Lyhyesti Oppenheimer. Tuli vihdoin katsottua tämä hypetetty leffa Nolanilta ja pakko sanoa. Ei ollut hypen arvoinen, ei lähellekään. Elokuva on ihan hyvä, mutta ei lähellekään Nolanin parhaimpia leffoja. Leffa keskittyi siihen, oliko Oppenheimer kuulusteluissa isänmaan ystävä vai ei ja se ei häirinnyt itseäni yhtään aluksi. Mutta jos elokuvasta 75% keskittyy siihen ja sitä toistetaan 15-20 kertaa, se muuttuu todella puuduttavaksi ja sen myötä itse roolisuoritukset jäävät todella ohueiksi. Murphyn pääosa oli ainoa roolisuoritus, josta tuli edes jonkinlaisia tunteita Downey jr. lisäksi. Kaikki muut hahmot jäivät todella etäisiksi. Blunt on loistava näyttelijätär, mutta hänestä ei loppujen lopuksi saanut yhtään kiinni, vaikka hän puolustikin miestään lopussa. Aiheesta olisi saanut niin hemmetin paljon enemmän, mutta heikohkosti toteutettu ja ohjattu leffa ei vain sitä esittänyt. Kolmen tunnin elokuvasta olisi voinut leikata vähintään sen 30-45-minuuttia pois, aivan turhaa toistamista joka ei vaikuttanut leffan loppuun yhtään mitenkään.
En halunnut mitään nyyhkyleffaa aiheesta, mutta olihan tämä pettymys, jossa 95% roolihahmoista jäi täysin NPC-tasolle (Jos et tiedä, NPC: non-player-character eli "tietokoneen aivottomat botit eli sivulliset tietokonepeleissä"). Ilmeisesti se riittää suurelle yleisölle? Minulle ei, olisin halunnut paljon syvällisempiä roolihahmoja.
Elokuvalle 7 1/2.