. Kiitos jo etukäteen.

 

[avatar]

Suuremmat setelit Bruckheimer ja Bay näin varmasti käärivät, eikä siinä muutaman tosikon vikinät paljon silloin paina.

Paitsi, että Bruckheimerillä ei ole mitään tekemistä Transformersien kanssa.

Tuottajana toimii kieltämättä mielestäni hiukan jopa yllättävästi Steven Spielbergh.

Transformers 2 oli ykkösen jälkeen kieltämättä pettymys. Pidin ykkösen tunnelmasta paljon, vaikka toki sekin oli melko aivotonta mättöä. Kakkosessa vain juoni ja tunnelmanluontikin oli jäänyt kaiken sen mätön alle.

 

[Chiesa di Totti]

Niin ja mitä mielikuvitusta siihen tarvitaan jos katsoo valmiiksi pureksittua purkka-viihdettä? Minusta ei mitään.

Ja sinulla on oikeus omaan mielipiteeseesi kuten kaikilla muillakin. Pidän kaikenlaisista elokuvista, Baader Meinhof Complexista There will be Bloodin kautta länkkäreihin, sotaleffoihin, toimintaan, romanttisiin komedioihin. Hyvä leffa saa tunteet elämään ja mielen nauttimaan.

Kyse on siitä että haukutaan esim. vaikka Bayn ja Emmerichin elokuvia, ja sitä kautta tuodaan omaa "paremmuutta" esille, koska paskasta ei saa pitää. Mikä sinusta voi olla "valmiiksi pureskeltua", niin itse en välttämättä miellä sitä niin vaan tiedän mitä odotan ja jos leffa vastaa niitä odotuksia niin se on mielestäni hyvä leffa. Ei T4 ja TF2 mitään mullistavia elämyksiä ole, ei niillä Oscareita voiteta. Ei ne edes saa ajatuksia suuremmin liikkeelle.

Ajattelu on hauskaa, mutta liika ajattelu on taas pahasta. Sopiva tasapaino kaikkea pitää mielen virkeänä. Kesällä on mukava saunomisen ja grillaamisen jälkeen istahtaa penkkiin, antaa estetiikan tulvia silmiin ja olla ajattelematta.

Ja sampio näkee asiat eri tavalla kuin minä, good for him. Joko katsot liian syvälle mataliin lampiin tai paasaat paremmuuttasi.

 

[sampio]

Bruckheimer-Bay -tehokaksikko on niin iskostunut mieleeni, että syytin ensimmäistä nyt turhaan.

Vaikeaksi tosiaan menee tuo mieluisten elokuvien löytäminen, kun itseä miellyttävät lähes yksinomaan sympaattiset ja "elämänmakuiset" draamat, kuten The Straight Story, The Station Agent, Juno, Broken Flowers, The Darjeeling Limited jne. Joten pistäkääpä arvon jatkislaiset vinkkejä saman lajityypin edustajista, mikäli jotain tulee mieleen. Kiitos jo etukäteen.

Nopeasti tulee mieleeni ainakin Tulikärpäsiä puutarhassa, Kesken jäänyt elämä, Erämaan armoilla, Ja keskellä virtaa joki, Pahuus, Rakkautta ennen aamua/auringonlaskua (ei kannata nimen turhaan hämätä, aivan loistavia leffoja miesihmisellekin), Little Miss Sunshine, Shawshank's Redemption, Finding Neverland ja kaimansa Finding Forrester, Crowen Insider, Cinderella Man ja Kaunis mieli... monta jää pois, mutta täydentäkööt muut. Samalla saan ehkä itsekin vinkkiä. Nuo mainitsemani ovat kyllä melko totista menoa ja kehityskertomuksia Miss Sunshinea lukuunottamatta, mutta ei tässä paljon naurata.

 

[ms.qvist]

Ajattelu on hauskaa, mutta liika ajattelu on taas pahasta. Sopiva tasapaino kaikkea pitää mielen virkeänä. Kesällä on mukava saunomisen ja grillaamisen jälkeen istahtaa penkkiin, antaa estetiikan tulvia silmiin ja olla ajattelematta.

Sen kyllä allekirjoitan, että ajattelu on hauskaa - toisinaan sitä on annettava aivoillekin lepoa mutta sen jälkeen tiemme sitten eroavatkin mutta ei siitä tämän enempää. Koemme ilmeisesti vain eritavalla sen mikä antaa aivoille sitä lepoa (liiallisen) ajattelemisen jälkeen - minulle oikea juttu ei ole Terminator 4 (ykkösen ja kakkosen rienausta, sen sijaan ne voin katsoa jos kaipaan lepoa liiallisen aivojumpan jälkeen - vaikka niissäkin on sisältöä ja ideansa) saatika Transformers. T 1 ja 2 tulikin jo mainittua, samaten voin istahtaa katsomaan vaikkapa Alienin (no ei sekään ihan huttua) tai vain sulkea silmäni ja vajota unenkaltaiseen tilaan.

Mutta minun on pakko tunnustaa se tosiasia, että rakastan niin paljon ajattelua, että se antaa minulle todella suuren nautinnon - se on tietyllä tavalla "työ" mutta myös tuottaa minulle nautinnon myötä levon. Jos haluan totaalisesti levätä niin sitten hyppään pyörän satulaan, lähden kävelylle, menen kaffelle ja annan ajatusteni lentää (ja levätä).

vlad.

 

[sampio]

Ja sampio näkee asiat eri tavalla kuin minä, good for him. Joko katsot liian syvälle mataliin lampiin tai paasaat paremmuuttasi.

Enpä tiedä kummastakaan. Haen hyviä tarinoita, eikä niitä pystytä tarjoamaan pelkällä visuaalisuudella tai muulla vastaavalla karkilla. Painotan, ettei näyttävyys ole pahasta, jos se ei ole pääosassa. Usein näin vain on kassamagneettien kohdalla. Ja mielenkiintoisinta on se, että useimmiten toimintakikkailuja katsova porukka ei jaksa kiinnostua elokuvista, jotka vaativat pientä keskittymistä. Ehkä se tästä poikii tämä kummeksunta. Pitäisi kai itse ymmärtää, että jotkut pystyvät asennoitumaan kertakäyttöviihteeseen sen vaatimalla tavalla, vaikka se itseltäni ei onnistu. Tai sitten vain olen tosi hyvä jätkä ja parempi ihminen.

 

[mendieta]

Vaikeaksi tosiaan menee tuo mieluisten elokuvien löytäminen, kun itseä miellyttävät lähes yksinomaan sympaattiset ja "elämänmakuiset" draamat, kuten The Straight Story, The Station Agent, Juno, Broken Flowers, The Darjeeling Limited jne. Joten pistäkääpä arvon jatkislaiset vinkkejä saman lajityypin edustajista, mikäli jotain tulee mieleen. Kiitos jo etukäteen.

Garden State vois sopia sulle. Elokuva IMDB:ssä.

 

[Delter]

Vaikeaksi tosiaan menee tuo mieluisten elokuvien löytäminen, kun itseä miellyttävät lähes yksinomaan sympaattiset ja "elämänmakuiset" draamat, kuten The Straight Story, The Station Agent, Juno, Broken Flowers, The Darjeeling Limited jne. Joten pistäkääpä arvon jatkislaiset vinkkejä saman lajityypin edustajista, mikäli jotain tulee mieleen. Kiitos jo etukäteen.

Nopeasti tulee mieleeni ainakin Tulikärpäsiä puutarhassa, Kesken jäänyt elämä, Erämaan armoilla, Ja keskellä virtaa joki, Pahuus, Rakkautta ennen aamua/auringonlaskua (ei kannata nimen turhaan hämätä, aivan loistavia leffoja miesihmisellekin), Little Miss Sunshine, Shawshank's Redemption, Finding Neverland ja kaimansa Finding Forrester, Crowen Insider, Cinderella Man ja Kaunis mieli... monta jää pois, mutta täydentäkööt muut. Samalla saan ehkä itsekin vinkkiä. Nuo mainitsemani ovat kyllä melko totista menoa ja kehityskertomuksia Miss Sunshinea lukuunottamatta, mutta ei tässä paljon naurata.

sampiolta hyvä lista. Lisätään sarjaan Lost in Translation, Sideways, Rainman, Amores Perros (Love's a Bitch), Crash (vm. 2004) sekä varauksin Magnolia sillä itse en kyseisestä elokuvasta pitänyt, vaikka onkin melko paljon kehuja saanut. Laitetaan vielä perään Gran Torino, ja miksei myöskin Menetetty maa saattaisi maistua sinulle. Onhan näitä, pellavapäitä.

 

[SamSpade]

Vaikeaksi tosiaan menee tuo mieluisten elokuvien löytäminen, kun itseä miellyttävät lähes yksinomaan sympaattiset ja "elämänmakuiset" draamat, kuten The Straight Story, The Station Agent, Juno, Broken Flowers, The Darjeeling Limited jne. Joten pistäkääpä arvon jatkislaiset vinkkejä saman lajityypin edustajista, mikäli jotain tulee mieleen. Kiitos jo etukäteen.

http://www.imdb.com/title/tt0981227/
Nick and Norah´s infinite playlist

 

[Prof. Puck]

Vaikeaksi tosiaan menee tuo mieluisten elokuvien löytäminen, kun itseä miellyttävät lähes yksinomaan sympaattiset ja "elämänmakuiset" draamat, kuten The Straight Story, The Station Agent, Juno, Broken Flowers, The Darjeeling Limited jne. Joten pistäkääpä arvon jatkislaiset vinkkejä saman lajityypin edustajista, mikäli jotain tulee mieleen. Kiitos jo etukäteen.

Pari musa-aiheista hyväntuulen leffaa ovat High Fidelity ja Almoust Famous, joita voin varauksetta suositella kaikille (hyvästä) musiikista ja draamasta pitäville. Sorry, en tiedä/muista suomenkielisiä nimiä, mutta varmaan googlettamalla löytyy nopeasti. Näissä leffoissa on jopa pientä pähkinää purtavaksi (toki ne voi ottaa puhtaana viihteenäkin) ja enemmän allekirjoittanut on nauranut kyseisten leffojen aikana, kuin valtaosaa komedioita katsoessa. Eli varsin kokonaisvaltaisia paketteja molemmat.

 

[-OO-]

Kyse on siitä että haukutaan esim. vaikka Bayn ja Emmerichin elokuvia, ja sitä kautta tuodaan omaa "paremmuutta" esille, koska paskasta ei saa pitää.

Onko se sitten niin että jos ei vaan satu pitämään jonkun ohjaajan elokuvista, niin sitä on automaattisesti itseään ylentävä "brassailija"? Tässä on varmaan äänekkäimmin Bayn ja Emmerichin elokuvia arvostelleet sampio, psychodad ja minä, mutta minun mielestäni kaikki olemme pyrkineet mahdollisimman hyvin perustella miksi pidämme noita elokuvia paskana, eikä minun mielestäni kukaan ole yrittänyt mitenkään ylentää itseään tms. Jos esim. minä pidän Bayn tuotantoa paskana niin ei se minusta tee yhtään älykkäämpää, ei se venytä penistäni yhtään, joten miksi minä sillä brassailisin? Minä en vaan yksinkertaisesti pidä niistä elokuvista, ja perustelut näet kun katsot taaksepäin minun ja sampion viestejä. Ja minulle on yksi vitun sama pitääkö joku muu niistä tai ei, en mielestäni ole kyseenalaistanut missään vaiheessa ko. elkuvista pitävien ihmisten älykkyyttä. Kirjoitin ainoastaan omasta näkökulmastani, mitä minä pidän noista elokuvista.

Kyllä minun elokuvamakuni sisältää myös paljon ihan puhtaita viihde-elokuvia, ennemmin minä katson hyvin tehdyn viihde-elokuvan kuin jonkun puolalaisen taide-elokuvan. Mutta se avainsana on tuo hyvin tehty, ja minun mielestäni Bayn ja Emmerichin elokuvat eivät kaikilta osin täytä tuota vaatimusta. Kyllä minä nuorena katsoin kaikki mahdolliset toiminta-, fantasia- ja scifipätkät läpi ja pidin niitä parhaina mahdollisina elokuvina, mutta iän myötä olen huomannut että koko ajan tulee kriittisemmäksi elokuvien suhteen eikä enää siedä näitä epäloogisuuksia, puisevaa dialogia, päälleliimattuja ja kliseisiä kohtauksia, epäuskottavia henkilöhahmoja jne. mitä liian suuressa osassa esim. toimintaelokuvista nykyisin on. Samalla on huomannut että näissä pienemmän budjetin elokuvissa, joita silloin tuli ylenkatsottua "taiteellisena paskana", onkin joukossa ihan oikeasti hyviä elokuvia. Sen jälkeen olenkin mieluummin elokuvaa valittaessa katsonut vähän minkälainen tarina siinä elokuvassa on, sen sijaan että valitsisin vaan eniten mainostetun ja suurimmalla budjetilla tehdyn toimintapätkän.

Mutta ei se minusta yhtään parempaa ihmistä tee, enkä sitä yritä edes väittää.

 

[Buddha]

...kun itseä miellyttävät lähes yksinomaan sympaattiset ja "elämänmakuiset" draamat..

Hyvää listaa jo tullutkin, mutta ehdottaisin vielä good will hunting- nimistä leffaa tuohon ja Coenin veljesten leffoja. Tuo jo mainittu Little miss sunshine taitaa olla juuri niitä, mitä etsit.

 

[ms.qvist]

Vaikeaksi tosiaan menee tuo mieluisten elokuvien löytäminen, kun itseä miellyttävät lähes yksinomaan sympaattiset ja "elämänmakuiset" draamat, kuten The Straight Story, The Station Agent, Juno, Broken Flowers, The Darjeeling Limited jne. Joten pistäkääpä arvon jatkislaiset vinkkejä saman lajityypin edustajista, mikäli jotain tulee mieleen. Kiitos jo etukäteen.

Ehkäpä menee jo hivenen mustan huumorin puolelle mutta suosittelisin vaikkapa aiemmin mainittujen ohella seuraavia leffoja "Happiness - Onni", "American Beauty", lisäksi lämminhenkisistä ja elämänmakuisista leffoista voisin noukkia esille "Paistetut vihreät tomaatit".

vlad.

 

[lade]

Vaikeaksi tosiaan menee tuo mieluisten elokuvien löytäminen, kun itseä miellyttävät lähes yksinomaan sympaattiset ja "elämänmakuiset" draamat, kuten The Straight Story, The Station Agent, Juno, Broken Flowers, The Darjeeling Limited jne. Joten pistäkääpä arvon jatkislaiset vinkkejä saman lajityypin edustajista, mikäli jotain tulee mieleen. Kiitos jo etukäteen.

Itselleni tuli mieleen Atonement ja Lost in Translation. Molemmat ihan mahtavia elokuvia.