Jatkoajan leffakerho

[Mustaine]

Katsoin lauantai-iltana Russel Crowen tähdittämän ja Ron Howardin ohjaaman leffan, joka perustuu James J. Braddockin elämään. Lyhyestä virsi kaunis: Braddock on nyrkkeilijä, jonka ura on liki kuopattu, kunnes hän saa yllättäen uuden mahdollisuuden, ja tuhkimotarina on valmis.

Vastaavasti tulee mieleen myös Dennis Quadin tähdittämä The Rookie, pari vuotta vanha elokuva. Yksi parhaita näkemiäni urheiluleffoja. Päädyin vuokraamaan tämän sillä perusteilla, että siinä on yksi erittäin hyvä Steve Earlen biisi ja pidin myös itse elokuvasta.

Ja periamerikkalaiseen tapaan, perustuu tositarinaan, jossa yli kolmekymppinen baseball-syöttäjä, jolla on hirmuinen syöttökäsi, päättää vielä kerran koettaa try-outilla ammattilais-joukkueeseen. Pääsee toteuttamaan unelmaansa, pelaamaan muutaman pelin huipputasolla. DVD:llä myös ekstroja oikean sällin taustoista.

 

[Vintsukka]

Onko kukaan teistä nähnyt leffaa nimeltä Emily Rosen riivaaja? Kiinnostaisi nimittäin kybällä ko. elokuva. Mitään tietoa koska tulee DVD:lle?

Leffa on todella mielenkiintoinen ja suosittelen ehdottomasti. Mutta mitään säikkyleffaa on sitten turha odottaa, menee enemmänkin draaman puolelle.

DVD-julkaisusta en tiedä, Ameriikan puolella tämä on jo ehditty julkaista ja sieltä tilasin omani. Playn mukaan brittipainos ilmestyy 20.3. ja harvoin Suomi-versiot paljon pidempään vievät. Kumma kyllä yleensä kovin tietäväinen Plazan julkaisuaikataulu ei tiedä leffasta mitään.

 

[peruspata]

Juuret Deltan sydämessä oli tuorein bongaukseni Makuunista ja juuri äskettäin tuli katsottua se. Ei oikein tiennyt, mitä tuleman pitää, sillä tähtinä oli Alfre Woodard, Wesley Snipes, Esther Rolle, Al Freeman jr and so on. Minulle, joka en ole kauhean asiantunteva leffojen alalla, kaikille yhteinen nimittäjä oli never heard.

Oli silti vallaton tarina, koskettava ja mukaansatempaava. Nuori kahden lapsen yh-äiti lähtee Chicagosta maalle enonsa luo, aivan uuteen ympäristöön, työttömän toimesta töihin enon yritykseen, ja muutenkin pois Amerikan Lahden kadun meiningistä. Mielenkiintoinen kuvaus ongelmista toiseen kiitäneen naisen pääsystä elämässä eteenpäin. Kuten kannessa sanotaan, matka pimeydestä takaisin valoon.

Rotusorto liittyy elokuvaan sivujuonessa, jossa mennään takaisin itsenäisyystaistelun aikoihin, sekä orjuuteen, mutta muuten rasismi ei sinänsä ole tämän elokuvan teema. Todella koskettava sivupolku kumminkin. Näyttelijät ovat kaikki tummaihoisia, joten heidän elinympäristöstään ja -mahdollisuuksistaan tämä elokuva kuitenkin kertoo, ja antaa viitteitä siitä, että nimenomaan kaupungeissa on ongelmia.

Todella katsottava, sellainen koskettava kertomus. Jotta toinen maailmansota ei jäisi paitsioon, toiseksi leffaksi vuokrasin pätkän nimeltä U-Boat. Varmaan huomisen hommia katsella se.

 

[Monttu]

Kannattaa tsekkaa sellainen raina kuin 'Machinist'. Mementotyylinen ajatusta hämmentävä pätkä. Jo reilun vuoden vanha, mutta toimii silti.

Pääosassa tuttu mies uudesta lepakkimiehestä, Christian Bale. Mutta katsokaapa tunnistatteko samaksi tyypiksi..

 

[Paitselo]

Pääosassa tuttu mies uudesta lepakkimiehestä, Christian Bale. Mutta katsokaapa tunnistatteko samaksi tyypiksi..

Kandee myös katsoa Steven Spielbergin ohjaama Empire of the Sun (Auringon valtakunta). Siinäkin on pääosassa Christian Bale. Mutta katsokaapa tunnistatteko samaksi tyypiksi..

 

[Tykki]

London IMAX 3D Theatre

Kävinpä sitten männä viikolla työreissulla anglien maassa ja samalla tuli tsekattua toimittajan sponssaamana Lontoon IMAX 3D leffateatteri. Näytöksessä oli Magnificent Desolation: Walking on the Moon 3D -Tom Hanksin tuottama dokumentin omainen kuu-lyhytelokuva.

Täytyy sanoa, että 20 x 26 metrinen valkokangas on kyllä jo melko cool. Ja samalla tuli ymmärrettyä koko 3D:n mahdollisuudet. No, tuo itse leffa nyt ei ollut oikein mimmoinenkaan, mutta sitä edeltäneet trailerit olivat überupeita! Voin sanoa, että pikkasen hienompia kuin omasta töllöstä katsottu Shrek 3D viritys.

Jos liikutte tuollapäin niin voin suositella. Metrolla vaan Waterloon asemalle ja siitä kävellen perille.

 

[Ted Raikas]

Kandee myös katsoa Steven Spielbergin ohjaama Empire of the Sun (Auringon valtakunta). Siinäkin on pääosassa Christian Bale. Mutta katsokaapa tunnistatteko samaksi tyypiksi..

Huh, enpä ollut koskaan ajatellutkaan, että se pojankloppi siinä on Bale. Siitä kun on aikaakin kun tuon varsin mainion Spielerbergerleffan näin. Mielestäni miehen parhaita ohjauksia, vaikka tuota leffaa ei aina niin ihmeemmin arvosteta.

 

[Erling]

Noniin. Eilen taas eksyin elokuviin ja syytämään lisää rahaa Finnkinon kukkaroon.
Elokuvana oli isäni ykkössuosikista, Johnny Cashista kertova "I walk the line".
Pliisuksi rakkaustarinaksi litistettyhän se vähän on. Johnnyn vaikea suhde isään ja June Carterista sen ainoan oikean löytäminen ja tekeminen ovat elokuvan keskiössä.
Ja tietenkin, Hollywoodista kun tullaan, Johnnyn lääkeriippuvuus on isosti esillä ja miehestä tehdään täysnarkkari, idiootti sekä sydämetön ja itsekeskeinen paskiainen, joka sitten lopussa nöyrtyy ja väksin anelemalla saa Carterin vaimokseen. Ja sit ne pussaa. Ja sit faijakin sanoo et kyl sä oot ihan ok, vaik mä oon täs sua haukkunu ja mollannu viimeset kolkyt vuotta.
Puspus ja halhal.

Ei siinä mitään, rakkauselokuva. Mä en vaan ehkä ikinä itse lähtisi tekemään pelkästään Johnny Cashista tuollaista leffaa. Parhaimmillaan "I walk the line"kin oli kun Cash pääsi bändinsä kanssa kiertueelle Elviksen, Jerry Lee Lewsisin, Orbison ja kumppaneiden kanssa. Tuon ajan ykkösnimet olivat vielä aluksi niin marginaaliyleisön suosiossa ja kiertuelämä oli vaatimatonta. Monet näistä artisteita kokivatkin sitten kovia.
Ja onhan noita leffojakin aiheesta tullut kymmeniä.
Jotenkin vaan en jaksa tätä samaa kaavaa:
Pikku skloddina kuunnellaa salaa tai vahingossa radiosta ihanaa ja salaperäistä musiikkia. Ja faija dokaa.
Sitten yritetään soittaa, mutta sulle sanotaan et sä oot huono.
Sit sä keksit jotain maagista.
Sitten ollaan tähtiä.
Sitten se nousee päähän, ja vaikeudet alkaa tai tulee noutaja.
Jos ei tullut noutaja, vaikeuksista selvitään ja sä oot taas kingi.
Jos tuli noutaja niin sua muistellaan jumalaisena artistina ja kaikkien kovien äijien äitinä.

Mä nyt taas kadotin mun pointin jonnekin, mutta jotenkin jäi valju maku. Tai en minä ainakaan ole kuulemani ja lukemani perusteella saanut Cashista ihan tuollaista ihmisraukan kuvaa. Esimerkiksi Johnny Cashin ja Patrick Carrin työstämä elämänkertakirja "CASH" on täysin erihenkinen.
Ja sitten kun mulle itselleni se Johnny on kuitenkin enemmän sitä "vanha mies mustissa" ja American Recordingsia.
No ehkä se on sit mun vika.

 

[Moto]

Steven Spielbergin Duelista (Kauhun kilometrit på finska) kirjoitettiinkin jo TV-sarja-ketjussa, mutta tämä ketju lienee silti oikeampi paikka.

Dennis Weaverin kuolema palautti mieleeni tuon mainion leffan ja niinpä se tuli hankittua DVD:nä. En tosin tiedä, olisinko hankkinut sitä ainakaan näin nopeasti, jos olisin huomannut että raina tulee töllöstä jo tulevana viikonloppuna.

Melkein ihmetyttää, kuinka niin simppeleistä aineksista koottu leffa voikin olla niin kiehtova ja mukaansatempaava. Elokuvan kuvausten aloittamisen ja TV-ensi-illan välillä ei ollut kuin hieman reilu kuukausi, joten melkoista vauhtia se on parsittu kasaan.

Ekstroissa oleva 35 minuuttinen Making Of-dokumentti on käytännössä Spielbergin monologi. Vaikka heppu puhuu paljon ja asiaa, olisi ehkä silti voinut koittaa hakea kameran eteen joitain muitakin tekemiseen osallistuneita. Tuollaisesta pikaleffasta tuskin on edes olemassa mitään Behind The Scenes-materiaalia tai poistettuja kohtauksia, joten siihen nähden ihan onnistunut dokkari. Käsikirjoittaja Richard Matheson tosin pääsee ääneen omassa, 10 minuuttisessa pätkässään.

On se rekka pelottava...

FLAMMABLE
FLAMMABLE

Kahtokeehan toosaa lauantaina, jos ette ole vielä tätä nähneet. Ja muutenkin...

 

[sininen]

Rakkautta ennen aamua / auringonlaskua

Viikonloppuna katsoin peräkkäisinä päivinä elokuvat Rakkautta ennen aamua ja Rakkautta ennen auringonlaskua. Ensimmäinen oli edelleen lähes yhtä hieno kokemus kuin vuosikymmen sittenkin. Sen ainoa huono puoli oli se, että Julie Delpy varasti show'n kokonaan ja love story jäi vähän taka-alalle.

Rakkautta ennen auringonlaskua oli sitten odotuksiin nähden karmea pettymys. Julie Delpyn Celine oli vuosikymmenen kuluessa muuttunut lumoavasta parikymppisestä neuroottiseksi, rääväsuiseksi ja katkeraksi kolmikymppiseksi. Ethan Hawken Jesse oli sentään vähän aikuistunut. Käsikirjoitus oli lapsellisesta alkuasetelmasta lähtien tönkkö. Dialogi paikoitellen karmaisevaa. Pariisi ei päässyt esille juuri lainkaan - varsinkaan kun vertaa Wieniin Rakkautta ennen aamua-leffassa. Ainoa hyvä puoli mukavan avoin lopetus, mutta ei se mitään pelastanut. Eihän tämän jälkeen voi enää katsoa edes tuota Rakkautta ennen aamua muistamatta kuinka tarina jatkuu tässä jälkimmäisessä leffassa.

Nyt eniten hämmästyttää, että miten tämä Rakkautta ennen auringonlaskua voi keikkua IMDB:n top250-listallakin. Onko minulla näin epäkelpo maku?

 

[sampio]

Minäkin taisin mainita nuo Rakkaudet tässä ketjussa joskus. Todella mielenkiintoisia leffoja mielestäni molemmat, minun makuuni tuo "jatko-osa" ei huonontunut ollenkaan, vaan jatkoi kiehtovalla linjallaan.

Taisin jo aiemminkin sanoa saman, mutta hauskaa, kuinka parituntinen dialogi voi saada lumoihinsa, kuten Rakkaudet tekivät. Osansa tekee kaupungin kuvaukset, osan älykäs keskustelu ja osan näyttelijöiden luontevuus. Täytyy sanoa, että hienoja leffoja, ja todella kaukana perinteisistä romanttisista nyyhkytyksistä. Suosittelen, jos pelkät erikoistehosteet eivät riitä tekemään hyvää elokuvaa.

 

[L. Paraske]

Samaa mieltä sampion kanssa, minustakaan jatko-osa ei jäänyt ollenkaan ensimmäisen varjoon, vaan täydensi hienosti kahden ihmisen tarinaa. Minusta juuri oli se hienoa että ensimmäisessä osassa kaikinpuolin lähes täydelliseltä vaikuttavasta Celinestä olikin aikuisena tullut enemmän ihmismäisempi neurooseineen ja ongelmineen.
Se on toki totta että Pariisi ei samalla tavalla ole tässä esillä kuten Wien oli ensimmäisessä elokuvassa (jossa se oli oikeastaan kolmas päähenkilö), mutta elokuvan reaaliaikainen rakenne ei oikein samalla tavalla anna mahdollisuuksia. Upea leffa joka tapauksessa.

 

[1936]

Commando-elokuvan arvostelu, ala Team Hollola

Commando - nyt loppu vittuilu


ARMEIJAN YLIJÄÄMÄKAUPASTA SINÄ OLET TULLUT
Kaikki Commando elokuvaa koskevat arvostelut lähtevät huumorilinjalle ja tekevät siinä pahan virheen, sillä Commando syvästi vakavasti otettava elokuva, koska siinä on kaikkea mitä kasvua nauttiva AB-mies tarvitsee. Setä Samulin salaisia operaatioita suorittanut erikoisjoukko on sijoitettu uuden henkilöllisyyden turvin elemään rauhallista elämää, kun historian ruumispussit alkavat havisemaan. Luultavasti tämän joukkion edellisiin keikkoihin lukeutui Neuvostoliiton tuleva romahduttaminen, 4-miehen Vietnamin sota, riihioppi ja mitälie kaikkea ammattimies pikkuvinkki kamaa. Joukkion komentaja on sijoitettu itä-valtaan Johtajan kotimaahan, jossa hän on saanut tuikitavallisen itä-Valtalaisen nimen, John Matrix. Sitten taistelutovereitten rivit alkavat harveta erään diktaattori-wannabeen toimesta. Sekä joukkion luopion, Bennetin, joka muistuttaa Freddie Mercuryä steroideissa. Homous nostaa kammottavaa päätään likasammiosta.

Kommandon tytär kidnapataan ja kosto on varma. Auvoinen elo tukkeja kannellessa, peuroja syöttäessä on muuttunut huu is hell vaihteeseen ja henkilökohtainen kolmas maailmansota alkaa. Kommando on henkilö jolle ei vittuilla, hän on mister tont vak mit mii. Jos hän sattuu sille päälle, hän riuhtaisee puhelinkopin maasta (vaikka siellä olisi joku sisällä), hyppää lentokoneesta ilman varjoa ja tappaa kaikki jotka hänen tielleensä sattuvat tiukka ilmekään värähtämättä. Muut toimintatähdet saavat tulla yhtä aikaa päälle, homo Damme, takatukka Seagal, Rambo 1-3 ja vittuuntunut Willis, hän hoitaa kaikki hautaan paljain käsin. Kommandoa ei myöskään haavoittuminen haittaa, se suljetaan mielestä, saatikka, että ruvettaisiin katumaan ihmisten tappamista. Tarvittaessa laitetaan luonnonlaitkin ruotuun. Paskaks vaan ja palamaan, se on Kommandon motto.

JA ARMEIJAN YLIJÄÄMÄKAUPPAAN SINUN ON TULEVA
Lentokoneeseen pistetty Matrix niittaa nokipiikin tuoliin ja valittelee lentopiikattarelle matkatavaransa kuolemanväsymystä. Koska hän on lentosairas hän päättää hypätä lentokoneesta kynttilänä suohon ja jatkaa matkaansa hirveällä vauhdilla kaislat paukkuen. Kommando pistää sitten ostoskeskuksen remonttiin ja teollisuusvartijat lentelevät kuin keilat sinkoradalla. Yeah, hii is van kaikantik mothervukker, toteaa piikki ennenkuin lentää uukutina puolapuihin. Kommando riuhtaisee puhelinkopin maasta, heijaa itsensä hissin päälle, repii autosta penkin irti ja jää auton alle. Mutta vauhti senkuin vain kiihtyy. Sully, mies jonka Kommando lupasi tappaa viimeisenä, kokee itä-valtalaista ironiaa lupauksen pettämisen muodossa ja saa tutustua kivikkoon hammasto edellä. Kommandolle ei nimittäin kerrota vitsejä tyttären piikkauksesta. Sitten hotkaistaan vihreä baretti aamupalaksi ja painellaan shoppaamaan puskutraktorilla. Matrix pakkaa ostoskärriin niin paljon plussaa, että sheriffit tulevat ihmettelemään kulta-asiakastaan ja laittavat Kommandon maijan luukkuun lusimaan.


LENNÄ TAI KUOLE
Onneksi lentopiikatar lukee singon käyttöohjeet ja paukauttaa maijan kylelleen, jolloin Matrix nousee vahingoittumana takakontista ja lähdetään hankkimaan lentokonetta plussakortilla. Epäonniset kätyrit joutuvat kalojen ruuaksi ja eräs vartiokätyri tutustuu otsalohkollaan veneen kokan vedenhalkaisuominaisuuksiin. Sitten yritetään nousta ilmaan ja Matrix lyö konetta nyrkillä ja karjahtaa lennä tai kuole, jolloin kone kirmahtaa ilmaan Fenix-linnun lailla. Moottoreidenkaan ei kannata Kommandolle ryppyillä. Eikä myöskään merivartiostontutkan, joka myöskin hotkaistaan aamupalaksi. Mutta kohta on päivällinen katettu änt nau aim veri hankri.


AAMUPALLA TÄNÄÄN VIHREITÄ BARETTEJA
Sitten Kommando vetää koneen takaosassa pumpin ja stringit päälle ja lastaa kumiveneeseen tuhat kiloa aseita, tönttöä, karhukeihäitä ja naamioväriä. Lentopiikatar saa luvan ottaa yhteyttä kommandojen sturmfuhreriin, kun helvetti räjähtää valloilleen. Ei tarvitse olla ennustaja, että näin tulee hyvin pian käymään. Saamme sitten seurata miten Kommando soutaa pikaveneen lailla rantaan, luultavasti joku kalalaji kuolee samalla sukupuuttoon. Kalojenkaan ei toinna vittuilla Kommandolle, planktonista puhumattakaan. Rannassa ei Kommando jää ottamaan rajatonta rusketusta vaan vetää ylle tetsarit, joihin tulee kiinni: syvyyspommeja, kk, puukko, vesuri, kranaatteja, sinko, viuhkamiimoja, lisää konetuliaseita ja selkään Venomin selkälippu. Uikkarit jäivät luultavasti alle.


KOLMAS MAAILMANSOTA ON ODOTETTEVISSA
Eipä aikaakaan, kun TJ0 paukahtaa varuskunnassa, niin että ginestä ei tulee enää koskaan. Tätä ennen vartiomies saa vesurista. Myöskin kuljetuskomppanian gonat ottavat vastapallotuntumaa onteloammuksen kanssa ja Kommando syöksähtää pusikkoon tetsaamaan. Diktaattori-vannapiin ilkeyden palatsin nurmikkoa aletaan koristelemaan ruumiilla, kun Kommando vetää liipaisinta taakse paskanmarja pusikon takaa. Ainakin sata nokipiikkiä kuolee juostessaan sarjatulta päin. Lopulta joku heittää kranun Kommandon kyykättyihin jalkoihin ja Matrix kahlaa hylsyjen läpi vajaan piiloon. Siellä on hämärää, mutta onneksi pimeäoppi on hallussa ja hän poimii seinältä karhukeihään ja tukun sirkkelinteriä. Piikit vetävät lippaat tyhjiksi vajan seiniin ja sitten Matrix heittää piikkejä sirkkelinterillä otsaan. Hän heittää pois myös talikon ja poimii maasta M60 kk:n ja alkaa ampumaan lihakset pumpissa (lähikuva lihaksista) kaikkea mikä liikkuu. Tämä on leffan ehkä hienoin kohtaus sen tukinkannon ohella. Kun noin tuhat vihollista on tapettu ilman katumuksen häivääkään hän tappaa pumppuhailukolla diktaattori-vannapiin ja syöksyy kellariin hakemaan tytärtään. Hänelläkään ei ole aikaa vuotaa.

VANHAT HYVÄT AJAT MUISTUVAT MIELEEN
Siellähän tytär odottelee ketjupaitaisen Tom of Finland viiksisedän kainalossa. Mitä kauheaa olisikaan tapahtunut, jos tytär olisikin poika? Emme halua edes ajatella. Koskaan en ole nähnyt yhtä selkeää homoa elokuvissa kuin Bennett. Nahkahousut, sormettomat nahkahanskat (näitähän näkee nykyään myös uimapoikien homoeroottisissa painikisoissa), ketjupaita, maiharit ja Freddie Mercury viikset. Ei puutu kuin nahkainen koppalippis. Sitten seuraa hämmentävä keskustelu. Kommando sanoo, että heitä pois se ase ja älä kieltäydy nautinnosta. Bennet kirkuu himosta vapisten, minä en tarvitse tyttöä, minä en tarvitse tyttöä! Olemme sanattomia, sillä eihän Kommando piikkaa ketään leffassa ja ainoassa piikkauskohtauksessa nainen on miehen takana. Oliko sillä strap-on tavi? En halua tietää. Sitten alkaa hirveä puukkotaistelu, jossa Bennet sanoo Matrixin olevan jo vanha, mutta Matrix on vain pumpissa eikä sano sanaakaan. Seuraa siirtyminen pannuhuoneen ehkä homoimpaan kohtaukseen, jossa Bennet kiljahtelee kuin pikkutyttö ja kiimasta vapisten työntää Matrixin päätä tuhka...tuliluukkuun. Onneksi Matrix kontraa tämän viskaamalla Bennetin sähköaitaan, mutta unohti sen seikan, että lether-däddi saa siitä supervoimat. Kaaos on valmis. Matrix ottaa pataan huolella ja Bennet ottaa hänet takaapäin nyrkein ja kertoo, että tulee vanhat hyvät ajat mieleen. Mitä tämä tarkoittaa? Kävivätkö kommandot yhdessä suihkussa? Onneksi Kommando huutaa, häränpaskaa! ja vetää emakkoa niin paljon pataan, että tämä tipahtaa lattialle istumaan. Mutta sitten lether-däddi uhoaa ampuvansa Kommandoa pallien väliin (mit vit?) ja Kommando heittää putken Tom of Finlandin läpi ja lausuu kuolemattomat sanat: päästä vähän höyryjä ulos Bennett. Lopussa Kommandojen öberfuhrer kysyy, että jätitkö meille mitään, niin Kommando vastaa tytär lihaksikkaalla olkapäällään, vain ruumiita.


...kun rokki tuli itä-Saksaan...
+ Tukinkanto
+ Kauriin syöttö
+ Jätskillä naamaan
+ Rynkyllä naamaan
+ Luodilla otsaan
+ Kyynärpäällä otsaan
+ Lentokoneesta hyppy
+ Penkin repäisy
+ Ostoskeskus remontti
+ Plussapisteiden keräys
+ Kaikki vanlainerit
+ Ruumisennätys
+ Lihakset
+ Maastoväri
+ M-60:lla ampumisen lähikuva
+ Räjähdykset
+ Puukotukset



Right? Wrong!
- Homous?
- Liian vähän piikkausta
- Ei ryyppäämistä
- Liian lyhyt
- Nokipiikit ovat pätkineet leffaa



Arvosana: 10 +


Kerrassaan hupaisa arvostelu. Lähteenä www.teamhollola.com

 

[Ted Raikas]

jupster aiheutti aikamoisen antikliimaksin paljastamalla lopussa, että teksti ei ole hänen omaansa.

Meinasin jo ehtiä onnittelemaan hienosta tekstikokonaisuudesta, mutta ei sitten...

Onhan tuo filkka aikamoinen klassikko omalla tavallaan, mutta eipä taida huvittaa katsella sitäkään enää. Pikkupoikana se oli toki maailman paras elokuva.

 

[1936]

jupster aiheutti aikamoisen antikliimaksin paljastamalla lopussa, että teksti ei ole hänen omaansa.

Meinasin jo ehtiä onnittelemaan hienosta tekstikokonaisuudesta, mutta ei sitten...

Kunniaa ei valitettavasti voinut itselleen ottaa tästä. Prkl. Hatunnosto sille kuka lie tuon pätkän kirjoittanut. Muutenkin todella hauskat sivustot, kunhan ei suhtaudu niihin kuten Kiira Korpeen.

Onhan tuo filkka aikamoinen klassikko omalla tavallaan, mutta eipä taida huvittaa katsella sitäkään enää. Pikkupoikana se oli toki maailman paras elokuva.

Mä oon itseasiassa alkanut keräilemään joitain noita teinivuosien leffoja. Useat näistä nimenomaan Arskan leffoja. Nyt kun niitä katsoo, niin tietyt nostalgiset fiilikset nousee pintaan. Totall Recall hyvä esimerkki tahottamasta huumorista ja camp-hengestä. Toki sitä löytyy tuosta Commandostakin.

Eilen ostin alennuksesta Robocop-trilogian. Eka osa Verhoevenin ohjaamana nosti vielä hyviä fiiliksiä, mutta jatko-osat...Hyi hyi. Robocopin pääpahiksena kakkososassa Nuke-huumeeseen narkotisoinut cyborgi-robotti. WTF :)

 

[sampio]

Oskari

Viime yönä lahjottiin ihmisiä oscareilla. Crash vei parhaan leffan pystin homolehmipoikien tekokynsistä. Miespääosan sai joku nobody Capotesta, naispääosa meni Witherspoonin Reeselle viivalla kävelemisestä. Sivuosaoscarit nappasivat Rachel Weisz ja Yrjö Klooni. Crash keräsi nopealla mulkaisulla kolme oscaria, yksikään leffa ei ollut selkeästi ylitse muiden.

http://www.oscars.com/oscarnight/winners/index.html

 

[Leon]

Miespääosan sai joku nobody Capotesta

Heh, vai nobody. Nuo pääosaoskarit tuppaavat yleensä menemään osaaville näyttelijöille, ei kansikuvapojille. Juuri leffan nähneenä voin kertoa, ettei mennyt välttämättä ihan väärään osoitteeseen tuo pysti.

 

[ms.qvist]

Miespääosan sai joku nobody Capotesta,...

En nyt sanoisi, että Philip Seymour Hoffman on ihan nobody näyttelijänä. Tehnyt ennemmin vakuuttaviakin roolisuorituksia sivurooleissa, listalta löytyy mm. seuraavia leffoja: 25th Hour, Cold Mountain, Red Dragon, Magnolia (se hoitsu joka hoisi sitä syöpään kuolevaa rikasta äijää), Happiness.

http://www.imdb.com/name/nm0000450/

Itse pidin erityisesti hänen roolitöistään Magnoliassa ja Happiness'issa.

vlad.

 

[Troy]

Tuli eilen katsottua Cinderella man ja täytyy sanoa, että olipas loistava leffa. Suosittelen erittäin lämpimästi kaikille.

Edit: Tarkistettu arviota Sampion kannustamana. "Hyvä" oli tosiaan reilusti alakanttiin sanottu tästä leffasta. Tsekatkaa itse jos ette ole sitä jo tehneet. :)

 

[sampio]

Höh, mutta sehän on tuollainen ruma ja lihava klimppi, aivan kuten Paul Giamatti, toinen nobody. Mielestäni pääosaoscar olisi kuulunut Owen Wilsonille.

---

Owen Wilsonista tulikin mieleeni, että jätin lauantaina ensimmäistä kertaa maksetun leffan kesken. Vuokrasin The Wedding Crashersin (Kuokkavieraat tjsp.), kun luulin, että haluan nähdä kreisikomedian. Oli vähän liian kreisi. Ironista tässä oli se, että päädyin ko. leffaan Crashin sijaan.

 

[sampio]

Tuli eilen katsottua Cinderella man ja täytyy sanoa, että olipas hyvä leffa. Suosittelen erittäin lämpimästi kaikille.

Ei hyvä vaan loistava. Crowe ei petä megatähdistä koskaan ja Giamatti on loistava niljake. Parasta leffassa oli kuitenkin se, että Howard oli saanut pidettyä tarinan kasassa siten, ettei tuhkimotarina vaipunut yltiöpäiseen sentimentaalisuuteen.

 

[Ramchester]

Crash vei parhaan leffan pystin homolehmipoikien tekokynsistä.

Kiitos! Ensi vuonna sitten uudestaan Oscar-jahtiin uudella idealla. Village Peoplen homolänkkäri on siis jo käytetty, mutta vielä on jäljellä intiaani, rakennusmies, merimies ja poliisi.


edit: epäilyttävän linkin poisto

 

[wade]

Philip Seymour on todellakin turhake, mutta Owen Wilsonin mainitseminen edes samassa lauseessa on loukkaus koko näyttelijäkuntaa kohtaan. Samoin Clooneyn Oscar, mutta onneksi Rachel Weisz sai Oscarin. Söpöjä hyviä näyttelijöita kun ei maailmassa koskaan ole liikaa. On muuten huomattavasti parempi näyttelijä kuin Reese ja uskottavampi roolissa kuin roolissa.

 

[psychodad]

Höh, mutta sehän on tuollainen ruma ja lihava klimppi, aivan kuten Paul Giamatti, toinen nobody. Mielestäni pääosaoscar olisi kuulunut Owen Wilsonille.

Mitä helvettiä? Phillip Seymour Hoffman on loistava näyttelijä, ja tehnyt jo useita rooleja joista olisi voinut pystin voittaa. Yksi suurimpia suosikkejani ollut jo reilusti yli kymmenen vuotta, kaveri tekee uskomattoman hienoja sivurooleja ja nykyään onneksi myös päärooleja.

Owen wilsonin elokuvaa en ole nähnyt, mutta hän ei mielestäni ollut edes ehdolla? En ole kyllä kaverilta nähnyt vielä yhtään hyvää roolia koskaan, kaikki ovat olleet jotain aivottomia paskakomedioita joissa Jackie Chan on mukana tms.

Oscar meni täysin oikeaan osoitteeseen, ja toivottavasti samalle miehelle jatkossakin.

 

[sampio]

Jos söpöydestä puhutaan, on Reese mielestäni ykkönen. Rachel on kyllä viekkaan kaunis, ei siinä mitään. Clooneyn söpöydestä ja oscarista en osaa sanoa.

Owen Wilson on käsittämätön kaveri. Kaikessa ärsyttävyydessään ja leffojensa kuvottavuudessa hänessä on jotain kiehtovaa. Ehkä hänen rooliensa myötä syntynyt kuva vilpittömästä kusipäisyydestä on se kiehtova puoli, tiedä häntä. Tätä kaveria en osaa kuvitella vakavaan rooliin.