Muutamia mietteitä sotaelokuvista.
Muistaakseni olen joskus aiemmin listaillut mielestäni parhaimpia sotaelokuvia pienin kommentein, mutta aikaa on kulunut ja monia (minulle) uusia sotaelokuvia on tullut nähtyä, joten pienoinen päivitys listaan.
Edelleen Wolfgang Petersenin loistava Das Boot pitää keulapaikkaa. Olen nähnyt elokuvan useamapana versiona, leikeltynä ja täyspitkänä sekä myös minisarjana - tai näin muistelen. Ehdottomastihan elokuva tulee katsoa täyspitkänä versiona, jotta siitä saa "imettyä" kaikki mehut ja elokuva pääsee parhaimmilleen. Elokuvassa Petersen onnistuu luomaan mitä erinomaisimman tunnun sukellusveneen klaustrofobiseen miljööhön, aivan kuin itse olisin keskellä taistelua ahtaassa sukellusveneessä. Ja pakko tunnustaa, minua tuskin saisi sodan keskellä sellaiseen purkkiin sisään - ei ennen eikä nyt. Huikaisevan hieno elokuvakokemus kaikkiaan, ja jos joku ei ole tätä vielä nähnyt niin tämä kuuluu niihin elokuviin jotka on pakko nähdä!
Toiseksi nousee minun listallani hiukan kahtiajakoisen vastaanoton saanut, toiset tykkäävät ja toiset eivät, Terrence Malickin Veteen piirretty viiva. Pidin elokuvasta todella paljon, sen tunnelmasta ja tietynlaisesta runollisuudesta, jonka Malick onnistui elokuvaan rakentamaan. Elokuva on minusta kunnianosoitus James Jonesin romaanille "Ohut punainen viiva" mutta yhtälailla se teemoissa on aistittavissa tunnelmaa Jonesin vieläkin paremmasta kirjasta "Täältä ikuisuuteen". Elokuvassaan Malick kuvaa maailmaa, jossa väkivalta kohtaa rauhan, jossa luonto näyttää armeliaisuutensa mutta myös vahvuutensa, jossa ihminen on lopulta pieni ja kuolevainen sankariteoistaan huolimatta. Yksittäisistä kohtauksista eräällä tavalla runollisen merkittävä on kohtaus jossa sotilaat marssivat rintamalle ja ohittavan toisesta maailmasta heitä vastaan kävelevän alkuasukkaan. Kaunista!
Kolmannelle sijalle nostan Elem Klimowin klassikoksi nousseen Tule ja katso. Se on väkevin Itärintaman sotaa kuvaava teos, eikä siinä juurikaan esiinny paatoksellista isänmaallisuutta vaikka onkin valmistunut Neuvostoliiton aikaan, ja vaikka olisikin niin suon sen, koska Elem Klimow itse näki ja koki sodan kauheuden lapsena Stalingradin raunioissa. Sota näyttäytyy armottomana tässä teoksessa mutta samalla siinä on vivahteita inhimillisyydestä ja ihmisyyden voitosta. Mutta yhtäkaikki se sisältää väkeviä ottoja ja kohtauksia - millaisen kohtalon naiset ja miehet: ihmiset, sodassa kokevatkaan olivatpa he keitä tahansa. Hitlerin "valmistaminen" on elokuvan detaljeista mielenkiintoinen kohtaus.
Parhaimpana Vietnam-kuvauksena pidän edelleen Olivar Stonen Platoonia. Se on kestänyt aikaa yllättävän hyvin, siitä huolimatta, että sen jännitteet ovat ehkäpä liiankin musta-valkoiset. Tämäkin elokuva paljastaa karulla tavalla koko sodan julmuuden ja epäinhimillisyyden, mutta on siinä vivahde ihmisyyttäkin joukossa. Minusta aika huomioiden, Stone onnistui hyvin kuvaamaan rintamantakaistakin elämää, kuinka huumeenhuuruista se pahimmillaan oli kuinka tämä elämä toimi pakopaikkana monelle rintamalla taistelleelle. Edes hetken helpotus sodan kauhuihin!
Stanley Kubrick on ohjannut parikin erinomaista sotafilmiä, mielestäni toiseksi parhaan Vietnam-kuvauksen eli Full metal jacketin sekä Paths of Gloryn (Kunnian polut), joista jälkimmäistä pidän parempana ja kenties parhaimpana sodanvastaisena elokuvana joka on koskaan kuvattu. Elokuva kuvaa todella hienosti ihmishengen arvottomuuden oman kunniantavoittelun ohessa ja kun sitä haluamaansa ei saa, joku on uhrattava sen sijaan, että itse kantaisi vastuun teoistaan, julmasta ja totaalisen turhasta ihmishenkien tapattamisesta. Ei voi kuin ihastella Kubrickin työskentelyä ja sitä millaisena epäinhimillisenä mielettömyytenä hän onnistui kuvaamaan sodan.
Tässäpä viisi parasta höystettynä maininnalla Full metal jacketista. Aivan liian moni loistava elokuva jäi mainitsematta tarkemmin, esim. sellaiset heinot kuvaukset kuten Stalingrad, Clint Eastwoodin hieno ja mahdollisimman paljon objektiivisuuteen pyrkivä kuvaus Iwojiman mielettömyydestä japanilaisten silmin eli Kirjeitä Iwojimalta, tai suomalaisista Talvisota - niin sarjana kuin myös elokuvana. Muitakin hienoja leffoja jäi mainitsematta, kuten Rautaristi - jälleen oivallista itärintamakuvausta ja samalla hienoa kuvausta ihmisyydestä ja halusta saada kunniaa ja kuinka tässäkin tapauksessa ihmisiä ollaan valmiit uhraamaan turhaan tai Eric Maria Remaquen loistavaan romaaniin perustuva Länsirintamalta ei mitään uutta, tämän kohdalla erityisesti 1930 tehty versio on koskettavampi. Erikoisesti haluan vielä mainita japanilaisen Tulikärpästen haudan (Hotaru no haka), jossa Isao Takahata animaation keinoin onnistui kuvaamaan sodan lasten silmin ja samalla tämäkin elokuva kuuluu mielestäni niihin parhaimpiin pasifistisiin elokuviin joita on kuunaan tehty. Jos muuten animaation tuntuvat lapsellisilta katsoa niin tämän elokuvan kohdalla kannattaa tehdä poikkeus.
vlad.