Jatkoajan leffakerho

[Ollakseni]

On kyllä todella onnistuneesti tuotu Mad Max tähän päivään, ilman Mel Gibsonia, ja vielä kahteen kertaan.

Seuraavaa odotellessa, mutta nää kelpaa todellakin katsoa kyllä uudestaan sillä välin.

Fury Roadin jälkeen mietin miksi kukaan enää edes yrittää tehdä toimintaelokuvia kun saavuttivat huippunsa tuossa elokuvassa. Noh onhan niitä sen jälkeenkin tullut jotain hyviä, mutta Fury Road oli aivan saatanan kova. Furiosa pitäisi käydä väijymässä jossain.

 

[alwahla]

Evangeline Lilly Stepping Away From Acting: “I Am Ready And I Am Happy”

Lost alumna Evangeline Lilly has said she is ready to leave acting, for now. "I am ready and I am happy" she wrote on Instagram.

deadline.com

Evangeline Lilly jättää parrasvalot ainakin toistaiseksi.

 

[Blue F]

Katsoin äskettäin YLE Areenasta spektaakkelin, Pienpuoluetentti. Loistava näyttelijäkaarti takaa loistavan lopputuloksen. Erinomaista Viihdettä!

 

[Ramchester]

Onko joku nähnyt jo Santa Sangren? Oliko kauhua vai tekotaiteellista paskaa niin kuin Midsommar?

 

[Tifosi]

Onko joku nähnyt jo Santa Sangren? Oliko kauhua vai tekotaiteellista paskaa niin kuin Midsommar?

Midsommar paskaa? Nyt mä olen kuullut kaiken. Pirun kova raina.

 

[godspeed]

Kateltiin eilen Kuutamosonaatti. Tämähän on se humoristinenkin perämetsäkauhu Suomesta vuodelta 1988, jossa on roppakaupalla kaikenlaisia vaikutteita amerikan serkuista 70-luvulta asti. DVD:n kansi vertaa jopa Texas Chainsaw Massacreen, mikä toki varmaan osittain pitää paikkansa. Mutta mikään suora kopio mistään esikuvasta tämä ei ollut.

Olin heti alkuun hyvin vaikuttunut visuaalisesta ilmeestä, sillä tämähän oli oikein ammattimaisesti ja tyylikkäästi tehty. Ja vaikka ideakin on sellainen, että joku voisi luulla homman kaatuvan pienuuteensa ja/tai tarkoituksettomaan nuhjuuteensa, niin leffa seisoi ylpeästi ihan omilla jaloillaan. Kuvauspaikkakin oli hyvin kolkko ja katsellessa puhuimme paljon siitä kuinka paljon Suomessa tänä päivänä on hylättyjä taloja siellä täällä, eikä kukaan tunnu tietävän niiden historiaa, eikä niille tehdä mitään. Tällainenkin ulottuvuus tosielämästä tuo kummasti elokuvaan virtaa näin nykypäivänä katsottuna.

Ohjaaja-käsikirjoittaja Olli Soinio tekikin pitkän uran elokuva-alalla, eikä kyllä mikään ihme, jos kykyjä oli tällaiseenkin. Loistoleffa!

 

[Ramchester]

Midsommar paskaa? Nyt mä olen kuullut kaiken. Pirun kova raina.

Juu, se oli 5 tähden elokuva myös Hesarin arvostelun mukaan. Siitä olisi jo pitänyt ymmärtää jättää tämä kasviselokuva väliin…

 

[Mahtiankka]

Midsommar oli kyllä itselle melkoinen outolintu, mutta toisaalta olen sen kolme kertaa katsonut enkä vieläkään tiedä tykkäänkö siitä. Toisaalta kun sen on kolmesti viitsinyt katsella, niin kai sekin jotain kertoo. Yksi viime vuosien erikoisimmista leffoista kyllä. Kenties juhannuksen tienoilla voisi ottaa vielä kertaalleen katseluun, tiedä vaikka osaisi vihdoin päättää, onko se hyvä vai ei.

Taannoin tuli katselua Sky Showtimelta M. Night Shyamalanin Knock At The Cabin. Tuosta olen kyllä vahvasti eri linjoilla kriitikoiden kanssa, lytätty monessa paikassa flopiksi, mutta itse kyllä viihdyin tämän parissa. Vähän hölmö juoneltaan, mutta tunnelma oli kuitenkin ihan painostava ja leffa piti hyvin otteeseen loppuun saakka. Dave Bautista onnistui roolissaan mainiosti ja yllätti ainakin minut positiivisesti.

Sky Showtimesta nostettakoon muuten ranskalainen Raw, jonka huomasin tuonne ilmestyneen. Olen kyseisen leffan pariin otteeseen katsonut ja menee omissa papereissa eurokauhujen ehdottomaan eliittiin, sinne Insiden, Frontiersin, Switchblade Romancen ja Marttyyrien rinnalle / tuntumaan. Ranskassa kyllä osataan.

 

[red.machine]

Sain tuossa pari päivää sitten katsottua loppuun Stanley Kubrickin klassikkoelokuvan 2001: Avaruusseikkailu. Ja olihan se kaiken hehkutuksen arvoinen, paikoitellen hämmentäväkin, ja saattaisi olla jopa vielä parempi toisella katselukerralla. Katson varmasti jossain vaiheessa uudestaan ja todennäköisesti kolmannenkin kerran.

Interstellarin olen katsonut neljästi ja vaikka eroavaisuuksia Avaruusseikkailuun löytyy useita, havaitsin myös samankaltaisuuksia ja ymmärtääkseni Nolan on jonkin verran ammentanutkin inspiraatiota Kubrickin tuotoksesta. Interstellarin lopussa oleva kohtaus, jossa Cooper syöksyy mustaan aukkoon lienee yksi esimerkki.

 

[hihhu]

Sain tuossa pari päivää sitten katsottua loppuun Stanley Kubrickin klassikkoelokuvan 2001: Avaruusseikkailu. Ja olihan se kaiken hehkutuksen arvoinen, paikoitellen hämmentäväkin, ja saattaisi olla jopa vielä parempi toisella katselukerralla. Katson varmasti jossain vaiheessa uudestaan ja todennäköisesti kolmannenkin kerran.

Olen ajatellut, että tämän voi katsoa ehkä sitten eläkkeellä tai jos joskus joutuu pitkälle saikulle tai jotain. Olen ymmärtänyt, että katsoessa ei kannata olla minkäänlaista kiireen tuntua. Olen myös ymmärtänyt, että oikeassa mielentilassa erittäin hieno leffa. Ja väärässä mielentilassa katsominen on vaan tapa heittää elämästä tunteja hukkaan.

 

[godspeed]

Ei 2001: Avaruusseikkailu mielestäni ole sen vaikeammin ymmärrettävä tai katsottava kuin muutkaan Kubrickin elokuvat. Sitä kuuluisaa perfektionismia ne toki ovat lähes järjestäen, mutta mitään harvemmin hierotaan naamaan eli tulkintaakin saa harjoittaa. Tuon voi tietysti käsittää monella tavalla, sillä osasihan Kubrick olla kriittisyyden lisäksi myös hyvin viihdyttävä elokuvantekijä. Kertoohan sekin jotain ohjaajan kädenjäljen toimivuudesta, että harvemmin kuulee kenenkään haukkuvan useampia hänen elokuviaan. Vähintään jengi kehuu jotain Full Metal Jacketia, joka toisaalta ehkä on sellanen mutkattomammin lähestyttävä elokuva, kun sota on aina aika absurdia. En ole kaikkia kuitenkaan vielä nähnyt, kuten esimerkiksi Lolitaa, mutta en oikein syystä ja toisesta pidä sen elokuvan aihetta sellaisena, että haluaisin syvemmin tutustua...

 

[Everton]

Kateltiin eilen Kuutamosonaatti. Tämähän on se humoristinenkin perämetsäkauhu Suomesta vuodelta 1988, jossa on roppakaupalla kaikenlaisia vaikutteita amerikan serkuista 70-luvulta asti. DVD:n kansi vertaa jopa Texas Chainsaw Massacreen, mikä toki varmaan osittain pitää paikkansa. Mutta mikään suora kopio mistään esikuvasta tämä ei ollut.

Olin heti alkuun hyvin vaikuttunut visuaalisesta ilmeestä, sillä tämähän oli oikein ammattimaisesti ja tyylikkäästi tehty. Ja vaikka ideakin on sellainen, että joku voisi luulla homman kaatuvan pienuuteensa ja/tai tarkoituksettomaan nuhjuuteensa, niin leffa seisoi ylpeästi ihan omilla jaloillaan. Kuvauspaikkakin oli hyvin kolkko ja katsellessa puhuimme paljon siitä kuinka paljon Suomessa tänä päivänä on hylättyjä taloja siellä täällä, eikä kukaan tunnu tietävän niiden historiaa, eikä niille tehdä mitään. Tällainenkin ulottuvuus tosielämästä tuo kummasti elokuvaan virtaa näin nykypäivänä katsottuna.

Ohjaaja-käsikirjoittaja Olli Soinio tekikin pitkän uran elokuva-alalla, eikä kyllä mikään ihme, jos kykyjä oli tällaiseenkin. Loistoleffa!

Tehdäänkö kissasta rukkaset?

Katsopa seuraavaksi jatko-osa Kadunlakaisijat ja koita keksiä yhtä positiivista sanottavaa myös siitä. Siinä seikkaillaan elävien kuolleiden kera Helsingin kaduilla ja tiiraillaan Kata Kärkkäistä.

 

[npc]

Ei 2001: Avaruusseikkailu mielestäni ole sen vaikeammin ymmärrettävä tai katsottava kuin muutkaan Kubrickin elokuvat. Sitä kuuluisaa perfektionismia ne toki ovat lähes järjestäen, mutta mitään harvemmin hierotaan naamaan eli tulkintaakin saa harjoittaa. Tuon voi tietysti käsittää monella tavalla, sillä osasihan Kubrick olla kriittisyyden lisäksi myös hyvin viihdyttävä elokuvantekijä. Kertoohan sekin jotain ohjaajan kädenjäljen toimivuudesta, että harvemmin kuulee kenenkään haukkuvan useampia hänen elokuviaan. Vähintään jengi kehuu jotain Full Metal Jacketia, joka toisaalta ehkä on sellanen mutkattomammin lähestyttävä elokuva, kun sota on aina aika absurdia. En ole kaikkia kuitenkaan vielä nähnyt, kuten esimerkiksi Lolitaa, mutta en oikein syystä ja toisesta pidä sen elokuvan aihetta sellaisena, että haluaisin syvemmin tutustua...

Moni saattaa kokea Avaruusseikkailun hämmentävänä kun se ei noudata perinteistä (Hollywood) elokuvan kerronnan kaarta, jossa samastutaan päähenkilöön ja edetään ja kehitytään hänen mukanaan läpi elokuvan. Avaruusseikkailussa ei ole yhtä päähenkilöä ja leffa koostuu kolmesta erillisestä osiosta, joita yhdistää miljoonan vuoden aikana mystinen monoliitti. Tässä pitääkin vain antaa itsensä heittäytyä värimaailman, lavastuksen ja kameratyöskentelyn upeaan maailmaan - leffan apinoilla, ihmisillä ja tekoälyllä on vain sivuosan esittäjän rooli. Olen katsonut ainakin miljoona kertaa tämän pätkän.

Kuutamosonaatti on hieno leffa, mutta sitä jatko-osaa ei pysty katsomaan kuin puoleenväliin korkeintaan. Hirveetä roskaa.

 

[godspeed]

Moni saattaa kokea Avaruusseikkailun hämmentävänä kun se ei noudata perinteistä (Hollywood) elokuvan kerronnan kaarta, jossa samastutaan päähenkilöön ja edetään ja kehitytään hänen mukanaan läpi elokuvan. Avaruusseikkailussa ei ole yhtä päähenkilöä ja leffa koostuu kolmesta erillisestä osiosta, joita yhdistää miljoonan vuoden aikana mystinen monoliitti. Tässä pitääkin vain antaa itsensä heittäytyä värimaailman, lavastuksen ja kameratyöskentelyn upeaan maailmaan - leffan apinoilla, ihmisillä ja tekoälyllä on vain sivuosan esittäjän rooli. Olen katsonut ainakin miljoona kertaa tämän pätkän.

Jeps. Tällaisilla hiotuilla maailmanselityselokuvilla on vähän sellainen kaiku, että tavallaan katetaan kaikki mihin ymmärrys ohjaajalla ikinä riittää. Eikä sekään riitä kovinkaan pitkälle, koska mitään vastauksia ei avaruuskaan tarjoa ihmisen esittämiin kysymyksiin. Saamme toki taiteen kautta pohtia mitä moninaisimpia asioita, ja tietysti pohdiskelu on kaikenlaiseen miettimiseen taipuvaiselle ihmiselle ihan riittävää useimmiten, kunhan elokuva vain tempaisee mukaansa jollain tavalla. Tai tarjoaa sellaiset puitteet, että on mahdollista päästä mielessään johonkin matkalle niin sanotusti.

Terrence Malick on vähän samanlainen kaveri tavallaan kuin Kubrick, vaikka on tehnyt erilaisempaa elokuvaa. Sellaista ratkaisemattomien tai koukuttavien kysymysten tulvaa hänkin kuitenkin kaitsee, tai jos mietitään jotain sekavampia elokuviaan, niin ei ole lainkaan tiennyt mitä elokuvansa kanssa tekee, jos vastaavasti Kubrickilla kaikenlaiset yksityiskohdatkin olivat kohdillaan. Mutta jotain samaa näissä kavereissa näen siinä mihin pyritään, jos elokuvantekokeinot ja ohjaustyylit kovasti toisistaan poikkeavatkin. Vähän kuin James Cameronkin sanoi, ettei hän ole perfektionisti, vaan haluaa vain tehdä asiat oikein. Cameronin elokuvathan ovat kuitenkin huomattavasti maanläheisempiä kuin näillä kahdella, ja niistä tykkää ns kaikki :)

 

[oiler99]

Mel Brooksin legendaarinen Spaceballs - avaruusboltsit on ilmeisesti vihdoin saamassa jatkoa 37 vuoden odotuksen jälkeen.

A Long-Awaited Mel Brooks Parody Sequel May Finally Happen - SlashFilm

Josh Gad seems to be teasing the possibility of a Spaceballs sequel finally coming together, nearly 40 years after Mel Brooks' original Star Wars parody.

www.slashfilm.com

 

[godspeed]

Tuli katseltua Goonies pitkästä aikaa. Vähän oikeastaan outokin elokuva tällä kertaa. Tehty lapsille, mutta kuitenkin ajateltu myös aikuisia. Seksi- ja huumeläppiä, jotka kyllä erottuivat, kun niitä oli aika näkyvästi. En oikein saanut niistä kiinni, vaikka sinällään mitään ihan pöyristyttävää ei tässä yhteydessä heitetty. Elokuva kyllä nauratti paikoitellen, joten tunnelma sikäli oli ihan hyvä. Se viattomampi hahmojen välinen, leikkisämpi huumori oli kuitenkin paljon onnistuneempaa.

Tämähän oli kuvattu Astoriassa, Oregonissa aivan kuten muutamaa vuotta myöhemmin valmistunut Arnoldin Kindergarten Cop. Siinäkin oli tällainen aikuismainen ulottuvuus, joka meni limittäin lapsille tarkoitetun sisällön kanssa. Eli vähän tällaista epäselvyyttä siinä mitä on haettu, sillä tällainen kahtiajakoisuus kuitenkin näkyy vähän kummankin elokuvan sävyssä ja hahmojen käytöksessä. Toisaalta amerikkalaiset tekivät näihin aikoihin paljonkin toimintakomediaa ja toiminnallista kauhuakin huumoria unohtamatta, joten ehkä ihmettelen turhaan sävyeroja. Jotain oli kuitenkin tavallaan vialla, minkä takia läpät enemmän ihmetyttivät kuin huvittivat.

Gooniesissa oli kyllä todella paljon tällaisia eturivin lapsitähtiä. Piti ihan googlata leffan jälkeen ketä kaikkia, ja löytyihän sieltä muun muassa Corey Feldman, joka tähditti näihin aikoihin esimerkiksi Friday 13th -leffoja 4 ja 5. Taidoistaankin huolimatta nuoret käyttäytyivät toisaalta siten, ettei se oikein ollut mitään näyttelemistä vaan sellaista oman ruutunsa tiedostavaa esiintymistä, jossa vaan ladellaan reploja ja väännetään lopun aikaa naamaa. Eli osaavat olla kameran edessä, mikä monesti riittää, kun lapsista on kyse. Elokuva olikin yleisesti ottaen melkoista kohellusta, joten mitään tyylirikkoa ei sinällään tapahtunut.

Käsikirjoittamiseen osallistunut Steven Spielberg selvästi toisti ET:n ja Indyjen kaavoja. Mutta kasari on kasaria ja seikkailu oli seikkailua, joten kyllähän näitä tällaisia elokuvia aikuisiälläkin katsoo!

 

[I am not Jesus]

The Strangers: Chapter 1

www.boxofficemojo.com

Harlinin uusin elokuva on tienannut 40 miljoonaa dollaria kansainvälisesti 8,5 miljoonan budjetilla. Katsojat ja kriitikot ovat inhonneet leffaa, mutta rahantuloa ei voi estää

 

[Buster]

The Strangers: Chapter 1

www.boxofficemojo.com

Harlinin uusin elokuva on tienannut 40 miljoonaa dollaria kansainvälisesti 8,5 miljoonan budjetilla. Katsojat ja kriitikot ovat inhonneet leffaa, mutta rahantuloa ei voi estää

Ammatin mies. Nuo kaikki kolme (Chapter 1, 2 ja 3) kuvattiin kerralla ja ei-kronologisesti, eli mahdollisimman taloudellisesti. 52 päivää meni siihen hommaan, joten kiva taidonnäyte siinä mielessä. Taitaa olla jo nyt ihan sama, että tuottaako tulevat pari muuta mitään.

Harlinin ohjausta on ainakin jossain kehuttu kokeneen ohjaajan jäljeksi. Sehän näissä halvoissa elokuvissa onkin se juju, että hommat hoituvat ajallaan, budjetissa, luotettavasti ja huono matsku kiillottuu juuri ja juuri siedettäväksi. Varmasti on Rennyllä kysyntää vastaaviin palkkakeikkoihin jatkossakin.

Itse en ole jostain syystä pitänyt noista Strangers-elokuvista yhtään. Enkä muista niistä 10-15 vuoden takaa niin paljoa, että osaisin eritellä miksi. Varmaan perusongelmat, että päähenkilöt ei toimi ja jännitys ei rakennu. Joissain arvosteluissa noita edeltäneitäkin nimitettiin jo klassikoiksi. Ainakin ykköstä.

 

[olkikuukkeli]

Näkeekö IMDB:ssä arvosanojen historiallista kehitystä mistään? Joissakin elokuvissa tapahtuu mielenkiintoista kehitystä, esim. muistikuvieni mukaan The Fountain ja Easy Rider olivat reilusti alle 7:n leffoja, mutta sittemmin arvostus on (mielestäni ansaitusti) noussut. Jälkimmäisen kohdalla ehkä siksi, että moni katsoja on odottanut jotain siistiä, kovanaamaista moottoripyöräelokuvaa.

 

[Buster]

Näkeekö IMDB:ssä arvosanojen historiallista kehitystä mistään? Joissakin elokuvissa tapahtuu mielenkiintoista kehitystä, esim. muistikuvieni mukaan The Fountain ja Easy Rider olivat reilusti alle 7:n leffoja, mutta sittemmin arvostus on (mielestäni ansaitusti) noussut. Jälkimmäisen kohdalla ehkä siksi, että moni katsoja on odottanut jotain siistiä, kovanaamaista moottoripyöräelokuvaa.

Easy Rider (Movie 1969) | IMDb Historical User Ratings Graph

IMDb User Ratings over the years visualised

historical-imdb-ratings.com

Täppä "show data as list", niin näkee kuukausittaisen vaihtelun paremmin. Ei ainakaan tuon perusteella ole kumpikaan alle 7:n ollut, mutta dataa ei ole kyllä läheskään alusta asti. Ihan jännä kyllä olisi tietää, onko jonkun vanhan elokuvan arvostus käyttäjäarvosanoissa muuttunut jotenkin olennaisesti. Easy Riderilla on ollut vaihteluvälinä 7.1-7.4 ja nyt laskenut 7.2 taas.

Vai suhteuttavatko ihmiset sen arvosanansa tuohon keskiarvosanaan sillain psykologisesti. Vaikka kahden vaiheilla, niin sitten sitä keskiarvoa lähempään taipuu "kun muutkin sitä mieltä". Ainakin itselle käy monesti.

 

[olkikuukkeli]

Easy Rider (Movie 1969) | IMDb Historical User Ratings Graph

IMDb User Ratings over the years visualised

historical-imdb-ratings.com

Täppä "show data as list", niin näkee kuukausittaisen vaihtelun paremmin. Ei ainakaan tuon perusteella ole kumpikaan alle 7:n ollut, mutta dataa ei ole kyllä läheskään alusta asti. Ihan jännä kyllä olisi tietää, onko jonkun vanhan elokuvan arvostus käyttäjäarvosanoissa muuttunut jotenkin olennaisesti. Easy Riderilla on ollut vaihteluvälinä 7.1-7.4 ja nyt laskenut 7.2 taas.

Vai suhteuttavatko ihmiset sen arvosanansa tuohon keskiarvosanaan sillain psykologisesti. Vaikka kahden vaiheilla, niin sitten sitä keskiarvoa lähempään taipuu "kun muutkin sitä mieltä". Ainakin itselle käy monesti.

Kiitos, tämä on täsmälleen sitä mitä etsin! Ja hyvä osoitus siitä, miten epäluotettavia muistikuvat ovat. Aika vähän nuo vanhat elokuvat taitavat elää, mutta voisi kyllä tehdä pientä tutkimusta.

 

[Buster]

Nyt kun elokuvateatterit taas tänä viikonloppuna toivat elokuvia ensi-iltaan asukkaiden palattua juhannuksen vietolta isoihin kaupunkeihinsa, niin luonnollisesti piti Kevin Costnerin Horizon: An American Saga - Chapter 1 katsastaa.

Ihan alkua katsoessa pyöri päässä, että tämäpäs on ummehtunut tuulahdus 80-90 -lukujen taitteesta. Lisäksi se alku oli vähintäänkin sekava; minulla meni hahmot sekaisin, ja kuvittelin leffan hyppivän eri vuosien välillä. Mutta sitten kun elokuva sai kaiken alustettua ja asettui rauhallisempaan sekä vähemmän hyppivään tarinankerrontaan, niin kyllä tuota voisi ihan nautinnolliseksi kutsua. Lyhyt kolme tuntia. Nostalgiaa paitsi Yhdysvaltojen myyttistä raja-elämää kohtaan, tuo myös kääntyi minulla nopeasti lämpimäksi nostalgiaksi menneiden vuosikymmenien elokuvantekoa, western-elokuvia ja -minisarjoja kohtaan. Samaan aikaan Horizon oli täynnä jokseenkin persoonallisia, mutta silti hyvin tuttuja hahmotyyppejä.

Tuohon vain on asennoiduttava siten, että se on ensimmäinen osa neliosaisesta minisarjasta. Eikä sitä ole hirveästi onnistuttu peittelemään, eli periaatteessa yksittäisenä elokuvana tämä ei olisi järin tyydyttävä tai siisti teos. Yhtenä osana neliosaista elokuvien minisarjaa ja lupauksena tulevasta, se herätti ainakin minussa innostusta. Toinen osa tulee joskus 3-4 kuukauden kuluttua ja loput kaksi toivottavasti saadaan tehtyä. Olisi aika eeppistä tällä tiedolla katsoa ne kaikki neljä mahdollisimman tiiviisti perätysten. Yksittäisenä elokuvana tuo tosiaan voi jättää vähän oudon maun suuhun, kun vielä eri tarinoiden kuljetus ja niiden kanssa tasapainottelu tuon ekan elokuvan sisällä ei ole kaikkein tyylikkäintä. Yksi tarinalinja olisi voitu jopa jättää kokonaan seuraavaan elokuvaan, mutta eiköhän sille ollut syynsä, että se vähän tynkänä oli tässä ekassa jo mukana, eikä kakkosta paisuttamassa.

 

[godspeed]

Katselin Expendablesin ensimmäistä kertaa sitten 14 vuoden takaisen teatterikierroksen. Silloinhan leffaa odotettiin kuin kuuta nousevaa, kun oli saatu mukaan näitä klassisia sankareita poislukien Arnold ja Bruce, jotka eivät vielä tässä ekassa leffassa kuin lyhyesti näyttäytyneet.

No, ei se ollut enää mitenkään erityisen hyvä, itseasiassa melko valju esitys lopulta. Alussa tuntiin ei tuntunut oikein tapahtuvan mitään, ei oikein mitään juonta oltu keksitty, eikä porukan patsastelussakaan ollut mitään seurattavaa, vaikka tiedettiin, että se pullistelu on ainoa varsinainen sisältö. Dolppa varasti shown aika täydellisesti, mutta tämä oli kirjoitettu jostain syystä lopputaistelun ajaksi pois elokuvasta. En tiedä miksi, kun sellanen hullunkiilto silmissä rettelöivä korsto oli ehdottomasti leffan viihdyttävintä antia. Varsinkin kun muille kirjotettiin jotain parisuhdedraamaa tai muuta lässytystä sellainen kantava ajatus mielessä, että kyllä se mieskin saa olla herkkä ja rakastaa.

Osasihan Stallone kyllä vauhdikasta menoa ohjata kohtuullisen toimivasti aina kun sellaista oli. Paljonhan hänen ohjaustyylissään oli samaa kuin paria vuotta aiemmassa Rambo nelosessa, joka onkin sitten ihan mestariteos. Ei näitä elokuvia nyt sinällään muuten verrata tarvitse, mutta jos vertaa, niin eroa on kuin yöllä ja päivällä sellaisen yleisesti hyvin rullaavan ja ytimekkään toimintafiiliksen suhteen.

Viikonlopun aikana katson kakkosen, joka taas oli tuoreeltaan jo jonkinasteinen pettymys. Mutta jos ykkönen oli nyt huonompi kuin ekalla kertaa, niin loogista tässä kohtaa olisi, että kakkonen olisikin sitten parempi kuin ekalla kertaa. Tällain omituisesti nämä jutut minulla joskus pyörii, että näkee ihan uusin silmin ja elokuva ja oma näkemys voivat muuttua rajustikin. Tämä on ehkä se yksi syy, miksi katson joitain elokuvia genrestä ja aiemmasta antamastani arvosanasta riippumatta uudelleen ja uudelleen, kun niistä löytää jatkuvasti jotain päivitettävää. Ikä varmaan tekee osansa, mutta olenko henkisesti kypsyneempi katsomaan tällaisia elokuvia, niin tuskinpa :D

 

[NakkiFakiiri]

Viikonlopun aikana katson kakkosen, joka taas oli tuoreeltaan jo jonkinasteinen pettymys. Mutta jos ykkönen oli nyt huonompi kuin ekalla kertaa, niin loogista tässä kohtaa olisi, että kakkonen olisikin sitten parempi kuin ekalla kertaa.

Expendables 2 on mielestäni noista neljästä ainoa aidosti onnistunut pläjäys. Elokuva joka tarjoaa juuri sitä räväkkää toimintaa ja pullistelua pilke silmäkulmassa mitä haluatkin nähdä, vailla turhaa länkytystä ja juonenpunontaa. Eka elokuva oli napsun verran liian tosissaan, kolmonen vesitettiin nuoremman yleisön kalastelun myötä ja nelonen oli jo niin huono, että siitä nautti jollain kierolla tavalla juuri siksi.

 

[opelix]

Tulipa katsottua tuo Beverly Hillsin kyttä nelonen Netflixistä. Ihan viihdyttävä tuo oli tällaiselle 70-luvulla syntyneelle. Hämmentävää miten vähän Eddie Murphy oli vanhentunut. Kasaribiisit raikasivat vanhaan malliin. Ei mikään Top Gun-Maverickin tapainen täysosuma mutta sanotaan vaikka että 3.5/5 tähteä.