Jatkoajan leffakerho

  • 2 431 284
  • 12 356

Bob Sacamano

Jäsen
Suosikkijoukkue
New York Rangers
Final cut. Olipa leffa. Tämä Ranskalainen elokuva on omanlaisensa kunnianosoitus vanhoille splatter- ja zombieleffoille. Tästä ei voi kirjoittaa enempää spoilaamatta. Leffa vaihtaa genrejä lennosta, vähän kuten Parasitessa, mutta täysin omalla otteellaan. Myös muutaman huutonaurut sai aikaan, 4 tähteä.
En o tätä Hanazaviciusin elokuvaa vielä nähnyt, mutta tämähän on uusintaversio japanilaisesta One Cut of the Dead -leffasta. Tuo alkuperäinenhän alkaa yhdellä noin 40 minuutin otolla, joka spoilaavien asioiden lisäksi oli se mikä maineen teki. Oli joskus Mubissa, mutta ei taia olla enää.
 

alwahla

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flames, Canadiens, Kraken, HIFK
Maaliskuu on ohitse, joten on aika taas paljastaa leffat, jotka tuli kuukauden aikana nähtyä. Listassani on tällä kertaa pari leffaa vähemmän kuin helmikuussa eli 38 kappaletta eli olen ollut myös ihmisten ilmoilla.

The Battle of Algiers (1966) - ****
Avatar: The Way of Water (2022) - ***
Only Angels Have Wings (1939) - ****
Blue Is the Warmest Colour (2013) - ****
Night and the City (1950) - ****
Fanny and Alexander (1982) - *****
The Lady Eve (1941) - ***
Don't Look Now (1973) - ****
Lolita (1962) - ****
Before Sunset (2004) - *****
Mr. Deeds Goes to Town (1936) - ****
Three Colors: Blue (1993) - ****
Johnny Guitar (1954) - ****
The Man from Nowhere (2010) - ****
The Thief of Bagdad (1940) - ****
Stranger Than Paradise (1984) - ****
8½ (1963) - ****
Days of Heaven (1978) - ****
Cleopatra (1934) - ***
Moulin Rouge! (2001) - ****
Ace in the Hole (1951) - ****
Lady Snowblood (1973) - ****
The Killers (1946) - ****
Three Colors: Red (1994) - ****
The Last Man on Earth (1964) - ***
All Quiet on the Western Front (2022) - ***
Hiroshima Mon Amour (1959) - ****
The Conversation (1974) - ****
Wild Strawberries (1957) - ****
Paper Moon (1973) - ****
It's a Mad Mad Mad Mad World (1963) - ****
The Jerk (1979) - ****
The Wages of Fear (1953) - *****
The Fighter (2010) - ****
White Heat (1949) - ****
Napoleon Dynamite (2004) - ****
Horse Feathers (1932) - *
Smile (2022) - ***

TOP 5 Parhaimmat leffat

1. The Wages of Fear
2. Before Sunset
3. Fanny and Alexander
4. Three Colours: Red
5. Wild Strawberries

TOP 3 Suurimmat pettymykset

1. All Quiet on the Western Front (alkuperäinen oli täydellinen, tämä vain sieluton tekele kauniilla kuvauksella)
2. The Lady Eve (hölmö tarina, jossa Henry Fonda tuhlasi talenttiaan)
3. Smile (nykyään ei osata tehdä kauhua)
 
Kolme elokuvaa kerkesin ja jaksoin katsoa maaliskuussa.

The Platform (org. El hoyo). Kiva idea. Vangit asustelevat päällekkäisissä tasoissa, joiden keskellä kulkee ruokapöytä ylhäältä alaspäin tasolta tasolle. Mitä alempana joutuu asumaan, niin sitä vähemmän ruokaa on tietenkin tarjolla.

The Black Phone. Positiivinen yllätys. Joe, Stephen Kingin poika, Hill on ilmeisesti tämän tarinan takana lyhyttekstillään. Elokuvan tunnelma oli makuuni loistava. 1970-luku, amerikkalainen lähiö ja lapsikaappaaja.

Exam. Kahdeksan henkilöä työhaastattelussa ja kenelläkään ei ole ideaa siitä, että mitä tapahtuu. Positiivista oli se, että elokuva ei ollut liian pitkä. Yritti olla näppärämpi kuin mitä lopulta sitten olikaan.
 
Suosikkijoukkue
Ipa, ipa, ipa, ipaa...
Katoin pari rästissä ollutta "suurelokuvaa"

Babylon

Klassisen Hollywoodin suurta tarinaa tavotteleva leffa nousisi erinomsten leffan kategoriaan, jos siitä olis jätetty pualtuntia ja enemmän leikkauspöydän lattialle. Se on siis liian pitkä. Mutta elokuvana, tarinankerronnalta, se on lopun leffatwisteineen palkitseva. Pituutta lukuunotamatta viihdyttävää katsottavaa.

Avatar:way of the water

Jos puhutaan liian pitkistä.. no.. elokuvan ongelma on sama kun ekassa osassa oli. Kliseinen ja yksioikoinen tarina, joka ei kanna eikä oikein jaksa kiinnostaa. Visuaalisuuskin on hieman muovista, ultrakirkas meri, yltäkylläiset värit ja linnunlaulu vedenalla on aika vieraannuttavia ja kun kohtauksia on kopioitu klassikkokeffoista jostain Hatarista lähtien ja viittaukset on niin naiveja alkuperäiskansojen idealisoinnista fakin valaisiin jne. Onneksi pystyin jakaan tän kahdelle illalle, leffasa en ois kestäny kyllä millään. Oisko siitä biljoonabudjetista sittenkin kannattanut lohkasta vähän kässäriinkin?

Toki, jos tämä on ekoja leffoja jonka näkee, aivan kuten ekankin kohdalla, toiminee. Vähääkän enemmän elokuvia nähneelle kauniskakku ei vaan riitä. Näiden boxoffice menestys jättää kyllä ihmetteleen kuinka nuori on elokuvien kuluttajien keski-ikä.
 

alwahla

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flames, Canadiens, Kraken, HIFK
Samat ajatukset minullakin tuosta uusimmasta Avatarista. Liian pitkä, liian paljon toistoa alkuperäisestä ja kun vielä "näyttelijäsuorituksetkin" (jos animoituja hahmoja voi pitää näyttelijöinä) olivat pelkästään puuduttavia, niin heikosti menee. Visuaalisesti leffa oli kyllä näyttävä, aivan kuten alkuperäinenkin, mutta kun tarina on tuttu niin monesta leffasta, niin aika vähän tästä leffasta jäi käteen.

Saldana, joka toisinaan osaa myös näytellä, meni hukkaan tässä rainassa, kun taas Worthington oli sama paska kuin aina ennenkin. Yksi kerta riitti tätä rainaa, sillä katson mieluummin alkuperäistä, joka oli sentään vähän parempi.

Yksi huomio leffasta vielä: navit olivat ilmeisesti kasvaneet lähes metrin verran pituutta, sillä nyt jokainen heistä vaikutti olevan vähintään kolme ja puoli metriä pitkiä.
 

MrTriangle

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pelicans
Elokuvia, elokuvia. Kerrataanpa mitä on tullut katseltua.

Barbarian oli oikein viihdyttävä tapaus, vaikka täytyy myöntää että kauhuelokuvalle ominainen loppua kohti lässähtäminen tapahtui tämänkin kohdalla. Kokonaisuutena kuitenkin selvästi plussan puolelle. Itseeni iskee, kun kauhuelokuvassa ei aivan täysin ole selvillä että mikä olio tahi ilmiö on asioiden takana. Äkkiseltään sanoisin, että esimerkiksi Alien onnistui tässä mielestäni varsin hyvin - vaikka otusta jossain kohdissa taidettiinkin käydä läpi, niin kyllä varsinkin ensimmäisessä elokuvassa kuumotti niin perhanasti kun ei aivan tiennyt mihin kaikkeen se kykenee. Muutenkin elokuvana tuon trilogian ykkönen kamppailee tiukasti paikasta henkilökohtaisen suosikkilistani kärkisijoilla.

Park Chan-wookin Oldboy ja The Handmaiden tosiaan iskivät melko lujaa, ja seuraavaksi tuli vahdattua Stoker. En oikein tiedä, jotenkin tästä jäi lopulta "tylsä" yleisfiilis, vaikken edes tiedä miksi. Kameratyöskentely toki jälleen aivan timanttia, en tiedä vaikuttaako ohjaaja oikeasti tähän kuinka paljon vai annanko nyt vain Chan-wookin nimen hämätä itseäni. Juonikin oli lopulta ihan ok. En oikeasti tiedä miksi, mutta ei se nyt vain lähtenyt. Sen sijaan Decision to Leave oli taas hyvää settiä, ja aion kyllä vielä vahdata tältä kaverilta muitakin rainoja läpi! Tuo Vengeance-trilogia nyt ainakin lienee osastoa must-see.

Toki oli annettava mahdollisuus myös toiselle korealaiselle herrasmiehelle, Bong Joon-holle. Mother oli kiehtova leffa alusta loppuun, ja pääsi se vielä vähän yllättämäänkin. Memories of Murder iski kuitenkin vielä lujempaa; enpä muista että olisin näin kovaa etsivätrilleriä nähnyt. Se7en ehkä, mutta sen näkemisestä on jo aikaa ja ensimmäisellä katselukerralla olin jo spoilannut itselleni lopputuleman, niin se jäi jotenkin valjuksi. Bong Joon-ho ja Korea ylipäätään pääsevät jatkoon Parasite, The Wailing, I Saw the Devil, Train to Busan ja Burning taitavat täältä olla ne pakolliset nähtävät.

Tein myös pyrähdyksen sci-fin maailmassa ja löin näytölle Children of Menin. Tästä jäi kyllä ehdottomasti mieleen tuo dystooppinen maailma, ihan huikeasti rakennettu. Eikä toki pöllömpi elokuva mitenkään. Jäi mieleen ehdottomasti hyvällä.

Välittömästi tästä riennänkin valitsemaan jo seuraavaa elokuvaa, eikä valinta tule olemaan helppo. Syvennynkö vielä korealaiseen tuotantoon, vai sivistänkö itseäni katsomalla vihdoinkin Pulp Fictionin, Goodfellasin tai Taxi Driverin? C Morelle oli myös tuotu Stanley Kubrickin Dr Strangelove, ja Kubrick kun on Chan-wookin ohella toinen syvästi ihannoimani ohjaaja niin täytyyhän tuo katsella. Juu, on minulla jo suosikkiohjaajat, vaikken ole edes heidän koko tuotantoaan nähnyt :D Lisäksi löytyy maailmalta muutakin kuin Korea; Aasiasta löytynee paljon myös esimerkiksi japanilaisia helmiä, espanjalaista televisiota taas olen jo jonkin verran nähnytkin ja laatua taitaa sieltäkin tulla.

Kokeillaan vielä viritellä jonkinnäköistä TOP-listaa omista, tähän asti nähdyistä elokuvista. TOP3 on selviö, muut varmaan vaihtelevat ihan fiiliksen mukaan:

1. A Clockwork Orange
2. The Handmaiden
3. Memento
4. Oldboy
5. Alien
6. Memories of Murder
7. Joker
8. The Silence of the Lambs
9. Eyes Wide Shut
10. Hereditary
 

finnjewel

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät, KooKoo, KPL, Kiovan Dynamo
Välittömästi tästä riennänkin valitsemaan jo seuraavaa elokuvaa, eikä valinta tule olemaan helppo. Syvennynkö vielä korealaiseen tuotantoon, vai sivistänkö itseäni katsomalla vihdoinkin Pulp Fictionin, Goodfellasin tai Taxi Driverin?
Suosikkilistan perusteella et tule pettymään Pulp Fictioniin. Todennköisesti huomaat, miten monet ko. leffan jutut ovat päätyneet viittauksina tai matkimisena myöhempiin leffoihin.
 

godspeed

Jäsen
@MrTriangle

70-luvun USA:ssa tehtiin parhaat leffat. Sieltä kannattaa mahdollisuuksien mukaan jatkaa. Tietysti aina pitää katsoa myös paskaa, jotta tietää mitä hyvä on. Eli nykyaikaa kun seuraa, niin tietää mihin ei pitäisi "cineman" mennä. Martin Scorsesen sanoin: huvipuistoajeluita.
 
Suosikkijoukkue
Ipa, ipa, ipa, ipaa...
Koska kaikki SciFi:t

65

Vaikka koko premissi jo etukäteen vaikutti typerältä, ajattelin, ettei Adam Driverin tason näytteliä lähde huonoon kässäriin. Toisaalta tosiaan jo alkuasetelma on niin typerä että kai siihen joku hieno koukku on kirjotettu? Kliseinen tytärkuvio ja vaellustarina lapsen kanssa ei kyllä uutta genreen tuonut. Ainoa erikoisuus oli siis pistää vaellus dinosaurusten keskelle.

Driverin näyttelemä Mills siis haaksirikkoutuu Maapallolle 65 miljoonaavuotta sitten. Onnettomuuden aiheuttaa asteroidiparvi, joka lähestyy maata. Mitäköhän tapahtuu leffan lopussa? Dinosaurukset? Asteroidi? Anyone?

65 on kaikilta osin täysin ennalta-arvattava elokuva. Jostain syystä koko premissi viä paljastetaan etukäteen leffan alussa. Syy lienee se, että alkukohtaus ja tekstiselitykset on lisätty mukaan studion toimesta.tyhmille ameriikkalaisille. Koko premissin paljastamisessa ei ole mitään järkeä. Takaumat kertovat samat faktat leffan aikana toistamiseen mielenkiintoisemmalla tavalla, tyttären isälleen lähettämien videoviestien muodossa.

Elokuvan kässäri on kuitenkin Hiljainen paikka leffan Scott Beck ja Bryan Woods käsialaa, mutta leffasta ei ole minkään sortin jännitettä, Leffan leikkaus on amatöörimäistä ja rytmitys tökkii.

Yhtään en ihmettele miksi tää pariksi vuodeksi hyllytettiin. Typerä ja huono elokuva.. tulipa tuhlattua


I Wanna Dance – The Whitney Houston Movie

Laulajasta tehdyn elämäkertaelokuvan pääosassa nähdään Naomi Ackie. Elokuvan elokuva on tasapaksusti juoksutettu elämäkertaelokuva, joka toistaa tapahtumia Houstonin elämän varrelta pystymättä syventymään oikeastaan mihinkään tai antamaan niille mitään merkityksellisyyttä suhteessa toisiinsa.

Toki Whitney Houstonin upea ääni ja se että Naomi Ackie onnistuu erinomaisesti huulisynkkaamaan diivan esiintymisiä, on jonkinnäkönen syy tää katsoa. Mutta kyllä Kevin McDonaldin dokkari Whitney (2018) on biljoonasti parempi

...ja nykytyyliin leffa on liian pitkä..
 
Viimeksi muokattu:

Bob Sacamano

Jäsen
Suosikkijoukkue
New York Rangers
@MrTriangle

70-luvun USA:ssa tehtiin parhaat leffat. Sieltä kannattaa mahdollisuuksien mukaan jatkaa. Tietysti aina pitää katsoa myös paskaa, jotta tietää mitä hyvä on. Eli nykyaikaa kun seuraa, niin tietää mihin ei pitäisi "cineman" mennä. Martin Scorsesen sanoin: huvipuistoajeluita.
Parhaat USA:ssa tehdyt vai parhaat ylipäänsä? Tehtiin sielläkin silloinkin tietysti hyviä.
 

godspeed

Jäsen
Parhaat USA:ssa tehdyt vai parhaat ylipäänsä? Tehtiin sielläkin silloinkin tietysti hyviä.

Parhaat elokuvat ns yleisesti. Kovat taiteelliset arvot vuodesta toiseen, oikeanlainen asenne kaikissa genreissä ja vapaus tehdä omanlaistaan filosofista, älykästä, rosoista ja toiminnallista elokuvaa. Ei mitään hienopieruilua tai pelleilyä. Kaikki löytyy mitä tarvitsee elokuvalta. En itse ainakaan tunnista tätä samaa miltään muulta vuosikymmeneltä, mikä ei tietysti tarkoita, että olisin kaiken nähnyt jo. Pitkä tie on vielä.
 

Bob Sacamano

Jäsen
Suosikkijoukkue
New York Rangers
Parhaat elokuvat ns yleisesti. Kovat taiteelliset arvot vuodesta toiseen, oikeanlainen asenne kaikissa genreissä ja vapaus tehdä omanlaistaan filosofista, älykästä, rosoista ja toiminnallista elokuvaa. Ei mitään hienopieruilua tai pelleilyä. Kaikki löytyy mitä tarvitsee elokuvalta. En itse ainakaan tunnista tätä samaa miltään muulta vuosikymmeneltä, mikä ei tietysti tarkoita, että olisin kaiken nähnyt jo. Pitkä tie on vielä.

Vähän noita omia arvostelujani selailin ja kyllähän jenkeillä tuossa 70-luvulla mukava piikki on noissa mestariteoksissa. Jos siitä ottaa kolmen vuosikymmenen otannan 60-80 niin hollywoodilla on suhteellisen heikkoa tossa ympärillä kun taas vaikkapa jossain Ranskassa tulee 60- & 70-luvut aika tasaisena virtana. Kasarilla jopa siellä oli vähän hiljaisempaa, mutta missäpä ei.

Hollywoodin ysärihän myös aika vahva vuosikymmen.

Nykyään tehdään erinomaista elokuvaa siinä missä aina ennenkin, pitää vaan jaksaa vilkaista niiden huvipuistoajeluiden vaihtoehtoja. Ei ne menestyselokuvat välttämättä oo ennenkään sitä syvällisintä cinemaa olleet: Domestic Yearly Box Office
 

godspeed

Jäsen
Nykyään tehdään erinomaista elokuvaa siinä missä aina ennenkin, pitää vaan jaksaa vilkaista niiden huvipuistoajeluiden vaihtoehtoja. Ei ne menestyselokuvat välttämättä oo ennenkään sitä syvällisintä cinemaa olleet: Domestic Yearly Box Office

Katson yleensä monien vuosikymmenten elokuvat jälkijunassa eli sitten kun ovat jo kehut ja haukut saaneet aikaa sitten. Sitten vasta aletaan perkaan missä mennään. En siis osallistu esimerkiksi lainkaan uusien parhaiden elokuvien äänestyksiin, koska en yksinkertaisesti katso niitä elokuvia kuin vasta vuosien päästä. Tämän takia saatan olla ankara uutuuksille. Tiedostan kuitenkin, että ennen oli paremmin ei sinällään pidä koskaan paikkaansa, jos vaan haluaa ja kykenee pinnan alta tonkia. Elokuvaharrastajana kaikki opastus minulle ärsyttää aina, mutta et sinä nyt ihan vielä sitä rajaa rikkonut :)
 
Suosikkijoukkue
Ipa, ipa, ipa, ipaa...
Joku vuosikymmen on täysin keinotekonen tarkastelu. Aivan yhtä hyvin se ajanjakso voisi olla 67-77 tai 73 - 83. Ei ne tyylilajit ja genret missään vuosikymmenvaihteissa muutu, eikä ylipäätään mitenkään kerralla ja äkisti.

Onhan se toki kiva tehdä vertailuja, mutta mitään varsinaista merkitystä tommosilla ei ole. Tai vertaillaan elokuvia 1800 1900 ja 2000 luvuilla. Jos merkkiteokset jaetaan tusinateoksilla, niin varmaan 1800 luku on kovin leffavuosisata.
 

godspeed

Jäsen
Joku vuosikymmen on täysin keinotekonen tarkastelu. Aivan yhtä hyvin se ajanjakso voisi olla 67-77 tai 73 - 83. Ei ne tyylilajit ja genret missään vuosikymmenvaihteissa muutu, eikä ylipäätään mitenkään kerralla ja äkisti.

Onhan se toki kiva tehdä vertailuja, mutta mitään varsinaista merkitystä tommosilla ei ole. Tai vertaillaan elokuvia 1800 1900 ja 2000 luvuilla. Jos merkkiteokset jaetaan tusinateoksilla, niin varmaan 1800 luku on kovin leffavuosisata.

Ja sieltä tulikin sitten se opastus. Kiitän tästä.
 

Bob Sacamano

Jäsen
Suosikkijoukkue
New York Rangers
Katson yleensä monien vuosikymmenten elokuvat jälkijunassa eli sitten kun ovat jo kehut ja haukut saaneet aikaa sitten. Sitten vasta aletaan perkaan missä mennään. En siis osallistu esimerkiksi lainkaan uusien parhaiden elokuvien äänestyksiin, koska en yksinkertaisesti katso niitä elokuvia kuin vasta vuosien päästä. Tämän takia saatan olla ankara uutuuksille. Tiedostan kuitenkin, että ennen oli paremmin ei sinällään pidä koskaan paikkaansa, jos vaan haluaa ja kykenee pinnan alta tonkia. Elokuvaharrastajana kaikki opastus minulle ärsyttää aina, mutta et sinä nyt ihan vielä sitä rajaa rikkonut :)
Juu, ei tarkoitus ollutkaan opastaa. Elokuvaharrastuksessa, ja varmasti taideharrastuksissa ylipäänsä, on se hienous, että mitä syvemmälle menee sitä paremmin havahtuu siihen kuinka paljon on vielä näkemättä tai kokematta. Siitä on ollut helppo huomata, että omat tietoni ovat joka tapauksessa aina melko vajavaisia.

Alkuperäisen viestisi "nykyään kaikki on paskaa" kärjistykseen en malttanut olla tarttumatta, enkä taida malttaa jatkossakaan kun joku tuon ilmoille heittää.
 

godspeed

Jäsen
Alkuperäisen viestisi "nykyään kaikki on paskaa" kärjistykseen en malttanut olla tarttumatta, enkä taida malttaa jatkossakaan kun joku tuon ilmoille heittää.

No itseasiassa tästä kärjistyksestä olen kyllä tuota mieltä, jos puhutaan mainstream-elokuvasta, niin kuin yleensä puhutaan. Mutta pakko myöntää, että aikaisemman viestini mukaisesti kuvani tästä ihan just nyt vireillään menevästä ajasta on hapero, ja vasta ehkä noin 10 vuoden päästä tiedän millaista meininkiä tarjoiltiin.
Mutta osaan kärjistää kuitenkin nimenomaan tällä tasolla, kun katselen uutisista, että näitä markkinoita hallitsevia supersankarielokuvia on tullut liukuhihnalta nyt niin perkeleen monta vuotta ja niitä jengi katselee.

Tässähän periaatteessa on hyvä muistaa, että suuresti ihailemani kasaritoiminta oli aikanaan joidenkin mielestä tätä "huvipuistoajelua", mutta minä en ole nyt omassa asiassani mikään seniili, joka katsoo vaan taide-elokuvaa.
 
Viimeksi muokattu:

Bob Sacamano

Jäsen
Suosikkijoukkue
New York Rangers
No itseasiassa tästä kärjistyksestä olen kyllä tuota mieltä, jos puhutaan mainstream-elokuvasta, niin kuin yleensä puhutaan. Mutta pakko myöntää, että aikaisemman viestini mukaisesti kuvani tästä ihan just nyt vireillään menevästä ajasta on hapero, ja vasta ehkä noin 10 vuoden päästä tiedän millaista meininkiä tarjoiltiin.
Mutta osaan kärjistää kuitenkin nimenomaan tällä tasolla, kun katselen uutisista, että näitä markkinoita hallitsevia supersankarielokuvia on tullut liukuhihnalta nyt niin perkeleen monta vuotta ja niitä jengi katselee.
Saattavathan nuo tosiaan dominoida katsojalistoja jopa isommin kuin vastaavat aiemmin, mutta ei ne sormusten herrat (sikäli kun 00-vuosikymmen on jo jotain mennyttä aikaa) tai tähtien sodatkaan onneksi koko aikakautensa elokuvataidetta määrittäneet. Vaikka kai ne samaan aikaan kertovat, että minkälaista kamaa se keskimääräinen katsoja pitää milloinkin parhaana tarjontajana. Spielbergin veroinen tekijä tekisi hyvää tämän päivän hollydoowin megatuotannoille.
 
Suosikkijoukkue
KeuPa HT
Kysytään nyt vaikka täältä, kun en itse osaa etsiä ja olen reissussa ulkomaisissa WiFi-verkoissa, jotka sotkevat asiaa, mutta onko City of God -elokuvaa nähtävissä jossain Suomen suoratoistopalvelussa suomalaisilla tekstityksillä?

Ilmeisesti Amazonilla on, mutta kaiketi vain Yhdysvalloissa, eikä toki täten suomitekstityksillä.
 

godspeed

Jäsen
Kysytään nyt vaikka täältä, kun en itse osaa etsiä ja olen reissussa ulkomaisissa WiFi-verkoissa, jotka sotkevat asiaa, mutta onko City of God -elokuvaa nähtävissä jossain Suomen suoratoistopalvelussa suomalaisilla tekstityksillä?

Ilmeisesti Amazonilla on, mutta kaiketi vain Yhdysvalloissa, eikä toki täten suomitekstityksillä.

 

Nosebleed

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko, San Jose Sharks
The Super Mario Bros. Movie

Nyt oli kyllä sellainen nostalgiapaukku Nintendo-fanille et ei toista. Ei tämmöisestä olisi voinut silloin ysärillä N64-aikoina uneksiakaan. Easter eggiä toisensa perään. Juoni nyt oli aika perus, mutta niinhän ne on yleensä Mario-peleissäkin. Pääasiallinen yleisöhän tälle on kuitenkin lapset, mutta huumori oli kaikenikäisille sopiva, joten aikuisetkin varmaan viihtyy leffan parissa.
 
Viimeksi muokattu:

MrTriangle

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pelicans
Muutama elokuva jälleen vahdattu.

Eräs leffasovellus heitti suositukseksi elokuvan Gone Girl, ja kun katsoin että kyseessä Fincherin tuotos, niin tuli tuollaisena herätekatseluna vahdattua. Sain sitä mitä hain; pirteän trillerin parilla twistillä ja mielenkiintoisella lopetuksella. Oikein katselukelpoinen kokemus.

Kauhun saralta katseluun päätyi kaksi uutta tuotosta. Get Out ei niinkään pelottanut, vaikka mysteeri olikin vahvasti läsnä. Lopputulos oli mielestäni enemmän nerokas ja pohdintaa herättävä, tietyllä tapaa verrannollinen aiemmin katsomaani The Menuun. Ei ehkä ihan yhtä mielekäs itselleni, mutta hyvä silti, pidin! The Autopsy of Jane Doe oli sitten perinteisempää kauhua, ja tästä lyhyehköstä pätkästä ensimmäiset 2/3 pitivät kyllä koukussa, mutta sitten kyllä lässähti. Tämä tosin onkin mielestäni tyypillistä kauhuleffoille, joten annettakoon anteeksi. On kovin vaikeaa tehdä kauhuelokuvalle hyvää loppua.

Tässä ketjussa aiemmin mainittu 70-luvun Hollywood innosti palaamaan siihenkin maailmaan. Taxi Driver tuli ensimmäiseksi elokuvaksi, jonka näin kehutulta Robert De Nirolta. Kyllähän näissä "vanhemmissa" (itselleni kaikki ennen 2000-lukua tuotetut kuuluvat tähän kategoriaan ;D) elokuvissa on omanlainen, kiehtova tunnelmansa ja elokuva muutenkin upposi. Kuitenkin vielä kovempi oli One Flew Over the Cuckoo's Nest. Ei elokuvassa mitään varsinaisesti tajunnanräjäyttävää ollut, mutta jokainen sekunti oli vaan todella kiinnostavaa katseltavaa. Ehdottomasti kärkilistoille tämä teos.

Täytyy vielä hieman pureskella ennen kuin uskallan lyödä kärkilistaleimaa korealaiselle väkivaltamässäilylle I Saw the Devil. Korea, kostoelokuva, toimii. Oldboy oli yksi suosikeistani ihan kaikkia elokuvia miettiessä. Ei tämä nyt ihan samaan pääse; hiukan suoraviivaisempi ja tietyiltä osin mielestäni laiskempi teos kyseessä, mutta jokatapauksessa todella toimiva. Oldboyn lopputekstien rullatessa teki mieli oksentaa, tässä oli todella sekavat fiilikset - onko nyt kummelisittain "todella hyvä fiiwis" vai jotain ihan muuta? Helkkarin toimiva tarina joka tapauksessa.

Tänään lyödään taas uutta liikkuvaa kuvaa näytölle, kunhan tässä kouluhommista joutaa. Olen yrittänyt ottaa tavaksi katsoa ennen nukkumaanmenoa elokuvan; toimii vähän kuin kirjan lukeminen, eli ei auta nukahtamista ollenkaan mutta eipähän pode huonoa omaatuntoa siitä että olisi kännykkä kädessä :D
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös