Mainos

Jatkoajan leffakerho

  • 2 413 523
  • 12 327

Tifosi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Home Box Office
Tuli katottua tämä uus Predator/Prey disneyltä. Kyllähän se tollasena kevyenä actionpläjäyksenä meni mutta ei hirveesti jäänyt jälkipolville mutta harvoin näissä.

Pari juttua hankasi vastakarvaan.
Kyseessä siis yhden amerikan alkuperäiskansan heimon tarina ja kun nämä puhuvat ihan kirjakielienglantia niin särähti pahasti korvaan. Toki kun vaihtoehdot oli 1) alkuperäiskieli mut sit tarvittais tekstit ja kaikki tietää jenkkien suhtautumisen niihin ja 2) vahva inkkariaksentti mut se taitaa olla nykyään kiellettyä joten jäljelle jää kirjakieli.

Toinen juttu mikä vaikutti halvalta oli että pääosassa siis nainen joten katsojat saatiin hänen puolelleen sovinismin avulla "et voi tulla meidän kanssa metsästämään koska kuulut keittiöön"
Meikäläinenkin olisi kirjoittanut vähän hienovaraisemman koukun.
2/5 universaalisti
3/5 genressään
 

Infamous

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Penguins, Steelers
@Tifosi leffalle on Disney+:ssa tarjolla myös alkuperäiskielellä näyttelijöiden toimesta dubattu versio. Sinänsä harmi, ettei itse elokuva ole Comancheksi, mutta on tuokin jotain.

Itse katselin tuon silti englanniksi, koska dubbaustouhut ei maistu.
 

Buster

Jäsen
Tuli katottua tämä uus Predator/Prey disneyltä. Kyllähän se tollasena kevyenä actionpläjäyksenä meni mutta ei hirveesti jäänyt jälkipolville mutta harvoin näissä.
Pidin aina vaan enemmän, mitä pidemmälle elokuva eteni ja lopulta taisin puristaa jo sohvan käsinojaa. Kunpa tämän olisi saanut katsoa teatterissa vielä isommalta kankaalta. Amber Midthunderin olen jo noteerannut aiemmin, vaikuttaa olevan aika lupaava tapaus. Toimii näköjään toiminnassakin pääosassa, mutta vielä enemmän tarjottavaa olisi puhtaasti dramaattisissa elokuvissa. Toivottavasti saa rooleja.

Paramountilta Honor Society oli sekin melkoinen yllätys. Angourie Rice loistaa huippuoppilaana, joka aikoo päästä koulunsa opinto-ohjaajan suhteilla Harvardiin ja aikoo varmistaan sen raivaamalla kilpailijansa pois. Luulin, että katsojalle/kameraan puhuminen on menettänyt tehonsa, mutta kuten mikä tahansa tehokeino, niin oikeissa käsissä oikein käytettynä se toimii ilahduttavalla tavalla. Ja leffa osaa myös luopua siitä / vähentää sitä kauan ennen kuin se kääntyy puuduttavaksi. Christopher Mintz-Plasse on mahtava hölmön opinto-ohjaajan roolissa. Leffa oikein henkii John Hughesia. Harmi, että hautautuu suoratoistoon Preyn tapaan.

Vaikka pidän Russoja keskinkertaisina ohjaajina, niin huomasin jossain määrin pitämäni Gray Manista. Toimintakohtaukset mentiin viseraalinen pää edellä, eli painotettiin sekavuutta, intensiteettiä, eikä vedetty kameraa taakse ja tehty nättiä koreografiaa. Toki voi sanoa, että lukuunottamatta oliko se nyt Tshekin toria, niin kaikki toimintakohtaukset oli aika unohdettavia johtuen juuri tuosta leikkaamisesta ja omat ajatukset alkasi harhailemaan missä sattuu niiden aikana. Oli kunnon lokaatiohyppimistä kuin 90-00 -luvuilla parhaimmillaan. Ja kaiken kruunaa Ryan Gosling pääroolissa, joka on kyllä perhanan hyvä näyttelijä ja jatkaa tässä Driven viitoittamaa tietä hiljaisena toimintasankarina, joka hoitaa hommansa. Mutta tietysti kun miettii, että tämä on 200 miljoonan dollarin elokuva, lopputulos on parhaimmillaan keskinkertainen, eikä se 200 miljoonaa hirveästi näy toimintakohtauksessa, niin kyllä tätä siltikin sopii nostaa tikun nokkaan ja kyseenalaistaa. Kallista tusinakontenttia Netflixille ja vielä mitä näyttelijöitä oli läsnä, niin onhan tuosta siihen nähden vedetty irti vähän vaisu lopputulos.
 
Viimeksi muokattu:

olkikuukkeli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Carolina Hurricanes, NHL:n suomalaiset
Uusista toimintaan painottuvista elokuvista tuli katsottua Bullet Train ja Prey, joita molempia olivat tutut ja jotkut kriitikotkin kehuneet. Ensimmäinen oli positiivinen yllätys. Yleensä korkea audience score ja matala kriitikoiden arvostelu (esim. Rotten Tomatoes 53%) ovat kohdallani huono kombo, mutta ainakin itselleni huumori toimi ja näyttelijävalinnat olivat hyvinkin onnistuneita. Edes pituus ei rokottanut katsojakokemusta juurikaan, vaikka 2h voi olla toimintakomedialle pitkä aika. Tyylillisesti elokuva ei tokikaan ole yhtään originelli vaan enemmänkin sekoitus Tarantinoa ja Guy Ritchietä, mutta ne eivätkään ole mitään huonoja esikuvia tällaisia tehdessä.

Prey sen sijaan petti kaikki odotukset. "Paras Predator-elokuva pitkään aikaan", 93% fresh Rottenilla... ja lopputulos on kuitenkin kliseinen, plot armorilla ja juonta palvelevilla epäuskottavuuksilla ryyditetty kökkäre, josta ei jää mitään käteen. Tai no, maisemat ovat joissakin kohtauksissa hienoja ja itse Predator hienosti tehty hahmo (toisin kuin naurettavan näköiset CGI-eläimet). Ilmeisesti Predator-elokuvilta ei saakaan odottaa mitään, jolloin odotukset saattavat ylittyä. Enkä taida muutenkaan olla näiden tuotosten kohdeyleisöä...
 

opelix

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, JJK
Ps.
Muistinko mainita huonosta leikkauksesta? Mahtaako olla eniten ikinä missään? Laskin läpällä yhden toiminnan aikana, niin 25kpl oli pelkästään josain n. 30s aikana.

No ehkä nyt hieman liioittelet Graymanin huonoutta mutta olet oikeassa että esimerkiksi tuo lähtökohtaisesti hieno raitiovaunukohtaus on pilattu täysin tuolla ADHD-leikkauksella. Usein vähemmän on enemmän. En ymmärrä nauttiiko joku tällaisesta tyylistä elokuvissa.

Ei tämä raina muitakaan saa kun 2/5. Kehnoutta lisää todellakin tuo väitetty 200 miljoonan budjetti. Tuottaja lienee saanut pyyhkeet tästä.
 

Zodiac

Jäsen
Suosikkijoukkue
Thunder Bay Bombers
Just tuossa kattelemassa Michael Bayn uusinta Ambulance leffaa. Siis vittu mitä sekasotkua ja tuo ADHD kuvaus ja ohjaus on täysin käsittämätöntä. Eihän tuossa ole niinku mitään järkeä. Idea on leffassa hyvä mutta mistään et saa mitään selvää kun kamera heiluu kun hullun mulkku kokoajan. Jätkät puhuu pankkiryöstöstä niin kamera pyörii niinku oltas jossain karusellissa x 10. Kruununa tuo naurettava Heat Ajojahti pankkiryöstö kopiointi Mannin leffasta turbokelauksella. Onko Baylla jäänyt joku vitun Tranformers levy pyörimään?

Tuli pää kipeäksi kun 45 min tuota paskaa katsoi. Otan kaljan ja vaihdan tasokkaampaan pätkään.
 
Viimeksi muokattu:

Tifosi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Home Box Office
Joo luin kanssa. Stallone oli lapsuuteni sankareita joten jää Drago katsomatta... tai ainakaan en maksa sen mahdollisesta näkemisestä.

Edit. Ihan 100% varma en ole kyllä mikä Sylttyä raivostuttaa. Se että Winkler ei myy vai anna ilmaiseksi osaa oikeuksista Stallonelle?

Tuottaja lähestyy 100-vuoden ikää eli tuonpuoleinen ei ole enää kovinkaan kaukana joten Stallone ei halua että oikeudet siirtyvät tämän suvulle vaan haluaa ne omille mukuloilleen?

Stallone on kaikki Rockyt kirjoittanut ja näytellyt joten hän on Rockyn kasvot sanan kaikissa merkityksissä mutta onhan tuottajaoikeudet aika selkeästi mustavalkoista lakitekstiä niin ihan ei aukea tämä raivo.

No nyt Stallonesta uutisoidaan että lusikat meni jakoon vaimon kanssa. Selittyisikö tämä kiukkukin tällä?
Voi Syltty parka.
 
... Bullet Train ... Tyylillisesti elokuva ei tokikaan ole yhtään originelli vaan enemmänkin sekoitus Tarantinoa ja Guy Ritchietä, mutta ne eivätkään ole mitään huonoja esikuvia tällaisia tehdessä.
Ihan samat mietteet täältä ja Tarantino sekä Guy Ritchie tulivat minulla kanssa mieleen elokuvasta. Viihdyttävä toimintaelokuva.

Tuskin tulee ihan äkkiä uudestaan kuitenkaan katsottua, jos koskaan. Se oli kuin sipuli, joka kuoriutui käänteiden osalta hiljalleen ja lopussa syötiin parempiin suihin.
 

alwahla

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flames, Canadiens, Kraken, HIFK
Aika vähissä ovat enää ne leffagenret, joiden katsomista pyrin välttelemään. Mieleeni tulee äkkiseltään vain muutama sellainen: taide-elokuvat (mitä surrealistisempi, sitä todennäköisemmin se jää katsomatta), tanssielokuvat (varsinkin 1990-luvun jälkeen ilmestyneet, sillä juoni tuntuu niissä olevan hyvin köykäinen ja pääosissa ovat tanssit) ja Bollywood-elokuvat (ei vaan riitä kärsivällisyys niiden katsomiseen).

Se, että olen päässyt pitkän tauon jälkeen näkemään kymmeniä ellei peräti satoja leffoja sekä eri vuosikymmeniltä, ohjaajilta ja vieläpä eri maista on todellakin ollut kerrassaan antoisaa. Ja kun ei tarvitse tyytyä siihen, mitä telkasta tulee, mikä yleensä tarkoittaa jo useamman kerran nähtyä "klassikkoa", niin sekin on suuri nautinto.
 

SamSpade

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ikurin Vire
Aika vähissä ovat enää ne leffagenret, joiden katsomista pyrin välttelemään. Mieleeni tulee äkkiseltään vain muutama sellainen: taide-elokuvat (mitä surrealistisempi, sitä todennäköisemmin se jää katsomatta), tanssielokuvat (varsinkin 1990-luvun jälkeen ilmestyneet, sillä juoni tuntuu niissä olevan hyvin köykäinen ja pääosissa ovat tanssit) ja Bollywood-elokuvat (ei vaan riitä kärsivällisyys niiden katsomiseen).

Se, että olen päässyt pitkän tauon jälkeen näkemään kymmeniä ellei peräti satoja leffoja sekä eri vuosikymmeniltä, ohjaajilta ja vieläpä eri maista on todellakin ollut kerrassaan antoisaa. Ja kun ei tarvitse tyytyä siihen, mitä telkasta tulee, mikä yleensä tarkoittaa jo useamman kerran nähtyä "klassikkoa", niin sekin on suuri nautinto.
Itse olen viime vuosina katsonut aika paljon ns art house leffoja tai taide-elokuvia. Uusia ja vanhoja.
Heitän kolme tärppiä.



Edit: ja neljäs extrana:
 

alwahla

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flames, Canadiens, Kraken, HIFK
Cinema Paradison olen nähnyt, samaten tuon viimeisen hotelli-leffan. Polkupyörävarkaan olen ajatellut katsoa mahdollisimman pian, koska se vaikuttaa todella mielenkiintoiselta.
 

Tifosi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Home Box Office
Itse en ole nähnyt noista Posteljoonia mutta muut kyllä.
Ilman mitään spoilereita pakko sanoa että Polkupyörävarkaiden loppu on yksi sydäntä riipaisevimmista elokuvalopuista koskaan.

Cinema Paradison loppu on myös niitä kaikkien aikojen klassikoita.

En tiedä onko itsellä vaan termit vähän hakusessa mutta en kyllä pidä "taide- elokuvina" noista mitään.
 

SamSpade

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ikurin Vire
Itse en ole nähnyt noista Posteljoonia mutta muut kyllä.
Ilman mitään spoilereita pakko sanoa että Polkupyörävarkaiden loppu on yksi sydäntä riipaisevimmista elokuvalopuista koskaan.

Cinema Paradison loppu on myös niitä kaikkien aikojen klassikoita.

En tiedä onko itsellä vaan termit vähän hakusessa mutta en kyllä pidä "taide- elokuvina" noista mitään.
Art house on ehkä osuvampi. Elokuva joka on Merkityksellinen. Mielestäni kaikki menevät siihen kategoriaan.
 

El Gordo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
En tiedä onko itsellä vaan termit vähän hakusessa mutta en kyllä pidä "taide- elokuvina" noista mitään.
Tämähän johtaa nopeasti iänikuiseen kiistakysymykseen siitä, mikä oikein on taidetta.

Elokuvien suhteen on jonkun verran pyritty vetämään rajalinjaa viihteellisen/kaupallisen elokuvan ja taiteellisen/epäkaupallisen elokuvan välille. Toinen pyrkii maksimoimaan katsojaluvut, toinen taiteellisen arvon. Toinen pyrkii tarjoamaan helposti sulavaa viihdykettä ja todellisuuspakoa, toinen esteettisesti tai älyllisesti merkityksellistä sisältöä. Tietysti mikä tahansa rajanveto on aina kyseenalaista, kun merkityksellisyyden arviointi on subjektiivista. Eikä se että elokuva vetää hyvin yleisöä ja tuottaa paljon rahaa, tarkoita automaattisesti että taiteellinen arvo olisi vähäinen.

Jos kuitenkin tuollainen karkea jakolinja hyväksytään niin sijoittaisin nuo mainitut (itsekään en ole Postiljoonia nähnyt), varsinkin Polkupyörävaras, mieluummin sinne taiteelliselle kuin viihteelliselle puolelle.

Sitten jos taide-elokuva ymmärretään suppeammassa merkityksessä elokuvina, jotka ovat niin taiteellisia että ovat vaikeasti avautuvia, tai jollain lailla kokeellisia, niin sitä nuo eivät ole.
 

Tifosi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Home Box Office
Sitten jos taide-elokuva ymmärretään suppeammassa merkityksessä elokuvina, jotka ovat niin taiteellisia että ovat vaikeasti avautuvia, tai jollain lailla kokeellisia, niin sitä nuo eivät ole.
Joo kuten sanoin niin oma käsitykseni termistä voi olla vähän metsässä ja pidinkin taide-elokuvaa kuvatun kaltaisena mutta SamSpadelta tuli opastava tarkennus.

Tarkentaisin vielä että taide-elokuvanhan ei ole tarkoitus olla vaikeasti avautuva vaan jokaiselle henkilökohtaisesti eritavalla avautuva.
(Siis siinä omassa käsityksessä taide-elokuvasta)
 

alwahla

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flames, Canadiens, Kraken, HIFK
Muistaakseni viime vuoden lopulla Yle näytti jonkun taide-elokuvan 1970-luvulta. Juonesta ja nimestä en muista mitään, mutta kyseisessä elokuvassa lampailla oli suuri merkitys, samaten parilla suurella uima-altaalla, omenoilla sekä metallisella kylpyammeella. Katsoin leffan tuolloin ja olihan se aikamoinen erikoisuus.
 

Dino

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomi
Laitapuolen hyökkääjä oli oikeastaan ihan hiton paljon parempi, kuin mitä odotin. Oli siinä puutteensa, mm. juomisen syiden esittäminen jäi aika ohkaiseksi, mutta seuraukset tuotiin kyllä sitten esille aika synkkään ja raadolliseen tyyliin. Ja loppukohtaus oli yksi vaikuttavimmista, mitä olen nähnyt elokuvissa aikoihin. Aika vahvan sumun läpi joutui lopputekstejä katselemaan.

Itse kun on käynyt päässään vuosien aikana läpi täsmälleen tuon saman prosessin, jonka Jarnan vaimo on käynyt ja jota hän siinä kohtauksessa purkaa, niin tuo iski kyllä aika syvälle. Kun tavallaan tapat ihmisen omassa päässäsi ja hyväksyt sen tosiasian että se läheinen ihminen on jo kuollut, vaikka hän istuu siinä edessäsi elävänä, niin se on aika rankka prosessi käydä läpi. Onneksi Jarna ehkä otti tuosta jotain sisäänsä ja repi itsensä kuiville, mutta kaikki ei siihen pysty.
 
Suosikkijoukkue
Ipa, ipa, ipa, ipaa...
Prey

Pakko nyt laittaa omakin arvio, kun täällä vähättelevät arviot ovat olleet enemmistönä.

Ylivoimaisesti paras feanchisen elokuva. Elokuvallisesti, tarinankerronnallisesti, näyttelijä ja ohjaustyön puolesta jne.

Muistetaan nyt kuitenkin, että sen ensimmäinen Arskan tähdittämäkin oli vähän sellanen B movie ylimatchoiluineen ja toiminnan määrä laskettiin rynkkyhylsyjen määrästä. Ei koskaan oikein kuulunut mitenkään edes toiminta tai kauhu tai mysteerileffagenren kärkeen.

Ok, ei tääkään, mutta onhan tämä nyt noihin muihin verrattuna oikea elokuva. Varsinkin kun se on viety soturikuluttuuriympäristöön jossa eurooppalaiset vain tekniseen edisteksellisyyteensä luottavina ovat vain statisteja ja rawmeat.

Hyvä toimintapätkä pitkästä aikaa. Sellanen jota on ajatelut elokuvakerronnalisesti.
 

Tifosi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Home Box Office
Prey

Pakko nyt laittaa omakin arvio, kun täällä vähättelevät arviot ovat olleet enemmistönä.

Ylivoimaisesti paras feanchisen elokuva. Elokuvallisesti, tarinankerronnallisesti, näyttelijä ja ohjaustyön puolesta jne.

Muistetaan nyt kuitenkin, että sen ensimmäinen Arskan tähdittämäkin oli vähän sellanen B movie ylimatchoiluineen ja toiminnan määrä laskettiin rynkkyhylsyjen määrästä. Ei koskaan oikein kuulunut mitenkään edes toiminta tai kauhu tai mysteerileffagenren kärkeen.

Ok, ei tääkään, mutta onhan tämä nyt noihin muihin verrattuna oikea elokuva. Varsinkin kun se on viety soturikuluttuuriympäristöön jossa eurooppalaiset vain tekniseen edisteksellisyyteensä luottavina ovat vain statisteja ja rawmeat.

Hyvä toimintapätkä pitkästä aikaa. Sellanen jota on ajatelut elokuvakerronnalisesti.

Ehdottomasti samaa mieltä jos vertaa vain muihin Predaattoreihin.
 

DarkTower

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pool, NHL, MMA, Kärpät
Parhaimpia sotaleffoja? Ei missään järjestyksessä:
- Platoon
- Saving Private Ryan
- Black Hawk Down
- Full Metal Jacket
- The Deer Hunter
- Cross Of Iron

Prey on toiseksi paras Predator-leffa alkuperäisen jälkeen. Itse nautin tästä "esi-osasta" vaikka ne karhu- ja koskikohtaukset olivatkin todella huonosti tehtyjä ja ala-arvoisia. Viihdyttävä leffa. Ensimmäinen Predator on kuin ensimmäinen Alien, voi tulla jatko-osia, mutta mikään ei voita alkuperäistä. Toki Aliens on loistava myös, mutta Alien on silti se ykkönen. Se leffa loi koko uuden genren.
 
Viimeksi muokattu:

sampio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Menestyvin, sympatiat muille hyville.
Tuli katseltua eilen itsekin tuo Prey. Pidin. Erilaisista uudelleenlämmittelyistä en ole yleensä pitänyt, ja tämä Predator-saaga on muutenkin tuntunut aika lapselliselta, mutta ehkä se oli tuo historiallinen ympäristö, joka teki tehtävänsä. Samalla on kyllä pakko sanoa, että hienointa koko leffassa oli toiminnan sijaan ne maisemat ja alun alkuperäisasukaskuvaukset heimokielillä. Mutta siis, ihan kelpo toimintaleffa kuitenkin ja lisäpisteet toimintaympäristöstä.

Tuo 1700-luvun alku ja sitä edeltävä aika olisi aihepiiri, joka minua Amerikan historiassa erityisesti kiinnostaisi elokuvissa tai sarjoissa nähdä heräävän henkiin. Koskematon erämää, eri intiaaniheimot, turkistenmetsästäjät, kulttuurien kohtaaminen jne. Yleensä jenkkihistoria keskittyy 1700-luvun loppupuolen itsenäisyyskuohuntaan, 1800-luvun laajenemiseen ja 1900-luvun suurvaltakauteen, mutta se kirjoittamaton historia aiemmilta vuosisadoilta puuttuu. Tietenkin se on abstraktimpaa kirjoittamattomuutensa vuoksi, mutta onnistuisi varmasti. Aikoinaan Apocalypton loppukohtaus oli jotenkin vaikuttava - siinä maailmojen kohtaamisessa vain on jotain todella vaikuttavaa ja mielikuvitusta kiihottavaa.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös