Jatkoajan leffakerho

[NakkiFakiiri]

Niin, jos olet Aliensin katsonut, niin sinun pitäisi tietää, että Ripley ei ole teinityttö, vaan aikuinen nainen. Sigourney Weaver on viitisentoista senttiä pitempi kuin Amber Midthunder, eikä ole mikään rääpäle. Ja osa ko. koulutetuista merijälkaväensotilaista oli naisia.

Ripley uskottavuus toimintasankarina >>>>> Narun uskottavuus toimintasankarina.

Taisi mennä nyt se itse asia ohi niin että humahti, pointti oli se että Preyta kohtaan on heitetty välillä niin typerää argumenttia liittyen juurikin päähahmon sukupuoleen, että noiden juttujen laukojat eivät edes tajua että niinkin arvostettua ja rakastettua klassikkoa esimerkiksi Aliensia voisi kritisoida halutessaan samoin ontoin syytöksin. Itselleni sillä ei ole minkäänlaista väliä mitä sukupuolta päähahmo edustaa, kuinka paljon hänellä on lihasmassaa, tai onko hän 165-senttinen vai 180-senttinen. Kunhan hänellä on karismaa ja tarinassa on hahmon kannalta jotain logiikkaa. Sankari voi olla fyysisesti joukon heikoin, hällä voi olla joukon kehnoimmat aseet ja hän voi vaikuttaa muutenkin altavastajaalta, mutta kunhan häneltä löytyy tarpeeksi älliä ja nokkeluutta voittaa, niin se saattaa riittää. Sillä Ripley pärjäsi, sillä Dutchkin lopulta pärjäsi ja sillä Narukin pärjässä tässä uusimmassa mäiskinnässä. Kaikki hyviä hahmoja hyvissä elokuvissa.

Mitä tulee noihin vertauksiin ja uskottavuuksiin, ne ovat aikalailla täysin subjektiivisia mielipiteitä. Mututuntumalla voisi jopa sanoa että eiköhän koko ikänsä metsästänyt ja luonnon helmassa selvitymään oppinut Naru ole lähtökohtaisesti huomattavasti valmiimpi ja vaarallisempi kuin rahtialuksilla hommia paiskinut Ripley. Sillä ei taida olla nyt olennaisesti väliä onko hahmo 19 vai 29.

 

[mikko600]

Lauantaina Areenassa ainakin itselle se kaikista suurin suomalainen elokuva restauroituna. Mielenkiintoinen tarina ja Scorsesen osallisuus myös taustalla. Kyseessä siis Kahdeksan surmanluotia.

Star Wars -tuotot mahdollistivat Kahdeksan surmanluodin uuden tulemisen

Cecilia Cenciarelli

suomenkuvalehti.fi

 

[Vintsukka]

Lauantaina Areenassa ainakin itselle se kaikista suurin suomalainen elokuva restauroituna. Mielenkiintoinen tarina ja Scorsesen osallisuus myös taustalla. Kyseessä siis Kahdeksan surmanluotia.

Star Wars -tuotot mahdollistivat Kahdeksan surmanluodin uuden tulemisen

Cecilia Cenciarelli

suomenkuvalehti.fi

Onhan tuo Areenassa ollut jo pari kuukautta.

 

[SilentMan]

Tänä iltana Teemalla ja nyt jo Areenassa Jukka Sipilän Aliisa (1970), jossa Siiri Angerkoski tekee kaikessa vähäeleisyydessään riipaisevan roolisuorituksen häädön saavana vanhuksena. Elokuva toimii samalla muistutuksena, etteivät vanhusten surkeat olot ole vain nykyajan vitsaus.

 

[Vanha Len]

Jannut ei muista, eivätkä vähän vanhemmatkaan tätä pienelle huomiolle jäänyttä leffaa. Kaivakaa jostain esille, jos mahdollista. Näyttelijöinä Chrisian Slater, Dennis Hopper, Patricia Arquette, Gary Oldman, Christofer Walken, Brad Pitt ja Val Kilmer hieman erikoisessa osassa. No raina on tietenkin leffamaailman yksi parhaimmista crime pätkistä, eli True Romance. Tarantino ja Roger Avary olivat tässä kirjoittavina voimina ja ohjaajana Tony Scott. Aivan saatanallisen kova leffa vuodelta 1994 muistaakseni. Itsellä tuo vielä VHS versiona.

 

[Rocco]

Kävin katsomassa juuri äsken tuon Marko Jantusesta kertovan leffan Laitapuolen hyökkääjä. Ja se oli ihan hyvä leffa, vaikka jääkiekkoa siinä ei ollut nimeksikään. En sitä tietysti odottanutkaan, kun tiesi millainen elokuva oli kyseessä. Suosittelen kyllä leffan katsomista kaikille, ketkä leffoista ja jääkiekosta pitää. Tässä on menty vähän samaa kaavaa kuin jääkiekkokirjallisuudessa. Aikanaan oli kirjoja Selänteestä, Kurrista ja muista, glamour ja menestys etunenässä. Sitten tuli kirja Heleniuksesta, Ruudusta, Hyvösestä ja Jantusesta, missä ei kaikissa ollut sitä glamouria pätkääkään. Tämä leffa on siinä mielessä hyvä kertomus, että miten se elämä voi vaikuttaa ihmisiin niin eri tavalla, kun elämä muuttuu menestyksen myötä. Pari asiaa mitkä vähän häiritsi, oli tietysti se ettei jääkiekkokohtauksissa ollut yhtään aidon näköistä menoa, ja esim. Saku Koivu ja Jere Lehtinen eivät olleet pätkääkään samaa näköä esikuviensa kanssa, vaikka ruutuaikaa saivatkin vain 20-30 sekuntia. Ja se että pääosan esittäjä oli enemmän Pasi Nurmisen näköinen kuin Jantusen, vaikka muuten roolisuoritus olikin hyvin lähelle nappiin osunut. Onneksi leffa on kuvattu Lahdessa, ja osa kohtauksista todennäköisesti lavastettu Lahteen, vaikka ollaan joko Helsingissä, Ruotsissa tai Calgaryssa.

Käykää katsomassa.

 

[Tifosi]

Jannut ei muista, eivätkä vähän vanhemmatkaan tätä pienelle huomiolle jäänyttä leffaa. Kaivakaa jostain esille, jos mahdollista. Näyttelijöinä Chrisian Slater, Dennis Hopper, Patricia Arquette, Gary Oldman, Christofer Walken, Brad Pitt ja Val Kilmer hieman erikoisessa osassa. No raina on tietenkin leffamaailman yksi parhaimmista crime pätkistä, eli True Romance. Tarantino ja Roger Avary olivat tässä kiroittavina voimina ja ohjaajana Tony Scott. Aivan saatanallisen kova leffa vuodelta 1994 muistaakseni. Itsellä tuo vielä VHS versiona.

Eikä unohdeta pikkuruudun kuningasta eli James Gandolfinia.

Edit.
Oli itsellekin pitkään tuntematon leffa mutta kun Gandolfini siirtyi ikuisuuteen niin pidin suruviikon jonka aikana katsoin kymmeniä ja taas kymmeniä miehen leffoja. Ei siellä liikaa timantteja ollut mutta tämä tosiaan oli kova.

Samaisen suruviikon pidin Robin Williamsin ja Ennio Morriconen kohdalla.

 

[Vanha Len]

Eikä unohdeta pikkuruudun kuningasta eli James Gandolfinia.

Juuri näin. Oli leffan eräs kantavistammista hahmoista. Pahoittut, että missain tämän.

 

[HalfMoonRider#0]

Kävin katsomassa juuri äsken tuon Marko Jantusesta kertovan leffan Laitapuolen hyökkääjä. Ja se oli ihan hyvä leffa, vaikka jääkiekkoa siinä ei ollut nimeksikään. En sitä tietysti odottanutkaan, kun tiesi millainen elokuva oli kyseessä. Suosittelen kyllä leffan katsomista kaikille, ketkä leffoista ja jääkiekosta pitää. Tässä on menty vähän samaa kaavaa kuin jääkiekkokirjallisuudessa. Aikanaan oli kirjoja Selänteestä, Kurrista ja muista, glamour ja menestys etunenässä. Sitten tuli kirja Heleniuksesta, Ruudusta, Hyvösestä ja Jantusesta, missä ei kaikissa ollut sitä glamouria pätkääkään. Tämä leffa on siinä mielessä hyvä kertomus, että miten se elämä voi vaikuttaa ihmisiin niin eri tavalla, kun elämä muuttuu menestyksen myötä. Pari asiaa mitkä vähän häiritsi, oli tietysti se ettei jääkiekkokohtauksissa ollut yhtään aidon näköistä menoa, ja esim. Saku Koivu ja Jere Lehtinen eivät olleet pätkääkään samaa näköä esikuviensa kanssa, vaikka ruutuaikaa saivatkin vain 20-30 sekuntia. Ja se että pääosan esittäjä oli enemmän Pasi Nurmisen näköinen kuin Jantusen, vaikka muuten roolisuoritus olikin hyvin lähelle nappiin osunut. Onneksi leffa on kuvattu Lahdessa, ja osa kohtauksista todennäköisesti lavastettu Lahteen, vaikka ollaan joko Helsingissä, Ruotsissa tai Calgaryssa.

Käykää katsomassa.

Boldaukset oma!

Eilen kävin kans ite katsomassa. Kirja on luettu, joka oli ihan pirun hyvä! Pidän itse paljon elokuvista ja voisin sanoa itseäni jonkinlaisena leffojen suurkuluttajana. Jääkiekkokin erittäin lähellä sydäntä ja vie paljon aikaa elämästäni. Mitä tulee sit noihin boldattuihin kohtauksiin, ni enpä voi enempää eri mieltä kanssasi olla! Niin paljon potentiaalia mielenkiintoisena leffana hukattiin nyt kyllä aika lujaa, valitettavasti.

Spoileri

Ensinnäkin, tarina olisi ollut paljon mielenkiintoisempi jos se olisi kerrottu kronologisessa muodossa. Nyt hypättiin heti huumehelvetin pahimpaan suohon ja välillä vaan näytettiin kohtauksia niistä ajoista, kun asiat oli vielä jotenkin reilassa. Tämä aikajaksoissa edestakasin pomppiminen ärsytti tässä ihan pirusti. Toisekseen, olis sille jääkiekolle nyt herranjumala vähän enemmän voinut antaa aikaa tässä. Ylipäänsä noi, et yhtäkkiä oltiin Amerikan mantereella vailla, että sitä mitenkään pohjustettiin, tai et pelitapahtumia eri joukkueissa ei tainnut olla kuin huimat yksi, ni sai kyllä itseni lähinnä raivon partaalle tätä katsoessa.Eihän tätä katsoessa välity katsojalle yhtään se, että miten lahjakkaasta pelaajasta on ollut kyse, ellei tiedä itse historiaa.

Toiseen boldaukseen oma mielipide: Älkää tuhlatko rahojanne tähän. Niin paljon kun olisin halunnut leffasta tykätä, ni nyt oli kyllä yks isoimpia pettymyksiä mitä muistan leffarintamalta.

1/5. Yksi piste tulee hyvistä näyttelijäsuorituksista.

 

[sampio]

Tuossa aiemmin kyselinkin, että ne jotka näkevät Preyn hyvänä mielipiteenä voisivat kertoa mikä siinä oli hyvää. Tämä ei todellakaan ole ainoa mäiskepätkä, jonka suosiota en voi ymmärtää, joten olisi hauska päästä sellaisen ihmisen pään sisään, joka näistä nauttii.

Minulla tämä menee yleensä siten, että yliluonnollinen elementti elokuvassa laskee välittömästi kriittisyyden kynnystä. Se, että teinityttö muuttuu supersotilaaksi lyhyessä ajassa, ei hirveän paljon haittaa sen rinnalla, että maapallolle laskeutuu jokin örkki avaruudesta. Kun lähtökohta on tuollainen, annan näissä kepeissä toimintapätkissä aika paljon anteeksi. Olen samaa mieltä, että kässäri ei mikään erityisen nerokas ollut, lähinnä minua mietitytti, että selviääkö koira, koska selvää oli, ketkä kuolevat ja missä järjestyksessä. En ole edes varma, olisinko jaksanut katsoa tuota, jos se olisi sijoittunut nykyaikaan, mutta pisteet tekijöille siitä, että olivat luoneet ihan mielenkiintoisen historiallisen viitekehyksen. Ihan hauska lauantai-illan aivot narikkaan -pätkä.

Mun kiinnostukseni loppuu silloin, kun elokuvassa ei lähtökohtaisesti ole fantasiaelementtejä, mutta se on silti täynnä ihmepelastumisia, ramboilua ja yhdessä yössä ninjamestariksi -kehityskaaria. Historiallisissa elokuvissa selkeät asiavirheet häiritsevät eniten, mutta ymmärrän kyllä tietyt taiteelliset vapaudet, mitä kauemmas nykyhetkestä mennään. Supersankarileffoja tulee katseltua jonkin verran, niihin pätee aika pitkälti tuo ekan kappaleen pointti.

Parasta silti on laadukas historiallinen draama - niissä on kaikille aisteille ja älylle sopivasti stimulaatiota. Vanhojen aikojen, olipa kylmää sotaa tai Roomaa, eloon herääminen on aina nautinto, kun se vain on tehty pieteetillä.

 

[Leon]

Minulla tämä menee yleensä siten, että yliluonnollinen elementti elokuvassa laskee välittömästi kriittisyyden kynnystä.

Mä ajattelen tätä toisesta suunnasta. Yritän tulkita, miten tosissaan tekijät ovat olleet. Se on sivuseikka, ollaanko historiassa, nykyhetkesä, tulevaisuudessa, maapallolla vai sen ulkopuolella. Jos yritetään rakentaa uskottavaa tarinaa, sitten ollaan tosisaan ja kaikki naurunpyrskähdykset ja myötähäpeät (just noi ninjaksi kirjekurssilla) laskevat leffan arvosanaa. Mutta joku Running Man on niin kieli poskessa tehty, että siinä yrittää nauraa lähinna samassa kohtaa kuin kaikki muutkin.

 

[sampio]

Mä ajattelen tätä toisesta suunnasta. Yritän tulkita, miten tosissaan tekijät ovat olleet. Se on sivuseikka, ollaanko historiassa, nykyhetkesä, tulevaisuudessa, maapallolla vai sen ulkopuolella. Jos yritetään rakentaa uskottavaa tarinaa, sitten ollaan tosisaan ja kaikki naurunpyrskähdykset ja myötähäpeät (just noi ninjaksi kirjekurssilla) laskevat leffan arvosanaa. Mutta joku Running Man on niin kieli poskessa tehty, että siinä yrittää nauraa lähinna samassa kohtaa kuin kaikki muutkin.

Saan tästä kiinni ja allekirjoitankin jossain määrin. Itselläni vain tuo ei toimi käytännössä täysin noin, vaan esim. tuo Prey kuului kategoriaan "ei varteenotettava Oscar-voittaja", jolloin siihen asennoidun suoraan siten, ettei pienet eoäloogisuudet ja oikopolut niin hirveästi haittaa, kun mukana on kuitenkin jättiläismäinen muurahaisen, kameleontin ja Tarzanin ristisiitos. Vähän sama, kun en jaksa kitistä pienistä oikopoluista jossain zombie-mätöissäkään, keskimäärin ne kun ovat melko aivotonta (sic!) settiä muutenkin.

Sitten taas Game of Thrones oli toista maata, kun yritys oli olla omassa kontekstissaan vakavasti otettava, ja siinä reiluun puoleen väliin onnistuttiinkin. Siinäkään en kuulunut sarjan kovimpien kriitikoiden joukkoon, koska se nyt oli vain tv-sarja, mutta kieltämättä alkoi jossain vaiheessa se ärsyttää se alamäki, joka käsikirjoituksessa alkoi.

 

[SilentMan]

Laitapuolen hyökkääjä oli juuri sellainen kliseenippu kuin pelkäsinkin ja Kari Hietalahden pieni rooli aiheutti myötähäpeää, etenkin kun kohtauksesta olisi oikeasti voitu rakentaa yksi elokuvan kulmakivistä. Jantunen olisi ansainnut enemmän, paljon enemmän.

Lopputekstit olivat elokuvan koskettavinta antia.

 

[El Gordo]

Maaseudun juntti-idiootit raijataan sotaan tekemään julmuuksia, sussut jäävät kotiin odottamaan pesukoneita ja muuta saalista sotaretkeltä.

Ei, kyseessä ei ole dokumentti burjatialaisten lähdöstä Venäjän hyökkäyssotaan Ukrainaan, vaan Jean-Luc Godardin elokuva vuodelta 1963. Pureva satiiri imperialistista sotahaaveista jos sellaista koskaan on tehty.

Karabinieerit (Les Carabiniers)

Ja se on tarjolla tällaisessa joidenkin ehkä tuntemassa suoratoistopalvelussa nimeltä Netflix. Vahva suositus.

 

[DarkTower]

Minun mielestäni alkuperäinen Predator on aivan omassa luokassaan kyseisessä elokuvasarjassa, ilman nostalgiaakin. Se miten iskuryhmä lähtee sotilasiskuun ja joutuu jahtaajasta j(l)ahdattavaksi on hyvin toteutettu. Originaali soundtrack on timanttia. Pray on ihan viihdyttävä, mutta ei pääse lähellekään alkuperäistä. Joku totesi tuolla aikaisemmin samaa, mitä itselläni tuli myös mieleen eli avaruudesta tulee predator maan päälle ja joku katsoja ei voi ymmärtää sitä, että pääosissa on nuori nainen, joka oppii jonkun kirvestempun nopeasti. Itse en ymmärrä miksi se pilaisi fiktiivistä scifi-tarinaa? Jossa tosiaan epäuskottavampi asia on se, että alien tulee metsästämään maapallolle. Alkuperäinen leffa on loistava, Prey on ihan viihdyttävä, kaikki muut Predator-leffat ovat aika kuraa, varsinkin paskat Alien vs Predator pökäleet.

 

[Everton]

Elvis

Lähtökohdat: olen kiinnostunut melkeinpä kaikenlaisesta populaarimusiikista sekä sen historiasta. En kuitenkaan ole koskaan pitänyt Elviksestä, enkä kyllä oikein mistään Baz Luhrmannin elokuvastakaan.

Leffan alkupuolisko oli hyvinkin luhrmannmaista: räiskyvää ja energistä, missä tunnelma välittyi kotisohvalle. Värejä, hälyä ja kaikenlaisia aistiärsykkeitä riitti minun makuuni liikaa, mutta homma pysyi silti kasassa ja oli myös komeaa katsottavaa.

Loppupuolisko olikin sitten hyvin toisenlainen. Tunnelma välittyi siitäkin katsojalle, mutta selvästi hidastempoisempi, seesteisempi ja ihan värienkin suhteen synkempi. Tämä oli selvä dramaturginen ratkaisu, liittyen itse tarinaan ja sen käänteisiin.

Kokonaisuudessaan leffa oli parempi kuin odotin, mutta ihan liian ylipitkä. Parasta oli pääosien näyttelijät: tuntematon Austin Butler veti ison roolinsa Elviksenä todella hyvin, vaikka ei mun mielestä oikealta elvarilta näyttänytkään. Ääni oli kyllä melkoinen, jos sitä ei ollut efektoitu. Oscar-ehdokkuuden saa ihan taatusti myös Tom Hanks.

 

[Barcelona]

Willisin leffoista watchlistillä on tovin ollut Death Wish, joka on remake Charles Bronsonin saman nimisestä kulttileffasta. IMDb keskiarvo ei ole mitenkään lupaava 6,3 joten hirveesti eforttia en ole leffan näkemiseen kyllä käyttänyt.

Eilen tuli toi leffa telkkarista joten tulipa katsottua. Kun oli lukenut siitä miten Bruce Willisin sairaus oli vaikuttanut kuvauksiin ja miten sitä oli peitelty leffojen teossa, niin kieltämättä se vähän haittasi leffan katsomista. Leffaa kun tuli katsottua sillä silmällä että noita kikkoja bongaili. Tää nyt oli tuorein Willisin leffa sitten Sin City: A Dame to Kill Forin, Looperin ja Moonrise Kingdomin jälkeen jonka Willisiltä olin nähnyt, joten ikääntyminen ja sairauden merkit ehkä tuli selkeemmin silmille.

 

[olkikuukkeli]

Joku totesi tuolla aikaisemmin samaa, mitä itselläni tuli myös mieleen eli avaruudesta tulee predator maan päälle ja joku katsoja ei voi ymmärtää sitä, että pääosissa on nuori nainen, joka oppii jonkun kirvestempun nopeasti. Itse en ymmärrä miksi se pilaisi fiktiivistä scifi-tarinaa? Jossa tosiaan epäuskottavampi asia on se, että alien tulee metsästämään maapallolle. Alkuperäinen leffa on loistava, Prey on ihan viihdyttävä, kaikki muut Predator-leffat ovat aika kuraa, varsinkin paskat Alien vs Predator pökäleet.

Ainakin minulle kyse on leffan sisäisestä logiikasta ja sen luodun maailman lainalaisuuksista. Käsikirjoittaja voi luoda todellisuuden, jossa maapallolle laskeutuu maapallon asukkeja jahtaava avaruusolento. Siinä taas ei ole järkeä, että tavallisia ihmisiä kuvataan yllä tiivistämälläni tavalla:

Spoileri

40 kg päähahmo oppii supersankariksi vartissa kiinnittämällä nauhan kirveeseen ja pystyy päihittämään naarmuitta kokeneet uudisraivaajat, vaikka hetkeä aiemmin pupujussitkin pääsivät karkuun. Hän kykenee 1 vs. 1 taistelussa voittamaan harmaakarhuja tulitikun lailla katkovan avaruusolennon sen käyttämällä teknologialla suunnilleen edellisen kohtauksen ollessa tuliaseen latauksen opettelua?

Tuo nyt vaan on mielestäni laiskaa, siinä missä hyvän hirviön luominen voi olla laiskuuden vastakohta. Ja jos maailmalle antaa humoristisia/yliluonnollisia/supersankarillisia piirteitä, niin toki tytönkin kanssa voi toimia tuolla tavalla tylsästi. Ajatella, jos tyttösankarin luomiseen olisi käytetty yhtä paljon tunteja ja luovuutta kuin aikoinaan Predatorin ominaisuuksien luomiseen! Loppuratkaisu olisi voinut ehkä toimiakin.

Varmasti kyse on pitkälti mieltymyksistä, jotkut esimerkiksi erottavat tarinankerrassa audiovisuaalisen ja kirjoitetun muodon toisistaan tiukemmin kuin minä. Minusta tuo tarina ja käsikirjoitus oli yksiselitteisen paska, muttei riittävän huono ollakseen vahingossa viihdyttävä. Sitä ei mikään esitystapa itselleni paikkaa.* Tähän kategoriaan lasken merkittävän enemmistön toimintaelokuvista.

* ...ehkä tietyin poikkeuksin! Joskus elokuvan kuvakieli on niin vahvaa, että näin käy. Katsoin Disney plussaan ilmestyneen Ridley Scottin fantasiasatu Legendan ja sen katsoin ihan mielelläni, vaikka tarina ei niin ihmeellinen ollutkaan (Director's Cutissa kuulemma parempi sekin).

 

[Ramchester]

Prey oli ihan katseltava. Vaikea siitä nyt mitään tunteisiin menevää oli löytää.

Mä haluaisin nähdä Suomen ensimmäisen Predatorin VHS-version uudestaan. Se oli suorastaan taidetta. Ihmisiä käveli viidakossa ja sitten niitä käveli kokoajan vähemmän ja vähemmän. Lopussa ei ollut enää kuin yksi jäljellä.

Sensurointi takaisin ja heti! Hinku ja Vinku myös takaisin televisioon, saatana!

 

[Tarinankertoja]

Mielenkiintosta.. juurihan tässä oli sotaleffoista puhe... tästähän on kaksi leffaa tehty. Ensimmäistä1930 tehtyä pidetään aikansa mestariteoksena, 79 versiota ei niinkään (pidin kyllä itse siitäkin). Tarina ja kirjahan on erinomainen ensimmäisen maailmansodan kuvaus saksalaisesta katsontakannasta (se tuli leffojen jälkeen luettuakin). Toivottavasti onnistuu

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=qFqgmaO15x4

 

[mekabyte]

Mielenkiintoinen leffa olisi tulossa, ei tosin näytä olevan Finnkinon ohjelmistossa, mutta josko joku muu sitten.
Living
Pohjana on mestariteos, Kurosawan Ikiru. Traileri näytti kyllä erittäin lupaavalta. Bill Nighy ja -50 luvun Lontoo vaikuttaa hyvältä yhdistelmältä.

 

[Ramchester]

Mielenkiintoinen leffa olisi tulossa, ei tosin näytä olevan Finnkinon ohjelmistossa, mutta josko joku muu sitten.
Living
Pohjana on mestariteos, Kurosawan Ikiru. Traileri näytti kyllä erittäin lupaavalta. Bill Nighy ja -50 luvun Lontoo vaikuttaa hyvältä yhdistelmältä.

Voi olla ihan hyvä, mutta voi olla vaikea katsoa, kun Billystä tulee aina vaan tämä mieleen :)

Linkki: https://youtu.be/G-bErbL5MVc

 

[mekabyte]

Voi olla ihan hyvä, mutta voi olla vaikea katsoa, kun Billystä tulee aina vaan tämä mieleen :)

Linkki: https://youtu.be/G-bErbL5MVc

Auts :) Onhan tuo maireaa katseltavaa

 

[Jeffrey]

Tälle viikonlopulle oli varattu omaa aikaa Valioliigan parissa, mutta Kuningattaren kuoleman myötä siirretyt ottelut antoivat aikaa sitten muulle.

Tällä hetkellä elokuvatarjonta ei ole mitenkään maata mullistavaa, mutta onneksi uusin Mielensäpahoittaja sai tällä viikolla ensi-iltansa, joten spora Tennispalatsiin ja suomalaista sielunmaisemaa ihastelemaan.

Mielensäpahoittajat kaikki ovat olleet hienoja teoksia. Nyt kolmanteen elokuvaan nähtiin kolmantena ohjaajana Mika Kaurismäki, eikä hän onnistui hyvin lunastamaan ne vaatimukset joita sarjalla on ollut. Pääosissa jo melkoisen kokeneet suomielokuvan legendat Heikki Kinnunen ja Kari Väänänen antoivat elokuvalle ihan omanlaisen fiiliksen.

Elokuva käsitteli itseäni vanhempien ikäryhmien sielunmaisemaa, mutta jollain tapaa se silti kolahti aika syvälle myös itseeni. Huumorin ja suomalaisuuden keinoin elokuvassa käsiteltiin hienosti niitä meidän ihmisten tai ainakin suomalaisten henkisiä solmukohtia ja perhe-elämään istutettuja lähes kansallisia ominaisuuksia. Kirjoja en ole lukenut joten näihin en osaa suoraan kantaa ottaa, mutta ainakin elokuvissa myös se perisuomalainen saivarteluhuumori oli hienossa osassa siten ettei se kuitenkaan tuntunut väkinäiseltä tai ylitsepursuavalta.

Omaan mieleen Mielensäpahoittajat ovat niitä teoksia jotka kuuluisivat melkeinpä yleissivistykseen, jotta me ymmärtäisimme niitä omia sukupolvia ylittäviä elämän lähtökohtia edes hivenen paremmin. Omaan sielunmaisemaan edelliset osat ovat osuneet ehkä hivenen paremmin. Tämä elokuva käsitteli keski-ikäisten perheellisten ja iäkkäiden miesten perhesuhteita joten itselle vähän ohi, mutta varsinkin jos osut tuohon kategoriaan niin vahva suositus elokuvalle. Toki myös meille nuoremmille hyviä muistutuksia siitä miksi vanhempi ikäluokka ok toiminut niinkuin on toiminut.

 

[Tarinankertoja]

Top Gun Maveric

Mut nyt saatiin kattoon tää raina, vaikka pidin alkuperästä kasarilla aika vastenmielisenä ja junttina leffana.

Mielipiteeni ei liene suosittu leffan täällä saamasta hehkutuksesta päätellen, mutta tää uus onnistui olemaan viä juntimpi ja idioottimaisempi kun se eka, jossa sentään Kelly McGilisn hahmo oli uskottava.. surettaa Jenny Conellyn kohtalo olla statistina, puhumattakaan naislentäjästä, joka siis oli roolina mies, mutta näyttelijäksi nykyaikana piti saada nainen. Voisko kliseisempää tarinaa kyhätä... käsittämättömän kovat pisteet esim rottentomatoessa, jossa kriitikkopisteiden kanssa yleensä samoilla linjoilla ite

Moneen kertaan tuli kyllä pohdittua, että miks mää kattelen tätä roskaa... teknisesti tietty näyttävää kuvausta, mutta nykyaikan sen nyt ottaa jo annettuna.