Jatkoajan leffakerho

  • 2 406 909
  • 12 319

avatar

Jäsen
Suosikkijoukkue
Raimon Rakuunat
Paitselo kirjoitti:
Vaan mihin katosivat Gary Sinisen jalat polvista alaspäin? Melkoisen hämääviä trikkejä tietokoneella (?) saadaan aikaiseksi - kohta ei leffan katsoja todellakaan tiedä että mitä pitäisi uskoa ja mitä ei.

Niin ja kelaapa sitä, että leffa on tehty vuonna 95 eli kymmenen vuotta sitten.
Itse leffasta, Gump on kyllä Zemekisin paras tuotos mielestäni. Uskomattomalta tuntuu, että noinkin pelkkää amerikkalaista paatosta sisältävä raina pysyy kuitenkin hyvin Eurooppalaiseenkin makuun mahtuvalta.

Sitten itse asiaan. Kävin eilen katsomassa uuden Harry Potter and the goblet of fire- pätkän. Kirjat itse, myös uusimman kuudennen, lukeneena pidin hyvin paljon elokuvasta. Toisaalta uskon, että kyseinen leffa toimisi vieläkin paremmin henkilölle, joka ei ole kirjoihin koskaan koskenut. Elokuvan pituus 2h 40 min kuulostaa pitkältä ja sitä se myöskin on, mutta kun kirja, josta käsikirjoitus on väännetty on yli 700 sivua pitkä, totesin, että ei vain saa millään mahdutettua kaikkea jopa oleellista valkokankaalle, koska 12-vuotiaalle voisi neljän tunnin leffassa istuminen tuntua aivan liian suurelta efortilta, kun se tuntuisi jo allekirjoittaneellekin.

Leffa pysyy kohtuullisen hyvin kasassa, eikä missään vaiheessa tule aivan todellista "hohhoijaa"-efektiä, jos nyt jollekin tosikkomaiselle aikuiskatsojalle näiden teinien hieman jopa yliampuvan vaikealta tuntuva rakkauselämän aloittaminen saattaa ehkä tuoda lievää pitkästymisen tunnetta. Kuitenkin nämä 15-vuotiaat näyttelijät, hoitavat osuutensa tunteiden säheltäjinä mielestäni aivan mallikkaasti. Asiaa ehkä hiukan lievittää tilanteiden väleihin sopivasti ujutettuja kohtauksia Robbie Coltranen näyttelemän Rubeus Hagridin omat hiukan kömpelöt rakkauden ilmentymät.

Elokuvaa on paljon parjattu sen väkivaltaisuudesta ja synkästä ilmeestä ja erään lehtijutun mukaan tämä väkivalta ja jopa loppuepisodin "alienmainen Lord Voldemortin syntymä" ovat liikaa hyvin nuorille katsojille (9-11 vuotta).
Siinä olen samaa mieltä, että ei tuota leffaa mielestäni voi suurin surminkaan alle 9-vuotiaille näyttää. Yhdysvalloissahan ikäraja on PG-13. Toinen asia kritiikissä on, mitä en ymmärrä. Miksi joku kriitikko sylkee elokuvaa sen väkivaltaisuudesta, jos kyseinen kirja on täysin samalla linjalla kulkeva. En tiedä mikä on lapsille sopivaa ja mikä ei, mutta jos kirja kertoo pahuudesta ja ihmiseten tappamisesta myöskin, niin ei kai kukaan muu kuin naiivi pässi voi silloin olettaa, että elokuvassa kaikki säilyvät hengissä. Jos elokuvaa kritisoidaan tuolla lailla, miksi ei J.K.Rowlingin kirjoille sitten aseteta ikärajaksi 11-vuotta? En oleta, että siihen kukaan vastaa mitään, mutta jos kukaan näiden kirjojen nuori lukija ei ole saanut pysyviä aivovammoja kirjoista, niin tuskin niihin elokuviinkaan kukaan kuolee.

Elokuvan näyttelijäkaarti on kyllä huima, raina täynnä Brittein näyttelijätehtaan huippuosaajia, eikä näistä "lapsi"näyttelijöistäkään kukaan mitenkään varsinaisesti floppaa. Daniel Radcliffe on Harry Potterina ihan ok, on petrannut edellisestä leffasta mielestäni hieman, mutta valitettaen jää kyllä varjoon pääkolmikon kahdelle "sivuosa"näyttelijälle, Rupert Grintille ja Emma Watsonille. Michael Gambon on Dumbledorena hyvä, ehkä olisi mielipiteeni hänestä vielä parempi jos ei jo edesmennyt Richard Harris olisi ennen kuolemaansa ehtinyt näytellä kahdessa ensimmäisessä elokuvassa. Alan Rickman Professor Snapena on aina yhtä loistava. Harmi, että Rickmanin ulkoinen habitus on se mitä on ja joutuu yleensä tyytymään pahan jätkän sivuosiin. Maggie Smith on Professor McGonagallina myös loistava.

Kaiken kaikkiaan hyvä elokuva ja mitä pidemmälle sarja etenee, sitä paremmaksi meininki muuttuu, johtuen jo pelkästään kirjojen ja sitä myöten käsikirjoitusten mielenkiintoisuudesta. Viidettä leffaa odotellessa, jonka näillä näkymin pitäisi ilmestyä joskus vuonna 2007. Jokaiselle edes elokuvan katsomista harkitsevalle; kannattaa mennä ehdottomasti, ei jätä kylmäksi.

Arvostelu: Subjektiivinen: 4/5 tähteä, Objektiivinen: 3/5 tähteä.
 

Vintsukka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Suomi, Panthers
avatar kirjoitti:
Kävin eilen katsomassa uuden Harry Potter and the goblet of fire- pätkän. Kirjat itse, myös uusimman kuudennen, lukeneena pidin hyvin paljon elokuvasta. Toisaalta uskon, että kyseinen leffa toimisi vieläkin paremmin henkilölle, joka ei ole kirjoihin koskaan koskenut. Elokuvan pituus 2h 40 min kuulostaa pitkältä ja sitä se myöskin on, mutta kun kirja, josta käsikirjoitus on väännetty on yli 700 sivua pitkä, totesin, että ei vain saa millään mahdutettua kaikkea jopa oleellista valkokankaalle, koska 12-vuotiaalle voisi neljän tunnin leffassa istuminen tuntua aivan liian suurelta efortilta, kun se tuntuisi jo allekirjoittaneellekin.
Ihan totta puhut ja siksi ihmettelenkin ohjaaja Mike Newellin ratkaisua tehdä kirjasta yksi elokuva vaikka studio ehdotti tarinan jakamista "killbillmäisesti" kahteen parituntiseen osaan. Kyllähän leffan ensimmäinen puoli tuntua mentiin aika kovaa vauhtia ja se tuntui monelta kohdin tv-sarjan "tapahtui edellisessä jaksossa"-koosteelta. Toivottavasti ainakin seuraavasta osasta tajuavat tehdä kaksiosaisen, kun kirja on taas melkoisesti edellistä paksumpi.
 
Suosikkijoukkue
Espoon Tennisseura, Fc Könsikäs
Katsoin The Pianist-elokuvan kaverin kanssa isolta kankaalta. Ihan hyvä elokuva, ainoa ongelma oli ettei päähenkilöön oikein onnistunut samaistumaan ja leffa jätti väkisinkin hieman liian kylmäksi. Kuitenkin selvästi monisävyisempi kuin mustavalkoinen Schindlerin lista, jossa Spielberg soitteli nyyhkyviulua koko elokuvan ajan. Adrien Brody sai palkinnoksi varmaan ihan ansaitun miespääosa-Oscarin. Alunperin oli tarkoitus katsoa Brangelinaa, onneksi kuitenkin näin päin.

Forrest Gump on toden totta Robert Zemeckisin paras elokuva. Tosin ensimmäinen Paluu Tulevaisuuteen on äärimmäinen suu messingille leffa. Gump on paljon hienovaraisempi elokuva kuin minkälainen maine sillä on. Ihan esimerkiksi alun ja lopun höyhen-kohtaus. Sehän olisi voitu pilata vaikka voice-overilla tyyliin "tuon leijuvan esineen katsominen on niin äärettömän tuskallista ja kaunista etten melkein pysty elämään". Onneksi sellaista elokuvaa ei ole tehty - eikä varsinkaan palkittu.
 

hannes_ko

Jäsen
Suosikkijoukkue
Fly Emirates
Paitselo kirjoitti:
Christian Duguayn ohjaama elokuva on hyvä elokuvallinen "lähdeteos" kaikille Saksan mahdista kiinnostuneille.

Leffassa lähdetään seuraamaan Adolf Hitleriä ihan lapsuudesta lähtien. Homma etenee tämän Itävallassa syntyneen hemmon mukana ensimmäiseen maailmansotaan... sodassa seurataan nuoren Adolfin tekemisiä ja etenkin sevitetään sitä, miksi moni nuori saksalainen sodan päätyttyä koki tulleensa petetyksi.

Mielestäni ihan hyvin perehdytään sodan jälkeisen Adolfin maailmankuvaan ja hänen käsityksiinsä juutalaisista.
Elokuva itse asissa loppuu siihen, mistä Hitlerin tuho alkoi. SUOSITTELEN EHDOTTOMASTI!

Sarjahan tuli ykköseltä viime keväänä ja oli melkoinen pettymys. Natseista kun on tullut luettua enemmän kuin tarpeeksi, niin moni huolimattoimasti esitetty asia häiritsi. Myös eräänlaista keittiöpsykologiaa oli ilmassa liikaa. Monet asiat jäivät kesken, toisia taas ylitulkittiin jne. Elokuvahan tämä oli, ja elokuvana olisi pitänyt katsoa, mutta en pystynyt.

Elokuva ei muuten kommentoinut mitenkään niitä tutkimuksia, joiden mukaan Hitler oli homo ja elätti itsensä Wienissä ja Münchenissä myymällä persettä vahoille rikkaille porvareille. Tunnustuksiakin on tehty. Ernst Röhmhän piti tämän takia hiljentää...

Kuten vanha marssilaulu tietää kertoa: Hitler oli hinaaja, takaluukun nuohooja, hänen SA-joukkonsa, oli hinttiarmeija! No joo.
 

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
hannes_ko kirjoitti:
Sarjahan tuli ykköseltä viime keväänä ja oli melkoinen pettymys.

Samat fiilikset minullakin oli kun sivusilmällä seurailin keväällä kyseistä (mini)sarjaa televisiosta, kaksiosainenhan se oli ja päättyi siihen milloin Hitler astui valtaan - pääsi vallan ytimeen.

Minuakin häiritsi liian ylimalkainen aiheen käsittely, mutkien oikominen ja useiden henkilöhahmojen "ohuus". Historiatietoa on kuitenkin sen verran paljon tarjolla, että hahmoista olisi ollut muokattavissa syvempiä ja heidän tekojaan tai tekemättä jättämisiään olisi myös voitu perustella sarjassa sortumatta tulkintoihin (ja sellaiset kohdat joissa olisi pitänyt sortua tulkintoihin olisi ollut helposti ohitettavissa tai jättämällä viittauksiksi jolloin katsojalle olisi käynyt selväksi asian luonne).

Elokuva/ (mini)sarja oli tähditetty hyvillä näyttelijöillä, aikuista Hitleriä näyttellyt Carlyle oli jotenkin valju ja tuntui kuin hän olisi ollut liikkeellä "puolivaloilla".

Kyllähän kyseinen teos sellaiselle joka ei ole perehtynyt aiheeseen kuin minimaalisen verran tarjoaa kohtuullisesti tietoa mutta kattavana leikkauksena en sitä pitäisi juuri kokonaiskuvan valjuuden, tehottomuuden ja mutkien oikomisen tähden. Kun vertaa kyseistä tuotosta Perikatoon niin niistä ei voi puhua samalla viikollakaan.

vlad.
 

KPL

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo, Q
Suurena David Lynch fanina sain katsottua aiemmin tällä viikolla The Elephant Man elokuvan. Tämä on sitä Lynchin varhaisempaa tuotantoa ja elokuva ei ole hänen käsikirjoittamansa, vaan pelkästään ohjaama. Oli ihan hauska katsoa filmi, jossa selkeästi näki jotain tuttua, juurikin ohjaustyössä. Siis sellaisia lyhyitä pätkiä, joita mies on sitten myöhemmin käyttänyt uudestaan.

Itse elokuva ilmeisesti perustui tositarinaan ja olihan se aika karu. Ei kuitenkaan missään nimessä miehen parhaimmistoa, sillä elokuvassa oli aivan liian vähän mystisyyttä ja arvaamattomia juonenkäänteitä minun makuuni.

Onko kukaan muu nähnyt tätä leffaa, jos on niin heittäkääpä jotain kommenttia.
 

sampio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Menestyvin, sympatiat muille hyville.
Batman Begins jyräsi juuri maaliin, ihan viihdyttävä paketti oli. Siinä teille analyysia.
 

Ted Raikas

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
KPL kirjoitti:
Onko kukaan muu nähnyt tätä leffaa, jos on niin heittäkääpä jotain kommenttia.
Vuosia aikaa kun näin, mutta sen muistan, että pidin todella paljon. Tarina todellakin oli koskettava, sillä John Merrick, eli elefanttimies oli rujoudestaan huolimatta erittäin lempeäsydäminen kaveri ja kaiketi aika fiksukin omalla tavallaan. Mies, jonka elämä oli helvettiä. Sikäli häntä kohtaan oli helppo tuntea empatiaa, uskoisin.

Leffa tosiaan on Lynchin tuotokseksi varsin "normaali" ja selkeäpiirteinen. Osin pidin juuri tuosta ja Lynch osoitti, että osaa filmata koskettavaa ja samalla taidokasta ilman mitään lisäkikkailuja. Tämäntapainen elokuva sitä vaati. Mustavalkoisuus (muistelen, että leffa oli mustavalkoinen) lisäsi tunnelman syvyyttä rutkasti.

Pääroolia elefanttimiehenä vetävä John Hurt onnistui todella hyvin, vaikka maskeeraus tietysti olemuksen päällisin puolin loikin. Muutenkin kyseessä on näyttelijä, josta olen aina pitänyt.

En muista miten elokuvassa, mutta muistelisin, että elefanttimies menehtyi, kun halusi nukkua kuten normaalit ihmiset ja hänen niskanikamansa eivät kestäneet sitä. Sitä ennen hänet kait valjastettiin sirkusvetonaulaksi. Kurja kohtalo, johon on moni muukin friikiksi leimattu ihminen aikanaan joutunut.

Pienenä lisätietona voisi mainita, että Kuninkaan Paluussa esiintynyt örkkien johtaja Gothmog sai rujon ulkomuotonsa innoituksen juuri elefanttimiehestä.
 

KPL

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo, Q
Ted Raikas kirjoitti:
Leffa tosiaan on Lynchin tuotokseksi varsin "normaali" ja selkeäpiirteinen. Osin pidin juuri tuosta ja Lynch osoitti, että osaa filmata koskettavaa ja samalla taidokasta ilman mitään lisäkikkailuja. Tämäntapainen elokuva sitä vaati. Mustavalkoisuus (muistelen, että leffa oli mustavalkoinen) lisäsi tunnelman syvyyttä rutkasti.

En muista miten elokuvassa, mutta muistelisin, että elefanttimies menehtyi, kun halusi nukkua kuten normaalit ihmiset ja hänen niskanikamansa eivät kestäneet sitä. Sitä ennen hänet kait valjastettiin sirkusvetonaulaksi. Kurja kohtalo, johon on moni muukin friikiksi leimattu ihminen aikanaan joutunut.


Joo, mustavalkoinenhan se on. Kieltämättä Lynch hoitaa hommansa ihan hyvin ja esimerkiksi elokuvan alussa olevan pätkä, jossa on ilmeisesti elefanttimiehen äiti ja se elefantti, joka sitten vahingoittaa kohdussa olevaa lasta on taattua Lynchiä. Pätkä on tehty miltei identtisesti Mulholland Driven alussa olevan pätkän kanssa, jossa tämä Naomi Wattsin esittämä nainen voittaa sen jitterbug kilpailun. Eli norsu riehuu ja nainen kirkuu kauhuissaan ja niin syntyi elefanttimies.

Lopussa elefanttimies pääsi teatteriin(joka oli hänen pitkäaikainen haaveensa), jossa esiintyi mahdollisesti hänen äitinsä(tai sitten ei, voi olla, että tulkitsin sen päin persettä), siellä hän sai aplodit koko yleisöltä. Tämän jälkeen hän sai pienoismallinsa siitä kirkosta valmiiksi ja ilmeisesti koki, että kaikki tarpeellinen oli tullut tehtyä ja että ainoa asia minkä hän halusi enään tehdä oli nukkua pitkällään, kuten normaalit ihmiset tekevät.
 

Paitselo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK & Carl Brewer Forever & Karjakunnan nakit
vlad kirjoitti:
Minuakin häiritsi liian ylimalkainen aiheen käsitte Kun vertaa kyseistä tuotosta Perikatoon niin niistä ei voi puhua samalla viikollakaan.

No nyt on edelleen menossa sama viikko, mutta puhunpas kuitenkin!
Toki tässä Hitlerin valtaannousua kuvanneessa rainassa "mentiin oikoteitä", mutta mielestäni se oli mielenkiintoinen varsinkin I-maailmansodan tapahtumien takia - jos ne todellakin tapahtuivat Aatun kohdalla niinkuin elokuvassa väitetään tapahtuneen.
Eniten minua kylläkin ällistytti se asia miten saksalaiset menivät "vipuun" - kuitenkin ihmisen ulkonäkö ja ulkoisesta olemuksesta huokuva karisma on aina ollut ihmisille hyvin tärkeä (kanssallisuudesta riippumatta), niin miten ihmeessä Hitlerin kaltainen lyhyenläntä kuvatus naurettavine räkäjarruineen pystyi valloittamaan miljoonien saksalaisten sydämet? Humalaiset äijälaumat kuuntelivat haltioissaan Baijerin oluthalleissa kun aivan selkeästi mielenvikainen huijari paasasi tuhatvuotista valtakuntaa ja juutalaisten perkeleellistä salaliittoa.
Ei perkele, en ole koskaan ymmärtänyt, enkä varmaan tule ymmärtämäänkään. Mielestäni selitykseksi ei kelpaa pelkästään ajankohta ja I-maailmansodan päätymisen jälkeen saksalaisille aiheutunut trauma rauhanehdoista.

Mitähän olisi tapahtunut jos tämä kyseinen pätkä huumoriviiksineen olisi pärjännyt paremmin niissä taideopinnoissaan? Olisi kenties jäänyt monta miljoonaa juutalaista tappamatta ja Adolfin sisaren tytärkin olisi saattanut elää vanhemmaksi? Vai onko kenties juutalaisilla jokin omituinen kyky kaivaa verta omasta nenästään - olisiko siis joku toinen hoitanut homman jos Adolf olisi ollut 1930-luvulla täyspäiväinen (ja täyspäinen) taidemaalari?

edit: nii ja ainaski Anttilasta tämän yli kolmetuntisen Hitlerin nuoruustangon saa nyt todella edullisesti. Muutenkin olen sitä mieltä, että mikään elokuva, missä on mukana Peter Stormare, ei ole mikään turha raina. Paitsi Armageddon - mutta tämä onkin just se poikkeus, joka vahvistaa säännön.
 

Paitselo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK & Carl Brewer Forever & Karjakunnan nakit
avatar kirjoitti:
, mutta jos kukaan näiden kirjojen nuori lukija ei ole saanut pysyviä aivovammoja kirjoista, niin tuskin niihin elokuviinkaan kukaan kuolee.

No ei se nyt ihan noinkaan mene. Kirjaa lukevan ihmisen oma mielikuvitus määrää sen millaisena lukukokemuksen kokee - jos jänskättää liikaa, niin aivot ikäänkuin suodattavat fiilikset sopivammalle tasolle. Vaan elokuvassa kaikki roiskaistaan mitään kyselemättä suoraan näköelimen kautta aivoparkaan muhimaan ja ikävä kyllä joillakin yksilöillä se muhiminen saattaa olla elämän pituinen taakka.

Muuten olen aivan helvetin kateellinen, että Britanniassa kolmelle kakaralle kävi aivan uskomaton mäihä J.K. Rawlingin aivorykäisyjen ansiosta.... näiden Kolmen Onnellisen ei ehkä koskaan elämänsä aikana tarvitse tehdä "oikeita töitä". Noh, ainahan tosin on olemassa se mahdollisuus että joku tai kaikki tästä kolmikosta hurahtaa viinaan tai huumeisiin - tai että yksi tästä kolmikosta menee tissikuviin heti kun ne tissit kehittyvät (tai menee ja ostaa isommat).
Toisaalta olen ehkä turhaan kateellinen tälle kolmikolle. He joutuvat olemaan monta vuotta putkeen samojen roolihahmojensa vankeina, joten myöhemmin aikuisiällä heillä saattaa olla näyttelijän ammatissa vaikeuksia - heidät ehkä samaistetaan koko lopun ikäänsä Harryksi, Roniksi ja Hermioneksi.
Ei ehkä ole kovin antoisaa näytellä teatterissa vaikkapa Richard Leijonamieltä, kun yleisö ihmettelee koko ajan että miksi Harry Potter on valittu tuohon rooliin? Näinhän on käynyt esmes mainiolle brittinäyttelijälle, Rowan Atkinsonille. Mies tunnetaan lähinnä Mr.Beanin hahmosta ja ainakin omien sanojensa mukaan hänellä on ollut vaikeuksia jopa autokauppoja tehdessään - kuka uskaltaa antaa auton koeajettavaksi Mr.Beanille? Matti Virmanen ehkä, mutta ei kukaan muu.
 

Thoke

Jäsen
Suosikkijoukkue
Masokistien ja pessimistien suosikki=SaiPa
Harry Potter - samaa tasoa edelleenkin

Tuli tsekattua Kinopalatsissa uusin "teinikauhuelokuva" eli siis Harri Potteri. Olen nähnyt kaikki sarjan tähän mennessä ilmestyneet osat ja minulla on tämän uusimman osan myötä edelleenkin sama arvio. Tämäkin osa oli ihan katsottava muttei mikään mestariteos. Se mikä minua ärsyttää on se, että elokuvassa ei ollut yhtään ns. rauhallista kohtaa, vaan asiasta toiseen mentiin aivan häkellyttävän kovaa vauhtia. Tämä aiheutti sen, että kokonaisuudesta tuli erittäin sekava. Ellen olisi tiennyt juonta etukäteen, olisin hyvin voinut tuntea mielessäni: Mitä Vittua? Muutenkin vituttaa, että joitain tärkeitä ja mielenkiintoisia kohtia kirjasta jätettiin pois itse elokuvasta. Annan ***tähteä.

PS. Lehdet mainitsivat että tässä olisi joitain pelottavia kohtia. No, ainakaan minä, puberteetti-ikäinen 14-vuotias en pelännyt ollenkaan. En myöskään kuullut kirkunaa elokuvasalista, joten tämä EI voi olla PELOTTAVA.
 

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
KPL kirjoitti:
Onko kukaan muu nähnyt tätä leffaa, jos on niin heittäkääpä jotain kommenttia.

Minullakin on leffan katsomisesta kulunut aikaa jo vuosi jos toinenkin, leffa tosin löytyy tuolta hyllystäni ja ehkäpä joku päivä - kun sopivalti on aikaa tarjolla - pistän rainan dvd-soittimeen ja katselen elokuvan uudelleen.

Minulle kyseinen leffa on eräällä tapaa osoitus siitä, että Lynch kykenee ohjaamaan myös ns. "normaalin" elokuvan, pieniä viitteitä mystisyyteen tosin löytyy - kuten kuvaus elefantin ja raskaana olevan "elefanttimiehen" äidin kohtaamisesta.

Kokonaisuudessaan leffan on käsittääkseni suhteellisen tarkka kuvaus John Merrickin elämästä, ainakin ne pääpiirteet hänen elämänsä kohtaloista löytyvät leffalta. tärkeämpänä kuitenkin pidän sitä, että leffa itsessään osoittaa varsin oivallisella tapaa sen kuinka siihen aikaan epämuodostuneet tai muulla tavoin vajavaiset ihmiset kokivat kovin usein tavattoman karun kohtalon. Heidän kohtalonsa oli hyvin usein joutua sirkukseen tai muiden esiintyvien taiteilijoiden mukaan kiertämään maailmaa, mutta heidän oikeuksiaan ei kukaan puolustanut ja kun he eivät itse siihen kyenneet joutuivat he tavattoman usein kovan ja armottoman kohtelun kohteeksi. Merrick ei ole ainoa mutta hän on omalla tavallaan kuuluisa esimerkki siitä kuinka näitä epänormaaleja kummajaisia kohdeltiin - he olivat jopa heikommassa asemassa kuin sirkuksien eläimet vaikka he samalla saattoivat tuottaa omistajilleen omaisuuksia.

Omasta puolestani voin suositella leffaa kaikille Lynchin tuotannosta kiinnostuneille vaikka se ei tarjoakaan niitä "lynchimäisiä" piirteitä muutamaa kohtausta enempää, mutta voin myös suositella leffaa kaikille joita elokuvataide itsessään kiinnostaa. Kyseinen leffa, onnettoman ihmiskohtalon kuvauksen ohella, on ehdottomasti elokuvataidetta parhaimmillaan.

vlad.
 

puna-hundi

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Flyers, Mike Keenanin jengit
Japanilaisen indie-tuotannon ystäville on ensi vuoden puolella tulossa varsinainen herkkupala. Tai no, sanotaan vaikka että tästä on enää vaikeampaa repiä kummallisempi idea elokuvaksi.

Katsuhito Ishii (mm. Shark Skin Man & Peach Hip Girl, The Taste Of Tea) on tekemässä kokopitkää elokuvaa joka pohjautuu Japanissa pyörineisiin tölkkikahvimainoksiin. Pääosissa nähdään enimmäkseen Yakuza-elokuvista tutut Tadanobu Asano ja Susumu Terajima, jotka näyttelevät veljesparia (niin mainoksissa kuin elokuvassakin). Sivuosaan on otettu mm. anime-ohjaaja Hideaki Anno, jonka Evangelion sarja pyöri SubTV:llä muutama kuukausi sitten.

Elokuvan kaksi traileria, sekä lisää aiheesta löytyy täältä.
 
Viimeksi muokattu:

stiflat

Jäsen
Suosikkijoukkue
New York Rangers, HIFK
A History of Violence ja Four Brothers

Kaksi laadukasta toimintaelokuvaa, suosittelen katsottavaksi.

Joulukuussa saammekin odottaa King Kongin uutta tulemista.
 

sampio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Menestyvin, sympatiat muille hyville.
stiflat kirjoitti:
Kaksi laadukasta toimintaelokuvaa, suosittelen katsottavaksi.

Joulukuussa saammekin odottaa King Kongin uutta tulemista.
Noita kahta ensimmäistä olen odotellut mielenkiinnolla, mutta King Kong vaikutti ainakin trailerin perusteella aikamoiselta hutulta, ellei peräti tutsilta. Olikohan Bruckenheimerin leffa?
 
Viimeksi muokattu:

avatar

Jäsen
Suosikkijoukkue
Raimon Rakuunat
sampio kirjoitti:
King Kong vaikutti ainakin trailerin perusteella aikamoiselta hutulta, ellei peräti tutsilta. Olikohan Bruckenheimerin leffa?

Ei ole Bruckheimerilla tän kanssa mitään tekemistä, vaikka niin kyllä voisi helposti luullakin, kyllä on ihan LOTR:n ohjaajan Peter Jacksonin ikuisuusprojekti siis ihan näillä näppylöillä vihdoin valmis. Ikuisuusprojekti siis sinänsä, että miehen piti alkuaan tehdä kyseinen raina jo vuonna -97, mutta sitten tuli kehiin semmoinen pikkupikkuprojekti nimeltä Lord of the Rings, jonka parissa meni muutama tovi.

King Kongin loppupuolella on erään arvostelun mukaan kaikkeuden tähän asti näyttävin tehoste-episodi. Stoori mistä elokuva kertoo, ei vain minua vakuuta sitten millään, mutta ei nyt teilata, ennen kuin on edes koko leffaa nähty. Kyllähän tuo pitää teatteriin kaiketi raahautua joulun pyhinä katsomaan.
 

sampio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Menestyvin, sympatiat muille hyville.
avatar kirjoitti:
Ei ole Bruckheimerilla tän kanssa mitään tekemistä, vaikka niin kyllä voisi helposti luullakin, kyllä on ihan LOTR:n ohjaajan Peter Jacksonin ikuisuusprojekti siis ihan näillä näppylöillä vihdoin valmis.
Ok. En muista edes lukeneeni mitään viitteitä Bruckheimeriin, vaan jotenkin leffan visuaalinen ilme oli trailerissa Jerry-boyn näköinen. Näin siis muistelen.

Asiasta toiseen. Katsoin maanantaina Perikadon ja sanonpahan vain, että oli todella hyvä leffa. En olisi uskonut pystyväni kuuntelemaan saksan kieltä paria tuntia yhtämittaa, mutta kyllä vain tutusta aiheesta oli osattu tehdä niin mielenkiintoinen toteutus, että tuon kaikkinaisen räsähtelyn ja triplaässät kesti.

Viimeaikaisista katsastuksista voin nostaa esiin vielä Maailmojen sodan ja pitkäveteisen, mutta erikoisesti kiehtoneen Beautiful Countryn. Saharankin mulkaisin, mutta se oli lähinnä kohtalainen viihdepläjäys, joka ei juuri ajattelemisen aihetta antanut muuten kuin siinä määrin, notta Matthew McConaugheylla on esimerkillinen kroppa.
 

stiflat

Jäsen
Suosikkijoukkue
New York Rangers, HIFK
Kuningas Kong

(saattaa sisältää pieniä spoilereita, jos tähän juoneen ei nyt mahdollisesti ole koskaan tutustunut)

Tulipahan sekin käytyä katsomassa kun paikallinen elokuvateatteri tarjosi klo 23:00 alkavaa näytöstä, joka sopi omiin aikatauluihin mainiosti.
Yllätys sitten olikin se että leffa kesti sen kolmisen tuntia.
Vaikka ei leffa olisi yhtään sen lyhyempi saanutkaan olla.

Leffa oli mielestäni aivan hyvä. Päänäyttelijä ärsyttää ehkä hivenen paikoin, mutta hyvin on vanha-aika saatu kuviin.
Koska elokuva on uusi versio vanhasta, ei mitään uutta juoneen tietenkään ole saatu, mutta kun vanhan version näkemisestä on monia vuosia ei juoni ihan tutulta tuntunut.

Elokuvaan oli myös ympätty Jurassic Parkin "traileri" hirmuliskojen muodossa, joita käsittääkseni ei alkuperäisessä ollut.
Oli aika "tuli ja meni" osuus. Paljon tapahtumaa ja sitten onkin kaikki ohi. Muutenkin yllätti nämä oheiselukoiden paljous. (siis muutkin kuin T-Rex)
Ja kieltämättä näin jälkeenpäin ajateltuna ihmetyttää miten ylisuureksi kasvanut gorilla kiinnostaa enemmän kuin miljoonia vuosia sitten sukupuuttoon kuolleet eläimet...?

Osuus joka leffassa on skipattu kokonaan on, miten Kong saatiin laivaan ja New Yorkiin. Leffassa kun hypätään nukutuksen jälkeen suoraan Broadwaylle, eikä yhtään valoteta miten se vähäinen laivan miehistö, mikä nyt vielä oli elossa, sai suuren eläimen laivaan ja pysymään siellä...

Hienoja kuvia ja paljon toimintaa, eikä liian nopeaa juonen etenemistä.
Taitaa P .Jackson tehdä kaikki mihin koskee viimeisen päälle kunnon mittaisiksi.

---
Pistetään nyt sitten jotain muitakin poimintoja kun vauhtiin päästiin:

Lord of War
Hieno kerronta-tyylinen elokuva asevälityksestä.
Ei mitään kovin kovaa toimintaa, mutta ei kai ole tarkoituskaan.
Sellaista vanhaa Tarantinon tyyliä yritetään ehkä hakea kerronnassa.
Alun luodin elinkaaren kuvaus oli aika hienon näköinen ja jäi mieleen hienosti toteutettuna. Ihan katseltava.

Wallace & Gromit in The Curse of the Were-Rabbit
Eli suomeksi Kanin kirous, jossa ei tule esille hieno sanaleikki ihmissudesta.
Jotenkin tuntuu oudolta, kun nämä Savianimaatiohahmot ei ole ikinä kovinkaan iskenyt.
En tiedä mistä johtuu, johtuuko ehkä siitä koirasta joka ei osaa puhua, mutta kaikkea muuta kyllä, vai siitä ukosta joka ei tajua mitään ikinä...?
Noh, kuitenkin ihan hyvä genrensä edustaja. Paljon "oikeista" elokuvista matkittuja kohtauksia joista ei perheen nuorimmat varmaan ymmärrä yhteyttä.

Chicken Little
Melkoisen huono animaatio typerän näköisestä kanasta joka uskoo että taivas tippuu. Yhtäläisyyksiä leffoihin Signs ja Maailmojen Sota.
En kyllä montaa pistettä antaisi tälle, jotenkin oli jo ennen elokuvaa olo että "mitähän tämäkin" ja sitä itseään se tosiaan oli.

The Brothers Grimm
Kertaalleen katsottava noitasatu. Huono(hko).

Red Eye & Flightplan
Kummatkin lentokoneeseen sijoittuvia trillereitä.
Arvosteluissa saanut keskivertopisteitä, mutta mielestäni ihan katseltavia kuitenkin. Kummatkin tempaisevat hyvin mukaan juoneen.

---
Outoa muuten että tuota Four Brother'ia haukuttiin viime viikon NYT-liitteessä reippaasti ja sanottiin että ihme kun tällaista otetaan elokuvalevitykseen Suomessa.
Hei camoon, ei se nyt niin huono ollut!!
Hyvä toimintaelokuva, ennemminkin sanoisin noin. Ei kannata mennä katsomaan jos odottaa jotain tunteita ja tuoksuja.
Ihmettelen paljon enemmän moniakin leffoja, että miten ne ylipäätään on päässyt käsikirjoittajan aivoja pidemmälle.
Ja jotkut niistä on saanut muka vielä arvosteluissa pisteitäkin...
 
Suosikkijoukkue
Buffalo Sabres, HIFK, Joe Finley
En tiedä onko täällä ollut, mutta Stephen Kingin "Rose red" on mielestäni todella katsomisen arvoinen. Itse olin aivan myyty katsottuani tämän minisarjaksi pilkotun elokuvan. Tunnelma oli mielestäni loistava ja taustamusiikit tukivat tunnelmaa erittäin hyvin.

Itse jaksaisin katsoa monesti kyllästymättä, mutta mitäs muut ovat mieltä?
 

sampio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Menestyvin, sympatiat muille hyville.
The Yes Men

Kopioin tähän The Yes Men -ketjuun kirjoittamani pätkän:

Viikko sitten katsoin yllä mainitun tekeleen. Elokuva oli hiukan erilainen kuin odotin, mutta ei missään tapauksessa petänyt. Nauraa sai muutaman kerran ihan ääneen ja ihmetellä sitäkin enemmän, oikeastaan tämä tekele oli lähempänä dokumenttia kuin jotain pilailuvyörytystä.

Tampereen tapaus kertoi paljon suomalaisesta luonteesta; epäuskoiset ilmeet ja pientä kiusaantuneisuutta, mutta kukaan ei tehnyt elettäkään ihmetelläkseen "WTO:n" edustajan käsittämättömiä höpinöitä. Olkaamme asiallisia hamaan tappiin saakka, olemmehan korkeasti koulutettuja suomalaisia. Muissa härdelleissä osansa saa mm. McDonald's.

Leffan pääosajannut ovat kai suhteellisen aktiivisia globalisaation vastustajia ja leuoistaan päätellen myös homoja. Vaikka ei tuntisikaan järin suurta vetoa näihin mainittuihin ryhmiin, kannattaa tämä tekele katsoa, jos haluaa nähdä viimeisen päälle suunniteltuja käytännön piloja ja saada siinä sivussa myös hiukan ajattelemisen aihetta.
 

mice

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Flames, Juventus, Parma
Mielikuvitushahmo kirjoitti:
En tiedä onko täällä ollut, mutta Stephen Kingin "Rose red" on mielestäni todella katsomisen arvoinen. Itse olin aivan myyty katsottuani tämän minisarjaksi pilkotun elokuvan. Tunnelma oli mielestäni loistava ja taustamusiikit tukivat tunnelmaa erittäin hyvin.

Itse jaksaisin katsoa monesti kyllästymättä, mutta mitäs muut ovat mieltä?
Ei oikein iskenyt. Jokainen jakso tuli toki katsottua tv:stä, mutta siltikin. Ehkä tuo ei sitten sen takia osunut, että omaan makuuni ehkä hieman liian yliampuva. Liikaa päätöntä meininkiä.

Ennemminkin "taloseikkailut" tyyliin The Others iskevät paremmin.
 

peruspata

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät, Pesäkarhut, UP-V, FT Ulvila, Karhut
Tuli tässä loman alettua ja vähän uudemman koneen saatuani katsottua pari leffanpätkää, Sahara ja Kunnian puolesta.

Sahara oli osittain sekoitus Cliffhangerin, James Bondin ja McGyverin työskentelyä. Mutta ei siinä, en vielä kokenut, että se olisi liikaa ylitse lyönyt. Mutta hieman mentiin sille polulle, missä realistinen ei ole kaunista. Täytyy sanoa, että ällistyttävin suoritus oli Penelope Cruzin nousu metritolkulla syvästä kaivosta pelkän kauneuden voimalla, siis ilman mitään apuvälineitä. Myös kohtaus kahdesta miehestä aavikolla kahlehdittuna auton lavaan pitäisi saada kyllä pätkänä talteen. Se pudotti minut aika totaalisesti.

Mutta tässä elokuvassa oli mielestäni ihan mielenkiintoinen juoni, joka ei ollut amerikkalaiseen seikkailuelokuvatyyliin prikulleen ennalta-aavistettavissa. Yllättäviä käänteitä tuli, ihan viihteellinen pätkä.

Kunnian puolesta tyylinen rotusortoa vastaan taisteleminen saa sympatiat minulta aina välittömästi. Aika raadollista oli meno paikotellen. Muutenkin tästä elokuvasta oli löydettävissä hyviä näkökulmia. Toinen päähahmoista tuhoaa elämäänsä tappelemalla viinapäissään, ja toinen kantaa läpi elämänsä vaatimuksia kunniasta ja menestyksestä, ja aikamoisella jääräpäisyydellä. Molemmat hahmot joutuvat kärsimään omasta luonteestaan, mutta eri tavalla. Toinen ei voi jäädä kokemaan "normaalia" arkielämää kunnianhimon tähden, toinen taas viinanhimon ja täydellisen pokkuroinnin puutteen vuoksi. En kertoile enempää, mutta suositella voin kyllä tätä pätkää.
 

sampio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Menestyvin, sympatiat muille hyville.
Kunnian puolesta on kyllä hyvä leffa. Ainoa seikka, mikä siinä ärsytti, oli Cuban ilmeet. Rasittava naama jannulla.
 

Paitselo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK & Carl Brewer Forever & Karjakunnan nakit
peruspata kirjoitti:
Kunnian puolesta tyylinen rotusortoa vastaan taisteleminen saa sympatiat minulta aina välittömästi. En kertoile enempää, mutta suositella voin kyllä tätä pätkää.

Olis nyt voinut "kertoilla" ainakin sen verran, että elokuvan pääosissa ovat Cuba Gooding Jr. ja Robert De Niro. Leffan alkuperäinen nimi on MEN OF HONOR.

Nii ja mikään leffa, missä on mukana Robert De Niro, ei ole mikään turha leffa.

Olen joskus pienessä, mutta ah niin sairaassa aivossani hekumoinut ajatuksella että IFK:n valmentajakaksikkona olisi Robert De Niro & Al Pacino. Voipi olla että silloin jäähallin ylimmälläkin rivillä tarvittaisiin korvatulppia koutsikaksikon huutamisen & kouluttamisen takia.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös