Ratsuväkitrilogia
Paitselo kirjoitti:
Katseliko kukaan kesän aikana telkkarissa esitettyä John Fordin ratsuväkitrilogiaa? Noista vanhoista leffoista olisi kiva kuulla nykykatsojien mielipiteitä!
Kaivan tämän reilu kolme vuotta vanhan (2.3.2002) viestin esille, josta riittää kommentoitavaa pariinkin viestiin. Fordin ratsuväkitrilogia on ehdottomia suosikkejani.
Ensimmäisestä, Apassilinnakkeesta (Fort Apache, 1948) on jäänyt mieleen Henry Fondan esittämä eversti, joka on elokuvan historian parhaita kusipäitä. Hyvin tulee myös ilmi, miksi Shirley Temple ei pärjännyt aikuisten rooleissa. Kohokohtia ovat ratsastusopetus ja viskivaraston tuhoaminen seurauksineen.
Keltainen nauha (She Wore a Yellow Ribbon, 1949) on mielestäni trilogian paras elokuva, jossa musiikki tukee hyvin tarinan kulkua. Korkeatasoinen elokuvamusiikki on John Fordin tuotannon vahvuuksia.
John Waynen suoritus 25 vuotta itseään vanhempana miehenä on uskomaton. Jo lapsena olivat mieleen jääneet kohtaukset, jossa intiaanit muuttavat kylänsä paikan ja biisonilauma. Monument Valley pitäisi joskus nähdä omin silmin.
Sekä Apassilinnakkeessa että Keltaisessa nauhassa viitataan Etelävaltioiden armeijan upseereihin, jotka palvelivat ratsuväessä aliupseereina ja miehistössä.
Rio Grande (1950) on näistä tarinaltaan heikoin, eivätkä edes John Wayne ja Maureen O'Hara ole parhaimmillaan. Kohokohta on jo Paitselon mainitsema Ben Johnsonin ratsastusnäytös.
John Ford käytti useissa elokuvissa samaa näyttelijäkaartia. Pako yli aavikon (3 Godfathers, 1948)- elokuvan olen nähnyt joskus 25 vuotta sitten.
Rajarosvojen voittajassa (Wagon Master, 1950) Ford ei käyttänyt ollenkaan suurinpia tähtiään, mutta tuloksena tuli Rio Grandea parempi elokuva. On ikäisekseen harvinainen elokuva, koska tapahtumat alkavat ennen alkutekstejä. Tarina on sujuva, siinä on erinomaiset konnat, monta näyttävää ulkokohtausta vankkurikaravaanin vaelluksesta Monument Valleyn maastossa ja hauska Chuckawalla Swing- tanssikohtaus.
Kaikki huipentui sitten Fordin irlantilaiskuvauksessa, Vaiteliaassa miehessä (The Quiet Man, 1952). Suosittelen sitä lämpimästi etenkin kaikille stressaantuneille, tästä jos ei tule hyvälle mielelle niin sitten ei mistään. Vaikka mukana on loistavan pääparin, John Waynen ja Maureen O'Haran lisäksi runsaasti sivuosia viinaan menevästä pikku ukkelista kalastushulluuun pappiin ja elokuvahistorian viisaimpaan hevoseen, ei mukana ole yhtään turhaa sivujuonta. En tiedä mitä mieltä Irlannin rautatielaitos on ollut tästä elokuvasta. Ja sekä Rio Grandessa että Vaiteliaassa miehessä mainitaan Queensburyn markiisin säännöt, jotka liittyvät keskeisesti Vaiteliaan miehen loppuhuipennukseen.