Jatkoajan leffakerho

[Tarinankertoja]

Women talking

Pieni tarina osallisilleen suurista asioista. Tilanne on epäuskottavan oloinen, vaan kuitenkin todellisiin tapahtumiin pohjautuen. Uskonnollisessa yhteisössä elävien naisten on päätettävä vuorokaudessa,mitä he tekevät hyväksikäytön ja väkivallan edessä. Joten he puhuvat. Shara Polleyn ohjaus on tiukka ja hienosti rytmitetty. Pääosan naiset tekee kaikki hemmetin hienot roolit.

Kouluttamattomat ja lukutaidottomat eri-ikäiset naiset käsittelevät asiaa kolmen vaihtoehdon kautta, uskonsa vaikuttaessa ja rajatessa/auttaessa? kunkin ajattelua. Tarinankertojan äänenä on lapsi,ja se tuo erilaista syvyyttä keskusteluihin, osallisina ja välähdyksinä lasten maalaisidyllin elämästä.

Hyvä elokuva, nimenomaan elokuvallisena tarinankerrontana. Hienoa, että tälläsiä draamoja vielä tehdään. Tosin tuskin ois tehty ilman McDormandia tai Brad Pittiä tuottajapuolella vaikka kuinka Polley olisikin kova nimi indiepuolella (kyynisenä näin ajattelen).

 

[Individual]

Parhaan ulkomaisen elokuvan pystin saajaksi lienee yksi kova ehdokas Belgian entry Close. Tarina lapsuudesta, ystävyydestä, miehen roolista ja siihen liitettävästä toksisuudesta, surusta ja sen käsittelystä. Pääosan lapsinäyttelijät tekevät uskomatonta jälkeä ja leffalla on jo vyöllään Cannesin pääsarjan voitto. Länsirintamalta ei mitään uutta murskasi sekin nuorten ihmisten viattomuuden ja kaiken sen mihin on joskus uskonut. Lähdettiin seikkailemaan ja taistelemaan kuin herrasmiehet, ritaritkin ehkä, mutta ihmiskunnan harppaukset asekehityksessä saivatkin aikaan ennenkokemattoman teurastamon.

Tuossahan Close-elokuvaa jo sivuttiinkin. @Buster in toimesta. :)

 

[Individual]

Länsirintama piti ja nappasi parhaan ulkomaisen elokuvan pystin ja yksi oli tullut jo kuvauksestakin.

Ja lavastuspysti myös.
Ja musiikista.

 

[vitozzius]

Elvis 0/8

 

[Individual]

Elvis 0/8

Olisi kyllä jotain ansainnut. On hieno elokuva.

 

[Tifosi]

Everything, Everywhere All at Once taitaa olla se todennäköisin voittaja ja kyllä mä sen sille suon mutta Banshees of Inisherin olisi oma valinta. Pahus vie kun se sai surulliseksi.

Miespääosa on myös menossa suurella todennäköisyydellä Brendan Fraserille jolle todellakin sen suon ja se olisiki omakin valinta. Tosin Colin Farrell Bansheesista on samalla sijalla. Kunhan jompikumpi saa niin olen onnellinen.

Länsirintamalta ei mitään yllätyksiä.
Brendanin voitto sai pykälän verran tunteikkaaksi.

 

[alwahla]

Brendan Fraser, nuoruuteni sankari, voitti Oscarin ja vieläpä täysin ansaitusti. Aikamoinen herätys tähän viikkoon. Hemmetin onnellinen hänen puolestaan.

 

[Oles]

Vaikka arvostukseni Oscareita kohtaan on vuosien kuluessa laskenut, niin olen iloinen Everything Everywhere All At Once -elokuvan voitoista. Harvemmin tämän tyyppiset elokuvat voittavat Oscareita. Toisaalta, ei ole ihan tämmöistä elokuvaa ollut aiemmin kisaamassa pokaalista. Iskee minun makuuni täydellisesti. Omalaatuinen, hauska, mutta kuitenkin koskettava sekä hyvin tehty.

 

[vitozzius]

Gaalan hienoin hetki.

Linkki: https://twitter.com/bubbaprog/status/1635122118240157696

 

[oiler99]

Brendan Fraser, nuoruuteni sankari, voitti Oscarin ja vieläpä täysin ansaitusti. Aikamoinen herätys tähän viikkoon. Hemmetin onnellinen hänen puolestaan.

Olisi ollut hienoa jos olisi kiitospuheessaan huutanut "I Am Rock N Roll!". Oli myös hienoa, että Jamie Lee Curtis sai sivuosa-Oscarin.

Ja olihan siellä tällainenkin kohtaaminen.

Linkki: https://www.facebook.com/photo/?fbid=673016194832573&set=a.516161630518031

 

[Buster]

Persiilleenhän nuo veikkaukset meni. 14/20, kun aina hankalat lyhärit jättää pois ja joudun varmasti maksajaksi. Liikaa tuli muiden juttuja plärätessä taivuttua Elvis-hypelle, joka jäi vähän hämmentävästi täysin tyhjin käsin. Samoin muuten Banshees of Inisherin. Jälkijossittelu on aina helppoa, mutta alunperin oli menossa maskeeraus Whalelle, miespääosa Fraserille ja puvustus Black Pantherille. Sävellyksestä, lavastuksesta ja naissivuosasta ei pysty jossittelemaan mitenkään.

Lavastus oli ehkä se yllättävin noista isoista, kun se meni Länsirintamalle, sillä kisan piti olla Babylonin ja Elviksen välillä. Ja lyhytelokuva meni Irish Goodbyelle mielenkiintoisesti, joka on hiukan kuin Green Book pienoiskoossa. Eli kevyt, hurmaava, optimistinen ja hauska, sekä tuotti vielä puheenkin saralla hienon hetken synttärilaulun muodossa.

Viihdyttävä gaala. Vaikka Everythingin noin vahva pöydän putsaus yllätti, kun se voitti kuin voittikin kaikki mahdolliset isot kategoriat ml. kaikki sille mahdolliset näyttelystä. Jotkut ovat ehdottaneet, että vuosien päästä katsomme taaksepäin ja toteamme Crashin saaneen haastajan huonoimpana Oscar-voittajana. On myös mahdollisuus, että elokuvasta ei-tykänneet katsovat sen uudelleen kymmenen vuoden päästä ja toteavat olleensa väärässä. Katsellaan.

Razzietkin jaettiin jo 10. päivä. Valitsivat Blonden huonoimmaksi elokuvaksi ja käsikirjoituksesta, mistä en voi olla enempää eri mieltä - erityisesti kun muut olivat oikeasti kestämättömän huonoja elokuva, vaikka tarkoitus onkin saada huomioita poimimalla mahdollisimman isoja nimiä mukaan. Mainitaan ihan vain kuriositeettina, että siellä oli miljardi dollaria lipputuloina kerännyt Jurassic World Dominionkin ehdolla muutamissa eri kategorioissa - ei kuitenkaan huonoimmassa elokuvassa. Jared Leto (Morbius) ja Tom Hanks (Elvis) pokkasivat miesrooleista.

Naispääosasta Razziet antoivat palkinnon itselleen vetäen samalla sen nuoren näyttelijättären polemiikkia ansaitusti aiheuttaneen ehdokkuuden pois. Näköjään ovat aiemminkin antaneet lapsinäyttelijöille ehdokkuuksia, millä on vissiin oikeasti kenties ollut käytännönkin vaikutusta heidän tulevaan uraansa. Gary Coleman (On The Right Track), Macaulay Culkin (Riku Rikas), Jake Lloyd (Star Wars: Episodi 1 - Pimeän uhka). Tulevaisuudessa eivät enää ota ketään alle 18-vuotiasta ehdolle, vaikka ehdokkuuksien ja gaalan tarkoitus on olla "hauskaa".

Paluu arkeen. Seuraava teatterivisiitti suuntautuu Hassisen Koneen pariin. Shazam saa jäädä suoratoistoon.

 

[Tarinankertoja]

Ei ollut nyt oscarelokuvia käsillä katottavaksi (joita ei siis viä ole nähnyt) joten jonosta poimittiin



God’s greatures

Pieni kalastajakylä Irlannin rannikolla. Kalanperkaamon/simpukkapakkaamossa työnjohtajana toimiva äiti ilahtuu kun poika palaa yllättäen kotiin Australiasta, jossa tämä on ollut itsestään ilmoittelematta. Nyt palaa tyhjätaskuna ideanaan jatkaa simpukankasvatusta. Pikkyukylässä, josta mitä ilmeisemmin lähti koska ei pitänyt kalastajaelämästä.

Yhteisö on pieni, kaikki tuntee kaikki. Äitin roolissa Emily Watson tekee hienon pienieleisen mutta väkevän roolin äidinrakkauden ja moraalisten valintojen ristipaineessa.

Elokuvassa ei juuri tapahdu. Siinä on hiljaisia hetkiä, joissa näkee kuinka ihmiset ajattelevat. Hienoja pikku välähdyksiä laulun voimasta ja uskonnon merkityksestä. Silti ihmisen valinnat ovat niitä merkityksellisempiä.



Jos tykkää pienieleisestä draamasta, niin suosittelen.

 

[Bob Sacamano]

Paluu arkeen. Seuraava teatterivisiitti suuntautuu Hassisen Koneen pariin. Shazam saa jäädä suoratoistoon.

Paljonko sulle tulee elokuvateatterinäytöksiä vuodessa?

Mä laskin, että viime vuonna näin 88 elokuvaa teatterissa, joista tietysti melkein puolet r&a -festarien aikaan. Tänä vuonna voisi haaveilla pyöreästä satasesta. Tässä vaiheessa täynnä on 15, joten periaatteessa voisi olla mahdollisuuksien rajoissa.

 

[MrTriangle]

Palataan vielä ennen turkoosien playoff-rupeamaa hetkeksi elokuvien pariin. Edellisen viestin jälkeen tuli roimasti kauhuelokuvasuosituksia, kiitos niistä. Suurin osa mainituista on tullut jo nähtyä, alla mietteitä muutamasta.

Cabin in the Woods sai syvällä internetin syövereissä sen tasoista hehkutusta, että löin jokin aika sitten katseluun. Elokuva nähdäkseni onnistui pyrkimyksissään, mutta tästä huolimatta en voi sanoa pitäneeni sitä erityisen kovana. En osaa sanoa mistä johtuu. En kuitenkaan kadu katselutuokiota. Kirottu-universumi (mm. Conjuring, Annabelle) on enimmäkseen tuttu, ja kaikki nuo ovat viihdyttäneet ihan ok. Sinister jäi aiemmin itseltäni mainitsematta, jatko-osaa en ole nähnyt mutta ensimmäisessä oli kyllä joitain häiritseviä kohtauksia - toisin sanoen onnistuneita kohtauksia.

Häiriintyneestä puheen ollen, Park Chan-wookin The Handmaiden, jota aiemmin hehkutin, jätti sellaisen jäljen että oli tutustuttava lisää herran tuotantoon, ja katseluun päätyikin Oldboy. En pettynyt. Ei mielestäni ole ensin mainitun veroinen, mutta kun elokuvan jälkeen tekee mieli vain vähän puhallella ja olla hetki katsomatta yhtään liikkuvaa kuvaa, niin jossain on onnistuttu. Mistähän tämän kaverin loppuja leffoja pääsisi katselemaan?

Henkien kätkemä sai myöskin suitsutusta monessa paikassa, ja ensimmäisenä pisti mieleen että tämähän on animaatioleffa. No se ei varsinaisesti häirinnyt. Oikein mukava hyvän mielen leffa, ei tässäkään mielestäni mitään poikkeuksellista, mutta kannatti katsoa. Muutenkin koko perheen elokuvista tuntuu löytyvän yllättävänkin paljon sellaisia perusvarmoja, arvosanan 8 tienaavia tekeleitä.

The Prestige ei jostain syystä meinannut iskeä, mutta kyllä tuokin lopulta lunasti hyvän leffan tittelin. Leffan jälkeen itselle jäi todella typerä olo, ne jotka ovat tämän nähneet tietävät varmasti mistä on kyse. Jotenkin tuntui että tässä oli vaikea pysyä mukana, en aina ollut tapahtumista aivan kärryillä :D Fight Club jätti hiukan samanlaisen fiiliksen: onhan tässä kehuttavaa, mutta itsestä tuntui että ei tämä nyt ihan kaikkea hehkutusta lunasta. Ei vaivuta negatiivisuuteen kuitenkaan, oikein katselukelpoisia kuvia joita helppo suositella muille.

Vangitut ja Pelkoraja eivät myöskään pettäneet, melko helppoja katseltavia ja ihan kiehtovat tarinatkin. Perushyvää trilleriä, sanoisin.

Mainittakoon vielä, että toissa kesänä aloitettu Marvel-universumin kuluttaminen on nyt jäänyt tauolle. Matka Endgameen asti oli antoisa, mutta tuon jälkeen vähän takki tyhjeni. Spider-Man: No Way Home tosin oli sen tasoista fanserviceä, että oli ehkä itselleni se viime vuoden kovin katselukokemus.

Tähän iltaan ehtisi vielä yhden liikkuvan kuvan vahdata, ja sitten hypätäänkin pudotuspeleihin. Katselulistalla on vielä niin älytön määrä sisältöä, että mennee varmasti viime tippaan elokuvan valinta. Oldboyn takia tuli tilattua kuukaudeksi Viaplay, joten ehkä tuolta Ilmestyskirja. Nyt., Gone Girl, tai Oscareita kahminut Everything Everywhere All At Once ansaitsisi nyt katselukerran, noita kun en tietääkseni ole muista tilatuista katselupalveluista bongannut.

 

[Vintsukka]

Mistähän tämän kaverin loppuja leffoja pääsisi katselemaan?

I'm a Cyborg löytyy Telian vuokraamosta, Thirst Blockbusterista ja Rakutenista, Stoker Disney+:sta ja vuokraamoista, Snowpiercer Viaplaysta ja vuokraamoista, The Little Drummer Girl -minisarja HBO Maxilta, ja tuorein Decision to Leave näkyy olevan toistaiseksi vain Apple TV:llä myynnissä. Niitä kahta muuta Kosto-trilogian osaa (Oldboyn lisäksi) ei valitettavasti Suomen suoratoistoista näy löytyvän.

JustWatch Search

All your streaming services in one app.

www.justwatch.com

Asuinpaikasta riippuen kannattaa ehkä tarkistaa myös paikallinen kirjasto. Pirkanmaan kirjastoista näkyy löytyvän Lady Vengeance muutaman edellä mainitun lisäksi DVD:llä.

EDIT: Ajatuskatkos, Snowpiercer on tietenkin Bong Joon-hon ohjaus, ei Parkin. Park oli siinä vain tuottajana.

 

[olkikuukkeli]

Mielenkiintoisia leffoja on tullut nähtyä viime aikoina, etunenässä Kieślowskin väritrilogia. Etenkin sininen osa oli melkoista elokuvaestetiikan riemumarssia, mutta ehkä odotin jotain vielä enemmän, vaikka ehdottomasti katsomisen arvoinen setti tuo on. Kokonaisarvosanaksi antaisin 8/10, erityisenä mielenkiintoisena yksityiskohtana konteksti Euroopan 1990-luvun meininkiin Neuvostoliiton romahdettua.

Mukavimpia leffakokemuksia ovat positiiviset yllätykset, joissa joku unohdettu tai spekseiltään keskinkertaisena näyttäytyvä elokuva osoittautuukin hienoksi elämykseksi. Tällaiseksi osoittautui areenasta löytyvä The Fabulous Baker Boys vuodelta 1989. Leffan kuvaus ja alle seiskan arvosana antoivat odottaa oikeastaan hauskaa aikakausielokuvaa, jollaisena sitä aloin katsomaankin, mutta mitä vielä! Tämähän on hienosti näytelty ja koskettavakin kokonaisuus, jonka vire menee paljon enemmän vakavasti otettavan draaman kuin komedian puolelle, jollaisena elokuvaa esim. YLE markkinoi. Suositus! 8/10

Lopulta katsoin myös pian poistuvan Talvisodan, joka ehkä hienoihin muistoihin nähden paljastui pieneksi pettymykseksi. Alku on oikein vahva, murteet mukavia ja kuvaus- ja ohjaustyö laadukasta. Valitettavasti hahmokehitys itse päähenkilö Hakalan ympärillä alkaa jossain vaiheessa jumittamaan paikoillaan ja budjetin rajallisuus tekee taistelukohtauksista paikoin vähän puuduttavia ja ylinäyteltyjä. Kyllä tämä silti suomalaisen sotaelokuvan parhaimmistoa edelleen edustaa.

 

[alwahla]

Mielenkiintoisia leffoja on tullut nähtyä viime aikoina, etunenässä Kieślowskin väritrilogia. Etenkin sininen osa oli melkoista elokuvaestetiikan riemumarssia, mutta ehkä odotin jotain vielä enemmän, vaikka ehdottomasti katsomisen arvoinen setti tuo on. Kokonaisarvosanaksi antaisin 8/10, erityisenä mielenkiintoisena yksityiskohtana konteksti Euroopan 1990-luvun meininkiin Neuvostoliiton romahdettua.

Pari päivää sitten tuli nähtyä ensimmäinen elokuva kyseisestä trilogiasta eli Punainen ja olihan se aika pirun hyvä elokuva hyvillä näyttelijäsuorituksilla höystettynä, joka samalla toimi mukavana aikahyppynä 90-luvulle. Seuraavaksi ottanen käsittelyyn nimenomaan tuon Sinisen, koska tykästyin kovasti Punaisen tarinaan sekä värimaailmaan.

 

[olkikuukkeli]

Pari päivää sitten tuli nähtyä ensimmäinen elokuva kyseisestä trilogiasta eli Punainen ja olihan se aika pirun hyvä elokuva hyvillä näyttelijäsuorituksilla höystettynä, joka samalla toimi mukavana aikahyppynä 90-luvulle. Seuraavaksi ottanen käsittelyyn nimenomaan tuon Sinisen, koska tykästyin kovasti Punaisen tarinaan sekä värimaailmaan.

Tuo punainen on itse asiassa trilogian viimeinen osa, mutta eipä järjestyksellä löyhästi temaattisessa kokonaisuudessa ole niin suurta merkitystä!

 

[MrTriangle]

Onhan tässä taas muutaman elokuvan ehtinyt katsoa. Muutama sananen niistä...

Aiemmin kerroin, miten Oldboy sai aikaan pienen puhaltelureaktion, eikä heti sen jälkeen tehnyt mieli katsoa oikein mitään liikkuvaa kuvaa. Voisi kuvitella, että tämän jälkeen laitan katseluun jotain kevyempää, mutta ehei - Requiem for a Dream oli seuraavaksi katseluvuorossa, ja tästäkin jäi paha olo. Jollain tätä on pakko lievittää, tuumasin, ja seuraavaksi suositusten ja kuvailun perusteella otin mielestäni varmalta kuulostavan trillerin: katseluun päätyi Kill List... Sanotaan vaikka näin, että kaikki jäivät mieleen :D hyviä elokuvia, mutta ei välttämättä kolmea kertaa putkeen olisi tarvinnut samankaltaista fiilinkiä.

Veli löi kuukaudeksi Disney+ -tilauksen sisään, ja tätähän piti juhlistaa. Töllöön lyötiin The Menu. Hävettää myöntää, että meni jonkin aikaa ennen kuin tajusin mistä on kyse, mutta kun "pääsin sisälle" niin olihan tämä hyvä. Anya Taylor-Joylta en ole muuten yhtään huonoa tuotosta nähnyt, sarjojen puolelta The Queen's Gambit ja etenkin Peaky Blinders olivat loistavia, ja leffapuolelta The Witch oli myös ehdottomasti kauhugenren hyvää osastoa. Onko tämänkin näyttelijän kohdalla laatutakuu?

Mahtui tuohon väliin myös tanskalainen Jagten (suom. Jahti). Hakusessa oli jotain "erilaista", ja tanskalaisuus oli siihen hetkeen tarpeeksi sitä. Mads Mikkelsen herätti myös mielenkiinnon. Mitähän tästä sanoisi... Elokuva kosketti tietyllä tavalla, ja oli pahimmillaan melko kivuliasta katsottavaa. Mielestäni tässä pystyi jotenkin erityisen hyvin samaistumaan päähenkilöön. Mikkelsen oli muuten mukana myös rainassa nimeltään Druk (suom. Yhdet vielä), C Moren asiakkaana bongasin tuon valikoimasta joskus ja oli ihan ok katselukokemus sekin. Enää ei tosin näytä C Morelta löytyvän.

Tulipa muuten mieleen yksi lähivuosien hienoimmista leffakokemuksista - Joker. Joaquin Phoenixin veto oli tajuttoman kova. Viime vuoden The Batman on edelleen näkemättä, johtunee tuosta Marvelin tuomasta supersankariähkystä..

Disneyn myötä katselulista vain kasvaa. Tuolta näytti äkkiseltään löytyvän pari viime vuonna ilmestynyttä kuvaa; The Banshees of Inisherin, Barbarian sekä Prey. Kun lisäksi on HBO:n, Netflixin, C Moren sekä Viaplayn tarjonnat, niin ei katseltava ihan heti lopu... Toisaalta on ollut mukava huomata, miten jo muutamassa kuukaudessa on päässyt vähän paremmin kärryille omasta elokuvamausta; asioista joita leffoissa arvostaa, toisaalta taas mitkä elementit menevät helposti "ohi".

 

[SamSpade]

Viime aikoina katsonut lähinnä arthouse-leffoja. Eo, kertoo erään aasin tarinan, aasin silmin. Omalla tavallaan vaikuttava leffa, 3,5 tähteä.

Pieni kirjakauppa Pariisissa kertoo kipulevasta kirjakaupan pitäjästä jolla traumatisoitunut tytär hoidettavanaan, 3 tähteä.

Final cut. Olipa leffa. Tämä Ranskalainen elokuva on omanlaisensa kunnianosoitus vanhoille splatter- ja zombieleffoille. Tästä ei voi kirjoittaa enempää spoilaamatta. Leffa vaihtaa genrejä lennosta, vähän kuten Parasitessa, mutta täysin omalla otteellaan. Myös muutaman huutonaurut sai aikaan, 4 tähteä.

Ali Abbasin elokuva Holy spider sijoittuu Iraniin jossa sarjamurhaaja saalisti naisia. Perustuu tositapahtumiin. Elokuva in raadollinen ja aika inhorealistinenkin, 4 tähteä.

Kauniit sielut kertoo CP-vammaisen lähetin ja hautausurakoitsijan alkavasta ystävyydestä. Draamaa ja komediaa ja lopulta aika lailla ns feel good leffa. Näissä aina helposti sorrutaan voivotteluun ja kliseisiin mutta tämä oli raikas ja paikka paikoin erittäin hauska, 4 tähteä.

Meksikolainen Nuevo Orden (new order) on dystopinen Meksikolainen elokuva jossa kuvataan omanlaistanasta kansannousua ja sen vaikutuksia yläluokkaan. Melkoinen yllättäjä, 4,5 tähteä.

Viimeinen näytös on Intialainen elokuva joka kertoo elokuviin rakastuneen nuoren pojan tarinan, jossa tämä kyseinen poika tekee kaikkensa levittääkseen elokuvien ilosanomaa köyhässä kylässään. Erilainen ja viihdyttävä, 3,5 tähteä.

Havier Bardem on pääosassa Hyvä pomo elokuvassa, jossa tehtaan johtaja pitää mielestään kaikkia työntekijöitä perheenjäseninä, mutta käytännössä ajaa vain omia intressejään. Draaman piirteitä mutta menee komediana. Pidin tästä myös erittäin paljon ja saakin 4 tähteä.

Saksalainen Fabian - moralistin tarina on 1930 Saksaan sijoittuva elokuva jossa turhauttavassa työssä päivisin elävä Fabian seikkailee öisin aistien Berliiin yössä. 3,5 tähteä.

 

[Bob Sacamano]

Final cut. Olipa leffa. Tämä Ranskalainen elokuva on omanlaisensa kunnianosoitus vanhoille splatter- ja zombieleffoille. Tästä ei voi kirjoittaa enempää spoilaamatta. Leffa vaihtaa genrejä lennosta, vähän kuten Parasitessa, mutta täysin omalla otteellaan. Myös muutaman huutonaurut sai aikaan, 4 tähteä.

En o tätä Hanazaviciusin elokuvaa vielä nähnyt, mutta tämähän on uusintaversio japanilaisesta One Cut of the Dead -leffasta. Tuo alkuperäinenhän alkaa yhdellä noin 40 minuutin otolla, joka spoilaavien asioiden lisäksi oli se mikä maineen teki. Oli joskus Mubissa, mutta ei taia olla enää.

 

[Tifosi]

Wes Andersonin uuden leffan traileri on ulkona.
Itse leffa tuuttaa 16.6

Olen herran tuotannon fani ja vaikkei The French Dispatch pankkia räjäyttänytkään niin pidin kovasti siitäkin.

Linkki: https://youtu.be/Gmmq7sVA0Jo

 

[alwahla]

Maaliskuu on ohitse, joten on aika taas paljastaa leffat, jotka tuli kuukauden aikana nähtyä. Listassani on tällä kertaa pari leffaa vähemmän kuin helmikuussa eli 38 kappaletta eli olen ollut myös ihmisten ilmoilla.

Spoileri

The Battle of Algiers (1966) - ****
Avatar: The Way of Water (2022) - ***
Only Angels Have Wings (1939) - ****
Blue Is the Warmest Colour (2013) - ****
Night and the City (1950) - ****
Fanny and Alexander (1982) - *****
The Lady Eve (1941) - ***
Don't Look Now (1973) - ****
Lolita (1962) - ****
Before Sunset (2004) - *****
Mr. Deeds Goes to Town (1936) - ****
Three Colors: Blue (1993) - ****
Johnny Guitar (1954) - ****
The Man from Nowhere (2010) - ****
The Thief of Bagdad (1940) - ****
Stranger Than Paradise (1984) - ****
8½ (1963) - ****
Days of Heaven (1978) - ****
Cleopatra (1934) - ***
Moulin Rouge! (2001) - ****
Ace in the Hole (1951) - ****
Lady Snowblood (1973) - ****
The Killers (1946) - ****
Three Colors: Red (1994) - ****
The Last Man on Earth (1964) - ***
All Quiet on the Western Front (2022) - ***
Hiroshima Mon Amour (1959) - ****
The Conversation (1974) - ****
Wild Strawberries (1957) - ****
Paper Moon (1973) - ****
It's a Mad Mad Mad Mad World (1963) - ****
The Jerk (1979) - ****
The Wages of Fear (1953) - *****
The Fighter (2010) - ****
White Heat (1949) - ****
Napoleon Dynamite (2004) - ****
Horse Feathers (1932) - *
Smile (2022) - ***

TOP 5 Parhaimmat leffat

1. The Wages of Fear
2. Before Sunset
3. Fanny and Alexander
4. Three Colours: Red
5. Wild Strawberries

TOP 3 Suurimmat pettymykset

1. All Quiet on the Western Front (alkuperäinen oli täydellinen, tämä vain sieluton tekele kauniilla kuvauksella)
2. The Lady Eve (hölmö tarina, jossa Henry Fonda tuhlasi talenttiaan)
3. Smile (nykyään ei osata tehdä kauhua)

 

[AlapaanKarvaaja]

Kolme elokuvaa kerkesin ja jaksoin katsoa maaliskuussa.

The Platform (org. El hoyo). Kiva idea. Vangit asustelevat päällekkäisissä tasoissa, joiden keskellä kulkee ruokapöytä ylhäältä alaspäin tasolta tasolle. Mitä alempana joutuu asumaan, niin sitä vähemmän ruokaa on tietenkin tarjolla.

The Black Phone. Positiivinen yllätys. Joe, Stephen Kingin poika, Hill on ilmeisesti tämän tarinan takana lyhyttekstillään. Elokuvan tunnelma oli makuuni loistava. 1970-luku, amerikkalainen lähiö ja lapsikaappaaja.

Exam. Kahdeksan henkilöä työhaastattelussa ja kenelläkään ei ole ideaa siitä, että mitä tapahtuu. Positiivista oli se, että elokuva ei ollut liian pitkä. Yritti olla näppärämpi kuin mitä lopulta sitten olikaan.

 

[Tarinankertoja]

Katoin pari rästissä ollutta "suurelokuvaa"

Babylon

Klassisen Hollywoodin suurta tarinaa tavotteleva leffa nousisi erinomsten leffan kategoriaan, jos siitä olis jätetty pualtuntia ja enemmän leikkauspöydän lattialle. Se on siis liian pitkä. Mutta elokuvana, tarinankerronnalta, se on lopun leffatwisteineen palkitseva. Pituutta lukuunotamatta viihdyttävää katsottavaa.

Avatar:way of the water

Jos puhutaan liian pitkistä.. no.. elokuvan ongelma on sama kun ekassa osassa oli. Kliseinen ja yksioikoinen tarina, joka ei kanna eikä oikein jaksa kiinnostaa. Visuaalisuuskin on hieman muovista, ultrakirkas meri, yltäkylläiset värit ja linnunlaulu vedenalla on aika vieraannuttavia ja kun kohtauksia on kopioitu klassikkokeffoista jostain Hatarista lähtien ja viittaukset on niin naiveja alkuperäiskansojen idealisoinnista fakin valaisiin jne. Onneksi pystyin jakaan tän kahdelle illalle, leffasa en ois kestäny kyllä millään. Oisko siitä biljoonabudjetista sittenkin kannattanut lohkasta vähän kässäriinkin?

Toki, jos tämä on ekoja leffoja jonka näkee, aivan kuten ekankin kohdalla, toiminee. Vähääkän enemmän elokuvia nähneelle kauniskakku ei vaan riitä. Näiden boxoffice menestys jättää kyllä ihmetteleen kuinka nuori on elokuvien kuluttajien keski-ikä.