Jatkoajan leffakerho

  • 2 302 677
  • 11 961

olkikuukkeli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Carolina Hurricanes, NHL:n suomalaiset
Uusista toimintaan painottuvista elokuvista tuli katsottua Bullet Train ja Prey, joita molempia olivat tutut ja jotkut kriitikotkin kehuneet. Ensimmäinen oli positiivinen yllätys. Yleensä korkea audience score ja matala kriitikoiden arvostelu (esim. Rotten Tomatoes 53%) ovat kohdallani huono kombo, mutta ainakin itselleni huumori toimi ja näyttelijävalinnat olivat hyvinkin onnistuneita. Edes pituus ei rokottanut katsojakokemusta juurikaan, vaikka 2h voi olla toimintakomedialle pitkä aika. Tyylillisesti elokuva ei tokikaan ole yhtään originelli vaan enemmänkin sekoitus Tarantinoa ja Guy Ritchietä, mutta ne eivätkään ole mitään huonoja esikuvia tällaisia tehdessä.

Prey sen sijaan petti kaikki odotukset. "Paras Predator-elokuva pitkään aikaan", 93% fresh Rottenilla... ja lopputulos on kuitenkin kliseinen, plot armorilla ja juonta palvelevilla epäuskottavuuksilla ryyditetty kökkäre, josta ei jää mitään käteen. Tai no, maisemat ovat joissakin kohtauksissa hienoja ja itse Predator hienosti tehty hahmo (toisin kuin naurettavan näköiset CGI-eläimet). Ilmeisesti Predator-elokuvilta ei saakaan odottaa mitään, jolloin odotukset saattavat ylittyä. Enkä taida muutenkaan olla näiden tuotosten kohdeyleisöä...
 

opelix

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, JJK
Ps.
Muistinko mainita huonosta leikkauksesta? Mahtaako olla eniten ikinä missään? Laskin läpällä yhden toiminnan aikana, niin 25kpl oli pelkästään josain n. 30s aikana.

No ehkä nyt hieman liioittelet Graymanin huonoutta mutta olet oikeassa että esimerkiksi tuo lähtökohtaisesti hieno raitiovaunukohtaus on pilattu täysin tuolla ADHD-leikkauksella. Usein vähemmän on enemmän. En ymmärrä nauttiiko joku tällaisesta tyylistä elokuvissa.

Ei tämä raina muitakaan saa kun 2/5. Kehnoutta lisää todellakin tuo väitetty 200 miljoonan budjetti. Tuottaja lienee saanut pyyhkeet tästä.
 

Zodiac

Jäsen
Suosikkijoukkue
Thunder Bay Bombers
Just tuossa kattelemassa Michael Bayn uusinta Ambulance leffaa. Siis vittu mitä sekasotkua ja tuo ADHD kuvaus ja ohjaus on täysin käsittämätöntä. Eihän tuossa ole niinku mitään järkeä. Idea on leffassa hyvä mutta mistään et saa mitään selvää kun kamera heiluu kun hullun mulkku kokoajan. Jätkät puhuu pankkiryöstöstä niin kamera pyörii niinku oltas jossain karusellissa x 10. Kruununa tuo naurettava Heat Ajojahti pankkiryöstö kopiointi Mannin leffasta turbokelauksella. Onko Baylla jäänyt joku vitun Tranformers levy pyörimään?

Tuli pää kipeäksi kun 45 min tuota paskaa katsoi. Otan kaljan ja vaihdan tasokkaampaan pätkään.
 
Viimeksi muokattu:

Tifosi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Home Box Office
Joo luin kanssa. Stallone oli lapsuuteni sankareita joten jää Drago katsomatta... tai ainakaan en maksa sen mahdollisesta näkemisestä.

Edit. Ihan 100% varma en ole kyllä mikä Sylttyä raivostuttaa. Se että Winkler ei myy vai anna ilmaiseksi osaa oikeuksista Stallonelle?

Tuottaja lähestyy 100-vuoden ikää eli tuonpuoleinen ei ole enää kovinkaan kaukana joten Stallone ei halua että oikeudet siirtyvät tämän suvulle vaan haluaa ne omille mukuloilleen?

Stallone on kaikki Rockyt kirjoittanut ja näytellyt joten hän on Rockyn kasvot sanan kaikissa merkityksissä mutta onhan tuottajaoikeudet aika selkeästi mustavalkoista lakitekstiä niin ihan ei aukea tämä raivo.

No nyt Stallonesta uutisoidaan että lusikat meni jakoon vaimon kanssa. Selittyisikö tämä kiukkukin tällä?
Voi Syltty parka.
 
... Bullet Train ... Tyylillisesti elokuva ei tokikaan ole yhtään originelli vaan enemmänkin sekoitus Tarantinoa ja Guy Ritchietä, mutta ne eivätkään ole mitään huonoja esikuvia tällaisia tehdessä.
Ihan samat mietteet täältä ja Tarantino sekä Guy Ritchie tulivat minulla kanssa mieleen elokuvasta. Viihdyttävä toimintaelokuva.

Tuskin tulee ihan äkkiä uudestaan kuitenkaan katsottua, jos koskaan. Se oli kuin sipuli, joka kuoriutui käänteiden osalta hiljalleen ja lopussa syötiin parempiin suihin.
 

alwahla

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flames, Canadiens, Kraken, HIFK
Aika vähissä ovat enää ne leffagenret, joiden katsomista pyrin välttelemään. Mieleeni tulee äkkiseltään vain muutama sellainen: taide-elokuvat (mitä surrealistisempi, sitä todennäköisemmin se jää katsomatta), tanssielokuvat (varsinkin 1990-luvun jälkeen ilmestyneet, sillä juoni tuntuu niissä olevan hyvin köykäinen ja pääosissa ovat tanssit) ja Bollywood-elokuvat (ei vaan riitä kärsivällisyys niiden katsomiseen).

Se, että olen päässyt pitkän tauon jälkeen näkemään kymmeniä ellei peräti satoja leffoja sekä eri vuosikymmeniltä, ohjaajilta ja vieläpä eri maista on todellakin ollut kerrassaan antoisaa. Ja kun ei tarvitse tyytyä siihen, mitä telkasta tulee, mikä yleensä tarkoittaa jo useamman kerran nähtyä "klassikkoa", niin sekin on suuri nautinto.
 

SamSpade

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ikurin Vire
Aika vähissä ovat enää ne leffagenret, joiden katsomista pyrin välttelemään. Mieleeni tulee äkkiseltään vain muutama sellainen: taide-elokuvat (mitä surrealistisempi, sitä todennäköisemmin se jää katsomatta), tanssielokuvat (varsinkin 1990-luvun jälkeen ilmestyneet, sillä juoni tuntuu niissä olevan hyvin köykäinen ja pääosissa ovat tanssit) ja Bollywood-elokuvat (ei vaan riitä kärsivällisyys niiden katsomiseen).

Se, että olen päässyt pitkän tauon jälkeen näkemään kymmeniä ellei peräti satoja leffoja sekä eri vuosikymmeniltä, ohjaajilta ja vieläpä eri maista on todellakin ollut kerrassaan antoisaa. Ja kun ei tarvitse tyytyä siihen, mitä telkasta tulee, mikä yleensä tarkoittaa jo useamman kerran nähtyä "klassikkoa", niin sekin on suuri nautinto.
Itse olen viime vuosina katsonut aika paljon ns art house leffoja tai taide-elokuvia. Uusia ja vanhoja.
Heitän kolme tärppiä.



Edit: ja neljäs extrana:
 

alwahla

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flames, Canadiens, Kraken, HIFK
Cinema Paradison olen nähnyt, samaten tuon viimeisen hotelli-leffan. Polkupyörävarkaan olen ajatellut katsoa mahdollisimman pian, koska se vaikuttaa todella mielenkiintoiselta.
 

Tifosi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Home Box Office
Itse en ole nähnyt noista Posteljoonia mutta muut kyllä.
Ilman mitään spoilereita pakko sanoa että Polkupyörävarkaiden loppu on yksi sydäntä riipaisevimmista elokuvalopuista koskaan.

Cinema Paradison loppu on myös niitä kaikkien aikojen klassikoita.

En tiedä onko itsellä vaan termit vähän hakusessa mutta en kyllä pidä "taide- elokuvina" noista mitään.
 

SamSpade

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ikurin Vire
Itse en ole nähnyt noista Posteljoonia mutta muut kyllä.
Ilman mitään spoilereita pakko sanoa että Polkupyörävarkaiden loppu on yksi sydäntä riipaisevimmista elokuvalopuista koskaan.

Cinema Paradison loppu on myös niitä kaikkien aikojen klassikoita.

En tiedä onko itsellä vaan termit vähän hakusessa mutta en kyllä pidä "taide- elokuvina" noista mitään.
Art house on ehkä osuvampi. Elokuva joka on Merkityksellinen. Mielestäni kaikki menevät siihen kategoriaan.
 

El Gordo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
En tiedä onko itsellä vaan termit vähän hakusessa mutta en kyllä pidä "taide- elokuvina" noista mitään.
Tämähän johtaa nopeasti iänikuiseen kiistakysymykseen siitä, mikä oikein on taidetta.

Elokuvien suhteen on jonkun verran pyritty vetämään rajalinjaa viihteellisen/kaupallisen elokuvan ja taiteellisen/epäkaupallisen elokuvan välille. Toinen pyrkii maksimoimaan katsojaluvut, toinen taiteellisen arvon. Toinen pyrkii tarjoamaan helposti sulavaa viihdykettä ja todellisuuspakoa, toinen esteettisesti tai älyllisesti merkityksellistä sisältöä. Tietysti mikä tahansa rajanveto on aina kyseenalaista, kun merkityksellisyyden arviointi on subjektiivista. Eikä se että elokuva vetää hyvin yleisöä ja tuottaa paljon rahaa, tarkoita automaattisesti että taiteellinen arvo olisi vähäinen.

Jos kuitenkin tuollainen karkea jakolinja hyväksytään niin sijoittaisin nuo mainitut (itsekään en ole Postiljoonia nähnyt), varsinkin Polkupyörävaras, mieluummin sinne taiteelliselle kuin viihteelliselle puolelle.

Sitten jos taide-elokuva ymmärretään suppeammassa merkityksessä elokuvina, jotka ovat niin taiteellisia että ovat vaikeasti avautuvia, tai jollain lailla kokeellisia, niin sitä nuo eivät ole.
 

Tifosi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Home Box Office
Sitten jos taide-elokuva ymmärretään suppeammassa merkityksessä elokuvina, jotka ovat niin taiteellisia että ovat vaikeasti avautuvia, tai jollain lailla kokeellisia, niin sitä nuo eivät ole.
Joo kuten sanoin niin oma käsitykseni termistä voi olla vähän metsässä ja pidinkin taide-elokuvaa kuvatun kaltaisena mutta SamSpadelta tuli opastava tarkennus.

Tarkentaisin vielä että taide-elokuvanhan ei ole tarkoitus olla vaikeasti avautuva vaan jokaiselle henkilökohtaisesti eritavalla avautuva.
(Siis siinä omassa käsityksessä taide-elokuvasta)
 

alwahla

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flames, Canadiens, Kraken, HIFK
Muistaakseni viime vuoden lopulla Yle näytti jonkun taide-elokuvan 1970-luvulta. Juonesta ja nimestä en muista mitään, mutta kyseisessä elokuvassa lampailla oli suuri merkitys, samaten parilla suurella uima-altaalla, omenoilla sekä metallisella kylpyammeella. Katsoin leffan tuolloin ja olihan se aikamoinen erikoisuus.
 

Dino

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomi
Laitapuolen hyökkääjä oli oikeastaan ihan hiton paljon parempi, kuin mitä odotin. Oli siinä puutteensa, mm. juomisen syiden esittäminen jäi aika ohkaiseksi, mutta seuraukset tuotiin kyllä sitten esille aika synkkään ja raadolliseen tyyliin. Ja loppukohtaus oli yksi vaikuttavimmista, mitä olen nähnyt elokuvissa aikoihin. Aika vahvan sumun läpi joutui lopputekstejä katselemaan.

Itse kun on käynyt päässään vuosien aikana läpi täsmälleen tuon saman prosessin, jonka Jarnan vaimo on käynyt ja jota hän siinä kohtauksessa purkaa, niin tuo iski kyllä aika syvälle. Kun tavallaan tapat ihmisen omassa päässäsi ja hyväksyt sen tosiasian että se läheinen ihminen on jo kuollut, vaikka hän istuu siinä edessäsi elävänä, niin se on aika rankka prosessi käydä läpi. Onneksi Jarna ehkä otti tuosta jotain sisäänsä ja repi itsensä kuiville, mutta kaikki ei siihen pysty.
 
Suosikkijoukkue
Ipa, ipa, ipa, ipaa...
Prey

Pakko nyt laittaa omakin arvio, kun täällä vähättelevät arviot ovat olleet enemmistönä.

Ylivoimaisesti paras feanchisen elokuva. Elokuvallisesti, tarinankerronnallisesti, näyttelijä ja ohjaustyön puolesta jne.

Muistetaan nyt kuitenkin, että sen ensimmäinen Arskan tähdittämäkin oli vähän sellanen B movie ylimatchoiluineen ja toiminnan määrä laskettiin rynkkyhylsyjen määrästä. Ei koskaan oikein kuulunut mitenkään edes toiminta tai kauhu tai mysteerileffagenren kärkeen.

Ok, ei tääkään, mutta onhan tämä nyt noihin muihin verrattuna oikea elokuva. Varsinkin kun se on viety soturikuluttuuriympäristöön jossa eurooppalaiset vain tekniseen edisteksellisyyteensä luottavina ovat vain statisteja ja rawmeat.

Hyvä toimintapätkä pitkästä aikaa. Sellanen jota on ajatelut elokuvakerronnalisesti.
 

Tifosi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Home Box Office
Prey

Pakko nyt laittaa omakin arvio, kun täällä vähättelevät arviot ovat olleet enemmistönä.

Ylivoimaisesti paras feanchisen elokuva. Elokuvallisesti, tarinankerronnallisesti, näyttelijä ja ohjaustyön puolesta jne.

Muistetaan nyt kuitenkin, että sen ensimmäinen Arskan tähdittämäkin oli vähän sellanen B movie ylimatchoiluineen ja toiminnan määrä laskettiin rynkkyhylsyjen määrästä. Ei koskaan oikein kuulunut mitenkään edes toiminta tai kauhu tai mysteerileffagenren kärkeen.

Ok, ei tääkään, mutta onhan tämä nyt noihin muihin verrattuna oikea elokuva. Varsinkin kun se on viety soturikuluttuuriympäristöön jossa eurooppalaiset vain tekniseen edisteksellisyyteensä luottavina ovat vain statisteja ja rawmeat.

Hyvä toimintapätkä pitkästä aikaa. Sellanen jota on ajatelut elokuvakerronnalisesti.

Ehdottomasti samaa mieltä jos vertaa vain muihin Predaattoreihin.
 

DarkTower

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pool, NHL, MMA, Kärpät
Parhaimpia sotaleffoja? Ei missään järjestyksessä:
- Platoon
- Saving Private Ryan
- Black Hawk Down
- Full Metal Jacket
- The Deer Hunter
- Cross Of Iron

Prey on toiseksi paras Predator-leffa alkuperäisen jälkeen. Itse nautin tästä "esi-osasta" vaikka ne karhu- ja koskikohtaukset olivatkin todella huonosti tehtyjä ja ala-arvoisia. Viihdyttävä leffa. Ensimmäinen Predator on kuin ensimmäinen Alien, voi tulla jatko-osia, mutta mikään ei voita alkuperäistä. Toki Aliens on loistava myös, mutta Alien on silti se ykkönen. Se leffa loi koko uuden genren.
 
Viimeksi muokattu:

sampio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Menestyvin, sympatiat muille hyville.
Tuli katseltua eilen itsekin tuo Prey. Pidin. Erilaisista uudelleenlämmittelyistä en ole yleensä pitänyt, ja tämä Predator-saaga on muutenkin tuntunut aika lapselliselta, mutta ehkä se oli tuo historiallinen ympäristö, joka teki tehtävänsä. Samalla on kyllä pakko sanoa, että hienointa koko leffassa oli toiminnan sijaan ne maisemat ja alun alkuperäisasukaskuvaukset heimokielillä. Mutta siis, ihan kelpo toimintaleffa kuitenkin ja lisäpisteet toimintaympäristöstä.

Tuo 1700-luvun alku ja sitä edeltävä aika olisi aihepiiri, joka minua Amerikan historiassa erityisesti kiinnostaisi elokuvissa tai sarjoissa nähdä heräävän henkiin. Koskematon erämää, eri intiaaniheimot, turkistenmetsästäjät, kulttuurien kohtaaminen jne. Yleensä jenkkihistoria keskittyy 1700-luvun loppupuolen itsenäisyyskuohuntaan, 1800-luvun laajenemiseen ja 1900-luvun suurvaltakauteen, mutta se kirjoittamaton historia aiemmilta vuosisadoilta puuttuu. Tietenkin se on abstraktimpaa kirjoittamattomuutensa vuoksi, mutta onnistuisi varmasti. Aikoinaan Apocalypton loppukohtaus oli jotenkin vaikuttava - siinä maailmojen kohtaamisessa vain on jotain todella vaikuttavaa ja mielikuvitusta kiihottavaa.
 

NakkiFakiiri

Jäsen
Suosikkijoukkue
New York Rangers, Charlestown Chiefs
Muistetaan nyt kuitenkin, että sen ensimmäinen Arskan tähdittämäkin oli vähän sellanen B movie ylimatchoiluineen ja toiminnan määrä laskettiin rynkkyhylsyjen määrästä. Ei koskaan oikein kuulunut mitenkään edes toiminta tai kauhu tai mysteerileffagenren kärkeen.
Tästä oltava kyllä jyrkästi eri mieltä. Osa ekan Predatorin hienoutta on nimenomaan se, että se alkaa kuin mikä tahansa tuon aikakauden action-pullistelu, mutta pian saadaankin huomata että kaikista isoista aseista ja lihaksista huolimatta tuo macholauma on täyttä paperia Predatorin käsittelyssä, ja siinä saavat isoegoiset alfaukot kunnolla köniinsä, ja koko touhun voi nähdä jopa lempeänä kettuiluna sinne rambojen (lähinnä noiden ekojen jatko-osien) ja commandojenkin suuntaan, jotka olivat huomattavasti yksiulotteisempia kuin Predator. Ei siinä, kyllä silti niistäkin tykkään valtavasti.

Schwarzeneggerkin päihittää jahtaajan lopulta varsin primitiivisin keinoin, ja enemmänkin nokkeluutensa kuin fyysisten voimiensa avulla. Itse nostaisin Predatorin ehdottomasti kaikkien aikojen toimintaelokuvien kärkeen, enkä vähiten siksi että siinä on myös vahvasti tuo kauhu/slasher-meno pelkän äijäpullistelun sijaan. Upea elokuva josta nauttia monesta eri vinkkelistä katsottuna.

Prey oli myös hemmetin hyvä, ja kyllähän siinäkin kävi selväksi että kyllä ne ovat ihan muut kuin testosteroni ja tuliaseet joilla Predatorille pistetään kampoihin.
 

Everton

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo
Teemalta tuli justiinsa dokumentti Stanley Kubrickista. On jo pari vuotta vanha, eli moni on varmasti nähnytkin, mutta muistutus kuitenkin, että tämä löytyy Areenasta:


Voi olla, että olen jo aiemmin asiasta kuullutkin, mutta en ainakaan muistanut. R.Lee Erney pestattiin alun perin Full Metal Jacket -leffaan asiantuntijakonsultiksi, mutta päätyikin kouluttajan merkittävän roolin esittäjäksi. Teki sen jälkeen ihan huomattavan uran näyttelijänä ja ääninäyttelijänä.
 

El Gordo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Parhaimpia sotaleffoja? Ei missään järjestyksessä:
- Platoon
- Saving Private Ryan
- Black Hawk Down
- Full Metal Jacket
- The Deer Hunter
- Cross Of Iron
Onhan noita taidettu joskus aiemminkin listata. Isku Mogadishuun ja Pelastakaa sotamies Ryan jäisivät listaltani kauas pois, mutta on niissä tietysti intensiivistä taistelukuvausta. Rautaristin muistaminen ilahduttaa listallasi.

Oma Top-25 päivän fiiliksen mukaan (kronologisesti järjestettynä):

Länsirintamalta ei mitään uutta (1930)
Suuri illuusio (1937)
Diktaattori (1940)
Rooma - avoin kaupunki (1945)
Kielletyt leikit (1952)
Kunnian polut (1957)
Kwai-joen silta (1957)
Arabian Lawrence (1962)
Ei paluuta [Ivanin lapsuus] (1962)
Tri Outolempi (1964)
Zulu (1964)
Taistelu Algeriassa (1966)
Likainen tusina (1967)
Catch-22 (1970)
Patton (1970)
Rautaristi (1977)
Ilmestyskirja. Nyt. (1979)
Sukellusvene U-96 [Das Boot] (1981)
Ran (1985)
Tulikärpästen hauta (1988)
Schindlerin lista (1993)
Stalingrad (1993)
Veteen piirretty viiva (1998)
Pianisti (2002)
Perikato (2004)

Bubbling under (kirjaimellisesti): Kanal - kirottujen tie (1957)
 
Suosikkijoukkue
Ipa, ipa, ipa, ipaa...
hmm.. sotaleffa listalla ei Tuntematonta?

Ja jos noista vanhemmista, niin erinomainen on sakalainen "Silta" (Die Brücke) 1959, joka siis kertoo nuorista lapsisotilaista jotka laitetaan puolustaan merkityksetöntä siltaa sodan loppuvaiheessa. Leffa oli Oscarehdokkaana vieraskielisten leffojen sarjassa aikanaan.

EDIT: ja tosiaan WWI:n osalta on toki mainittava Peter Jacksonin dokumenttileffa 'They Shall Not Grow Old' , jossa orgnaalimateriaali on muutettu nykyaikaiseksi ja värilliseksi ja puheena on aikalaiskertomukset. Hakkasi 100 - 0 fiktiivisen 1917 leffan
 
Viimeksi muokattu:
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös