Täysin samaa mieltä. Kubrick on ohjannut sekä scifi-, kauhu- että sotaelokuvan, jotka kaikki ovat tasoa "kaikkien aikojen top3 omassa genressään". Enkä viittaa sotaelokuvalla edes Full Metal Jacketiin, joka sekin toki on äärimmäisen hieno elokuva. Tähän päälle täydellisyyttä hipovaa historiallista draamaa ja mestarillista yhteiskunnallista satiiria, niin täytyy sanoa, että on miltei rikos mainita Nolan samassa lauseessa Kubrickin kaltaisen neron kanssa.
Mainos
Verkkolehden uusimmat jutut
-
Okko Kangasniemi on Mestiksen pistepörssin kärkinimi – henkilökohtaisten onnistumisten taustalla on monta tekijääLue lisää »
-
Maalivahti Jere Huhtamaa karistaa Suomen pölyt niskastaan – siirtyy eksoottiseen kiekkomaahanLue lisää »
-
Sportilta synkkä ulostulo: Miroslav Svobodan kausi ohiLue lisää »
-
SaiPan sopimustarjous vakuutti Mark Pysykin välittömästi – entuudestaan tuttu joukkuekaveri auttanut sopeutumisessaLue lisää »
-
Lapa jäähän: PWHL-tähdet inspiroivat nuoria suomalaispelureitaLue lisää »
-
Kokkolalaisten hurja liito sai jatkoa – Hermekselle kahdeksas peräkkäinen voitto ja Mestiksen kärkipaikkaLue lisää »
Jatkoajan leffakerho
- Viestiketjun aloittaja Paitselo
- Alkaa
- 2 413 655
- 12 327
Eikö Nolan kirjoittanut näitä kässäreitä veljensä Jonathanin kanssa aikoinaan mutta sitten sukset menivät ristiin.
Mielestäni tämän eron jälkeen on menty alaspäin.
L. Paraske
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Kärpät, Suomi, Arttu Hyry, Hagaby Golf 2
Kai tänne jonkun pitää pistää myös erilainen kommentti The Killeristä. Tykkäsin nimittäin erittäin paljon, ja rankkaisin sinne parempaan päähän Fincherin tuotantoa Sevenin, Fight Clubin, Zodiacin ja The Social Networkin perään. Itselleni tuollainen hidas kerronta ja tunnelman rakentaminen vaan toimii ja nautin leffasta sen alusta loppuun.
Viimeksi muokattu:
Marty vähän tätä jo ennakoikin:
yle.fi
Ennätyksiä rikkonut Marvel on ajautunut kriisiin
2000-lukua dominoinutta tuotantoyhtiötä riivaavat ylituotanto, huonot erikoistehosteet ja keskeisen näyttelijän rikossyyte.
yle.fi
Itselle täällä dissatut Oppenheimer sekä The Killer toimivat oikein hyvin.
Jälkimmäinen ei toki Fincherin paras ole, Zodiac ja Se7en ainakin itselle yhä ne ykköset. Mutta ihan pätevä palkkatappajatrilleri kuitenkin. Mielummin tämän katson uusiksi kuin esimerkiksi John Wickin jatko-osia.
Oppenheimer taas on mielestäni vuoden paras leffa, ainakin tähän asti julkaistuista. Kolme tuntia meni IMAX-teatterissa yhdessä hujauksessa. Killers of the Flower Moon on tosin yhä näkemättä, siltä odotan paljon.
Jälkimmäinen ei toki Fincherin paras ole, Zodiac ja Se7en ainakin itselle yhä ne ykköset. Mutta ihan pätevä palkkatappajatrilleri kuitenkin. Mielummin tämän katson uusiksi kuin esimerkiksi John Wickin jatko-osia.
Oppenheimer taas on mielestäni vuoden paras leffa, ainakin tähän asti julkaistuista. Kolme tuntia meni IMAX-teatterissa yhdessä hujauksessa. Killers of the Flower Moon on tosin yhä näkemättä, siltä odotan paljon.
Katseltiin mestariohjaaja William Friedkinin komentama French Connection eli Kovaotteiset miehet vuodelta 1971. Dirty Harry samalta vuodelta ei saanut pystin pystiä, mutta tämä jopa parhaan elokuvan Oscarin aikanaan. Toki hieman erilaiset leffatkin tyyliltään, Dirty Harryn ollessa humoristisempi, vaikka mistään komediasta ei missään tapauksessa siinäkään ole kyse. Tai se huumori on aika synkkää, ja toimintakin pelkistetympää ja yksittäisissä hetkissä tehokasta. Erinomainen elokuva sekin.
French Connectionissa Gene Hackman näyttele Popeye Doyleä, kovaotteista huumekyttää, joka on vähän kuumakalle, mutta ei mikään turhasta meuhkaava tampio. Osaa työnsä ja Hackman kyllä tavoittaa sellaisen ronskin sävyn hahmossaan. Paljonhan tämä on toiminut 80-luvun kyttäactionille esikuvana. Moni juttu on kuin sellaisenaan siirtynyt myöhempiin toimintaelokuviin, mutta ei tämä kyllä mitään prototyyppitason elokuvantekoakaan ole, vaan omaperäistä, kypsää ja realistista meininkiä, jossa ei pelleillä sekuntiakaan. Ei ollut tällaisesta vielä 60-luvulla kellään tietoakaan.
Olen kuullut monesti tämäntyylisiä elokuvia kuvattaessa sanan "gritty" ja se kuvaa kyllä tätäkin elokuvaa parhaiten. New Yorkin nuhjuisilla kaduilla pyöritään ja kaikkialla on vähän paskaista, kylmäkiskoista ja alhaista, jopa nihilististä. Kun kadun tasolla vauhdikas kuvauskin on Oscar-ehdokkuuden veroista, niin sellainen raju olo tämän elokuvan visuaalisesta tyylistä tulee. Periaatteessa elokuvaa voi suositella katsottavaksi myös hieman dokumentaarisempaan tapaan kuvauspaikkojen ja ajankuvan vuoksi, jos varsinainen huumekauppajuoni ei sinällään napostele.
Vielä olisi John Frankenheimerin ohjaama jatkiskin tuossa. Pätevä mies oli hänkin kameran takana.
French Connectionissa Gene Hackman näyttele Popeye Doyleä, kovaotteista huumekyttää, joka on vähän kuumakalle, mutta ei mikään turhasta meuhkaava tampio. Osaa työnsä ja Hackman kyllä tavoittaa sellaisen ronskin sävyn hahmossaan. Paljonhan tämä on toiminut 80-luvun kyttäactionille esikuvana. Moni juttu on kuin sellaisenaan siirtynyt myöhempiin toimintaelokuviin, mutta ei tämä kyllä mitään prototyyppitason elokuvantekoakaan ole, vaan omaperäistä, kypsää ja realistista meininkiä, jossa ei pelleillä sekuntiakaan. Ei ollut tällaisesta vielä 60-luvulla kellään tietoakaan.
Olen kuullut monesti tämäntyylisiä elokuvia kuvattaessa sanan "gritty" ja se kuvaa kyllä tätäkin elokuvaa parhaiten. New Yorkin nuhjuisilla kaduilla pyöritään ja kaikkialla on vähän paskaista, kylmäkiskoista ja alhaista, jopa nihilististä. Kun kadun tasolla vauhdikas kuvauskin on Oscar-ehdokkuuden veroista, niin sellainen raju olo tämän elokuvan visuaalisesta tyylistä tulee. Periaatteessa elokuvaa voi suositella katsottavaksi myös hieman dokumentaarisempaan tapaan kuvauspaikkojen ja ajankuvan vuoksi, jos varsinainen huumekauppajuoni ei sinällään napostele.
Vielä olisi John Frankenheimerin ohjaama jatkiskin tuossa. Pätevä mies oli hänkin kameran takana.
Aika löyhästi, nuo aikasemmat on enemmän uskollisia kirjoille vaikka niissäkin aika paljon otettu vapauksia.
Näin siinä käy, kun kaikki mehut on puristettu toimivasta reseptistä. Uudet ideat ja uudet sankarit eivät vaan iske samalla tavalla, joten Marvelin pitäisi lähteä takaisin suunnittelupöydälle ja keksiä uusi menestysresepti. Laskelmoitu huumori, visuaalinen näyttävyys sekä hauskat hahmot eivät riitä, vaan tarinankin täytyy toimia.Marty vähän tätä jo ennakoikin:
Ennätyksiä rikkonut Marvel on ajautunut kriisiin
2000-lukua dominoinutta tuotantoyhtiötä riivaavat ylituotanto, huonot erikoistehosteet ja keskeisen näyttelijän rikossyyte.
Katselusuositus tälle dokumentille/henkilökuvalle:
areena.yle.fi
Werner Herzog, radikaali uneksija
Ensimmäinen kattava muotokuva yhdestä aikamme vaikutusvaltaisimmista ja omaperäisimmistä taiteilijoista. Dokumentti perehtyy elokuvaohjaaja Werner Herzogin pitkään uraan varhaisista, mystisistä mestariteoksista järisyttäviin dokumentteihin ja nykyiseen amerikkalaiseen kauteen asti, meemihahmoa...
Black Friday -tarjouksista napattu tähän mennessä edullisesti Back to the Future, Lethal Weapon, French Connection ja Beverly Hills Cop -blu-ray-boksit tähän mennessä. French Connectionista jo kirjoitinkin vähän, mutta kunhan saan näitä settejä purettua, niin ehkä tulee lisää tekstiä :) Olen löytänyt taas iloa elokuvista kirjoittamisesta, kun sitä ei ollut vajaaseen vuoteen ollenkaan.
Marvelilla on tosiaan pulaa ns. johtotason hahmoista. Rautamies ja kapu laitettiin eläkkeelle. Samaan syssyyn Boseman kuoli ja BP:ia varmaan suunniteltiin yhdeksi kassamagneetiksi. Shuri-BP on ok kakkoslinjan sentteri, muttei kannattele MCU:ta. Thor ja Guardians vaikuttavat olevan jo jäähdyttelemässä ennen lopullista eläköitymistä. Varsinaisia ykköslinjalaisia on jäljellä enää Hämis, jolla silläkin on omat jakeluongelmansa Sonydiilin vuoksi. Kapteeni Marvel on hahmona turhan kiiltokuvamainen ja lisäksi turhan voimakas, jotta sitä voitaisiin enemmälti käyttää. Ant-man ja Dr. Strange on kelpo työmyyriä. Eternalsit, Ms. Marvel, Shang-chi ja kumppanit kiviäkin kiinnostaa - osastoa.Marty vähän tätä jo ennakoikin:
Ennätyksiä rikkonut Marvel on ajautunut kriisiin
2000-lukua dominoinutta tuotantoyhtiötä riivaavat ylituotanto, huonot erikoistehosteet ja keskeisen näyttelijän rikossyyte.
Marvelin pitäisi nyt saada haalittua kaikki muilla olevat oikeudet itselleen ja kehittää hyvä juonikuvio, jossa nimikkoleffoja saisivat Hämis, Hulk, F4 ja X-miehet. Lisäksi ruohonjuuritason mielenkiintoisimpia hahmoja (Daredevil, Punisher) pitäisi tuoda mukaan. Ilmeisesti jossain määrin juuri näin on tapahtumassa, mutta nämä viime aikojen leffat eivät ole juurikaan valaneet uskoa MCU:n tulevaisuuteen.
MrTriangle
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Pelicans
Palaillaan elokuvien pariin.
Banshees of Inisherin (Disney+) jäi vähän valjuksi kokemukseksi, liekö kun tuli katsottua melko pian loistavan In Brugesin jälkeen. Kyllä tuon katseli, muttei päästy lähellekään samaa päräyttävää kokemusta.
Halloweenin kunniaksi tuli katsottua ensimmäistä kertaa alkuperäinen Friday the 13th (HBO) sekä Halloween 2 (Netflix). Halloween 2 oli kyllä paikoittain sen tason myllerrystä että meinasi naurattaa, mutta pääosin viihdyin. Evil Dead Rise (HBO) oli omaan mieleen.
Sitten loppuun yksi helmi, The Wailing. Tosiaan korealaista kuvaa jälleen ja sanoisin tätä parhaaksi kauhuelokuvaksi jota olen nähnyt. Ei missään nimessä pelottavin, mutta paras ja kyllä kauhuelokuvaksi tämän laskisin. Ihan sinne henkilökohtaisen suosikkilistauksen kirkkaimpaan kärkeen, josta entuudestaan löytyvät jo aiemmin mainitut The Handmaiden, Oldboy, Clockwork Orange, In Bruges, Pan's Labyrinth, Apocalypse Now, Alien, Memories of Murder... Noh ei nyt kaikkia listata, pääpointtina kuitenkin että tämä oli helvetin kova.
Banshees of Inisherin (Disney+) jäi vähän valjuksi kokemukseksi, liekö kun tuli katsottua melko pian loistavan In Brugesin jälkeen. Kyllä tuon katseli, muttei päästy lähellekään samaa päräyttävää kokemusta.
Halloweenin kunniaksi tuli katsottua ensimmäistä kertaa alkuperäinen Friday the 13th (HBO) sekä Halloween 2 (Netflix). Halloween 2 oli kyllä paikoittain sen tason myllerrystä että meinasi naurattaa, mutta pääosin viihdyin. Evil Dead Rise (HBO) oli omaan mieleen.
Sitten loppuun yksi helmi, The Wailing. Tosiaan korealaista kuvaa jälleen ja sanoisin tätä parhaaksi kauhuelokuvaksi jota olen nähnyt. Ei missään nimessä pelottavin, mutta paras ja kyllä kauhuelokuvaksi tämän laskisin. Ihan sinne henkilökohtaisen suosikkilistauksen kirkkaimpaan kärkeen, josta entuudestaan löytyvät jo aiemmin mainitut The Handmaiden, Oldboy, Clockwork Orange, In Bruges, Pan's Labyrinth, Apocalypse Now, Alien, Memories of Murder... Noh ei nyt kaikkia listata, pääpointtina kuitenkin että tämä oli helvetin kova.
Muutamia lähiaikojen katsottuja elokuvia.
Ridley Scottin Napoleon (2023) kuuluu sarjaan yhdentekevät spektaakkelit. Kokoa ja näköä on kyllä riittämiin, mutta tilkkutäkkimäinen tarina ei onnistu lopulta kertomaan päähenkilöstään juuri mitään. Abel Gancen piakkoin sata vuotta täyttävä versio on edelleen ylittämätön.
George Pan Cosmatosin ohjaama ja Sylvester Stallonen tähdittämä Cobra (1986) on huvittava, mutta silti edelleen viihdyttävä ja ah, niin kasarimainen toimintamäiske kuin olla voi.
G. W. Pabstin Iloton katu (1925) oli harvoja Saksan alennustilaa reaaliaikaisesti kuvanneita elokuvia. Melodramaattinen toki, mutta silti tyylikäs. Ainoa elokuva, jossa skandinaavisen elokuvan suurimmat naistähdet, Greta Garbo ja Asta Nielsen, näyttelivät yhdessä.
The Last Voyage of the Demeter (2023) kirjoittaa uuden luvun Draculan tarinaan kertomalla sen, mitä vampyyrikreivin Lontooseen tuomalla aluksella tapahtui. Elokuvantekijöiden ottamat vapaudet häiritsevät, mutta muilta osin kyseessä on vallan edustuskelpoinen kauhistelu.
Andrei Zvjagintsevin Elena (2011) kertoo minimalistisesti, kuinka äidinrakkaus peittoaa kaikki muut ihmissuhteet. Hieno elokuva.
Ridley Scottin Napoleon (2023) kuuluu sarjaan yhdentekevät spektaakkelit. Kokoa ja näköä on kyllä riittämiin, mutta tilkkutäkkimäinen tarina ei onnistu lopulta kertomaan päähenkilöstään juuri mitään. Abel Gancen piakkoin sata vuotta täyttävä versio on edelleen ylittämätön.
George Pan Cosmatosin ohjaama ja Sylvester Stallonen tähdittämä Cobra (1986) on huvittava, mutta silti edelleen viihdyttävä ja ah, niin kasarimainen toimintamäiske kuin olla voi.
G. W. Pabstin Iloton katu (1925) oli harvoja Saksan alennustilaa reaaliaikaisesti kuvanneita elokuvia. Melodramaattinen toki, mutta silti tyylikäs. Ainoa elokuva, jossa skandinaavisen elokuvan suurimmat naistähdet, Greta Garbo ja Asta Nielsen, näyttelivät yhdessä.
The Last Voyage of the Demeter (2023) kirjoittaa uuden luvun Draculan tarinaan kertomalla sen, mitä vampyyrikreivin Lontooseen tuomalla aluksella tapahtui. Elokuvantekijöiden ottamat vapaudet häiritsevät, mutta muilta osin kyseessä on vallan edustuskelpoinen kauhistelu.
Andrei Zvjagintsevin Elena (2011) kertoo minimalistisesti, kuinka äidinrakkaus peittoaa kaikki muut ihmissuhteet. Hieno elokuva.
Tuotantoarvot tapissa ja muutenkin tunnelma loistava, mutta oli kyllä todella lähellä ettei epäloogisuudet ja typeryydet tuhonneet koko elokuvaa varsinkin loppua kohden. Eihän tämä nyt mikään dokumentti tarvi olla, mutta joku järki olisi kiva pitää kädessä. Silti hyvä 8/10 kauhupläjäys!
Disney on vetänytkin suitsia tiukemmalle ja ensivuonna tulee ainoastaan Deadpool 3 ulos elokuvateattereihin. Sarjoista Echo tulee tammikuussa ja seuraava eli Agatha-sarja tulee ensi syksynä suoratoistoon.
No nyt kyllä:
www.episodi.fi
Eli Spinal Tap 2 ja alkuperäinen poppoo kasassa.
Spinal Tap 2 -elokuvaa aletaan kuvaamaan helmikuussa! - Mukana Paul McCartney ja Elton John - Episodi.fi
1980-luvun sympaattisin ”rock-dokumentti” – vai pitäisikö sanoa ’mockumentti’ – Spinal Tap – Hei me rokataan! saa jatkoa. Kuvaukset alkavat helmikuussa 2024. Alkuperäisen elokuvan ohjaaja Rob Reiner tiedotti asiasta RHLSTP with Richard Herring -podcastissa. Reinerin mukaan kasassa on...
www.episodi.fi
Eli Spinal Tap 2 ja alkuperäinen poppoo kasassa.
NakkiFakiiri
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- New York Rangers, Charlestown Chiefs
Kieltämättä tuntuu jatko-osalta jolle ei nyt suoranaisesti ole hirmuista tarvetta ja tuntuu lähes mielipuolisuudelta lähteä tekemään jatko-osaa 40 vuoden takaiselle kulttihitille, mutta toisaalta huvittaa jo ajatus siitä että Tapin jätkät ovat edelleen lähes kasikymppisinä aivan samassa jamassa kuin aiemmin, eli rokki soi, spandeksit puristavat, tukka on silmillä ja touhu on samaa hölmöilyä ja klubien kiertämistä. Eka elokuvahan perustui hyvin paljon improvisaatioon, ja ainakin pääkolmikko on haastisten perusteella ihan yhtä terävä ja hauska kuin aiemminkin, eli eiköhän tästä parit naurut irtoa. Ainekset onnistuneeseen paluuseen tai sitten totaaliseen katastrofiin, mikä sopii toisaalta Spinal Tapille enemmän kuin hyvin.
Katseltiin eilen Oscareita aikanaan kahminut American Beauty. Muistin oikeastaan kaikki avainkohtaukset, joten mitään ei tullut yllätyksenä, mutta kyllähän tämän jaksaa aina 10 vuoden välein katsoa.
Elokuva on tällainen hiotulla ja mainstreamilla tavalla nihilistisempi näkemys esikaupunkiarjesta siellä missä kaikki aidot amerikkalaiset asuvat, ja hehän eivät asu kerrostaloissa niin kuin muualla maailmassa. Pintapuolisesti siis aika synkkä, mutta kyllä tässä oli kaiken huumorinkin kautta sellainen toiveikas pohjavire, ettei kaikki sentään ollut paskalla kuorrutettu. Ehkä se seksuaalisen turhautumisen ylenpalttinen korostaminen oli liiaksi keskiössä, kun tuntui, että seksillä olisi kaikki pelastettu. Eli pankaa menemään vaan, niin maailma (= USA) pelastuu. Nuorisossa on tulevaisuus, sillä oikeastaan ainoa porukka, joka suhtautui tässä elämäänsä täysin penseästi, pikkusieluisesti ja törpösti oli vanhemmat.
Näytti kyllä positiivisesti katsottuna ihan ysäriltä koko elokuva, mutta olihan tässä huippukuvaaja Conrad L. Hall puikoissa. Se oli kyllä hieno ja henkilökohtaisesti tärkeä elokuvavuosikymmen, ja pakko oli katsoessa hieman miettiä millaiset elokuvat tuolloin saivat sen parhaan elokuvan pystin, kun draamassakin alkoi olla isompaa vaihtelua. Tässäkään ei ollut kulunut kuin muutama vuosi Forrest Gumpin voitosta, ja näiden kahden elokuvan draama on tyystin erilaista ihan sama miltä kantilta sitä katsot. Toisinaan Akatemiassa on ollut jopa rohkeutta ja visiota päätösten suhteen, eikä American Beauty ole mikään tekorankka juttu, vaikka kaikki senkään suhteen ei aivan nappiin toimikaan.
Elokuva on tällainen hiotulla ja mainstreamilla tavalla nihilistisempi näkemys esikaupunkiarjesta siellä missä kaikki aidot amerikkalaiset asuvat, ja hehän eivät asu kerrostaloissa niin kuin muualla maailmassa. Pintapuolisesti siis aika synkkä, mutta kyllä tässä oli kaiken huumorinkin kautta sellainen toiveikas pohjavire, ettei kaikki sentään ollut paskalla kuorrutettu. Ehkä se seksuaalisen turhautumisen ylenpalttinen korostaminen oli liiaksi keskiössä, kun tuntui, että seksillä olisi kaikki pelastettu. Eli pankaa menemään vaan, niin maailma (= USA) pelastuu. Nuorisossa on tulevaisuus, sillä oikeastaan ainoa porukka, joka suhtautui tässä elämäänsä täysin penseästi, pikkusieluisesti ja törpösti oli vanhemmat.
Näytti kyllä positiivisesti katsottuna ihan ysäriltä koko elokuva, mutta olihan tässä huippukuvaaja Conrad L. Hall puikoissa. Se oli kyllä hieno ja henkilökohtaisesti tärkeä elokuvavuosikymmen, ja pakko oli katsoessa hieman miettiä millaiset elokuvat tuolloin saivat sen parhaan elokuvan pystin, kun draamassakin alkoi olla isompaa vaihtelua. Tässäkään ei ollut kulunut kuin muutama vuosi Forrest Gumpin voitosta, ja näiden kahden elokuvan draama on tyystin erilaista ihan sama miltä kantilta sitä katsot. Toisinaan Akatemiassa on ollut jopa rohkeutta ja visiota päätösten suhteen, eikä American Beauty ole mikään tekorankka juttu, vaikka kaikki senkään suhteen ei aivan nappiin toimikaan.
Alma Pöystille Golden Globe-ehdokkuus parhaasta naispääosasta. Muina ehdokkaina jotain tämmöisiä nimiä kuten Emma Stone, Margot Robbie, Jennifer Lawrence, Natalie Portman...
Ihan älyttömän kova juttu! Superisti onnea Almalle!
Ihan älyttömän kova juttu! Superisti onnea Almalle!
Purkan Jauhaja
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Ei merkittävän kaupungin pallokerho
Todella hieno homma. Toivottavasti tässä pian ehtisi katsomaan tuon leffan. Kehuja tullut joka suunnasta.
Leave the World Behind
Netflixin uusi ns. isojen kasvojen tuotanto. Roberts, Ali, Bacon ja Hawke.
Leffa on melko simppeli juonta paljastamatta. Ja siksi ei voi sanoa paljon mitään.
Totean vain että oli odotuksiini nähden parempi. Piti otteessaan ja vaikka tarina onkin hivenen scifiä, ei pauku mitenkään överiksi.
IMDB on usein hyvää suuntaa antava mutta nyt kyllä itse en ole samoilla linjoilla. Mielestäni 6.6 on selvästi liian vähän.
Tuotanto, kuvaus, leikkaus ja äänisuunnittelu ovat hyvää tasoa ja stoori on kuten sanoin, yksinkertainen mutta toimiva.
Erikoisuutena voitaneen sanoa että leffan tuottajina ovat myös Barac ja Michelle Obama.
Voisin kuvitella että varsinkin ensimmäisenä mainitulta löytyy valtavasti tietämystä mitä aiheeseen tulee.
Netflixin uusi ns. isojen kasvojen tuotanto. Roberts, Ali, Bacon ja Hawke.
Leffa on melko simppeli juonta paljastamatta. Ja siksi ei voi sanoa paljon mitään.
Totean vain että oli odotuksiini nähden parempi. Piti otteessaan ja vaikka tarina onkin hivenen scifiä, ei pauku mitenkään överiksi.
IMDB on usein hyvää suuntaa antava mutta nyt kyllä itse en ole samoilla linjoilla. Mielestäni 6.6 on selvästi liian vähän.
Tuotanto, kuvaus, leikkaus ja äänisuunnittelu ovat hyvää tasoa ja stoori on kuten sanoin, yksinkertainen mutta toimiva.
Erikoisuutena voitaneen sanoa että leffan tuottajina ovat myös Barac ja Michelle Obama.
Voisin kuvitella että varsinkin ensimmäisenä mainitulta löytyy valtavasti tietämystä mitä aiheeseen tulee.
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy