Mainos
Verkkolehden uusimmat jutut
-
Maalivahti Jere Huhtamaa karistaa Suomen pölyt niskastaan – siirtyy eksoottiseen kiekkomaahanLue lisää »
-
Sportilta synkkä ulostulo: Miroslav Svobodan kausi ohiLue lisää »
-
SaiPan sopimustarjous vakuutti Mark Pysykin välittömästi – entuudestaan tuttu joukkuekaveri auttanut sopeutumisessaLue lisää »
-
Lapa jäähän: PWHL-tähdet inspiroivat nuoria suomalaispelureitaLue lisää »
-
Kokkolalaisten hurja liito sai jatkoa – Hermekselle kahdeksas peräkkäinen voitto ja Mestiksen kärkipaikkaLue lisää »
-
Jakub Málek ohittamaton este espoolaisilleLue lisää »
Jatkoajan leffakerho
- Viestiketjun aloittaja Paitselo
- Alkaa
- 2 413 616
- 12 327
Individual
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Post-rock/ Post-punk
Olisi kyllä jotain ansainnut. On hieno elokuva.
Länsirintamalta ei mitään yllätyksiä.
Brendanin voitto sai pykälän verran tunteikkaaksi.
Vaikka arvostukseni Oscareita kohtaan on vuosien kuluessa laskenut, niin olen iloinen Everything Everywhere All At Once -elokuvan voitoista. Harvemmin tämän tyyppiset elokuvat voittavat Oscareita. Toisaalta, ei ole ihan tämmöistä elokuvaa ollut aiemmin kisaamassa pokaalista. Iskee minun makuuni täydellisesti. Omalaatuinen, hauska, mutta kuitenkin koskettava sekä hyvin tehty.
Olisi ollut hienoa jos olisi kiitospuheessaan huutanut "I Am Rock N Roll!". Oli myös hienoa, että Jamie Lee Curtis sai sivuosa-Oscarin.
Ja olihan siellä tällainenkin kohtaaminen.
Viimeksi muokattu:
Persiilleenhän nuo veikkaukset meni. 14/20, kun aina hankalat lyhärit jättää pois ja joudun varmasti maksajaksi. Liikaa tuli muiden juttuja plärätessä taivuttua Elvis-hypelle, joka jäi vähän hämmentävästi täysin tyhjin käsin. Samoin muuten Banshees of Inisherin. Jälkijossittelu on aina helppoa, mutta alunperin oli menossa maskeeraus Whalelle, miespääosa Fraserille ja puvustus Black Pantherille. Sävellyksestä, lavastuksesta ja naissivuosasta ei pysty jossittelemaan mitenkään.
Lavastus oli ehkä se yllättävin noista isoista, kun se meni Länsirintamalle, sillä kisan piti olla Babylonin ja Elviksen välillä. Ja lyhytelokuva meni Irish Goodbyelle mielenkiintoisesti, joka on hiukan kuin Green Book pienoiskoossa. Eli kevyt, hurmaava, optimistinen ja hauska, sekä tuotti vielä puheenkin saralla hienon hetken synttärilaulun muodossa.
Viihdyttävä gaala. Vaikka Everythingin noin vahva pöydän putsaus yllätti, kun se voitti kuin voittikin kaikki mahdolliset isot kategoriat ml. kaikki sille mahdolliset näyttelystä. Jotkut ovat ehdottaneet, että vuosien päästä katsomme taaksepäin ja toteamme Crashin saaneen haastajan huonoimpana Oscar-voittajana. On myös mahdollisuus, että elokuvasta ei-tykänneet katsovat sen uudelleen kymmenen vuoden päästä ja toteavat olleensa väärässä. Katsellaan.
Razzietkin jaettiin jo 10. päivä. Valitsivat Blonden huonoimmaksi elokuvaksi ja käsikirjoituksesta, mistä en voi olla enempää eri mieltä - erityisesti kun muut olivat oikeasti kestämättömän huonoja elokuva, vaikka tarkoitus onkin saada huomioita poimimalla mahdollisimman isoja nimiä mukaan. Mainitaan ihan vain kuriositeettina, että siellä oli miljardi dollaria lipputuloina kerännyt Jurassic World Dominionkin ehdolla muutamissa eri kategorioissa - ei kuitenkaan huonoimmassa elokuvassa. Jared Leto (Morbius) ja Tom Hanks (Elvis) pokkasivat miesrooleista.
Naispääosasta Razziet antoivat palkinnon itselleen vetäen samalla sen nuoren näyttelijättären polemiikkia ansaitusti aiheuttaneen ehdokkuuden pois. Näköjään ovat aiemminkin antaneet lapsinäyttelijöille ehdokkuuksia, millä on vissiin oikeasti kenties ollut käytännönkin vaikutusta heidän tulevaan uraansa. Gary Coleman (On The Right Track), Macaulay Culkin (Riku Rikas), Jake Lloyd (Star Wars: Episodi 1 - Pimeän uhka). Tulevaisuudessa eivät enää ota ketään alle 18-vuotiasta ehdolle, vaikka ehdokkuuksien ja gaalan tarkoitus on olla "hauskaa".
Paluu arkeen. Seuraava teatterivisiitti suuntautuu Hassisen Koneen pariin. Shazam saa jäädä suoratoistoon.
Lavastus oli ehkä se yllättävin noista isoista, kun se meni Länsirintamalle, sillä kisan piti olla Babylonin ja Elviksen välillä. Ja lyhytelokuva meni Irish Goodbyelle mielenkiintoisesti, joka on hiukan kuin Green Book pienoiskoossa. Eli kevyt, hurmaava, optimistinen ja hauska, sekä tuotti vielä puheenkin saralla hienon hetken synttärilaulun muodossa.
Viihdyttävä gaala. Vaikka Everythingin noin vahva pöydän putsaus yllätti, kun se voitti kuin voittikin kaikki mahdolliset isot kategoriat ml. kaikki sille mahdolliset näyttelystä. Jotkut ovat ehdottaneet, että vuosien päästä katsomme taaksepäin ja toteamme Crashin saaneen haastajan huonoimpana Oscar-voittajana. On myös mahdollisuus, että elokuvasta ei-tykänneet katsovat sen uudelleen kymmenen vuoden päästä ja toteavat olleensa väärässä. Katsellaan.
Razzietkin jaettiin jo 10. päivä. Valitsivat Blonden huonoimmaksi elokuvaksi ja käsikirjoituksesta, mistä en voi olla enempää eri mieltä - erityisesti kun muut olivat oikeasti kestämättömän huonoja elokuva, vaikka tarkoitus onkin saada huomioita poimimalla mahdollisimman isoja nimiä mukaan. Mainitaan ihan vain kuriositeettina, että siellä oli miljardi dollaria lipputuloina kerännyt Jurassic World Dominionkin ehdolla muutamissa eri kategorioissa - ei kuitenkaan huonoimmassa elokuvassa. Jared Leto (Morbius) ja Tom Hanks (Elvis) pokkasivat miesrooleista.
Naispääosasta Razziet antoivat palkinnon itselleen vetäen samalla sen nuoren näyttelijättären polemiikkia ansaitusti aiheuttaneen ehdokkuuden pois. Näköjään ovat aiemminkin antaneet lapsinäyttelijöille ehdokkuuksia, millä on vissiin oikeasti kenties ollut käytännönkin vaikutusta heidän tulevaan uraansa. Gary Coleman (On The Right Track), Macaulay Culkin (Riku Rikas), Jake Lloyd (Star Wars: Episodi 1 - Pimeän uhka). Tulevaisuudessa eivät enää ota ketään alle 18-vuotiasta ehdolle, vaikka ehdokkuuksien ja gaalan tarkoitus on olla "hauskaa".
Paluu arkeen. Seuraava teatterivisiitti suuntautuu Hassisen Koneen pariin. Shazam saa jäädä suoratoistoon.
Tarinankertoja
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Ipa, ipa, ipa, ipaa...
Ei ollut nyt oscarelokuvia käsillä katottavaksi (joita ei siis viä ole nähnyt) joten jonosta poimittiin
God’s greatures
Pieni kalastajakylä Irlannin rannikolla. Kalanperkaamon/simpukkapakkaamossa työnjohtajana toimiva äiti ilahtuu kun poika palaa yllättäen kotiin Australiasta, jossa tämä on ollut itsestään ilmoittelematta. Nyt palaa tyhjätaskuna ideanaan jatkaa simpukankasvatusta. Pikkyukylässä, josta mitä ilmeisemmin lähti koska ei pitänyt kalastajaelämästä.
Yhteisö on pieni, kaikki tuntee kaikki. Äitin roolissa Emily Watson tekee hienon pienieleisen mutta väkevän roolin äidinrakkauden ja moraalisten valintojen ristipaineessa.
Elokuvassa ei juuri tapahdu. Siinä on hiljaisia hetkiä, joissa näkee kuinka ihmiset ajattelevat. Hienoja pikku välähdyksiä laulun voimasta ja uskonnon merkityksestä. Silti ihmisen valinnat ovat niitä merkityksellisempiä.
Jos tykkää pienieleisestä draamasta, niin suosittelen.
God’s greatures
Pieni kalastajakylä Irlannin rannikolla. Kalanperkaamon/simpukkapakkaamossa työnjohtajana toimiva äiti ilahtuu kun poika palaa yllättäen kotiin Australiasta, jossa tämä on ollut itsestään ilmoittelematta. Nyt palaa tyhjätaskuna ideanaan jatkaa simpukankasvatusta. Pikkyukylässä, josta mitä ilmeisemmin lähti koska ei pitänyt kalastajaelämästä.
Yhteisö on pieni, kaikki tuntee kaikki. Äitin roolissa Emily Watson tekee hienon pienieleisen mutta väkevän roolin äidinrakkauden ja moraalisten valintojen ristipaineessa.
Elokuvassa ei juuri tapahdu. Siinä on hiljaisia hetkiä, joissa näkee kuinka ihmiset ajattelevat. Hienoja pikku välähdyksiä laulun voimasta ja uskonnon merkityksestä. Silti ihmisen valinnat ovat niitä merkityksellisempiä.
Jos tykkää pienieleisestä draamasta, niin suosittelen.
Bob Sacamano
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- New York Rangers
Paljonko sulle tulee elokuvateatterinäytöksiä vuodessa?
Mä laskin, että viime vuonna näin 88 elokuvaa teatterissa, joista tietysti melkein puolet r&a -festarien aikaan. Tänä vuonna voisi haaveilla pyöreästä satasesta. Tässä vaiheessa täynnä on 15, joten periaatteessa voisi olla mahdollisuuksien rajoissa.
MrTriangle
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Pelicans
Palataan vielä ennen turkoosien playoff-rupeamaa hetkeksi elokuvien pariin. Edellisen viestin jälkeen tuli roimasti kauhuelokuvasuosituksia, kiitos niistä. Suurin osa mainituista on tullut jo nähtyä, alla mietteitä muutamasta.
Cabin in the Woods sai syvällä internetin syövereissä sen tasoista hehkutusta, että löin jokin aika sitten katseluun. Elokuva nähdäkseni onnistui pyrkimyksissään, mutta tästä huolimatta en voi sanoa pitäneeni sitä erityisen kovana. En osaa sanoa mistä johtuu. En kuitenkaan kadu katselutuokiota. Kirottu-universumi (mm. Conjuring, Annabelle) on enimmäkseen tuttu, ja kaikki nuo ovat viihdyttäneet ihan ok. Sinister jäi aiemmin itseltäni mainitsematta, jatko-osaa en ole nähnyt mutta ensimmäisessä oli kyllä joitain häiritseviä kohtauksia - toisin sanoen onnistuneita kohtauksia.
Häiriintyneestä puheen ollen, Park Chan-wookin The Handmaiden, jota aiemmin hehkutin, jätti sellaisen jäljen että oli tutustuttava lisää herran tuotantoon, ja katseluun päätyikin Oldboy. En pettynyt. Ei mielestäni ole ensin mainitun veroinen, mutta kun elokuvan jälkeen tekee mieli vain vähän puhallella ja olla hetki katsomatta yhtään liikkuvaa kuvaa, niin jossain on onnistuttu. Mistähän tämän kaverin loppuja leffoja pääsisi katselemaan?
Henkien kätkemä sai myöskin suitsutusta monessa paikassa, ja ensimmäisenä pisti mieleen että tämähän on animaatioleffa. No se ei varsinaisesti häirinnyt. Oikein mukava hyvän mielen leffa, ei tässäkään mielestäni mitään poikkeuksellista, mutta kannatti katsoa. Muutenkin koko perheen elokuvista tuntuu löytyvän yllättävänkin paljon sellaisia perusvarmoja, arvosanan 8 tienaavia tekeleitä.
The Prestige ei jostain syystä meinannut iskeä, mutta kyllä tuokin lopulta lunasti hyvän leffan tittelin. Leffan jälkeen itselle jäi todella typerä olo, ne jotka ovat tämän nähneet tietävät varmasti mistä on kyse. Jotenkin tuntui että tässä oli vaikea pysyä mukana, en aina ollut tapahtumista aivan kärryillä :D Fight Club jätti hiukan samanlaisen fiiliksen: onhan tässä kehuttavaa, mutta itsestä tuntui että ei tämä nyt ihan kaikkea hehkutusta lunasta. Ei vaivuta negatiivisuuteen kuitenkaan, oikein katselukelpoisia kuvia joita helppo suositella muille.
Vangitut ja Pelkoraja eivät myöskään pettäneet, melko helppoja katseltavia ja ihan kiehtovat tarinatkin. Perushyvää trilleriä, sanoisin.
Mainittakoon vielä, että toissa kesänä aloitettu Marvel-universumin kuluttaminen on nyt jäänyt tauolle. Matka Endgameen asti oli antoisa, mutta tuon jälkeen vähän takki tyhjeni. Spider-Man: No Way Home tosin oli sen tasoista fanserviceä, että oli ehkä itselleni se viime vuoden kovin katselukokemus.
Tähän iltaan ehtisi vielä yhden liikkuvan kuvan vahdata, ja sitten hypätäänkin pudotuspeleihin. Katselulistalla on vielä niin älytön määrä sisältöä, että mennee varmasti viime tippaan elokuvan valinta. Oldboyn takia tuli tilattua kuukaudeksi Viaplay, joten ehkä tuolta Ilmestyskirja. Nyt., Gone Girl, tai Oscareita kahminut Everything Everywhere All At Once ansaitsisi nyt katselukerran, noita kun en tietääkseni ole muista tilatuista katselupalveluista bongannut.
Cabin in the Woods sai syvällä internetin syövereissä sen tasoista hehkutusta, että löin jokin aika sitten katseluun. Elokuva nähdäkseni onnistui pyrkimyksissään, mutta tästä huolimatta en voi sanoa pitäneeni sitä erityisen kovana. En osaa sanoa mistä johtuu. En kuitenkaan kadu katselutuokiota. Kirottu-universumi (mm. Conjuring, Annabelle) on enimmäkseen tuttu, ja kaikki nuo ovat viihdyttäneet ihan ok. Sinister jäi aiemmin itseltäni mainitsematta, jatko-osaa en ole nähnyt mutta ensimmäisessä oli kyllä joitain häiritseviä kohtauksia - toisin sanoen onnistuneita kohtauksia.
Häiriintyneestä puheen ollen, Park Chan-wookin The Handmaiden, jota aiemmin hehkutin, jätti sellaisen jäljen että oli tutustuttava lisää herran tuotantoon, ja katseluun päätyikin Oldboy. En pettynyt. Ei mielestäni ole ensin mainitun veroinen, mutta kun elokuvan jälkeen tekee mieli vain vähän puhallella ja olla hetki katsomatta yhtään liikkuvaa kuvaa, niin jossain on onnistuttu. Mistähän tämän kaverin loppuja leffoja pääsisi katselemaan?
Henkien kätkemä sai myöskin suitsutusta monessa paikassa, ja ensimmäisenä pisti mieleen että tämähän on animaatioleffa. No se ei varsinaisesti häirinnyt. Oikein mukava hyvän mielen leffa, ei tässäkään mielestäni mitään poikkeuksellista, mutta kannatti katsoa. Muutenkin koko perheen elokuvista tuntuu löytyvän yllättävänkin paljon sellaisia perusvarmoja, arvosanan 8 tienaavia tekeleitä.
The Prestige ei jostain syystä meinannut iskeä, mutta kyllä tuokin lopulta lunasti hyvän leffan tittelin. Leffan jälkeen itselle jäi todella typerä olo, ne jotka ovat tämän nähneet tietävät varmasti mistä on kyse. Jotenkin tuntui että tässä oli vaikea pysyä mukana, en aina ollut tapahtumista aivan kärryillä :D Fight Club jätti hiukan samanlaisen fiiliksen: onhan tässä kehuttavaa, mutta itsestä tuntui että ei tämä nyt ihan kaikkea hehkutusta lunasta. Ei vaivuta negatiivisuuteen kuitenkaan, oikein katselukelpoisia kuvia joita helppo suositella muille.
Vangitut ja Pelkoraja eivät myöskään pettäneet, melko helppoja katseltavia ja ihan kiehtovat tarinatkin. Perushyvää trilleriä, sanoisin.
Mainittakoon vielä, että toissa kesänä aloitettu Marvel-universumin kuluttaminen on nyt jäänyt tauolle. Matka Endgameen asti oli antoisa, mutta tuon jälkeen vähän takki tyhjeni. Spider-Man: No Way Home tosin oli sen tasoista fanserviceä, että oli ehkä itselleni se viime vuoden kovin katselukokemus.
Tähän iltaan ehtisi vielä yhden liikkuvan kuvan vahdata, ja sitten hypätäänkin pudotuspeleihin. Katselulistalla on vielä niin älytön määrä sisältöä, että mennee varmasti viime tippaan elokuvan valinta. Oldboyn takia tuli tilattua kuukaudeksi Viaplay, joten ehkä tuolta Ilmestyskirja. Nyt., Gone Girl, tai Oscareita kahminut Everything Everywhere All At Once ansaitsisi nyt katselukerran, noita kun en tietääkseni ole muista tilatuista katselupalveluista bongannut.
I'm a Cyborg löytyy Telian vuokraamosta, Thirst Blockbusterista ja Rakutenista, Stoker Disney+:sta ja vuokraamoista, Snowpiercer Viaplaysta ja vuokraamoista, The Little Drummer Girl -minisarja HBO Maxilta, ja tuorein Decision to Leave näkyy olevan toistaiseksi vain Apple TV:llä myynnissä. Niitä kahta muuta Kosto-trilogian osaa (Oldboyn lisäksi) ei valitettavasti Suomen suoratoistoista näy löytyvän.
Asuinpaikasta riippuen kannattaa ehkä tarkistaa myös paikallinen kirjasto. Pirkanmaan kirjastoista näkyy löytyvän Lady Vengeance muutaman edellä mainitun lisäksi DVD:llä.
EDIT: Ajatuskatkos, Snowpiercer on tietenkin Bong Joon-hon ohjaus, ei Parkin. Park oli siinä vain tuottajana.
Viimeksi muokattu:
olkikuukkeli
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Kärpät, Carolina Hurricanes, NHL:n suomalaiset
Mielenkiintoisia leffoja on tullut nähtyä viime aikoina, etunenässä Kieślowskin väritrilogia. Etenkin sininen osa oli melkoista elokuvaestetiikan riemumarssia, mutta ehkä odotin jotain vielä enemmän, vaikka ehdottomasti katsomisen arvoinen setti tuo on. Kokonaisarvosanaksi antaisin 8/10, erityisenä mielenkiintoisena yksityiskohtana konteksti Euroopan 1990-luvun meininkiin Neuvostoliiton romahdettua.
Mukavimpia leffakokemuksia ovat positiiviset yllätykset, joissa joku unohdettu tai spekseiltään keskinkertaisena näyttäytyvä elokuva osoittautuukin hienoksi elämykseksi. Tällaiseksi osoittautui areenasta löytyvä The Fabulous Baker Boys vuodelta 1989. Leffan kuvaus ja alle seiskan arvosana antoivat odottaa oikeastaan hauskaa aikakausielokuvaa, jollaisena sitä aloin katsomaankin, mutta mitä vielä! Tämähän on hienosti näytelty ja koskettavakin kokonaisuus, jonka vire menee paljon enemmän vakavasti otettavan draaman kuin komedian puolelle, jollaisena elokuvaa esim. YLE markkinoi. Suositus! 8/10
Lopulta katsoin myös pian poistuvan Talvisodan, joka ehkä hienoihin muistoihin nähden paljastui pieneksi pettymykseksi. Alku on oikein vahva, murteet mukavia ja kuvaus- ja ohjaustyö laadukasta. Valitettavasti hahmokehitys itse päähenkilö Hakalan ympärillä alkaa jossain vaiheessa jumittamaan paikoillaan ja budjetin rajallisuus tekee taistelukohtauksista paikoin vähän puuduttavia ja ylinäyteltyjä. Kyllä tämä silti suomalaisen sotaelokuvan parhaimmistoa edelleen edustaa.
Mukavimpia leffakokemuksia ovat positiiviset yllätykset, joissa joku unohdettu tai spekseiltään keskinkertaisena näyttäytyvä elokuva osoittautuukin hienoksi elämykseksi. Tällaiseksi osoittautui areenasta löytyvä The Fabulous Baker Boys vuodelta 1989. Leffan kuvaus ja alle seiskan arvosana antoivat odottaa oikeastaan hauskaa aikakausielokuvaa, jollaisena sitä aloin katsomaankin, mutta mitä vielä! Tämähän on hienosti näytelty ja koskettavakin kokonaisuus, jonka vire menee paljon enemmän vakavasti otettavan draaman kuin komedian puolelle, jollaisena elokuvaa esim. YLE markkinoi. Suositus! 8/10
Lopulta katsoin myös pian poistuvan Talvisodan, joka ehkä hienoihin muistoihin nähden paljastui pieneksi pettymykseksi. Alku on oikein vahva, murteet mukavia ja kuvaus- ja ohjaustyö laadukasta. Valitettavasti hahmokehitys itse päähenkilö Hakalan ympärillä alkaa jossain vaiheessa jumittamaan paikoillaan ja budjetin rajallisuus tekee taistelukohtauksista paikoin vähän puuduttavia ja ylinäyteltyjä. Kyllä tämä silti suomalaisen sotaelokuvan parhaimmistoa edelleen edustaa.
Pari päivää sitten tuli nähtyä ensimmäinen elokuva kyseisestä trilogiasta eli Punainen ja olihan se aika pirun hyvä elokuva hyvillä näyttelijäsuorituksilla höystettynä, joka samalla toimi mukavana aikahyppynä 90-luvulle. Seuraavaksi ottanen käsittelyyn nimenomaan tuon Sinisen, koska tykästyin kovasti Punaisen tarinaan sekä värimaailmaan.
olkikuukkeli
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Kärpät, Carolina Hurricanes, NHL:n suomalaiset
Tuo punainen on itse asiassa trilogian viimeinen osa, mutta eipä järjestyksellä löyhästi temaattisessa kokonaisuudessa ole niin suurta merkitystä!
MrTriangle
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Pelicans
Onhan tässä taas muutaman elokuvan ehtinyt katsoa. Muutama sananen niistä...
Aiemmin kerroin, miten Oldboy sai aikaan pienen puhaltelureaktion, eikä heti sen jälkeen tehnyt mieli katsoa oikein mitään liikkuvaa kuvaa. Voisi kuvitella, että tämän jälkeen laitan katseluun jotain kevyempää, mutta ehei - Requiem for a Dream oli seuraavaksi katseluvuorossa, ja tästäkin jäi paha olo. Jollain tätä on pakko lievittää, tuumasin, ja seuraavaksi suositusten ja kuvailun perusteella otin mielestäni varmalta kuulostavan trillerin: katseluun päätyi Kill List... Sanotaan vaikka näin, että kaikki jäivät mieleen :D hyviä elokuvia, mutta ei välttämättä kolmea kertaa putkeen olisi tarvinnut samankaltaista fiilinkiä.
Veli löi kuukaudeksi Disney+ -tilauksen sisään, ja tätähän piti juhlistaa. Töllöön lyötiin The Menu. Hävettää myöntää, että meni jonkin aikaa ennen kuin tajusin mistä on kyse, mutta kun "pääsin sisälle" niin olihan tämä hyvä. Anya Taylor-Joylta en ole muuten yhtään huonoa tuotosta nähnyt, sarjojen puolelta The Queen's Gambit ja etenkin Peaky Blinders olivat loistavia, ja leffapuolelta The Witch oli myös ehdottomasti kauhugenren hyvää osastoa. Onko tämänkin näyttelijän kohdalla laatutakuu?
Mahtui tuohon väliin myös tanskalainen Jagten (suom. Jahti). Hakusessa oli jotain "erilaista", ja tanskalaisuus oli siihen hetkeen tarpeeksi sitä. Mads Mikkelsen herätti myös mielenkiinnon. Mitähän tästä sanoisi... Elokuva kosketti tietyllä tavalla, ja oli pahimmillaan melko kivuliasta katsottavaa. Mielestäni tässä pystyi jotenkin erityisen hyvin samaistumaan päähenkilöön. Mikkelsen oli muuten mukana myös rainassa nimeltään Druk (suom. Yhdet vielä), C Moren asiakkaana bongasin tuon valikoimasta joskus ja oli ihan ok katselukokemus sekin. Enää ei tosin näytä C Morelta löytyvän.
Tulipa muuten mieleen yksi lähivuosien hienoimmista leffakokemuksista - Joker. Joaquin Phoenixin veto oli tajuttoman kova. Viime vuoden The Batman on edelleen näkemättä, johtunee tuosta Marvelin tuomasta supersankariähkystä..
Disneyn myötä katselulista vain kasvaa. Tuolta näytti äkkiseltään löytyvän pari viime vuonna ilmestynyttä kuvaa; The Banshees of Inisherin, Barbarian sekä Prey. Kun lisäksi on HBO:n, Netflixin, C Moren sekä Viaplayn tarjonnat, niin ei katseltava ihan heti lopu... Toisaalta on ollut mukava huomata, miten jo muutamassa kuukaudessa on päässyt vähän paremmin kärryille omasta elokuvamausta; asioista joita leffoissa arvostaa, toisaalta taas mitkä elementit menevät helposti "ohi".
Aiemmin kerroin, miten Oldboy sai aikaan pienen puhaltelureaktion, eikä heti sen jälkeen tehnyt mieli katsoa oikein mitään liikkuvaa kuvaa. Voisi kuvitella, että tämän jälkeen laitan katseluun jotain kevyempää, mutta ehei - Requiem for a Dream oli seuraavaksi katseluvuorossa, ja tästäkin jäi paha olo. Jollain tätä on pakko lievittää, tuumasin, ja seuraavaksi suositusten ja kuvailun perusteella otin mielestäni varmalta kuulostavan trillerin: katseluun päätyi Kill List... Sanotaan vaikka näin, että kaikki jäivät mieleen :D hyviä elokuvia, mutta ei välttämättä kolmea kertaa putkeen olisi tarvinnut samankaltaista fiilinkiä.
Veli löi kuukaudeksi Disney+ -tilauksen sisään, ja tätähän piti juhlistaa. Töllöön lyötiin The Menu. Hävettää myöntää, että meni jonkin aikaa ennen kuin tajusin mistä on kyse, mutta kun "pääsin sisälle" niin olihan tämä hyvä. Anya Taylor-Joylta en ole muuten yhtään huonoa tuotosta nähnyt, sarjojen puolelta The Queen's Gambit ja etenkin Peaky Blinders olivat loistavia, ja leffapuolelta The Witch oli myös ehdottomasti kauhugenren hyvää osastoa. Onko tämänkin näyttelijän kohdalla laatutakuu?
Mahtui tuohon väliin myös tanskalainen Jagten (suom. Jahti). Hakusessa oli jotain "erilaista", ja tanskalaisuus oli siihen hetkeen tarpeeksi sitä. Mads Mikkelsen herätti myös mielenkiinnon. Mitähän tästä sanoisi... Elokuva kosketti tietyllä tavalla, ja oli pahimmillaan melko kivuliasta katsottavaa. Mielestäni tässä pystyi jotenkin erityisen hyvin samaistumaan päähenkilöön. Mikkelsen oli muuten mukana myös rainassa nimeltään Druk (suom. Yhdet vielä), C Moren asiakkaana bongasin tuon valikoimasta joskus ja oli ihan ok katselukokemus sekin. Enää ei tosin näytä C Morelta löytyvän.
Tulipa muuten mieleen yksi lähivuosien hienoimmista leffakokemuksista - Joker. Joaquin Phoenixin veto oli tajuttoman kova. Viime vuoden The Batman on edelleen näkemättä, johtunee tuosta Marvelin tuomasta supersankariähkystä..
Disneyn myötä katselulista vain kasvaa. Tuolta näytti äkkiseltään löytyvän pari viime vuonna ilmestynyttä kuvaa; The Banshees of Inisherin, Barbarian sekä Prey. Kun lisäksi on HBO:n, Netflixin, C Moren sekä Viaplayn tarjonnat, niin ei katseltava ihan heti lopu... Toisaalta on ollut mukava huomata, miten jo muutamassa kuukaudessa on päässyt vähän paremmin kärryille omasta elokuvamausta; asioista joita leffoissa arvostaa, toisaalta taas mitkä elementit menevät helposti "ohi".
Viime aikoina katsonut lähinnä arthouse-leffoja. Eo, kertoo erään aasin tarinan, aasin silmin. Omalla tavallaan vaikuttava leffa, 3,5 tähteä.
Pieni kirjakauppa Pariisissa kertoo kipulevasta kirjakaupan pitäjästä jolla traumatisoitunut tytär hoidettavanaan, 3 tähteä.
Final cut. Olipa leffa. Tämä Ranskalainen elokuva on omanlaisensa kunnianosoitus vanhoille splatter- ja zombieleffoille. Tästä ei voi kirjoittaa enempää spoilaamatta. Leffa vaihtaa genrejä lennosta, vähän kuten Parasitessa, mutta täysin omalla otteellaan. Myös muutaman huutonaurut sai aikaan, 4 tähteä.
Ali Abbasin elokuva Holy spider sijoittuu Iraniin jossa sarjamurhaaja saalisti naisia. Perustuu tositapahtumiin. Elokuva in raadollinen ja aika inhorealistinenkin, 4 tähteä.
Kauniit sielut kertoo CP-vammaisen lähetin ja hautausurakoitsijan alkavasta ystävyydestä. Draamaa ja komediaa ja lopulta aika lailla ns feel good leffa. Näissä aina helposti sorrutaan voivotteluun ja kliseisiin mutta tämä oli raikas ja paikka paikoin erittäin hauska, 4 tähteä.
Meksikolainen Nuevo Orden (new order) on dystopinen Meksikolainen elokuva jossa kuvataan omanlaistanasta kansannousua ja sen vaikutuksia yläluokkaan. Melkoinen yllättäjä, 4,5 tähteä.
Viimeinen näytös on Intialainen elokuva joka kertoo elokuviin rakastuneen nuoren pojan tarinan, jossa tämä kyseinen poika tekee kaikkensa levittääkseen elokuvien ilosanomaa köyhässä kylässään. Erilainen ja viihdyttävä, 3,5 tähteä.
Havier Bardem on pääosassa Hyvä pomo elokuvassa, jossa tehtaan johtaja pitää mielestään kaikkia työntekijöitä perheenjäseninä, mutta käytännössä ajaa vain omia intressejään. Draaman piirteitä mutta menee komediana. Pidin tästä myös erittäin paljon ja saakin 4 tähteä.
Saksalainen Fabian - moralistin tarina on 1930 Saksaan sijoittuva elokuva jossa turhauttavassa työssä päivisin elävä Fabian seikkailee öisin aistien Berliiin yössä. 3,5 tähteä.
Pieni kirjakauppa Pariisissa kertoo kipulevasta kirjakaupan pitäjästä jolla traumatisoitunut tytär hoidettavanaan, 3 tähteä.
Final cut. Olipa leffa. Tämä Ranskalainen elokuva on omanlaisensa kunnianosoitus vanhoille splatter- ja zombieleffoille. Tästä ei voi kirjoittaa enempää spoilaamatta. Leffa vaihtaa genrejä lennosta, vähän kuten Parasitessa, mutta täysin omalla otteellaan. Myös muutaman huutonaurut sai aikaan, 4 tähteä.
Ali Abbasin elokuva Holy spider sijoittuu Iraniin jossa sarjamurhaaja saalisti naisia. Perustuu tositapahtumiin. Elokuva in raadollinen ja aika inhorealistinenkin, 4 tähteä.
Kauniit sielut kertoo CP-vammaisen lähetin ja hautausurakoitsijan alkavasta ystävyydestä. Draamaa ja komediaa ja lopulta aika lailla ns feel good leffa. Näissä aina helposti sorrutaan voivotteluun ja kliseisiin mutta tämä oli raikas ja paikka paikoin erittäin hauska, 4 tähteä.
Meksikolainen Nuevo Orden (new order) on dystopinen Meksikolainen elokuva jossa kuvataan omanlaistanasta kansannousua ja sen vaikutuksia yläluokkaan. Melkoinen yllättäjä, 4,5 tähteä.
Viimeinen näytös on Intialainen elokuva joka kertoo elokuviin rakastuneen nuoren pojan tarinan, jossa tämä kyseinen poika tekee kaikkensa levittääkseen elokuvien ilosanomaa köyhässä kylässään. Erilainen ja viihdyttävä, 3,5 tähteä.
Havier Bardem on pääosassa Hyvä pomo elokuvassa, jossa tehtaan johtaja pitää mielestään kaikkia työntekijöitä perheenjäseninä, mutta käytännössä ajaa vain omia intressejään. Draaman piirteitä mutta menee komediana. Pidin tästä myös erittäin paljon ja saakin 4 tähteä.
Saksalainen Fabian - moralistin tarina on 1930 Saksaan sijoittuva elokuva jossa turhauttavassa työssä päivisin elävä Fabian seikkailee öisin aistien Berliiin yössä. 3,5 tähteä.
Bob Sacamano
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- New York Rangers
En o tätä Hanazaviciusin elokuvaa vielä nähnyt, mutta tämähän on uusintaversio japanilaisesta One Cut of the Dead -leffasta. Tuo alkuperäinenhän alkaa yhdellä noin 40 minuutin otolla, joka spoilaavien asioiden lisäksi oli se mikä maineen teki. Oli joskus Mubissa, mutta ei taia olla enää.
Wes Andersonin uuden leffan traileri on ulkona.
Itse leffa tuuttaa 16.6
Olen herran tuotannon fani ja vaikkei The French Dispatch pankkia räjäyttänytkään niin pidin kovasti siitäkin.
Itse leffa tuuttaa 16.6
Olen herran tuotannon fani ja vaikkei The French Dispatch pankkia räjäyttänytkään niin pidin kovasti siitäkin.
Maaliskuu on ohitse, joten on aika taas paljastaa leffat, jotka tuli kuukauden aikana nähtyä. Listassani on tällä kertaa pari leffaa vähemmän kuin helmikuussa eli 38 kappaletta eli olen ollut myös ihmisten ilmoilla.
TOP 5 Parhaimmat leffat
1. The Wages of Fear
2. Before Sunset
3. Fanny and Alexander
4. Three Colours: Red
5. Wild Strawberries
TOP 3 Suurimmat pettymykset
1. All Quiet on the Western Front (alkuperäinen oli täydellinen, tämä vain sieluton tekele kauniilla kuvauksella)
2. The Lady Eve (hölmö tarina, jossa Henry Fonda tuhlasi talenttiaan)
3. Smile (nykyään ei osata tehdä kauhua)
The Battle of Algiers (1966) - ****
Avatar: The Way of Water (2022) - ***
Only Angels Have Wings (1939) - ****
Blue Is the Warmest Colour (2013) - ****
Night and the City (1950) - ****
Fanny and Alexander (1982) - *****
The Lady Eve (1941) - ***
Don't Look Now (1973) - ****
Lolita (1962) - ****
Before Sunset (2004) - *****
Mr. Deeds Goes to Town (1936) - ****
Three Colors: Blue (1993) - ****
Johnny Guitar (1954) - ****
The Man from Nowhere (2010) - ****
The Thief of Bagdad (1940) - ****
Stranger Than Paradise (1984) - ****
8½ (1963) - ****
Days of Heaven (1978) - ****
Cleopatra (1934) - ***
Moulin Rouge! (2001) - ****
Ace in the Hole (1951) - ****
Lady Snowblood (1973) - ****
The Killers (1946) - ****
Three Colors: Red (1994) - ****
The Last Man on Earth (1964) - ***
All Quiet on the Western Front (2022) - ***
Hiroshima Mon Amour (1959) - ****
The Conversation (1974) - ****
Wild Strawberries (1957) - ****
Paper Moon (1973) - ****
It's a Mad Mad Mad Mad World (1963) - ****
The Jerk (1979) - ****
The Wages of Fear (1953) - *****
The Fighter (2010) - ****
White Heat (1949) - ****
Napoleon Dynamite (2004) - ****
Horse Feathers (1932) - *
Smile (2022) - ***
Avatar: The Way of Water (2022) - ***
Only Angels Have Wings (1939) - ****
Blue Is the Warmest Colour (2013) - ****
Night and the City (1950) - ****
Fanny and Alexander (1982) - *****
The Lady Eve (1941) - ***
Don't Look Now (1973) - ****
Lolita (1962) - ****
Before Sunset (2004) - *****
Mr. Deeds Goes to Town (1936) - ****
Three Colors: Blue (1993) - ****
Johnny Guitar (1954) - ****
The Man from Nowhere (2010) - ****
The Thief of Bagdad (1940) - ****
Stranger Than Paradise (1984) - ****
8½ (1963) - ****
Days of Heaven (1978) - ****
Cleopatra (1934) - ***
Moulin Rouge! (2001) - ****
Ace in the Hole (1951) - ****
Lady Snowblood (1973) - ****
The Killers (1946) - ****
Three Colors: Red (1994) - ****
The Last Man on Earth (1964) - ***
All Quiet on the Western Front (2022) - ***
Hiroshima Mon Amour (1959) - ****
The Conversation (1974) - ****
Wild Strawberries (1957) - ****
Paper Moon (1973) - ****
It's a Mad Mad Mad Mad World (1963) - ****
The Jerk (1979) - ****
The Wages of Fear (1953) - *****
The Fighter (2010) - ****
White Heat (1949) - ****
Napoleon Dynamite (2004) - ****
Horse Feathers (1932) - *
Smile (2022) - ***
TOP 5 Parhaimmat leffat
1. The Wages of Fear
2. Before Sunset
3. Fanny and Alexander
4. Three Colours: Red
5. Wild Strawberries
TOP 3 Suurimmat pettymykset
1. All Quiet on the Western Front (alkuperäinen oli täydellinen, tämä vain sieluton tekele kauniilla kuvauksella)
2. The Lady Eve (hölmö tarina, jossa Henry Fonda tuhlasi talenttiaan)
3. Smile (nykyään ei osata tehdä kauhua)
AlapaanKarvaaja
Jäsen
Kolme elokuvaa kerkesin ja jaksoin katsoa maaliskuussa.
The Platform (org. El hoyo). Kiva idea. Vangit asustelevat päällekkäisissä tasoissa, joiden keskellä kulkee ruokapöytä ylhäältä alaspäin tasolta tasolle. Mitä alempana joutuu asumaan, niin sitä vähemmän ruokaa on tietenkin tarjolla.
The Black Phone. Positiivinen yllätys. Joe, Stephen Kingin poika, Hill on ilmeisesti tämän tarinan takana lyhyttekstillään. Elokuvan tunnelma oli makuuni loistava. 1970-luku, amerikkalainen lähiö ja lapsikaappaaja.
Exam. Kahdeksan henkilöä työhaastattelussa ja kenelläkään ei ole ideaa siitä, että mitä tapahtuu. Positiivista oli se, että elokuva ei ollut liian pitkä. Yritti olla näppärämpi kuin mitä lopulta sitten olikaan.
The Platform (org. El hoyo). Kiva idea. Vangit asustelevat päällekkäisissä tasoissa, joiden keskellä kulkee ruokapöytä ylhäältä alaspäin tasolta tasolle. Mitä alempana joutuu asumaan, niin sitä vähemmän ruokaa on tietenkin tarjolla.
The Black Phone. Positiivinen yllätys. Joe, Stephen Kingin poika, Hill on ilmeisesti tämän tarinan takana lyhyttekstillään. Elokuvan tunnelma oli makuuni loistava. 1970-luku, amerikkalainen lähiö ja lapsikaappaaja.
Exam. Kahdeksan henkilöä työhaastattelussa ja kenelläkään ei ole ideaa siitä, että mitä tapahtuu. Positiivista oli se, että elokuva ei ollut liian pitkä. Yritti olla näppärämpi kuin mitä lopulta sitten olikaan.
Tarinankertoja
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Ipa, ipa, ipa, ipaa...
Katoin pari rästissä ollutta "suurelokuvaa"
Babylon
Klassisen Hollywoodin suurta tarinaa tavotteleva leffa nousisi erinomsten leffan kategoriaan, jos siitä olis jätetty pualtuntia ja enemmän leikkauspöydän lattialle. Se on siis liian pitkä. Mutta elokuvana, tarinankerronnalta, se on lopun leffatwisteineen palkitseva. Pituutta lukuunotamatta viihdyttävää katsottavaa.
Avatar:way of the water
Jos puhutaan liian pitkistä.. no.. elokuvan ongelma on sama kun ekassa osassa oli. Kliseinen ja yksioikoinen tarina, joka ei kanna eikä oikein jaksa kiinnostaa. Visuaalisuuskin on hieman muovista, ultrakirkas meri, yltäkylläiset värit ja linnunlaulu vedenalla on aika vieraannuttavia ja kun kohtauksia on kopioitu klassikkokeffoista jostain Hatarista lähtien ja viittaukset on niin naiveja alkuperäiskansojen idealisoinnista fakin valaisiin jne. Onneksi pystyin jakaan tän kahdelle illalle, leffasa en ois kestäny kyllä millään. Oisko siitä biljoonabudjetista sittenkin kannattanut lohkasta vähän kässäriinkin?
Toki, jos tämä on ekoja leffoja jonka näkee, aivan kuten ekankin kohdalla, toiminee. Vähääkän enemmän elokuvia nähneelle kauniskakku ei vaan riitä. Näiden boxoffice menestys jättää kyllä ihmetteleen kuinka nuori on elokuvien kuluttajien keski-ikä.
Babylon
Klassisen Hollywoodin suurta tarinaa tavotteleva leffa nousisi erinomsten leffan kategoriaan, jos siitä olis jätetty pualtuntia ja enemmän leikkauspöydän lattialle. Se on siis liian pitkä. Mutta elokuvana, tarinankerronnalta, se on lopun leffatwisteineen palkitseva. Pituutta lukuunotamatta viihdyttävää katsottavaa.
Avatar:way of the water
Jos puhutaan liian pitkistä.. no.. elokuvan ongelma on sama kun ekassa osassa oli. Kliseinen ja yksioikoinen tarina, joka ei kanna eikä oikein jaksa kiinnostaa. Visuaalisuuskin on hieman muovista, ultrakirkas meri, yltäkylläiset värit ja linnunlaulu vedenalla on aika vieraannuttavia ja kun kohtauksia on kopioitu klassikkokeffoista jostain Hatarista lähtien ja viittaukset on niin naiveja alkuperäiskansojen idealisoinnista fakin valaisiin jne. Onneksi pystyin jakaan tän kahdelle illalle, leffasa en ois kestäny kyllä millään. Oisko siitä biljoonabudjetista sittenkin kannattanut lohkasta vähän kässäriinkin?
Toki, jos tämä on ekoja leffoja jonka näkee, aivan kuten ekankin kohdalla, toiminee. Vähääkän enemmän elokuvia nähneelle kauniskakku ei vaan riitä. Näiden boxoffice menestys jättää kyllä ihmetteleen kuinka nuori on elokuvien kuluttajien keski-ikä.
Samat ajatukset minullakin tuosta uusimmasta Avatarista. Liian pitkä, liian paljon toistoa alkuperäisestä ja kun vielä "näyttelijäsuorituksetkin" (jos animoituja hahmoja voi pitää näyttelijöinä) olivat pelkästään puuduttavia, niin heikosti menee. Visuaalisesti leffa oli kyllä näyttävä, aivan kuten alkuperäinenkin, mutta kun tarina on tuttu niin monesta leffasta, niin aika vähän tästä leffasta jäi käteen.
Saldana, joka toisinaan osaa myös näytellä, meni hukkaan tässä rainassa, kun taas Worthington oli sama paska kuin aina ennenkin. Yksi kerta riitti tätä rainaa, sillä katson mieluummin alkuperäistä, joka oli sentään vähän parempi.
Yksi huomio leffasta vielä: navit olivat ilmeisesti kasvaneet lähes metrin verran pituutta, sillä nyt jokainen heistä vaikutti olevan vähintään kolme ja puoli metriä pitkiä.
Saldana, joka toisinaan osaa myös näytellä, meni hukkaan tässä rainassa, kun taas Worthington oli sama paska kuin aina ennenkin. Yksi kerta riitti tätä rainaa, sillä katson mieluummin alkuperäistä, joka oli sentään vähän parempi.
Yksi huomio leffasta vielä: navit olivat ilmeisesti kasvaneet lähes metrin verran pituutta, sillä nyt jokainen heistä vaikutti olevan vähintään kolme ja puoli metriä pitkiä.
Tarinankertoja
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Ipa, ipa, ipa, ipaa...
Indy 5 traileri.. deageing on kyllä kehittynyt harppauksin...
MrTriangle
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Pelicans
Elokuvia, elokuvia. Kerrataanpa mitä on tullut katseltua.
Barbarian oli oikein viihdyttävä tapaus, vaikka täytyy myöntää että kauhuelokuvalle ominainen loppua kohti lässähtäminen tapahtui tämänkin kohdalla. Kokonaisuutena kuitenkin selvästi plussan puolelle. Itseeni iskee, kun kauhuelokuvassa ei aivan täysin ole selvillä että mikä olio tahi ilmiö on asioiden takana. Äkkiseltään sanoisin, että esimerkiksi Alien onnistui tässä mielestäni varsin hyvin - vaikka otusta jossain kohdissa taidettiinkin käydä läpi, niin kyllä varsinkin ensimmäisessä elokuvassa kuumotti niin perhanasti kun ei aivan tiennyt mihin kaikkeen se kykenee. Muutenkin elokuvana tuon trilogian ykkönen kamppailee tiukasti paikasta henkilökohtaisen suosikkilistani kärkisijoilla.
Park Chan-wookin Oldboy ja The Handmaiden tosiaan iskivät melko lujaa, ja seuraavaksi tuli vahdattua Stoker. En oikein tiedä, jotenkin tästä jäi lopulta "tylsä" yleisfiilis, vaikken edes tiedä miksi. Kameratyöskentely toki jälleen aivan timanttia, en tiedä vaikuttaako ohjaaja oikeasti tähän kuinka paljon vai annanko nyt vain Chan-wookin nimen hämätä itseäni. Juonikin oli lopulta ihan ok. En oikeasti tiedä miksi, mutta ei se nyt vain lähtenyt. Sen sijaan Decision to Leave oli taas hyvää settiä, ja aion kyllä vielä vahdata tältä kaverilta muitakin rainoja läpi! Tuo Vengeance-trilogia nyt ainakin lienee osastoa must-see.
Toki oli annettava mahdollisuus myös toiselle korealaiselle herrasmiehelle, Bong Joon-holle. Mother oli kiehtova leffa alusta loppuun, ja pääsi se vielä vähän yllättämäänkin. Memories of Murder iski kuitenkin vielä lujempaa; enpä muista että olisin näin kovaa etsivätrilleriä nähnyt. Se7en ehkä, mutta sen näkemisestä on jo aikaa ja ensimmäisellä katselukerralla olin jo spoilannut itselleni lopputuleman, niin se jäi jotenkin valjuksi. Bong Joon-ho ja Korea ylipäätään pääsevät jatkoon Parasite, The Wailing, I Saw the Devil, Train to Busan ja Burning taitavat täältä olla ne pakolliset nähtävät.
Tein myös pyrähdyksen sci-fin maailmassa ja löin näytölle Children of Menin. Tästä jäi kyllä ehdottomasti mieleen tuo dystooppinen maailma, ihan huikeasti rakennettu. Eikä toki pöllömpi elokuva mitenkään. Jäi mieleen ehdottomasti hyvällä.
Välittömästi tästä riennänkin valitsemaan jo seuraavaa elokuvaa, eikä valinta tule olemaan helppo. Syvennynkö vielä korealaiseen tuotantoon, vai sivistänkö itseäni katsomalla vihdoinkin Pulp Fictionin, Goodfellasin tai Taxi Driverin? C Morelle oli myös tuotu Stanley Kubrickin Dr Strangelove, ja Kubrick kun on Chan-wookin ohella toinen syvästi ihannoimani ohjaaja niin täytyyhän tuo katsella. Juu, on minulla jo suosikkiohjaajat, vaikken ole edes heidän koko tuotantoaan nähnyt :D Lisäksi löytyy maailmalta muutakin kuin Korea; Aasiasta löytynee paljon myös esimerkiksi japanilaisia helmiä, espanjalaista televisiota taas olen jo jonkin verran nähnytkin ja laatua taitaa sieltäkin tulla.
Kokeillaan vielä viritellä jonkinnäköistä TOP-listaa omista, tähän asti nähdyistä elokuvista. TOP3 on selviö, muut varmaan vaihtelevat ihan fiiliksen mukaan:
1. A Clockwork Orange
2. The Handmaiden
3. Memento
4. Oldboy
5. Alien
6. Memories of Murder
7. Joker
8. The Silence of the Lambs
9. Eyes Wide Shut
10. Hereditary
Barbarian oli oikein viihdyttävä tapaus, vaikka täytyy myöntää että kauhuelokuvalle ominainen loppua kohti lässähtäminen tapahtui tämänkin kohdalla. Kokonaisuutena kuitenkin selvästi plussan puolelle. Itseeni iskee, kun kauhuelokuvassa ei aivan täysin ole selvillä että mikä olio tahi ilmiö on asioiden takana. Äkkiseltään sanoisin, että esimerkiksi Alien onnistui tässä mielestäni varsin hyvin - vaikka otusta jossain kohdissa taidettiinkin käydä läpi, niin kyllä varsinkin ensimmäisessä elokuvassa kuumotti niin perhanasti kun ei aivan tiennyt mihin kaikkeen se kykenee. Muutenkin elokuvana tuon trilogian ykkönen kamppailee tiukasti paikasta henkilökohtaisen suosikkilistani kärkisijoilla.
Park Chan-wookin Oldboy ja The Handmaiden tosiaan iskivät melko lujaa, ja seuraavaksi tuli vahdattua Stoker. En oikein tiedä, jotenkin tästä jäi lopulta "tylsä" yleisfiilis, vaikken edes tiedä miksi. Kameratyöskentely toki jälleen aivan timanttia, en tiedä vaikuttaako ohjaaja oikeasti tähän kuinka paljon vai annanko nyt vain Chan-wookin nimen hämätä itseäni. Juonikin oli lopulta ihan ok. En oikeasti tiedä miksi, mutta ei se nyt vain lähtenyt. Sen sijaan Decision to Leave oli taas hyvää settiä, ja aion kyllä vielä vahdata tältä kaverilta muitakin rainoja läpi! Tuo Vengeance-trilogia nyt ainakin lienee osastoa must-see.
Toki oli annettava mahdollisuus myös toiselle korealaiselle herrasmiehelle, Bong Joon-holle. Mother oli kiehtova leffa alusta loppuun, ja pääsi se vielä vähän yllättämäänkin. Memories of Murder iski kuitenkin vielä lujempaa; enpä muista että olisin näin kovaa etsivätrilleriä nähnyt. Se7en ehkä, mutta sen näkemisestä on jo aikaa ja ensimmäisellä katselukerralla olin jo spoilannut itselleni lopputuleman, niin se jäi jotenkin valjuksi. Bong Joon-ho ja Korea ylipäätään pääsevät jatkoon Parasite, The Wailing, I Saw the Devil, Train to Busan ja Burning taitavat täältä olla ne pakolliset nähtävät.
Tein myös pyrähdyksen sci-fin maailmassa ja löin näytölle Children of Menin. Tästä jäi kyllä ehdottomasti mieleen tuo dystooppinen maailma, ihan huikeasti rakennettu. Eikä toki pöllömpi elokuva mitenkään. Jäi mieleen ehdottomasti hyvällä.
Välittömästi tästä riennänkin valitsemaan jo seuraavaa elokuvaa, eikä valinta tule olemaan helppo. Syvennynkö vielä korealaiseen tuotantoon, vai sivistänkö itseäni katsomalla vihdoinkin Pulp Fictionin, Goodfellasin tai Taxi Driverin? C Morelle oli myös tuotu Stanley Kubrickin Dr Strangelove, ja Kubrick kun on Chan-wookin ohella toinen syvästi ihannoimani ohjaaja niin täytyyhän tuo katsella. Juu, on minulla jo suosikkiohjaajat, vaikken ole edes heidän koko tuotantoaan nähnyt :D Lisäksi löytyy maailmalta muutakin kuin Korea; Aasiasta löytynee paljon myös esimerkiksi japanilaisia helmiä, espanjalaista televisiota taas olen jo jonkin verran nähnytkin ja laatua taitaa sieltäkin tulla.
Kokeillaan vielä viritellä jonkinnäköistä TOP-listaa omista, tähän asti nähdyistä elokuvista. TOP3 on selviö, muut varmaan vaihtelevat ihan fiiliksen mukaan:
1. A Clockwork Orange
2. The Handmaiden
3. Memento
4. Oldboy
5. Alien
6. Memories of Murder
7. Joker
8. The Silence of the Lambs
9. Eyes Wide Shut
10. Hereditary
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy