Jatkoajan leffakerho

[SamSpade]

Mielenkiintoista, elokuva jossa koiraposse nousee kapinaan ja kyseessä ei ole koko perheen disney-elokuva, pitää ehdottomasti tsiigata. Vaikutti ennennäkemättömältä mitä tulee koirien joukko-ohjaamiseen, tai sitten kohtaukset on täynnä cgi-hauvoja. :)

_

Ei CGItä, tässä oli joku koirien kouluttaja mukana kuvauksissa ja vaati ilmeisesti saakelisti hommia jotta saivat kuvattua nämä.

 

[Jupe]

Ei CGItä, tässä oli joku koirien kouluttaja mukana kuvauksissa ja vaati ilmeisesti saakelisti hommia jotta saivat kuvattua nämä.

Näytti lupaavalta, muutaman koiran omistaneena tuollainen kiinnostaa ehdottomasti ja ammattimaisemmalta tämä näyttää kuin täälläkin puheissa ollut ROAR jossa isot kissat ei myöskään ollut cgi:llä tehtyjä eikä edes veri. Tässä kohtauksessa taisi lähteä päänahka irti: "HELP" ROAR Movie Clip # 4 - YouTube

_

 

[alwahla]

Harva leffa on onnistunut sekoittamaan pääni niin totaalisesti kuin Divergent. Ja tarkoitan pään sekoamisella juuri sitä. Kaksi tuntia yritin selvittää itselleni, mikä leffan idea oli, mutta ei se auttanut. Viimeksi olen kokenut samanlaisen tunteen pari vuotta sitten, kun katsoin Angelina Jolien Salt-leffan.

Divergent oli surkeiden näyttelijöiden, ihmeellisen epäuskottavan tarinan sekä liiallisen meuhkaamisen tärvelemä parituntinen kidutus.

*

 

[Tinke-80]

Yksin Marsissa (2015) - IMDb

Ensi viikolla tulee käytyä katsomassa Yksin Marsissa kaverin kanssa jos vain aikataulut käyvät yhteen. Tulevista elokuvista odotan ehkä eniten uutta Tähtien Sotaa joka tulee suomessa teattereihin 16.12. Mites muut JAn "leffakerholaiset", mitä elokuvia odotatte kieli pitkälle tulevan teattereihin?

-Tinke

 

[Ted Raikas]

Yksin Marsissa (2015) - IMDb

Perjantaina kävin katsomassa ja onhan se hieno leffa. Jotain superrealistista odottaville ei ehkä maistu, sillä logiikkaa nyt ohiteltiin aika reippaasti ja psykologiset vaikutukset myös. Toki ihmiset on erilaisia ja voidaan toki ajatella, että jos joku ihmisjoukko joskus Marsiin lähetetään, niin pitää olla todella vahva psyyke ja pelitilannehuumori, fysiikka ja muut ominaisuudet. Ne tuntui sankarillamme Mark Watneylla olevan hallinnassa, sen verran määrätietoinen kaveri käytännössä mahdottomassa tilanteessa. Enemmän tuota leffaa lähestyttiin siis selviytymistarinana, modernina versiona autiolle saarelle jäämisestä. Tämä leffa onkin Tom Hanksin tähdittämän Castawayn henkinen sukulainen selkeästikin. Jossain määrin tuli myös Pixarin Wall-E mieleen ja tietysti muutaman vuoden takainen Gravity. Tässä oli kuitenkin se parempaa kuin Gravityssa, että se oli liiankin ryppyotsainen teos ja se realismin hakeminen siinä ontui, kun tässä selkeästikin otettiin välillä humoristisempi ote, mikä onneksi vähensi sitä realismin puuttumisen vajetta. Lisäksi Matt Damon on kyllä mainio roolissaan, samoin muutamat taustatukea antavat näyttelijät. Muu miehistö jäi jotenkin vähän ohkaiseksi, mutta Maassa häärivässä tiimissä oli mainioita hahmoja.

Erityismaininta musiikkivalinnoille, jotka oli monessa kohtaa ihan loistavia. Eritoten David Bowien Starman sopi tunnelmaan ja kuvastoon kuin nakutettu.

Niin ja Mars-maisemat oli huikeita ja niitä olisi katsellut vielä vaikka lisää.

Ahdistava aiheestaan huolimatta aika sellainen hyvän fiiliksen leffa ja ainakin minulta pääsi muutama kyynel silmästä loppua kohden. Pitkästä aikaa Ridley Scott osuu vähän paremmin maaliin, kun monet leffansa on tässä vuosien saatossa olleet jotenkin liian kömpelöitä ja/tai raskaita tai muuten vaan hutaistuja. Tässä oli nyt huomattavasti enemmän tatsia.

Ihan vuoden parhaimmaksi ei ole asiaa, mutta pätevä varsin realistinen ja ylenpalttista äksöniä välttävä sci-fi teos joka tapauksessa. Viihdyin hyvin ja tunnelma parani alun hapuilun jälkeen.

Arvosana tässä kohtaa olisi sellainen: 4½/5

 

[trap]

Sicario jatkaa Denis Villeneuven mestariteosten sarjaa. Mm. Benicio Del Torolta ja Josh Brolinilta erinomaiset roolisuoritukset. Suosittelen käymään teatterissa tsiigaamassa.

Straight Outta Compton oli myös kova.

 

[Tombe76]

Erityismaininta musiikkivalinnoille, jotka oli monessa kohtaa ihan loistavia. Eritoten David Bowien Starman sopi tunnelmaan ja kuvastoon kuin nakutettu.

Käytiin katsomassa lauantaina ja pidin myös kovasti. Vaikka elokuva oli pitkähkö niin missään vaiheessa ei tullut ajatelleeksi koska pätkä loppuu.

Musiikkiin kiinnitin minäkin huomiota positiivisessa mielessä. Kappalevalintoihin sekä elokuvasävellyksiin. Jossain vaiheessa muistan miettineeni mahtaako Hans Zimmer olla jälleen musiikin takana. Mutta ei ollut. Lähellä kuitenkin oltiin, koska musiikin takana elokuvassa on Harry Bregson-Williams, joka Zimmerin kanssa useasti on tehnyt yhteistyötä. Mm. elokuvassa The Rock.

Everest tuli myös joku viikko sitten käytyä katsomassa. Pidin siitäkin. Ei välttämättä paras leffa sellaisille, jota aihe ei kiinnosta, mutta vuorikiipeilyn ystäville sekä varsinkin Jon Krakauerin Jäätäviin Korkeuksiin kirjan lukijoille ehdoton.

Tuosta the Martian leffan kirjasta käsittääkseni on ilmestynyt suomennettu versio. Piti alun perin lukea se ennen leffan näkemistä mutta jos vaikka sitten myöhemmin.

 

[MustatKortit]

Mites muut JAn "leffakerholaiset", mitä elokuvia odotatte kieli pitkälle tulevan teattereihin?

-Tinke

Tietysti tuo Tähtien sota on sellainen, mutta onhan nyt vuoden lopulla tulossa muutama todella maukas elokuva. Uusi Bond eli Spectre, kauhuleffa The Forrest sekä itse eniten odottamani uutuus, eli Leo Di Caprion uusi leffa The Revenant. Leo ei tee nykyään kuin loistavia leffoja ja tuo traileri on kyllä älyttömän mielenkiintoinen.

Linkkiä Revenantin traileriin YouTubesta: The Revenant | Official Trailer [HD] | 20th Century FOX - YouTube

 

[Klose16]

kauhuleffa The Forrest

Gump-remake, osa suklaista myrkytettyjä?

Leo ei tee nykyään kuin loistavia leffoja

Tämä on kyllä hätkähdyttävä. Mallipojusta kasvoi mies. Erityisesti The Great Gatsby ja The Wolf of Wall Street ovat hienoja osoituksia tästä.

 

[MustatKortit]

Gump-remake, osa suklaista myrkytettyjä?...

Kieltämättä ikävä kirjoitusvirhe minulta. Jos Valavuori lopettaa Teemun twitteristinä, niin riittääkö tämä suositukseksi tuohon duuniin...

 

[mendieta]

Sicario jatkaa Denis Villeneuven mestariteosten sarjaa. Mm. Benicio Del Torolta ja Josh Brolinilta erinomaiset roolisuoritukset. Suosittelen käymään teatterissa tsiigaamassa.

Mahtavasti kuvattu. Musiikkivalinnat myös aivan nappiin. Muutama todella väkevä kohtaus. En muista aikoihin pelänneeni tai ollut ahdistunut noin vahvasti elokuvan äärellä. No ehkä Prisonersin kohdalla viimeksi...

 

[Barcelona]

Tuli viikonloppuna katsottua telkkarista The Producers (2005). Kyseessä oli uusi versio Mel Brooksin samannimisestä leffasta. Leffan juoni on periaatessa se että kaksi tuottajaa haluaa kavallusmielessä tuottaa maailman huonoimman musikaalin. Pääosissa oli Nathan Lane, Matthew Broderick, Uma Thurman ja Will Ferrell.

Kanavasurffatessa löytyi tämä leffa ja jäin itseasiassa katsomaan sitä ihan sen takia kun oli niin uskomattoman surkea tekele. Tosin eipä muhun noi musikaali leffat muutenkaan uppoa kun musta se on niin hoopoa että jengi rupee yks kaks laulamaan keskellä katua. Aika harvoin olen antanut IMDB:ssä arvosanan 1 leffalle (alle 2% äänistä) mutta tämä leffa sen ansaitsi. Kun näin huonoa leffaa katselee niin aina käy mielessä että mitäköhän leffan tekijät ja näyttelijät on tuumannut kun ovat leffaa tehny ja nähny valkokankaalla lopputuloksen.

 

[Kulttimörkö]

Hyllyssä jo pitkään ollut Lovelace sain vihdoin katsottua. Surulliset henkilötarinat ovat tuotu hyvin esille ja selkeästi tästä on tehty kaunistelematon tarina siitä miten Linda Lovelace päätyi ehkä kuuluisimman aikuisviihde-elokuvan tähdeksi ja mitä sen jälkeen tapahtui. Amanda Seyfried kantaa roolinsa hyvin. Peter Sarsgaard saa katsojan halveksimaan roolihahmoaan, mikä lienee tarkoituskin sillä Chuck Traynor oli oikeastikin aika sadistininen mulkku. Yllätyksenä Lindan vanhempia näyttelevät Sharon Stone ja Robert Patrick tekevät todella vahvat sivuosat vaikka heitä ei paljoa ruudussa edes näy. Sharon Stonea tuskin tunnistaa ja Patrick näyttää miten hyvin voi tunnetiloja kuvata pelkillä kasvon ilmeillä.

Elokuvassa häiritsee ainoastaan pieni poukkoilu tarinassa. Ensimmäinen puolikas kuvataan hyvin rennosti ja toinen puolikas puolestaan on synkkää kerrontaa siitä millaista elämä voi olla väkivaltaisessa suhteessa. Samalla toisessa puolikkaassa näytetään miten ensimmäisen puolikkaan taustalla saattoi tapahtua. Siihen lisättynä pienet aikahyppäykset tyyliin kuuden vuoden päästä edellisestä kohtauksesta...

Itse annoin tälle elokuvalla 7/10. Kyseessä ei ole mestariteos mutta hyvä draamaelokuva joka ei todellakaan kaunistele totuutta. Roolisuoritukset ovat pääsääntöisesti erinomaisesti näytelty. Käsikirjoituksessa on ongelmansa ja pomppinen ajassa hieman häiritsee. Suosittelen kuitenkin jos vahvat näyttelijäsuoritukset kiinnostavat.

Edit: Näin jälkikäteen luin vähän aiheesta. Elokuva perustuu Lovelacen kirjoittamaan kirjaan kokemuksistaan. Siitä jätettiin pois asioita jotka olisivat vaikuttaneet päähahmoon siinä suhteessa ettei katsojat olisivat niin paljon pitäneet hänestä.

Spoileri

Lovelace oli ennen Syväkurkkua ollut mukana pornofilmissä jossa oli antanut koiran panna häntä ja sen lisäksi lyhytelokuvissa. Elokuvassa annettiin ymmärtää että Syväkurkku oli hänen ainoa pornoelokuva mikä ei toki pitänyt paikkaansa. Syväkurkun jälkeen Lovelace esiintyi vielä Syväkurkku kakkosessa ainakin.

 

[pernaveikko]

Kaikkien humoristien kultainen sääntö "kill your darlings" oli Ridley Scottilta unohtunut: eiköhän silloin kuin about 500:ttä kertaa vitsaillaan kapteenin huonosta musiikkimausta (70-80's disco) ihan sille idiooteimmallekin katsojalle ala olla selvää, että on se kyllä hurjan hassu tuo kapteenin musiikkimaku.

Kuitenkin paljon vähemmän kuin kirjassa.

tuntematon nuori auktoriteetteja kumartamaton jostain putkahtava puoliautistinen nörtti-nero tarvittiin tietysti oikeaan ratkaisuun. Hohhoijjaa. Amerikan liput liehuvat joka toisessa kuvassa ja kaikille etnisille ryhmille (ja melkein kaikille uskonnollisille) oli varattu rooli. Hohhoijjaa.

Klise tai ei, niin JPL lienee oikeastikin täynnä juuri tuollaisia henkilöitä. Amerikan liput nyt ainakin liehuvat todellisuudessakin joka paikassa. Miksi ne pitäisi poistaa elokuvasta? Realismia se ei ainakaan lisäisi. Henkilöstössä muutenkin on taatusti paljon esimerkiksi intialaistaustaisia. Intialla on nykyään hyvässä hapessa oleva avaruusohjelma, vaikka ei se siihen taida liittyä, että amerikkalaisissa tieteen työpaikoissa työskentelee muitakin kuin syntyperäisiä valkoihoisia.

Jos haluat nähdä hyvää ja psykologisesti syvällisempää sci-fiä, mene mieluummin katsomaan Interstellar (arvosana 5/5).

Eihän elokuvan ole tarkoitus olla mitään syvällistä sci-fia, vaikka psykologia itsessään ehkä vähän liian helposti ohitettiin. Asumisolot oli kuitenkin aika hyvät ja yhteys Maahan. Miehitetty Mars-lento on täyttä totta ja tämä on kuvaus siitä minkälaista se suunnilleen tulee olemaan. Interstellar on täyttä sci-fia, vaikka onkin paikoin tieteellisesti kestävällä pohjalla, niin nuo ajat ovat vielä kaukana emmekä ole sitä näkemässä.

Miehitetyn Mars-lennon sen sijaan pääsemme todistamaan sadan prosentin varmuudella, jos elämme lähellekään odotettavissa olevaa elinaikaa.
--

Kapteeni Cook kumppaneineen kulki hienoilla purjelaivoilla ja nykyään vain muutamia satoja vuosia myöhemmin liikumme massiivisilla valtamerialuksilla kaikkine viihteineen. Avaruusteknologian kehittyminen samalla tavalla on väistämätöntä.

Luulisi jo nykyaikana ymmärrettävän, että ei kaikki tulevaisuuteen sijoittuva ole sci-fia.

 

[Ted Raikas]

Itse kyllä pidin The Martianista enemmän kuin mitä Interstellarista. Hyvä elokuvahan sekin on toki, mutta hivenen yliarvostettu kuten enin osa Nolanin elokuvista muutenkin. Tämä leffa sentäs kasvoi ja muuttui mielenkiintoisemmaksi loppua kohden, siinä missä Interstellar puolivälin jälkeen alkoi muuttua jatkuvasti pahemmaksi lässyttämiseksi ja nyyhkysiirapiksi.

Toisin kuin Telaketju, niin omasta mielestäni siellä Maapallolla olevasta kaartista varsinkin Sean Bean ja Chiwetel Ejiofor ja miksei Jeff Danielskin vetivät hyvät vahvat roolit ja porukan keskinäiset kitkat ja sitä kautta kemiat oli paikoin metkaa seurattavaa. Miehistön puolella tosiaan ihan riittävää dynamiikkaa ei ollut ja peesasivat vaan aika kasvottomina sieltä sivusta ja Matt Damon vei potin kotiin, mutta kuten todettua, näin on tietysti tarkoituskin.

Yksi asia tosin jäi vaivaamaan enemmän. Laitan sen nyt tageihin, kun paljastaa hieman liikaa juonesta, ehkä:

Spoileri

...eli kun Mars-asemalla tapahtuu se räjähdys ja Watney paikkaa muovipressulla ja teipillä sen oviaukon, niin mietin, näinköhän moinen viritelmä oikeasti pitäisi moisissa olosuhteissa, kun ne tuulet ja myrskyt Marsissa näyttää olevan varsin rankkoja? Toki siinä Mark itsekin katseli, että mitä tästä nyt tulee, mutta pressu piti. Jotenkin olisi voinut ajatella, että siihen olisi kannattanut vaikka toiselta puolen vielä vahvistaa lisämuovilla tai jostain irtometallista kyhätä joku kansi päälle? Noh, ehkei se ollut iso seikka, mutta tuntui epärealistiselta. Ehkä joku osaa todentaa, että ei ole.

 

[Histo]

@Ted Raikas

Spoileri

Ei olisi millään kestänyt. IMDb:n mokaosiosta: After the airlock was blown away, Watney repairs the breach with a plastic sheet and duct tape. The hole was large enough for an astronaut to walk through in length, suggesting the hole was at least 2 meters in diameter. With an atmospheric pressure of 1 Bar (100 kPa), it would equate to approximately 31.4 tons of pressure onto the seal(if the outside atmosphere is neglected, since it is less than 0.01 Bar). Such a repair would have broken as soon as he tried to pressurize. Also, this repair is seen fluttering in the wind. Provided the seal would hold the entire 31.4 tons of pressure inside, it wouldn't flutter with that large inequality in pressure, no matter how strong the outside wind is.

Myös alun myrskyssä jouduttiin ottamaan taiteellisia vapauksia, sillä Marsin tuulet eivät lähes olemattomassa ilmanpaineessa pysty myrskynopeuksillakaan tuottamaan sellaista voimaa, että MAV pystyisi kaatumaan tai viestintäantenni muuttuisi harppuunaksi.

Pidin Yksin Marsissa-elokuvasta paljon, vaikka se ei mitenkään syvällisiin ulottuvuuksiin pääse kerronnassaan ja henkilöt jopa päähenkilö mukaan luettuna jäävät ohuiksi. Kuvasto on kuitenkin silmiähivelevän upeaa ja humoristinen ote onnistuu viihdyttämään.

Pieni spoileri vielä liittyen tähän ja viime kuussa tulleeseen vuorikiipeilydraamaan:

Spoileri

Kummassakin leffan ainoa varsinainen pahis mainitaan sen (suomenkielisessä) nimessä.

 

[apulais-GM]

Eilen tuli televisiosta Rööperi-elokuva.

Oli kyllä todella hämyinen ja raskas tunnelma siinä, ei paljon aurinko paistanut. Onhan tuo teemakin ahdistava, kun käsitellään Helsinkiä 60-70 luvuilla ja rikollisuutta ja väkivaltaa. Katsoinkin elokuvan lähinnä siksi, että näkee millaista oli 60-70 luvuilla... ja olihan tuo silleen ajankuvauksena hyvä, Ruotsiinkin siinä lähdettiin. Draamaa kyllä nähtiin...
No, ei varmaan noiden aikojen parhaita puolia nähty tuossa elokuvassa. Koko ajan istuttiin jossakin ihan vitjun nuhjuisessa baarissa tai asunnossa, radiossa soi joku vanha iskelmä ja tupakkaa poltetaan koko ajan, mikä on tyypillistä kaikille vanhoista ajoista kertoville, nykyaikana tehdyille kotimaisille elokuville.

 

[Buster]

Itse löisin sellaiset 74/100 The Martianille, maistui vähän liikaa maximum mass appeal. Jäi turhan pinnalliseksi ja kevyeksi omaan makuun. Olisin ehkä kaivannut enemmän epätoivoa ja enemmän pelkkää Damonin hahmoa. Nyt siellä oli penteleesti sivuhahmoja ja melko nimekkäitä näyttelijöitä, jotka kaikki sitten jäivät vieläpä hyvin ohuiksi ja joiden mukana oloa ei vain käsitä. Mitä siellä esim. jollain Kristen Wiigillä, tai Kate Maralla teki. Koko ajan kun leikkailtiin Damonin, maapallon ja tämän avaruusryhmän välillä, niin jäi vain jotenkin muodostumatta sellainen yksinäisyyden fiilis, eikä myöskään päätynyt välittämään kaverin kohtalosta. Ehkä tuota yksinäisyyttä myös rikkoi tuo ihan kekseliäs kerrontatapa, jossa Damon jutteli positiivisena erinäisille kameroille kevyesti päiväkirjatyyliin ja täten leffassa ei ollut varsinaisia hiljaisia hetkiä ja syntyi vähän puolivahingossa sellainen läsnäolon tunne. Koko ajan kun tahtoi olla jossain lähikuvassa. Jotenkin vain odotin enemmän, jotain poikkeuksellista. Oli nättiä Jordanin aavikolla ja niinpäinpois, mutta ei se nyt vain kolahtanut itselle. Ehkä sekin kun joka vuosi tuntuu tulevan pari avaruusleffaa. Pidän enemmän Gravitysta ja Moonista, jotka pomppasivat mieleen tätä katsoessa. Martianin juliste muuten on yksi tehokkaimmista hetkeen, hyvin kaappaa huomion. Musiikin käyttö oli kyllä myös hyvää ja toimi. Kapteenillahan oli erinomainen musiikkimaku! Leffan aikana myös hymähdin sille kun Damonin hahmo sanoi olevansa ensimmäinen ihminen yksin jollain planeetalla tjs. Sama kun oli Interstellarissa (9/10 puutteistaan huolimatta), jätkällä on huono mäihä.

Crimson Peak 8/10. Nätti ja tyylitelty. Vähän vain taas tuntui siltä, että levisi hieman käsiin loppua kohti ja twisti(t) oli aivan liian hyvin arvattavissa. Jo ihan alussa kenties ajankuvan helpottamana tuli eräs kuulu hallitsijasuku mieleen. Ihan riittävästi ravailtiin pimeitä ja ahtaita käytäviä. Toisaalta olisin ehkä kaivannut vielä yhtä-kahta sellaista selvempää kauhun kohtaa. Eritoten leffan alussa pari ekaa sai aikas kivat kylmät väreet menemään. Ei mikään Panin labyrintti, mutta varmaankin toiseksi parasta Del Toroa. Toisaalta mietin, että Panin labyrintti oli aika samaa tasoa jos unohdetaan loppu, joka kolahti omassa tapauksessani täysillä maaliin ja tarvittiin ensin paperia, sekä sen jälkeen oli tilausta vielä uudelleenkatselullekin uudesta näkökulmasta.

Spy oli rimaa hipoen 7/10. Agenttikomedia, jossa parodioidaan hieman Bondia ja hieman 24:sta. Lisäksi mukana Jason Statham parodioimassa itseään. Hyvät lähtökohdat, hemmetin hauska ensialkuun, mutta jossain kohtaa vitsi vain lässähtää. Kaksi tuntia on toki muutenkin aika pitkä komedialle. Stathamille tosin jaksoi nauraa loppuun saakka.

 

[pernaveikko]

Niin, oliko sen nyt sitten sci-fia vai eikö ollut?

Ei ollut sci-fia, koska Marsiin lennetään 30-luvulla eli jo noin viidentoista vuoden päästä. Mitä kohtaa tässä on niin vaikeaa tajuta?

Tuli katsottua jostain syystä Water for Elephants, mikä kertoo siitä sata vuotta sitten olleesta 30-luvusta. Varmaankin ihan realistista ajan kuvaa, mutta aika sekava. Tarina pomppi sinne ja tänne ja elefantti oli aika heikko esitys. Niin selvää CGI:ta, että mielummin katsoisi melkein marsilaisia.

 

[pernaveikko]

Sinänsä on outo ajatus, että tieteiskirjallisuuden/sci-fi:n raja pitäisi vetää esimerkiksi viidentoista vuoden päähän tulevaisuuteen. Itse väittäisin, että tuollaisia aikarajoja ei voi eikä kannata asetella. Yhtä hyvin sci-fi voi olla sijoitettuna nykyhetkeen tai menneisyyteen. Miten se menikään, "Kauan sitten kaukaisessa galaksissa ..."

Tässä ei asetella mitään aikarajoja vaan ihan aikatauluja. Se hollantilaisten höpöjuttu ei tule ikinä toteutumaan, mutta samaan aikaan on järkeviä suunnitelmia olemassa ja noin vuonna 2032 perästä kuuluu. Ei avaruustutkimus ja sinne pyrkiminen ole mikään vitsi tai viihdejuttu.

 

[Ankkakaani]

Oma arvioni The Martianista on 3/5, eli ihan katsottava ja viihdyttävä leffa mutta jäi kyllä laimeaksi ja kevyeksi juuri tuon psykologian puuttumisen vuoksi. Missään kohtaa ei tullut sitä epätoivoista tunnetta, jota tuollainen elokuva kaipaisi. Jesarilla asioiden korjaaminen vitutti suunnattomasti, koska ilmanpaine tosiaan on vähän kovempi kuin mitä elokuva antaa ymmärtää. Muutama ihan huvittava kohtaus oli, mutta sitä enemmänkin oli facepalm-kohtauksia. Päälimmäisenä mielessä se, kun ulkopuolinen tumma kaveri tuli esittelemään NASAn johdolle omaa suunnitelmaansa. Nauroiko joku oikeasti tässä? Itse tunsin suurta myötähäpeää.

Paljon oli kuitenkin hyvää. Mars oli upean näköinen ja musiikki oli hyvin valittu. Erityisen paljon pidin kohdassa, jossa tuo Daniel Bowien Starman soi. On soinut täällä kotonakin useaan otteeseen leffan näkemisen jälkeen.

Harmittaa, koska odotukset olivat korkeammalla ja odotin vähän syvempää elokuvaa. Noin kevyet leffat harvemmin saavat yli 8 tähteä IMDB:stä. Samaa tasoa kuin Gravity, huonompi kuin Moon. Interstellaria (5/5) ei voi mainita edes samassa lauseessa.

 

[pernaveikko]

Nauroiko joku oikeasti tässä? Itse tunsin suurta myötähäpeää.

Elokuvateatterissa oli hiljaisempaa kuin tossutehtaalla tai Nordiksella. Ei nyt tietenkään mitään häpeää, mutta ei myöskään naurattanut.

 

[godspeed]

Väittääkö joku täällä nyt että elokuva ei ollut tieteisfiktiota?

Mitä muutakaan?

 

[pernaveikko]

Väittääkö joku täällä nyt että elokuva ei ollut tieteisfiktiota?

Mitä muutakaan?

Elokuva oli kertomus siitä millaista se tulee olemaan. Samalla tavalla kuin nyt tehdään leffoja menneistä ajoista. Jatkoaikaa ei oltu edes perustettu kieltolain aikaan 1930 tai niitä sotiakaan vielä käyty. Silti niistä on tehty elokuvia ja niitä pidetään hyvinä.

 

[godspeed]

Elokuva oli kertomus siitä millaista se tulee olemaan. Samalla tavalla kuin nyt tehdään leffoja menneistä ajoista. Jatkoaikaa ei oltu edes perustettu kieltolain aikaan 1930 tai niitä sotiakaan vielä käyty. Silti niistä on tehty elokuvia ja niitä pidetään hyvinä.

Siis. Mitä täällä tapahtuu? Kysymys oli nyt vain se, että pitääkö joku tuota muuna kuin scifinä? Jos ei, niin miksi? En tiedä mikä vastaus tämä oli.

EDIT: Aaa, taisin mennä miinaan ja joku leikitteli, toivottavasti, kanssani. Viittasin Martianiin.