Jatkoajan leffakerho

[peruspata]

Katselin eilen tämän legendaarisen, henkeäsäväyttävän vanhan lätkäaiheisen leffan, jossa Dean Youngblood yrittää raivata tietään isänsä maatilalta farmiliigaan ja edelleen NHL:n palkkalistoille.

Minäkin kävin poimimassa Youngbloodin mukaan vuokraamosta. Joskus kouluiässä sen toki olin aiemmin nähnyt, mutta sen verran kauan siitä oli, että aivan kaikkea en muistanut. Tunteisiin vetoavasti oli kyllä todella tuo elokuva tehty, muutamaa kohtaa vain mielessään mietti, että olisiko löytynyt ihan vastaavuutta aidosta elämästä. No, sinänsähän tosiasioihin pohjautuminen ei ollut se tuon elokuvan juttu.

 

[jesse72]

Sunnuntaina tuli käytyä katsomassa tuo Matti elokuva niin kuin 92000 muutakin hörhöä..

Elokuva alkaa Jasper Pääkkösen kertojaäänellä vankilasta ja heti tulee näitä Matin kuolemattomia lausahduksia. Itse Masan urheilu-ura on hävettävän pienessä roolissa kun kyseessä on jätkä jolla on tuollaiset meriitit. Leffassa ollaan MM-kisoissa 1987, mäkiviikolla 87-88 ja lopuksi Lahden MM-kisoissa 1989. Pääasiassa keskitytään örveltämiseen ja muuhun oheistoimintaan.

Juha Veijonen ( Matti Pulli) on taas loistava ihmisenä joka oikeasti välittää ja on huolissaan Matista. Jasper Pääkkönen pääroolissa on jopa yllättävän hyvä, mutta Peter Franzer limanaljuska Nick Nevadana vetää pinnat kotiin, samoin Jope Ruonansuu on strippipaikan isäntänä onnistuu. Naisrooleista Merviä esittävä näyttelijä onnistuu mainioisti, tosin Mervin rumuuteen ei päästä edes maskilla..

Leffassa on ilmeisen paljon faktaa, kämpän hajoittaminen ennen mäkiviikkoa 87-88, hotellissa riehuminen MM-Lahdessa 89 ja pientä wittuilua saa osakseen nipottava joukkuekaveri Kojonmäki ( Kojonkosken kanssa Matilla taisi olla aina sukset ristissä..). Myös leirillä tapahtunut kioskimurto on päässyt mukaan, mutta oikeassa elämässä tuo keikka tehtiin joukkuekaverin kanssa joka taisi olla Veli-Matti Ahonen (kuka muistaa..?).

Mukava leffa joka kirvoitti monet naurut, mutta herätti myös aitoa sääliä Mattia kohtaan. Hieno urheilija joka ei koskaan ole pystynyt elämään normaalia elämää, kuten leffassa toteaa.

 

[V-man]

Matti

Ihan hauskahan tuo Matti oli. Tuosta 2h 20min kestosta olisi voinut kyllä helposti leikata pois ainakin 30min. Identtisiä ryyppyreissuja oli liian monta. Perse puutui ja leffa alkoi kyllästyttää. Olisihan tuon voinut lykätä videokatseluunkin ja satsata nuo rahat vaikka Kummelin uusimpaan.

Tyylipisteet 18 17 18 18 17.5

 

[sampio]

Mielenkiintoisia tulokkaita Applen trailerisivuilta:

Water ja Apocalypto.

Myös Miami Vice, Munich ja Vaaleanpunainen pantteri vaikuttivat mielenkiintoisilta omissa luokissaan. Pirates of Caribbean näytti loikanneen oikein kunnolla Bruckheimer-luokkaan. Ensimmäinen oli vielä katsottava ja ihan viihdyttävä, mutta tuo toinen vaikutti yhdeltä käsistä karanneelta erikoistehosteelta trailerin perusteella.

 

[sampio]

Kiukun parempi puoli

Draamakomediaa yh-mamista, jonka mies on lähtenyt ja jättänyt neljän tyttären kanssa elämään. Radio-dj, joka on entinen baseball-tähti sekoittaa mamman kuvioita, ja hersyvää huumoria piisaa. Juonta ei viitsi spoilata enempää. Positiivinen yllätys, kuten oli loppuratkaisukin.

***½

Yllättävän erilainen romanttinen komedia, jos tuo on edes oikea genre tälle leffalle. Draama, jossa on hiukan huumoria ja ripaus romantiikkaa. Ei tämä ollut mikään mieleenpainuva kokemus, mutta piristävä poikkeus tusinaromantiikasta kuitenkin. Ja vaikka jo ehdin julistaa leffan mielummin totiseksi kuin hömpäksi, tarjosi se kerran minulle totaalisen repeämisen. Se kuvitteellinen ruokapöytäkohtaus oli kaikessa yllätävyydessään aivan loistava! Jätetään kertomatta enempää, jos joku tämän sattuu vaikka mulkaisemaan.

 

[1936]

Walk The Line

Kävin eilen katsomassa Johnny Cashin elämästä kertovan elokuvan Walk The Line. Elokuva alkaa Cashin legendaarisesta keikasta Folsomin vankilassa, josta siirtyy lapsuuteen ja etenee siitä kronologisesti eteenpäin.

Suosittelen elokuvaa lämpimästi. Joaquin Phoenix tekee ehkä parhaimman roolisuorituksensa. Näyttelijälle sopii lapsuuden traumoista kärsivän henkilön roolit, vrt. Gladiaattori. Sekä Reese Witherspoon (?) ja Joaquin laulavat itse osuutensa elokuvassa.

Koskettava ja hieno elokuva. Asteikolla 1-5, vahva 4.

 

[Petrick]

Doom

Vihdoin tuli tämäkin raina nähtyä. Vähän kaksijakoinen fiilis kyl jäi, toisaalta välillä oli sopivan painostavaa fiilistä, välillä ihan turhaa höpöhöpöä henkilöiden kesken. Tämähän on Doom, eikä mikään draama.

Juoni? Mikä juoni... Lisää toimintaa olisin kyl kaivannut ja first person view oli varsin jees. Tosin jos ei Doomit peleinä ole tuttuja, niin tuskinpa irtoaa tästä leffasta mitään. Tosin katsoinhan Mortal Kombat 1 leffankin kivuitta...

 

[sampio]

Cinderella Man

Katsoin lauantai-iltana Russel Crowen tähdittämän ja Ron Howardin ohjaaman leffan, joka perustuu James J. Braddockin elämään. Lyhyestä virsi kaunis: Braddock on nyrkkeilijä, jonka ura on liki kuopattu, kunnes hän saa yllättäen uuden mahdollisuuden, ja tuhkimotarina on valmis. Perusidea saattaa vaikuttaa hyvin sentimentaaliselta, mutta mielestäni Howard on saanut pidettyä paketin kasassa todella hyvin. Mukana on suuria tunteita, pettymyksiä ja toivoa, mutta mihinkään yltiöpäiseen lässytykseen leffa ei vajoa.

Arvattavan, mutta hyvin toimivan tarinan lisäksi Crowe on (jälleen) hyvä. Sivuosassa Braddockin managerina häärii Paul Giamatti, joka on myös omia suosikkejani, sekä Renee Zellweger, joka taas ei ole suosikkejani, mutta on kyllä onnistunut muutamissa draamarooleissaan, jotka olen nähnyt.

Mielestäni Cinderella Manissa oli kaikki ne elementit, joita elokuvissa arvostan. Howard osasi välttää tarinan mahdollistamat ylilyönnit ja imelyydet, näyttelijäsuoritukset olivat vahvoja, tarina mielenkiintoinen ja nyrkkeilykohtauksissa oli pieniä nykytekniikan mahdollistamia jippoja tuomassa lisäsävyä. Oikeastaan en jäänyt kaipaamaan kuin hiukan vahvempaa ajankuvaa, itseäni kun kiinnostaa itse tarinan lisäksi seurata myös leffan tarjoamia historiallisia säväreitä.

Asteikolla 1-5 hyvin vahva nelonen.

 

[Koirapoika]

Kävin eilen katsomassa Johnny Cashin elämästä kertovan elokuvan Walk The Line. Elokuva alkaa Cashin legendaarisesta keikasta Folsomin vankilassa, josta siirtyy lapsuuteen ja etenee siitä kronologisesti eteenpäin.

Suosittelen elokuvaa lämpimästi. Joaquin Phoenix tekee ehkä parhaimman roolisuorituksensa. Näyttelijälle sopii lapsuuden traumoista kärsivän henkilön roolit, vrt. Gladiaattori. Sekä Reese Witherspoon (?) ja Joaquin laulavat itse osuutensa elokuvassa.

Koskettava ja hieno elokuva. Asteikolla 1-5, vahva 4.

Sama leffa on käyty katsomassa ja pidin suuresti. Oli ainakin Cashin lavamaneerit katsottu tarkkaan ja samoin vedettiin. Ainakin sen mukaan mitä vähää on Cash vainaan esiintymistä nähnyt. En yleensä herkisty elokuvaa katsoessa, mutta nyt oli jo vähintään lähellä. Hieno leffa.

Witherspoon oli oikein nätti.

Mutta sitten tämä juuri telsusta tuleva Daredevil, huikeaa pökkelöintiä. Pystyyn nostetut taikinat vetää elämänsä rooleja.

 

[obi-wan]

München

Tuli juuri käytyä kyseinen tapaus katsomassa ja näin vielä kummemmin sulattelematta totean vain että olipas aivan mahtava elokuva.

En voi muuta kuin vilpittömästi suositella ja sitä melkein kolmen tunnin mittaakaan ei kannata pelätä.Meni meinaan 3 tuntia suhteellisen nopeasti.

*****

Kyllä se Spielberg vain osaa.

 

[Germanicus]

Onko kukaan teistä nähnyt leffaa nimeltä Emily Rosen riivaaja? Kiinnostaisi nimittäin kybällä ko. elokuva. Mitään tietoa koska tulee DVD:lle?

 

[Mustaine]

Katsoin lauantai-iltana Russel Crowen tähdittämän ja Ron Howardin ohjaaman leffan, joka perustuu James J. Braddockin elämään. Lyhyestä virsi kaunis: Braddock on nyrkkeilijä, jonka ura on liki kuopattu, kunnes hän saa yllättäen uuden mahdollisuuden, ja tuhkimotarina on valmis.

Vastaavasti tulee mieleen myös Dennis Quadin tähdittämä The Rookie, pari vuotta vanha elokuva. Yksi parhaita näkemiäni urheiluleffoja. Päädyin vuokraamaan tämän sillä perusteilla, että siinä on yksi erittäin hyvä Steve Earlen biisi ja pidin myös itse elokuvasta.

Ja periamerikkalaiseen tapaan, perustuu tositarinaan, jossa yli kolmekymppinen baseball-syöttäjä, jolla on hirmuinen syöttökäsi, päättää vielä kerran koettaa try-outilla ammattilais-joukkueeseen. Pääsee toteuttamaan unelmaansa, pelaamaan muutaman pelin huipputasolla. DVD:llä myös ekstroja oikean sällin taustoista.

 

[Vintsukka]

Onko kukaan teistä nähnyt leffaa nimeltä Emily Rosen riivaaja? Kiinnostaisi nimittäin kybällä ko. elokuva. Mitään tietoa koska tulee DVD:lle?

Leffa on todella mielenkiintoinen ja suosittelen ehdottomasti. Mutta mitään säikkyleffaa on sitten turha odottaa, menee enemmänkin draaman puolelle.

DVD-julkaisusta en tiedä, Ameriikan puolella tämä on jo ehditty julkaista ja sieltä tilasin omani. Playn mukaan brittipainos ilmestyy 20.3. ja harvoin Suomi-versiot paljon pidempään vievät. Kumma kyllä yleensä kovin tietäväinen Plazan julkaisuaikataulu ei tiedä leffasta mitään.

 

[peruspata]

Juuret Deltan sydämessä oli tuorein bongaukseni Makuunista ja juuri äskettäin tuli katsottua se. Ei oikein tiennyt, mitä tuleman pitää, sillä tähtinä oli Alfre Woodard, Wesley Snipes, Esther Rolle, Al Freeman jr and so on. Minulle, joka en ole kauhean asiantunteva leffojen alalla, kaikille yhteinen nimittäjä oli never heard.

Oli silti vallaton tarina, koskettava ja mukaansatempaava. Nuori kahden lapsen yh-äiti lähtee Chicagosta maalle enonsa luo, aivan uuteen ympäristöön, työttömän toimesta töihin enon yritykseen, ja muutenkin pois Amerikan Lahden kadun meiningistä. Mielenkiintoinen kuvaus ongelmista toiseen kiitäneen naisen pääsystä elämässä eteenpäin. Kuten kannessa sanotaan, matka pimeydestä takaisin valoon.

Rotusorto liittyy elokuvaan sivujuonessa, jossa mennään takaisin itsenäisyystaistelun aikoihin, sekä orjuuteen, mutta muuten rasismi ei sinänsä ole tämän elokuvan teema. Todella koskettava sivupolku kumminkin. Näyttelijät ovat kaikki tummaihoisia, joten heidän elinympäristöstään ja -mahdollisuuksistaan tämä elokuva kuitenkin kertoo, ja antaa viitteitä siitä, että nimenomaan kaupungeissa on ongelmia.

Todella katsottava, sellainen koskettava kertomus. Jotta toinen maailmansota ei jäisi paitsioon, toiseksi leffaksi vuokrasin pätkän nimeltä U-Boat. Varmaan huomisen hommia katsella se.

 

[Monttu]

Kannattaa tsekkaa sellainen raina kuin 'Machinist'. Mementotyylinen ajatusta hämmentävä pätkä. Jo reilun vuoden vanha, mutta toimii silti.

Pääosassa tuttu mies uudesta lepakkimiehestä, Christian Bale. Mutta katsokaapa tunnistatteko samaksi tyypiksi..

 

[Paitselo]

Pääosassa tuttu mies uudesta lepakkimiehestä, Christian Bale. Mutta katsokaapa tunnistatteko samaksi tyypiksi..

Kandee myös katsoa Steven Spielbergin ohjaama Empire of the Sun (Auringon valtakunta). Siinäkin on pääosassa Christian Bale. Mutta katsokaapa tunnistatteko samaksi tyypiksi..

 

[Tykki]

London IMAX 3D Theatre

Kävinpä sitten männä viikolla työreissulla anglien maassa ja samalla tuli tsekattua toimittajan sponssaamana Lontoon IMAX 3D leffateatteri. Näytöksessä oli Magnificent Desolation: Walking on the Moon 3D -Tom Hanksin tuottama dokumentin omainen kuu-lyhytelokuva.

Täytyy sanoa, että 20 x 26 metrinen valkokangas on kyllä jo melko cool. Ja samalla tuli ymmärrettyä koko 3D:n mahdollisuudet. No, tuo itse leffa nyt ei ollut oikein mimmoinenkaan, mutta sitä edeltäneet trailerit olivat überupeita! Voin sanoa, että pikkasen hienompia kuin omasta töllöstä katsottu Shrek 3D viritys.

Jos liikutte tuollapäin niin voin suositella. Metrolla vaan Waterloon asemalle ja siitä kävellen perille.

 

[Ted Raikas]

Kandee myös katsoa Steven Spielbergin ohjaama Empire of the Sun (Auringon valtakunta). Siinäkin on pääosassa Christian Bale. Mutta katsokaapa tunnistatteko samaksi tyypiksi..

Huh, enpä ollut koskaan ajatellutkaan, että se pojankloppi siinä on Bale. Siitä kun on aikaakin kun tuon varsin mainion Spielerbergerleffan näin. Mielestäni miehen parhaita ohjauksia, vaikka tuota leffaa ei aina niin ihmeemmin arvosteta.

 

[Erling]

Noniin. Eilen taas eksyin elokuviin ja syytämään lisää rahaa Finnkinon kukkaroon.
Elokuvana oli isäni ykkössuosikista, Johnny Cashista kertova "I walk the line".
Pliisuksi rakkaustarinaksi litistettyhän se vähän on. Johnnyn vaikea suhde isään ja June Carterista sen ainoan oikean löytäminen ja tekeminen ovat elokuvan keskiössä.
Ja tietenkin, Hollywoodista kun tullaan, Johnnyn lääkeriippuvuus on isosti esillä ja miehestä tehdään täysnarkkari, idiootti sekä sydämetön ja itsekeskeinen paskiainen, joka sitten lopussa nöyrtyy ja väksin anelemalla saa Carterin vaimokseen. Ja sit ne pussaa. Ja sit faijakin sanoo et kyl sä oot ihan ok, vaik mä oon täs sua haukkunu ja mollannu viimeset kolkyt vuotta.
Puspus ja halhal.

Ei siinä mitään, rakkauselokuva. Mä en vaan ehkä ikinä itse lähtisi tekemään pelkästään Johnny Cashista tuollaista leffaa. Parhaimmillaan "I walk the line"kin oli kun Cash pääsi bändinsä kanssa kiertueelle Elviksen, Jerry Lee Lewsisin, Orbison ja kumppaneiden kanssa. Tuon ajan ykkösnimet olivat vielä aluksi niin marginaaliyleisön suosiossa ja kiertuelämä oli vaatimatonta. Monet näistä artisteita kokivatkin sitten kovia.
Ja onhan noita leffojakin aiheesta tullut kymmeniä.
Jotenkin vaan en jaksa tätä samaa kaavaa:
Pikku skloddina kuunnellaa salaa tai vahingossa radiosta ihanaa ja salaperäistä musiikkia. Ja faija dokaa.
Sitten yritetään soittaa, mutta sulle sanotaan et sä oot huono.
Sit sä keksit jotain maagista.
Sitten ollaan tähtiä.
Sitten se nousee päähän, ja vaikeudet alkaa tai tulee noutaja.
Jos ei tullut noutaja, vaikeuksista selvitään ja sä oot taas kingi.
Jos tuli noutaja niin sua muistellaan jumalaisena artistina ja kaikkien kovien äijien äitinä.

Mä nyt taas kadotin mun pointin jonnekin, mutta jotenkin jäi valju maku. Tai en minä ainakaan ole kuulemani ja lukemani perusteella saanut Cashista ihan tuollaista ihmisraukan kuvaa. Esimerkiksi Johnny Cashin ja Patrick Carrin työstämä elämänkertakirja "CASH" on täysin erihenkinen.
Ja sitten kun mulle itselleni se Johnny on kuitenkin enemmän sitä "vanha mies mustissa" ja American Recordingsia.
No ehkä se on sit mun vika.

 

[Moto]

Steven Spielbergin Duelista (Kauhun kilometrit på finska) kirjoitettiinkin jo TV-sarja-ketjussa, mutta tämä ketju lienee silti oikeampi paikka.

Dennis Weaverin kuolema palautti mieleeni tuon mainion leffan ja niinpä se tuli hankittua DVD:nä. En tosin tiedä, olisinko hankkinut sitä ainakaan näin nopeasti, jos olisin huomannut että raina tulee töllöstä jo tulevana viikonloppuna.

Melkein ihmetyttää, kuinka niin simppeleistä aineksista koottu leffa voikin olla niin kiehtova ja mukaansatempaava. Elokuvan kuvausten aloittamisen ja TV-ensi-illan välillä ei ollut kuin hieman reilu kuukausi, joten melkoista vauhtia se on parsittu kasaan.

Ekstroissa oleva 35 minuuttinen Making Of-dokumentti on käytännössä Spielbergin monologi. Vaikka heppu puhuu paljon ja asiaa, olisi ehkä silti voinut koittaa hakea kameran eteen joitain muitakin tekemiseen osallistuneita. Tuollaisesta pikaleffasta tuskin on edes olemassa mitään Behind The Scenes-materiaalia tai poistettuja kohtauksia, joten siihen nähden ihan onnistunut dokkari. Käsikirjoittaja Richard Matheson tosin pääsee ääneen omassa, 10 minuuttisessa pätkässään.

On se rekka pelottava...

FLAMMABLE
FLAMMABLE

Kahtokeehan toosaa lauantaina, jos ette ole vielä tätä nähneet. Ja muutenkin...

 

[sininen]

Rakkautta ennen aamua / auringonlaskua

Viikonloppuna katsoin peräkkäisinä päivinä elokuvat Rakkautta ennen aamua ja Rakkautta ennen auringonlaskua. Ensimmäinen oli edelleen lähes yhtä hieno kokemus kuin vuosikymmen sittenkin. Sen ainoa huono puoli oli se, että Julie Delpy varasti show'n kokonaan ja love story jäi vähän taka-alalle.

Rakkautta ennen auringonlaskua oli sitten odotuksiin nähden karmea pettymys. Julie Delpyn Celine oli vuosikymmenen kuluessa muuttunut lumoavasta parikymppisestä neuroottiseksi, rääväsuiseksi ja katkeraksi kolmikymppiseksi. Ethan Hawken Jesse oli sentään vähän aikuistunut. Käsikirjoitus oli lapsellisesta alkuasetelmasta lähtien tönkkö. Dialogi paikoitellen karmaisevaa. Pariisi ei päässyt esille juuri lainkaan - varsinkaan kun vertaa Wieniin Rakkautta ennen aamua-leffassa. Ainoa hyvä puoli mukavan avoin lopetus, mutta ei se mitään pelastanut. Eihän tämän jälkeen voi enää katsoa edes tuota Rakkautta ennen aamua muistamatta kuinka tarina jatkuu tässä jälkimmäisessä leffassa.

Nyt eniten hämmästyttää, että miten tämä Rakkautta ennen auringonlaskua voi keikkua IMDB:n top250-listallakin. Onko minulla näin epäkelpo maku?

 

[sampio]

Minäkin taisin mainita nuo Rakkaudet tässä ketjussa joskus. Todella mielenkiintoisia leffoja mielestäni molemmat, minun makuuni tuo "jatko-osa" ei huonontunut ollenkaan, vaan jatkoi kiehtovalla linjallaan.

Taisin jo aiemminkin sanoa saman, mutta hauskaa, kuinka parituntinen dialogi voi saada lumoihinsa, kuten Rakkaudet tekivät. Osansa tekee kaupungin kuvaukset, osan älykäs keskustelu ja osan näyttelijöiden luontevuus. Täytyy sanoa, että hienoja leffoja, ja todella kaukana perinteisistä romanttisista nyyhkytyksistä. Suosittelen, jos pelkät erikoistehosteet eivät riitä tekemään hyvää elokuvaa.

 

[L. Paraske]

Samaa mieltä sampion kanssa, minustakaan jatko-osa ei jäänyt ollenkaan ensimmäisen varjoon, vaan täydensi hienosti kahden ihmisen tarinaa. Minusta juuri oli se hienoa että ensimmäisessä osassa kaikinpuolin lähes täydelliseltä vaikuttavasta Celinestä olikin aikuisena tullut enemmän ihmismäisempi neurooseineen ja ongelmineen.
Se on toki totta että Pariisi ei samalla tavalla ole tässä esillä kuten Wien oli ensimmäisessä elokuvassa (jossa se oli oikeastaan kolmas päähenkilö), mutta elokuvan reaaliaikainen rakenne ei oikein samalla tavalla anna mahdollisuuksia. Upea leffa joka tapauksessa.

 

[1936]

Commando-elokuvan arvostelu, ala Team Hollola

Commando - nyt loppu vittuilu


ARMEIJAN YLIJÄÄMÄKAUPASTA SINÄ OLET TULLUT
Kaikki Commando elokuvaa koskevat arvostelut lähtevät huumorilinjalle ja tekevät siinä pahan virheen, sillä Commando syvästi vakavasti otettava elokuva, koska siinä on kaikkea mitä kasvua nauttiva AB-mies tarvitsee. Setä Samulin salaisia operaatioita suorittanut erikoisjoukko on sijoitettu uuden henkilöllisyyden turvin elemään rauhallista elämää, kun historian ruumispussit alkavat havisemaan. Luultavasti tämän joukkion edellisiin keikkoihin lukeutui Neuvostoliiton tuleva romahduttaminen, 4-miehen Vietnamin sota, riihioppi ja mitälie kaikkea ammattimies pikkuvinkki kamaa. Joukkion komentaja on sijoitettu itä-valtaan Johtajan kotimaahan, jossa hän on saanut tuikitavallisen itä-Valtalaisen nimen, John Matrix. Sitten taistelutovereitten rivit alkavat harveta erään diktaattori-wannabeen toimesta. Sekä joukkion luopion, Bennetin, joka muistuttaa Freddie Mercuryä steroideissa. Homous nostaa kammottavaa päätään likasammiosta.

Kommandon tytär kidnapataan ja kosto on varma. Auvoinen elo tukkeja kannellessa, peuroja syöttäessä on muuttunut huu is hell vaihteeseen ja henkilökohtainen kolmas maailmansota alkaa. Kommando on henkilö jolle ei vittuilla, hän on mister tont vak mit mii. Jos hän sattuu sille päälle, hän riuhtaisee puhelinkopin maasta (vaikka siellä olisi joku sisällä), hyppää lentokoneesta ilman varjoa ja tappaa kaikki jotka hänen tielleensä sattuvat tiukka ilmekään värähtämättä. Muut toimintatähdet saavat tulla yhtä aikaa päälle, homo Damme, takatukka Seagal, Rambo 1-3 ja vittuuntunut Willis, hän hoitaa kaikki hautaan paljain käsin. Kommandoa ei myöskään haavoittuminen haittaa, se suljetaan mielestä, saatikka, että ruvettaisiin katumaan ihmisten tappamista. Tarvittaessa laitetaan luonnonlaitkin ruotuun. Paskaks vaan ja palamaan, se on Kommandon motto.

JA ARMEIJAN YLIJÄÄMÄKAUPPAAN SINUN ON TULEVA
Lentokoneeseen pistetty Matrix niittaa nokipiikin tuoliin ja valittelee lentopiikattarelle matkatavaransa kuolemanväsymystä. Koska hän on lentosairas hän päättää hypätä lentokoneesta kynttilänä suohon ja jatkaa matkaansa hirveällä vauhdilla kaislat paukkuen. Kommando pistää sitten ostoskeskuksen remonttiin ja teollisuusvartijat lentelevät kuin keilat sinkoradalla. Yeah, hii is van kaikantik mothervukker, toteaa piikki ennenkuin lentää uukutina puolapuihin. Kommando riuhtaisee puhelinkopin maasta, heijaa itsensä hissin päälle, repii autosta penkin irti ja jää auton alle. Mutta vauhti senkuin vain kiihtyy. Sully, mies jonka Kommando lupasi tappaa viimeisenä, kokee itä-valtalaista ironiaa lupauksen pettämisen muodossa ja saa tutustua kivikkoon hammasto edellä. Kommandolle ei nimittäin kerrota vitsejä tyttären piikkauksesta. Sitten hotkaistaan vihreä baretti aamupalaksi ja painellaan shoppaamaan puskutraktorilla. Matrix pakkaa ostoskärriin niin paljon plussaa, että sheriffit tulevat ihmettelemään kulta-asiakastaan ja laittavat Kommandon maijan luukkuun lusimaan.


LENNÄ TAI KUOLE
Onneksi lentopiikatar lukee singon käyttöohjeet ja paukauttaa maijan kylelleen, jolloin Matrix nousee vahingoittumana takakontista ja lähdetään hankkimaan lentokonetta plussakortilla. Epäonniset kätyrit joutuvat kalojen ruuaksi ja eräs vartiokätyri tutustuu otsalohkollaan veneen kokan vedenhalkaisuominaisuuksiin. Sitten yritetään nousta ilmaan ja Matrix lyö konetta nyrkillä ja karjahtaa lennä tai kuole, jolloin kone kirmahtaa ilmaan Fenix-linnun lailla. Moottoreidenkaan ei kannata Kommandolle ryppyillä. Eikä myöskään merivartiostontutkan, joka myöskin hotkaistaan aamupalaksi. Mutta kohta on päivällinen katettu änt nau aim veri hankri.


AAMUPALLA TÄNÄÄN VIHREITÄ BARETTEJA
Sitten Kommando vetää koneen takaosassa pumpin ja stringit päälle ja lastaa kumiveneeseen tuhat kiloa aseita, tönttöä, karhukeihäitä ja naamioväriä. Lentopiikatar saa luvan ottaa yhteyttä kommandojen sturmfuhreriin, kun helvetti räjähtää valloilleen. Ei tarvitse olla ennustaja, että näin tulee hyvin pian käymään. Saamme sitten seurata miten Kommando soutaa pikaveneen lailla rantaan, luultavasti joku kalalaji kuolee samalla sukupuuttoon. Kalojenkaan ei toinna vittuilla Kommandolle, planktonista puhumattakaan. Rannassa ei Kommando jää ottamaan rajatonta rusketusta vaan vetää ylle tetsarit, joihin tulee kiinni: syvyyspommeja, kk, puukko, vesuri, kranaatteja, sinko, viuhkamiimoja, lisää konetuliaseita ja selkään Venomin selkälippu. Uikkarit jäivät luultavasti alle.


KOLMAS MAAILMANSOTA ON ODOTETTEVISSA
Eipä aikaakaan, kun TJ0 paukahtaa varuskunnassa, niin että ginestä ei tulee enää koskaan. Tätä ennen vartiomies saa vesurista. Myöskin kuljetuskomppanian gonat ottavat vastapallotuntumaa onteloammuksen kanssa ja Kommando syöksähtää pusikkoon tetsaamaan. Diktaattori-vannapiin ilkeyden palatsin nurmikkoa aletaan koristelemaan ruumiilla, kun Kommando vetää liipaisinta taakse paskanmarja pusikon takaa. Ainakin sata nokipiikkiä kuolee juostessaan sarjatulta päin. Lopulta joku heittää kranun Kommandon kyykättyihin jalkoihin ja Matrix kahlaa hylsyjen läpi vajaan piiloon. Siellä on hämärää, mutta onneksi pimeäoppi on hallussa ja hän poimii seinältä karhukeihään ja tukun sirkkelinteriä. Piikit vetävät lippaat tyhjiksi vajan seiniin ja sitten Matrix heittää piikkejä sirkkelinterillä otsaan. Hän heittää pois myös talikon ja poimii maasta M60 kk:n ja alkaa ampumaan lihakset pumpissa (lähikuva lihaksista) kaikkea mikä liikkuu. Tämä on leffan ehkä hienoin kohtaus sen tukinkannon ohella. Kun noin tuhat vihollista on tapettu ilman katumuksen häivääkään hän tappaa pumppuhailukolla diktaattori-vannapiin ja syöksyy kellariin hakemaan tytärtään. Hänelläkään ei ole aikaa vuotaa.

VANHAT HYVÄT AJAT MUISTUVAT MIELEEN
Siellähän tytär odottelee ketjupaitaisen Tom of Finland viiksisedän kainalossa. Mitä kauheaa olisikaan tapahtunut, jos tytär olisikin poika? Emme halua edes ajatella. Koskaan en ole nähnyt yhtä selkeää homoa elokuvissa kuin Bennett. Nahkahousut, sormettomat nahkahanskat (näitähän näkee nykyään myös uimapoikien homoeroottisissa painikisoissa), ketjupaita, maiharit ja Freddie Mercury viikset. Ei puutu kuin nahkainen koppalippis. Sitten seuraa hämmentävä keskustelu. Kommando sanoo, että heitä pois se ase ja älä kieltäydy nautinnosta. Bennet kirkuu himosta vapisten, minä en tarvitse tyttöä, minä en tarvitse tyttöä! Olemme sanattomia, sillä eihän Kommando piikkaa ketään leffassa ja ainoassa piikkauskohtauksessa nainen on miehen takana. Oliko sillä strap-on tavi? En halua tietää. Sitten alkaa hirveä puukkotaistelu, jossa Bennet sanoo Matrixin olevan jo vanha, mutta Matrix on vain pumpissa eikä sano sanaakaan. Seuraa siirtyminen pannuhuoneen ehkä homoimpaan kohtaukseen, jossa Bennet kiljahtelee kuin pikkutyttö ja kiimasta vapisten työntää Matrixin päätä tuhka...tuliluukkuun. Onneksi Matrix kontraa tämän viskaamalla Bennetin sähköaitaan, mutta unohti sen seikan, että lether-däddi saa siitä supervoimat. Kaaos on valmis. Matrix ottaa pataan huolella ja Bennet ottaa hänet takaapäin nyrkein ja kertoo, että tulee vanhat hyvät ajat mieleen. Mitä tämä tarkoittaa? Kävivätkö kommandot yhdessä suihkussa? Onneksi Kommando huutaa, häränpaskaa! ja vetää emakkoa niin paljon pataan, että tämä tipahtaa lattialle istumaan. Mutta sitten lether-däddi uhoaa ampuvansa Kommandoa pallien väliin (mit vit?) ja Kommando heittää putken Tom of Finlandin läpi ja lausuu kuolemattomat sanat: päästä vähän höyryjä ulos Bennett. Lopussa Kommandojen öberfuhrer kysyy, että jätitkö meille mitään, niin Kommando vastaa tytär lihaksikkaalla olkapäällään, vain ruumiita.


...kun rokki tuli itä-Saksaan...
+ Tukinkanto
+ Kauriin syöttö
+ Jätskillä naamaan
+ Rynkyllä naamaan
+ Luodilla otsaan
+ Kyynärpäällä otsaan
+ Lentokoneesta hyppy
+ Penkin repäisy
+ Ostoskeskus remontti
+ Plussapisteiden keräys
+ Kaikki vanlainerit
+ Ruumisennätys
+ Lihakset
+ Maastoväri
+ M-60:lla ampumisen lähikuva
+ Räjähdykset
+ Puukotukset



Right? Wrong!
- Homous?
- Liian vähän piikkausta
- Ei ryyppäämistä
- Liian lyhyt
- Nokipiikit ovat pätkineet leffaa



Arvosana: 10 +


Kerrassaan hupaisa arvostelu. Lähteenä www.teamhollola.com

 

[Ted Raikas]

jupster aiheutti aikamoisen antikliimaksin paljastamalla lopussa, että teksti ei ole hänen omaansa.

Meinasin jo ehtiä onnittelemaan hienosta tekstikokonaisuudesta, mutta ei sitten...

Onhan tuo filkka aikamoinen klassikko omalla tavallaan, mutta eipä taida huvittaa katsella sitäkään enää. Pikkupoikana se oli toki maailman paras elokuva.