Jatkoajan leffakerho

[Dynamo]

The Taking of Pelham One Two Three

(1974)

Papillon (1973)

Molemmista on tehty uusi versio, ja ihmettelen miksi. Alkuperäiset ovat selkeästi paremmat.
Pelham (2009 Denzel Washington & John Travolta) on suorastaan huono alkuperäiseen verrattuna.
Alkuperäinen Papillon (Steve McQueen & Dustin Hoffman) on klassikko. Kopio on pettymys.

 

[hooceebruins]

Molemmista on tehty uusi versio, ja ihmettelen miksi. Alkuperäiset ovat selkeästi paremmat.
Pelham (2009 Denzel Washington & John Travolta) on suorastaan huono alkuperäiseen verrattuna.
Alkuperäinen Papillon (Steve McQueen & Dustin Hoffman) on klassikko. Kopio on pettymys.

Katselin tuon uuden Papillonin joku aika sitten ja jäi kyllä suorastaan vihainen olo sen jälkeen. Vaikka uudessakin on kesto yli kaksi tuntia, niin se tuntui jotenkin juosten kustulta koko elokuva. Varmaan johtui jotenkin rytmityksestä tai jostain. En jaksa, enkä viitsi sen kummemmin ajatuksia sille uhrata.

 

[sporttipappa]

Mitä tuohon saman materiaalin kierrätykseen tulee.

Kaikki lähtee huipulta studiopomoista ja studioiden omistajista. He eivät ole enää nykyään elokuvaa rakastavia moguleita, vaan he ovat jotain jättimäisten multimediakonglomeraattien tuottoviivaa tuijottavia loputtoman kasvun ylipappeja. Eli he ovat liikemiehiä yritysmaailmasta, joiden prioriteetti on tuottojen maksimointi osakkeenomistajille ja riskien minimointi.

Olet seurannut alaa enemmän kuin minä enkä väitä tietäväni yhtä paljon kuin sinä. Kierrättämistä tapahtuu kyllä aivan kaiken suhteen. ”From the makers of….” ja ”Academy award winner…”. Menestys mitataan liiketoiminnassa rahana ja jos asiaa miettii niin tehdastyössä tietynlainen kaavamaisuus on laadun tae.

Paljon jää varmasti tekemättä hyvän idean elokuvia tai muita tuotantoja tarpeeksi suurilla resursseilla tämän liiketoiminta-ajattelun myötä. Se on harmi. Mutta ainakin omaan katselumieltymykseen peilattuna vaikka nyt ”blockbuster-elokuvia” voi pitää jo lähtökohtaisesti tietynlaisena laskelmoituina keskinkertaisuuksina. Ja ne toimivat ehkä vähän tarkoittamattaankin, tai ehkä tarkoitettunakin, jo vähän kuin ironiana sille lajityypilleen. Mikä tuo leffoja ja tarinoita aika paljon katsoneelle sitä pääsiäismunan tunnetta katsomiskokemukseen kun niitä kliseiden määrää miettii.

Sama toimii myös vähän toisin päin. Esimerkiksi minulle vaikka Kaurismäen aika lapsenomaisen alleviivaava kerrontatapa ja provosoiva vasemmistosanoma taustalla vesittää oikeastaan minkäänlaisen mahdollisuuden katsoa näitä elokuvia, vaikka niitä voi juuri omalaatuisuutensa puolestaa pitää sinänsä arvostettavina ja hienona asiana.

Hyvä että sitä diversiteettiä on, ja sitä pystyy halutessaan myös hakemaan kääntämällä katseita (pun intended) enemmän muualle kuin ”blockbustereihin”. Minusta on ihan mukava katsoa Yle Areenasta joitain englantilaisia elokuvia ilman että niistä odottaa kovin paljoa muuta kuin elämän makuista draamaa. Esimerkiksi nyt vaikka Yhteinen sävel (Military Wives) vuodelta 2019. Se on mukavaa kun ymmärtää mikä se oma katselumieltymys on, niin sitä voi kulloiseenkin viihdetarpeeseen hakea. Omaan makuun ne laskelmoidut jättituotannotkin välillä maistuvat oikein hyvin.

 

[Kilgore Trout]

Katselin Netflixiltä Page Eight -elokuvan, jonka olin kyllä nähnyt jo joskus aiemminkin, mutta tykkään Bill Nighyn tavasta näytellä tiedusteluagenttia omalla eleettömällä ja ilmeettömällä tyylillään. Tuohon samaan Johnny Worricker -sarjaa on tehty kaksi muutakin elokuvaa, Turks & Caicos ja Salting The Battlefield, mutta niitä ei taida nähdä mistään?

 

[SilentMan]

Ja jos aivan tarkkoja ollaan, laskelmoiminen alkoi näkyä amerikkalaisessa elokuvassa lähestulkoon heti 1. maailmansodan jälkeen eli silloin kun Hollywood kunnolla syntyi. Vaikka Louis B. Mayer ja kumppanit rakastivatkin elokuvaa elokuvana, sitä enemmän he rakastivat kassakoneen kilinää ja kunnioittivat itärannikon rahoittajia, jotka pitkälti sanelivat mitä tehdään ja mitä ei. Tuottajat astuivat kuvioihin, eikä ohjaajalla ollut enää sanavaltaa tekemisiinsä. Tähdistä tuli tähtiä ja vanhan liiton tekijät alkoivat pudota kuvasta. Poikkeuksiakin tietysti oli ja jotkut mukautuivat toisia paremmin.

Itseäni kiinnostaisi nähdä enemmän itäeurooppalaista elokuvaa tai aasialaista elokuvaa, mutta valitettavasti täällä itärajalla ei niitä ole liiemmin tarjolla. Koska kaikkea ei viitsi ostaa ja katseluaika rajoittuu pitkälti viikonloppuihin, jää nykyelokuva itselleni aivan liian tuntemattomaksi osa-alueeksi.

 

[mikko600]

Koska kaikkea ei viitsi ostaa ja katseluaika rajoittuu pitkälti viikonloppuihin, jää nykyelokuva itselleni aivan liian tuntemattomaksi osa-alueeksi.

Mä suosittelen aina Mubin tilausta. Kannattaa tsekata ainakin se ilmainen kokeilu.

 

[Buster]

Menestys mitataan liiketoiminnassa rahana ja jos asiaa miettii niin tehdastyössä tietynlainen kaavamaisuus on laadun tae.

Paljon jää varmasti tekemättä hyvän idean elokuvia tai muita tuotantoja tarpeeksi suurilla resursseilla tämän liiketoiminta-ajattelun myötä. Se on harmi.

Hyvä että sitä diversiteettiä on, ja sitä pystyy halutessaan myös hakemaan kääntämällä katseita (pun intended) enemmän muualle kuin ”blockbustereihin”.

Vastaan näihin ydinkohtiin.

Elokuvanteko on ollut tosiaan ihan alusta asti tehdastyötä ja liukuhihnakamaa. Tuote, joka on ennen vanhaan esityskaarensa jälkeen tuhottu tai heitetty jonnekin mätänemään. Mutta elokuvanteossa on melkein alusta asti ollut myös mukana sisäinen konflikti: taide vs. teollisuus, jotka ovat kamppailleet toisiaan vastaan. Mutta nyt Hollywood-tasolla kun elokuvan tuotantokulut ovat 150 miljoonaa, niin teollisuus on selättänyt taiteen täysin. Ja teollisuus merkitsee rutiinia (tai kaavamaisuutta), mikä taas on melkolailla taiteen - eli luovuuden ja vapauden vastakohta.

Jo 80-luvulla, mutta erityisesti 90-luvun loppupuolella varoiteltiin kasvaneista elokuvien tuotantokuluista (*) ja niiden mukanaan tuomista ongelmista. Ja nyt kun elokuvat ja teatterit kamppailevat ihmisten vapaa-ajasta mm. suoratoistoja vastaan, niin kuten 50-luvulla televisiotakin vastaan, niin jälleen aseeksi on otettu tehdä elokuvista "kokemuksia/tapahtumia". Mikä on myöskin näytellyt isoa osaa tuotantokustannusten kasvussa ja että millaista materiaalia tuotetaan.

Tulee ulkomuistista, joten en ihan muista miten nuo budjettihaarukat tarkalleen menivät ja mitkä vuodet tuossa jälkimmäisessä tarkalleen olivat. Vuosina 1996-2001 36,6 prosenttia Yhdysvaltalaisista elokuvista oli budjetiltaan 15-70 miljoonan välimaastossa, eli näitä mid-budget -elokuvia. Vuosina 2018-2023 vain vajaa viisi prosenttia Yhdysvaltalaisista elokuvista oli enää tuossa 15-70 miljoonan välimaastossa.

Juuri nuo mid-budget, eli keskibudjetin elokuvat, olivat niitä elokuvia, joissa nimekäs ohjaaja teki "originaalin" "taide-elokuvan", josta kaikki pitivät. Niin massat kuin esoteerisempien elokuvien ystävät. Mid-budget elokuvissa studiot ottivat "taiteellisen" riskin materiaalin tai ohjaajan kohdalla. He saattoivat saada valtavat tuotot, tai kärsiä tappion jonka heidän kukkaronsa kesti. Etenkin kun pitkässä juoksussa kaikki elokuvat pääsevät aikalailla omilleen. Toki nykyään ei ole enää yhtä elinvoimaisia vhs- tai dvd-markkinoita, mutta eiköhän ne silti pääse... Luulen...

Ilman noita mid-budget -elokuvia esimerkiksi The Matrix ja Heat - Ajojahti olisivat saattaneet jäädä tekemättä. Ja lukematon muukin suosikkielokuva. Robert Eggershän sai harvinaisesti muutama vuosi takaperin 70 miljoonaa Northmaniin vain tullakseen teurastetuksi lippuluukuilla Sonic 2:sen ja Morbiuksen toimesta. Näin valitettavasti samalla osoittaen studioille, että heidän strategiansa tuottaa vähän kärjistäen 150 miljoonan dollarin elokuvasarjoja ja 5 miljoonan dollarin elokuvia kahdelle eri katsojakunnalle on "oikea". Tällä erää.

Noin muuten elokuvia tehdään enemmän kuin koskaan. Ja myös rahaa tehdä elokuvia on tarjolla hyvin, kun toimijoita on niin valtavasti. Alalla riittää töitä ja katsojat tosiaan löytävät itselleen mieluista materiaalia kun viitsivät etsiä. Elokuvia on massoittain tarjolla katsojille kotisohville ja moni laadukas elokuvaparka hukkuu suoratoistoon. Lisäksi ainakin yksi ehdottoman hyvä asia tässä Hollywoodin tuotantostrategiassa on, että mielestäni näiden kansainvälisten "taide-elokuvien" kysyntä ja levitys on parantunut huomattavasti viime aikoina. Joten siinä mielessä diversiteettiä todellakin on tarjolla. Mutta silti sitä haluaisi nähdä mainstream-tason budjetilla toteutettuja persoonallisia ja särmikkäitä elokuvia enemmän. Kuin ennen vanhaan.

Onneksi esimerkiksi A24-studio on ottanut missiokseen tehdä alkuperäisiin tarinoihin pohjautuvia elokuvia, joilla on sanottavaa ja toteuttaa ne keskiluokan budjeteilla. Para-aikaa teattereissa on Alex Garlandin Civil War.

Itsehän siis kanssa katson kaikkea ja rakastan kaikkea, sekä olen aina valmis lähtemään katsomaan mitä elokuvaa tahansa. Mutta nyt kun tarjontaa on valtavasti, niin monesti tulee mietittyä myös, että miten mikäkin elokuva perustelee olemassaolonsa.

EDIT: Hyvä juttu * NY Times - The Decay of Cinema 1996 .

 

[Everton]

Elokuvanteko on ollut tosiaan ihan alusta asti tehdastyötä ja liukuhihnakamaa.

Tämä selittää myös kaikki ne elokuvat, mistä katsoja miettii ainoastaan "miksi ihmeessä nämä on tehty?" Välityö jollekin studion luotto-ohjaajalle, eläkekassaa uransa ehtoopuolella olevalle entiselle näyttelijätähdelle, kokemusta aloittevalle käsikirjoittajalle jne...

Tehdään riittävän halvalla ja riittävän paljon. Jos joku menestyy ja muut saadaan myytyä vaikka jossain kimppadiileissä tv-kanaville, niin päästään vähintään plusmiinusnollaan ja ennen kaikkea rattaat pysyvät pyörimässä.

Ihan samalla rahalla ja vaivalla voisi tietty tehdä jotain parempaa ja merkittävämpääkin kuin vaikka jonkun sellaisen Ö-luokan tusina-actionin, minkä ainoa myyntivaltti on Bruce Willisin nimi näyttelijälistassa.

 

[J.C.S.]

Liittyen noihin 70-luvun elokuviin: Amazon Primessa näkyy olevan aika edustava kokoelma aidon ja alkuperäisen action-manin Charles Bronsonin elokuvia (Chato's Land, Mr. Majestyk, Death Wish II, Heartbreak Pass jne.). Eivät ole varsinaisesti aivan mitään 10 elokuvia, mutta ajavat edelleen asiansa.

 

[Haywire]

Puhallus (1973) on kyllä sellainen leffa jonka melkeen jokaisen pitäisi kattoa. Se oli ainakin jossain vaiheessa YLE areenassa ja kahdelle sitä suosittelin ja molemmat kiitteli jälkeenpäin. Leffan 8,3 Imdb keskiarvo ei tule tyhjästä.

Puhallus (1973) ⭐ 8.3 | Comedy, Crime, Drama

2h 9m | K-12

www.imdb.com

Puhallus katsottu nyt viikonloppuna. Toimi! Nuo listaamasi elokuvat on kaikki mulla katsomatta joten tässä pääsee kunnolla elokuvaputkeen. Kiitos suosituksista!

Ja kiitos suosituksista myös @Vintsukka @Lord Byron @Tifosi
@avatar @Nosebleed @LiiAaa ! Nyt on jonossa sen kolmisenkymmentä leffaa mitä alkaa jyystään tässä kun omien suosikkijoukkueiden kaudet on taputeltu.

 

[flintstone]

Käytiin tänään leffateatterissa, Tennispalatsissa, katsomassa Alex Garlandin Civil War leffa ja täytyy sanoa et ainakin minulle tuo toimi. Leffa on komean näköinen, äänimaailma on upea ja näyttelijäsuoritukset on timanttiset. Leffan kuvasto on karua mutta se puhuttelee vahvasti ja pitää otteessaan alusta loppuun. Täältä vahva suositus leffalle.

"Dream baby dream, dream baby dream..."

 

[Bob Sacamano]

Puhallus katsottu nyt viikonloppuna. Toimi! Nuo listaamasi elokuvat on kaikki mulla katsomatta joten tässä pääsee kunnolla elokuvaputkeen. Kiitos suosituksista!

Ja kiitos suosituksista myös @Vintsukka @Lord Byron @Tifosi
@avatar @Nosebleed @LiiAaa ! Nyt on jonossa sen kolmisenkymmentä leffaa mitä alkaa jyystään tässä kun omien suosikkijoukkueiden kaudet on taputeltu.

70-luvulla tehtiin, niin yllättävää kuin se onkin, valtavasti elokuvia myös Amerikan ulkopuolella.

Mutta kun niitä ei ilmeisesti aiota tai haluta luetella niin todetaan, että Hollywoodin kolme parasta olivat ko. vuosikymmenellä Network (Kasvot Kuvaruudussa), Badlands (Julma maa) & Taxi Driver (Taksikuski).

 

[Haywire]

70-luvulla tehtiin, niin yllättävää kuin se onkin, valtavasti elokuvia myös Amerikan ulkopuolella.

Mutta kun niitä ei ilmeisesti aiota tai haluta luetella niin todetaan, että Hollywoodin kolme parasta olivat ko. vuosikymmenellä Network (Kasvot Kuvaruudussa), Badlands (Julma maa) & Taxi Driver (Taksikuski).

Kiitos näistä! Jos sulla on suositella Hollywoodin ulkopuolelta leffoja niin laita tänne vain, otamma nekin työn alle.

 

[Tarinankertoja]

Network (Kasvot Kuvaruudussa)

"I'm as mad as hell, and I'm not going to take this anymore!"

 

[vitozzius]

Kiitos näistä! Jos sulla on suositella Hollywoodin ulkopuolelta leffoja niin laita tänne vain, otamma nekin työn alle.

70-luvulta lähtisin Nicholsonin Rajuista Kuvioista liikenteeseen, ja Uhrijuhla ainakin, jos ei ollut jo mainittu. Pink Flamingosia en suosittele. The List

 

[Jupe]

Itsehän siis kanssa katson kaikkea ja rakastan kaikkea, sekä olen aina valmis lähtemään katsomaan mitä elokuvaa tahansa. Mutta nyt kun tarjontaa on valtavasti, niin monesti tulee mietittyä myös, että miten mikäkin elokuva perustelee olemassaolonsa.

Tarjonnan paljous aiheutti itselleni paljon ongelmia tässä lähivuosina, aikaa on rajallisesti ja kun löytyy se parin tunnin slotti niin mikä elokuva on tuon ajan arvoinen. Tahtotila kuitenkin katsoa hyvää cinemaa ja harmitti älyttömästi jos katsoi paskaa.

Tähän löytyi ratkaisu joka ainakin vielä mulle tuottaa pelkkää priimaa. Sosiaalinen media ja insta-tili Cinephile club. Siitä vaikka "what to watch" ja alkaa purkaa niitä elokuvia, osa nähty mutta paljon oli mulla myös näkemättä. Hyviä teemoja suosituksissa, muun muassa noin 90min elokuvat. Tällaisia sivustoja on varmasti miljoona, ja kohta pitääkin etsiä seuraava joten jos jollain tiedossa vastaava laadukas sivusto missä helposti selattavia leffavinkkejä pääosin 2000-luvulta niin kiitollisesti otan vastaan.

Olen aikanaan katsonut paljon 1900-luvun leffoja, lähes kyllästymiseen asti ja edelleen välillä fiilistelen täälläkin mainituilla 70-luvun leffoilla. Kuitenkin heräsin edellä mainitun sivuston kautta kuinka paljon laatua on tehty lähivuosinakin. Muun muassa A24 studion toimesta.

Tuon edellä mainitun sivuston kautta löytyi mulle muun muassa tällaisia helmiä jotka olin missannut.
It Follows
Midsommar
Hereditary
Lobster
Bronson
Quiet Place
Enemy
Good Time
Out Of the Furnace
Nope
Us
The Banshees Of Inisher

 

[Barcelona]

Puhallus katsottu nyt viikonloppuna. Toimi! Nuo listaamasi elokuvat on kaikki mulla katsomatta joten tässä pääsee kunnolla elokuvaputkeen. Kiitos suosituksista!

Ja jos piti Puhallus leffasta niin silloin voi suositella Butch ja Kid leffaa, joka on yksi parhaista länkkäreistä mitä on koskaan tehty. Leffan on ohjannut George Roy Hill, joka ohjasi myös sen Puhalluksen ja Lämärin. On tehty vuonna 1969 eli on melkeen 70-luvun leffa.

Butch ja Kid - auringonlaskun ratsastajat (1969) ⭐ 8.0 | Biography, Crime, Drama

1h 50m | K-16

www.imdb.com

 

[SamSal]

Käytiin tänään leffateatterissa, Tennispalatsissa, katsomassa Alex Garlandin Civil War leffa ja täytyy sanoa et ainakin minulle tuo toimi. Leffa on komean näköinen, äänimaailma on upea ja näyttelijäsuoritukset on timanttiset. Leffan kuvasto on karua mutta se puhuttelee vahvasti ja pitää otteessaan alusta loppuun. Täältä vahva suositus leffalle.

"Dream baby dream, dream baby dream..."

Käytiin pojan kanssa katsomassa tuo tänään. Pari kertaa kesken leffan kävi mielessä, että oliko sittenkään hyvä idea tuoda 13-vuotiasta katsomaan tätä elokuvaa.
Toki kaikenlaisia elokuvia ollaan katsottu ja piti elokuvasta ja ainakin sanoi ymmärtäneensä elokuvan pointin.
Itse luulin että kyseessä on perus toiminta elokuva, mutta olikin jotain muuta.

Hyvä leffa oli ja allekirjoitan kaiken lainatusta. Ihan oscar ehdokas kamaa.

 

[flintstone]

Itse luulin että kyseessä on perus toiminta elokuva, mutta olikin jotain muuta.

Hyvä leffa oli ja allekirjoitan kaiken lainatusta. Ihan oscar ehdokas kamaa.

Joo traileri antaa varsin erilaisen kuvan mitä todellisuudessa on luvassa, leffassa on kyllä toimintaa mutta se ei ole mikään aivot narikkaan toimintapläjäys.

En halua sen enempää paljastaa leffan sisällöstä mutta käytännössä sen keskiössä on siis kokenut ja meritoitunut sotavalokuvaaja Lee (Kirsten Dunst) ja Lee:tä ihaileva nuori aloitteleva sotavalokuvaaja Jessie (Cailee Spaeny), sekä Leen toimittajapartneri Joel (Wagner Moura) ja kokenut ja kaiken nähnyt Sammy (Stephen McKinley Hendersson) ja leffa käsittelee näiden neljän matkaa läpi sisällisodan repimän Amerikan New Yorkista Washington DC:n kuvaamaan ja haastattelemaan presidenttiä (Nick Offerman).

Toivottavasti tuo leffa kerää hyvin katsojia sillä se kyllä ansaitsee sen. Edelleen kun miettii tuota niin oma fiilis on että wow, nyt oli intensiivisen kova leffa joka piti otteessaan. Mulla on vähän ajatuksissa että pitäisikö käydä katsomassa se vielä uudelleen, omaan leffahyllyyn tuo leffa varmasti löytää tiensä kun se aikanaan nyt kesällä julkaistaan.

 

[SamSal]

Joo traileri antaa varsin erilaisen kuvan mitä todellisuudessa on luvassa, leffassa on kyllä toimintaa mutta se ei ole mikään aivot narikkaan toimintapläjäys.

En halua sen enempää paljastaa leffan sisällöstä mutta käytännössä sen keskiössä on siis kokenut ja meritoitunut sotavalokuvaaja Lee (Kirsten Dunst) ja Lee:tä ihaileva nuori aloitteleva sotavalokuvaaja Jessie (Cailee Spaeny), sekä Leen toimittajapartneri Joel (Wagner Moura) ja kokenut ja kaiken nähnyt Sammy (Stephen McKinley Hendersson) ja leffa käsittelee näiden neljän matkaa läpi sisällisodan repimän Amerikan New Yorkista Washington DC:n kuvaamaan ja haastattelemaan presidenttiä (Nick Offerman).

Toivottavasti tuo leffa kerää hyvin katsojia sillä se kyllä ansaitsee sen. Edelleen kun miettii tuota niin oma fiilis on että wow, nyt oli intensiivisen kova leffa joka piti otteessaan. Mulla on vähän ajatuksissa että pitäisikö käydä katsomassa se vielä uudelleen, omaan leffahyllyyn tuo leffa varmasti löytää tiensä kun se aikanaan nyt kesällä julkaistaan.

Spoileri: juonipaljastuksia

Oli kyllä todella vaikuttava elokuva ja pisti itseäkin vähän miettimään.

Taistelukohtaukset oli mun mielestä todella karusti ja kaunistelemattomasti kuvattu ja lopun rynnäkkö valkoiseen taloon oli ihan mielettömän intensiivinen kohtaus. Muutenkin se koko loipputaistelu sai haukkomaan henkeä.
Vaikuttavin kohtaus ainakin oli itselle oli "kilpa-ajon" jälkeinen sissien vangitsemiskohtaus. Siinä kun ensimmäinen laukaus tuli niin tuntui että koko teatterin väki vähän hätkähti.
Jos jostain täytyy vähän nillittää niin arvasin mitä lopussa tapahtuu, mutta ei se oikeastaan häirinnyt.
Myös reaktiot Sammyn kuolemaan oli aika koskettavat.

Voi olla että itsekin tulee toinen kerta käytyä katsomassa.

 

[Vintsukka]

Olen varmaan vähemmistössä, mutta minut Civil War jätti vähän kylmäksi. Komealtahan se näytti ja kuulosti, mutta sisältö oli kädenlämpöinen. Oikein mitään sanomaa en leffasta löytänyt, ja sodan osapuolet oli sen verran epäselvästi määritelty, että siitä oikein paistoi läpi, että yritetään olla ärsyttämättä ketään liikaa.

 

[flintstone]

Spoileri: juonipaljastuksia

Oli kyllä todella vaikuttava elokuva ja pisti itseäkin vähän miettimään.

Taistelukohtaukset oli mun mielestä todella karusti ja kaunistelemattomasti kuvattu ja lopun rynnäkkö valkoiseen taloon oli ihan mielettömän intensiivinen kohtaus. Muutenkin se koko loipputaistelu sai haukkomaan henkeä.
Vaikuttavin kohtaus ainakin oli itselle oli "kilpa-ajon" jälkeinen sissien vangitsemiskohtaus. Siinä kun ensimmäinen laukaus tuli niin tuntui että koko teatterin väki vähän hätkähti.
Jos jostain täytyy vähän nillittää niin arvasin mitä lopussa tapahtuu, mutta ei se oikeastaan häirinnyt.
Myös reaktiot Sammyn kuolemaan oli aika koskettavat.

Voi olla että itsekin tulee toinen kerta käytyä katsomassa.

Spoileri

Joo luulen että se kohtaus missä Jesse Lemons (Kirsten Dunstin aviomies) kyselee tuolta porukalta minkälainen amerikkalainen olet on tuon leffan intensiivisimmistä kohtauksista ja yksi intensiivisimmistä mitä olen hetkeen missään nähnyt ja se oli kohtaus jossa tuntui että kuka tahansa voi tuossa kuolla. Muutenkin tuo oli hyvin intensiivinen kokemus tuo koko leffa. Ehdottomasti kokemisen arvoinen.

Minusta Civil War leffan yksi vahvuuksista oli että se ei varsinaisesti pyrkinyt ottamaan puolia, vaan kertoi vain tarinan journalistien silmin johon jokainen voi lisätä oman kontekstinsa. Äänimaailma, kuvaus ja visuaalinen ilme kuin myös näyttelijäsuoritukset on joka tapauksessa aivan huippua. Ymmärrän kuitenkin että osa voi kaivata selkeämpää tarinaa. Trailerin osalta voin sanoa että se johtaa harhaan, koska sen perusteella voisi olettaa kyseessä olevan toimintaelokuva mitä Civil War ei ole, toiminnallisista osuuksista huolimatta vaan se on road movie. Puhdasta toimintaelokuvaa odottava voi hyvinkin pettyä.

 

[vdx mua zorbas]

Tuli katsottua Mad Max 1. Oli kyllä varsin erilainen kun oletin, enkä varmasti ole ensimmäinen jolle tällainen fiilis tuli. Varmaankin yksi suurimmista eroista alkuperäisen ja jatko-osan välillä, jonka olen nähnyt.

Rainassa on omat puutteensa, mutta siinä on onnistuttu luomaan hyvin vittumainen tunnelma. Pahan läsnäolo on käsinkosketeltava. Vähän vaikea kuvailla, mistä tällainen tunnelma syntyy, mutta varsin nihilistinen pohjavire on varmasti yksi syy. Ja sitten se, että siinä on jätetty tietynlainen etäisyys henkilöihin.

 

[Shardik]

Katsoin lennolla Rebel Moon 2: The Scargiver. Eihän se ekakaan kovin häävi ollut, mutta oli siinä jotain yritystä. Kakkonen oli kaikin tavoin huonompi kuin ykkönen. Käsikirjoitus ja näytteleminen oli aivan paskaa. Ainoa pieni poikkeus oli Ed Skrein, mutta tämän pahiksen uudelleen lämmittely oli juuri sitä miltä se kuulostaa. Tämän tyypin hyvikset hoiteli viime leffassa ja nyt niillä on vastassa... sama tyyppi. No arvatkaa vaan kuinka siinä kävi. Lähitaistelukohtaukset oli hienoja, mutta muuten taistelut olivat täysin urpoa ammuskelua. Ei mitään taktiikan tynkääkään, kaksi joukkiota vaan juoksee toisiaan kohti laseraseet sauhuten. Juoni oli samanaikaisesti täynnä reikiä ja tylsä. Viimeksi sentään nähtiin yritystä juonenkäänteisiin ja väläyksiä muista universumin maailmoista, nyt oltiin vaan viljakuussa. Ja tuo 50 säkkiä viljaa nyt vissiin oli niin arvokasta galaktiselle imperiumille, että kapinallisten kylää ei vain voinut posauttaa kiertoradalta...

Mä en vaan käsitä sitä, että tehdään sadoilla miljoonilla leffaa ja sitten käsikirjoitus on aivan kurapaskaa. Ymmärrän, että menestyäkseen näiden leffojen pitää vedota myös keskenkasvuisiin, mutta kai silti juoni voisi olla edes päällisin puolin järkevä?

Paluulennolla katsoin pitkään listallani olleen Wolf of the Wall Streetin. Oli ihan hitusen parempi leffa.

 

[opelix]

Paluulennolla katsoin pitkään listallani olleen Wolf of the Wall Streetin. Oli ihan hitusen parempi leffa.

Tää oli hyvä. Vertaat ehkä kaikkien aikojen paskinta parhaaseen mutta niin varmaan ajattelitkin :)