Jatkoajan leffakerho

[Rod Weary]

Nämä olivat aikansa isoja tuotantoja, jotka oli tarkoitettu otettavaksi tosissaan.

The Running Man taisi olla campia jo julkaisuhetkellä. Tosin en tiedä budjettia, mutta onhan siinä väriä ja kimmellystä.

 

[NakkiFakiiri]

Viittaatko kenties allekirjoittaneen tylytykseen?

En, täällä juttujen sävy on pysynyt melko maltillisena verrattuna siihen minkälaista woke-parkumista tämäkin herätti varsinkin etukäteen. Sitten kun ihmiset oikeasti näkivät tuo elokuvan, nuo jutut vähenivät sattumalta huomattavasti.

 

[Tarinankertoja]

The Running Man taisi olla campia jo julkaisuhetkellä.

No kyllä sekin oli seuraava Arskaäctionscifi leffa niiden pitkässä putkessa ja ihan tälle yleisölle tosissaan otettavaksi tarkoitettu. Se yritti olla Arskalle uskollinen, eli heitetiin läppää väliin ja yhteiskunnallinen kritiikki oli jenkkisiedettävllä tasolla. Novellin, johon leffa perstuu on kirjttanu Stephen King (toki nimellä Richard Bachman)

Näin nämä ite kaikki leffassa ja sen jälkeen monasti VHS:ltä, koska kaveriporukassa näitä actiondiggareita oli. Eikä kyllä nämä ajatellu näitä camp leffoina tuolloin. . . eikä osa vieläkään. Eikä siinä mitään, se on se tyätär ja äiti, makuasioita.

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=n74ibtuN9I4

 

[Rod Weary]

No kyllä sekin oli seuraava Arskaäctionscifi leffa niiden pitkässä putkessa ja ihan tälle yleisölle tosissaan otettavaksi tarkoitettu. Se yritti olla Arskalle uskollinen, eli heitetiin läppää väliin ja yhteiskunnallinen kritiikki oli jenkkisiedettävllä tasolla. Novellin, johon leffa perstuu on kirjttanu Stephen King (toki nimellä Richard Bachman)

Näin nämä ite kaikki leffassa ja sen jälkeen monasti VHS:ltä, koska kaveriporukassa näitä actiondiggareita oli. Eikä kyllä nämä ajatellu näitä camp leffoina tuolloin. . . eikä osa vieläkään. Eikä siinä mitään, se on se tyätär ja äiti, makuasioita.

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=n74ibtuN9I4

Kirja luettu ja leffa nähty nuorena tuoreeltaan. En mä sitä kauhean vakavasti pystynyt silloinkaan ottamaan. Ne pahikset nyt vaan olivat niin överiksi vedetty. Verrokkina vaikkapa Total Recall, joka oli lopun kökkö-efektejä lukuun ottamatta uskottavuudessaan ihan eri planeetalta (hih).

 

[Everton]

Kirja luettu ja leffa nähty nuorena tuoreeltaan. En mä sitä kauhean vakavasti pystynyt silloinkaan ottamaan. Ne pahikset nyt vaan olivat niin överiksi vedetty. Verrokkina vaikkapa Total Recall, joka oli lopun kökkö-efektejä lukuun ottamatta uskottavuudessaan ihan eri planeetalta (hih).

Tarinoita vähän epäreilua verrata, kun toinen on alun perin Philip K. Dickin teos ja toinen puolestaan sellainen Stephen Kingin kirja, mitä ei kehdannut julkaista omalla nimellään... No, omasta mielestä molemmat olivat paitsi huvittavia, mutta myös kovia leffakokemuksia aikoinaan.

 

[Tarinankertoja]

Kirja luettu ja leffa nähty nuorena tuoreeltaan. En mä sitä kauhean vakavasti pystynyt silloinkaan ottamaan. Ne pahikset nyt vaan olivat niin överiksi vedetty. Verrokkina vaikkapa Total Recall, joka oli lopun kökkö-efektejä lukuun ottamatta uskottavuudessaan ihan eri planeetalta (hih).

No novelli taustallakin oli nyt vähän eri luokkaa kuin King:n salanimellä räpeltämä. Lisäksi Verhoven oli nouseva ohjaajatähti ja budjettikin oli kuitenkin vähän eri luokkaa 80M$ vs 30M$. Runningman oli tyypillinen bulkkiäction leffa, joita tuotettiin paljon, koska niille oli intomielisiä katsojia.

EDIT: hidas...

 

[axe]

Kingin Running Man on hyvä suoraviivainen action eikä siinä ole mitään siitä leffaan keksitystä pelleilystä. Lähdemateriaalia on turha syyttää.

 

[Rod Weary]

Tarinoita vähän epäreilua verrata, kun toinen on alun perin Philip K. Dickin teos ja toinen puolestaan sellainen Stephen Kingin kirja, mitä ei kehdannut julkaista omalla nimellään

Tuo Total Recall on novelli, millä ei ole oikeastaan mitään tekemistä leffan juonenkulun kanssa. Jos sen lukisi tietämättä mitä lukee, ei todennäköisesti osaisi yhdistää leffaan kovinkaan helposti. Mistä tulikin mieleen, että mulla on seuraavaksi lukulistalla Asimovin I Robot.

Noista kirjafilmatisoinneista Blade Runner sentään jollain tavalla on tunnistettavissa kirjasta.

 

[mekabyte]

No kyllä sekin oli seuraava Arskaäctionscifi leffa niiden pitkässä putkessa ja ihan tälle yleisölle tosissaan otettavaksi tarkoitettu. Se yritti olla Arskalle uskollinen, eli heitetiin läppää väliin ja yhteiskunnallinen kritiikki oli jenkkisiedettävllä tasolla. Novellin, johon leffa perstuu on kirjttanu Stephen King (toki nimellä Richard Bachman)

Näin nämä ite kaikki leffassa ja sen jälkeen monasti VHS:ltä, koska kaveriporukassa näitä actiondiggareita oli. Eikä kyllä nämä ajatellu näitä camp leffoina tuolloin. . . eikä osa vieläkään. Eikä siinä mitään, se on se tyätär ja äiti, makuasioita.

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=n74ibtuN9I4

Ai että, parasta tässä oli ne "mainokset", Climb for money etc. Nuo oli sitä settiä jota odottaa näkevänsä nykyään töllöstä.

 

[Barnes]

Siis sanooko joku oikeasti että Running Man oli tosissaan tehty? Sehän on helvetin viihdyttävä juuri siksi, että kaikki on niin överiä. Arska heittää läpändeerusta koko ajan ("lights out, christmas tree!") ja viholliset ovat kuin jostain sarjakuvakerhosta.

Mulle kasaritoiminta edustaa machoilun ja kepeän viihteen kultakautta. Miehet olivat isoja, naiset kuumia ja pahikset mustavalkoisia olentoja ilman mitään moraalia. Miestä kuoli kuin Raatteentiellä, mutta kepeä tunnelma ja jatkuvat one-linerit pehmensivät iskua eikä lihasten esittelykään mennyt Fast and Furiousiksi, jossa Vin Diesel ja The Rock ähisevät ja pullistelevat toisilleen.

Tänä päivänä Running Maniä ei tehtäisi ainakaan tuollaisenaan, mutta eipä toisaalta tehtäisi montaa nykypäivän elokuvaakaan 80-luvulla.

 

[Tarinankertoja]

Mulle kasaritoiminta edustaa machoilun ja kepeän viihteen kultakautta. Miehet olivat isoja, naiset kuumia ja pahikset mustavalkoisia olentoja ilman mitään moraalia.

No juuri tuotahan se edustaa.. B-luokan kamaa mun näkökulmasta. Ei sisältöä eikä oikein viihdettäkään.. tuona aikana kun äksönin hyvyys mitattiin lähinnä hylsyjen määrässä..

tulikin kategorisesti rankattua leffojen hyvyyttä käänteisellä hylsymäärällä, mitä vähempi sitä parempi ja toihan sit oikeastaan piti aika hyvin paikkaansa..

sit joku Speed ysärillä näytti, ettei viihteellistä äksöniä tartte tehdä rynkyt laulaen

Mutta kuten todettya, nää on äidit ja tyttäret asioita, toinen tykkää, toinen ei

 

[heikkik]

Kieltämättä aika erikoinen näkemys, samalla logiikallahan voisi ajatella että joku Aliens on myös "teinitytöille tarkoitettu voimaantumiselokuva", siinä kun lauma koulutettuja merijalkaväen sotilaitakin on pelkkiä statisteja verrattuna Ripleyyn, joka on pelkkä rahtikoneen työntekijä ja vieläpä fyysisesti melkoinen rääpäle. Menee vielä miespuolisille auktoriteeteillekin päätänsä aukomaan.

Itse en kyllä missään vaiheessa Preyta kokenut että tässä olisi kyse siitä että Naru olisi ollut nimenomaan naisena miehiä kaikin tavoin parempi, hän hoiti taistelun vain fiksummin. Eihän alkuperäisessäkään Predatorissa Arnold voittanut millään aseilla tai muskeleilla, vaan melko primitiivisin keinoin ja nokkeluudellaan. Ja kyllä, niin niitä miehiä lahdattiin tuolloinkin.

Hyvä elokuvahan tuo on, mutta kyllä tämänkin tiimoilta on saanut välillä lukea niin käsittämättömiä kommentteja ettei oikein tiedä miten päin olisi - en puhu nyt siis suoranaisesti yo. viestistä - ja osa reppanoista tekee asioista itse jotain sukupuolikysymyksiä nostamalla ne itse tikunnokkaan, vaikka ketään muita tai edes tekijöitä ei kiinnostaisi moiset asiat. Toki heijastelee tekoaikaansa tämäkin.

Aliens on omasta mielestäni yksi parhaista toimintaelokuvista koskaan ja Sigourney Weaver on ollut oma suosikkini siitä lähtien, kun näin ensimmäisen kerran "Alien - kahdeksas matkustaja" -elokuvan. Eli tuollaiset nelisenkymmentä vuotta.

Niin, jos olet Aliensin katsonut, niin sinun pitäisi tietää, että Ripley ei ole teinityttö, vaan aikuinen nainen. Sigourney Weaver on viitisentoista senttiä pitempi kuin Amber Midthunder, eikä ole mikään rääpäle. Ja osa ko. koulutetuista merijälkaväensotilaista oli naisia.

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=cStRa4OiUlQ

Ripley uskottavuus toimintasankarina >>>>> Narun uskottavuus toimintasankarina.

Alien-elokuvien Ripley/nais-kuvasta on kirjoitettu paljon - jollet muuten usko, niin googleta Alien tai Aliens feminism. Oikeastaan Preyn nais(Naru)kuva asettuu tuolle jatkumolle. Eikä se, että kirjoitan elokuvasta: "Lähinnä mielikuvaksi jäi, että kyseessä on teinitytöille tarkoitettu voimaantumiselokuva." tarkoita, että kyseessä olisi huono - tai edes keskinkertainen - elokuva, vaan että jaksanut innostua filmistä sen isommin. Jos arvosana pitäisi antaa, niin 3+ tai 31/2 jos ylin arvosana on 5.

Jos sinun mielestäsi tekijöitä ei ole kiinnostanut sukupuolikysymykset, niin ei voi kun ihmetellä näkemystäsi. Narun naiseus / perinteisen naisroolin rikkominen on elokuvan keskeisiä, jollei peräti keskeisin, teema. Ilman ko. näkökulmaa filmihän olisi ollut ihan torso - kilttiä splatteria, parkouria metsässä ja kauniita maisemia.

 

[NakkiFakiiri]

Niin, jos olet Aliensin katsonut, niin sinun pitäisi tietää, että Ripley ei ole teinityttö, vaan aikuinen nainen. Sigourney Weaver on viitisentoista senttiä pitempi kuin Amber Midthunder, eikä ole mikään rääpäle. Ja osa ko. koulutetuista merijälkaväensotilaista oli naisia.

Ripley uskottavuus toimintasankarina >>>>> Narun uskottavuus toimintasankarina.

Taisi mennä nyt se itse asia ohi niin että humahti, pointti oli se että Preyta kohtaan on heitetty välillä niin typerää argumenttia liittyen juurikin päähahmon sukupuoleen, että noiden juttujen laukojat eivät edes tajua että niinkin arvostettua ja rakastettua klassikkoa esimerkiksi Aliensia voisi kritisoida halutessaan samoin ontoin syytöksin. Itselleni sillä ei ole minkäänlaista väliä mitä sukupuolta päähahmo edustaa, kuinka paljon hänellä on lihasmassaa, tai onko hän 165-senttinen vai 180-senttinen. Kunhan hänellä on karismaa ja tarinassa on hahmon kannalta jotain logiikkaa. Sankari voi olla fyysisesti joukon heikoin, hällä voi olla joukon kehnoimmat aseet ja hän voi vaikuttaa muutenkin altavastajaalta, mutta kunhan häneltä löytyy tarpeeksi älliä ja nokkeluutta voittaa, niin se saattaa riittää. Sillä Ripley pärjäsi, sillä Dutchkin lopulta pärjäsi ja sillä Narukin pärjässä tässä uusimmassa mäiskinnässä. Kaikki hyviä hahmoja hyvissä elokuvissa.

Mitä tulee noihin vertauksiin ja uskottavuuksiin, ne ovat aikalailla täysin subjektiivisia mielipiteitä. Mututuntumalla voisi jopa sanoa että eiköhän koko ikänsä metsästänyt ja luonnon helmassa selvitymään oppinut Naru ole lähtökohtaisesti huomattavasti valmiimpi ja vaarallisempi kuin rahtialuksilla hommia paiskinut Ripley. Sillä ei taida olla nyt olennaisesti väliä onko hahmo 19 vai 29.

 

[mikko600]

Lauantaina Areenassa ainakin itselle se kaikista suurin suomalainen elokuva restauroituna. Mielenkiintoinen tarina ja Scorsesen osallisuus myös taustalla. Kyseessä siis Kahdeksan surmanluotia.

Star Wars -tuotot mahdollistivat Kahdeksan surmanluodin uuden tulemisen

Cecilia Cenciarelli

suomenkuvalehti.fi

 

[Vintsukka]

Lauantaina Areenassa ainakin itselle se kaikista suurin suomalainen elokuva restauroituna. Mielenkiintoinen tarina ja Scorsesen osallisuus myös taustalla. Kyseessä siis Kahdeksan surmanluotia.

Star Wars -tuotot mahdollistivat Kahdeksan surmanluodin uuden tulemisen

Cecilia Cenciarelli

suomenkuvalehti.fi

Onhan tuo Areenassa ollut jo pari kuukautta.

 

[SilentMan]

Tänä iltana Teemalla ja nyt jo Areenassa Jukka Sipilän Aliisa (1970), jossa Siiri Angerkoski tekee kaikessa vähäeleisyydessään riipaisevan roolisuorituksen häädön saavana vanhuksena. Elokuva toimii samalla muistutuksena, etteivät vanhusten surkeat olot ole vain nykyajan vitsaus.

 

[Vanha Len]

Jannut ei muista, eivätkä vähän vanhemmatkaan tätä pienelle huomiolle jäänyttä leffaa. Kaivakaa jostain esille, jos mahdollista. Näyttelijöinä Chrisian Slater, Dennis Hopper, Patricia Arquette, Gary Oldman, Christofer Walken, Brad Pitt ja Val Kilmer hieman erikoisessa osassa. No raina on tietenkin leffamaailman yksi parhaimmista crime pätkistä, eli True Romance. Tarantino ja Roger Avary olivat tässä kirjoittavina voimina ja ohjaajana Tony Scott. Aivan saatanallisen kova leffa vuodelta 1994 muistaakseni. Itsellä tuo vielä VHS versiona.

 

[Rocco]

Kävin katsomassa juuri äsken tuon Marko Jantusesta kertovan leffan Laitapuolen hyökkääjä. Ja se oli ihan hyvä leffa, vaikka jääkiekkoa siinä ei ollut nimeksikään. En sitä tietysti odottanutkaan, kun tiesi millainen elokuva oli kyseessä. Suosittelen kyllä leffan katsomista kaikille, ketkä leffoista ja jääkiekosta pitää. Tässä on menty vähän samaa kaavaa kuin jääkiekkokirjallisuudessa. Aikanaan oli kirjoja Selänteestä, Kurrista ja muista, glamour ja menestys etunenässä. Sitten tuli kirja Heleniuksesta, Ruudusta, Hyvösestä ja Jantusesta, missä ei kaikissa ollut sitä glamouria pätkääkään. Tämä leffa on siinä mielessä hyvä kertomus, että miten se elämä voi vaikuttaa ihmisiin niin eri tavalla, kun elämä muuttuu menestyksen myötä. Pari asiaa mitkä vähän häiritsi, oli tietysti se ettei jääkiekkokohtauksissa ollut yhtään aidon näköistä menoa, ja esim. Saku Koivu ja Jere Lehtinen eivät olleet pätkääkään samaa näköä esikuviensa kanssa, vaikka ruutuaikaa saivatkin vain 20-30 sekuntia. Ja se että pääosan esittäjä oli enemmän Pasi Nurmisen näköinen kuin Jantusen, vaikka muuten roolisuoritus olikin hyvin lähelle nappiin osunut. Onneksi leffa on kuvattu Lahdessa, ja osa kohtauksista todennäköisesti lavastettu Lahteen, vaikka ollaan joko Helsingissä, Ruotsissa tai Calgaryssa.

Käykää katsomassa.

 

[Tifosi]

Jannut ei muista, eivätkä vähän vanhemmatkaan tätä pienelle huomiolle jäänyttä leffaa. Kaivakaa jostain esille, jos mahdollista. Näyttelijöinä Chrisian Slater, Dennis Hopper, Patricia Arquette, Gary Oldman, Christofer Walken, Brad Pitt ja Val Kilmer hieman erikoisessa osassa. No raina on tietenkin leffamaailman yksi parhaimmista crime pätkistä, eli True Romance. Tarantino ja Roger Avary olivat tässä kiroittavina voimina ja ohjaajana Tony Scott. Aivan saatanallisen kova leffa vuodelta 1994 muistaakseni. Itsellä tuo vielä VHS versiona.

Eikä unohdeta pikkuruudun kuningasta eli James Gandolfinia.

Edit.
Oli itsellekin pitkään tuntematon leffa mutta kun Gandolfini siirtyi ikuisuuteen niin pidin suruviikon jonka aikana katsoin kymmeniä ja taas kymmeniä miehen leffoja. Ei siellä liikaa timantteja ollut mutta tämä tosiaan oli kova.

Samaisen suruviikon pidin Robin Williamsin ja Ennio Morriconen kohdalla.

 

[Vanha Len]

Eikä unohdeta pikkuruudun kuningasta eli James Gandolfinia.

Juuri näin. Oli leffan eräs kantavistammista hahmoista. Pahoittut, että missain tämän.

 

[HalfMoonRider#0]

Kävin katsomassa juuri äsken tuon Marko Jantusesta kertovan leffan Laitapuolen hyökkääjä. Ja se oli ihan hyvä leffa, vaikka jääkiekkoa siinä ei ollut nimeksikään. En sitä tietysti odottanutkaan, kun tiesi millainen elokuva oli kyseessä. Suosittelen kyllä leffan katsomista kaikille, ketkä leffoista ja jääkiekosta pitää. Tässä on menty vähän samaa kaavaa kuin jääkiekkokirjallisuudessa. Aikanaan oli kirjoja Selänteestä, Kurrista ja muista, glamour ja menestys etunenässä. Sitten tuli kirja Heleniuksesta, Ruudusta, Hyvösestä ja Jantusesta, missä ei kaikissa ollut sitä glamouria pätkääkään. Tämä leffa on siinä mielessä hyvä kertomus, että miten se elämä voi vaikuttaa ihmisiin niin eri tavalla, kun elämä muuttuu menestyksen myötä. Pari asiaa mitkä vähän häiritsi, oli tietysti se ettei jääkiekkokohtauksissa ollut yhtään aidon näköistä menoa, ja esim. Saku Koivu ja Jere Lehtinen eivät olleet pätkääkään samaa näköä esikuviensa kanssa, vaikka ruutuaikaa saivatkin vain 20-30 sekuntia. Ja se että pääosan esittäjä oli enemmän Pasi Nurmisen näköinen kuin Jantusen, vaikka muuten roolisuoritus olikin hyvin lähelle nappiin osunut. Onneksi leffa on kuvattu Lahdessa, ja osa kohtauksista todennäköisesti lavastettu Lahteen, vaikka ollaan joko Helsingissä, Ruotsissa tai Calgaryssa.

Käykää katsomassa.

Boldaukset oma!

Eilen kävin kans ite katsomassa. Kirja on luettu, joka oli ihan pirun hyvä! Pidän itse paljon elokuvista ja voisin sanoa itseäni jonkinlaisena leffojen suurkuluttajana. Jääkiekkokin erittäin lähellä sydäntä ja vie paljon aikaa elämästäni. Mitä tulee sit noihin boldattuihin kohtauksiin, ni enpä voi enempää eri mieltä kanssasi olla! Niin paljon potentiaalia mielenkiintoisena leffana hukattiin nyt kyllä aika lujaa, valitettavasti.

Spoileri

Ensinnäkin, tarina olisi ollut paljon mielenkiintoisempi jos se olisi kerrottu kronologisessa muodossa. Nyt hypättiin heti huumehelvetin pahimpaan suohon ja välillä vaan näytettiin kohtauksia niistä ajoista, kun asiat oli vielä jotenkin reilassa. Tämä aikajaksoissa edestakasin pomppiminen ärsytti tässä ihan pirusti. Toisekseen, olis sille jääkiekolle nyt herranjumala vähän enemmän voinut antaa aikaa tässä. Ylipäänsä noi, et yhtäkkiä oltiin Amerikan mantereella vailla, että sitä mitenkään pohjustettiin, tai et pelitapahtumia eri joukkueissa ei tainnut olla kuin huimat yksi, ni sai kyllä itseni lähinnä raivon partaalle tätä katsoessa.Eihän tätä katsoessa välity katsojalle yhtään se, että miten lahjakkaasta pelaajasta on ollut kyse, ellei tiedä itse historiaa.

Toiseen boldaukseen oma mielipide: Älkää tuhlatko rahojanne tähän. Niin paljon kun olisin halunnut leffasta tykätä, ni nyt oli kyllä yks isoimpia pettymyksiä mitä muistan leffarintamalta.

1/5. Yksi piste tulee hyvistä näyttelijäsuorituksista.

 

[sampio]

Tuossa aiemmin kyselinkin, että ne jotka näkevät Preyn hyvänä mielipiteenä voisivat kertoa mikä siinä oli hyvää. Tämä ei todellakaan ole ainoa mäiskepätkä, jonka suosiota en voi ymmärtää, joten olisi hauska päästä sellaisen ihmisen pään sisään, joka näistä nauttii.

Minulla tämä menee yleensä siten, että yliluonnollinen elementti elokuvassa laskee välittömästi kriittisyyden kynnystä. Se, että teinityttö muuttuu supersotilaaksi lyhyessä ajassa, ei hirveän paljon haittaa sen rinnalla, että maapallolle laskeutuu jokin örkki avaruudesta. Kun lähtökohta on tuollainen, annan näissä kepeissä toimintapätkissä aika paljon anteeksi. Olen samaa mieltä, että kässäri ei mikään erityisen nerokas ollut, lähinnä minua mietitytti, että selviääkö koira, koska selvää oli, ketkä kuolevat ja missä järjestyksessä. En ole edes varma, olisinko jaksanut katsoa tuota, jos se olisi sijoittunut nykyaikaan, mutta pisteet tekijöille siitä, että olivat luoneet ihan mielenkiintoisen historiallisen viitekehyksen. Ihan hauska lauantai-illan aivot narikkaan -pätkä.

Mun kiinnostukseni loppuu silloin, kun elokuvassa ei lähtökohtaisesti ole fantasiaelementtejä, mutta se on silti täynnä ihmepelastumisia, ramboilua ja yhdessä yössä ninjamestariksi -kehityskaaria. Historiallisissa elokuvissa selkeät asiavirheet häiritsevät eniten, mutta ymmärrän kyllä tietyt taiteelliset vapaudet, mitä kauemmas nykyhetkestä mennään. Supersankarileffoja tulee katseltua jonkin verran, niihin pätee aika pitkälti tuo ekan kappaleen pointti.

Parasta silti on laadukas historiallinen draama - niissä on kaikille aisteille ja älylle sopivasti stimulaatiota. Vanhojen aikojen, olipa kylmää sotaa tai Roomaa, eloon herääminen on aina nautinto, kun se vain on tehty pieteetillä.

 

[Rod Weary]

Minulla tämä menee yleensä siten, että yliluonnollinen elementti elokuvassa laskee välittömästi kriittisyyden kynnystä.

Mä ajattelen tätä toisesta suunnasta. Yritän tulkita, miten tosissaan tekijät ovat olleet. Se on sivuseikka, ollaanko historiassa, nykyhetkesä, tulevaisuudessa, maapallolla vai sen ulkopuolella. Jos yritetään rakentaa uskottavaa tarinaa, sitten ollaan tosisaan ja kaikki naurunpyrskähdykset ja myötähäpeät (just noi ninjaksi kirjekurssilla) laskevat leffan arvosanaa. Mutta joku Running Man on niin kieli poskessa tehty, että siinä yrittää nauraa lähinna samassa kohtaa kuin kaikki muutkin.

 

[sampio]

Mä ajattelen tätä toisesta suunnasta. Yritän tulkita, miten tosissaan tekijät ovat olleet. Se on sivuseikka, ollaanko historiassa, nykyhetkesä, tulevaisuudessa, maapallolla vai sen ulkopuolella. Jos yritetään rakentaa uskottavaa tarinaa, sitten ollaan tosisaan ja kaikki naurunpyrskähdykset ja myötähäpeät (just noi ninjaksi kirjekurssilla) laskevat leffan arvosanaa. Mutta joku Running Man on niin kieli poskessa tehty, että siinä yrittää nauraa lähinna samassa kohtaa kuin kaikki muutkin.

Saan tästä kiinni ja allekirjoitankin jossain määrin. Itselläni vain tuo ei toimi käytännössä täysin noin, vaan esim. tuo Prey kuului kategoriaan "ei varteenotettava Oscar-voittaja", jolloin siihen asennoidun suoraan siten, ettei pienet eoäloogisuudet ja oikopolut niin hirveästi haittaa, kun mukana on kuitenkin jättiläismäinen muurahaisen, kameleontin ja Tarzanin ristisiitos. Vähän sama, kun en jaksa kitistä pienistä oikopoluista jossain zombie-mätöissäkään, keskimäärin ne kun ovat melko aivotonta (sic!) settiä muutenkin.

Sitten taas Game of Thrones oli toista maata, kun yritys oli olla omassa kontekstissaan vakavasti otettava, ja siinä reiluun puoleen väliin onnistuttiinkin. Siinäkään en kuulunut sarjan kovimpien kriitikoiden joukkoon, koska se nyt oli vain tv-sarja, mutta kieltämättä alkoi jossain vaiheessa se ärsyttää se alamäki, joka käsikirjoituksessa alkoi.

 

[SilentMan]

Laitapuolen hyökkääjä oli juuri sellainen kliseenippu kuin pelkäsinkin ja Kari Hietalahden pieni rooli aiheutti myötähäpeää, etenkin kun kohtauksesta olisi oikeasti voitu rakentaa yksi elokuvan kulmakivistä. Jantunen olisi ansainnut enemmän, paljon enemmän.

Lopputekstit olivat elokuvan koskettavinta antia.