Män som hatar kvinnor
Odotukseni olivat kovat, mutta...ne täyttyivät. Stieg Larssonin Millennium-trilogian ensimmäisen kirjan filmatisointi yllätti oikeastaan lähes jokaisella osa-alueella.
Kirjan/elokuvan juonta ei varmasti monelle tarvitse selitellä, joten siirryn suoraan asiaan. 650 sivuinen teos on kääntynyt Nikolaj Arcelin ja Rasmus Heisterbergin käsissä erinomaiseksi elokuvakäsikirjoitukseksi. Elokuvassa on periaatteessa melko orjallinen langoitus kirjaan nähden, mutta muutama typistys on tehty. Kalle Blomqvistin naisseikkailut ovat minimissä ja väkivallan osalta pallo on heitetty katsojalle. Esimerkiksi raiskauskohtaukset ovat tyylikkäästi toteutettuja, mutta ilman itsetarkoituksellista mässäilyä tavoitteeseensa osuvia.
Onnistut ratkaisu, joka kruunataan erinomaisella intensiteetillä ja todella hyvillä roolituksilla. Mikael Blomqvistia näyttelevä Michael Nyqvist on osalle tuttu Klaus Härön leffoista ja ainakin Moodyssonin Kimpassa -rainasta. Lisbeth Salander on hieman tuntemattomampi Noomi Rapace ja aina sikaa näyttelevä Peter Andersson on Lisbethin holhouksesta vastaava sovinistipaskiainen Nils Bjurman. Nuo kolme ovat sellaisessa vedossa, että kateeksi käy.
Miehet jotka vihaavat naisia on vuoden sisään toinen kirjafilmatisointi, joka selkeästi kumoaa sen väitteen, että kirja on aina tuhat kertaa parempi kuin elokuva. Lisbeth on juuri sellainen kuin itse kuvittelin, eikä Nyqvist ole yhtään sen kauempana Mikael Blomqvistista. Niels Andre Oplev on varmistanut tämän leffan ansiosta oman, tulevan paikkansa isojen patojen ääressä.
Missä on se päivä, jolloin suomalaiset yltävät edes lähelle samaa tunnelmaa ja taitotasoa kuin tässä(kin) filmissä muiden pohjoismaisten toimesta ylletään?
**** ja snadi puolikas / 5