Jatkoajan leffakerho

  • 2 337 465
  • 12 066

Scissors

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Itse menossa tänään tuon Vareksen tsekkaamaan, laitan ainakin omat fiilikset leffaa koskien jossain vaiheessa yötä tänne, joku muukin varmaan kerkeää sitä ennen omia ajatuksiaan päivittämään. Uskon, että Antti Reini sopii hyvin uudeksi Varekseksi, ja vaikka traileri omasta mielestäni olisi voinut olla parempikin, uskon että tuo leffa on vuoden kovimpia kotimaisia.

Noniin, tuli sitten tämä katsastettua. Ihan ensireaktioni oli kun teatterista ulos valuin, että tää oli aika paska. Suoraan sanottuna. Antti Reini teki hyvän roolisuorituksen, Jasper Pääkkönen veti hyvän sivuroolin jnejne, mutta jos on kirjan lukenut ennen elokuvaa, on elokuva pettymys. Näin ainakin itselleni. Muutamia yksityiskohtia on rukattu heikosti, muutamat näyttelijäsuoritukset ovat huonoja, ja käsiksessä asti luultavasti vähän häikkää kun ei pelitä. Kahteen ekaan Varekseen verrattuna tämä on valjumpi ja jotenkin halvemman oloinen.

Paljon ollut läppää siitä miten Reini korvaa Veijosen, ja mun mielestä tämä ei ole elokuvan akilleenkantapää, vaan kaveri suoriutuu aika hienosti roolistaan. Tosin esimerkiksi käsiksessä olisi voinut kiinnittää huomiota siihen, ettei kaikki roolihenkilöt kokoajan voi puhua kirjakieltä. Turussa, perkele. Tuo ehkä huvitti eniten. En nyt sano että mitään murretta pitäisi koko leffan ajan sönköttää, mutta jotenkin jäi kaipaamaan sitä samaa paikallista kipinää jota on noissa ensimmäisissä, vaikkakin ne sijoittuvatkin tapahtumiltaan pääosin muualle kuin Turkuun.

Ei tässä leffassa jotenkin vain ollut sitä samaa hohtoa kuin edeltäjissään, ja pohjustukseksi pitää mainita vielä ettei tuo V2:kaan mikään mestariteos tosiaan ole. Silti tämä jää jopa siitä jälkeen ja kuten sanoin, olin pettynyt. Jos näkee elokuvan eikä ole lukenut kirjaa, voi elämys tosin olla päinvastainen.
 

lexicon

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, THFC
Katsoin tuossa muutama päivä sitten Oliver Stonen World Trade Center-pätkän ja oli kyllä mielettömän surkea leffa! Yksinkertaisesti tylsä, ylidramatisoitu ja tekopyhä (sinänsä ymmärrettävää kun on tämä tapahtuma kyseessä ja Hollywood-leffa), koko homman sitten kruunasi Nicolas Cagen aina yhtä piristävä ja tuore näyttelytyyli. Eipä tarvitse uudestaan katsoa ja ei kyllä Stonen elokuvaksi tunnistaisi. Onhan Stonekin toki suoltanut jos jonkunnäköistä paskaakin ja taso hänellä on viimevuosina laskenut, mutta siitä huolimatta...nyt kun vähän lunttasin imdb.comista, näyttääkin siltä ettei mies oikeasti ole ohjannut mitään erikoista Any Given Sundayn jälkeen (vuodelta 1999), vaikka W omasta mielestäni oli ihan viihdyttävä. Kuitenkin tätä ennen Stonelta on tullut hienoja leffoja kuten Natural Born Killers, JFK, The Doors, Born on the Fourth of July ja Platoon.

Sen sijaan John Jarmuschin Broken Flowers osui ja upposi. Olen aina pitänyt Bill Murraysta ja tämä oli hieno, kaunis elokuva jossa matkan tärkeys korostuu päämäärän kustannuksella. Kertomus miehestä joka lähtee etsimään puuttuvaa osaa elämästään entisten rakastajiensa kautta. Loppu hölmistytti aluksi jonkun verran, mutta jälkeenpäin mietittynä toimiva ratkaisu, ja menee kyllä uudestaan katseluun. Murraysta vielä sen verran, että hänen vakavammat onnistuneet roolit ovat olleet loppujen lopuksi melko samanlaisia. Niin Lost in Translation, The Life Aquatic with Steve Zissou ja Broken Flowers esittävät katsojalle omalaatuisia, yksinäisiä miehiä jotka ovat hukkuneet itseensä ja etsivät jotain (mutta mitä?). Näitä rooleja ei pysty kuvittelemaan kenenkään muun näytteleminä ja hyvä ettei Murrayn perinnöksi jää ainoastaan hassutteluroolit kuten Phil Groundhog Dayssa ja Dr. Venkman Ghostbusters-leffoissa (vaikka sinänsä ihan hyviä nekin).
 

mendieta

Jäsen
Suosikkijoukkue
Carlo Grünnin ja Juhani Tammisen FB-päivitykset
Kyllähän The Road (Tie) oli katsottava leffa ja kategoriassaan meni sinne paremmalle puolelle, ollen ihan onnistunut tuotos mutta ei leffassa kuitenkaan päästy Cormac McCarthyn kirjan tasolle. Sen maailmanlopun kuvaus oli vieläkin raadollisempi ja tunkeutui (ainakin minulla) paljon syvemmälle mielenmaisemiin kuin elokuva. Elokuvassa ei saavutettu sitä synkkyyden ja ahdistavuuden tasoa johon kirjassa päästiin.

vlad.

Kuinka moni teistä on ensin lukenut kirjan ja sen jälkeen nähnyt siitä elokuvan, joka ylittää lukukokemuksen? Minä en ainakaan ainuttakaan. Oman pohdintani mukaan kyse on siitä, että lukiessa oma mielikuvituksesi piirtää miljööt, henkilöhahmot jne. ja sitten elokuvassa ne on jonkun muun mielikuvituksen tuotetta. Oma mielikuvitukseni on ainakin toistakseksi paljastunut paremmaksi kuin muiden.
 
Kuinka moni teistä on ensin lukenut kirjan ja sen jälkeen nähnyt siitä elokuvan, joka ylittää lukukokemuksen?

Minusta Unelmien sielunmessu on elokuvana vielä parempi kuin kirjana. Eipä kyllä tule muita itsellenikään mieleen. Tähtisumua vastasi melko pitkälle kirjasta saamaani mielikuvaa myös elokuvana.

Kovasti tässä on odoteltu, josko muutama loistava lukukokemus joskus myös filmattaisiin. Esimerkiksi Hyviä enteitä, ei kyllä mitenkään voisi elokuvana toimia samalla tapaa kuin kirjana.

Tänään pitäisi varmaan tekemisen puutteen ja jälleen yhden sairaspäivän ratoksi kytätä joku leffa. Precious voisi vaikkapa olla tällä kertaa vuorossa. Tosin Inceptionkin edelleen näkemättä, vaikka koreileekin tuossa hyllyssä.
 

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
Kuinka moni teistä on ensin lukenut kirjan ja sen jälkeen nähnyt siitä elokuvan, joka ylittää lukukokemuksen?

En nyt aivan näin lähtisi kuitenkaan asiaa näin suppelti tarkastelemaan, vaikka useimmiten käykin siten, että elokuva ei ylitä kirjan tasoa, mikäli kirjan on lukenut ennen elokuvan katsomista, jolloin mielessään on rakentanut tietyn maiseman ja luonut hahmot kirjan persoonien ympärille. Vaikka täydelliseen objektiivisuuteen ei kukaan kykenekään, koetan kuitenkin tarkastella ja vertailla elokuvaa ja kirjaa toisiinsa mahdollisimman kiihkottomasti ja jopa etäisesti, nähdäkseni kumpi niistä on kokonaisuudessaan laadukkaampi. Väitän, että tämä on mahdollista mutta se vaatii harjaantumista ja aloitteellisuutta - harrastuneisuutta aiheen käsittelyyn. Minä en vain katso elokuvia vaan myön analysoin niitä, enkä myöskään vain lue kirjoja vaan myös analysoin niitä - mikä ehkäpä helpottaa tehtävääni paremmuuden määrittelemisessä. Pari pientä esimerkkiä, joissa olen lukenut kirjan (sarjan) ensin ja nähnyt leffan sitten ja leffan olevan tasoltaan pääosin saman tai jopa paremman:

Stephen Kingin Kuolemankäytävästä (Vihreä maili) tehty elokuva on minusta monin paikoin jopa parempi kuin kirja(sarja). Luin alkujaan tämän kuusi osaisen (?) kirjasarjan ja myöhemmin näin elokuvan ja pidin näkemästäni hyvin paljon.

Samaten luin ensin Stephen Kingin kirjan Rita Hayworth - avain pakoon (typerä käännös, sanon minä) ja myöhemmin näin kirjan pohjalta tehdyn elokuvan the Shawshank Redemption, vahvojen näyttelijäsuoritusten esim. Robbins ja Freeman ansiosta elokuva nousi tasoltaan kirjaa paremmaksi.

Nämä pari tulivat nyt ens'alkuun mieleen. Sitten on tietty suuri joukko elokuvia, joissa elokuva on kirjaa parempi tai tasoltaan sama, mutta olen nähnyt leffan ensin ja lukenut vasta kirjan myöhemmin. Tällaisia leffoja/(sarjoja) ovat esim. Psyko, Menetetty maa, Talvisota (elokuva ja sarja), Papillon. Tällöin tietty leffa on vaikuttanut minuun ja muokannut mielikuvaani kyseisestä teoksesta.

vlad.
 
Viimeksi muokattu:

Kulttimörkö

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP ja maajoukkueet
Tulipa katsottua tänään Dinner for Schmucks. Mielestäni tuo oli aivan loistava komedia. Yllättävän pitkäkin komediaksi, sillä normaalisti kyseisen genren elokuvat ovat sen puolitoista tuntia ja joskus jopa vähemmänkin. Tämä elokuva oli pari tuntinen.

Suuresti arvostamani Paul Rudd esittää täydellisesti rakastunutta analyytikkoa joka yrittää epätoivosesti saada ylennystä. Sitten tilaisuus tarjoutuu, mutta hän joutuu tekemään epämiellyttävän asian. Käyttää hyväksi idioottia. Hyvän roolityön tekevä Steve Carell on tämä hyvä sydäminen "idiootti", joka tosiaan tarkoittaa hyvää mutta onnistuu saamaan kaiken aivan sekaisin. Erikoista taitelijaa näyttelevä Jemaine Clement melkein varastaa koko leffan. Hänen roolityönsä on mielestäni loistava vaikkakin taitelija Kieran on vain sivuhahmo koko elokuvassa. Muutamat saattavat tietää jo Clementin komediaduosta Flight of the Conchords.

Dinner for Schmucks sai minut nauramaan silmät kosteina ja välillä taas hymyilemään sympatiasta. Leffa piti otteessaan hyvin ja se on komedialta aika hyvä suoritus. Tämä elokuva saa arvosanaksi ****/*****

Tykkäsin. Yeah!
 

leivoja

Jäsen
Suosikkijoukkue
St Pauli - Non established since 1910
Kuinka moni teistä on ensin lukenut kirjan ja sen jälkeen nähnyt siitä elokuvan, joka ylittää lukukokemuksen? Minä en ainakaan ainuttakaan. Oman pohdintani mukaan kyse on siitä, että lukiessa oma mielikuvituksesi piirtää miljööt, henkilöhahmot jne. ja sitten elokuvassa ne on jonkun muun mielikuvituksen tuotetta. Oma mielikuvitukseni on ainakin toistakseksi paljastunut paremmaksi kuin muiden.

Tossahan se ongelma taitaa olla, eli ohjaajan näkemys paikosta ja henkilöistä ei välttämättä ole samanlainen, ja jokainen varmaan haluaa pitää kiinni omasta visiostaan.

Pari kirjaa ja niiden filmatisointi ovat aika tasapäisiä. Tosin itselläni proosallinen muoto voittaa aina elokuvallisen, ehkä porno poikkeuksena. Sitä kun ei jaksa lukea.

John Ajvide Lindqvistin Ystävät hämärän jälkeen on elokuvana aivan mieletön. Sen tunnelma ja miljöö on herkkää ja pelottavaa, puhumattakaan pääosanesittäjistä ja käsikirjoituksesta. Lindqvist on ollut muokkaamassa omasta kirjastaan leffakässäriä, joten se varmasti on vaikuttanut asiaan.

Tästä on muuten tehty Matt Reevesin toimesta jenkkiversio: Let Me In. Kovasti on kehuttu. Finnkino ei tuo Suomeen, mutta meni Tallinnassa ainakin vielä joulukuussa (ja Finnkinon teatterissa, yllättäen)

Toinen kova on Jens Lapiduksen Snabba cash. Ehkä kovin rikoskirja 2000-luvulla on muuntunut hienosti valkokankaalle Daniel Espinosan toimesta.
 

Merovingi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Blue Jackets
Katsoin juuri Will Smithin tähdittämän I am Legend elokuvan, joka oli sellainen *** tähden elokuva. Juoni oli hyvä ja miljööstä saatiin hyvä, mutta elokuvan taso tipahti rajusti sen edetessä. Suurin ongelma taisi olla se, ettei Will Smithin taito ja karisma vaan riitä kantamaan elokuvaa yksin harteillaan.

Tason lasku alkoi heti sen koiran kuoleman jälkeen. Sitä ennen oli ihan lupaava elokuva, mutta ei se sitä ollutkaan. Eniten harmitti, ettei korostettu Nevillen huojuvaa mielenterveyttä kolmen vuoden yksinelon jälkeen kaupungissa, joka on täynnä mutantteja jotka haluavat syödä sinut elävältä. Tai sitten Smith ei saanut tuotua sitä esille paremmin.
 

psychodad

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko, Hal Gill
Tuli juuri katsottua True Grit (2010), Coenin veljesten uudelleen lammittama western. Aivan loistava elokuva, erinomaiset nayttelijasuoritukset, visuaalisesti upea ja aaniraita taattua Burwell kamaa. Kertaheitolla westernien karkeen, sinne unforgivenin edelle. On ne melkoisia velikultia.

Veikkaisin etta kahmii aikamoisen kasan oscareita, ja ihan syysta. Nuori Hailee Steinfeld ainakin ansaitsee oscarin, vaikka varmasti joutuukin sivuosakategoriaan (Portman vienee sen female lead pystin Black Swanilla), ja kylla Jeff Bridges vahintaan ehdokkuuden saa tuosta roolista, ja uskon olevan vahvoilla pystia jaettaessa. Scoret ja cinematographyt sun muut tuon luulisi vievan myos. Ainakin tahan asti nakemistani vuoden paras.
 

ChosenTwo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomalaiset NHL:ssä
Tuli juuri katsottua True Grit (2010), Coenin veljesten uudelleen lammittama western. Aivan loistava elokuva, erinomaiset nayttelijasuoritukset, visuaalisesti upea ja aaniraita taattua Burwell kamaa. Kertaheitolla westernien karkeen, sinne unforgivenin edelle. On ne melkoisia velikultia.

Oli kyllä todellakin yksi parhaista westerneistä, mitä mieleen tulee. Varsinkin, kun miettii vähänkään uudempia westerneitä. Eipä kyllä äkkiseltään oikein tule edes mieleen mitään muita kuin Appaloosa ja öh... The Assassination Of Jesse James By The Coward Robert Ford -nimihirviö. Kuitenkin, laadukasta katsottavaa oli. Jeff Bridges oli tosiaan loistava ja muutkin näyttelijät suoriutuivat hienosti.

Voisin muuten draftata Hailee Steinfeldin, hänestä voinee tulla aika namu.
 

Infamous

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Penguins, Steelers
Itse asiassa viime aikoina länkkärileffoille on kehittynyt jonkinmoinen uusi kulta-aika. Noiden kahden edellämainitun lisäksi ainakin 3:10 to Yuma uudelleenlämmittely sekä Costnerin Armoton Maa ovat vallan mainioita genressään. True Grit on vielä näkemättä, mutta se käydään ensi töiksi tarkastamassa kunhan Suomeen saapuu.
 

ChosenTwo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomalaiset NHL:ssä
Aivan, 3:10 to Yuma pääsikin unohtumaan. Tuo oli kuitenkin muistaakseni sarjaa "ihan ok", joten True Gritin tasolle se ei päässyt. Costnerin Open Rangea en muista äkkiseltään edes nähneeni. Pitänee siis yrittää hankkia katsottavaksi.
 

vilpertti

Jäsen
Suosikkijoukkue
San Jose Chokes
Nostaisin kyllä itse 3:10 to Yuman ihan "erinomainen" statukselle. Bale on totutusti loistava ja pahikset ovat erinomaisia. True Gritistä näin trailerin jonkun leffan alla, ja jätti kyllä odotukset korkealle. Pitää tarkastaa heti kun mahdollista.
 

sampio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Menestyvin, sympatiat muille hyville.
Tuo True Grit vaikutti kyllä mielenkiintoiselta. Yuma on hyvä genressään ja muutenkin, Bale ja Crowe ovat molemmat loistavia. Armoton maakin oli muistaakseni oikein hyvä, mutta ei tainnut ihan Yuman tasolle yltää.
 

psychodad

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko, Hal Gill
Tuo True Grit vaikutti kyllä mielenkiintoiselta. Yuma on hyvä genressään ja muutenkin, Bale ja Crowe ovat molemmat loistavia. Armoton maakin oli muistaakseni oikein hyvä, mutta ei tainnut ihan Yuman tasolle yltää.

Itsekin pidin Yumasta mutta True grit on silti niin loistava etta en oikein viitsinyt mainita samassa yhteydessa. Unforgivenin mainitsin koska se mielestani on lahes samaa tasoa.
 

vilpertti

Jäsen
Suosikkijoukkue
San Jose Chokes
Nolanin kolmanteen Batmaniin julkistettiin näyttelijäkaarti, ja kissanaisena/Silena Kylenä nähdään aurinkoakin kuumempi Anne Hathaway. Inceptionissa nähty Tom Hardy puolestaan on Bane eli noissa kökköbätmäneissä nähty "Turmio".
 

Ted Raikas

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Nolanin kolmanteen Batmaniin julkistettiin näyttelijäkaarti, ja kissanaisena/Silena Kylenä nähdään aurinkoakin kuumempi Anne Hathaway. Inceptionissa nähty Tom Hardy puolestaan on Bane eli noissa kökköbätmäneissä nähty "Turmio".
Ei oikein lämmitä hirveästi nuo hahmot kyllä mieltä, mutta ehkä Nolan saa niistä revittyä jotain epätavallista irti, tapansa mukaan.

Anne Hathaway on kyllä omalla tavallaan aika pelottavan näköinen nainen, joten ehkä pystyykin tuosta roolista saamaan aikaan hyytävän. Bane nyt ei hahmona vaikuta sellaiselta, mistä voisi mitään luonnerikasta roolia repiä, joten en tiedä meneekö Hardy vähän hukkaan tuossa roolissa... riippuu miten hahmo on toteutettu.
 
Suosikkijoukkue
Ilves, Bulls, Arsenal, Canucks ja Three Lions
Katselinpa kovasti odottamani Macheten! Harvoin elokuvaa kohtaan on näin valtaisat odotukset ja se osoittautuu vielä niitä paremmaksi. Olipa parhaita (ellei paras) väkivallasta huumoria repiviä leffoja ikinä. Aivan jäätävä leffa! Danny Trejo on kuningas! Aivan loistavaa huumoria kerta toisensa jälkeen ja kerran jopa tipuin sohvalta nauraessani. Ei tästä ei juuri enää raina äijjemmäksi mene! Huippu mustaa huumoria, tyylikästä väkivaltaa ja uskomattoman kauniita naisia. Kyllä jos joku mies ei tästä elokuvasta pidä, niin pitää tarkistaa, etteivät kivekset ole päässeet surkastumaan!
 

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
Tootsie oli lyömätön lyyli... Sydney Pollackin Tootsie vuodelta 1982 ei ollut menettänyt tehoaan vuosista huolimatta. Raikas elokuva, jossa yhdisteltiin komediaa ja draamaa sopivassa mitassa toisiinsa sai minut ainakin katsomaan elokuvaa suurella tyytyväisyydellä, ja samalla haikeudella, harvoinpa nykyään kohdalleni sattuu samantasoisia amerikkalaisia komediaa ja draamaa toisiinsa sekoittavia elokuvia. tosin en niin paljon komediaa katsokaan enää tänä päivänä, joten tällaiset helmet voivat myös vieriä silmieni ohi. väkevää draamaa pienin komediaripauksin Yhdysvalloistakin tulee, kuten vast'ikää katsomani Precious on. Tootsiena Dustin Hoffman teki loistavan roolityön, mutta kyllä leffasta muitakin väkeviä hahmoja oli - kuten Jessiga lange ja aina niin loistava Bill Murray.

Alejandro Iñárritu'n 21 grammaa oli hyvin väkevä "episodielokuva". Alkumetreillä sen sisään pääseminen tuntui tiukalta tehtävältä mutta koskapa tiesin, että Iñárritu palkitsee katsojansa niin tiesin, että jotain käsin kosketeltavaa on tulossa. Hitaasti mutta varmasti tarinan langan kietoutuivat yhteen ja draamankaari alkoi puskea väkevästi esiin. Elokuva oli loistavaa draamaa, väkevää trilleriä ja raadollinen kuvaus rikollisten maailmasta - unohtamatta kiihkoonsa valtaan pääsevää uskonnollisuutta. 21 grammaa oli täynnä loistavia roolisuorituksia, erityisesti elokuvan keskiössä olleet Sean Penn, Benicio Del Toro ja Naomi Watts olivat vähintäänkin hyviä ja monin paikoin suorastaan erinomaisia! Muitakin väkeviä suorituksia leffasta löytyi, kuten Charlotte Gainsbourg (Antichristissä hän teki todellisen roolityön "she'nä", jonka persoonassa hulluus ja sadismius kohtasivat väkevällä tavalla). Suosittelen leffaa kaikille, se kestää useammankin katselukerran ja luonteensa puolesta varmasti toinen tai kolmas kerta avaa jälleen uusia ikkunoita.

vlad.
 

leivoja

Jäsen
Suosikkijoukkue
St Pauli - Non established since 1910
Leaf Phoenixin mockumentaryksi väitetty I'm Still Here meni eilen Docpointissa. Ihan mielenkiintoinen raina, jossa seurataan Phoenixin irtautumista laffabisneksestä musiikin pariin. Turakaiseksi muuttunut Phoenix väsäilee rap-biisejä ja yrittää saada niitä Puff Daddyn tuotettavaksi.

Aika paljon urpoilua ja myötähäpeää vajaaseen kahteen tuntiin mahtuu, mutta ihan kelvollinen dokkari. Ohjaaja Casey Affleck yritti aikanaan todistella, että kyse on feikistä, mutta en oikein tiedä. Voi olla että on mutta voi myös olla ettei ole. Ja jos kyse on feikistä, niin aika hyvin Joaquin vetää...

***

Tänään sitten Restrepo, joka kisaa Oscarista.
 

-OO-

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko
127 tuntia

Danny Boyle on ottanut uusimmassa elokuvassaan käsittelyyn varsin mielenkiintoisen aiheen, nimittäin Aron Ralstonin tarinan. (linkki Wikipediaan)

***SPOILEREITA***
Boylen elokuvilta on jo tottunut odottamaan tiettyä tasoa, ja yleensä eivät ole odotuksia pettäneet. Mutta nyt pitää sanoa että Boyle on jopa ylittänyt kovat odotukset ja tehnyt parhaan elokuvansa. Kerta kaikkiaan vaikuttava elokuva oli nimittäin tämä 127 tuntia. Kun suurin osa elokuvan tapahtumista tapahtuu yhdessä pienessä kallionkolossa (lukuunottamatta muutamia takaumia ja Ralstonin hallusinaatioita) ja vieläpä pelkästään yhden näyttelijän toimesta niin on aikamoinen suoritus että saa tehtyä noista aineksista elokuvan joka pitää näin täydellisesti otteessaan koko puolitoista tuntia.

Boyle tekee upeaa työtä ihan kaikilla osa-alueilla ja esim. kuvaus on kautta linjan todella komeaa jälkeä. Elokuvan avainkohtaus jossa Ralston leikkaa kätensä irti on toteutettu niin todentuntuisella tavalla että huomasin itsekin kiemurtelevani penkissä tuskaisena, enkä näyttänyt olevan ainoa. Mutta tällainen elokuva ei voi mitenkään kantaa ilman loistavaa pääosan näyttelijää, ja James Franco pystyy tämän vaikean osan täyttämään enemmän kuin hyvin. Oscar-ehdokkuushan tuosta upean intensiivisestä suorituksesta tuli jo, enkä pitäisi kyllä ollenkaan vääryytenä jos itse pystikin menisi Francolle. En ole nähnyt muiden ehdokkaiden suorituksia mutta kovia pitää olla kyllä suoritusten jos Francon meinaavat ohittaa Oscar-kisassa.
 

Vintsukka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Suomi, Panthers
Oscar-ehdokkuushan tuosta upean intensiivisestä suorituksesta tuli jo, enkä pitäisi kyllä ollenkaan vääryytenä jos itse pystikin menisi Francolle. En ole nähnyt muiden ehdokkaiden suorituksia mutta kovia pitää olla kyllä suoritusten jos Francon meinaavat ohittaa Oscar-kisassa.

127 Hours oli vakuuttava, mutta hyppään silti Colin Firthin bandwagoniin, niin loistavan roolin veti The King's Speechissä. Geoffrey Rushille on myös helppo povata sivuosa-Oscaria samasta rainasta.

Noita ehdokasleffoja on tullut muutenkin lähiaikoina katsottua, kun jo jokavuotiseksi perinteeksi on muodostunut katsastaa kaikki suurimmat ehdokkaat ennen gaalan katsomista livenä. The Kids Are All Right, The Fighter, True Grit ja Black Swan ainakin täytyy vielä nähdä, mutta noista kaksi tuleekin Suomessa teattereihin vasta tässä kuussa.

Jo viime syksynä Suomessa nähty The Social Network on nähdyistä edelleen suosikkini parhaaksi elokuvaksi, mutta vääryydeksi en sanoisi The King's Speechinkään voittoa. Oikeastaan enemmän kiinnostaa, voittaako idolini Aaron Sorkin kässäri-Oscarin Networkista. Trent Reznorillekin toivoisin pystiä, mutta elektroninen humina tuskin uppoaa kovin moneen äänestäjään.

Sen verran täytyy kyllä Finnkinoa kehua, että ensimmäistä kertaa ainakin tässä lähivuosina kaikki merkittävät ehdokasleffat saavat Suomen-ensi-iltansa ennen Oscar-gaalaa (vaikkakin Black Swan vain kaksi päivää ennen).

Tässä vielä kaikki Oscar-ehdokkaat, jos jotakuta kiinnostaa.
 

vilpertti

Jäsen
Suosikkijoukkue
San Jose Chokes
Sen verran täytyy kyllä Finnkinoa kehua, että ensimmäistä kertaa ainakin tässä lähivuosina kaikki merkittävät ehdokasleffat saavat Suomen-ensi-iltansa ennen Oscar-gaalaa (vaikkakin Black Swan vain kaksi päivää ennen).
No sen verran täytyy kyllä Finnkinoa haukkua, että näyttävät suuren osan merkittävistä elokuvista tyyliin 2-4 kuukautta myöhässä.

Ja sitten ihmetellään, kun nettilataukset vievät katsojia...
 

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
No sen verran täytyy kyllä Finnkinoa haukkua, että näyttävät suuren osan merkittävistä elokuvista tyyliin 2-4 kuukautta myöhässä.

Ja sitten ihmetellään, kun nettilataukset vievät katsojia...

Näyttävät kuitenkin ennen Oscar-gaalaa. Kotipaikkakunnallani (L:ranta) suurin osa Oscar-ehdokkuuden saaneista elokuvista on näyttämättä.

Mitä nyt pikaisesti listaa vilkaisin niin näytetty on esim. seuraavat filmit: Inception, the Social Network, Toy Story 3, How to Train Your Dragon (ei merkittävä), Alice in Wonderland, Harry Potter ja jokunen muu leffa ja tämä kaikista kategorioista. Aika "karua" meininkiä. Osa ns. merkittävistä leffoista ei koskaan tule näytäntöön täällä, on siis odotettava kunnes leffa tulee dvd:lle (tai blue ray:lle).

Ja kyllä, vaikka vastustankin nettilataamista, niin alan entistä paremmin ymmärtää ihmisiä, jotka näin toimivat.

vlad.
 

psychodad

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko, Hal Gill
127 Hours oli vakuuttava, mutta hyppään silti Colin Firthin bandwagoniin, niin loistavan roolin veti The King's Speechissä. Geoffrey Rushille on myös helppo povata sivuosa-Oscaria samasta rainasta.

Taytyy tsekata Kings speech, mulla on se tuossa mutta en ole viela ehtinyt katsomaan. Luulisin kylla etta vakavat haastajat ovat Jeff Bridges paaosasta, ja Christian Bale sivuosasta. Vaikka olenkin Geoffrey Rushin fani, Bale veti kylla niin suvereenin esityksen The fighterissa etta vaikea sita on jattaa palkitsematta.

127 hours oli hyva leffa, mutta nyt on mielestani niin kova kilpailu ettei sen pitaisi kovin montaa oscaria saada. Voi myos olla etta Boyle ei sentaan perakkaisina vuosina korjaa pottia. Viimeksi sai helvetisti pysteja, vaikka ei ansainnut. Nyt on parempi leffa, mutta kovempi kilpailu.

True grit on tahan mennessa nakemistani oma suosikkini kaikkiin merkittaviin kategorioihin.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös