Jatkoajan leffakerho

[Purkan Jauhaja]

Alma Pöystille Golden Globe-ehdokkuus parhaasta naispääosasta. Muina ehdokkaina jotain tämmöisiä nimiä kuten Emma Stone, Margot Robbie, Jennifer Lawrence, Natalie Portman...

Ihan älyttömän kova juttu! Superisti onnea Almalle!

Todella hieno homma. Toivottavasti tässä pian ehtisi katsomaan tuon leffan. Kehuja tullut joka suunnasta.

 

[godspeed]

Ottaako Aki pystin vastaan, jos ja kun sellainen tulee? Siinä on alkuvuoden jännittävin asia.

 

[avatar]

Leave the World Behind

Netflixin uusi ns. isojen kasvojen tuotanto. Roberts, Ali, Bacon ja Hawke.

Leffa on melko simppeli juonta paljastamatta. Ja siksi ei voi sanoa paljon mitään.

Totean vain että oli odotuksiini nähden parempi. Piti otteessaan ja vaikka tarina onkin hivenen scifiä, ei pauku mitenkään överiksi.

IMDB on usein hyvää suuntaa antava mutta nyt kyllä itse en ole samoilla linjoilla. Mielestäni 6.6 on selvästi liian vähän.

Tuotanto, kuvaus, leikkaus ja äänisuunnittelu ovat hyvää tasoa ja stoori on kuten sanoin, yksinkertainen mutta toimiva.

Erikoisuutena voitaneen sanoa että leffan tuottajina ovat myös Barac ja Michelle Obama.

Voisin kuvitella että varsinkin ensimmäisenä mainitulta löytyy valtavasti tietämystä mitä aiheeseen tulee.

 

[Vintsukka]

Ottaako Aki pystin vastaan, jos ja kun sellainen tulee? Siinä on alkuvuoden jännittävin asia.

Eikös Aki jo sanonut, että antoi luvan asettaa leffan ehdolle, kun sitä niin kinuttiin, mutta gaalaan ei aio osallistua.

EDIT: Ai niin, tässä puhuttiin Globeista ja tuossa viittaamassani kommentissa Oscareista. Mutta eiköhän Akin kanta ole sama palkinnon nimestä riippumatta.

 

[Loorz15]

Näin juuri Aftersunin. Oli kyllä..huh. Laitan spoilerihin siltä varalta jos joku ei nähnyt. (Ihmetytti että en tästä ketjusta löytänyt yhtäkään kommenttia ko. elokuvasta nopealla selauksella.)

Spoileri

Koko ajan läsnä oleva todella surumielinen ja painostavan melankolinen pohjavire alkoi loppua kohden ihan toden teolla ärsyttämään ja tietyllä tapaa jopa kiristämään, varsinkin kun mitään konkreettista selitystä tälle ei annettu. Maltoin kuitenkin odottaa loppuun josko asiat avautuisi enemmän. Varsinkin se strobovaloinen, välähdyksinä kuvattu reiviluola ja sen symboliikka (tai pikemminkin se ettei sitä avattu, ja se etten sitä itse leffan aikana ymmärtänyt) ärsytti. Vaan eipä noita avattu. Epätietoisuus vaan kasvoi loppua myöten ja jätti ainakin minut todella turhautuneeseen mielentilaan - hetkeksi.

Lopputekstejä oli kulunut ehkä noin minuutin verran, kun yhtäkkiä alkoi kyyneleet vierimään poskiani pitkin selittämättömästä syystä, iso pala nousi kurkkuun ja tunsin suurta haikeutta. Ja hämmenystä. Nyt kotiin palattuani ja leffasta vähän toipuneena, alkaa palasia pikkuhiljaa loksahtelemaan kohdilleen. Kaikkien niiden iloisten lomavideoiden taakse kätkeytyy oman vanhemman läpikuultava suru, jonka lapsi kyllä huomaa mutta ei pysty sanoittamaan, ja jota vanhempi kaikilla voimillaan yrittää peittää. Vieläkään en osaa sanoa miksi elokuvassa esiintyvä nuori isä, Calum, oli surullinen, mutta voi helkkari että se vaivasi koko elokuvan ajan. Kaikki surullisuus tavallaan räjähti päin näköä lopun tanssikohtauksessa jossa isä ja tytär lomamatkan viimeisenä iltana tanssivat Queenin ja David Bowien "Under Pressure"- biisin tahtiin. Tosin siinä oli pelkästään biisin lauluraita, joka toi jopa häiriintyneen olon kohtaukseen. Samaan aikaan kuva hyppii tämän utopistisen reiviluolan ja lomamatkan välillä. Täällä reiviluolassa on sitten aikuinen Sophie isänsä kanssa ja tunnelma ei ole laisinkaan riemuikas, muttei myöskään vihainen. Tämä kuvastaa koko leffaa todella hyvin. Vitusti tunteita mutta mistään ei oikein saa kiinni.

Tämä elokuva käsittelee oman tulkintani mukaan mielenterveyttä ja traumaa todella hyvin. Traumasta johtuen lapsuudesta voi olla isojakin muistiaukkoja, joita sitten aikuisiällä yrittää selvittää. Tätähän aikuinen Sophie tässä kokoajan teki. Hänen traumansa oli isänsä henkinen pahoinvointi, jota lapsena ei vielä samalla tavalla ymmärtänyt, vaikka sen kokoajan tunsi. Eli minulla oli katsojana kokoajan sama fiilis kuin mitä päähenkilöllä Sophiella oli elokuvassa. Selittämätön ja jatkuva suru ja haikeus, vaikka katsoin iloisia ja aurinkoisia kuvia lomasta.

Heti elokuvan jälkeen vaan ärsytti kun ei annettu selityksiä, mutta nyt on todettava että kyseessä on yksi parhaita näkemiäni elokuvia. Jos se pystyy herättämään minussa näin voimakkaan tunnereaktion, on kyseessä pakko olla hyvä elokuva. Tällaista olen kokenut vain muutaman elokuvan kohdalla. Mielenkiintoista olisi kuulla muiden fiiliksiä ja tulkintoja elokuvasta.

 

[Jeffrey]

Näin juuri Aftersunin. Oli kyllä..huh. Laitan spoilerihin siltä varalta jos joku ei nähnyt. (Ihmetytti että en tästä ketjusta löytänyt yhtäkään kommenttia ko. elokuvasta nopealla selauksella.)

Spoileri

Koko ajan läsnä oleva todella surumielinen ja painostavan melankolinen pohjavire alkoi loppua kohden ihan toden teolla ärsyttämään ja tietyllä tapaa jopa kiristämään, varsinkin kun mitään konkreettista selitystä tälle ei annettu. Maltoin kuitenkin odottaa loppuun josko asiat avautuisi enemmän. Varsinkin se strobovaloinen, välähdyksinä kuvattu reiviluola ja sen symboliikka (tai pikemminkin se ettei sitä avattu, ja se etten sitä itse leffan aikana ymmärtänyt) ärsytti. Vaan eipä noita avattu. Epätietoisuus vaan kasvoi loppua myöten ja jätti ainakin minut todella turhautuneeseen mielentilaan - hetkeksi.

Lopputekstejä oli kulunut ehkä noin minuutin verran, kun yhtäkkiä alkoi kyyneleet vierimään poskiani pitkin selittämättömästä syystä, iso pala nousi kurkkuun ja tunsin suurta haikeutta. Ja hämmenystä. Nyt kotiin palattuani ja leffasta vähän toipuneena, alkaa palasia pikkuhiljaa loksahtelemaan kohdilleen. Kaikkien niiden iloisten lomavideoiden taakse kätkeytyy oman vanhemman läpikuultava suru, jonka lapsi kyllä huomaa mutta ei pysty sanoittamaan, ja jota vanhempi kaikilla voimillaan yrittää peittää. Vieläkään en osaa sanoa miksi elokuvassa esiintyvä nuori isä, Calum, oli surullinen, mutta voi helkkari että se vaivasi koko elokuvan ajan. Kaikki surullisuus tavallaan räjähti päin näköä lopun tanssikohtauksessa jossa isä ja tytär lomamatkan viimeisenä iltana tanssivat Queenin ja David Bowien "Under Pressure"- biisin tahtiin. Tosin siinä oli pelkästään biisin lauluraita, joka toi jopa häiriintyneen olon kohtaukseen. Samaan aikaan kuva hyppii tämän utopistisen reiviluolan ja lomamatkan välillä. Täällä reiviluolassa on sitten aikuinen Sophie isänsä kanssa ja tunnelma ei ole laisinkaan riemuikas, muttei myöskään vihainen. Tämä kuvastaa koko leffaa todella hyvin. Vitusti tunteita mutta mistään ei oikein saa kiinni.

Tämä elokuva käsittelee oman tulkintani mukaan mielenterveyttä ja traumaa todella hyvin. Traumasta johtuen lapsuudesta voi olla isojakin muistiaukkoja, joita sitten aikuisiällä yrittää selvittää. Tätähän aikuinen Sophie tässä kokoajan teki. Hänen traumansa oli isänsä henkinen pahoinvointi, jota lapsena ei vielä samalla tavalla ymmärtänyt, vaikka sen kokoajan tunsi. Eli minulla oli katsojana kokoajan sama fiilis kuin mitä päähenkilöllä Sophiella oli elokuvassa. Selittämätön ja jatkuva suru ja haikeus, vaikka katsoin iloisia ja aurinkoisia kuvia lomasta.

Heti elokuvan jälkeen vaan ärsytti kun ei annettu selityksiä, mutta nyt on todettava että kyseessä on yksi parhaita näkemiäni elokuvia. Jos se pystyy herättämään minussa näin voimakkaan tunnereaktion, on kyseessä pakko olla hyvä elokuva. Tällaista olen kokenut vain muutaman elokuvan kohdalla. Mielenkiintoista olisi kuulla muiden fiiliksiä ja tulkintoja elokuvasta.

Käytiin aikanaan puolison kanssa tämä katsomassa. Omalla kohdalla elokuva ei sen suurempia tunteita herättänyt, mutta puolisolta meni pari päivää päästä yli elokuvan ja sen taustatarinan herättämistä tunteista.

Elokuva on jonkin asteinen oman kokemuksen kuvaus ohjaajan Charlotte Wellsin omasta lapsuudesta. Ehkä hän sen takia osaa kasata elokuvan tällä tavoin. Ja toisaalta jättää oleellisia osia auki, jotta moni voi tulkita asioita itselleen sopivalla tavalla ja tämän myötä samaistua kertomukseen.

Ehdottomasti kuitenkin fantastinen elokuva nuorelta ja vasta alalle tulleelta ohjaajalta.

 

[mikko600]

Näin juuri Aftersunin. Oli kyllä..huh. Laitan spoilerihin siltä varalta jos joku ei nähnyt. (Ihmetytti että en tästä ketjusta löytänyt yhtäkään kommenttia ko. elokuvasta nopealla selauksella.)

Spoileri

Koko ajan läsnä oleva todella surumielinen ja painostavan melankolinen pohjavire alkoi loppua kohden ihan toden teolla ärsyttämään ja tietyllä tapaa jopa kiristämään, varsinkin kun mitään konkreettista selitystä tälle ei annettu. Maltoin kuitenkin odottaa loppuun josko asiat avautuisi enemmän. Varsinkin se strobovaloinen, välähdyksinä kuvattu reiviluola ja sen symboliikka (tai pikemminkin se ettei sitä avattu, ja se etten sitä itse leffan aikana ymmärtänyt) ärsytti. Vaan eipä noita avattu. Epätietoisuus vaan kasvoi loppua myöten ja jätti ainakin minut todella turhautuneeseen mielentilaan - hetkeksi.

Lopputekstejä oli kulunut ehkä noin minuutin verran, kun yhtäkkiä alkoi kyyneleet vierimään poskiani pitkin selittämättömästä syystä, iso pala nousi kurkkuun ja tunsin suurta haikeutta. Ja hämmenystä. Nyt kotiin palattuani ja leffasta vähän toipuneena, alkaa palasia pikkuhiljaa loksahtelemaan kohdilleen. Kaikkien niiden iloisten lomavideoiden taakse kätkeytyy oman vanhemman läpikuultava suru, jonka lapsi kyllä huomaa mutta ei pysty sanoittamaan, ja jota vanhempi kaikilla voimillaan yrittää peittää. Vieläkään en osaa sanoa miksi elokuvassa esiintyvä nuori isä, Calum, oli surullinen, mutta voi helkkari että se vaivasi koko elokuvan ajan. Kaikki surullisuus tavallaan räjähti päin näköä lopun tanssikohtauksessa jossa isä ja tytär lomamatkan viimeisenä iltana tanssivat Queenin ja David Bowien "Under Pressure"- biisin tahtiin. Tosin siinä oli pelkästään biisin lauluraita, joka toi jopa häiriintyneen olon kohtaukseen. Samaan aikaan kuva hyppii tämän utopistisen reiviluolan ja lomamatkan välillä. Täällä reiviluolassa on sitten aikuinen Sophie isänsä kanssa ja tunnelma ei ole laisinkaan riemuikas, muttei myöskään vihainen. Tämä kuvastaa koko leffaa todella hyvin. Vitusti tunteita mutta mistään ei oikein saa kiinni.

Tämä elokuva käsittelee oman tulkintani mukaan mielenterveyttä ja traumaa todella hyvin. Traumasta johtuen lapsuudesta voi olla isojakin muistiaukkoja, joita sitten aikuisiällä yrittää selvittää. Tätähän aikuinen Sophie tässä kokoajan teki. Hänen traumansa oli isänsä henkinen pahoinvointi, jota lapsena ei vielä samalla tavalla ymmärtänyt, vaikka sen kokoajan tunsi. Eli minulla oli katsojana kokoajan sama fiilis kuin mitä päähenkilöllä Sophiella oli elokuvassa. Selittämätön ja jatkuva suru ja haikeus, vaikka katsoin iloisia ja aurinkoisia kuvia lomasta.

Heti elokuvan jälkeen vaan ärsytti kun ei annettu selityksiä, mutta nyt on todettava että kyseessä on yksi parhaita näkemiäni elokuvia. Jos se pystyy herättämään minussa näin voimakkaan tunnereaktion, on kyseessä pakko olla hyvä elokuva. Tällaista olen kokenut vain muutaman elokuvan kohdalla. Mielenkiintoista olisi kuulla muiden fiiliksiä ja tulkintoja elokuvasta.

Oli muuten vavahduttava katselukokemus. Voi myös myöntää että silmät huurussa tuli katseltua iso osa elokuvaa.

Iso kiitos suosituksesta.

 

[Loorz15]

Oli muuten vavahduttava katselukokemus. Voi myös myöntää että silmät huurussa tuli katseltua iso osa elokuvaa.

Iso kiitos suosituksesta.

Mahtavaa että katsoit! Kysymys spoilereissa:

Spoileri

Miten tulkitsit tuon mainitsemani reiviluolan? Itse ajattelen sen olevan metafori tyttären toivottomuudesta saada selkoa isästään tms.

 

[mikko600]

Mahtavaa että katsoit! Kysymys spoilereissa:

Spoileri

Miten tulkitsit tuon mainitsemani reiviluolan? Itse ajattelen sen olevan metafori tyttären toivottomuudesta saada selkoa isästään tms.

Spoileri

Siinä hotellin tanssikohtauksessa Under Pressuressa laulettiin ”this is our last dance.” Reiviluolan uskon kuvastavan tyttären muistelevan tätä viimeistä tanssia ennen kuin isä tappoi itsensä ja on nyt about samanikäinen kuin isänsä tuolla viimeisellä lomalla ja itse myös vanhempi. Ainoat muistot mitä ns. tytär muistaa aikuisena ovat juuri nuo muistot lomalta ja tajusi myös kuinka isä rakasti häntä, mutta ei vaan jaksanut elää.

 

[Nosebleed]

Linkki: https://youtu.be/PERJIyocWw8?si=bQfuCIS7PvGOLPVV

Beverly Hills kyttä 4 tulee Netflixiin ensi kesällä.

 

[Ramchester]

Linkki: https://youtu.be/PERJIyocWw8?si=bQfuCIS7PvGOLPVV

Beverly Hills kyttä 4 tulee Netflixiin ensi kesällä.

Hyvin saatu muutakin vanhaa porukkaa mukaan. Aikamoinen nostalgiapläjäys!

 

[Purkan Jauhaja]

Näin juuri Aftersunin. Oli kyllä..huh. Laitan spoilerihin siltä varalta jos joku ei nähnyt. (Ihmetytti että en tästä ketjusta löytänyt yhtäkään kommenttia ko. elokuvasta nopealla selauksella.)

Mielestäni kommentoin tätä kun kävin leffassa katsomassa. Hieno elokuva tosiaan ja aika vähälle huomiolle jäänyt.

Tuon lopun ymmärsin samalla tavalla kuin @mikko600

 

[Tarinankertoja]

Killers of the Flower Moon oli kyllä hyvä, vaikka ei ihan ehkä Scorsesen kärkihevosia olekaan. Elokuvan pituus oli ihan oikeutettu ja nimenomaan sen takia tarina saatiin kerrottua hyvin. Loppu oli ehkä hieman laimea siihen nähden, kun penkillä oli istunut jo kolme ja puoli tuntia.

Onneksi en käynyt leffassa... aivan liian pitkä. Helposti tunnin lyhyemäksi olisi voinut leikata. Aivan turhaa samojen asioiden alleviivausta

Burkhartin luonne ja ”yksinkertaisuus” kerrattiin.. ja kerrattiin.. Samoin Halen ”pahuus”… nämä nyt tuli ai-ka sel-väk-si

Lopulta itselle se mielenkiintosein asia, eli Osaget jäi sivurooliin. Lily Gladstone oli kyllä ehkä kuitenkin näyttelijänä se tähti tässä (toki Leo vetää aina korkealla tasolla, DeNiro teki jonkun vanhan roolinsa vaan uusix)



Lopun liveradiotruecrime lähetys oli erinomainen lopetus thou. Se niputti ”mitä sitten tapahtui” erinomaisella ja uudenlaisella tavalla. Useinhan noi on tekstinä leffan lopussa, tai ylipitkänä epilogina, jota ei jaksa kattoa kukaan. Nyt jo selvästi ylipitkän leffan lopetus oikealla epilogilla olisi ollut kyllä fiasko. Tommonen idea liveradiolähetyksestä folie artisteineen ja orkestereineen oli kyllä hieno. Ohjaaja itekkin pääsi kertojana oikeutetusti kuviin…



Mutta ilmeisesti miehen satus on niin kova, ettei kukaan uskalla sanoa, että tiivistäs ny vähän tätä tekelettäs…

 

[Vintsukka]

Perinteinen leffaäänestys tulee taas vuodenvaihteessa, joten kasailin tässä listaa vuoden 2023 leffoista.

Kaikenkattava lista on toki mahdoton, mutta listalla pitäisi olla kaikki vähänkin enemmän katsojia keränneet teatteriensi-illat plus valikoima isompia suoratoistossa ja vuokraamoissa julkaistuja leffoja. Jos listalta puuttuu jotain tai siellä on jotain mikä ei sinne kuulu, huudelkaa ihmeessä.

Mutta varsinainen äänestys siis alkaa parin viikon päästä, eli niitä ääniä ei kannata tähän ketjuun postailla. Kunhan laitoin listan jo ennakkoon esille, jos joku vaikka haluaa jo varautua.

Spoileri: Leffalista

20 Days in Mariupol
65
After Everything
Aftersun
Air
All the Beauty and the Bloodshed
Animal
Ant-Man and the Wasp: Quantumania
Antero Varovainen ja onnenkivi
Anyone but You
Aquaman and the Lost Kingdom
Are You There God? It's Me, Margaret
Asteroid City
Babylon
Babylon 5: The Road Home
Banshees of Inisherin
Barbie
Beau Is Afraid
BlackBerry
Blue Beetle
Blue Jean
The Boogeyman
Book Club - uusi luku (Book Club: The Next Chapter)
Bottoms
Candy Cane Lane
Cinéma Laika
Close
Cobweb
Cocaine Bear
Comeback
Corsage - Kuriton keisarinna
The Creator
Creed III
Decision to Leave (Heojil kyolshim)
Dogman
Dumb Money
Dungeons & Dragons: Honor Among Thieves
Ei karhuja (No Bears)
Elemental
Empire of Light
Enys Men
EO
Equalizer 3 - The Final Chapter
Evil Dead Rise
Expend4bles
The Fabelmans
Fair Play
Family Switch
Fast & Furious X (Fast X)
Final Cut
The First Slam Dunk
Five Nights at Freddy's
The Flash
Ghosted
Godzilla Minus One (Gojira -1.0)
Golda
Gran Turismo
Guardians of the Galaxy Vol. 3
Hamsterit
Harold Fryn toiveikas taival (The Unlikely Pilgrimage of Harold Fry)
Hassisen Kone 40 vuotta myöhemmin
Haunted Mansion
Hetkessä (Passages)
Hiljainen tyttö
Hirttämättömät
Huijarit
Indiana Jones and the Dial of Destiny
Infinite Storm
Infinity Pool
Insidious: The Red Door
Je'vida
Jesus Revolution
John Wick: Chapter 4
Jope ite
Journey to Bethlehem
Joyland
Järjettömän paska idea
Kahdeksan vuorta (Le Otto Montagne)
Kaunis aamu (Un beau matin)
Kiiruna (Avgrunden)
The Killer
Killers of the Flower Moon
Kimpassa 99 (Tillsammans 99)
Knock at the Cabin
Kolme muskettisoturia: D'Artagnan (Les trois mousquetaires: D'Artagnan)
Koputus
Kotiinpaluu (Return to Seoul)
Kreivi (El Conde)
Kuolleet lehdet
Kutsumus (Vanskabte land)
Lapua 1976
The Last Voyage of the Demeter
Laupias taksikuski (The Good Driver)
Leave the World Behind
Love Again
Lumipalloefekti
M3GAN
Maestro
Magic Mike's Last Dance
Manaaja: Uskon merkki (The Exorcist: Believer)
A Man Called Otto
The Marvels
Meg 2: The Trench
Michael Monroe -dokumenttielokuva
Missing
Mission: Impossible - Dead Reckoning Part One
Muiden lapset (Les enfants des autres)
Muistan sinut, Pariisi (Revoir Paris)
Mummola
Muuttomatka (Migration)
Napoleon
Neljä pientä aikuista
Nimona
No Hard Feelings
No One Will Save You
Nunna II (The Nun II)
Nälkäpeli: Balladi laululinnuista ja käärmeistä (The Hunger Games: The Ballad of Songbirds and Snakes)
The Old Oak
Operation Fortune: Ruse de Guerre
Oppenheimer
Pain Hustlers
Pakoja & haaveita
Pearl
Pelle Hermanni ja hypnotisoija
Peluri - Kuolema on elävien ongelma
Pertsa ja Kilu - Faaraon sormus
Pieni merenneito (The Little Mermaid)
Plane
Poika ja haikara (Kimitachi wa Do Ikiruka)
The Pope's Exorcist
Quiz Lady
Rakas äitini (L'immensità)
Reality
Rebel Moon - Part One: A Child of Fire
Renfield
Retribution
Rikos on minun (Mon crime)
Risto Räppääjä ja villi kone
Roby - Teini-ikäinen merihirviö
Ryhmä Hau: Mahtielokuva (PAW Patrol: The Mighty Movie)
Salaliitto Kairossa (Walad Min Al Janna)
Savusaunasisaruus
Saw X
Scream VI
Shazam! Fury of the Gods
Sisarukset
Sisu
Skimbagirls
Sly
The Son
Sound of Freedom
Spede
Spider-Man: Across the Spider-Verse
Strange Way of Life
The Super Mario Bros. Movie
Suuri kusetus (Strays)
Suzume
Syke-elokuva: Särkynyt sydän
Talk to Me
Tár
Teenage Mutant Ninja Turtles: Mutant Mayhem
Tetris
Thanksgiving
Theater Camp
There's Something in the Barn
They Cloned Tyrone
To Leslie
Toinen näytös (Andra akten)
Toive (Wish)
Transformers: Rise of the Beasts
Trolls: Bändi koossa (Trolls Band Together)
Tuomion saari
UFO Sweden
Valoa valoa valoa
Venetsian aaveet (A Haunting in Venice)
Viimeinen vuoro (The Last Bus)
Villi leikki
Vonkka (Wonka)
Wanha Markku
War Pony
The Whale
The Wonderful Story of Henry Sugar

P.S. Poor Thingsiä ja Past Livesia on näytetty teattereissa ennakkonäytöksissä, mutta molempien virallinen ensi-ilta on ensi vuoden puolella, joten ne eivät ole mukana äänestyksessä.

 

[Wizzö]

Nopeasti laskettuna 30 leffaa nähtynä listalta, monta vielä näkemättä mutta onneksi on vielä aikaa.

 

[Buster]

@Vintsukka

Sieltähän puuttuu skandaalimaisesti sellaisia voittajaehdokkaita kuten Muklat: Viirun ja Pesosen talon asukit, Nallekarhun joulu ja tietysti muu-uuuu-uuuuuan: Kuka olet, Mimmi Lehmä? Joita tuskin tarvitsee lisätä.

Muita elokuvia: Kiiruna, Viimeinen vuoro, 90-luvun Disney-animaation tarinamuotoon taottu Journey to Bethlehem sekä Book Club - Uusi luku ja Harold Fryn toiveikas taival.

Sitten ehkä jo jostain hajaääniä saavia Laupias Taksikuski, Salaliitto Kairossa, Pakoja & Haaveita, Kahdeksan vuorta, Kaunis aamu, Rakas äitini, Return to Seoul (Kotiinpaluu), Close, EO, Muistan sinut Pariisi, Muiden lapset, All the Beauty and the Bloodshed, There's Something in the Barn, War Pony, No Bears (Ei karhuja), Kutsumus, The Son, Final Cut, sekä Corsage - Kuriton keisarinna ja oma nro. yksi helposti: Joyland.

Tulevia puuttuu Muuttomatka ja Blue Jean (ollut myös festareilla, mutta laajemman levityksen ensi-ilta juuri ennen vuoden loppua.)

 

[K.A.H]

Leave the World Behind

Netflixin uusi ns. isojen kasvojen tuotanto. Roberts, Ali, Bacon ja Hawke.

Leffa on melko simppeli juonta paljastamatta. Ja siksi ei voi sanoa paljon mitään.

Totean vain että oli odotuksiini nähden parempi. Piti otteessaan ja vaikka tarina onkin hivenen scifiä, ei pauku mitenkään överiksi.

IMDB on usein hyvää suuntaa antava mutta nyt kyllä itse en ole samoilla linjoilla. Mielestäni 6.6 on selvästi liian vähän.

Tuotanto, kuvaus, leikkaus ja äänisuunnittelu ovat hyvää tasoa ja stoori on kuten sanoin, yksinkertainen mutta toimiva.

Erikoisuutena voitaneen sanoa että leffan tuottajina ovat myös Barac ja Michelle Obama.

Voisin kuvitella että varsinkin ensimmäisenä mainitulta löytyy valtavasti tietämystä mitä aiheeseen tulee.

Oli kyllä hyvä elokuva. Ja laittoi vähän jopa ajattelemaan. Ei siis missään nimessä mikään 10/10 elokuva, mutta tuo IMDB arvosana on kyllä liian alhainen. Itse antaisin 7,5/10. Ehdottomasti katsomisen arvoinen.

 

[Buster]

Siellä on jo Oscar-shortlisteja julkaistu, esim Playlistin uutinen. Vain toki noissa pienemmissä kategorioissa. Eli siis ollaan periaatteessa esikarsittu kaikista ehdokkaista 15 ehdokkaan lista, josta vielä äänestetään viisi varsinaista ehdokasta lopulliseen kisaan.

Noissa Barbiella kouransa viidessä eri kategoriassa. Ainoa jossa se jo tippui pois oli Maskeeraus, mutta lohdutuksena sillä on ihan odotetusti lauluissa kolme biisiä vielä mukana. Itse veikannut sieltä elokuvalle kahta ehdokkuutta. Toiseksi eniten eri kategorioissa vilahtivat J.A. Bayonan 2. päivä tammikuuta Netflixiin tuleva Society of the Snow ja Killers of the Flower Moon, molemmat neljässä.

Dokkareiden puolella jo Errol Morrisin The Pigeon Hole, eli dokkari John le Carresta, ei selvinnyt edes esikarsinnasta ja samoin Netflixin The Deepest Breath jäi samalle tielle. Myös jopa jossain voittajasuosikkien joukossa pyöritelty The Mission jäi sekin jo nyt ulos.

Parhaan ulkomaisen elokuvan esilistalla/välilistalla luonnollisesti Kuolleet lehdet. Siellä on mukana kaksi myös dokumenteissa ehdokkaana olevaa elokuvaa, eli Four Daughters ja Yle Areenassa katsottavissa oleva 20 Days in Mariupol. Esim. Nuri Bilge Ceylanin About Dry Grasses jäi jo nyt ulos, mikä nyt ei ehkä yllätä akatemian tapauksessa. Koska kaikki akatemian jäsenet saavat jo ensimmäisellä kierroksella äänestää noista 88 (tämän vuotisesta) ehdokkaasta ja äänestysoikeuden sai kun on katsonut vähintään 13 elokuvaa noista ehdokkaista. Että katsonko 80 minuuttisen Kuolleet lehdet, vai 207 minuuttisen hitaan turkkilaiselokuvan. Asiantuntijat tietysti katsoisivat molemmat noilta ohjaajilta. Samat asiantuntijat ehkä tuntisivat parran pärinää kun Espanjaa edustaa JA Bayona, eikä Victor Erice. Mutta tämäkin on pohjimmiltaan makukilpailu.

Äänestys alkaa 11. tammikuuta ja sulkeutuu 16. päivä. Ehdokkuudet julkaistaan 23. päivä. Gaala pidetään 10.3.

 

[burekowski]

Viimeaikaiset leffa suositukset

Netflixistä Leave the World Behind (tästä olennaiset voi lukea tuosta muutama postaus ylempänä) ja Triangle of Sadness, joka varmaan yksi parhaimmista tänä vuonna katsotuista!
Kumpaakaan leffaa en kyllä olisi kattonut Netflixin teksti kuvausten perusteella, onneksi näitä suositeltiin muuta kautta. Mutta tosiaan suosittelen.

Viaplaysta sain vihdoin aikaiseksi katsoa Sound of Metal:in, joka oli myös huikea! Sitten vielä kehuttu Aftersun, joka jätti hieman huonon maun, olihan toi hieno. Mutta koska väsytti liikaa niin katsoin leffan parilta istumalta ja ei siksi ehkä jäänyt niin hyvät vibat.

 

[MrTriangle]

Joululoman kunniaksi on ehtiny vahdata leffoja oikein huolella.

Taso (Netflix) oli oikein viihdyttävä psykologinen raina, muistan viihtyneeni mutta nyt jälkikäteen muistan kuitenkin itse leffasta varsin vähän. Tekisi mieli suositella, mutta en muista miksi. Inglourious Basterds (Netflix, ei taida enää löytyä) oli sitä mitä Pulp Fictionin nähneenä uskalsin ehkä hiukan odottaakin; perhanan viihdyttävää dialogia ihan kohtuu mielenkiintoisella juonenkululla. En ole nähnyt Tarantinolta kuin nämä kaksi, mutta kovin saman tapaisia sinänsä olleet, että osaan ehkä odottaa tiettyjä asioita tulevillakin katseluhetkillä, kun häneltä tulee muita tuotoksia vilkuiltua.

Barbie (HBO) viihdytti. Hauska ja menevä leffa, vaikea uskoa ettei joku sen kanssa viihtyisi. Batman-trilogia (se Nolanin, HBO) on yhtä osaa vaille valmis, ja ihan ok-settiähän tuo on. Tai mitä nyt uskaltaa odottaa laadukkaalta supersankarileffalta. Nimenomaan supersankarileffana mainioita, noin muuten ihan perushyviä.

Tästä ketjusta bongasin kaksi suositusta ja molemmat olivat kyllä helmiä. Leave the World Behind (Netflix) tuntui olevan leffa, jossa ei oikein tapahdu mitään, mutta silti tapahtuu paljon koko ajan. Ihan todella hyvä. Triangle of Sadness (Netflix) oli tosin vielä parempi, vähän jopa hämmästelen etten tästä ollut kuullutkaan. Tässä nyt tapahtui ehkä jopa vielä vähemmän, mutta elokuvasta löytyvät teemat tuotiin jotenkin sellaisella tavalla katsojalle ilmi että kyllä kelpasi allekirjoittaneelle. Yleensä vihaan sitä jos elokuva tyrkyttää jotain sanomaa katsojalle niin kuin tämä olisi oikeasti tyhmä, tässä voisi jollain lailla sanoa näin olevan; viesti tulee melko selvästi ilmi. Mutta ei se silti ärsyttänyt tai tuntunut katsojan aliarvioimiselta. Suuri kiitos suosittelijoille! Uskaltaa jatkossakin bongata täältä suosituksia, kun vielä aiemmin katsottu I'm Thinking of Ending Things oli myös erinomainen, ja sekin täysin täältä poimittu.

 

[Barcelona]

Beverly Hills kyttä 4 tulee Netflixiin ensi kesällä.

Itselle tuli ikävästi Coming 2 America vibat tosta, ja se leffa oli niin huono että nykyään toivon että en ois sitä kattonut. Se ykkönen kun kuului ainakin muksuna suosikkileffoihin. Kuten myös Beverly Hills Kyttä ykkönen ja Trading Places. Noista leffoista johtuen muksuna Eddie Murphy kuuluikin suosikkinäyttelijöihin. Mutta Coming to America jälkeen ainoa hyvä leffa jonka Murphy on tehnyt on Shrek ja Dreamgirlsistä sai oscar ehdokuuden. Mutta muuten plakkarissa on aika paljon huonoja leffoja ja Razzie Awards voittoja. Ja The Adventures of Pluto Nash leffa taas tais olla se kaikista eniten tappiota tehnyt leffa, josta Renny Harlin on varmaan iloinen kun titteli ei ole enää Kurkunleikkaajien saarella.

Odotukset siis Beverly Hills kyttä 4 suhteen on todella matalalla. Olisin iloinen jos olisi edes sellainen kertalleen katsottava. Tai siis sellainen 7 leffa. Kyllähän se tulee joka tapauksessa joskus katsottua, koska kyllä sen nostalgia pläjäyksen ja Axel Foleyn varmaan kerran haluaa vielä nähdä. Ja tässä leffassa tuskin nähdään sitä ratkaisua että "ylättäen" päähenkilö kuolee lopussa... varmaan parempi koputtaa puuta.

 

[Shardik]

Tässä reiluun viikkoon tullut katsottua Barbie, uusin Indy, Rebel Moon ja Top Gun: Maverick. Listalla mulla myös uudempi animaatiohämis, mutta puolisoa se ei voisi vähempää kiinnostaa.

Onko vinkkejä muista vastikään palveluihin tulleista viime vuoden isoista/hyvistä leffoista? Disney+, Netflix, HBO Max ja Viaplay löytyy. Onko Oppenheimetr tulossa mihinkään?

 

[Tifosi]

Tässä reiluun viikkoon tullut katsottua Barbie, uusin Indy, Rebel Moon ja Top Gun: Maverick. Listalla mulla myös uudempi animaatiohämis, mutta puolisoa se ei voisi vähempää kiinnostaa.

Onko vinkkejä muista vastikään palveluihin tulleista viime vuoden isoista/hyvistä leffoista? Disney+, Netflix, HBO Max ja Viaplay löytyy. Onko Oppenheimetr tulossa mihinkään?

Netflixiin tuli juuri hehkutettu Bradley Cooperin Maestro.

"Juonen" puolesta ei voisi olla tylsempi mutta näyttelysuoritukset, ohjaus ja musiikki on erinomaista.

 

[Buster]

Tässä reiluun viikkoon tullut katsottua Barbie, uusin Indy, Rebel Moon ja Top Gun: Maverick. Listalla mulla myös uudempi animaatiohämis, mutta puolisoa se ei voisi vähempää kiinnostaa.

Onko vinkkejä muista vastikään palveluihin tulleista viime vuoden isoista/hyvistä leffoista? Disney+, Netflix, HBO Max ja Viaplay löytyy. Onko Oppenheimetr tulossa mihinkään?

Netflix: En ole katsonut, mutta japanilainen Hard Days on remake korealaisesta elokuvasta. Se korealainen elokuva oli ihan järkyttävän hyvä ja yksi parhaita moderneja toimintaelokuvia, joita eteen on kulkeutunut. Jos on edes rahtusen siitä tasosta, niin on hyvä elokuva. Se alkuperäinen korealainen elokuva löytyy vain vuokrattavana Apple TV:stä nimellä A Hard Day.

Netflixissä porukka on pitänyt tälläkin palstalla tuosta Leave the World Behindista. Itse en ole sitä ehtinyt katsoa. Jos ennakkoluulot ei ole liian isoja, niin animaatiopuolella Leo ja Nimona ovat myös aikuiseen makuun meneviä hauskoja elokuvia. Samoin vanhana mutkattomana komediana Old Dads / Vanhat parrat. Nyad on ihan tavallinen kelpo henkilökuva siitä pitkänmatkanuimarista, joka eläkeikäisenä ui ekana ihmisenä Floridansalmen yli. Jodie Fosterilta hieno sivurooli.

Itse pidin myös David Fincherin The Killeristä / Tappajasta. Se on filosofissävytteinen elokuva ammattitappajasta, joka latelee alussa erinomaisuutta hehkuen sääntöjään. Ja sitten seurataan loppuelokuva kun hän rikkoo niitä ja muuttuu ihmisenä. Sillain minimalistisesti. Ei sovi kaikille ja on melkeinpä kahden katselun keikka.

Myös Fair Play voi olla erityisesti pariskuntakatsomisena mielenkiintoinen. Myös Bille Augustin Ehrengard: Viettelyn taito. Ja jos ei ole nähtynä, niin ehdottomasti Triangle of Sadness. Eikä kaikesta geneerisyydestä huolimatta Pain Hustlerskaan ei-viihdyttävä ole, opioidikriisistä perinteinen nousu ja tuho. Ainakin kertakäyttönä menee.

Disney +:ssa olisi ainakin Empire of Light ja Banshees of Inisherin. Lisäksi Chang Can Dunk on hyvä urheiluelokuva, oli kyse työnteosta tai kulisseista. Chevalier ja Quiz Lady voivat mennä jo liian riskiosastolle.

HBO Max:ilta jos camp-mittari ja asenne on kunnossa, niin Magic Mike XXL:stä saa nauruja ja viihdettä parisuhteeseen.

Viaplaylla sitten olisi melkein aakkosjärjestyksessä: A Little White Lie, Aftersun, Beautiful Beings, Belfast, Blue Bayou, Bodies Bodies Bodies, Call Jane, Decision to Leave, Emily, Living, Mona Lisa and the Blood Moon, One Fine Morning, The Inspection, The Lost King, A Man Called Otto, Suon villi laulu, Stillwater, Ambulance, The Woman King.

Ambulancelle tietysti porukka nauraa, mutta se on Michael Bay -elokuva ja se on hyvä Michael Bay -elokuva, eksessiivisyys, huono maku ja överiys kuuluvat asiaan. Potentiaalisina timangeina tuolta voisi ehkä kolahtaa Mona Lisa ja Stillwater. Itse myös komediaan tykästyvänä pidin A Little White Liesta. Emily kolahti satasella. Beautiful Beings ja Blue Bayou aivan fantastista tunnelmaa sekä kuvausta. Suon villi laulu ja A Man Called Otto ovat kuluneen vuoden takuuvarmoja crowd pleasereita, vaikkeivat elokuvataiteena ylläkään korkealle. Tai tuo Suo taisi olla teattereissa jo viime vuoden puolella.

Oppenheimerin saa vuokrattua 5e mm. Viaplaylta ja tietysti ostettua fyysisenä. Tavallisesti se olisi jo jossain streamauspalvelussa, mutta se on kai niin kuumaa valuuttaa ollut esim. fyysisenä kopiona, että ei ole ollut kiirettä päästää sitä kuukausimaksun taakse. Mutta kai sen on pakko jo tammikuussa tulla.

 

[Shardik]

Netflix: En ole katsonut, mutta japanilainen Hard Days on remake korealaisesta elokuvasta. Se korealainen elokuva oli ihan järkyttävän hyvä ja yksi parhaita moderneja toimintaelokuvia, joita eteen on kulkeutunut. Jos on edes rahtusen siitä tasosta, niin on hyvä elokuva. Se alkuperäinen korealainen elokuva löytyy vain vuokrattavana Apple TV:stä nimellä A Hard Day.

Netflixissä porukka on pitänyt tälläkin palstalla tuosta Leave the World Behindista. Itse en ole sitä ehtinyt katsoa. Jos ennakkoluulot ei ole liian isoja, niin animaatiopuolella Leo ja Nimona ovat myös aikuiseen makuun meneviä hauskoja elokuvia. Samoin vanhana mutkattomana komediana Old Dads / Vanhat parrat. Nyad on ihan tavallinen kelpo henkilökuva siitä pitkänmatkanuimarista, joka eläkeikäisenä ui ekana ihmisenä Floridansalmen yli. Jodie Fosterilta hieno sivurooli.

Itse pidin myös David Fincherin The Killeristä / Tappajasta. Se on filosofissävytteinen elokuva ammattitappajasta, joka latelee alussa erinomaisuutta hehkuen sääntöjään. Ja sitten seurataan loppuelokuva kun hän rikkoo niitä ja muuttuu ihmisenä. Sillain minimalistisesti. Ei sovi kaikille ja on melkeinpä kahden katselun keikka.

Myös Fair Play voi olla erityisesti pariskuntakatsomisena mielenkiintoinen. Myös Bille Augustin Ehrengard: Viettelyn taito. Ja jos ei ole nähtynä, niin ehdottomasti Triangle of Sadness. Eikä kaikesta geneerisyydestä huolimatta Pain Hustlerskaan ei-viihdyttävä ole, opioidikriisistä perinteinen nousu ja tuho. Ainakin kertakäyttönä menee.

Disney +:ssa olisi ainakin Empire of Light ja Banshees of Inisherin. Lisäksi Chang Can Dunk on hyvä urheiluelokuva, oli kyse työnteosta tai kulisseista. Chevalier ja Quiz Lady voivat mennä jo liian riskiosastolle.

HBO Max:ilta jos camp-mittari ja asenne on kunnossa, niin Magic Mike XXL:stä saa nauruja ja viihdettä parisuhteeseen.

Viaplaylla sitten olisi melkein aakkosjärjestyksessä: A Little White Lie, Aftersun, Beautiful Beings, Belfast, Blue Bayou, Bodies Bodies Bodies, Call Jane, Decision to Leave, Emily, Living, Mona Lisa and the Blood Moon, One Fine Morning, The Inspection, The Lost King, A Man Called Otto, Suon villi laulu, Stillwater, Ambulance, The Woman King.

Ambulancelle tietysti porukka nauraa, mutta se on Michael Bay -elokuva ja se on hyvä Michael Bay -elokuva, eksessiivisyys, huono maku ja överiys kuuluvat asiaan. Potentiaalisina timangeina tuolta voisi ehkä kolahtaa Mona Lisa ja Stillwater. Itse myös komediaan tykästyvänä pidin A Little White Liesta. Emily kolahti satasella. Beautiful Beings ja Blue Bayou aivan fantastista tunnelmaa sekä kuvausta. Suon villi laulu ja A Man Called Otto ovat kuluneen vuoden takuuvarmoja crowd pleasereita, vaikkeivat elokuvataiteena ylläkään korkealle. Tai tuo Suo taisi olla teattereissa jo viime vuoden puolella.

Oppenheimerin saa vuokrattua 5e mm. Viaplaylta ja tietysti ostettua fyysisenä. Tavallisesti se olisi jo jossain streamauspalvelussa, mutta se on kai niin kuumaa valuuttaa ollut esim. fyysisenä kopiona, että ei ole ollut kiirettä päästää sitä kuukausimaksun taakse. Mutta kai sen on pakko jo tammikuussa tulla.

Kiitos kattavasta listauksesta. Osa olikin tiedossa (esim. Nimona olisi tarkoitus katsoa perheleffana) ja joku jo katsottukin, mutta paljon tuli hyviä vinkkejä!