Katselin Expendablesin ensimmäistä kertaa sitten 14 vuoden takaisen teatterikierroksen. Silloinhan leffaa odotettiin kuin kuuta nousevaa, kun oli saatu mukaan näitä klassisia sankareita poislukien Arnold ja Bruce, jotka eivät vielä tässä ekassa leffassa kuin lyhyesti näyttäytyneet.
No, ei se ollut enää mitenkään erityisen hyvä, itseasiassa melko valju esitys lopulta. Alussa tuntiin ei tuntunut oikein tapahtuvan mitään, ei oikein mitään juonta oltu keksitty, eikä porukan patsastelussakaan ollut mitään seurattavaa, vaikka tiedettiin, että se pullistelu on ainoa varsinainen sisältö. Dolppa varasti shown aika täydellisesti, mutta tämä oli kirjoitettu jostain syystä lopputaistelun ajaksi pois elokuvasta. En tiedä miksi, kun sellanen hullunkiilto silmissä rettelöivä korsto oli ehdottomasti leffan viihdyttävintä antia. Varsinkin kun muille kirjotettiin jotain parisuhdedraamaa tai muuta lässytystä sellainen kantava ajatus mielessä, että kyllä se mieskin saa olla herkkä ja rakastaa.
Osasihan Stallone kyllä vauhdikasta menoa ohjata kohtuullisen toimivasti aina kun sellaista oli. Paljonhan hänen ohjaustyylissään oli samaa kuin paria vuotta aiemmassa Rambo nelosessa, joka onkin sitten ihan mestariteos. Ei näitä elokuvia nyt sinällään muuten verrata tarvitse, mutta jos vertaa, niin eroa on kuin yöllä ja päivällä sellaisen yleisesti hyvin rullaavan ja ytimekkään toimintafiiliksen suhteen.
Viikonlopun aikana katson kakkosen, joka taas oli tuoreeltaan jo jonkinasteinen pettymys. Mutta jos ykkönen oli nyt huonompi kuin ekalla kertaa, niin loogista tässä kohtaa olisi, että kakkonen olisikin sitten parempi kuin ekalla kertaa. Tällain omituisesti nämä jutut minulla joskus pyörii, että näkee ihan uusin silmin ja elokuva ja oma näkemys voivat muuttua rajustikin. Tämä on ehkä se yksi syy, miksi katson joitain elokuvia genrestä ja aiemmasta antamastani arvosanasta riippumatta uudelleen ja uudelleen, kun niistä löytää jatkuvasti jotain päivitettävää. Ikä varmaan tekee osansa, mutta olenko henkisesti kypsyneempi katsomaan tällaisia elokuvia, niin tuskinpa :D
No, ei se ollut enää mitenkään erityisen hyvä, itseasiassa melko valju esitys lopulta. Alussa tuntiin ei tuntunut oikein tapahtuvan mitään, ei oikein mitään juonta oltu keksitty, eikä porukan patsastelussakaan ollut mitään seurattavaa, vaikka tiedettiin, että se pullistelu on ainoa varsinainen sisältö. Dolppa varasti shown aika täydellisesti, mutta tämä oli kirjoitettu jostain syystä lopputaistelun ajaksi pois elokuvasta. En tiedä miksi, kun sellanen hullunkiilto silmissä rettelöivä korsto oli ehdottomasti leffan viihdyttävintä antia. Varsinkin kun muille kirjotettiin jotain parisuhdedraamaa tai muuta lässytystä sellainen kantava ajatus mielessä, että kyllä se mieskin saa olla herkkä ja rakastaa.
Osasihan Stallone kyllä vauhdikasta menoa ohjata kohtuullisen toimivasti aina kun sellaista oli. Paljonhan hänen ohjaustyylissään oli samaa kuin paria vuotta aiemmassa Rambo nelosessa, joka onkin sitten ihan mestariteos. Ei näitä elokuvia nyt sinällään muuten verrata tarvitse, mutta jos vertaa, niin eroa on kuin yöllä ja päivällä sellaisen yleisesti hyvin rullaavan ja ytimekkään toimintafiiliksen suhteen.
Viikonlopun aikana katson kakkosen, joka taas oli tuoreeltaan jo jonkinasteinen pettymys. Mutta jos ykkönen oli nyt huonompi kuin ekalla kertaa, niin loogista tässä kohtaa olisi, että kakkonen olisikin sitten parempi kuin ekalla kertaa. Tällain omituisesti nämä jutut minulla joskus pyörii, että näkee ihan uusin silmin ja elokuva ja oma näkemys voivat muuttua rajustikin. Tämä on ehkä se yksi syy, miksi katson joitain elokuvia genrestä ja aiemmasta antamastani arvosanasta riippumatta uudelleen ja uudelleen, kun niistä löytää jatkuvasti jotain päivitettävää. Ikä varmaan tekee osansa, mutta olenko henkisesti kypsyneempi katsomaan tällaisia elokuvia, niin tuskinpa :D
