Bob Sacamano
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- New York Rangers
Niin, ainakin mulle ero näiden kahden elokuvan välillä on se, molempien ollessa tuollaisia kevyen filosofisia elokuvia, että Oppenheimer ottaa itsensä äärettömän vakavasti ja siten luo illuusiota siitä, että on syvällisempi kuin on kun taasen Barbie taasen on hauska ja itsetietoinen sosiaalisessa kommentaarissaan, joka ainakin omassa katsomiskokemuksessani vähensi saarnan saarnaavuutta. Tietysti Gerwigin rytmitaju kohtausten sisällä ja välillä on sen verran edellä vaikkapa Nolania, että tuollaista tarinankuljetusta on ilo seurailla.No mitä helvettiä @Buster , mun piti kirjailla jotain Barbista myös, mutta eipä tuon jälkeen ole juuri mitään sanottavaa. Allekirjoitan täysin ja aivan loistava arvio!
Ihmettelen kyllä sitä, miten tästäkin jotkut äiät ja myös telaketjufeministit ovat kiskoneet hiekkaa aunariin. Mennyt ilmeisesti koko leffan pointti täysin ohi.
Mun mielestä se Barbien oleellisin sanoma on, että ihmisiä tässä kaikki ollaan ja omat ongelmansa kullakin eikä KENenkään pitäisi tarvita olla jotain muuta kuin mitä on. Sellaista osuvaa sosiaalipsykologis-filosofista ihmisyyden esitystä ja paikoitellen jopa hauskaa sellaista!
Vähän tuo loppukommenttisi kenties jättää huomiotta järjestelmän tasa-arvoa (/mahdollisuuksien tasa-arvoa), joka maailmassa tai barbie-maailmassa vaikuttaa suoraan mahdollisuuksiin olla sitä mitä on. Hyvässä satiirissa, ainakin omasta mielestäni, on tärkeää se, ettei lopussa lähdetä liikaa hempeilemään tai pehmentämään. Siinä tässä jossain määrin onnistuttiin, koska lopulta barbie-maailmassa ei jaettu tasa-arvoa Keneille. Ainoastaan sellaisia pieniä murusia, joita kenties voisi kutsua tasa-arvon illuusioksi :)