Alma Pöystille Golden Globe-ehdokkuus parhaasta naispääosasta. Muina ehdokkaina jotain tämmöisiä nimiä kuten Emma Stone, Margot Robbie, Jennifer Lawrence, Natalie Portman...
Ihan älyttömän kova juttu! Superisti onnea Almalle!
Eikös Aki jo sanonut, että antoi luvan asettaa leffan ehdolle, kun sitä niin kinuttiin, mutta gaalaan ei aio osallistua.Ottaako Aki pystin vastaan, jos ja kun sellainen tulee? Siinä on alkuvuoden jännittävin asia.
Näin juuri Aftersunin. Oli kyllä..huh. Laitan spoilerihin siltä varalta jos joku ei nähnyt. (Ihmetytti että en tästä ketjusta löytänyt yhtäkään kommenttia ko. elokuvasta nopealla selauksella.)
Koko ajan läsnä oleva todella surumielinen ja painostavan melankolinen pohjavire alkoi loppua kohden ihan toden teolla ärsyttämään ja tietyllä tapaa jopa kiristämään, varsinkin kun mitään konkreettista selitystä tälle ei annettu. Maltoin kuitenkin odottaa loppuun josko asiat avautuisi enemmän. Varsinkin se strobovaloinen, välähdyksinä kuvattu reiviluola ja sen symboliikka (tai pikemminkin se ettei sitä avattu, ja se etten sitä itse leffan aikana ymmärtänyt) ärsytti. Vaan eipä noita avattu. Epätietoisuus vaan kasvoi loppua myöten ja jätti ainakin minut todella turhautuneeseen mielentilaan - hetkeksi.
Lopputekstejä oli kulunut ehkä noin minuutin verran, kun yhtäkkiä alkoi kyyneleet vierimään poskiani pitkin selittämättömästä syystä, iso pala nousi kurkkuun ja tunsin suurta haikeutta. Ja hämmenystä. Nyt kotiin palattuani ja leffasta vähän toipuneena, alkaa palasia pikkuhiljaa loksahtelemaan kohdilleen. Kaikkien niiden iloisten lomavideoiden taakse kätkeytyy oman vanhemman läpikuultava suru, jonka lapsi kyllä huomaa mutta ei pysty sanoittamaan, ja jota vanhempi kaikilla voimillaan yrittää peittää. Vieläkään en osaa sanoa miksi elokuvassa esiintyvä nuori isä, Calum, oli surullinen, mutta voi helkkari että se vaivasi koko elokuvan ajan. Kaikki surullisuus tavallaan räjähti päin näköä lopun tanssikohtauksessa jossa isä ja tytär lomamatkan viimeisenä iltana tanssivat Queenin ja David Bowien "Under Pressure"- biisin tahtiin. Tosin siinä oli pelkästään biisin lauluraita, joka toi jopa häiriintyneen olon kohtaukseen. Samaan aikaan kuva hyppii tämän utopistisen reiviluolan ja lomamatkan välillä. Täällä reiviluolassa on sitten aikuinen Sophie isänsä kanssa ja tunnelma ei ole laisinkaan riemuikas, muttei myöskään vihainen. Tämä kuvastaa koko leffaa todella hyvin. Vitusti tunteita mutta mistään ei oikein saa kiinni.
Tämä elokuva käsittelee oman tulkintani mukaan mielenterveyttä ja traumaa todella hyvin. Traumasta johtuen lapsuudesta voi olla isojakin muistiaukkoja, joita sitten aikuisiällä yrittää selvittää. Tätähän aikuinen Sophie tässä kokoajan teki. Hänen traumansa oli isänsä henkinen pahoinvointi, jota lapsena ei vielä samalla tavalla ymmärtänyt, vaikka sen kokoajan tunsi. Eli minulla oli katsojana kokoajan sama fiilis kuin mitä päähenkilöllä Sophiella oli elokuvassa. Selittämätön ja jatkuva suru ja haikeus, vaikka katsoin iloisia ja aurinkoisia kuvia lomasta.
Heti elokuvan jälkeen vaan ärsytti kun ei annettu selityksiä, mutta nyt on todettava että kyseessä on yksi parhaita näkemiäni elokuvia. Jos se pystyy herättämään minussa näin voimakkaan tunnereaktion, on kyseessä pakko olla hyvä elokuva. Tällaista olen kokenut vain muutaman elokuvan kohdalla. Mielenkiintoista olisi kuulla muiden fiiliksiä ja tulkintoja elokuvasta.
Näin juuri Aftersunin. Oli kyllä..huh. Laitan spoilerihin siltä varalta jos joku ei nähnyt. (Ihmetytti että en tästä ketjusta löytänyt yhtäkään kommenttia ko. elokuvasta nopealla selauksella.)
Koko ajan läsnä oleva todella surumielinen ja painostavan melankolinen pohjavire alkoi loppua kohden ihan toden teolla ärsyttämään ja tietyllä tapaa jopa kiristämään, varsinkin kun mitään konkreettista selitystä tälle ei annettu. Maltoin kuitenkin odottaa loppuun josko asiat avautuisi enemmän. Varsinkin se strobovaloinen, välähdyksinä kuvattu reiviluola ja sen symboliikka (tai pikemminkin se ettei sitä avattu, ja se etten sitä itse leffan aikana ymmärtänyt) ärsytti. Vaan eipä noita avattu. Epätietoisuus vaan kasvoi loppua myöten ja jätti ainakin minut todella turhautuneeseen mielentilaan - hetkeksi.
Lopputekstejä oli kulunut ehkä noin minuutin verran, kun yhtäkkiä alkoi kyyneleet vierimään poskiani pitkin selittämättömästä syystä, iso pala nousi kurkkuun ja tunsin suurta haikeutta. Ja hämmenystä. Nyt kotiin palattuani ja leffasta vähän toipuneena, alkaa palasia pikkuhiljaa loksahtelemaan kohdilleen. Kaikkien niiden iloisten lomavideoiden taakse kätkeytyy oman vanhemman läpikuultava suru, jonka lapsi kyllä huomaa mutta ei pysty sanoittamaan, ja jota vanhempi kaikilla voimillaan yrittää peittää. Vieläkään en osaa sanoa miksi elokuvassa esiintyvä nuori isä, Calum, oli surullinen, mutta voi helkkari että se vaivasi koko elokuvan ajan. Kaikki surullisuus tavallaan räjähti päin näköä lopun tanssikohtauksessa jossa isä ja tytär lomamatkan viimeisenä iltana tanssivat Queenin ja David Bowien "Under Pressure"- biisin tahtiin. Tosin siinä oli pelkästään biisin lauluraita, joka toi jopa häiriintyneen olon kohtaukseen. Samaan aikaan kuva hyppii tämän utopistisen reiviluolan ja lomamatkan välillä. Täällä reiviluolassa on sitten aikuinen Sophie isänsä kanssa ja tunnelma ei ole laisinkaan riemuikas, muttei myöskään vihainen. Tämä kuvastaa koko leffaa todella hyvin. Vitusti tunteita mutta mistään ei oikein saa kiinni.
Tämä elokuva käsittelee oman tulkintani mukaan mielenterveyttä ja traumaa todella hyvin. Traumasta johtuen lapsuudesta voi olla isojakin muistiaukkoja, joita sitten aikuisiällä yrittää selvittää. Tätähän aikuinen Sophie tässä kokoajan teki. Hänen traumansa oli isänsä henkinen pahoinvointi, jota lapsena ei vielä samalla tavalla ymmärtänyt, vaikka sen kokoajan tunsi. Eli minulla oli katsojana kokoajan sama fiilis kuin mitä päähenkilöllä Sophiella oli elokuvassa. Selittämätön ja jatkuva suru ja haikeus, vaikka katsoin iloisia ja aurinkoisia kuvia lomasta.
Heti elokuvan jälkeen vaan ärsytti kun ei annettu selityksiä, mutta nyt on todettava että kyseessä on yksi parhaita näkemiäni elokuvia. Jos se pystyy herättämään minussa näin voimakkaan tunnereaktion, on kyseessä pakko olla hyvä elokuva. Tällaista olen kokenut vain muutaman elokuvan kohdalla. Mielenkiintoista olisi kuulla muiden fiiliksiä ja tulkintoja elokuvasta.
Mahtavaa että katsoit! Kysymys spoilereissa:Oli muuten vavahduttava katselukokemus. Voi myös myöntää että silmät huurussa tuli katseltua iso osa elokuvaa.
Iso kiitos suosituksesta.
Mahtavaa että katsoit! Kysymys spoilereissa:
Miten tulkitsit tuon mainitsemani reiviluolan? Itse ajattelen sen olevan metafori tyttären toivottomuudesta saada selkoa isästään tms.
Beverly Hills kyttä 4 tulee Netflixiin ensi kesällä.
Näin juuri Aftersunin. Oli kyllä..huh. Laitan spoilerihin siltä varalta jos joku ei nähnyt. (Ihmetytti että en tästä ketjusta löytänyt yhtäkään kommenttia ko. elokuvasta nopealla selauksella.)
Onneksi en käynyt leffassa... aivan liian pitkä. Helposti tunnin lyhyemäksi olisi voinut leikata. Aivan turhaa samojen asioiden alleviivaustaKillers of the Flower Moon oli kyllä hyvä, vaikka ei ihan ehkä Scorsesen kärkihevosia olekaan. Elokuvan pituus oli ihan oikeutettu ja nimenomaan sen takia tarina saatiin kerrottua hyvin. Loppu oli ehkä hieman laimea siihen nähden, kun penkillä oli istunut jo kolme ja puoli tuntia.
Oli kyllä hyvä elokuva. Ja laittoi vähän jopa ajattelemaan. Ei siis missään nimessä mikään 10/10 elokuva, mutta tuo IMDB arvosana on kyllä liian alhainen. Itse antaisin 7,5/10. Ehdottomasti katsomisen arvoinen.Leave the World Behind
Netflixin uusi ns. isojen kasvojen tuotanto. Roberts, Ali, Bacon ja Hawke.
Leffa on melko simppeli juonta paljastamatta. Ja siksi ei voi sanoa paljon mitään.
Totean vain että oli odotuksiini nähden parempi. Piti otteessaan ja vaikka tarina onkin hivenen scifiä, ei pauku mitenkään överiksi.
IMDB on usein hyvää suuntaa antava mutta nyt kyllä itse en ole samoilla linjoilla. Mielestäni 6.6 on selvästi liian vähän.
Tuotanto, kuvaus, leikkaus ja äänisuunnittelu ovat hyvää tasoa ja stoori on kuten sanoin, yksinkertainen mutta toimiva.
Erikoisuutena voitaneen sanoa että leffan tuottajina ovat myös Barac ja Michelle Obama.
Voisin kuvitella että varsinkin ensimmäisenä mainitulta löytyy valtavasti tietämystä mitä aiheeseen tulee.
Itselle tuli ikävästi Coming 2 America vibat tosta, ja se leffa oli niin huono että nykyään toivon että en ois sitä kattonut. Se ykkönen kun kuului ainakin muksuna suosikkileffoihin. Kuten myös Beverly Hills Kyttä ykkönen ja Trading Places. Noista leffoista johtuen muksuna Eddie Murphy kuuluikin suosikkinäyttelijöihin. Mutta Coming to America jälkeen ainoa hyvä leffa jonka Murphy on tehnyt on Shrek ja Dreamgirlsistä sai oscar ehdokuuden. Mutta muuten plakkarissa on aika paljon huonoja leffoja ja Razzie Awards voittoja. Ja The Adventures of Pluto Nash leffa taas tais olla se kaikista eniten tappiota tehnyt leffa, josta Renny Harlin on varmaan iloinen kun titteli ei ole enää Kurkunleikkaajien saarella.Beverly Hills kyttä 4 tulee Netflixiin ensi kesällä.