Jatkoajan leffakerho

  • 2 341 538
  • 12 067

Alonzo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Espoon Blues
Täytyy vaan sanoa että, eilen tullut Forrest Gump on kertakaikkiaan aivan loistava elokuva. Tässä elokuvassa on sitä "jotain", ja vaikka olen sen tässä vuosien varrella monta kertaa nähnyt se kestää aina katsomisen eikä tarinaan kyllästy millään. Kertakaikkiaan loistavaa näyttelemista Tom Hanksiltä ja muilta. Kyseinen elokuva muistuttaa hyvin ettei hyvässä elokuvassa tarvitse välttämättä olla mitään järjetöntä räiskintää ,tai nykyelokuvissa nähtävää päätöntä hakkaamista. Forrest Gump on todellakin helmi, joka jättää kauas taakseen nyky holliwood hömpän.
 

Ted Raikas

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Alonzo kirjoitti:
Kertakaikkiaan loistavaa näyttelemista Tom Hanksiltä ja muilta. Kyseinen elokuva muistuttaa hyvin ettei hyvässä elokuvassa tarvitse välttämättä olla mitään järjetöntä räiskintää ,tai nykyelokuvissa nähtävää päätöntä hakkaamista.
Samaa mieltä. Gump on jollain tavoin sellaista periamerikkalaista, mutta tässä tapauksessa hyvällä maulla tehty ja sopivan surrealistinen, että se toimii hyvin. Hanks tosiaan heittää roolinsa mainiosti, mutta mielestäni Gary Sinise Luutnantti Danina on leffan ehdoton huippu. Mainio hahmo ja näyttelijästä olen muutenkin aina pitänyt.

Omassa erikoisessa lajityypissään loistava filkka. Pakko myöntää, että meinaan liikuttua useammassakin kohdassa, sen verran pehmo olen.
 

Sistis

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Alonzo kirjoitti:
Täytyy vaan sanoa että, eilen tullut Forrest Gump on kertakaikkiaan aivan loistava elokuva.

Kyllä. Elokuvan ansioksi voi sanoa sen, että se koskettaa useaa ikäryhmää eri tavalla. Kun näin elokuvan ensimmäistä kertaa, pidin sitä aivan uskomattoman hauskana komediana. Nyt kun ikää on tullut lisää ja vitsit eivät enää niinkään naurata, elokuva viehättää aivan toisella tavalla. Draamana ja kuvana ihmisten elämästä ja elämän vaikeuksista lähihistorian pyörteissä. Mahtava elokuva.
 

Realcowboy

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Ratsuväkitrilogia

Paitselo kirjoitti:
Katseliko kukaan kesän aikana telkkarissa esitettyä John Fordin ratsuväkitrilogiaa? Noista vanhoista leffoista olisi kiva kuulla nykykatsojien mielipiteitä!

Kaivan tämän reilu kolme vuotta vanhan (2.3.2002) viestin esille, josta riittää kommentoitavaa pariinkin viestiin. Fordin ratsuväkitrilogia on ehdottomia suosikkejani.
Ensimmäisestä, Apassilinnakkeesta (Fort Apache, 1948) on jäänyt mieleen Henry Fondan esittämä eversti, joka on elokuvan historian parhaita kusipäitä. Hyvin tulee myös ilmi, miksi Shirley Temple ei pärjännyt aikuisten rooleissa. Kohokohtia ovat ratsastusopetus ja viskivaraston tuhoaminen seurauksineen.

Keltainen nauha (She Wore a Yellow Ribbon, 1949) on mielestäni trilogian paras elokuva, jossa musiikki tukee hyvin tarinan kulkua. Korkeatasoinen elokuvamusiikki on John Fordin tuotannon vahvuuksia.
John Waynen suoritus 25 vuotta itseään vanhempana miehenä on uskomaton. Jo lapsena olivat mieleen jääneet kohtaukset, jossa intiaanit muuttavat kylänsä paikan ja biisonilauma. Monument Valley pitäisi joskus nähdä omin silmin.
Sekä Apassilinnakkeessa että Keltaisessa nauhassa viitataan Etelävaltioiden armeijan upseereihin, jotka palvelivat ratsuväessä aliupseereina ja miehistössä.

Rio Grande (1950) on näistä tarinaltaan heikoin, eivätkä edes John Wayne ja Maureen O'Hara ole parhaimmillaan. Kohokohta on jo Paitselon mainitsema Ben Johnsonin ratsastusnäytös.

John Ford käytti useissa elokuvissa samaa näyttelijäkaartia. Pako yli aavikon (3 Godfathers, 1948)- elokuvan olen nähnyt joskus 25 vuotta sitten.
Rajarosvojen voittajassa (Wagon Master, 1950) Ford ei käyttänyt ollenkaan suurinpia tähtiään, mutta tuloksena tuli Rio Grandea parempi elokuva. On ikäisekseen harvinainen elokuva, koska tapahtumat alkavat ennen alkutekstejä. Tarina on sujuva, siinä on erinomaiset konnat, monta näyttävää ulkokohtausta vankkurikaravaanin vaelluksesta Monument Valleyn maastossa ja hauska Chuckawalla Swing- tanssikohtaus.

Kaikki huipentui sitten Fordin irlantilaiskuvauksessa, Vaiteliaassa miehessä (The Quiet Man, 1952). Suosittelen sitä lämpimästi etenkin kaikille stressaantuneille, tästä jos ei tule hyvälle mielelle niin sitten ei mistään. Vaikka mukana on loistavan pääparin, John Waynen ja Maureen O'Haran lisäksi runsaasti sivuosia viinaan menevästä pikku ukkelista kalastushulluuun pappiin ja elokuvahistorian viisaimpaan hevoseen, ei mukana ole yhtään turhaa sivujuonta. En tiedä mitä mieltä Irlannin rautatielaitos on ollut tästä elokuvasta. Ja sekä Rio Grandessa että Vaiteliaassa miehessä mainitaan Queensburyn markiisin säännöt, jotka liittyvät keskeisesti Vaiteliaan miehen loppuhuipennukseen.
 

Maglor

Jäsen
Suosikkijoukkue
EDM
Jumaleissön! Tänän ole kokenut valaistumisen. Katsoin nimittäin pitkään himoitsemani elokuvan, jota kaikki olivat ylistäneet. Lyömätön yhdistelmä upeaa musiikkia, hyvä juoni, säälimätöntä väkivaltaa ja Al Pacino. Kyllä. Kyseessä on tietenkin Scarface.

Tätä katsoessani pysyin ns. kynäniska-asennossa ja töllötin telkkaria kärppänä. Elokuvaa kaikki olivat kehuneet ja se ei pettänyt odotuksiani. Tutut maisemat, jotka olivat tuttuja minulle GTA Vice Citystä, hivelivät silmää ja musiikki miellytti korvaa. Al Pacino ja Michele Pfeiffer hoitivat hommansa huolella eikä mikään jäänyt ihmetyttämään. Tyhjentävä suoritus kaiken kaikkiaan.
 

Ted Raikas

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Maglor kirjoitti:
Tyhjentävä suoritus kaiken kaikkiaan.
Samaa mieltä. Oman rosoisen lajityyppinsä mestariteos, joka ei todellakaan jätä kylmäksi. Kaikki esitetään sopivan raadollisena ja tylynä, kertoen, että aika reunalla kuljetaan noissa piireissä. Loppukohtaus kaikessa absurdissa paatoksellisuudessaan hakee vertaistaan.

Mahtava elokuva kyllä. Melkein pitäisi omistaa itse.
 

Realcowboy

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Paitselo kirjoitti:
Tuo irlantilainen syntyperä näkyy monessakin John Fordin ohjaamassa elokuvassa, ehkä eniten juuri näissä ratsuväkeä käsittelevissä leffoissa - jokaisessa elokuvassa on aina mukana kyrmyniskainen ISOKOKOINEN kersantti, joka on tavattoman perso viinalle mutta muuten sydän on puhdastakin puhtoisempaa kultaa. Tätä isoa ja hellyttävää äijänkörilästä Fordin elokuvissa esitti usein Victor McLaglen.
Puhuttaessa John Fordista, ei voi sivuttaa toista kuuluisaa Johnia, nimittäin Fordin luottonäyttelijää John Waynea.
Wayne esitti näissä westerneissä aina tiukkaa mutta reilua upseerismiestä - usein kylläkin asiat naisten ja lasten suuntaan olivat noissa leffoissa Waynen esitämien roolihahmojen heikoimpia lenkkejä.

Usein todellakin mainitaan vain John Wayne näiden Fordin westernien yhteydessä, mutta jo edellä mainitun Victor McLaglenin ohella noissa leffoissa oli aina mukana muuan "takarivien" näyttelijä, mies jonka ratsastustaidoista oli kateellinen koko Hollywood aikoinaan, nimittäin Ben Johnson!
Johnson ei koskaan tarvinnut stuntteja villeissä ratsastuskohtauksissa... esim. kun tehtiin elokuvaa Rio Grande, niin Johnson pysäytti vauhkoontuneen hevosvaljakon (neljä hevosta toisissaan kiinni rinnakkain) ratsastamalla omalla hevosellaan valjakon vierelle... ja sitten mies pokkana siinä hirveässä vauhdissa hyppäsi sen valjakon etummaisen hevosen selkään ja sai elikot pysähtymään... John Ford kuulemma huusi naama punaisena tempun jälkeen Johnsonille...

Sekä Victor McLaglenin että Ben Johnsonin suoritukset ovat jääneet Realcowboyn mieleen jo 25 vuotta sitten.
Victor McLaglenin kersanttirooleja on ollut niin monta, että varmaan ovat sujuneet aika lailla rutiinilla.
Intiaan sijoittuvan, John Fordin ohjaaman Shirley Temple - elokuvan Rykmentin maskotti (Wee Willie Winkie , 1937) olen nähnyt kauan sitten, eikä muistikuvia juurikaan ole.
Toisessa Intiaan sijoittuva elokuvassa, Gunga Dinissä(1939) McLaglenin sinänsä mainio kersantti MacChesney jää Cary Grantin vielä paremman kersantti Cutterin varjoon. Kas kun tätä elokuvaa ei ole vielä rasistisena kielletty.
Vaiteliaassa miehessä häiritsee se, että McLaglenin ( synt.1883), ja Maureen O'Haran (s. 1920) ikäero sisaruksina, muuten McLaglen pääsee loistamaan tilanomistaja Danaherina.
John Fordin Ilmiantaja (The Informer, 1935) on jäänyt mieleen todella synkkätunnelmaisena elokuvana.
Victor McLaglanin muista elokuvista olisi kiinnostavaa nähdä ensimmäisen maailmansodan aikoihin sijoittuva Kilpakosijat (What Price Glory, 1926), josta olen nähnyt pätkiä eräässä sotaelokuvadokumentissa ja ikävä kyllä sensuurin käsiin joutunut Klondike Annie (1936), jossa toisessa päärollissa on Mae West.

Ben Johnsonin repliikkejä Keltaisessa Nauhassa kannattaa kuunnella tarkalla korvalla. Käännös ei ole pystynyt tavoittamaan läheskään kaikkia niissä olevia vivahteita.
 
Suosikkijoukkue
HIFK, Haukilahden Työväen Ampujat
Vihdoin tuli katsottua kehuttu Oldboy enkä pettynyt. Ylitti jopa odotukset, mitä ei tänä päivänä liian usein käy. Juonesta ei voi kertoa juuri muuta kuin että mies kaapataan ja suljetaan huoneeseen 15 vuodeksi josta hänet sitten vapautetaan, kertomatta syytä vangitsemiselle tai vapauttamiselle. Ukkeli lähtee jäljittämään vangitsijoitaan ja kaikenlaista tapahtuu. Vähän Sevenin tyyppistä menoa mutta ei kuitenkaan ihan...

Korealainen laatutuotanto vei taas jalat alta, samoin kävi Joint Security Arean kanssa. Erittäin virkistäviä poikkeuksia valtavirrasta, korealaiset ja japanilaiset elokuvat. Suureksi harmikseni totesin että niin Oldboysta kuin Il Marestakin ollaan tekemässä Hollywood-versioita :( JSA:sta jenkkiversion tekeminen tosin voi olla vähän hankalampaa, elleivät sitten sijoita leffaa Kuubaan...
 

Paitselo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK & Carl Brewer Forever & Karjakunnan nakit
Ted Raikas kirjoitti:
Gump on jollain tavoin sellaista periamerikkalaista, mutta tässä tapauksessa hyvällä maulla tehty ja sopivan surrealistinen, että se toimii hyvin. Hanks tosiaan heittää roolinsa mainiosti, mutta mielestäni Gary Sinise Luutnantti Danina on leffan ehdoton huippu.

Vaan mihin katosivat Gary Sinisen jalat polvista alaspäin? Melkoisen hämääviä trikkejä tietokoneella (?) saadaan aikaiseksi - kohta ei leffan katsoja todellakaan tiedä että mitä pitäisi uskoa ja mitä ei.
 

Anton

Jäsen
Tähän voisin lainata Tankki täyteen –sarjan slogania; ”noku sain halvalla”.

Ostin nimittäin Zwartin ohjaaman elokuvan Ei kenenkään maa, jossa ruotsalaisten Bond eli Carl Hamilton urakoi lähettämällä ählyjä ja venäläisiä terroristien taivaaseen. Elokuva perustuu Jan Guillonin romaaneihin ja on saanut mukaansa, kumma kyllä, samanlaista intensiteettiä kuin em. kirjailijan tuotoksissa yleensäkin on roppakaupalla.

Aristokraattista Hamiltonia esittää tuttu Peter Stormare ja hänen pikkasen hönöä assistenttia Stålhandskea suomalainen Mats Långbacka - miten niin sopivan asenteellista?
Leffa ei jää paikalleen seisoskelemaan ja pohtimaan ihmiselämän päättämiseen liittyviä turhia moraliteetteja, vaan etenee trooppisen myrskyn sulokkuudella, eli reikiä ja romua tulee.

Elokuva oli yllättävän hyvä lajityyppinsä edustajaksi ja suosittelen ostettavaksi, vuokrattavaksi tai voi sen tulla lainaamaankin.

Hieman pienemmissä rooleissa on myös mukana erittäin näyttävä Lena Olin ja Mark ”Minut on repäisty pystymetsästä” Hamill, joka onneksi kuolee elokuvan lopussa.
 

Paitselo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK & Carl Brewer Forever & Karjakunnan nakit
Hitler: The Rise of Evil (2003)

Christian Duguayn ohjaama elokuva on hyvä elokuvallinen "lähdeteos" kaikille Saksan mahdista kiinnostuneille.

Tässä leffassa taas kerran tietenkin eniten häiritsee se, että elokuvassa päähenkilöitä esittäviä saksalaisia natseja esittävät britit/jenkit/aussit ovat aikas vaikeesti sen puhumansa englannin kielen eri nyannsien takia millettävisä natseiksi. Noh, sehän vaatii vaan sopeutumiskykyä.

Leffassa lähdetään seuraamaan Adolf Hitleriä ihan lapsuudesta lähtien. Homma etenee tämän Itävallassa syntyneen hemmon mukana ensimmäiseen maailmansotaan... sodassa seurataan nuoren Adolfin tekemisiä ja etenkin sevitetään sitä, miksi moni nuori saksalainen sodan päätyttyä koki tulleensa petetyksi.

Mielestäni ihan hyvin perehdytään sodan jälkeisen Adolfin maailmankuvaan ja hänen käsityksiinsä juutalaisista.
Elokuva itse asissa loppuu siihen, mistä Hitlerin tuho alkoi. SUOSITTELEN EHDOTTOMASTI!

Näyttelijät:

Robert Carlyle - ADOLF HITLER

Stocard Channig - KLARA HITLER

Jean Malone - GELI RAUBAL

Julianne Marqulies - HELENE HANFSTAEGL

Matthew Modine - FRITZ GERLICH

Liev Schreiber - ERNST HANFSTAENGL

Peter Stormare - ERNST RÖHM

Peter O´Toole - PAUL VON HINDENBURG

Zoe Telford - EVA BRAUN

Justin Salinger - JOSEPH GÖBBELS

Chris Larkin - HERMANN KÖRING

James Babson - RUDOLPH HESS
 

peruspata

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät, Pesäkarhut, UP-V, FT Ulvila, Karhut
Zorron naamio oli aivan kohtuullinen leffanpätkä, kunnes n. 20 min. ennen loppua ilmeisesti ylitsepääsemätön vekki dvd:ssä keskeytti katselun. Täytynee varmaan vuokrata leffa joku päivä ja katsoa loppuosakin.

Ei mikään spektaakkeli ehkä, mutta ihan kelpo suoritus kuitenkin. Tosin Anthony Hopkins kävi mielestäni vähän huonosti latinosta, mutta se siitä. Antonio Banderas ei ollut ollenkaan hassumpi näyttelijä.

Zorro on legenda, kuten takakannessa sanottiin.
 

Vintsukka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Suomi, Panthers
Lord of War-nimisen pläjäyksen kävin eilen katsastamassa, ja hyvillä mielin kävelin teatterista ulos. Nicolas Cage on loistava roolissaan asekauppiaana ja Jared Leto pikkuveljenä. Myös Ethan Hawken näyttelemä poliisi vakuuttaa. Ja onhan se ihan periaatteessakin nähtävä sellainen elokuva jota yksikään yhdysvaltalainen elokuvastudio ei suostunut rahoittamaan sen arkaluonteisen aiheen takia.
 

avatar

Jäsen
Suosikkijoukkue
Aidosti Sysipaska
Paitselo kirjoitti:
Vaan mihin katosivat Gary Sinisen jalat polvista alaspäin? Melkoisen hämääviä trikkejä tietokoneella (?) saadaan aikaiseksi - kohta ei leffan katsoja todellakaan tiedä että mitä pitäisi uskoa ja mitä ei.

Niin ja kelaapa sitä, että leffa on tehty vuonna 95 eli kymmenen vuotta sitten.
Itse leffasta, Gump on kyllä Zemekisin paras tuotos mielestäni. Uskomattomalta tuntuu, että noinkin pelkkää amerikkalaista paatosta sisältävä raina pysyy kuitenkin hyvin Eurooppalaiseenkin makuun mahtuvalta.

Sitten itse asiaan. Kävin eilen katsomassa uuden Harry Potter and the goblet of fire- pätkän. Kirjat itse, myös uusimman kuudennen, lukeneena pidin hyvin paljon elokuvasta. Toisaalta uskon, että kyseinen leffa toimisi vieläkin paremmin henkilölle, joka ei ole kirjoihin koskaan koskenut. Elokuvan pituus 2h 40 min kuulostaa pitkältä ja sitä se myöskin on, mutta kun kirja, josta käsikirjoitus on väännetty on yli 700 sivua pitkä, totesin, että ei vain saa millään mahdutettua kaikkea jopa oleellista valkokankaalle, koska 12-vuotiaalle voisi neljän tunnin leffassa istuminen tuntua aivan liian suurelta efortilta, kun se tuntuisi jo allekirjoittaneellekin.

Leffa pysyy kohtuullisen hyvin kasassa, eikä missään vaiheessa tule aivan todellista "hohhoijaa"-efektiä, jos nyt jollekin tosikkomaiselle aikuiskatsojalle näiden teinien hieman jopa yliampuvan vaikealta tuntuva rakkauselämän aloittaminen saattaa ehkä tuoda lievää pitkästymisen tunnetta. Kuitenkin nämä 15-vuotiaat näyttelijät, hoitavat osuutensa tunteiden säheltäjinä mielestäni aivan mallikkaasti. Asiaa ehkä hiukan lievittää tilanteiden väleihin sopivasti ujutettuja kohtauksia Robbie Coltranen näyttelemän Rubeus Hagridin omat hiukan kömpelöt rakkauden ilmentymät.

Elokuvaa on paljon parjattu sen väkivaltaisuudesta ja synkästä ilmeestä ja erään lehtijutun mukaan tämä väkivalta ja jopa loppuepisodin "alienmainen Lord Voldemortin syntymä" ovat liikaa hyvin nuorille katsojille (9-11 vuotta).
Siinä olen samaa mieltä, että ei tuota leffaa mielestäni voi suurin surminkaan alle 9-vuotiaille näyttää. Yhdysvalloissahan ikäraja on PG-13. Toinen asia kritiikissä on, mitä en ymmärrä. Miksi joku kriitikko sylkee elokuvaa sen väkivaltaisuudesta, jos kyseinen kirja on täysin samalla linjalla kulkeva. En tiedä mikä on lapsille sopivaa ja mikä ei, mutta jos kirja kertoo pahuudesta ja ihmiseten tappamisesta myöskin, niin ei kai kukaan muu kuin naiivi pässi voi silloin olettaa, että elokuvassa kaikki säilyvät hengissä. Jos elokuvaa kritisoidaan tuolla lailla, miksi ei J.K.Rowlingin kirjoille sitten aseteta ikärajaksi 11-vuotta? En oleta, että siihen kukaan vastaa mitään, mutta jos kukaan näiden kirjojen nuori lukija ei ole saanut pysyviä aivovammoja kirjoista, niin tuskin niihin elokuviinkaan kukaan kuolee.

Elokuvan näyttelijäkaarti on kyllä huima, raina täynnä Brittein näyttelijätehtaan huippuosaajia, eikä näistä "lapsi"näyttelijöistäkään kukaan mitenkään varsinaisesti floppaa. Daniel Radcliffe on Harry Potterina ihan ok, on petrannut edellisestä leffasta mielestäni hieman, mutta valitettaen jää kyllä varjoon pääkolmikon kahdelle "sivuosa"näyttelijälle, Rupert Grintille ja Emma Watsonille. Michael Gambon on Dumbledorena hyvä, ehkä olisi mielipiteeni hänestä vielä parempi jos ei jo edesmennyt Richard Harris olisi ennen kuolemaansa ehtinyt näytellä kahdessa ensimmäisessä elokuvassa. Alan Rickman Professor Snapena on aina yhtä loistava. Harmi, että Rickmanin ulkoinen habitus on se mitä on ja joutuu yleensä tyytymään pahan jätkän sivuosiin. Maggie Smith on Professor McGonagallina myös loistava.

Kaiken kaikkiaan hyvä elokuva ja mitä pidemmälle sarja etenee, sitä paremmaksi meininki muuttuu, johtuen jo pelkästään kirjojen ja sitä myöten käsikirjoitusten mielenkiintoisuudesta. Viidettä leffaa odotellessa, jonka näillä näkymin pitäisi ilmestyä joskus vuonna 2007. Jokaiselle edes elokuvan katsomista harkitsevalle; kannattaa mennä ehdottomasti, ei jätä kylmäksi.

Arvostelu: Subjektiivinen: 4/5 tähteä, Objektiivinen: 3/5 tähteä.
 

Vintsukka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Suomi, Panthers
avatar kirjoitti:
Kävin eilen katsomassa uuden Harry Potter and the goblet of fire- pätkän. Kirjat itse, myös uusimman kuudennen, lukeneena pidin hyvin paljon elokuvasta. Toisaalta uskon, että kyseinen leffa toimisi vieläkin paremmin henkilölle, joka ei ole kirjoihin koskaan koskenut. Elokuvan pituus 2h 40 min kuulostaa pitkältä ja sitä se myöskin on, mutta kun kirja, josta käsikirjoitus on väännetty on yli 700 sivua pitkä, totesin, että ei vain saa millään mahdutettua kaikkea jopa oleellista valkokankaalle, koska 12-vuotiaalle voisi neljän tunnin leffassa istuminen tuntua aivan liian suurelta efortilta, kun se tuntuisi jo allekirjoittaneellekin.
Ihan totta puhut ja siksi ihmettelenkin ohjaaja Mike Newellin ratkaisua tehdä kirjasta yksi elokuva vaikka studio ehdotti tarinan jakamista "killbillmäisesti" kahteen parituntiseen osaan. Kyllähän leffan ensimmäinen puoli tuntua mentiin aika kovaa vauhtia ja se tuntui monelta kohdin tv-sarjan "tapahtui edellisessä jaksossa"-koosteelta. Toivottavasti ainakin seuraavasta osasta tajuavat tehdä kaksiosaisen, kun kirja on taas melkoisesti edellistä paksumpi.
 
Suosikkijoukkue
Espoon Tennisseura, Fc Könsikäs
Katsoin The Pianist-elokuvan kaverin kanssa isolta kankaalta. Ihan hyvä elokuva, ainoa ongelma oli ettei päähenkilöön oikein onnistunut samaistumaan ja leffa jätti väkisinkin hieman liian kylmäksi. Kuitenkin selvästi monisävyisempi kuin mustavalkoinen Schindlerin lista, jossa Spielberg soitteli nyyhkyviulua koko elokuvan ajan. Adrien Brody sai palkinnoksi varmaan ihan ansaitun miespääosa-Oscarin. Alunperin oli tarkoitus katsoa Brangelinaa, onneksi kuitenkin näin päin.

Forrest Gump on toden totta Robert Zemeckisin paras elokuva. Tosin ensimmäinen Paluu Tulevaisuuteen on äärimmäinen suu messingille leffa. Gump on paljon hienovaraisempi elokuva kuin minkälainen maine sillä on. Ihan esimerkiksi alun ja lopun höyhen-kohtaus. Sehän olisi voitu pilata vaikka voice-overilla tyyliin "tuon leijuvan esineen katsominen on niin äärettömän tuskallista ja kaunista etten melkein pysty elämään". Onneksi sellaista elokuvaa ei ole tehty - eikä varsinkaan palkittu.
 

hannes_ko

Jäsen
Suosikkijoukkue
Fly Emirates
Paitselo kirjoitti:
Christian Duguayn ohjaama elokuva on hyvä elokuvallinen "lähdeteos" kaikille Saksan mahdista kiinnostuneille.

Leffassa lähdetään seuraamaan Adolf Hitleriä ihan lapsuudesta lähtien. Homma etenee tämän Itävallassa syntyneen hemmon mukana ensimmäiseen maailmansotaan... sodassa seurataan nuoren Adolfin tekemisiä ja etenkin sevitetään sitä, miksi moni nuori saksalainen sodan päätyttyä koki tulleensa petetyksi.

Mielestäni ihan hyvin perehdytään sodan jälkeisen Adolfin maailmankuvaan ja hänen käsityksiinsä juutalaisista.
Elokuva itse asissa loppuu siihen, mistä Hitlerin tuho alkoi. SUOSITTELEN EHDOTTOMASTI!

Sarjahan tuli ykköseltä viime keväänä ja oli melkoinen pettymys. Natseista kun on tullut luettua enemmän kuin tarpeeksi, niin moni huolimattoimasti esitetty asia häiritsi. Myös eräänlaista keittiöpsykologiaa oli ilmassa liikaa. Monet asiat jäivät kesken, toisia taas ylitulkittiin jne. Elokuvahan tämä oli, ja elokuvana olisi pitänyt katsoa, mutta en pystynyt.

Elokuva ei muuten kommentoinut mitenkään niitä tutkimuksia, joiden mukaan Hitler oli homo ja elätti itsensä Wienissä ja Münchenissä myymällä persettä vahoille rikkaille porvareille. Tunnustuksiakin on tehty. Ernst Röhmhän piti tämän takia hiljentää...

Kuten vanha marssilaulu tietää kertoa: Hitler oli hinaaja, takaluukun nuohooja, hänen SA-joukkonsa, oli hinttiarmeija! No joo.
 

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
hannes_ko kirjoitti:
Sarjahan tuli ykköseltä viime keväänä ja oli melkoinen pettymys.

Samat fiilikset minullakin oli kun sivusilmällä seurailin keväällä kyseistä (mini)sarjaa televisiosta, kaksiosainenhan se oli ja päättyi siihen milloin Hitler astui valtaan - pääsi vallan ytimeen.

Minuakin häiritsi liian ylimalkainen aiheen käsittely, mutkien oikominen ja useiden henkilöhahmojen "ohuus". Historiatietoa on kuitenkin sen verran paljon tarjolla, että hahmoista olisi ollut muokattavissa syvempiä ja heidän tekojaan tai tekemättä jättämisiään olisi myös voitu perustella sarjassa sortumatta tulkintoihin (ja sellaiset kohdat joissa olisi pitänyt sortua tulkintoihin olisi ollut helposti ohitettavissa tai jättämällä viittauksiksi jolloin katsojalle olisi käynyt selväksi asian luonne).

Elokuva/ (mini)sarja oli tähditetty hyvillä näyttelijöillä, aikuista Hitleriä näyttellyt Carlyle oli jotenkin valju ja tuntui kuin hän olisi ollut liikkeellä "puolivaloilla".

Kyllähän kyseinen teos sellaiselle joka ei ole perehtynyt aiheeseen kuin minimaalisen verran tarjoaa kohtuullisesti tietoa mutta kattavana leikkauksena en sitä pitäisi juuri kokonaiskuvan valjuuden, tehottomuuden ja mutkien oikomisen tähden. Kun vertaa kyseistä tuotosta Perikatoon niin niistä ei voi puhua samalla viikollakaan.

vlad.
 

KPL

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo, Q
Suurena David Lynch fanina sain katsottua aiemmin tällä viikolla The Elephant Man elokuvan. Tämä on sitä Lynchin varhaisempaa tuotantoa ja elokuva ei ole hänen käsikirjoittamansa, vaan pelkästään ohjaama. Oli ihan hauska katsoa filmi, jossa selkeästi näki jotain tuttua, juurikin ohjaustyössä. Siis sellaisia lyhyitä pätkiä, joita mies on sitten myöhemmin käyttänyt uudestaan.

Itse elokuva ilmeisesti perustui tositarinaan ja olihan se aika karu. Ei kuitenkaan missään nimessä miehen parhaimmistoa, sillä elokuvassa oli aivan liian vähän mystisyyttä ja arvaamattomia juonenkäänteitä minun makuuni.

Onko kukaan muu nähnyt tätä leffaa, jos on niin heittäkääpä jotain kommenttia.
 

sampio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Menestyvin, sympatiat muille hyville.
Batman Begins jyräsi juuri maaliin, ihan viihdyttävä paketti oli. Siinä teille analyysia.
 

Ted Raikas

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
KPL kirjoitti:
Onko kukaan muu nähnyt tätä leffaa, jos on niin heittäkääpä jotain kommenttia.
Vuosia aikaa kun näin, mutta sen muistan, että pidin todella paljon. Tarina todellakin oli koskettava, sillä John Merrick, eli elefanttimies oli rujoudestaan huolimatta erittäin lempeäsydäminen kaveri ja kaiketi aika fiksukin omalla tavallaan. Mies, jonka elämä oli helvettiä. Sikäli häntä kohtaan oli helppo tuntea empatiaa, uskoisin.

Leffa tosiaan on Lynchin tuotokseksi varsin "normaali" ja selkeäpiirteinen. Osin pidin juuri tuosta ja Lynch osoitti, että osaa filmata koskettavaa ja samalla taidokasta ilman mitään lisäkikkailuja. Tämäntapainen elokuva sitä vaati. Mustavalkoisuus (muistelen, että leffa oli mustavalkoinen) lisäsi tunnelman syvyyttä rutkasti.

Pääroolia elefanttimiehenä vetävä John Hurt onnistui todella hyvin, vaikka maskeeraus tietysti olemuksen päällisin puolin loikin. Muutenkin kyseessä on näyttelijä, josta olen aina pitänyt.

En muista miten elokuvassa, mutta muistelisin, että elefanttimies menehtyi, kun halusi nukkua kuten normaalit ihmiset ja hänen niskanikamansa eivät kestäneet sitä. Sitä ennen hänet kait valjastettiin sirkusvetonaulaksi. Kurja kohtalo, johon on moni muukin friikiksi leimattu ihminen aikanaan joutunut.

Pienenä lisätietona voisi mainita, että Kuninkaan Paluussa esiintynyt örkkien johtaja Gothmog sai rujon ulkomuotonsa innoituksen juuri elefanttimiehestä.
 

KPL

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo, Q
Ted Raikas kirjoitti:
Leffa tosiaan on Lynchin tuotokseksi varsin "normaali" ja selkeäpiirteinen. Osin pidin juuri tuosta ja Lynch osoitti, että osaa filmata koskettavaa ja samalla taidokasta ilman mitään lisäkikkailuja. Tämäntapainen elokuva sitä vaati. Mustavalkoisuus (muistelen, että leffa oli mustavalkoinen) lisäsi tunnelman syvyyttä rutkasti.

En muista miten elokuvassa, mutta muistelisin, että elefanttimies menehtyi, kun halusi nukkua kuten normaalit ihmiset ja hänen niskanikamansa eivät kestäneet sitä. Sitä ennen hänet kait valjastettiin sirkusvetonaulaksi. Kurja kohtalo, johon on moni muukin friikiksi leimattu ihminen aikanaan joutunut.


Joo, mustavalkoinenhan se on. Kieltämättä Lynch hoitaa hommansa ihan hyvin ja esimerkiksi elokuvan alussa olevan pätkä, jossa on ilmeisesti elefanttimiehen äiti ja se elefantti, joka sitten vahingoittaa kohdussa olevaa lasta on taattua Lynchiä. Pätkä on tehty miltei identtisesti Mulholland Driven alussa olevan pätkän kanssa, jossa tämä Naomi Wattsin esittämä nainen voittaa sen jitterbug kilpailun. Eli norsu riehuu ja nainen kirkuu kauhuissaan ja niin syntyi elefanttimies.

Lopussa elefanttimies pääsi teatteriin(joka oli hänen pitkäaikainen haaveensa), jossa esiintyi mahdollisesti hänen äitinsä(tai sitten ei, voi olla, että tulkitsin sen päin persettä), siellä hän sai aplodit koko yleisöltä. Tämän jälkeen hän sai pienoismallinsa siitä kirkosta valmiiksi ja ilmeisesti koki, että kaikki tarpeellinen oli tullut tehtyä ja että ainoa asia minkä hän halusi enään tehdä oli nukkua pitkällään, kuten normaalit ihmiset tekevät.
 

Paitselo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK & Carl Brewer Forever & Karjakunnan nakit
vlad kirjoitti:
Minuakin häiritsi liian ylimalkainen aiheen käsitte Kun vertaa kyseistä tuotosta Perikatoon niin niistä ei voi puhua samalla viikollakaan.

No nyt on edelleen menossa sama viikko, mutta puhunpas kuitenkin!
Toki tässä Hitlerin valtaannousua kuvanneessa rainassa "mentiin oikoteitä", mutta mielestäni se oli mielenkiintoinen varsinkin I-maailmansodan tapahtumien takia - jos ne todellakin tapahtuivat Aatun kohdalla niinkuin elokuvassa väitetään tapahtuneen.
Eniten minua kylläkin ällistytti se asia miten saksalaiset menivät "vipuun" - kuitenkin ihmisen ulkonäkö ja ulkoisesta olemuksesta huokuva karisma on aina ollut ihmisille hyvin tärkeä (kanssallisuudesta riippumatta), niin miten ihmeessä Hitlerin kaltainen lyhyenläntä kuvatus naurettavine räkäjarruineen pystyi valloittamaan miljoonien saksalaisten sydämet? Humalaiset äijälaumat kuuntelivat haltioissaan Baijerin oluthalleissa kun aivan selkeästi mielenvikainen huijari paasasi tuhatvuotista valtakuntaa ja juutalaisten perkeleellistä salaliittoa.
Ei perkele, en ole koskaan ymmärtänyt, enkä varmaan tule ymmärtämäänkään. Mielestäni selitykseksi ei kelpaa pelkästään ajankohta ja I-maailmansodan päätymisen jälkeen saksalaisille aiheutunut trauma rauhanehdoista.

Mitähän olisi tapahtunut jos tämä kyseinen pätkä huumoriviiksineen olisi pärjännyt paremmin niissä taideopinnoissaan? Olisi kenties jäänyt monta miljoonaa juutalaista tappamatta ja Adolfin sisaren tytärkin olisi saattanut elää vanhemmaksi? Vai onko kenties juutalaisilla jokin omituinen kyky kaivaa verta omasta nenästään - olisiko siis joku toinen hoitanut homman jos Adolf olisi ollut 1930-luvulla täyspäiväinen (ja täyspäinen) taidemaalari?

edit: nii ja ainaski Anttilasta tämän yli kolmetuntisen Hitlerin nuoruustangon saa nyt todella edullisesti. Muutenkin olen sitä mieltä, että mikään elokuva, missä on mukana Peter Stormare, ei ole mikään turha raina. Paitsi Armageddon - mutta tämä onkin just se poikkeus, joka vahvistaa säännön.
 

Paitselo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK & Carl Brewer Forever & Karjakunnan nakit
avatar kirjoitti:
, mutta jos kukaan näiden kirjojen nuori lukija ei ole saanut pysyviä aivovammoja kirjoista, niin tuskin niihin elokuviinkaan kukaan kuolee.

No ei se nyt ihan noinkaan mene. Kirjaa lukevan ihmisen oma mielikuvitus määrää sen millaisena lukukokemuksen kokee - jos jänskättää liikaa, niin aivot ikäänkuin suodattavat fiilikset sopivammalle tasolle. Vaan elokuvassa kaikki roiskaistaan mitään kyselemättä suoraan näköelimen kautta aivoparkaan muhimaan ja ikävä kyllä joillakin yksilöillä se muhiminen saattaa olla elämän pituinen taakka.

Muuten olen aivan helvetin kateellinen, että Britanniassa kolmelle kakaralle kävi aivan uskomaton mäihä J.K. Rawlingin aivorykäisyjen ansiosta.... näiden Kolmen Onnellisen ei ehkä koskaan elämänsä aikana tarvitse tehdä "oikeita töitä". Noh, ainahan tosin on olemassa se mahdollisuus että joku tai kaikki tästä kolmikosta hurahtaa viinaan tai huumeisiin - tai että yksi tästä kolmikosta menee tissikuviin heti kun ne tissit kehittyvät (tai menee ja ostaa isommat).
Toisaalta olen ehkä turhaan kateellinen tälle kolmikolle. He joutuvat olemaan monta vuotta putkeen samojen roolihahmojensa vankeina, joten myöhemmin aikuisiällä heillä saattaa olla näyttelijän ammatissa vaikeuksia - heidät ehkä samaistetaan koko lopun ikäänsä Harryksi, Roniksi ja Hermioneksi.
Ei ehkä ole kovin antoisaa näytellä teatterissa vaikkapa Richard Leijonamieltä, kun yleisö ihmettelee koko ajan että miksi Harry Potter on valittu tuohon rooliin? Näinhän on käynyt esmes mainiolle brittinäyttelijälle, Rowan Atkinsonille. Mies tunnetaan lähinnä Mr.Beanin hahmosta ja ainakin omien sanojensa mukaan hänellä on ollut vaikeuksia jopa autokauppoja tehdessään - kuka uskaltaa antaa auton koeajettavaksi Mr.Beanille? Matti Virmanen ehkä, mutta ei kukaan muu.
 

Thoke

Jäsen
Suosikkijoukkue
Masokistien ja pessimistien suosikki=SaiPa
Harry Potter - samaa tasoa edelleenkin

Tuli tsekattua Kinopalatsissa uusin "teinikauhuelokuva" eli siis Harri Potteri. Olen nähnyt kaikki sarjan tähän mennessä ilmestyneet osat ja minulla on tämän uusimman osan myötä edelleenkin sama arvio. Tämäkin osa oli ihan katsottava muttei mikään mestariteos. Se mikä minua ärsyttää on se, että elokuvassa ei ollut yhtään ns. rauhallista kohtaa, vaan asiasta toiseen mentiin aivan häkellyttävän kovaa vauhtia. Tämä aiheutti sen, että kokonaisuudesta tuli erittäin sekava. Ellen olisi tiennyt juonta etukäteen, olisin hyvin voinut tuntea mielessäni: Mitä Vittua? Muutenkin vituttaa, että joitain tärkeitä ja mielenkiintoisia kohtia kirjasta jätettiin pois itse elokuvasta. Annan ***tähteä.

PS. Lehdet mainitsivat että tässä olisi joitain pelottavia kohtia. No, ainakaan minä, puberteetti-ikäinen 14-vuotias en pelännyt ollenkaan. En myöskään kuullut kirkunaa elokuvasalista, joten tämä EI voi olla PELOTTAVA.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös