Jatkoajan leffakerho

[Pallister]

Odotukset olivat ehkä turhan korkealla, vaikken miksikään Nolan-faniksi tunnustaudu, mutta olihan tämä todellakin pettymys. Mikä tässä eepoksessa nyt sitten olisi pitänyt olla kaiken tuon hypetyksen arvoista? Ei tämä nyt huono ollut, tarinanakin ihan ok, mutta tunnin liian pitkä. Jos sitä pituutta ei haluttu saada tuota lyhyemmäksi, niin oltaisiin tehty sitten vaikka neliosainen minisarja, johon tuo olisi kenties taipunut hieman paremmin.

En muista nähneeni koskaan elokuvaa, jossa olisi ollut lähellekään tuota määrää täysin merkityksettömiä rooleja (kuten lainauksessa todetaan), joille kuitenkin oli ängetty repliikki, kaksi sanottavaksi. Puherooleja oli aivan käsittämätön määrä, (laskematta) 100-200, joista vähintään puolet olisi voinut jäädä leikkauspöydälle.

Onpahan nyt sitten katsottu pois alta. 6/10.

Sanasta sanaan sama.

 

[Tarinankertoja]

Tykläsin Branaghanin Kuolema Niilillä sovituksesta, joten pitipä katsoa uusin Venetsian Aaveet. Sinänsä mielenkiintosempi itelke, kun tarinasta ei etukäteismuistikuvaa (toisin kuin Niili tai Idänpikajuna)

Venetsian aaveet tarinassa eläkkeelle jäätyään Poirot on vetäytynyt viettämään hiljaiseloa Venetsiaan, missä hän hyvin vastahakoisesti suostuu osallistumaan spiritistiseen istuntoon rapistuvassa palazzossa, jossa kummittelee. Kun yksi vieraista joutuu murhan uhriksi, Poirot palaa eläkkeeltä. Ihan kova casting ja Christie henki on vahva whodunnit suljetussa ympäristössä. Tykkäsin kyllä. Hyvin perinteistä, mutta laadulla.

Leffa perustuu Agatha Christien romaaniin "Kurpitsajuhla", jonka tod näk oon kyllä muksuna lukenu, mutta ei tosiaan muistikuvia, joka tietty hyvä tämmösissä.

 

[El Gordo]

Tässä omasta mielestäni ne 5 tähden arvoiset leffat kyseiseltä ohjaajalta:

1. Yön Ritari
2. Inception
3. Batman Begins
4. The Prestige

Dunkirk ja Interstellar myös lähellä päästä tuolle listalle.

Voihan se olla, et itsekkin näen Oppenheimerin "eri silmin" kun sen sit kotisohvalta katsoo myöhemmin. Tuolloin ainakin odotukset ovat matalemmalla :D

Joillekkin esimerkiksi se Kellopeliappelsiini on mestariteos, kun taas itse olen sen kerran pystynyt ihan väkisin katsomaan kokonaan. Monta kertaa yritin ja ei, ei vaan lähtenyt. Eikä se lähtenyt kyllä silläkään kertaa kun sen tosiaan väkisin loppuun asti katsoin.

Nolan nyt eroaa Kubrickista melkein joka suhteessa elokuvantekijänä. Kubrickin elokuvat kuten Kellopeliappelsiini koskettelevat tärkeitä yhteiskunnallisia aiheita tai ihmiselämän perimmäisiä pelkoja ja haluja varsin katsojaa haastavalla tavalla, sortumatta olemaan opettavaisia tai teennäisiä. Tai tarjoamatta helppoja vastauksia. Nolan jää aika kärpässarjalaiseksi siinä vertailussa.

Myöskin on pakko ihailla sitä taitoa ja huolellisuutta millä nuo elokuvakohtaukset on kasaan pantu. Miten joku tunteellinen lataus Barry Lyndonin kaksintaistelukohtauksessa on rakennettu, tai Hohdon jännityksen tihentyminen ennen kuin Jack tulee kirveen kanssa, niin onhan se mestarillista.

Nolanilla taas tuo tekemisen taso ei ole yhtä hiotulla tasolla oikein missään elokuvassa. Inceptionissa se lumipuku-taistelukohtaus on kumman innottomasti tehty, joutaisi leikata pois,, ja Interstellarissa on häiritseviä juonen älyttömyyksiä ja kömpelöä asioiden selittämistä yleisölle (madonreikä-opetus).

Näillä puheilla laittaisin Kubrickilta useammankin elokuvan (mukaan lukien mainittu Kellopeliappelsiini) siihen 5/5 mestariteos-sarjaan. Nolanilta en vielä yhtään.

En sitä Oppenheimeriakaan, vaikka elokuvissa sitä katsomassa kohtalaisesti viihdyinkin. Kuitenkin draaman luontia oli vähän turhan kliseisin keinoin tässäkin, ja elokuvan jälkimmäinen puolisko vähän junnasi siellä oikeussalissa (tai kuulemisessa, mikä nyt olikaan) liikaa.

 

[-Kantor-]

Nolan nyt eroaa Kubrickista melkein joka suhteessa elokuvantekijänä. Kubrickin elokuvat kuten Kellopeliappelsiini koskettelevat tärkeitä yhteiskunnallisia aiheita tai ihmiselämän perimmäisiä pelkoja ja haluja varsin katsojaa haastavalla tavalla, sortumatta olemaan opettavaisia tai teennäisiä. Tai tarjoamatta helppoja vastauksia. Nolan jää aika kärpässarjalaiseksi siinä vertailussa.

Myöskin on pakko ihailla sitä taitoa ja huolellisuutta millä nuo elokuvakohtaukset on kasaan pantu. Miten joku tunteellinen lataus Barry Lyndonin kaksintaistelukohtauksessa on rakennettu, tai Hohdon jännityksen tihentyminen ennen kuin Jack tulee kirveen kanssa, niin onhan se mestarillista.

Nolanilla taas tuo tekemisen taso ei ole yhtä hiotulla tasolla oikein missään elokuvassa. Inceptionissa se lumipuku-taistelukohtaus on kumman innottomasti tehty, joutaisi leikata pois,, ja Interstellarissa on häiritseviä juonen älyttömyyksiä ja kömpelöä asioiden selittämistä yleisölle (madonreikä-opetus).

Näillä puheilla laittaisin Kubrickilta useammankin elokuvan (mukaan lukien mainittu Kellopeliappelsiini) siihen 5/5 mestariteos-sarjaan. Nolanilta en vielä yhtään.

En sitä Oppenheimeriakaan, vaikka elokuvissa sitä katsomassa kohtalaisesti viihdyinkin. Kuitenkin draaman luontia oli vähän turhan kliseisin keinoin tässäkin, ja elokuvan jälkimmäinen puolisko vähän junnasi siellä oikeussalissa (tai kuulemisessa, mikä nyt olikaan) liikaa.

Täysin samaa mieltä. Kubrick on ohjannut sekä scifi-, kauhu- että sotaelokuvan, jotka kaikki ovat tasoa "kaikkien aikojen top3 omassa genressään". Enkä viittaa sotaelokuvalla edes Full Metal Jacketiin, joka sekin toki on äärimmäisen hieno elokuva. Tähän päälle täydellisyyttä hipovaa historiallista draamaa ja mestarillista yhteiskunnallista satiiria, niin täytyy sanoa, että on miltei rikos mainita Nolan samassa lauseessa Kubrickin kaltaisen neron kanssa.

 

[Zodiac]

Nolanin paras leffahan on ehdottomasti Memento. Täytyy varmaan Oppenheimer katsella tässä joku päivä.

Eikö Nolan kirjoittanut näitä kässäreitä veljensä Jonathanin kanssa aikoinaan mutta sitten sukset menivät ristiin.

Mielestäni tämän eron jälkeen on menty alaspäin.

 

[L. Paraske]

Kai tänne jonkun pitää pistää myös erilainen kommentti The Killeristä. Tykkäsin nimittäin erittäin paljon, ja rankkaisin sinne parempaan päähän Fincherin tuotantoa Sevenin, Fight Clubin, Zodiacin ja The Social Networkin perään. Itselleni tuollainen hidas kerronta ja tunnelman rakentaminen vaan toimii ja nautin leffasta sen alusta loppuun.

 

[Derrick]

Marty vähän tätä jo ennakoikin:

Ennätyksiä rikkonut Marvel on ajautunut kriisiin

2000-lukua dominoinutta tuotantoyhtiötä riivaavat ylituotanto, huonot erikoistehosteet ja keskeisen näyttelijän rikossyyte.

yle.fi

 

[Paloposti]

Itselle täällä dissatut Oppenheimer sekä The Killer toimivat oikein hyvin.

Jälkimmäinen ei toki Fincherin paras ole, Zodiac ja Se7en ainakin itselle yhä ne ykköset. Mutta ihan pätevä palkkatappajatrilleri kuitenkin. Mielummin tämän katson uusiksi kuin esimerkiksi John Wickin jatko-osia.

Oppenheimer taas on mielestäni vuoden paras leffa, ainakin tähän asti julkaistuista. Kolme tuntia meni IMAX-teatterissa yhdessä hujauksessa. Killers of the Flower Moon on tosin yhä näkemättä, siltä odotan paljon.

 

[godspeed]

Katseltiin mestariohjaaja William Friedkinin komentama French Connection eli Kovaotteiset miehet vuodelta 1971. Dirty Harry samalta vuodelta ei saanut pystin pystiä, mutta tämä jopa parhaan elokuvan Oscarin aikanaan. Toki hieman erilaiset leffatkin tyyliltään, Dirty Harryn ollessa humoristisempi, vaikka mistään komediasta ei missään tapauksessa siinäkään ole kyse. Tai se huumori on aika synkkää, ja toimintakin pelkistetympää ja yksittäisissä hetkissä tehokasta. Erinomainen elokuva sekin.

French Connectionissa Gene Hackman näyttele Popeye Doyleä, kovaotteista huumekyttää, joka on vähän kuumakalle, mutta ei mikään turhasta meuhkaava tampio. Osaa työnsä ja Hackman kyllä tavoittaa sellaisen ronskin sävyn hahmossaan. Paljonhan tämä on toiminut 80-luvun kyttäactionille esikuvana. Moni juttu on kuin sellaisenaan siirtynyt myöhempiin toimintaelokuviin, mutta ei tämä kyllä mitään prototyyppitason elokuvantekoakaan ole, vaan omaperäistä, kypsää ja realistista meininkiä, jossa ei pelleillä sekuntiakaan. Ei ollut tällaisesta vielä 60-luvulla kellään tietoakaan.

Olen kuullut monesti tämäntyylisiä elokuvia kuvattaessa sanan "gritty" ja se kuvaa kyllä tätäkin elokuvaa parhaiten. New Yorkin nuhjuisilla kaduilla pyöritään ja kaikkialla on vähän paskaista, kylmäkiskoista ja alhaista, jopa nihilististä. Kun kadun tasolla vauhdikas kuvauskin on Oscar-ehdokkuuden veroista, niin sellainen raju olo tämän elokuvan visuaalisesta tyylistä tulee. Periaatteessa elokuvaa voi suositella katsottavaksi myös hieman dokumentaarisempaan tapaan kuvauspaikkojen ja ajankuvan vuoksi, jos varsinainen huumekauppajuoni ei sinällään napostele.

Vielä olisi John Frankenheimerin ohjaama jatkiskin tuossa. Pätevä mies oli hänkin kameran takana.

 

[L. Öysä]

Sisu. Hyvä eloluva. Loistavasti rytmitetty ja visuaalisesti helvetin hieno. Suomella on oma supersankari.

 

[Leipuri]

Leffa perustuu Agatha Christien romaaniin "Kurpitsajuhla", jonka tod näk oon kyllä muksuna lukenu, mutta ei tosiaan muistikuvia, joka tietty hyvä tämmösissä.

Aika löyhästi, nuo aikasemmat on enemmän uskollisia kirjoille vaikka niissäkin aika paljon otettu vapauksia.

 

[alwahla]

Marty vähän tätä jo ennakoikin:

Ennätyksiä rikkonut Marvel on ajautunut kriisiin

2000-lukua dominoinutta tuotantoyhtiötä riivaavat ylituotanto, huonot erikoistehosteet ja keskeisen näyttelijän rikossyyte.

yle.fi

Näin siinä käy, kun kaikki mehut on puristettu toimivasta reseptistä. Uudet ideat ja uudet sankarit eivät vaan iske samalla tavalla, joten Marvelin pitäisi lähteä takaisin suunnittelupöydälle ja keksiä uusi menestysresepti. Laskelmoitu huumori, visuaalinen näyttävyys sekä hauskat hahmot eivät riitä, vaan tarinankin täytyy toimia.

 

[Everton]

Katselusuositus tälle dokumentille/henkilökuvalle:

Werner Herzog, radikaali uneksija

Ensimmäinen kattava muotokuva yhdestä aikamme vaikutusvaltaisimmista ja omaperäisimmistä taiteilijoista. Dokumentti perehtyy elokuvaohjaaja Werner Herzogin pitkään uraan varhaisista, mystisistä mestariteoksista järisyttäviin dokumentteihin ja nykyiseen amerikkalaiseen kauteen asti, meemihahmoa...

areena.yle.fi

 

[godspeed]

Black Friday -tarjouksista napattu tähän mennessä edullisesti Back to the Future, Lethal Weapon, French Connection ja Beverly Hills Cop -blu-ray-boksit tähän mennessä. French Connectionista jo kirjoitinkin vähän, mutta kunhan saan näitä settejä purettua, niin ehkä tulee lisää tekstiä :) Olen löytänyt taas iloa elokuvista kirjoittamisesta, kun sitä ei ollut vajaaseen vuoteen ollenkaan.

 

[Shardik]

Marty vähän tätä jo ennakoikin:

Ennätyksiä rikkonut Marvel on ajautunut kriisiin

2000-lukua dominoinutta tuotantoyhtiötä riivaavat ylituotanto, huonot erikoistehosteet ja keskeisen näyttelijän rikossyyte.

yle.fi

Marvelilla on tosiaan pulaa ns. johtotason hahmoista. Rautamies ja kapu laitettiin eläkkeelle. Samaan syssyyn Boseman kuoli ja BP:ia varmaan suunniteltiin yhdeksi kassamagneetiksi. Shuri-BP on ok kakkoslinjan sentteri, muttei kannattele MCU:ta. Thor ja Guardians vaikuttavat olevan jo jäähdyttelemässä ennen lopullista eläköitymistä. Varsinaisia ykköslinjalaisia on jäljellä enää Hämis, jolla silläkin on omat jakeluongelmansa Sonydiilin vuoksi. Kapteeni Marvel on hahmona turhan kiiltokuvamainen ja lisäksi turhan voimakas, jotta sitä voitaisiin enemmälti käyttää. Ant-man ja Dr. Strange on kelpo työmyyriä. Eternalsit, Ms. Marvel, Shang-chi ja kumppanit kiviäkin kiinnostaa - osastoa.

Marvelin pitäisi nyt saada haalittua kaikki muilla olevat oikeudet itselleen ja kehittää hyvä juonikuvio, jossa nimikkoleffoja saisivat Hämis, Hulk, F4 ja X-miehet. Lisäksi ruohonjuuritason mielenkiintoisimpia hahmoja (Daredevil, Punisher) pitäisi tuoda mukaan. Ilmeisesti jossain määrin juuri näin on tapahtumassa, mutta nämä viime aikojen leffat eivät ole juurikaan valaneet uskoa MCU:n tulevaisuuteen.

 

[MrTriangle]

Palaillaan elokuvien pariin.

Banshees of Inisherin (Disney+) jäi vähän valjuksi kokemukseksi, liekö kun tuli katsottua melko pian loistavan In Brugesin jälkeen. Kyllä tuon katseli, muttei päästy lähellekään samaa päräyttävää kokemusta.

Halloweenin kunniaksi tuli katsottua ensimmäistä kertaa alkuperäinen Friday the 13th (HBO) sekä Halloween 2 (Netflix). Halloween 2 oli kyllä paikoittain sen tason myllerrystä että meinasi naurattaa, mutta pääosin viihdyin. Evil Dead Rise (HBO) oli omaan mieleen.

Sitten loppuun yksi helmi, The Wailing. Tosiaan korealaista kuvaa jälleen ja sanoisin tätä parhaaksi kauhuelokuvaksi jota olen nähnyt. Ei missään nimessä pelottavin, mutta paras ja kyllä kauhuelokuvaksi tämän laskisin. Ihan sinne henkilökohtaisen suosikkilistauksen kirkkaimpaan kärkeen, josta entuudestaan löytyvät jo aiemmin mainitut The Handmaiden, Oldboy, Clockwork Orange, In Bruges, Pan's Labyrinth, Apocalypse Now, Alien, Memories of Murder... Noh ei nyt kaikkia listata, pääpointtina kuitenkin että tämä oli helvetin kova.

 

[SilentMan]

Muutamia lähiaikojen katsottuja elokuvia.

Ridley Scottin Napoleon (2023) kuuluu sarjaan yhdentekevät spektaakkelit. Kokoa ja näköä on kyllä riittämiin, mutta tilkkutäkkimäinen tarina ei onnistu lopulta kertomaan päähenkilöstään juuri mitään. Abel Gancen piakkoin sata vuotta täyttävä versio on edelleen ylittämätön.

George Pan Cosmatosin ohjaama ja Sylvester Stallonen tähdittämä Cobra (1986) on huvittava, mutta silti edelleen viihdyttävä ja ah, niin kasarimainen toimintamäiske kuin olla voi.

G. W. Pabstin Iloton katu (1925) oli harvoja Saksan alennustilaa reaaliaikaisesti kuvanneita elokuvia. Melodramaattinen toki, mutta silti tyylikäs. Ainoa elokuva, jossa skandinaavisen elokuvan suurimmat naistähdet, Greta Garbo ja Asta Nielsen, näyttelivät yhdessä.

The Last Voyage of the Demeter (2023) kirjoittaa uuden luvun Draculan tarinaan kertomalla sen, mitä vampyyrikreivin Lontooseen tuomalla aluksella tapahtui. Elokuvantekijöiden ottamat vapaudet häiritsevät, mutta muilta osin kyseessä on vallan edustuskelpoinen kauhistelu.

Andrei Zvjagintsevin Elena (2011) kertoo minimalistisesti, kuinka äidinrakkaus peittoaa kaikki muut ihmissuhteet. Hieno elokuva.

 

[disco-stu]

The Last Voyage of the Demeter (2023) kirjoittaa uuden luvun Draculan tarinaan kertomalla sen, mitä vampyyrikreivin Lontooseen tuomalla aluksella tapahtui. Elokuvantekijöiden ottamat vapaudet häiritsevät, mutta muilta osin kyseessä on vallan edustuskelpoinen kauhistelu.

Tuotantoarvot tapissa ja muutenkin tunnelma loistava, mutta oli kyllä todella lähellä ettei epäloogisuudet ja typeryydet tuhonneet koko elokuvaa varsinkin loppua kohden. Eihän tämä nyt mikään dokumentti tarvi olla, mutta joku järki olisi kiva pitää kädessä. Silti hyvä 8/10 kauhupläjäys!

 

[Sawo]

Marvelilla on tosiaan pulaa ns. johtotason hahmoista. Rautamies ja kapu laitettiin eläkkeelle. Samaan syssyyn Boseman kuoli ja BP:ia varmaan suunniteltiin yhdeksi kassamagneetiksi. Shuri-BP on ok kakkoslinjan sentteri, muttei kannattele MCU:ta. Thor ja Guardians vaikuttavat olevan jo jäähdyttelemässä ennen lopullista eläköitymistä. Varsinaisia ykköslinjalaisia on jäljellä enää Hämis, jolla silläkin on omat jakeluongelmansa Sonydiilin vuoksi. Kapteeni Marvel on hahmona turhan kiiltokuvamainen ja lisäksi turhan voimakas, jotta sitä voitaisiin enemmälti käyttää. Ant-man ja Dr. Strange on kelpo työmyyriä. Eternalsit, Ms. Marvel, Shang-chi ja kumppanit kiviäkin kiinnostaa - osastoa.

Marvelin pitäisi nyt saada haalittua kaikki muilla olevat oikeudet itselleen ja kehittää hyvä juonikuvio, jossa nimikkoleffoja saisivat Hämis, Hulk, F4 ja X-miehet. Lisäksi ruohonjuuritason mielenkiintoisimpia hahmoja (Daredevil, Punisher) pitäisi tuoda mukaan. Ilmeisesti jossain määrin juuri näin on tapahtumassa, mutta nämä viime aikojen leffat eivät ole juurikaan valaneet uskoa MCU:n tulevaisuuteen.

Disney on vetänytkin suitsia tiukemmalle ja ensivuonna tulee ainoastaan Deadpool 3 ulos elokuvateattereihin. Sarjoista Echo tulee tammikuussa ja seuraava eli Agatha-sarja tulee ensi syksynä suoratoistoon.

 

[Harzan]

No nyt kyllä:

Spinal Tap 2 -elokuvaa aletaan kuvaamaan helmikuussa! - Mukana Paul McCartney ja Elton John - Episodi.fi

1980-luvun sympaattisin ”rock-dokumentti” – vai pitäisikö sanoa ’mockumentti’ – Spinal Tap – Hei me rokataan! saa jatkoa. Kuvaukset alkavat helmikuussa 2024. Alkuperäisen elokuvan ohjaaja Rob Reiner tiedotti asiasta RHLSTP with Richard Herring -podcastissa. Reinerin mukaan kasassa on...

www.episodi.fi

Eli Spinal Tap 2 ja alkuperäinen poppoo kasassa.

 

[Vintsukka]

Rob Reinerin viimeisimmästä kelvollisesta elokuvasta kohta kolme vuosikymmentä aikaa ja bändin jätkät käy kahdeksattakymmentä. Aika vaikea olla optimistinen Spinal Tap kakkosen suhteen.

 

[NakkiFakiiri]

Rob Reinerin viimeisimmästä kelvollisesta elokuvasta kohta kolme vuosikymmentä aikaa ja bändin jätkät käy kahdeksattakymmentä. Aika vaikea olla optimistinen Spinal Tap kakkosen suhteen.

Kieltämättä tuntuu jatko-osalta jolle ei nyt suoranaisesti ole hirmuista tarvetta ja tuntuu lähes mielipuolisuudelta lähteä tekemään jatko-osaa 40 vuoden takaiselle kulttihitille, mutta toisaalta huvittaa jo ajatus siitä että Tapin jätkät ovat edelleen lähes kasikymppisinä aivan samassa jamassa kuin aiemmin, eli rokki soi, spandeksit puristavat, tukka on silmillä ja touhu on samaa hölmöilyä ja klubien kiertämistä. Eka elokuvahan perustui hyvin paljon improvisaatioon, ja ainakin pääkolmikko on haastisten perusteella ihan yhtä terävä ja hauska kuin aiemminkin, eli eiköhän tästä parit naurut irtoa. Ainekset onnistuneeseen paluuseen tai sitten totaaliseen katastrofiin, mikä sopii toisaalta Spinal Tapille enemmän kuin hyvin.

 

[axe]

Mutta kuka on Tapin rumpali? Tai kuinka monta rumpalia on 40 vuoden aikana käynyt bändissä?

 

[godspeed]

Katseltiin eilen Oscareita aikanaan kahminut American Beauty. Muistin oikeastaan kaikki avainkohtaukset, joten mitään ei tullut yllätyksenä, mutta kyllähän tämän jaksaa aina 10 vuoden välein katsoa.

Elokuva on tällainen hiotulla ja mainstreamilla tavalla nihilistisempi näkemys esikaupunkiarjesta siellä missä kaikki aidot amerikkalaiset asuvat, ja hehän eivät asu kerrostaloissa niin kuin muualla maailmassa. Pintapuolisesti siis aika synkkä, mutta kyllä tässä oli kaiken huumorinkin kautta sellainen toiveikas pohjavire, ettei kaikki sentään ollut paskalla kuorrutettu. Ehkä se seksuaalisen turhautumisen ylenpalttinen korostaminen oli liiaksi keskiössä, kun tuntui, että seksillä olisi kaikki pelastettu. Eli pankaa menemään vaan, niin maailma (= USA) pelastuu. Nuorisossa on tulevaisuus, sillä oikeastaan ainoa porukka, joka suhtautui tässä elämäänsä täysin penseästi, pikkusieluisesti ja törpösti oli vanhemmat.

Näytti kyllä positiivisesti katsottuna ihan ysäriltä koko elokuva, mutta olihan tässä huippukuvaaja Conrad L. Hall puikoissa. Se oli kyllä hieno ja henkilökohtaisesti tärkeä elokuvavuosikymmen, ja pakko oli katsoessa hieman miettiä millaiset elokuvat tuolloin saivat sen parhaan elokuvan pystin, kun draamassakin alkoi olla isompaa vaihtelua. Tässäkään ei ollut kulunut kuin muutama vuosi Forrest Gumpin voitosta, ja näiden kahden elokuvan draama on tyystin erilaista ihan sama miltä kantilta sitä katsot. Toisinaan Akatemiassa on ollut jopa rohkeutta ja visiota päätösten suhteen, eikä American Beauty ole mikään tekorankka juttu, vaikka kaikki senkään suhteen ei aivan nappiin toimikaan.

 

[Loorz15]

Alma Pöystille Golden Globe-ehdokkuus parhaasta naispääosasta. Muina ehdokkaina jotain tämmöisiä nimiä kuten Emma Stone, Margot Robbie, Jennifer Lawrence, Natalie Portman...

Ihan älyttömän kova juttu! Superisti onnea Almalle!