Kiitos
@kurhela ja muu poppoo, mutta etenkin ensimmäinen, sillä ilmiselvästi vaivaa on nähty ajatuksissa.
Tuli tuo Maltan Haukka otettua eilen listalta pois ja olin itseasiassa hieman pettynyt. Itse juoni oli toki tavallaan joiltain osin yllätyksellinen ja siinä mielessä hyvin toteutettu dekkari, mutta ei tuo jotenkin vanginut katsojaa. Jotenkin ei kaikki näyttelijäsuoritukset napanneet, sekä kerronnallisesti välillä vähän kökkö. Otan kyllä siis huomioon, että kyseessä on aikansa teos, mutta silti en ollut niin vakuuttunut katsottuani kuin moni muu tuntuu olevan. Ikäväkseni joudun sanomaan, että tuli mieleen hieman tusinamaisempi Bond-elokuva kuin mestariteos. Olisikin kiinnostava tietää, että mikä JA:n leffakriitikoiden keskuudessa tekee ko. elokuvasta poikkeuksellisen?
kurhelan mainitsema Kuin tappaisi satakielen tulikin jo katsottua (To Kill a Mockingbird) jo paria päivää aiemmin ja se olikin viihdyttävä raina. Lasten tarina oli sellaista passingby-seurattavaa, mutta istuntosalissa katseeni oli naulittu näyttöpäätteelle. Pieni miinus tuosta "uhrin" näyttelijäsuorituksesta, koska se oli aika onneton, mutta se ei lopputulemaltaan haitannut. Oli myös hienoa nähdä Robert Duvall alkuteksteissä ja odotella, että milloin kaveri näyttäytyy.
Dekkareita varmasti vielä katson muutaman, mutta hieman vaikuttaa siltä, että genre olikin
minulle ehkä kultaisempi ajatuksena kuin todellisuudessa. Ehkä etsin edespäin vähän sellaisia säväyttävämpiä filmejä. Esimerkkeinä toimii tietysti 12 Angry Men - Valamiesten Ratkaisu, joka kaappasi tunteessaan hyvin mukaan, vaikka olikin tavallaan monilta osin ennakoitavissa, mutta pystyi silti hieman yllättämään. Toinen erinomainen teos näistä vanhemmista katsomistani on Chaplinin Great Dictator, jonka suurimmilta osin teki huikeaksi elokuvahistorian huikein monologi. Etsinkin siis ehkä enemmän sellaisia elokuvia, joissa pystyn katsojana kokemaan jotain "sensaationalista", jos nyt näin voi sanoa.
Älkööt kuitenkaan ehdottelijat ja auttajat huoliko. Tulen suurimman ehdotuksista katsomaan, ellen kaikkia, joten käytetty aikanne ei ole mennyt hukkaan. Koitan vain ensin etsiä ne huikeimmat teokset. Osin siksi, että ne nyt vaan on "elämää suurempia". Osin siksi, että haluan sivistää itseäni klassikoiden parissa. Osin siksi, että niiden kautta on luonnollisesti helpompi tutustua syvemmällekin. Seuraavaksi katsonta listalla voisi olla Chaplinin "Modern Times" ja sitten taas joku mainituista dekkareista. Saatan kirjoitella näkemyksiäni sitten, kun on tullut katsottua.
Ps. Oli hieno huomata, että palstaveljet ovat perillä, eivätkä ehdottomasti takerru tuohon mustavalkoisuuteen. Tottakai vanhoja hienoja teoksia voi katsoa siis värillisinäkin, vaikka tavoitesuunta onkin siellä vanhemmissa ja värittömissä. Olen oikeasti otettu siitä, että Tamin termein "veljet" tarjoaa vinkkejä. Kiitos ja kumarrus.
