Jatkoajan leffakerho

[Tinke-80]

Pulp Fiction täyttää tänään 30 vuotta. Se jaksaa aina hämmästyttää, että mihin se aika hukkui, eihän siitä voi olla niin pitkä aika, kun se julkaistiin.
Edelleen katsomisen arvoinen elokuva.

Todella erinomainen elokuva. Vieläkin toimii kuin junan vessa.

 

[adolf]

Uusi jokeri nähty. Eihän tuo nyt niin paska ollut, mitä arvosteluissa oli haukuttu. Ne musikaaliosuudet oli aika turhia ja jopa vähän irrallisia, mutta noin muuten hyvä elokuva.

Ei yhtä hyvä kuin ykkönen missään nimessä, mutta sen myötä rima olikin ihan valtavan korkealla.

 

[Buster]

Juuri uutisoivat, että Jokerille tulee projisointien mukaan turskaa 150-200 miljoonaa lippuluukuilta. Jenkeissä ainakin jo 29.10. tulossa vuokrattavaksi.

En itse ole käynyt katsomassa puhtaasti sen takia, kun ei ole ehtinyt. Vaikka olisihan se kiva musikaalia ja vähän kunnianhimoisempaa ideaa ollut käydä tukemassa. Ei vaan taida enää auttaa meitin roposet. Noo, kohta sen saa vuokrattua, ja saa rauhassa kotona paneutua. Jonoa ja touhuamista tosin sen verta, että sama vaikka venaa johonkin 4K-julkaisuun tai vähintään suoratoistoon.

Asiantuntijoiden mukaan "laulu- ja tanssinumeroiden lisääminen on vierastuttanut alkuperäisen synkkään ja raakaan sävyyn ihastuneen fanikunnan."

Erityisesti nauratti, kun juuri ennen ensi-iltaa tuli joku Varietyn uutinen miten Todd Phillips oli yrittänyt pitää Warner Brosin mahdollisimman kaukana kuvauksista ja ainakin otsikon perusteella sai täysin "gone rogue" -käsityksen. Eli että lähtenyt sooloilemaan. En itse juttua lukenut, mutta nauratti kun syyllisten hakeminen ja käsien pesu alkoi jo ennen virallista ensi-iltaa.

 

[Wizzö]

En taida uutta Jokeria katsoa kun ei vois vähempää kiinnostaa mitkään musikaalit ja ensimmäinenkin oli aikas huono.

 

[opelix]

Tulipa toiseen kertaan tuo John Wickin 4.osa ja eipä siitä kyllä toimintapätkä parane. Joo on toisteisuutta ja vähän pitkähän tuo on mutta onhan tuossa helposti pari elokuvahistorian komeinta toimintakohtausta.

 

[NakkiFakiiri]

En itse ole käynyt katsomassa puhtaasti sen takia, kun ei ole ehtinyt. Vaikka olisihan se kiva musikaalia ja vähän kunnianhimoisempaa ideaa ollut käydä tukemassa.

Tässä oli vähän se ongelma että nuo musikaalinumerot olivat lähes poikkeuksetta ihan pirun tylsiä, eikä kunnianhimoa tarinankerronnankaan suhteen tuntunut olevan nimeksikään. Elokuvan olisi pitänyt hullutella ja irrotella paljon enemmän ja olla nimenonaan kunnianhimoinen, mutta koko elokuva tuntui lähinnä läpivedolta ja siltä että no tehdään nyt näin kuin ei muutakaan olla jatko-osaa varten keksitty. Ei minkäänlaista kipinää.

 

[Aapee79]

Tulipa toiseen kertaan tuo John Wickin 4.osa ja eipä siitä kyllä toimintapätkä parane. Joo on toisteisuutta ja vähän pitkähän tuo on mutta onhan tuossa helposti pari elokuvahistorian komeinta toimintakohtausta.

Vaikka 100% parannus surkeisiin 2. ja 3. osiin olikin, niin ei kyllä tämäkään jäänyt oikein hyvällä tavalla lihasmuistiin. Eli ennemmin katson muutaman tunnin maalin kuivumista kuin JW4 uusiksi.

Tiedän, mielipideasioita.

 

[jake styles]

Tässä oli vähän se ongelma että nuo musikaalinumerot olivat lähes poikkeuksetta ihan pirun tylsiä

Niinhän ne enimmäkseen oli. Poikkeuksena:

Spoileri

Oikeussalin musiikkikohtaus

Lisäksi ne biisit ei sävellyksinä olleet mitenkään kummoisia, mikä olisi aika olennainen asia myös. Eli yhtään biisiä ei jäänyt oikein mieleen.

Mutta siltikään ei mielestäni läheskään niin huono elokuva kuin arvostelut ovat antaneet ymmärtää.

 

[Vintsukka]

Godzilla täyttää viikon päästä 70 (ensi-ilta Japanissa 27.10.1954).

Linkki: https://youtu.be/YF7kFeFeZ9M

 

[Dino]

Baltasar Kormákurilta tullut useinkin hyviä elokuvia ja Touch ei tehnyt poikkeusta. Oma elokuvamaku mennyt koko ajan enemmän ja enemmän tällaisen hidastempoisen draaman suuntaan joten tämä upposi hyvin. Sinällään ei mikään ihan uusi ja erilainen tarina vanhaa rakkauttaan etsivästä vanhasta miehestä, mutta hyvin kirjoitettu, hyvin ohjattu ja erinomaisesti näytelty elokuva. Yksi pääosan esittäjistä taisi olla ohjaajan poika.

 

[Fiftie]

Katoin ekaa kertaa ikinä Blade Runner ja 2001: A Space Odyssey putkeen ja varsinkin jälkimmäinen aivan mielipuolisen hyvä!

 

[Tarinankertoja]

Omni Loop

koska kaikki scifit.. no scifi on tässä kehys, eli tarina kertoo naisesta jolla on pieni musta aukko rinnassaan. Tämä kuolee viikossa, paitsi että lapsena löytymiensä pillereiden avulla on aikaluupissa tuossa viikossa.

aikalooppia hyväksikäyttäen hakee lopulta avukseen nuoren opiskelijan ja koittavat selvittä mistä on kyse. Mutta lopulta juttu on lähinnä perhedraama kuolemasta ja luopumisesta.

Pääsoissa monista leffoista ja sarjoista tuutu Mary-Louise Parker sekä opiskelijana Bear sarjan Ayo Edebiri

Pienimuotoinen ihan kiinnostava aikalooppi elokuva, joka ei sisällä mitään wov efektejä tai muuta vastaavaa. On vaan pieni draama scifi genressä. Ihan katottava leffa oli

 

[Fiftie]

Sanokaas minkä seuraavista elokuvista katson tänään tässä myöhemmin illalla?

Vihreä Maili: Nähty ainakin osittain joskus kauan sitten.
The Prestige: Tuttu elokuva nimeltä, mutta koskaan en ole katsonut.
Aftersun: Ei hirveästi tietoa elokuvasta.
Oldboy(2003): Kaks eri kertaa aloittanu kattomaan, mutta tullu jotain muuta tekemistä jonka takia elokuva jäänyt kesken.

 

[Sohjo]

Sanokaas minkä seuraavista elokuvista katson tänään tässä myöhemmin illalla?

Vihreä Maili: Nähty ainakin osittain joskus kauan sitten.
The Prestige: Tuttu elokuva nimeltä, mutta koskaan en ole katsonut.
Aftersun: Ei hirveästi tietoa elokuvasta.
Oldboy(2003): Kaks eri kertaa aloittanu kattomaan, mutta tullu jotain muuta tekemistä jonka takia elokuva jäänyt kesken.

The prestige.

 

[Purkan Jauhaja]

Sanokaas minkä seuraavista elokuvista katson tänään tässä myöhemmin illalla?

Vihreä Maili: Nähty ainakin osittain joskus kauan sitten.
The Prestige: Tuttu elokuva nimeltä, mutta koskaan en ole katsonut.
Aftersun: Ei hirveästi tietoa elokuvasta.
Oldboy(2003): Kaks eri kertaa aloittanu kattomaan, mutta tullu jotain muuta tekemistä jonka takia elokuva jäänyt kesken.

Aftersun sopii maanantain fiilikseen.

 

[L. Öysä]

Vihreä Maili: Nähty ainakin osittain joskus kauan sitten.
The Prestige: Tuttu elokuva nimeltä, mutta koskaan en ole katsonut.

Nämä ainkakin molemmat loistavia.

 

[NakkiFakiiri]

Oldboy(2003): Kaks eri kertaa aloittanu kattomaan, mutta tullu jotain muuta tekemistä jonka takia elokuva jäänyt kesken.

Sanottakoon nyt näin että Oldboy on nimenomaan sellainen elokuva joka pitää oikeasti katsoa loppuun.

 

[adolf]

Tuli tämmöinen suuri klassikko katsottua, kuin tuulen viemää.

Onhan tuo kyllä vaikuttavaa, että vuonna 1939 on tehty tuollainen elokuva. Toki tuo, että tämä oli noin hyvin saatu väreihin palvelee myös asiaa isosti.

Dialogi on näin 85 vuotta myöhemmin hyvin kökköä ja tuo draamailu alkoi jo loppua kohden puuduttamaan pahasti.

Mutta hieno kuva omasta ajastaan. Ja kuten sanottua, niin on todella vaikuttavaa, että noin vanha elokuva on kuitenkin kestänyt ajan hammasta. Ollut omana aikanaan varmaankin hyvin edistyksellinen elokuva. Monet kohtaukset näyttivät siltä, että on rahaa palanut oman aikansa standardeilla varmaan aikamoisesti.

Se 1. osan loppu oli koko elokuvan vaikuttavin kohtaus.

 

[SilentMan]

Tuli katsottua ties monennenko kerran Sergei Eisensteinin Iivana Julma ja samalla tietenkin kirottua, että Eisenstein kuoli kesken kolmannen osan tekoa. Olisi ollut niin mielenkiintoista saada tietää, kuinka sekopäiseksi Eisenstein olisi pystynyt Iivanan kuvaamaan.

Menohan on paikoin hyvinkin teatraalista, mikä sopii tällaiseen oopperamaiseen tyylittelyyn erittäin hyvin. Nikolai Tserkasov eläytyy rooliinsa loistavasti ja tuo yhä syvemmälle vainoharhaisuuteensa vajoavan Iivanan psyykeen asteittaisen haurastumisen hyvin esille. Serafima Birman on niin ikään erinomainen hänen valtaa hamuavana tätinään. Sergei Prokofjevin musiikki soi komeasti.

Onneksi olen saanut nauttia tämänkin aikoinaan myös Orionin isolta kankaalta.

 

[Purkan Jauhaja]

Sanokaas minkä seuraavista elokuvista katson tänään tässä myöhemmin illalla?

Mihin päädyit ja mitä pidit?

 

[Fiftie]

Mihin päädyit ja mitä pidit?

Aftersunin katsoin. Olihan se hyvä. Ei nyt toki samalla tavalla vakuuttanut kuin edelliset katsotut elokuvat, mutta kuitenkin. Semmonen neljän tähden leffa.

Odotin kyllä vaan koko aika, että mitä kamalaa tulee ruudulle ja jotenkin ahdistunut fiilis katsoessa.

 

[Fiftie]

Katoin justiin ekan Blade elokuvan. Varmaan joskus 20 v sitten viimeksi nähty. Lopulta jotenkin huvittava elokuva eikä ihan samaa tehoa kuin mitä joskus teininä oli. Pääpahis hemmetin rasittava.

Aivan ok silti. Muistaakseni jatko-osat tästä oli ihan kamalia.

 

[Ollakseni]

Katoin justiin ekan Blade elokuvan. Varmaan joskus 20 v sitten viimeksi nähty. Lopulta jotenkin huvittava elokuva eikä ihan samaa tehoa kuin mitä joskus teininä oli. Pääpahis hemmetin rasittava.

Aivan ok silti. Muistaakseni jatko-osat tästä oli ihan kamalia.

Blade II on hyvä, se kolmonen taas... noh kyllä sen katsoo.

 

[Monoliitti]

Katselin eilen M. Night Shyamalanin uutuuden Trap, joka oli ilmestynyt Maxiin. Pakko nostaa M. Nightille hattua, että hänen leffansa ovat lähes aina idealtaan mielenkiintoisia, mutta siihen se on viime vuosina jäänyt. Sixth sensen kaltaisia mestariteoksia eivät nämä viimeisimmät teokset ole olleet.

Tässä uusimmassa elokuvassa Josh Hartnettin esittämä synkän salaisuuden omaava perheen isä vie tyttärensä Lady Ravenin, jota tytär fanittaa, keikalle. Paljastuu, että koko konsertti on ansa julmalle Teurastaja-nimiselle sarjamurhaajalle.

Elokuva on ihan katsottava, mutta varmasti katson sen vain tämän ainoan kerran, eli ei mitään maailmaa mullistavaa hyvästä ideasta huolimatta. Paljon epäloogisia juttuja ja ihmeellistä haahuilemista ympäri keikkapaikkaa. Kuinka saatanan huono keikka voi olla jos superfani tytär haahuilee kesken keikan kiertelemässä isänsä kanssa areenan käytävillä. Jotenkin kuitenkin elokuvan loppu oli ihan kelvollinen, vaikka ei mitään M. Nightille tyypillistä puskan takaa lopputwistiä tullutkaan. Hartnett vetää ihan hienon roolin ja melkeinpä sen vuoksi leffalle voi antaa 3/5 pistettä.

M. Nightin leffat kiinnostavat aina ja kyllä jatkossakin meinaan herran elokuvat katsoa, vaikka taso onkin aika paljon laskenut.

 

[Buster]

Katselin eilen M. Night Shyamalanin uutuuden Trap, joka oli ilmestynyt Maxiin. Pakko nostaa M. Nightille hattua, että hänen leffansa ovat lähes aina idealtaan mielenkiintoisia, mutta siihen se on viime vuosina jäänyt. Sixth sensen kaltaisia mestariteoksia eivät nämä viimeisimmät teokset ole olleet.

Tässä uusimmassa elokuvassa Josh Hartnettin esittämä synkän salaisuuden omaava perheen isä vie tyttärensä Lady Ravenin, jota tytär fanittaa, keikalle. Paljastuu, että koko konsertti on ansa julmalle Teurastaja-nimiselle sarjamurhaajalle.

Elokuva on ihan katsottava, mutta varmasti katson sen vain tämän ainoan kerran, eli ei mitään maailmaa mullistavaa hyvästä ideasta huolimatta. Paljon epäloogisia juttuja ja ihmeellistä haahuilemista ympäri keikkapaikkaa. Kuinka saatanan huono keikka voi olla jos superfani tytär haahuilee kesken keikan kiertelemässä isänsä kanssa areenan käytävillä. Jotenkin kuitenkin elokuvan loppu oli ihan kelvollinen, vaikka ei mitään M. Nightille tyypillistä puskan takaa lopputwistiä tullutkaan. Hartnett vetää ihan hienon roolin ja melkeinpä sen vuoksi leffalle voi antaa 3/5 pistettä.

M. Nightin leffat kiinnostavat aina ja kyllä jatkossakin meinaan herran elokuvat katsoa, vaikka taso onkin aika paljon laskenut.

Mukava ja nautittava elokuva Trap oli ehdottomasti. Shyamalan on tosiaan ihan omanlainen genrensä, jonka vuoksi herran elokuvia on tullut katsottua aina ja tulee vastedeskin. Hän on teknisesti hyvä ohjaaja, mutta sielultaan hän on välillä hieman kuin 12-vuotias poika. Nyanssit puuttuvat ja sävy on vähän siellä sekä täällä. Tämäkin elokuva on melko absurdi, eikä parane yrittää hakea liikaa logiikkaa asioilta, vaan on vain mentävä mukana ja nautittava kaikesta ml. elokuvan mahdollisesti kiusaannuttavasta kömpelyydestä.

Välillä tuntui, että ainoa syy elokuvan olemassaololle on konsertin/popstara-kokemuksen tarjoaminen Shyamalanin omalle tyttärelle. Tosin tuo oikean elämän dynamiikka taas liittyy oudolla meta-tavalla itse elokuvan Hartnettin hahmon ja tyttären suhteeseen. Molemmat isät elävät kaksoiselämää, toisessa he ovat mallikkaita perheenisiä ja toisessa elämässä he toteuttavat itseään makaaberiuden ja väkivallan saralla.

Elokuvan ainoa oikea ongelma on lähinnä se, että lopussa sama asia toistuu kolmasti. Mutta ehkä sekin kuuluu pakettiin, ei onnistuneella toteutuksella ole oikeastaan väliä - ainakaan aina. Paljon tietysti riippuu nautinnosta katsooko tätä sellaisena tosissaan otettavana elokuvana, vai sellaisena leikkisänä hölmöytenä. Toki edellinen kappale tarjoaa myös mahdollisuuden ottaa elokuva tosissaan, koska elokuva yrittää sanoa jotain vilpitöntä pinnan alla.