Jatkoajan leffakerho

[Tinke-80]

King Kong

Tänään tuli käytyä katsomassa paljon kehuttu Peter Jacksonin King Kong. Aluksi ainakin itseä vähän ihmetytti kun elokuva näytti juonen ja henkilöhahmojen osalta olevan repäisty 30-luvulta. Elokuva oli tehty todellakin alkuperäisen King Kongin hengessä. Tässä elokuvassa oli pakko laittaa aivot välillä narikkaan, kunnon 30-luvun kauhuleffan tyyliin.

Elokuvan erikoistehoisteista on pakko kirjoitttaa pari riviä, sillä niin huikeita ne välillä olivat. Varsinkin King Kongin taistelu

Spoileri

vastaan oli todella mahtavan näköistä. Muutenkin tässä elokuvassa on enemmän kuin muutama todella isolla vaivalla tehty erikoistehostepätkä.

Jack Blackia ei pystynyt alussa nauramatta katsomaan sillä niin vahva komedia-näyttelijän leima hänellä on. Tämän takia hänen suorituksestaan jäi vähän vaisu maku. Kun kerran tehdään elokuva 30-luvun hengessä, niin tehdään se sitten kunnolla. Henkilöhahmoja myöten. En nyt muista missä leffassa olisin nähnyt näin yksiulotteisia hahmoja.

Suosittelen tätä elokuvaa kunhan asennoituu oikein tämänkaltaiseen elokuvaan. Joko aivot narikkaan ja nauttii hienosta jännitys/toiminta-elokuvasta tai ottaa tämän elokuvan kunnianosoituksena vanhoille mustavalkoisille kauhuelokuville. Toimii monella tasolla.

- tinke-80

 

[Bluesbrother]

Kuinka ollakaan tuli itsekin käytyä katsomassa Kong tänään. Päivänäytöksen liput ovat kohtuuhintaisia 6.50 Eur. Tässä tulee dejavu fiilareita kun nyt katselee Conania televisiosta ja siellähän se Jack Black ilveilee ja promoaa omaa King Kong leffaansa.

Flikka oli aivan katsomisen arvoinen mutta ei läheskään yhtä valloittava kokemus kuin mitä Jacksonin Sormusten herra leffat olivat. Naomi Watts istuu kiljujablondin rooliin kuin nakutettu. Ei kyllä ollut muijalla montaa vuorosanaa kun puolet ajasta hengaili Gorillan kanssa. Mutta se herkkä katse....mmm. Ei ihme että sulatti Gorillan ja sai sen järjiltään. Lähteä nyt tappelemaan kolmen Tyrannosauruksen kanssa vain naisen vuoksi. Minä en olisi viitsinyt.

Kong saaren ihmisasukkaat olivat leffan parasta antia. Harmi että heitä kuvattiin kohtalaisen vähän. Sauruksista ja limaörkeistä huolimatta nämä saaren paikallisasukkaat olivat ehdottomasti pelottavimmat hahmot.

Jäämme mielenkiinnolla odottamaan mitä Jackson keksii seuraavaksi. Kenties kuvauttaa Casablancan tai Tuulen viemän uusiksi, siinä sitä olisi kontrastia Bad Tasten ohjaajan portfolioon.

 

[Ted Raikas]

Jäämme mielenkiinnolla odottamaan mitä Jackson keksii seuraavaksi. Kenties kuvauttaa Casablancan tai Tuulen viemän uusiksi, siinä sitä olisi kontrastia Bad Tasten ohjaajan portfolioon.

http://www.imdb.com/title/tt0380510/

 

[Masculine]

Jäämme mielenkiinnolla odottamaan mitä Jackson keksii seuraavaksi.

Yksi hänen projekteistaan on ainakin tehdä elokuva loistavasta Halo pelistä , ja tämän elokuvan pitäisi(IMdB:n mukaan) tulla ulos 2007.
Tätä elokuvaa odotan kovasti sillä pelin juoni on aivan loistava , ja kuten on huomattu Peter Jackson osaa kyllä tehdä loistavia elokuvia aiheista jotka häntä kiinnostavat.

 

[Ted Raikas]

Yksi hänen projekteistaan on ainakin tehdä elokuva loistavasta Halo pelistä , ja tämän elokuvan pitäisi(IMdB:n mukaan) tulla ulos 2007.

Juu, tosin imdb ainakin toistaiseksi antaa ymmärtää Jacksonin toimivan vain tuottajana tuossa projektissa, ei ohjaajana. Tilanne toki voi muuttua, kun ei nuo aina niin luotettavia asioita ole.

 

[Master Chief]

Yksi hänen projekteistaan on ainakin tehdä elokuva loistavasta Halo pelistä , ja tämän elokuvan pitäisi(IMdB:n mukaan) tulla ulos 2007.
Tätä elokuvaa odotan kovasti sillä pelin juoni on aivan loistava , ja kuten on huomattu Peter Jackson osaa kyllä tehdä loistavia elokuvia aiheista jotka häntä kiinnostavat.

Tuon leffan käsikirjoitus löytyy netistä jo ja Peter Jackson on itse sen varmistanut oikeaksi. Se on ainakin faneilta saanut loistavat arvostelut, itse uskalsin lukea avauskohtauksen ja senkin perusteella on luvassa "peliä kunnioittava" teos. Kässärin voi lukea täältä jos ei pysty elämään jännityksessä: http://latinoreview.com/scriptreviews/halo/review.html

 

[Mr Scarface]

Elokuvat joihin olen jäänyt totaalisesti koukkuun, eli joihin tulee palattua aina uudelleen ja uudelleen ovat Taksikuski, Nixon, ja Hyvät, pahat ja rumat. Taksikuskista ei tarvi paljoa jauhaa, De Niro vetää elokuvahistorian nerokkaimpia rooleja ja elokuva etenee Hermannin musiikin säestämänä uskomattoman hienosti. Nixon taas on emotionaalisesti haastavin elokuva, jota olen ikinä nähnyt, Oliver Stonen oikeasti paras elokuva, myös miehen itsensä mielestä. Hopkins vetää rohkeimman roolinsa ikinä Yhdysvaltojen presidenttinä. Nixon muistuttaa tahallisesti esimerkiksi Citizen Kaneä ja on mielestäni koko elokuvahistorian aliarvostetuimpia mestariteoksia. Hyvät, pahat ja rumat taas on niin tyyllitelty, että siitä voi nauttia aina täysillä. On hienoa, että Leonen elokuvat ovat saaneet pikkuhiljaa niin kriitikoiden, kuin suurenkin yleisön arvostuksen.

Kunniamaininnat elokuville Kadonneen aarteen metsästäjät, jossa voi elää lapsuutensa aina tavallaan uudelleen, samoin kuin Nixonissa. Sekä JFK, josta on täällä jatkoajallakin melko legendaarisen tuntuinen ketju, joten en sitä elokuvaa muuten kommentoi, kuin että taitavasti tehty elokuva, jota voisi pitää jopa propagandana. Die hard pitää myös katsoa aina silloin tällöin uudelleen.

 

[Toripolliisi]

Leffoja joihin meikäläinen on tavalla tai toisella jäänyt koukkuun ovat mm. Terminator 2, Aliens, Heat - Ajojahti, Raging Bull sekä Huuliharppukostaja.
T2 on toimintaelokuvien ehdotonta eliittiä ja vertailu toisen mestariteoksen Aliensin välillä on erittäin vaikeata. Cameronin parhaimmat leffat, joihin ei kyllästy vaikka katsomiskertoja molempien kohdalla on jo useita.
Heat on taas Michael Mannia parhaimmillaan, jossa valkokankaan legendat De Niro ja Pacino vetävät vahvat roolit ensimmäisessä yhteisessä leffassaan. Etenkin jo klassinen kahvilakohtaus on loistava ja pitää aina katsoa pariin kertaan sekä pankkiryöstökohtaus, jossa automaattiaseet laulavat oikein kunnolla on yksi hienoimmista toimintakohtauksista ikinä. Myös lopun kissa ja hiiri jahti lentokentällä on mahtava ja jopa koskettava.
Raging Bull on taas parivaljakon De Niro&Scorsese paras tuotos, jossa De Niro vetää elämänsä roolin, Joe Pescin säestäessä loistavasti. Jo pelkästään näiden kavereiden yhteisten kohtausten takia kyseessä on parhaita näkemiäni elokuvia. Scorsese osoittaa taitonsa etenkin vahvoissa nyrkkeilykohtauksissa, jotka ovat edelleen parhaimmat mitä olen nähnyt. Leffan mustavalkoisuus vain korostaa sen voimaa ja tunnetta.
Huuliharppukostaja on taas länkkäreista paras ja samalla myös Leonon paras. Upeasti tyylitelty ja näytelty kostotarina, jota Leonon loistava ohjaus ja Morriconen yksi elokuvahistorian parhaimmista musiikeista siiviittävät sulavasti eteenpäin. Alku- ja loppukohtaukset ovat silkkaa taidetta.

 

[Arnold]

Muutama lyhyt arvostelu

Kiukun parempi puoli

Draamakomediaa yh-mamista, jonka mies on lähtenyt ja jättänyt neljän tyttären kanssa elämään. Radio-dj, joka on entinen baseball-tähti sekoittaa mamman kuvioita, ja hersyvää huumoria piisaa. Juonta ei viitsi spoilata enempää. Positiivinen yllätys, kuten oli loppuratkaisukin.

***½

---

Cursed

Teinikauhua, liian ennalta-arvattavin käännöksin. Ei silti umpihuono, mutta jättää vähän tyhjän olon. Yleensä laadun takaavat Craven & Williamson tekivät välityön, jättäen odottamaan jotain vielä parempaa? Ihmissusikikkailuilla pelataan yleensä myös erotiikalla. Tämä ei sitä tarjoa, ehkä se olisi parantanut? Heh..

**½

---

Fantastic Four - Ihmeneloset

TV-sarjatähdet sekä nuoret kauniit tähdittävät tätä rainaa. Jessicassa (Alba) silmä lepää, ja tarjolla mahdollisesti kovinta koskaan ikinä missään Jessica-kamaa. Tykkäsin senkin takia. Juoni oli "ihan kiva", tuttu ja turvallinen. Toimintaosio jää lopulta aika pieneksi, koska juonta pedataan sen verran kauan. Hieman liian lyhyt mielestäni, mutta huikea leffa. Täydet pisteet.

*****

---

American Pie - Band Camp

Tämän saagan olisi voinut jättää kolmanteen osaan. No, yksi osa tuli vielä, tosin ei voi varsinaisesti liittää trilogiaan, koska vanhoista leffoja tuttuja hahmoja en löytänyt kuin kaksi. Evgeny Levy, Jimin isukin esittäjä ei edes enää ole samanmoisessa vedossa kuin aiemmissa. Leffa jaksaa yllättää silti positiivisesti meikäläisen ennakkoluuloista huolimatta. Tosin idea Stiflerin pikkuveljestä oli vähän kuiva, ja yhdennäköisyys on yllättävä!

***

---

Skipataan Joulu

Oletko koskaan ajatellut niin? Varmasti jos ajattelisit, kävisi jotain odottamatonta, ja skippaus voisi mennä (siirappi)pipareiksi. Kuten tässä elokuvassa. Jamie Lee Curtis & Tim Allen loistavat vanhempina, joille tulee paniikki, kun joulunskippaus ei onnistukaan, kun tytär päättää yllättäen tullakin jouluksi kotiin. Hönö juoni, sopivaa viihdettä näin joulun alla.

****

 

[Alonzo]

Tossa 26.12 taitaa tulla elokuva Gladiator. Hyvä elokuva hyvillä näytteliöillä, suosittelen kaikille.

 

[Turambar]

Tossa 26.12 taitaa tulla elokuva Gladiator. Hyvä elokuva hyvillä näytteliöillä, suosittelen kaikille.

Paskaa. En suosittele kenellekään. Tai no ehkä korkeintaan niille, joiden mielestä TSH-trilogia on huippukamaa (yök).

Anteeks.

 

[Groove Armada]

Paskaa. En suosittele kenellekään. Tai no ehkä korkeintaan niille, joiden mielestä TSH-trilogia on huippukamaa (yök).

Anteeks.

Tai korkeintaan niille joiden mielestä Titanic on hyvä leffa?

 

[ms.qvist]

Paskaa. En suosittele kenellekään. Tai no ehkä korkeintaan niille, joiden mielestä TSH-trilogia on huippukamaa (yök).

Anteeks.

Makuasioistahan ei sovi kiistellä mutta näkisin, että maailmassa on tehty useampia Gladiatoria huonompia kuin parempia elokuvia.

Gladiator on mielestäni oivallinen kunnianosoitus 50- ja 60-lukujen historiallisille spektaakkeleille, ja näistä nykyisistä spektaakkeleista ehdottomasti toimivuudeltaan paras vaikka itsessään muutamaan otteeseen astuu liiallisen melodramaattisuuden puolelle, kuten viimeisimmissä kohtauksissa. Verrattuna vaikkapa Aleksanteriin on Gladiator huomattavasti toimivampi elokuva vaikka aihepiiriltään Aleksanteri Suuren elämästä olisi ollut mahdollista toteuttaa filmi mikä olisi noussut jopa elokuvataiteen suurimpien joukkoon - Stone vain epäonnistui likimain kaikessa filmatisoidessaan Aleksanteria.

Mitä tulee Gladiatoriin niin elokuva tarjoaa samaistumiskohteita niin hyvien eli gladiaattoreiden puolelta - mutta erityisesti pahojen puolelta, joista Phoenix tekee loisteliaan roolityön pahan ruumiillistumana menettämättä kuitenkaan täysin inhimillisyyttään ja ihmismäisyyttään.

Ainoa suurempi miinus leffalle tulee lopun melodramaattisten kohtausten tähden.

Ja, mitä tulee taasen saagaan Lord of the Rings, on kyseessä erinomainen fantasiafilmatisointi, tietty jos fantasia ei kiinnosta ei elokuva anna katsojalleen mitään, ja samalla mielestäni oivallinen kunnianosoitus kirjalle itselleen vaikka ei tietty aivan yksi yhteen olekaan kirjan kanssa. Ei elokuva(sarja) kaikkien Oscareiden arvoinen ole mutta ansaitsee ehdottomasti muutaman niistä, minusta "O" olisi leikkimielisesti ehdottomasti kuulunut Klonkulle joka (mikä) oli mielestäni kaikista hahmoista eniten kirjanhengen tavoittanut ja oli saagassa kokonaisuudessaan kaikessa ristiriitaisuudessaan inhimillinen hahmo. Klonkun yksinpuheiluissa ja taistelussa itsensä kanssa on jotain mikä nostaa sen koko saagan yksilönä erinomaisimmaksi hahmoksi - hyvänä kirittäjänä tulee Sam.

Niin, ja niin Gladiator kuin myös LOTR kestävät useammankin kuin yhden katselukerran.

vlad.

 

[Ted Raikas]

Makuasioistahan ei sovi kiistellä mutta näkisin, että maailmassa on tehty useampia Gladiatoria huonompia kuin parempia elokuvia.

Täysin samaa mieltä. Mielestäni Gladiaattori on oman lajityyppinsä parhaita tekeleitä tällä vuosikymmenellä. Sehän aloitti eräänlaisen buumin tehdä näitä eeppisiä mammuttileffoja, vaikka jossain määrin Gladiaattorissa hyödynnettiin piirteitä, mitä Braveheart toi leffoihin 90-luvulla.

Gladiaattori oli ja on edelleen tyylikäs elokuva, jossa on toki muutamat latteutensa, mutta Hollywood-kuvaksi melko sutjakka ilmestys ja visuaalisesti komea. Ja minuahan ei ole helppo viihdyttää pelkällä visuaalisuudella, myös näyttelijät olivat kautta linjain mainioita.

 

[Murmeli]

Muistakaa nyt hyvät ihmiset, että katu-uskottavuutta saa vain haukkumalla Hollywoodspektaakkelit (Lord of the Rings etunenässä) ja kehumalla undergroundnollabudjettileffat.

 

[Ted Raikas]

Muistakaa nyt hyvät ihmiset, että katu-uskottavuutta saa vain haukkumalla Hollywoodspektaakkelit (Lord of the Rings etunenässä) ja kehumalla undergroundnollabudjettileffat.

Niin no, Lord of the Rings -trilogiahan ei kait ollut Hollywood-tuotantoa sanan varsinaisessa merkityksessä, kun ne filmattiin ja työstettiin käytännössä kokonaan Uudessa-seelannissa sikäläisin voimin ja muutamat jutut tehtiin Englannissa. Olen ymmärtänyt, että Jackson sai aika riippumattomasti tehdä leffat, toki ne olivat New Line Cineman julkaisemia. Kuninkaan Paluunhan Jackson taisi myös rahoittaa täysin itse, joten siinä ei ainakaan ulkopuoliset voimat pystyneet vaikuttamaan.

En siis pidä LotR-leffoja Hollywood-elokuvina. Ainakaan kovin puhtaasti.

Mitä elokuviin yleisesti ottaen tulee, niin hyvät elokuvat on hyviä elokuvia, oli ne tehty missä tahansa. Suosikkileffoihini kuuluu niin Hollywoodrainaa, kuin muitakin. Ympäri maailmaa tehdään hienoja elokuvia.

 

[pernaveikko]

The making of King Kong oli äsken äsken nelosella. Huikeeta tavaraa. Eihän me nyt oikeasti kukaan luulla, että tommosia hirviöitä olisi olemassa, mutta todella mielenkiintoista nähdä kuinka lopputulokseen on päästy.

Itse asiassa making offit on aina mielenkiintoisempia kuin itse tuotokset. Todella harmi, että noita näytetään niin vähän. DVD:llä noita kai on, mutta kun tulee suosittua lähinnä DC++ Storea, hintojen takia.

 

[sampio]

Ja, mitä tulee taasen saagaan Lord of the Rings, on kyseessä erinomainen fantasiafilmatisointi, tietty jos fantasia ei kiinnosta ei elokuva anna katsojalleen mitään

vlad.

Väärin. Itse en ole järin innostunut fantasiakirjallisuudesta tai -elokuvista, mutta TSH:t katsoin kaikki lävitse juurikaan pitkästymättä. Varsinkin ykkösen tunnelma ja visuaalinen ilme oli todella mukaansa tempaava. Eli kyllä mielenkiintoisesti toteutettu elokuva voi viedä mennessään, vaikkei genre välttämättä nappaisikaan.

 

[Rosoh]

Rakkautta vain

Maximuksen ja Aragornin (Aragorn on muuten 5 kertaa parempi sekä yksittäisenä taistelija että johtajana. Kaiken lisäksi Ariksella on paremman näköinen ja nuorempi bööna) välissä suosittelen katsomaan brittiläisen tähtisikermän "Rakkautta vain". Elokuvan katsomisessa tulee Jarkko Valteen sanoin "Hyvä olo".

Kyseessä on..... yllätys yllätys...... rakkauselokuva jossa elää puolen tusinaa (rakkaus)tarinaa lyhyinä pätkinä aina toistensa lomassa ja liittyvät enemmän tai vähemmän toisiinsa. Tietty jotkut näyttelijät saavat enemmän jääaikaa (mm. Grant) ja jotkut tarinat ovat toisia parempia.
Puoliaktiivisestikin töllöä ja leffoja katsellut bongaa helposti 10 tuttua näyttelijää joten amatöörejä ei tarvitse juurikaan katsella. Mm. Die Hardin Pääpahis esittää hyvin vieraan p*llun pauloihin joutuvaa koti-iskää ja Toimisto sarjasta Tim esittää jotain Sofrt-pornis tähteä.

Leffa on täynnä kliseitä ja jokainen osaa kertoa ensimmäisen 5 minuutin jälkeen miten elokuva tulee päättymään. Elokuva noudataa osiltaa "Miten norsu pannaan jääkaappiin" eli kaikki on mahdollista kun ei vain puutu epäolleellisiin. Mm. perus-britti pojan panomatka keskelle talvista Wisconsinia. heh heh heh

Suosittelen katsomaan tyttöystävän/vaimon/vast seurassa. Ei ehkä äijäiltaan Stalingradin lämppäriksi.

 

[Mr Scarface]

Tämä Rosohin analysoima elokuva Rakkautta vainhan on täysin Joulumarkkinoille aikoinaan tehty elokuvakin. Se ampuu niin täydellisesti yli joka kohtauksessa, että toimii senkin takia täysillä. Yli romanttisia kohtia löytyy ja elokuvassa on taatusti joka huumorintajuun ainakin pari oikeasti hauskaa kohtausta. Leffassa on myös hieno ironinen kohtaus, jossa viitataan Bushin ja Blairin väliseen toimintaan, terroristihuuman ollessa kovimmillaan. Suosittelen kaikille tätä, erityisesti Joulun aikoihin, mutta myös muulloin.

Katselin tässä tänään juuri Hyvät, pahat ja rumat 5.1 äänillä, ja hienostihan ne Morriconen musiikit jytäsivät, mutta jotkin vuoropuhelut olivat kyllä teennäisiä, kun yhtäkkiä puhe vaihtuu keskikanavasta sivukaiuttimeen (lauseen ollessa kesken). Kyllä tämäkin elokuva silti kannatti julkaista monikanavaäänillä.

Koskas muuten se Tarantinon lupaama kunnon julkaisu Kill Bill vol.1 ja 2 yhdistettynä versiona samalla levyllä julkaistaan? Siinähän on sitten väreissä kokonaan ne volyme ykkösen taistelukohtaukset, ja paljon muitakin brutaaleja kohtauksia, jotka puuttuvat esimerkiksi U.S.A.n ja Suomen julkaisuista. Tuli vaan tästä Leonen pätkästä mieleeni.

 

[stiflat]

Broken Flowers

Elokuva joka ei koskaan oikein ala. Tai ehkäpä se juuri ehtii alkamaan, mutta loppuu siihen.
Miksi hyvä idea on jätetty puolitiehen? "Alku" kuitenkin näytti ihan hyvälle elokuvalle...

Noh, Tapani Maskulalta (NYT-liite) taas muistaakseni 5 tähteä.

 

[Kraztog]

Muistakaa nyt hyvät ihmiset, että katu-uskottavuutta saa vain haukkumalla Hollywoodspektaakkelit (Lord of the Rings etunenässä) ja kehumalla undergroundnollabudjettileffat.

Totta,tuon jos pystyy muistamaan,niin saa aina 100 pistettä ja todellisen elokuva asiantuntijan statuksen.Vähän sama kun kehuu underground metal paskaa ja dissaa menestyvää(ja parempaa) metallia.
Tässä yhteydessä nostettava esiin legendaarinen kurkunleikkaajien saari,jota kaikki haukkuvat,mutta minusta se oli ihan viihdyttävä toiminta pätkä.

 

[Taito-Ojanen]

Niin, ja niin Gladiator kuin myös LOTR kestävät useammankin kuin yhden katselukerran.

Haluaisin mainita vielä erikseen molempien elokuvien mahtavat soundtrackit, jotka kestävät kuuntelua omillaankin. Gladiatorin huippukohdaksi nousee eittämättää alun taistelukohtauksessa soiva pääteema, joka toistuu sovitetussa muodossa barbaarijoukkojen astuessa Colosseumille elokuvan lopussa. Hans Zimmer on todellakin pannut parastaan.

Howard Shore on puolestaan onnistunut loihtimaan tarttuvia ja tunnelmaan sopivia teemoja Sormusten herran eri hahmoille ja paikoille. Kuunnelkaapa vaikka Konnun tunnusmusiikkia ja verratkaa sitä Rohanin ratsastajien sävelmään. Suurissa elokuvissa tai Hollywood-tuotannoissa musiikkia on erittäin tärkeä elmentti, mistä nämä kaksi leffaa (tai toinen on tietty leffasarja) ovat oiva osoitus.

 

[peikko#13]

Haluaisin mainita vielä erikseen molempien elokuvien mahtavat soundtrackit, jotka kestävät kuuntelua omillaankin. Gladiatorin huippukohdaksi nousee eittämättää alun taistelukohtauksessa soiva pääteema, joka toistuu sovitetussa muodossa barbaarijoukkojen astuessa Colosseumille elokuvan lopussa. Hans Zimmer on todellakin pannut parastaan.

Howard Shore on puolestaan onnistunut loihtimaan tarttuvia ja tunnelmaan sopivia teemoja Sormusten herran eri hahmoille ja paikoille. Kuunnelkaapa vaikka Konnun tunnusmusiikkia ja verratkaa sitä Rohanin ratsastajien sävelmään. Suurissa elokuvissa tai Hollywood-tuotannoissa musiikkia on erittäin tärkeä elmentti, mistä nämä kaksi leffaa (tai toinen on tietty leffasarja) ovat oiva osoitus.

Nyt kun otit puheeksi laadukkaat elokuvamusiikit niin pakko nostaa esille Kill Billien soundtrackit. Parhaat elokuvamusiikit ikinä missään. Molemmat levyt sisältävät aivan huikeita biisejä, tosin ihan erityylisiä mitä Gladiatorin tai LOTRn musiikit. Jos jotakuta kiinnostaa niin Kill Billien musiikit on tuottanut RZA, tunnetaan parhaiten ehkäpä Wu-Tangista.

 

[Ted Raikas]

Keväällä on teattereihin tulossa varsin mielenkiintoinen kauhuelokuva, eli Silent Hill. Leffa perustuu samannimiseen pelisarjaan, joka keskittyy okkultismiin, painajaismaisuuteen, tuntemattoman pelkoon ja yksinäisen olotilan painostavaan läsnäoloon. Pelileffat ei ole yleensä onnistuneet kovinkaan kiitettävästi, mutta saa nähdä onko Silent Hill poikkeus ja ennenkaikkea, onnistuuko se olemaan laadukas kauhuelokuva. Pelisarjaa pelanneena tiedän, miten kammottava ja painostava tunnelma siinä koko ajan on (yksikään leffa ei ole saanut yöunia menemään, kuten tuo pelisarja on) ja jos ovat saaneet siitä painajaismaisuudesta siirrettyä jotain leffaan, niin hyvää voi olla tiedossa!

Leffasta löytyy jo pienimuotoinen teaseri leffan kotisivuilta: http://www.sonypictures.com/movies/silenthill/

Näyttelijäkaarti on melko tuntematonta sakkia ainaskin minulle, mikä ei välttämättä ole huono asia. Sean Bean lienee tunnetuin tiimissä. Ohjaajana häärii Christophe Gans, joka on ohjannut mm. Susien Klaanin.

Leffan musiikeista vastaa sama mies kuin peleissä, joten sitä kauttakin on tulossa aika omintakeista tavaraa ja laatua.