Jatkoajan leffakerho

[Jupe]

Elämänmakuisista tarinoista puheen ollen Woody Allenin Blue Jasmine oli kerrassaan loistava, huikea rooli Cate Blanchettiltä riches to rags teemalla ja Allenin tyylisesti asioita ei kaunistella vaan suorapuheisuutta, mustaa huumoria, tupakkaa ja viinaa säästelemättä mennään. Hieno elämänmakuinen draama hyvin näyttelijäsuorituksin. Yllätti itsenikin että Allen osaa vieläkin tehdä laadukkaita elokuvia. Tulee katsottua myös Allenin hömppätuotantoakin mutta jos kundi tekee edelleen sen noin 1 elokuva per vuosi ja kohta menty varmaan neljäkymmentä vuotta sillä tahdilla niin mestariteoksia on turha odottaa joka kerralla mutta nyt sellainen tuli, ainakin 2000-luvun mestariteos. 4+/5

Blue Jasmine (2013) - IMDb

_

 

[PataJaska]

Olen tulossa vanhaksi, nyt sain vuorenvarman todisteen siitä. Katsoin nimittäin viimeinkin Luokkakokous-elokuvan, enkä ollut huvittanut vaan tyrmistynyt

Jo ensimmäisen viiden minuutin peräpukamavitsailua tuijotin epäuskoisena, että yläasteikäinen poikaporukkako tämän on kirjoittanut? Sitä seurannut paska-, perse-, p***u- ja runkkaushuumorin paraatimarssi oli aivan käsittämätön, kirsikkana kakussa se miten vuonna 2015 näemmä sitten vielä tehdään "munat jää lauteiden väliin" -tyyppistä kamaa!! Siis mitä!!?? Lopussa oli epäsuoraa vitsailua jopa insestistä.. huh hah hei!

Ei tarvitse edes välittää siitä vaikka Hedberg ja etenkin Linnomaa näyttelevät kuin huonossa kesäteatterissa, kun kokonaisuus ympärilläkin on mitä on.. puoli miljoonaa katsojaa ei kait kuitenkaan voi olla väärässä? Sanottiinhan sitä jo kauan sitten, että kaikenmaailman Pekot ja Vääpeli Körmyt ovat niin ala-arvoista kamaa, ettei se menisi läpi edes Ruotsissa, vaikka me kaikki suomalaiset niitä rakastamme (kuulemma). Mutta kun nekin alkavat olla lähes taide-elokuvia tähän pläjäykseen verrattuna.. että terveisiä vaan tanskanmaalle alkuperäistekijöille

 

[MustatKortit]

Hmm. Yleltä tuli viime viikolla aika mielenkiintoinen "elokuva" Ludvig XVI:sta (löytynee Areenasta). Käytän lainausmerkkejä, koska tuo on aika dokumentaarinen pätkä kertojaäänellä varustettuna, eikä asuihin jne. nyt millään suurella pieteetillä ole suhtauduttu, mutta on tuossa kuitenkin paljon näyteltyjä kohtauksia.

Tuo on kyllä katsomisen arvoinen pätkä kahdesta syystä: selvittää hyvin niitä olosuhteita, jotka ajoivat Ranskan vallankumoukseen, erityisesti turbulenttia talouspolitiikkaa 1770-1780-luvuilla. Toinen asia on sen stereotyyppisen kuvan hajoittaminen, että Ludvig olisi ollut täysin mielenkiinnoton suhteessa valtapolitiikkaan. Ihan pätevissäkin teoksissa monesti sivutaan vain kuninkaan kiinnostusta "lukkosepän harrastukseen" ja tieteeseen, vaikka kyllä Ludvig oli enemmän kuin hyvin tietoinen uudistusten tarpeesta. Nahjus hän tietysti siinä mielessä todellisuudessa oli, että aina pyörsi päänsä vastustuksen edessä. Minulle uutena asiana tuli tuo kuninkaan painattama kirjelmä kansalle, missä pyrki politiikkaansa selvittämään.

Noin sivumennen sanottuna, minuun on aina tehnyt Ludvig XVI: sta vaikutuksen, että vaikka hän ei ollut asemansa arvoinen hallitessaan, niin kuolemaan hän käveli päättäväisenä, armollisena ja erittäin kuninkaallisena. Tätä teemaa leffassa ei tosin käsitellä, vaan loppuu aika pitkälti tuohon Versaillesista poistumiseen.

Tagataan nyt ne muutamat historiasta kiinnostuneet, että katsoiko joku tämän ja onko kommentteja, eli ainakin @sampio ja @LuKi

 

[Denverin Munasyndi]

Noin sivumennen sanottuna, minuun on aina tehnyt Ludvig XVI: sta vaikutuksen, että vaikka hän ei ollut asemansa arvoinen hallitessaan, niin kuolemaan hän käveli päättäväisenä, armollisena ja erittäin kuninkaallisena. Tätä teemaa leffassa ei tosin käsitellä, vaan loppuu aika pitkälti tuohon Versaillesista poistumiseen.

Ludvigista (luonnollisesti vain osittain lähteisiin nojaavalla mutulla) on jäänyt se vaikutelma, että miehelle sopi huomattavasti paremmin tilanne, jossa hän vastasi omasta henkilöstään, maineestaan ja perheestään, eikä yhdestä Euroopan suurvaltoja. "Hyvän perheenisän" maine varsin samanlainen kuin Nikolai II:lla, kaverit jakavat myös monet toistensa heikkouksista. Erotuksena 120 vuotta myöhemmin heivattuun venäläiseen virkaveljeensä on juurikin tuo suoraselkäisyys tiukimmissa paikassa ja varsin ansiokas puolustautuminen omassa oikeudenkäynnissä. Vähemmän yllättäen Ludvig löysi tällöin voimaa ennen kaikkea Englannin Kaarle I:stä käsittelevästä kirjallisuudesta.

Ludvigissa meni ehkä hieman harmillisesti (?) hukkaan lahjakas ja rauhallinen hallitsija, jonka turmioksi koitui (valtiomiesmielessä) huono kasvatus ja huonot esimerkit yhdistettynä henkilökohtaisen kunnianhimon puutteeseen.

Kyseinen historiasovitus/dokkari pitänee myös itse katsastaa, sillä ko. aikakausi on viimeinen vaihe ennen erästä huomattavinta vedenjakajaa vanhan ja modernin maailman välillä.

 

[MustatKortit]

...Vähemmän yllättäen Ludvig löysi tällöin voimaa ennen kaikkea Englannin Kaarle I:stä käsittelevästä kirjallisuudesta.

Ludvigissa meni ehkä hieman harmillisesti (?) hukkaan lahjakas ja rauhallinen hallitsija, jonka turmioksi koitui (valtiomiesmielessä) huono kasvatus ja huonot esimerkit yhdistettynä henkilökohtaisen kunnianhimon puutteeseen.

Kyseinen historiasovitus/dokkari pitänee myös itse katsastaa, sillä ko. aikakausi on viimeinen vaihe ennen erästä huomattavinta vedenjakajaa vanhan ja modernin maailman välillä.

Tässä kyseisessä pätkässä tuodaan muuten hyvin ilmi näiden vastustajien motiiveita, pahimpina omat lähisukulaiset. Aika makaaberisti nämä herrat olivat kuljettaneet Ludvigin työhuoneeseen myös jättimäisen Kaarle I:n mestausta esittävän taulun, symbolisena vastalauseena uudistuksille. Hyi helvetti.

 

[Denverin Munasyndi]

Aika makaaberisti nämä herrat olivat kuljettaneet Ludvigin työhuoneeseen myös jättimäisen Kaarle I:n mestausta esittävän taulun, symbolisena vastalauseena uudistuksille. Hyi helvetti.

Mestatuksi tulemisen välttäminen painoi vahvasti vaakakupissa vielä vuonna 1830, jolloin Ludvigin velipoika Kaarle X suhtautui uudistuksiin varsin penseästi. Seurauksena kruunu meni, mutta henki jäi. Hieman näkökantoja avartamalla olisi ehkä löydetty yhteyksiä myös muiden seikkojen kuin uudistusten ja mestauslavan välillä.

 

[MustatKortit]

Mestatuksi tulemisen välttäminen painoi vahvasti vaakakupissa vielä vuonna 1830, jolloin Ludvigin velipoika Kaarle X suhtautui uudistuksiin varsin penseästi. Seurauksena kruunu meni, mutta henki jäi. Hieman näkökantoja avartamalla olisi ehkä löydetty yhteyksiä myös muiden seikkojen kuin uudistusten ja mestauslavan välillä.

Aivan oma lukunsa on tietysti Orleansin herttua, Ludvigin serkku, joka vallankumousvuosina otti käyttöönsä nimen Philippe Égalité. Uudesta nimestä ja siitä päätellen, että äänesti kuninkaan oikeudenkäynnissä kuolemanrangaistuksen puolesta, oli kyseessä todella häikäilemätön kaveri. No, huonostihan kävi Philippille itselleen lopuksi, kruununtavoittelu ja kähmintä vaihtui lopulta mestauslavaan hänen(kin) kohdallaan.

 

[Denverin Munasyndi]

Aivan oma lukunsa on tietysti Orleansin herttua, Ludvigin serkku, joka vallankumousvuosina otti käyttöönsä nimen Philippe Égalité. Uudesta nimestä ja siitä päätellen, että äänesti kuninkaan oikeudenkäynnissä kuolemanrangaistuksen puolesta, oli kyseessä todella häikäilemätön kaveri. No, huonostihan kävi Philippille itselleen lopuksi, kruununtavoittelu ja kähmintä vaihtui lopulta mestauslavaan hänen(kin) kohdallaan.

Ranskan vallankumouksesta ja Napoleonin sodista saisi helkkarin hyvän Game of Thrones -tyylisen ja jopa verisemmän viihteellisen telkkarisarjan. Sääli että tapahtumat ovat kaikille ennestään tuttuja, nykyinen historiankirjoitus kelpaisi kässäriksi miltei sellaisenaan. "Todellisuus on tarua ihmeellisempää" sopinee hyvin päivän kliseeksi.

 

[MustatKortit]

Ranskan vallankumouksesta ja Napoleonin sodista saisi helkkarin hyvän Game of Thrones -tyylisen ja jopa verisemmän viihteellisen telkkarisarjan. Sääli että tapahtumat ovat kaikille ennestään tuttuja, nykyinen historiankirjoitus kelpaisi kässäriksi miltei sellaisenaan. "Todellisuus on tarua ihmeellisempää" sopinee hyvin päivän kliseeksi.

Olen joskus sanonut samaa, eli tästä saisi loistavan tuotannon. Jos miettii vallankumouksesta tehtyjä pätkiä, niin Depardieun tähdittämä "Danton" on vähän turhan tekotaiteellinen minun mieleeni. Muistan nähneeni Ranskan vallankumouksesta tehdyn (ranskalaisen?) minisarjan yli 10 vuotta sitten, tuo oli ihan okei, mutta ei mitään parasta a-luokkaa.

Yksi vaihtoehto voisi olla täälläkin mainostamani Hilary Mantelin (tuttu myös Susipalatsista) pääteoksen A Place of Greater Safetyn kääntäminen tv-sarjaksi. Miksei leffaksikin, mutta mielestäni modernin ja pieteetillä tehdyn tv-taiteen paras muoto on tätä nykyä minisarja, jolla on kunnolliset tuottajat (vaikka BBC).

Tuo kirjahan käsittelee vallankumousta Robespierren, Camille Desmoulinsin ja Dantonin silmistä katsottuna, joten homma saataisiin liikkeelle aivan sieltä valtiopäiviltä 1789 alkaen ja tarinaa kuljetettaisiin ihan faktan mukaisesti (aivan kuten sanoit, niin totuus on tarua ihmeellisempää) kohti loppua.

Noiden kolmen herran ystävyyssuhdehan sisältää melkoisen määrän perinteistä kreikkalaistragedian ainesta.

 

[sampio]

Kiitokset vinkistä @MustatKortit. En ole katsonut, mutta imaisen talteen.

 

[pernaveikko]

Terminaattori Genisys on lopultakin saapunut ilmaisjakeluun BluRayna. Ei sillä, että olisi ihmeellisiä odotuksia ollut, mutta pitihän se heti päästä näkemään.

Mitähän tuosta rainasta voisi sanoa? Helvetinmoista adhd-räiskintää, aivan liian nopeita leikkauksia ja lapsuuden sankarit ovat samannimisiä, mutta naamat lähes kaikilla eri. En myöskään rakastunut Emilia Clarkeen, vaikka osaa se kai ihan söpökin olla. Hyviä pieniä viittauksia (niiden isojen lisäksi) vanhoihin hyviin aikoihin ja muutama oikeinkin hauska läppä. Ja ihan kivoja kuvia Friscosta.

Parempi, jos olisi jäänyt tekemättä, ei vaadi uusintakatselua ja olisikohan se Skynet nyt viimeinkin jo lopullisesti tuhottu. Ei nyt mitenkään sillä tavalla edes kovinkaan huono, mutta kuten sanottu liikaa sähläämistä. Kai nyky-yleisö haluaa ruutuihinsa tälläistä.

 

[Buster]

Everest katseltu, eikä ollut ennakkoon kuin hyvin yleis-yleistason tietoa mihin tuo pohjautuu. Esim. Into The Wildin kirjoittanut John Krakauer oli tuossa samassa kiipeilijäryhmässä mukana ja leffa kuulemma nojaa aika tukevasti kaverin kirjaan Into Thin Air, mutta ottaa myös huomioon muiden tapahtumissa mukana olleiden kokemuksia.

Leffahan ei ole mitään ylenpalttista toimintaa, tai höpöhöpöä Vertical Limitin tyyliin, vaan tarinaa kuljetetaan vahvasti henkilöiden kautta. Olkoonkin, että hahmot jäävät aavistuksen yksiulotteisiksi. Kässäripuolella leffa on aika mukavan tiivis paketti ja kertoo aika säntillisesti vain tarpeelliset asiat katsojalle. Osoittautui omalla perstuntumalla ihan hyväksi ratkaisuksi, ei livennyt liian pitkäksi kun kuitenkin sen pari tuntia jo nyt kesti.

Itse vuoreen liittyi yksi, kaksi häiritsevää asiaa. Olisin ehkä katsojana halunnut enemmän korkeuden tuntua, sekä maisemia. Ja toiseksi tuo itse kiipeily vaikutti aavistuksen liian helpolta. Herää ajatus, että mikäs tässä nyt on niin vaikeaa kun ryhmä on edennyt yhtäkkiä ihan sinne huipun tuntumaan. Toisaalta jo leireissä välittyi katsojalle sellainen tunnelma ilmapiirin ja hahmojen kautta, että pojat ottaa tämän ehkä vähän turhan rutiinilla ja osa jopa ihan liian rennosti, eivätkä kenties kunnioita enää vuorta riittävästi.

Ihan pysäyttävä leffa, josta saa helpostikin pienehköä kahvipöytäkeskustelua, tai itsekseen mietiskelyä aikaiseksi. Leffan puolesta tapahtumiin ei ainakaan oikein löydä syyllistä. Isossa kuvassa kaupallinen kiipeily kun leffankin alussa tuskailtiin happipullojen hintoja ja puolivälissä jossain mainittiin, että olisi kiva saada vaihteeksi maineenkin puolesta jo asiakkaita vuoden-parin epäonnistumisten jälkeen huipulle saakka. Otettiin sitten ehkä vähän liikaa turhaa riskiä. Toki olihan siinä sitten useita muitakin mielenkiintoisia osasia ja tapahtumia tuossa tapahtumaketjussa sisällä. Mielelläni purkaisin/mainitsisin niitä, mutta ei viitsi spoilailla enempää.

Itse olen jo niin kyyninen apina kun useissa tuhansissa mennään IMDB-ratingeissa katsottujen leffojen puolesta, ettei nyt mahdottomasti tunteita tuo itsestä puristanut irti. Lähinnä lopun tylyys pisti silmiin ja leffa luonnollisesti kehitteli noille muutamille henkilöille kuolintavan, koska niistä ei ikinä mitään tietoa saatu. Ihan hieno leffa noiden kavereiden muistolle, joka pysyttelee ymmärtääkseni faktoissa. Olisihan tästä saanut vaikka minkälaista varmaan irti värikynällä ja pohtimalla millaisia tunteita ja ajatuksia noiden pään sisällä liikkui, mutta se on aina vähän kyseenalaista eritoten tälläisten tositarinoiden kohdalla.

 

[Jupe]

Pari leffaa taas katsottu ja analyysi.
Paljon puhutut Kauheat Kankkuset on mulle ollut vähän hankalia katsottavia, vähän liiakasi itsestäänselvyys kännihuumoria ja alleviivattua matskua jättämättä hirveästi yllätyksille varaa. Katsoin joku aika sitten ykkösen, ihan kelpo kolmen tähden hassuttelu genressään ja nyt osa2, tämä thaimaa episodi. Hohhoijaa, jatketaan vielä pahemmin jenkkityylistä alleviivattua sekoilua, hönö on selkeästi hönö, yksi on porukan komistus ja liideri ja sitten meillä on tämä mukamas peruspentti joka menossa naimisiin. Muutama hauska tapahtuma, eikä sinällään voi tietää mitä tapahtuu mutta periamerikkailainen koohotus ja kerrontatyyli räikeästi hyppii silmille. Tämä oli jo huono. Tähtiä 1½ / 5.

Oliko se tällä palstalla kun oli kehuttu Bill Murrayn St. Vincent -elokuvaa. Katsoin ja oli ihan mukiin menevä, ok, mutta odotin ehkä vielä vähän enemmän revittelyä ja vähän vähemmän sitä naapureiden tuomaa inhimillisyyttä mikä toi tämän leffan samalla tasapaksulle tasolle mitä tulee jenkkiperhekomedioihin. Bill Murray oli hyvä, karismaattinen hahmo isolla h:lla, elokuva ei niinkään, tylsää perusjargonia mitä tulee lapsi äijän mukana pelleilyyn. Mutta Murraylle voi antaa tähtiä 2½ / 5

_

 

[MustatKortit]

Ohhoh, nyt huomasin, että Matt Damon&co kuvaavat uutta Jason Bourne-leffaa, jonka olisi tarkoitus tulla ulos ensi vuonna.

Ihan mielenkiintoista ja kyllä tuohon vähän odotuksiakin kohdistuu, etenkin jos taso on samaa, kuin mitä ihan ensimmäinen Bourne-leffa. Tuohon aikaan Bond-franchise oli täysin alamaissa Brosnan-sekoilujen jäljiltä ja muistankin teattereiden olleen pullollaan meitä nuoria kundeja, jotka halusivat nähdä jännittävää agenttimeininkiä.

 

[StarsAreRising]

Etelä-Korealainen sarjamurhaajaelokuva Memories of Murder(2003) tuli katsastettua eilen. Kyseinen pätkä perustuu 80-luvun Koreassa naisia rankkasateisina öinä raiskanneeseen murhaajaan, jota ei siis koskaan löydetty.

Vaikka lähtöasetelma muistuttaa melko lailla tavallisia jenkkileffoja, käsittelee ohjaaja Joon-ho Bong asiaa eri tavalla: kyseessä ei ole mikään Simon says-leikki niin kuin esimerkiksi David Fincherin Seitsemässä(joka tosin edustaa amerikkalaisten murhatrillerien kärkeä). Yhteiskunnalliselle puolelle annetaan aikaa ja mm. poliiisien kuulustelukeinot muistuttavat tapahtumien sijoittuvan diktatuuriseen maahan. Amerikasta puhutaan suurena ja ihmeellisenä.

Elokuvaa on sävytetty mustalla huumorilla ja varsinkin alkupuolella se saa paikoitellen ihan komediallisia piirteitä. Murhaajaksi esimerkiksi epäillään alapääkarvatonta miestä, jota etsitään sitten uimahallissa tavalliseksi tallaajaksi naamioituneen poliisin toimesta.

Samalla tekele on kuitenkin äärimmäisen ahdistava. Yksinäisten naisten kävelyä sateisessa yössä riisipeltojen halki on tuskastuttavaa katsoa, kun tietää tappajan olevan lähellä. Sydän hyppää kurkkuun tehokkaimmissa kohdissa. Kertakaikkisen mestarillinen loppukohtaus kruunaa tämän Joon-hon, voisi jopa sanoa, mestariteoksen.

5/5

 

[PataJaska]

En muista milloin olen käynyt katsomassa leffateatterissa kotimaista elokuvaa (ylipäätään en käy elokuvissa, olikohan tämä toinen kerta tänä vuonna), mutta piipahdettiin emännän kanssa vilkaisemassa Napapiirin Sankarit 2. Ykkösosan katsoin vuosia sitten DVD:ltä, ja sen nähneet tietävät mitä odottaa: ympäriinsä töhöilyä, absurdeja tapahtumia ja suoranaisia epäloogisuuksia on luvassa. Tällä kertaa on siis metsästyksen alla digiboxin sijaan päähenkilön taapero..

Santtu Karvonen on korvannut Jasper Pääkkösen yhtenä keskeisenä roolihahmona, muuten päähenkilöt tasan samat kuin ykkösessä. En tiedä johtuuko sitten ohjaajavaihdoksesta (uusi ohjaaja Teppo Airaksinen, ohjannut lähinnä televisioon mm. viimeisimmän Putouksen, Luojan Kiitos impro-ohjelman sekä tietysti Kimmo tv-sarjan) vai mistä, mutta yleisesti näyttelijäntyö ei kyllä iske. Pamela Tolalle pisteet, etenkin hänen hulvatonta ilmeidensä repertuaaria on aina kiva katsella.. katselin muuten, että kylläpä on Timo Lavikainen mennyt vanhan näköiseksi, kunnes tarkistin että hänhän tosiaan on jo yli neljänkymmenen

Arvatenkin ohjaajasta johtuen mukaan oli raahattu myös Putous voittaja Nordman, joka ei elokuviin juurikaan ole sotkeutunut. Eikä ihme, sillä ei hän nyt mikään elokuvanäyttelijä kyllä olekaan vaan selkeästi puhdas sketsityyppi. Tosin homma meni puoliksi myös sen piikkiin, että hänet oli roolitettu aivan väärin, jokin lappilainen sekakäyttäjä ei ihan välttämättä ole hänen juttunsa. Nordman ei tosin kokonaisuutena saanut ruutuaikaakaan kuin varmaan nippa nappa 20 minuuttia, eli tuli vähän sellainen "muodon vuoksi mukana" -fiilis. Ja siitä puheenollen, en tiedä miten pahasti Peter Franzen on ollut pikkurahan puutteessa, mutta herranjumala sentään, että onkin lähtenyt nimimies tuollaisen neljän-viiden minuutin takia mukaan :D

Harkitsen siis kahdesti, ennen kuin seuraavan kerran menen leffaan lähinnä vain vaimon mieliksi ;)

 

[pernaveikko]

The Martian tuli nähtyä ja ensimmäistä kertaa jopa oikein 3D:na. Ei se kolmedee nyt ehkä ihan niin ihmeellinen olekaan, mutta toisaalta miksipä ei voisi elokuvaa tuollakin lailla katsoa.

Kirja on parempi tai en ainakaan itse oikein saanut kiinni mistään piinaavasta psykologisesta jännityksestä. Elokuvassa kaikki vain tapahtui ja homma sujui sulavasti ilman ongelmia. Kirjassa kerrotaan mitä tehdään ja miksi ja sehän tosiaan on ihan poikkeuksellisen tieteellinen. Eihän elokuvaan tai varsinkaan Hollywood-elokuvaan voisi sitä kaikkea mitenkään laittaa. Vähän niitä monimutkaisia ja aitoja laitteita olisi kuitenkin voinut selittää. Nyt asiasta tietämätön ei sitä oikein mitenkään voi saada selvillekään.

Jos on kirjan lukenut, niin ei tarvitse miettiä mitä elokuvassa tapahtuu, sen verran tarkkaan sitä seurataan. Joitain kohtia on tietenkin jätetty kokonaan pois, mutta ei juurikaan mitään lisätty. Eipä sillä ole niin väliä, koska kyllä tuossa nyt muutenkin tietää miten siinä käy.

Hyvä elokuva, mutta jotenkin kai oli vain odotukset korkeammalla. On tullut seurattua NASA:n juttuja Pathfinderin ajoista lähtien ja tätä odotettua. Täytyy toki katsoa uudelleen heti, kun saapuu internetkauppaan ja ehkä tämä on parempi toisella katsomiskerralla. Nyt on saanut alta pois sen, että tämä on pakko nähdä, niin varmaan löytyy sitten jotain uutta. Lopputekstien ajaksi kannattaa jäädä paikalleen istumaan.

TIetysti myös Johanssenin takia pitää nähdä uudelleen mikä oli juuri niin söpöliini kuin ajattelinkin olevan.

 

[JZZ]

Löytyy muuten nykyään myös Netflixistä. Tämän vuosituhannen kovimpia teoksia. Aukeaa jos aukeaa. Helvetin karu ja kaunis teos.

Laitoinpa tän katseluun lähes pelkästään JA:n keskustelun perusteella. Petyin. Tää oli vähän niinkuin Drive, mutta ilman yhtään hyvää tai edes samaistuttavaa hahmoa. Ei mun kuppi teetä, vaikka yleensä diggailen synkistä ja vähäeleisistä leffoista.

 

[MustatKortit]

Etelä-Korealainen sarjamurhaajaelokuva Memories of Murder(2003) tuli katsastettua eilen. Kyseinen pätkä perustuu 80-luvun Koreassa naisia rankkasateisina öinä raiskanneeseen murhaajaan, jota ei siis koskaan löydetty....

Katsoin tämän suosituksesi perusteella. Varsin hyvä elokuva ja sisältää tosiaan paljon myös mustaa huumoria. Ehkä näin länsimaalaisena - ja hyvin vähän aasialaisia elokuvia katsoneena - oli kuitenkin vähän vaikea päästä sisälle tähän hivenen erityyppiseen kuvaukseen ja ajatusmaailmaan. Vähän väliä elokuvaa katsoessa tuli ikään kuin funtsittua, että ei kai mitään oleellista mene ohitse.

 

[Barcelona]

YLE Areenassa on tällä hetkellä nähtävissä The Reader/Lukija (2008) joka on siis draama leffa. Pääosissa on Ralph Fiennes ja Kate Winslet. Leffa sijoittuu sodanjälkeiseen Saksaan jossa lakiopiskelija kohtaa entisen puuma rakastettunsa oikeudenkäynnissä sotarikoksista syytettynä.

En leffasta juuri mitään tiennyt ja kattelin että IMDB:ssä oli rohkaiseva 7,6 keskiarvona + hyvät näyttelijät, joten kattelin huvikseni sen tossa äsken. Koska odotukset oli aika nollissa joten leffa pääsi iloisesti ylättämään hyvyydellään. Itseasiassa leffa meni suoraan omien draamaleffojen suosikkilistalle. Jos draama leffoista diggaa niin kanattaa katsoa.

 

[pernaveikko]

Katsoin tämän suosituksesi perusteella. Varsin hyvä elokuva ja sisältää tosiaan paljon myös mustaa huumoria. Ehkä näin länsimaalaisena - ja hyvin vähän aasialaisia elokuvia katsoneena - oli kuitenkin vähän vaikea päästä sisälle tähän hivenen erityyppiseen kuvaukseen ja ajatusmaailmaan. Vähän väliä elokuvaa katsoessa tuli ikään kuin funtsittua, että ei kai mitään oleellista mene ohitse.

Katsoin tämän suosituksen perusteella ja varsin hyvä elokuva mustine huumoreineen. Jotain tiedän korealaisesta kulttuurista, mutta olen länsimaalainen ja liian vähän aasialaisia elokuvia katsonut. Vähän oli vaikea päästä tähän sisälle ja välillä tuli funtsittua mitähän tässä nyt siis tapahtuu.

Hyvin aidontuntuinen kuvaus kuitenkin ja nyt jää vain miettimään mitähän siellä oikeasti tapahtui, kun tosiaan tositarina kyseessä. Hienoja hyppypotkuja ja sopivasti väkivaltaa olematta mitään sekoilua. Yleistä sekoilua sen sijaan riitti, kun eivät ne aasialaiset ystävämme elä samalla lailla järjestyksessä kuin me valkoiset suorasilmäiset.
--

The Martianista jäi sanomatta se yksi harmituksen asia realismiin. Marsin painovoima on 38% Maasta ja sitä ei oltu otettu millään tavalla huomioon. Tarkemmin ajatellen sinänsä ihan hyväkin, koska aika kiusallisen huonoja kohtauksia olisi voinut olla yrittää niitä kuvata. Kaikkea ei voi saada ja mennään niillä keinoilla mitä on käytettävissä. Ei tuommoinen iso pikkuseikka pilaa loistavaa tarinaa.

Sitten kun sieltä lopulta saadaan aitoa videokuvaa, niin paras tapa etenemiseen on semmoinen hypähtely, mutta miltä se näyttäisi leffassa, kun yritettäisiin tehdä jotain mitä ei vielä osata.

 

[MustatKortit]

Katsoin tämän suosituksen perusteella ja varsin hyvä elokuva mustine huumoreineen. Jotain tiedän korealaisesta kulttuurista, mutta olen länsimaalainen ja liian vähän aasialaisia elokuvia katsonut. Vähän oli vaikea päästä tähän sisälle ja välillä tuli funtsittua mitähän tässä nyt siis tapahtuu.

Hyvin aidontuntuinen kuvaus kuitenkin ja nyt jää vain miettimään mitähän siellä oikeasti tapahtui, kun tosiaan tositarina kyseessä. Hienoja hyppypotkuja ja sopivasti väkivaltaa olematta mitään sekoilua. Yleistä sekoilua sen sijaan riitti, kun eivät ne aasialaiset ystävämme elä samalla lailla järjestyksessä kuin me valkoiset suorasilmäiset.
--.

Ainakin mä olin muuten sitä mieltä, että @StarsAreRising ei liioitellut sanoessaan, että aika hyytävä se kohtaus, missä kaatosateen ja riisipeltojen keskellä murhaaja vaanii.

Myös loppu oli kyllä aika hieno.

 

[pernaveikko]

Ainakin mä olin muuten sitä mieltä, että @StarsAreRising ei liioitellut sanoessaan, että aika hyytävä se kohtaus, missä kaatosateen ja riisipeltojen keskellä murhaaja vaanii.

Vielä hyytävämpää on ajatella, että murhaaja saattaa hyvinkin olla elossa. Eläkkeellä varmaankin jo noista hommista, mutta helposti saattaa istua vieressäsi Pyeongchang 2018 olympiafinaalissa Ruotsia vastaan.

 

[Musta Nuoli]

Teatterielokuvien katsomisesta on tehty viime aikoina varsin hankalaa. Tale of Tales kiinnostaisi nähdä kovasti, mutta näytösajat ovat niin päin helvettiä kuin vain voivat olla. Jos ei elokuva pyöri arkisin joskus puolenpäivän aikaan niin sitten se näytetään keskellä yötä. Teos varmasti saisi enemmän ns. työssäkäyviä aikuiskatsojia jos sen voisi jopa nähdäkin inhimillisempään aikaan. Helsingissä varmasti tilanne on parempi, mutta Turussa kärsitään kyllä kohtuuttomasti siitä, että täällä on tasan yksi elokuvateatteri eli Finnkinon Kinopalatsi.

Ties mitä dubattua 3D-paskaa tai napapiirisankareita pyörii eri versioina, ja näön vuoksi ohjelmistoon otetut muut elokuvat pyörivät ajankohtina jolloin harva niihin pääsee. Sitten vähäisiä yleisömääriä käytetään perusteluna sille, että ohjelmisto on suppea.

 

[alwahla]

Pari tänä vuonna ilmestynyttä leffaa tullut nähtyä, joista alla lyhyt yhteenveto:

Everest - *

Todella tylsä leffa. Nimekkäitä näyttelijöitä oli kohtalaisen vaikuttava kattaus, mutta ei se mitään auta, jos tarina hyppii ja pomppii sinne tänne. Kenenkään kohtalo ei kiinnostanut eli meininki muistutti huonoa kauhuleffaa. Lähestyvä myrsky ja Mount Everest näyttivät hienoilta.

Spy - *****

Ehkä koko vuoden paras komedia. Melissa McCarthy loisti roolissaan, kuin myös Rose Byrne, joka onnistui roolissaan vielä paremmin kuin X-Men: First Class-filmissä. Jason Statham veti yhden parhaista roolisuorituksistaan.

Maze Runner: Scorch Trials - **

Vielä yhdentekevämpi kuin ensimmäinen filmi. Zombit olivat naurettavia meuhkaajia ja edestakaisin rynnivät teinit aiheuttivat enimmäkseen haukotusta. Kaya Scodelariolla oli hyvä kroppa ja nätti hymy.

Straight Outta Compton - *****

Oman genrensä ehdottomia helmiä, suitsutus eri medioissa on täysin ansaittua. Näyttelijät loistivat kautta linjan, kuvaus oli erinomaista, N.W.A.n syntyhistoria tuli selvästi esille sekä "muutama" loistohitti tekivät syvän vaikutuksen. Legenda jo syntyessään.