Jatkoajan leffakerho

[Ted Raikas]

Nolanin kolmanteen Batmaniin julkistettiin näyttelijäkaarti, ja kissanaisena/Silena Kylenä nähdään aurinkoakin kuumempi Anne Hathaway. Inceptionissa nähty Tom Hardy puolestaan on Bane eli noissa kökköbätmäneissä nähty "Turmio".

Ei oikein lämmitä hirveästi nuo hahmot kyllä mieltä, mutta ehkä Nolan saa niistä revittyä jotain epätavallista irti, tapansa mukaan.

Anne Hathaway on kyllä omalla tavallaan aika pelottavan näköinen nainen, joten ehkä pystyykin tuosta roolista saamaan aikaan hyytävän. Bane nyt ei hahmona vaikuta sellaiselta, mistä voisi mitään luonnerikasta roolia repiä, joten en tiedä meneekö Hardy vähän hukkaan tuossa roolissa... riippuu miten hahmo on toteutettu.

 

[Hiisi_van_Holten]

Katselinpa kovasti odottamani Macheten! Harvoin elokuvaa kohtaan on näin valtaisat odotukset ja se osoittautuu vielä niitä paremmaksi. Olipa parhaita (ellei paras) väkivallasta huumoria repiviä leffoja ikinä. Aivan jäätävä leffa! Danny Trejo on kuningas! Aivan loistavaa huumoria kerta toisensa jälkeen ja kerran jopa tipuin sohvalta nauraessani. Ei tästä ei juuri enää raina äijjemmäksi mene! Huippu mustaa huumoria, tyylikästä väkivaltaa ja uskomattoman kauniita naisia. Kyllä jos joku mies ei tästä elokuvasta pidä, niin pitää tarkistaa, etteivät kivekset ole päässeet surkastumaan!

 

[ms.qvist]

Tootsie oli lyömätön lyyli... Sydney Pollackin Tootsie vuodelta 1982 ei ollut menettänyt tehoaan vuosista huolimatta. Raikas elokuva, jossa yhdisteltiin komediaa ja draamaa sopivassa mitassa toisiinsa sai minut ainakin katsomaan elokuvaa suurella tyytyväisyydellä, ja samalla haikeudella, harvoinpa nykyään kohdalleni sattuu samantasoisia amerikkalaisia komediaa ja draamaa toisiinsa sekoittavia elokuvia. tosin en niin paljon komediaa katsokaan enää tänä päivänä, joten tällaiset helmet voivat myös vieriä silmieni ohi. väkevää draamaa pienin komediaripauksin Yhdysvalloistakin tulee, kuten vast'ikää katsomani Precious on. Tootsiena Dustin Hoffman teki loistavan roolityön, mutta kyllä leffasta muitakin väkeviä hahmoja oli - kuten Jessiga lange ja aina niin loistava Bill Murray.

Alejandro Iñárritu'n 21 grammaa oli hyvin väkevä "episodielokuva". Alkumetreillä sen sisään pääseminen tuntui tiukalta tehtävältä mutta koskapa tiesin, että Iñárritu palkitsee katsojansa niin tiesin, että jotain käsin kosketeltavaa on tulossa. Hitaasti mutta varmasti tarinan langan kietoutuivat yhteen ja draamankaari alkoi puskea väkevästi esiin. Elokuva oli loistavaa draamaa, väkevää trilleriä ja raadollinen kuvaus rikollisten maailmasta - unohtamatta kiihkoonsa valtaan pääsevää uskonnollisuutta. 21 grammaa oli täynnä loistavia roolisuorituksia, erityisesti elokuvan keskiössä olleet Sean Penn, Benicio Del Toro ja Naomi Watts olivat vähintäänkin hyviä ja monin paikoin suorastaan erinomaisia! Muitakin väkeviä suorituksia leffasta löytyi, kuten Charlotte Gainsbourg (Antichristissä hän teki todellisen roolityön "she'nä", jonka persoonassa hulluus ja sadismius kohtasivat väkevällä tavalla). Suosittelen leffaa kaikille, se kestää useammankin katselukerran ja luonteensa puolesta varmasti toinen tai kolmas kerta avaa jälleen uusia ikkunoita.

vlad.

 

[leivoja]

Leaf Phoenixin mockumentaryksi väitetty I'm Still Here meni eilen Docpointissa. Ihan mielenkiintoinen raina, jossa seurataan Phoenixin irtautumista laffabisneksestä musiikin pariin. Turakaiseksi muuttunut Phoenix väsäilee rap-biisejä ja yrittää saada niitä Puff Daddyn tuotettavaksi.

Aika paljon urpoilua ja myötähäpeää vajaaseen kahteen tuntiin mahtuu, mutta ihan kelvollinen dokkari. Ohjaaja Casey Affleck yritti aikanaan todistella, että kyse on feikistä, mutta en oikein tiedä. Voi olla että on mutta voi myös olla ettei ole. Ja jos kyse on feikistä, niin aika hyvin Joaquin vetää...

***

Tänään sitten Restrepo, joka kisaa Oscarista.

 

[-OO-]

127 tuntia

Danny Boyle on ottanut uusimmassa elokuvassaan käsittelyyn varsin mielenkiintoisen aiheen, nimittäin Aron Ralstonin tarinan. (linkki Wikipediaan)

***SPOILEREITA***
Boylen elokuvilta on jo tottunut odottamaan tiettyä tasoa, ja yleensä eivät ole odotuksia pettäneet. Mutta nyt pitää sanoa että Boyle on jopa ylittänyt kovat odotukset ja tehnyt parhaan elokuvansa. Kerta kaikkiaan vaikuttava elokuva oli nimittäin tämä 127 tuntia. Kun suurin osa elokuvan tapahtumista tapahtuu yhdessä pienessä kallionkolossa (lukuunottamatta muutamia takaumia ja Ralstonin hallusinaatioita) ja vieläpä pelkästään yhden näyttelijän toimesta niin on aikamoinen suoritus että saa tehtyä noista aineksista elokuvan joka pitää näin täydellisesti otteessaan koko puolitoista tuntia.

Boyle tekee upeaa työtä ihan kaikilla osa-alueilla ja esim. kuvaus on kautta linjan todella komeaa jälkeä. Elokuvan avainkohtaus jossa Ralston leikkaa kätensä irti on toteutettu niin todentuntuisella tavalla että huomasin itsekin kiemurtelevani penkissä tuskaisena, enkä näyttänyt olevan ainoa. Mutta tällainen elokuva ei voi mitenkään kantaa ilman loistavaa pääosan näyttelijää, ja James Franco pystyy tämän vaikean osan täyttämään enemmän kuin hyvin. Oscar-ehdokkuushan tuosta upean intensiivisestä suorituksesta tuli jo, enkä pitäisi kyllä ollenkaan vääryytenä jos itse pystikin menisi Francolle. En ole nähnyt muiden ehdokkaiden suorituksia mutta kovia pitää olla kyllä suoritusten jos Francon meinaavat ohittaa Oscar-kisassa.

 

[Vintsukka]

Oscar-ehdokkuushan tuosta upean intensiivisestä suorituksesta tuli jo, enkä pitäisi kyllä ollenkaan vääryytenä jos itse pystikin menisi Francolle. En ole nähnyt muiden ehdokkaiden suorituksia mutta kovia pitää olla kyllä suoritusten jos Francon meinaavat ohittaa Oscar-kisassa.

127 Hours oli vakuuttava, mutta hyppään silti Colin Firthin bandwagoniin, niin loistavan roolin veti The King's Speechissä. Geoffrey Rushille on myös helppo povata sivuosa-Oscaria samasta rainasta.

Noita ehdokasleffoja on tullut muutenkin lähiaikoina katsottua, kun jo jokavuotiseksi perinteeksi on muodostunut katsastaa kaikki suurimmat ehdokkaat ennen gaalan katsomista livenä. The Kids Are All Right, The Fighter, True Grit ja Black Swan ainakin täytyy vielä nähdä, mutta noista kaksi tuleekin Suomessa teattereihin vasta tässä kuussa.

Jo viime syksynä Suomessa nähty The Social Network on nähdyistä edelleen suosikkini parhaaksi elokuvaksi, mutta vääryydeksi en sanoisi The King's Speechinkään voittoa. Oikeastaan enemmän kiinnostaa, voittaako idolini Aaron Sorkin kässäri-Oscarin Networkista. Trent Reznorillekin toivoisin pystiä, mutta elektroninen humina tuskin uppoaa kovin moneen äänestäjään.

Sen verran täytyy kyllä Finnkinoa kehua, että ensimmäistä kertaa ainakin tässä lähivuosina kaikki merkittävät ehdokasleffat saavat Suomen-ensi-iltansa ennen Oscar-gaalaa (vaikkakin Black Swan vain kaksi päivää ennen).

Tässä vielä kaikki Oscar-ehdokkaat, jos jotakuta kiinnostaa.

 

[vilpertti]

Sen verran täytyy kyllä Finnkinoa kehua, että ensimmäistä kertaa ainakin tässä lähivuosina kaikki merkittävät ehdokasleffat saavat Suomen-ensi-iltansa ennen Oscar-gaalaa (vaikkakin Black Swan vain kaksi päivää ennen).

No sen verran täytyy kyllä Finnkinoa haukkua, että näyttävät suuren osan merkittävistä elokuvista tyyliin 2-4 kuukautta myöhässä.

Ja sitten ihmetellään, kun nettilataukset vievät katsojia...

 

[ms.qvist]

No sen verran täytyy kyllä Finnkinoa haukkua, että näyttävät suuren osan merkittävistä elokuvista tyyliin 2-4 kuukautta myöhässä.

Ja sitten ihmetellään, kun nettilataukset vievät katsojia...

Näyttävät kuitenkin ennen Oscar-gaalaa. Kotipaikkakunnallani (L:ranta) suurin osa Oscar-ehdokkuuden saaneista elokuvista on näyttämättä.

Mitä nyt pikaisesti listaa vilkaisin niin näytetty on esim. seuraavat filmit: Inception, the Social Network, Toy Story 3, How to Train Your Dragon (ei merkittävä), Alice in Wonderland, Harry Potter ja jokunen muu leffa ja tämä kaikista kategorioista. Aika "karua" meininkiä. Osa ns. merkittävistä leffoista ei koskaan tule näytäntöön täällä, on siis odotettava kunnes leffa tulee dvd:lle (tai blue ray:lle).

Ja kyllä, vaikka vastustankin nettilataamista, niin alan entistä paremmin ymmärtää ihmisiä, jotka näin toimivat.

vlad.

 

[psychodad]

127 Hours oli vakuuttava, mutta hyppään silti Colin Firthin bandwagoniin, niin loistavan roolin veti The King's Speechissä. Geoffrey Rushille on myös helppo povata sivuosa-Oscaria samasta rainasta.

Taytyy tsekata Kings speech, mulla on se tuossa mutta en ole viela ehtinyt katsomaan. Luulisin kylla etta vakavat haastajat ovat Jeff Bridges paaosasta, ja Christian Bale sivuosasta. Vaikka olenkin Geoffrey Rushin fani, Bale veti kylla niin suvereenin esityksen The fighterissa etta vaikea sita on jattaa palkitsematta.

127 hours oli hyva leffa, mutta nyt on mielestani niin kova kilpailu ettei sen pitaisi kovin montaa oscaria saada. Voi myos olla etta Boyle ei sentaan perakkaisina vuosina korjaa pottia. Viimeksi sai helvetisti pysteja, vaikka ei ansainnut. Nyt on parempi leffa, mutta kovempi kilpailu.

True grit on tahan mennessa nakemistani oma suosikkini kaikkiin merkittaviin kategorioihin.

 

[sampio]

Bale paneutuu rooleihinsa kai aika huolellisesti ja onkin vuoroin laihduttanut ja treenannut itseään erilaisia hahmojaan varten. Tiedä sitten miten kroppa ja pää kestää moisen. Hienoa tietysti näin viihteen kuluttajan kannalta moinen omistautuminen, mutta mitä se sitten on näyttelijän hyvinvoinnin kannalta. Saa nähdä.

 

[Vintsukka]

127 hours oli hyva leffa, mutta nyt on mielestani niin kova kilpailu ettei sen pitaisi kovin montaa oscaria saada. Voi myos olla etta Boyle ei sentaan perakkaisina vuosina korjaa pottia. Viimeksi sai helvetisti pysteja, vaikka ei ansainnut. Nyt on parempi leffa, mutta kovempi kilpailu.

Ei kai Boyle ihan peräkkäisinä vuosina mitään ole voittamassakaan, onhan siitä Slumdogista jo pari vuotta aikaa. Kathryn Bigelow ja The Hurt Locker jyräsivät vuosi sitten. Mutta ihan samaa mieltä muuten, 127 on paljon parempi elokuva kuin Slumdog Millionaire, mutta ei taida olla tässä seurassa mitään asiaa isoille pysteille.

The Fighter ja True Grit tosiaan molemmat vielä näkemättä, mutta molempia odotan innolla. Bridgesistä sen verran, että tähän mieheen taas pätee tuo aiempi pointti, että halutaanko samalle miehelle antaa pystiä toisena vuonna peräkkäin, viime vuonna kun pokkasi Crazy Heartista pääosapokaalin.

 

[Czescku]

Katseltu useampikin leffa, mutta ei ole nyt mitään kovin hyviä tullut vastaan. Suurista pettymyksistä pitää mainita ainakin nämä kaksi:

Salt: Täysin typerä juoni. Ei tuosta oikein muuta voi sanoa. Miksi missään leffassa ei koskaan saada aikaiseksi maailmansotaa/-loppua lopussa siten, että leffa vielä jatkuisi siitä?

Wall Street II Olipa todella turha leffa. Kauppatieteilijänä oli jotain odotuksia tätä kohtaan, mutta näköjään turhaan.

Ei pitäisi ikinä valita mitään Makuunin listakärjestä.

 

[alwahla]

Katsoin tänään putkeen kolme Blade-leffaa. Eivät todellakaan ole mitään elokuvahistorian suurteoksia, mutta kaupungit näyttivät niissä kivoilta.
Ykkönen oli paras, mitä voi pitää kaiketi jonkinlaisena kunniana, kakkonen vähän paska ja kolmas, Trinity, oli niitä leffoja, jotka unohtuvat heti. Kolmosen katsoin oikeastaan sen takia, että Jessica Biel oli siinä. Hyvässä kunnossa hän näytti olevan, ja olisin katsonut enemmänkin, mutta sitten ruutuun iskettiin Ryan Reynolds mukahauskuuksineen.

Perjantaina tuli katsottua Resident Evil: Afterlife, joka oli lähes yhtä "hyvä" kuin Bladen kakkososa. Tylsyyttäni tai mitä, mutta olen aiemmin katsonut kaikki Resident Evilit. En Millan takia, vaan tsekatakseni filmin ja ne tehosteet.

 

[trap]

Bale paneutuu rooleihinsa kai aika huolellisesti ja onkin vuoroin laihduttanut ja treenannut itseään erilaisia hahmojaan varten. Tiedä sitten miten kroppa ja pää kestää moisen. Hienoa tietysti näin viihteen kuluttajan kannalta moinen omistautuminen, mutta mitä se sitten on näyttelijän hyvinvoinnin kannalta. Saa nähdä.

Jep, melkoisia painonvaihteluita. Jotain kuvakavalkaadeja katselin joskus, niin aika älytöntä, mutta samalla ihailtavaa rooleille omistautumista.

Pään kestävyyden kun mainitsit, niin joku välikohtaushan sillä oli muistaakseni The Dark Knightin ensi-illan aikoihin. Mutsi ja sisko syyttivät pahoinpitelystä tjsp. Samoin joku vuosi-pari sitten levisi se nauhoitus äijän raivareista jossain kuvauksissa.

 

[psychodad]

Kathryn Bigelow ja The Hurt Locker jyräsivät vuosi sitten.

Olet taysin oikeassa. Minun aivoni olivat nakojaan tunkeneet tuon konkurssin niin syvalle alitajunnan kellareihin ettei se tullut mieleen. En halunnut ajatella kuinka monta oscaria se turhake voitti, joten unohdin koko vuoden saman tien. Ehka mua vitutti niin paljon se ettei Synechdoche, New York voittanut ja sitten tuollainen vitsi vei niin monta oscaria.

Balen painonvaihteluista paras esimerkki on Machinistista Batman Beginsiin. Se oli kylla sairaalloisen laiha machinistissa ja sitten lihaskimpuksi batmaniin. Varmasti helvetin "terveellista".

 

[madeOFspade]

Kyllähän tuo 127h oli juurikin niin hyvä leffa mitä uskalsin odottaa.
James Franco veti todella hyvin roolinsa ja tuon vedon jälkeen saattaa Oscar olla aika lailla huulilla jo.

Suosittelen katsomaan kyseisen elokuvan!

 

[lake79]

Titanic 2 katsottu ja olihan tuo nyt jumalauta totaalisen paska, joskin hieman parempi mitä kuvittelin. Näyttelijätyöt kamalaa paskaa, tietokoneanimaatiot täysin läpinäkyviä ja muutenkin leffan juoni yms. jotain aivan käsittämätöntä.

 

[McJokke]

Tuli katseltua eilen Due Date - Laskettu Aika.

Mielestäni ihan hyvä ajanviete komedia jonka pääosassa nähtiin Robert Downey jr ja Kauhea Kankkunen leffasta pinnalle noussut Zach Galifianakis.

Juoneltaan ja kerronnaltaan mukiinmenevä ja vauhti pysyi hyvänä, joten tylsiä hetkiä ei elokuvassa tullut.

Viihdyttävyydeltään sen verran hyvä, että voin suositella myös muillekin. Ei yllä aivan täysin Kauhean Kankkusen tasolle, mutta keskivertoa paljonkin parempi komedia.

3,5/5 tähteä.

 

[M10]

Tässäpä raportti hieman toisenlaisesta leffasta.

Kävin eilen katsomassa kotimaisen dokumenttielokuvan Miesten Vuoro. Koko puolitoistatuntinen koostui siitä, kun erilaiset suomalaiset miehet kertoivat saunassa ja saunasta tultua itselleen suurista kokemuksista. Toinen kertoi, toinen kuunteli. Oli karski, bodaava upseeri jonka puhe särkyi kun hän kertoi äitinsä kuolemasta, oli isä jolta on evätty oikeus tavata tytärtään, oli asunnoton pultsari, oli sotaveteraani joka vanhalla iällä oli löytänyt uuden puolison, oli juuri isäksi tullut paperimies. Mainio tapaus oli myös saamelaismies joka kertoi isoisästään joka oli dementoitunut ja joutunut hoitokotiin, mutta sitä ennen pilkkonut vuosien mittaan niin valtavasti puita talon lämmitystä varten, että oli ajatellut vaimonsa pärjäävän niillä elämänsä loppuun.

Aivan mieletön leffakokemus; välillä itketti ja välillä nauratti. Lopputekstien ajan koko sali istui aivan hiljaa paikallaan.

Jees, itse katsoin tämän nyt vasta ensimmäistä kertaa, ja olipahan koskettava elokuva. Toki nuo tarinat olivat omiaan luomaan herkän ja kauniin tunnelman, mutta myös suomalaiset maisemat virittivät atmosfäärin aika upeaksi. Erilaisia tarinoita, erilaisia kohtaloita, mutta lopulta kaikkia yhdisti jokin suurempi asia.

Harvoin on tullut tuijotettua lopputekstejä hiljaa aina loppuun saakka. Suosittelen tätä elokuvaa kyllä ihan kenelle vaan.

Ja Juuso-karhulle propsit.

 

[psychodad]

Joo oli kylla ihan hauska leffa, varsinkin Galifianakis oli hauska koko leffan ajan.

"Did you write it?"

"No, the Mafia wrote it"

 

[Danko]

The Rocket: The Legend of Rocket Richard

Tuli katsottua vuonna 2005 valmistunut elokuva Maurice "Rocket" Richardin tarinasta. Harvat urheiluaiheiset elokuvat sytyttävät yhtä paljon kuin tämä teos. Itse rakastan urheilua ja lätkää ja pidän paljon myös historiasta, joten elokuva osui ns. suoraan hermoon. Tarina oli hyvä ja tunnelma loistava. Lisäksi elokuva oli opettavainen ja kelvollisia näyttelijäsuorituksiakin nähtiin. Elokuvassa vilahti mm. Sean Avery, Vincent Lecavalier ja Pascal Dupuis.

En tiedä kuinka vahvasti tarina nojaa tositapahtumiin. Oliko Rocket Richard ensimmäinen muutoksien puolesta puhuja? Oliko Habsit oikeasti se syrjitty joukkue liigassa? Jokatapauksessa erittäin mielenkiintoinen elokuva mielestäni ja uskallaan suositella kaikille, varsinkin lätkädiggareille.

 

[Johannes]

Somewhere (2010) - IMDb
Käytiin katsomasa eilen Sofia Coppolan uutuus "Somewhere", joka oli täysin yhdentekevä katselukokemus. Meinasin nukahtaa ensimmäisten 15 minuutin aikana. 2/5.

 

[Skeletor]

Jos sairaat kauhuleffat jotain kiinnostavat, niin kannattaa tutustua The Human Centipede -elokuvaan. Jo pelkästään leffan Wikipedia-artikkeli sai minut voimaan pahoin ja vannomaan, etten koskaan katso tätä tekelettä.

Itse katsoin kyseisen tekeleen toissapäivänä ja mieleen se ainakin jäi. Vieläkään ei oikein osaa sanoa, montako tähteä elokuvalle antaisi. Kyseessä on yksi sairaimmista henkilöhahmoista (Dr. Heiter), mitä on vastaan tullut. Mutta ehdottomasti suosittelen, että jokainen kauhuelokuvan ystävä katsoo kyseisen teoksen. Eihän pelottavuuteen tarvita kuin erittäin sairas ihmismieli.

Leffa saa muuten jatko-osan, joka julkaistaan tänä vuonna. Sitä odotellessa...

 

[Randall Flagg]

Viime aikoina on tullut katsuttua ainakin seuraavat elokuvat:

127 Hours
Kovasti kohua ja kehua kerännyt tositapahtumaan perustuva elokuva, jolle odotetaan saavan oscarinkin. Tarina on vahva, näyttelijätyö hyvää. Pahimpaan periamerikkalaiseen elokuvatyyliin kuuluvat ylimääräisten tunteiden nostaminen tästä mielestäni puuttui ja pisteet siitä. Kannattaa katsoa, muttei niin hyvä kun hypetys osoittaisi. 4/5 tähteä

Never Let Me Go
Englantiin sijoittautuva japanilaismiehen noveliin perustuva nuorten kasvutarina yllättää omaperäisellä juonellaan. Tarina on mielenkiintoinen, mutta juonessa on valtavia aukkoja. Elokuva on kaikinpuolin laadukasta työtä. 2/5 tähteä

Rabbit Hole
Nicole Kidmanin tähdittämä draama, jossa surraan ja pyritään pääsemään yli traagisista tapahtumista. Nicole on tässäkin elokuvassa hyvä ja viehättävä, mutta elokuva ei täysin vakuuta. Sandra Oh ja Miles Teller tekevät hyvät sivuosaroolit. 2/5 tähteä

The Killer Inside Me
Uudelleenfilmatosointi 70-luvun samannimisestä elokuvasta, jota en ollut nähnyt. Mikäli en olisi uudelleenfilmatisoinnista tietänyt olisi elokuva saanut paremmat pisteet, sillä elokuvassa on lähes kaikki kunnossa: erinomainen tarina, hyvät näyttelijät ja hyvä toteutus. Sekä mieleenpainuva päätös. 3/5 tähteä.

Vesku
Vesa-Matti Loiri olisi ansainnut mielestäni tätäkin paremman dokumentin. Tämä on minimalistisuudessaan hyvä ja Vesku pääsee ääneen paljon. Mielenkiintoinen persoona ja miehen tarinat ovat katsomisen ja kuuntelemisen arvoiset. Monta mieleenpainuvaa tarinaa ja reaktiot livekonsertissa ja sen jälkeen ovat upeasti kuvatut. 4/5 tähteä.

 

[ms.qvist]

Enter the Void ja Fighter.

Gaspar Noé'n Enter the Void on kieltämättä aika hämärä ja mielenkiintoinen elokuva.Itse tarinaa en edes ryhdy perkaamaan sen kummemmin koska tuntuu siltä, että se on upottava suo. Liikutaan monella tasolla ja monessa ajassa "päähenkilön" sivusta näkemänä ja kokemana... Noé leikittelee paljon myös väreillä, provokatiivisilla kuvakulmilla ja otannoilla. Leffa on herättänyt paljonkin keskustelua - juuri rohkeutensa takia, mutta yllättäen naiset ovat olleet enemmistönä puolustamassa Noé'n tapaa nähdä ja kokea maailma Enter the Void'issa.

Odotin leffalta aika paljon, sain siltä myös varsin paljon mutta minusta siinä ei ylletty irreversibleläiseen maanisuuteen ja kiihkoon - olisiko edes tarvinnut yltääkään? En tiedä... Mutta kaikkiaan Enter the Void'in myötä Noé onnistui jälleen kerran ravistelemaan teatteriyleisöä - leffayleisöä. Hänen elokuvansa eivät ole niitä helpoimpia purtavia ja katsottavia, ne jättävät kyllä jälkensä katsojan aivosopukoihin. Ei muuta kuin "rakkauden hotellia" etsimään...

David O. Russel'in the Fighter on paikoin yhden miehen totaalinen "show". Micky Wardin velipuolta Dicky Eklundia näytellyt Christian Bale on paikoin suorastaan maaninen ja raivostuttava mutta samalla yhtälailla rakastettava. Hetkittäin tuli jopa tunne, että Bale on ollut kuvauksien aikana "crack-pöllyssä" mutta niin pitkälle hän ei sentään hahmoonsa paneutumista ollut valmis viemään vaikka muuta koko olemuksesta kuvastui läpi narkkarin elämä ja piittaamattomuus muita kohtaan liki loputtomiin. Seinä tuli Dickylläkin lopulta vastaan ja elämä oli otettava sellaisenaan kuin se oli - karuna ja armottomana.

Mark Wahlberg Mickey Wardina oli maltillisempi ja paikoin hiukan etäinen(kin) hahmona mutta ehkäpä tätä tunnetta korosti entisestään Dickey niin voimakas esilletulo leffan monissa otoksissa. Mutta ei Wahlberg huono roolissaan ole, varma rutinoitunut suoritus. Hänen tyttöystävää Charlenea näytteli hienosti Amy Adams, olleen jälleen kerran ehdolla Oscarin saajaksi naissivuosasta. Pidin hänen roolityöstä, siinäkin oli mukana annos katu-uskottavuutta ja elämännäkemystä.

Balelle miessivuosa-oscar ja kiitos!

vlad.