Katsoin vihdoin Clint Eastwoodin ohjaaman Oscar-voittajan Mystic Riverin, joka Suomessa kulkee nimellä Menneisyyden ote. Lähtökohta on hyvä: mukana Kevin Bacon ja Tim Robbins, joiden työtä katsoo aina mielellään. Lisäksi taitava Sean Penn pääosassa, ja vaikka Penn on aika sietämätön hahmo, niin näytellähän ukko osaa.
Tarina ei ensikuulemalta ole kovin omaperäinen, mutta tyyliltään sellainen, joka minuun vetoaa. Jotenkin asetelmasta tuli mieleen muutama astetta karumpi Stand By Me. SBM oli helkkarin hyvä elokuva.
Lopputulos: yksi kaikkien aikojen pahimmista elokuvapettymyksistä! Aivan hirveän tönkkö elokuva, jossa on kaikki, kaikki, kliseet mukana. Baconin rooli on aivan perseestä, hyvä mies menee hukkaan. Sean Penn aloittaa hyvin, mutta hänen roolihahmonsa on niin epäuskottava ja tökerö, että ei sitä pelasta minkään valtakunnan näyttelijän uskottavuus. Robbinsilla on elokuvan parhaat hetket, hänen traumaattisessa hahmossaan on koskettavuutta, mutta kun tarina alkaa horjua epäuskottavaksi, niin Robbinsinkin työ muuttuu yhdentekeväksi.
Elokuvassa on aivan helvetisti kaikkea, mutta ei mitään. Kaiken maailman sivupolkuja Baconin hahmon avio-ongelmia myöten käydään läpi. Naisosista Robbinsin vaimolla on ärsyttävä hysteerinen akka -rooli, jolla ei kukaan voi edes tehdä mitään. Pennin vaimo on täysin käsittämätön hahmo. Mukana kujeilevat pikkurikolliset on hahmoteltu huonosti. Lawrence Fihshburnia on mahtanut vituttaa tehdä töitä, hänen hahmonsa on täysi statisti ja epäolennainen, sen verran esillä, että kaikki mahdolliset kliseet ehditään kasata.
Ja kun elokuvassa päästään loppuratkaisua kohti, niin keskiöön heitetään elokuvassa erittäin vähälle huomiolle jäänyt hahmo. Ratkaisu juostaan kusten läpi, jotta päästäisiin näyttämään merkityksellisiä katseita hidastettuna minuuttikaupalla, kun kaikki on jo selvinnyt. Baconin hahmon suhtautuminen koko juttuun on täysin käsittämätön.
Olipa vuodatus nyt. Mutta sen luokan pettymys tämä filkka oli. Ihan mukavasti alkanut elokuva osoittautui ontoksi, ja tuli monta kertaa mietittyä, että miten tämän luokan porukalla on mahdollista tuottaa näin heikko elokuva.
Tarina ei ensikuulemalta ole kovin omaperäinen, mutta tyyliltään sellainen, joka minuun vetoaa. Jotenkin asetelmasta tuli mieleen muutama astetta karumpi Stand By Me. SBM oli helkkarin hyvä elokuva.
Lopputulos: yksi kaikkien aikojen pahimmista elokuvapettymyksistä! Aivan hirveän tönkkö elokuva, jossa on kaikki, kaikki, kliseet mukana. Baconin rooli on aivan perseestä, hyvä mies menee hukkaan. Sean Penn aloittaa hyvin, mutta hänen roolihahmonsa on niin epäuskottava ja tökerö, että ei sitä pelasta minkään valtakunnan näyttelijän uskottavuus. Robbinsilla on elokuvan parhaat hetket, hänen traumaattisessa hahmossaan on koskettavuutta, mutta kun tarina alkaa horjua epäuskottavaksi, niin Robbinsinkin työ muuttuu yhdentekeväksi.
Elokuvassa on aivan helvetisti kaikkea, mutta ei mitään. Kaiken maailman sivupolkuja Baconin hahmon avio-ongelmia myöten käydään läpi. Naisosista Robbinsin vaimolla on ärsyttävä hysteerinen akka -rooli, jolla ei kukaan voi edes tehdä mitään. Pennin vaimo on täysin käsittämätön hahmo. Mukana kujeilevat pikkurikolliset on hahmoteltu huonosti. Lawrence Fihshburnia on mahtanut vituttaa tehdä töitä, hänen hahmonsa on täysi statisti ja epäolennainen, sen verran esillä, että kaikki mahdolliset kliseet ehditään kasata.
Ja kun elokuvassa päästään loppuratkaisua kohti, niin keskiöön heitetään elokuvassa erittäin vähälle huomiolle jäänyt hahmo. Ratkaisu juostaan kusten läpi, jotta päästäisiin näyttämään merkityksellisiä katseita hidastettuna minuuttikaupalla, kun kaikki on jo selvinnyt. Baconin hahmon suhtautuminen koko juttuun on täysin käsittämätön.
Olipa vuodatus nyt. Mutta sen luokan pettymys tämä filkka oli. Ihan mukavasti alkanut elokuva osoittautui ontoksi, ja tuli monta kertaa mietittyä, että miten tämän luokan porukalla on mahdollista tuottaa näin heikko elokuva.