Itse löisin sellaiset 74/100 The Martianille, maistui vähän liikaa maximum mass appeal. Jäi turhan pinnalliseksi ja kevyeksi omaan makuun. Olisin ehkä kaivannut enemmän epätoivoa ja enemmän pelkkää Damonin hahmoa. Nyt siellä oli penteleesti sivuhahmoja ja melko nimekkäitä näyttelijöitä, jotka kaikki sitten jäivät vieläpä hyvin ohuiksi ja joiden mukana oloa ei vain käsitä. Mitä siellä esim. jollain Kristen Wiigillä, tai Kate Maralla teki. Koko ajan kun leikkailtiin Damonin, maapallon ja tämän avaruusryhmän välillä, niin jäi vain jotenkin muodostumatta sellainen yksinäisyyden fiilis, eikä myöskään päätynyt välittämään kaverin kohtalosta. Ehkä tuota yksinäisyyttä myös rikkoi tuo ihan kekseliäs kerrontatapa, jossa Damon jutteli positiivisena erinäisille kameroille kevyesti päiväkirjatyyliin ja täten leffassa ei ollut varsinaisia hiljaisia hetkiä ja syntyi vähän puolivahingossa sellainen läsnäolon tunne. Koko ajan kun tahtoi olla jossain lähikuvassa. Jotenkin vain odotin enemmän, jotain poikkeuksellista. Oli nättiä Jordanin aavikolla ja niinpäinpois, mutta ei se nyt vain kolahtanut itselle. Ehkä sekin kun joka vuosi tuntuu tulevan pari avaruusleffaa. Pidän enemmän Gravitysta ja Moonista, jotka pomppasivat mieleen tätä katsoessa. Martianin juliste muuten on yksi tehokkaimmista hetkeen, hyvin kaappaa huomion. Musiikin käyttö oli kyllä myös hyvää ja toimi. Kapteenillahan oli erinomainen musiikkimaku! Leffan aikana myös hymähdin sille kun Damonin hahmo sanoi olevansa ensimmäinen ihminen yksin jollain planeetalla tjs. Sama kun oli Interstellarissa (9/10 puutteistaan huolimatta), jätkällä on huono mäihä.
Crimson Peak 8/10. Nätti ja tyylitelty. Vähän vain taas tuntui siltä, että levisi hieman käsiin loppua kohti ja twisti(t) oli aivan liian hyvin arvattavissa. Jo ihan alussa kenties ajankuvan helpottamana tuli eräs kuulu hallitsijasuku mieleen. Ihan riittävästi ravailtiin pimeitä ja ahtaita käytäviä. Toisaalta olisin ehkä kaivannut vielä yhtä-kahta sellaista selvempää kauhun kohtaa. Eritoten leffan alussa pari ekaa sai aikas kivat kylmät väreet menemään. Ei mikään Panin labyrintti, mutta varmaankin toiseksi parasta Del Toroa. Toisaalta mietin, että Panin labyrintti oli aika samaa tasoa jos unohdetaan loppu, joka kolahti omassa tapauksessani täysillä maaliin ja tarvittiin ensin paperia, sekä sen jälkeen oli tilausta vielä uudelleenkatselullekin uudesta näkökulmasta.
Spy oli rimaa hipoen 7/10. Agenttikomedia, jossa parodioidaan hieman Bondia ja hieman 24:sta. Lisäksi mukana Jason Statham parodioimassa itseään. Hyvät lähtökohdat, hemmetin hauska ensialkuun, mutta jossain kohtaa vitsi vain lässähtää. Kaksi tuntia on toki muutenkin aika pitkä komedialle. Stathamille tosin jaksoi nauraa loppuun saakka.