PJPT

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Habs, SaPKo & Latvija
Kävin katsomassa Zombieland 2 teatterissa. Aika turha jatko-osa kun sisältöön ei oltu jaksettu panostaa, vaikka ensimmäisestä olikin kulunut aikaa 10 vuotta. Emma Stone ja Woody Harrelson saivat näyttää taitojaan muutamissa kohtauksissa, jonka lisäksi leffassa oli pari hyvää vitsiä. Jos haetaan muuta hyvää, niin oli ainakin mukava katsoa leffaa joka oli suht aikuismainen vaikka olikin komedia. Musiikki oli myös laadukasta, Metallica oli sieltä huonoimmasta päästä. 2,5/5

Teemalta tullut mustan huumorin leffa Brazil oli yllättävän hyvä! Hyviä englantilaisia näyttelijöitä ja De Niro sivuosassa. Mukavan vinksahtanut leffa. 4/5

Täällä oli puhetta Samurai Copista tällä viikolla ja tuosta leffasta sattui tänään silmiini uusi video YouTubessa. Kyseessä on hauska arvostelu tuosta leffasta, jossa käydään läpi pätkän parhaat ja huonoimmat puolet. Suosikkini saattaa olla se, että päänäyttelijä ehti ajella tukkansa kuvausten jälkeen, joten hän joutui käyttämään naisten peruukkia kun materiaalia kuvattiin myöhemmin uudelleen. Tämä voisi olla aika kova leffa "perjantai-illan viihteeksi", jahka saa joskus sopivan porukan taas kasaan!


 

Linc

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa, Manchester United, Calgary Flames
Elokuvien puolelta hyvä loppuvuosi luvassa huomisesta alkaen. De Niron, Al Pacinon ja Joe Pescin tähdittämä The Irishman julkaistaan huomenna Netflixissä. Kovat on odotukset ja en usko että tarvitsee pettyä.

Tänä perjantaina elokuviin ilmestyy Knives Out. Murhamysteeri Rian Johnsonilta (Brick, Looper, Last Jedi) jonka pääosassa nähdään Daniel Craig. Casting on muutenkin nimellisesti kivikova sisältäen mm. Chris Evansin, Jamie Lee Curtisin ja Christopher Plummerin. Varovaisen kovat odotukset elokuvalle.

Jumanjin jatko-osa (4.12.) tulee varmaan käytyä tyttöystävän kanssa katsomassa. Ensimmäinen oli ihan viihdyttävä, mukava nähdä että myös Danny DeVito ja Danny Glover ovat tässä mukana.

Marriage Story ei kategorialtaan kuulu omiin suosikkeihin, mutta Adam Driver ja Scarlett Johansson näyttelijöinä sytyttää paljon. Leffaa on kehuttu paljon ja Oscareistakin on ollut jo puhetta. Katseluun siis, leffoihin 29.11. ja Netflixiin 6.12.

Ja lopuksi se ehkä odotetuin, Star Wars: The Rise of Skywalker. Kaksi trilogian edeltävää osaa ovat olleet pienimuotoisia pettymyksiä, vaikka en esimerkiksi edeltävän Last Jedin kritiikistä kaikkea allekirjoitakkaan. Viimein saadaan tämä yhdeksän osan tarina pakettiin, liput on varattu jo ensi-iltaan 18.12. Odotukset ovat silti todella kovat, varsinkin kun trailerissa
paljastui että Emperor on jollakin tasolla elokuvassa mukana.
 

Mikke73

Jäsen
Suosikkijoukkue
Haukat, Ässät
Jumanjin jatko-osa (4.12.) tulee varmaan käytyä tyttöystävän kanssa katsomassa. Ensimmäinen oli ihan viihdyttävä, mukava nähdä että myös Danny DeVito ja Danny Glover ovat tässä mukana.
Pakko kysyä nyt kun ei ole ensimmäinen kerta kun tämä tulee vastaan: eli kun puhut Jumanjista ja ensimmäisestä, tarkoitatko Jumanjia vai sen ensimmäistä jatko-osaa?
 

Ollakseni

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings
Pakko kysyä nyt kun ei ole ensimmäinen kerta kun tämä tulee vastaan: eli kun puhut Jumanjista ja ensimmäisestä, tarkoitatko Jumanjia vai sen ensimmäistä jatko-osaa?
Todennäköisesti kyllä, puhutaan juuri siitä elokuvasta mitä sinä luulet meidän tarkoittavan.

(Eli jatko-osa Jumanji: Welcome to the Jungle elokuvalle, joka on jatko-osa vuoden 1995 elokuvalle Jumanji.)
 
"Legal interpretation takes place in a field of pain and death"
Quidquid latine dictum sit, altum videtur.

Turder

Jäsen
Suosikkijoukkue
Toronto Maple Leafs
Ford vs Ferrarin ainoa huono asia oli minusta kilpa-ajokohtaukset. Miksi, oi miksi ne tehdään vielä samalla tavalla kuin menneinä vuosikymmeninä? Autoissa on vaihteita liikaa. Suoralla kun ajetaan niin toinen menee auton mitan edelle, kunnes toinen vastaa ja hiipii ohi, sitten taas toinen tulee ohi. Ja aina on 50% avaamatta kaasuläppiä kun voi vaan runtata kaasun pohjaan ja isompaa pesään antaakseen vastustajalla lopullisen kuoliniskun. Tämä on ihan sama kuin jos James Bond tappelisi puoli tuntia päävihun kanssa paljain nyrkein tuhannen täydellisen koukun jälkeen Terence Hill&Bud Spencer tyylillä, tai based on true events -sotaleffoissa vedetään commando-tyylillä lonkalta vihut nurin ja ajetaan sikari suussa Berliiniin.

Olisivat kuvanneet vaikka ihan normaalia onboardia, eli tullaan imusta ohi, tai jarruissa ohi kuten oikeasti kilpa-ajossa on aina ollut. Ja siten että ajetaan täysillä (se on kilpailu!), eikä ovaalia 30% nopeudella vuorotellen vaihdellen paikkoja. Tai kuvataan radan varresta kuin oikeassa Le Mans-kisassa. Ohiajo äänineen ja oikealla kameran sijoittelulla on tyylikästä ja hienoa kun siinä on auto hieman luistossa tms dynamiikkaa. Ehkä valittu tapa uppoaa suureen yleisöön, koska leffan kohtaukset kerää kehuja ja olen kuullut muutamalta henkilöltä, jotka eivät välitä tuon taivaallista moottoriurheilusta, että se oli hienon näköistä ja mielenkiintoista.

Muuten leffa oli hieno ja toi esille paljon moottoriurheilun pikkujuttuja, kuten testaaminen ja kehitystyö, sääntöjen rajoissa toimiminen, luotettavuusongelmat jne. Hyvät näyttelijät ja Ferrarin rooli sekä touhu oli oikein kuvattu, tai ainakin niin kuin sen kuvittelen sen olleen tuohon aikaan. Ja voi jeesus että se Fordin markkinointipomo Beebe oli tehty onnistuneesti niin mulkuksi kuin olla ja voi.
 

Linc

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa, Manchester United, Calgary Flames
Todennäköisesti kyllä, puhutaan juuri siitä elokuvasta mitä sinä luulet meidän tarkoittavan.

(Eli jatko-osa Jumanji: Welcome to the Jungle elokuvalle, joka on jatko-osa vuoden 1995 elokuvalle Jumanji.)
Juurikin näin, hieman epäselvästi tuli kirjoitettua.

Irishman on nyt katsottu. Vaikka ei hirveän analyyttisesti voi muutama minuutti leffan päättymisen jälkeen sitä avata, sen voi sanoa että kyseessä on todella hyvä elokuva. Heittämällä vuoden parhaita ellei jopa paras. De Niro, Pesci ja Pacino vetävät kaikki kovat suoritukset, Scorsesen ohjaus on taattua laatua ja leffa tuntui parituntiselta, vaikka todellisuudessa kestoa oli 3h29min. Ei tuntunut siis venytetyltä vaan jokaisella kohtauksella oli paikkansa ja tarkoituksensa. Ikääntymistä vähentävä ja nostava CGI:n käyttö oli yksi suurimpia puheenaiheita ennen julkaisua miten tämä tulee toimimaan ja hyvältähän se pääpiirteittäin näytti.
Oli siellä se yksi kohtaus jossa De Niro "nuorempana" hakkasi ja potki kadulla miestä ja todellakin näytti ikäiseltään eli 76-vuotiaalta mikä hieman pisti naurattamaan, muuten CGIn käyttö oli mielestäni onnistunutta, myös Pescin ja Pacinon kohdalla.
 

torreira#11

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Arsenal
The Irishman katsottu täälläkin. Aivot tässä kanssa yrittävät prosessoida näkemäänsä, mutta hyvä elokuva oli, siitä ei kahta kysymystä. Vuoden parhaita leffoja, mutta onko neljän vai viiden tähden, niin varmaan siitä väliltä. Taitaa olla viimeinen lajissaan, siis näitä eeppisiä mafialeffoja. Ei näitä enään tehdä, ja ne tekijätkin alkavat poistumaan kuvioista.

De Niro, Pacino ja Pesci tekevät kaikki loistavaa työtä. En tiedä riittääkö De Nirolla pääroolin oscariin ihan, mutta Pesci ja/tai Pacino voi olla lähellä sivuosaoscaria. Scorsese ja leffa itsessään ovat varmasti ehdolla. CGI:n käytöstä sen verran, että toimi tosiaan ihan hyvin. Pescin näyttelemä Russell Bufalino oli esimerkiksi muutenkin tavatessaan Sheeranin yli 50-vuotias, silloin joskus 1950-luvulla. Miksikään teinipojaksi ei tarvinut taipuakaan. Leffa meni kyllä kokonaisuudessaan joutuisasti, vaikka todella pitkä eepos olikin. Sen verran laadukasta tavaraa.
 

hablaa

Jäsen
Suosikkijoukkue
snow mocking team
Liitytään sitten The Irishman-kerhoon itsekin. Ihan ensiksi pitää todeta, että Scorsese kuuluu vieläkin Elokuvantekijöiden raskaimpaan sarjaan. Isolla e:llä, heti ensimmäinen kamera-ajo on niin hienosti toteutettu. Näyttelijäsuoritukset ovat laadukkaita kautta linjan (Al Pacinolle ehdottomasti sivuosaoscari, niin hienosti veti). Aika epä-Scorsesemaisesti, musiikki on pääosin sivuosassa ja taka-alalla - ei sikäli miinus, mutta pikkaisen yllättävää, mitään The Departed-alkumontaasia on turha odottaa. Myöskin aihepiiri oli erittäin mielenkiintoinen, kivaa aina katsoa tällaisia tositapahtumiin perustuvia leffoja (vaikka dramatisointia toki mahtuu mukaan paljonkin).

Mutta pari juttua tuossa vähän nyppi. Ensiksi, kolme ja puoli tuntia on jo todella paljon elokuvalta, eikä tämä oikein omasta mielestä ansainnut sitä. Puoli tuntia olisi saanut typistettyä helposti elokuvan siitä laisinkaan kärsimättä. Ei kaiken toki tarvitse olla mitään Michael Bay-ADHD-meininkiä, mutta Tarkovskit on kanssa jo tehty että ei niitäkään tartte uusiksi tehdä. Elokuva olisi hyötynyt pikkuisen tiukemmasta leikkauksesta.

Isompi miinus itselle oli pääosan esittäjä. De Niro vetää kyllä hyvän roolin, ei siinä, mutta CGI (niin laadukkaastikin kuin se oli tehty) voi auttaa vain tiettyyn pisteeseen asti. Tarinan alkupuolella De Niron olisi pitänyt näyttää enemmän samalta kuin Taksikuskissa. Myös ko. näyttelijällä on sen verran painolastia Scorsesen elokuvista, että joku paljon tuntemattomampi olisi toiminut ainakin itselle paremmin.

Laatuelokuva silti ehdottomasti, ihan 4/5. Mutta ei Goodfellasin asema ole uhattuna ainakaan omalla listalla.
 
Lert tykkää tästä.

iibor

Jäsen
Suosikkijoukkue
Florida Panthers, Liiga-Jokerit
Irishman katsottu myös. Sen kummempaa syväanalyysiä on vaikea antaa, kun nukahdin siinä kahden ja puolen tunnin kohdalma ja äsken sitten sängyssä katselin loppuun.

Itselleni aivan liian hidastempoinen elokuva, hyvä elokuva toki, mutta aika pitkästyttävä omasta mielestä. 3/5.
 
Suosikkijoukkue
Ipa, ipa, ipa, ipaa...
Tänään tulee Teemalta komediaklassikoiden klassikko isolla K:lla... kun tällä nyt eri-ikäisiä tyyppejä pyörii, saattaa olla että tämä on joltain jopa näkemättä. Älä anna mustavalkosuuden vieraannuttaa, tämä leffa naurattaa edelleen ja on kolmen loistavan näyttelijän tykitystä... vaikkakaan kukaan ei ole täydellinen

 
Tulevaisuus on toivoa täynnä

-Share Ilves-

Jupe

Jäsen
Suosikkijoukkue
Helsingin IFK
Teemalta komediaklassikoiden klassikko isolla K:lla.
Hyvä poiminta. Olen tuon nähnyt junnuna kun faija sitä hehkutti, täytyykin katsoa uudelleen noin 30 vuoden tauon jälkeen. Itsellä paljon elokuvia, hyviäkin joita olen nähnyt junnuna eli noin 10-15 vuotiaana koska meillä harrastettiin paljon elokuvia, hyllyssä noin tuhat elokuvaa VHS:llä, siihen päälle vuokrattiin leffoja viikoittain ja telkusta tulee jne. Osittain tämä harmittaakin, moni laatuelokuva niin sanotusti katsottuna vaikken ole sisäistänyt koko elokuvaa. Uudelleen katsomista voi harkita mutta koukut ja lopputulema kuitenkin tiedossa.

Pari poimintaa viime päiviltä.

Irishman, ehdottomasti viiden tähden elokuva.
Tunnelma tuttua Scorcesea, iho kananlihalla kun Joe Pescin maltillisella äänellä puhuu painavia asioita. Al Pacino tekee yhden parhaista rooleistaan, ainakin tällä vuosi tuhannella. Se on totta että De Niro jää tavallaan näiden jalkoihin, mutta näen asian myös niin että on paljon ruudulla joten kokee eniten kritiikkiä. Jos olisi ollut pienemmässä osassa saisi enemmän kiitosta. Ettei ymmärretä väärin niin De Niron suorius on vähintään 4 tähden arvoinen huomioiden miehen ikä.
Erityismaininta CGI tekniikalle ja että tätä uutta nuorennustekniikkaa käytettiin vanhanliiton elokuvassa, näin sen pitikin mennä, jos olisi käytetty uudessa Matrixissa niin se olisi itsestäänselvyys. Nerokas veto Scorceseltä ja kannattaa katsoa Netflixistä elokuvan jälkeen se 30min keskustelu starojen kesken, siinä myös tästä ja sen haastavuudesta uusin kuvaustekniikoin.

Oli aukko sivistyksessä, katsoin nyt vasta Beautiful Mindin. Viiden tähden elokuva tämäkin. Kieltämättä vuosituhannen parhaita elokuvia, huikeaa suorittamista Russel Crowelta. Sekosikohan itsekin roolista, eikös kärsinyt mielenterveysongelmista itsekin ja vetäytyi omiin oloihin ja teki erittäin harvoin elokuvia.
Ron Howardille ehkä tutuinta on tämä yliopistokaveruuden kuvaaminen, mutta hienosti yhdistyy lähes trilleriomaiset piirteet kun mielenterveys järkkyy. Erityismaininta Jennifer Connelly, meinasi aiheuttaa mullekin mielenterveysongelmia elokuvan ensimmäisen tunnin aikana. Uskomattoman kaunis ja seksikäs nainen. Syy katsoa elokuva myös.


Sitten yksi komedia. Ankdammen
Tälläisistä komedioista itse pidän, en ole esimerkiksi yhtä hyvää jenkkikomediaa nähnyt aikoihin. Neljän tähden komedia. Pohjoismaalaisuus tuo samanhenkisyyttä meidän suomalaisten suuntaan. Loistavaa sekoilua kavereiden kesken, rikollisuutta, naisjuttuja jne. Hiukan samaa suuntaa kuin ruotsalaisten Kopps, mutta enemmän jalat maassa ja realistisempi tämä.




Laitetaan nyt vielä yksi koska viittaan yllä tavallaan siihen. Long Shot.
Tämä on nyt kaiketi sitä parasta jenkkikomediaa, Seth Rogen on ihan hyvä ja Charlize Theron syy katsoa elokuva, upea nainen. Tämä on noin kolmen tähden elokuva. Elokuvalla on hetkensä, alku on hyvä, keskelläkin mennään lujaa mutta lässähtää lopussa perus jenkkien romcomiksi. Ihan kuin Rogen olisi kirjoittanut itselleen unelma roolin unelmien naisen kanssa. Ei siinä mitään pahaa sinällään, mutta elokuva sisältää kaiken hyvän lisäksi kaikki jenkkikliseet. Näitä katsoessa tulee ikävä vanhaa jenkkikomediaa mistä @Tarinankertoja tuossa mainitsee. Niin ja ei nämä yllä täysin överiksi vedettyjen Jim Carrey elokuvienkaan tasolle koska ei ole sitä fyysistä komiikkaa minkä Jim osaa parhaiten uudenmman sukupolven näyttelijöistä.

Heitetään loppuun haaste, kuka teidän mielestä osaa fyysisen, samalla äänettömän ja universaalin komiikan parhaiten tällä vuosituhannella?

_
 
Viimeksi muokattu:
”Vittu mitä paskaa, ei voisi vähemmän kiinnostaa.”
-Alexander Stubb 1.11.2011 Pohjoismaiden neuvoston (PN) kokouksesta.-
Suosikkijoukkue
Ipa, ipa, ipa, ipaa...
Eilen Areenaan tuli (ja joskus keskipäivällä töllöstä) rikoselokuvaklassikko M –Kaupunki etsii murhaajaa.

Toki Fritz Langin elokuvaa on ajan hammas vähän puraissut näyttelijätyön ja yhteiskuntakuvauksen puolelta, mutta leffa on edelleen hieno esimerkki jännityksen luomisesta ja juonen kuljetuksesta.

Klassikkoleffoista kiinnostuneille

 
Tulevaisuus on toivoa täynnä

-Share Ilves-

Mikke73

Jäsen
Suosikkijoukkue
Haukat, Ässät
Heitetään loppuun haaste, kuka teidän mielestä osaa fyysisen, samalla äänettömän ja universaalin komiikan parhaiten tällä vuosituhannella?

_
Tähän on helppo vastata kun mieleen ei nyt tule kuin yksi nimi joka mitenkään osuu tuohon määritelmään: Jackie Chan. Tosin hänkin on nyt vähentänyt tuota fyysistä puolta kun ikää on tullut.
 

Jupe

Jäsen
Suosikkijoukkue
Helsingin IFK
Tähän on helppo vastata kun mieleen ei nyt tule kuin yksi nimi joka mitenkään osuu tuohon määritelmään: Jackie Chan. Tosin hänkin on nyt vähentänyt tuota fyysistä puolta kun ikää on tullut.
Hyvä heitto. Olen kyllä isosti Jackie Chanin fani ja todellakin fyysistä komediaa Drunken Masterit jne. Jackiellä tosin vahvasti taistelut liittyy tähän fysiikkaan ja komediaan. Harvassa on Harrold Lloydit, Chaplinit, Keatonit tai vaikkapa Jim Carreyn kaltaiset holtittoman hillittömät sekoilijat nykyään.
 
”Vittu mitä paskaa, ei voisi vähemmän kiinnostaa.”
-Alexander Stubb 1.11.2011 Pohjoismaiden neuvoston (PN) kokouksesta.-
Suosikkijoukkue
Tappara, Setämiehet
Eikös Rowan Atkinson mene tohon kategoriaan kanssa, vai ymmärsinkö väärin...?
 
"When one person suffers from a delusion, it is called insanity. When many people suffer from a delusion, it is called religion." -Richard Dawkins

Jupe

Jäsen
Suosikkijoukkue
Helsingin IFK
Eikös Rowan Atkinson mene tohon kategoriaan kanssa, vai ymmärsinkö väärin...?
Jep, hyvin meneekin, erinomainen esimerkki. Mr Bean on ehkä paras esimerkki noin 40 vuoden ajalta että komiikka ei tarvitse kieltä ja on universaalia. Ikää tosin 64v jo, ikävää että fyysistä komiikkaa ei arvosteta niin paljoa että ainakaan itse törmäisin nuorempiin lahjakkaisiin sen lajin taitajiin. Toki Ricky Gervais, joka on mun viime vuos kymmenien suosikkeja taipuu myös jonkinlaiseen mutta nykyään enemmän verbaalista, sen kamu Stephen Merchant ehkä enemmän fyysinen ja honkkelina tuo mieleen John Cleesen loistavat ministry of silly walksit jne.
 
”Vittu mitä paskaa, ei voisi vähemmän kiinnostaa.”
-Alexander Stubb 1.11.2011 Pohjoismaiden neuvoston (PN) kokouksesta.-

lake79

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Suomi, Pahalampi, Penguins



Haamujengin paluu. Jatkoa siis kahdelle alkuperäiselle ja skippaa 2016 leffan.
Eli toisin sanoen Junior Ghostbusters. En nyt oikein tiedä miten suhtautua tähän, kun odotin ihan aikuisleffaa, enkä mitään Stranger Things kopiota. Voihan tuo toki olla hyväkin, mutta kovin skeptinen olen.
 
"But remember there are no stupid questions, just stupid people" - Mr. Garrison

Nosebleed

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko, San Jose Sharks
Eli toisin sanoen Junior Ghostbusters. En nyt oikein tiedä miten suhtautua tähän, kun odotin ihan aikuisleffaa, enkä mitään Stranger Things kopiota. Voihan tuo toki olla hyväkin, mutta kovin skeptinen olen.
"After being evicted from their home, two children and their single mother move to Summerville, Oklahoma after inheriting property from their late grandfather. When the town experiences a series of unexplained earthquakes, the children discover their family's link to the original Ghostbusters, who have become something of a myth as many have long-since forgotten the events of the "Manhattan Crossrip of 1984", and the secret legacy that their grandfather left behind".[1] - wiki

Eli kuulostaa hieman Force Awakensilta, jossa Luke Skywalkerista oli tullut myös myytti. 30 vuotta oli siinäkin ehkä hieman liian lyhyt aika myytin syntymiselle. Anakinin oisin myytiksi ymmärtänyt, mutta enivei. Vanhat tutut hahmot on ainakin listattu imdb sivuilla eli veikkaan että juoni on "meidän pitää löytyy alkuperäinen Ghostbusters!" ja tuttuihin törmäillään pitkin leffaa (kuten TFAssa). Saa nähdä löytyykö Venkman jostain vuoren huipulta murjottamasta ja elämästä sulkeutuneena.
 

Harzan

Jäsen
Tuli katsottua The Irishman. Hyvä elokuva, mutta ei ainakaan ensikatsomalta sellainen mestariteos, kuin etukäteishypen perusteella olin toivonut. De Niro, Pesci ja Pacino odotetun hyviä, mutta tarinassa jotain jäi puuttumaan. Ehkä sitten juutuin omiin ennakko-odotuksiini, kun luin jonkun arvostelijan kutsuvan tätä mafiaelokuvien Forrest Gumpiksi. Sitä se ei kyllä mielestäni ollut.

Kenties tämä vuosien varrella kasvaa paremmaksi, kun tulee joskus katsottua toiseen kertaan. Nyt ei päästy Mafiaveljien tasolle.
Arvosana 4/5.

Onhan tämä silti vuosikymmenen paras elokuva, jos kohta siihen titteliin ei tällä Marvel-mössön aikakaudella kummoista tekelettä edes tarvita.
 
(1)
  • Tykkää
Reactions: PJPT

Buster

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, Brian O'Neill
Netflixissä semmoinen elokuva kuin Marriage Story tuli juuri katsottua. Tämä Noah Baumbachin ohjaama ja käsikirjoittama elokuva hajoavasta avioliitosta, sekä kuihtumattomasta rakkaudesta lienee suosikkini tältä vuodelta jos sellainen on pakko valita. Näin puffausmielessä.

Ei välttämättä kovin laaja ja vahva elokuvavuosi, mutta aikamoisia raskassarjalaisia on kärjessä: Hollywood, Parasite, Irishman ja sitten vielä Favouritet ynnä Green Bookit. Jokerkin tietysti mm. erittäin hyvä. Lighthouse, Ford vs Ferrari, Knives Out lienee vielä isoimmat näkemättä olevat.

Ikä on ehkä muuttanut Scorsesea elokuvantekijänä vähäeleisemmäksi, tai sitten se ei tunne enää tarvetta olla niin kaupallinen. Irishmanin tempo on kuin vanhan miehen muistelu ja ei yli 3 tunnin elokuvaa oikein voi leikata yhtä dynaamiseksi kuin Mafiaveljiä. Itsekin kyllä Goodfellas-taikaa odotin, mutta sain jotain muuta. En malta odottaa, koska löydän aikaa katsoa sen uudestaan. Jo ekalla kerralla oli pakko peruutella ja katsoa joitain kohtauksia uudelleen.
 
Viimeksi muokattu:
Reality isn't what it used to be.

hablaa

Jäsen
Suosikkijoukkue
snow mocking team
Itsekin kyllä Goodfellas-taikaa odotin, mutta sain jotain muuta.
En tiedä saadaanko enää koskaan samanlaista tykitystä kuin tuossa leffassa. “As far back as I can remember, I always wanted to be a gangster" on ehkä parhaimpia avausrepliikkejä ikinä, eikä tahti siitä juuri hiivu; vaikka elokuva onkin pitkä niin ei se siltä missän vaiheessa tunnu. Scorsesen nykytuotannosta The Departed menee melkein lähelle alun ostalta, mutta ei jaksa pitää yllä yhtä hektistä menoa loppuun saakka, sekin olisi ehkä hyötynyt vähän tiukemmasta leikkauksesta (joskaan ei yhtä paljoa kuin The Irishman).
 
Lert tykkää tästä.

Buster

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, Brian O'Neill
En tiedä saadaanko enää koskaan samanlaista tykitystä kuin tuossa leffassa. “As far back as I can remember, I always wanted to be a gangster" on ehkä parhaimpia avausrepliikkejä ikinä, eikä tahti siitä juuri hiivu; vaikka elokuva onkin pitkä niin ei se siltä missän vaiheessa tunnu. Scorsesen nykytuotannosta The Departed menee melkein lähelle alun ostalta, mutta ei jaksa pitää yllä yhtä hektistä menoa loppuun saakka, sekin olisi ehkä hyötynyt vähän tiukemmasta leikkauksesta (joskaan ei yhtä paljoa kuin The Irishman).
Joo.

Päällimmäinen tunne The Irishmanin katsomisen jälkeen oli suuri haikeus, sillä se tuntui jollain tapaa aikakauden päätökseltä. Sitä toivoi niin kauan vielä yhtä kunnon gangsterielokuvaa näiltä kavereilta ja sitten se tuli. Nyt sitä tajuaa modernin amerikkalaisen elokuvan sielun, Scorsesen, olevan lähes 80, Pesci taas takaisin eläkkeelle, De Niro on vanha sekin. Oliko tämä ylipäänsä viimeinen eeppinen gangsterielokuva? Tuottaako nykyaika enää tuollaisia tekijöitä ja näyttelijöitä, jotka tuntuu katujen kasvateilta ja on eläneet tuollaisessa vastaavassa ympäristössä. Nimenomaan mafiaelokuvien suurena ystävänä vetää surulliseksi.
 
Reality isn't what it used to be.

Jupe

Jäsen
Suosikkijoukkue
Helsingin IFK
Onhan tämä silti vuosikymmenen paras elokuva, jos kohta siihen titteliin ei tällä Marvel-mössön aikakaudella kummoista tekelettä edes tarvita.
Mielenkiintoinen heitto, itsekin yllyin jopa hehkuttamaan Irishmania koska tunnen eräänlaista haikeutta kuten Buster tuossa yllä. Tunnen vahvasti samoin että on väistämättä tämän Scorcesen aikakauden loppu lähellä ja siten nostalgiaa ilmassa, taso kaikkiin valitseviin olosuhteisiin nähden erinomainen.

Palataan tuohon alun pointtiin. Mikä onkaan sitten vuosikymmenen paras elokuva. Toinen Scorcese yltää mun papereissa lähelle The Wolf Of Wall Street. Erilainen Marty elokuva mutta elokuvallisesti toimii pirun hyvin, komediallinen ja Martyn elokuvissa puhutaan monesti naisettomuudesta niin tuon leffan Margot Robbie osuu mun silmään oikein hyvin ja riittoisasti.
Harvoin kuulee tästä leffasta puhuttavan Scorcesesta puhuttaessa, onko tämä liian kevyt Scorcese faneille? Mulle tässä yhdistyy taitavasti Martyn kyky tehdä lennokasta viihde-elokuvaa vahvoilla hahmoilla, hyvällä musiikilla ja vielä niin että tarina pysyy uskottavuuden rajoissa.




Elokuvallisesti Irishmania parempia tältä vuosikymmeneltä ovat myös Whiplash ja La La Land nyt ainakin, mikä kaikessa keveydessään toimii mulle loistavan musiikkinsa ja musikaalisuutensa ansiosta. Myös Scorcesen leffoissa musiikki on vahva tekijä luomassa tunnelmaa ja ajankuvaa, nostaa mun silmissä leffojen tasoa huimasti kun ei ole pelkkää jenkki gratest hitsiä leffasta toiseen.
 
”Vittu mitä paskaa, ei voisi vähemmän kiinnostaa.”
-Alexander Stubb 1.11.2011 Pohjoismaiden neuvoston (PN) kokouksesta.-
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy