Jatkoajan leffakerho

[Baarimikko]

Vares 3 tuli eilen ensi-iltaan ja joku varmasti on ehtinyt käydä sen katsomossa. Mitä piditte? Kannattaako mennä katsomaan?

 

[Scissors]

Itse menossa tänään tuon Vareksen tsekkaamaan, laitan ainakin omat fiilikset leffaa koskien jossain vaiheessa yötä tänne, joku muukin varmaan kerkeää sitä ennen omia ajatuksiaan päivittämään. Uskon, että Antti Reini sopii hyvin uudeksi Varekseksi, ja vaikka traileri omasta mielestäni olisi voinut olla parempikin, uskon että tuo leffa on vuoden kovimpia kotimaisia.

 

[Delter]

Zombie-genreä sivuten, katselin eilen kehuja keränneen Zombielandin. Kuka tästä oikeasti piti? Tylsä tarina, tylsät henkilöt ja tylsä lopetus. Vaikea analysoida leffaa sen tarkemmin, sillä niin tyhjänpäiväinen se oli.

Shaun of the Deadin ja Planet Terrorin nähneenä tämä elokuva oli järkyttävä pettymys. Ja joku kehtasi kuvailla sitä omaperäiseksi?

 

[Vanha Len]

Zombie-genreä sivuten, katselin eilen kehuja keränneen Zombielandin. Kuka tästä oikeasti piti?

Lähes jokainen joka tänne tuosta leffasta on kommenttia antanut eli kuulut selkeään vähemmistöön mielipiteesi kanssa.

 

[J.Petke]

Zombie-genreä sivuten, katselin eilen kehuja keränneen Zombielandin. Kuka tästä oikeasti piti? Tylsä tarina, tylsät henkilöt ja tylsä lopetus. Vaikea analysoida leffaa sen tarkemmin, sillä niin tyhjänpäiväinen se oli.

Shaun of the Deadin ja Planet Terrorin nähneenä tämä elokuva oli järkyttävä pettymys. Ja joku kehtasi kuvailla sitä omaperäiseksi?

Jos halusit katsoa zombie-elokuvan niin ymmärrän pettymyksen. Minä katsoin komedian ja pidin kyllä kovasti.

Katselin The Townin ja lievästä pitkäveteisyydestä huolimatta (directors cut) pidin kyllä elokuvasta. Ainoa asia mikä häiritsi oli se, että Affleck muistutti todella paljon Adam Sandleriä. Hieman tässä elokuvassa kärsittiin luovuuden puutteesta mutta yleisarvosana 8+.

 

[Ted Raikas]

Zombie-genreä sivuten, katselin eilen kehuja keränneen Zombielandin. Kuka tästä oikeasti piti? Tylsä tarina, tylsät henkilöt ja tylsä lopetus. Vaikea analysoida leffaa sen tarkemmin, sillä niin tyhjänpäiväinen se oli.

Kyllä minä pidin, jos ei se nyt ihan tajuntaa räjäyttänyt siihen nähden millaisia hehkutuksia on kuullut. Pätevä mustalla huumorilla ryyditetty zombiekomedia joka tapauksessa. Kyllähän se Harrelson veti hyvän roolin, ei siitä mihinkään pääse. Lisäksi Bill Murray as himself oli aika hyvä veto ja loi muutamat elokuvan parhaimmat kohdat.

Hyvä ja hauska elokuva ja pitkästä aikaa komedia joka jaksoi viihdyttää.

 

[sampio]

Zombielandin minäkin menin katsomaan, lähinnä täällä olleiden kehujen vuoksi. Olihan se ihan hyvä, Kick-Assin tyylinen hurjastelu. Harrelson oli kieltämättä elementissään, eikä muissakaan valittamista ollut. Ei tuo silti meikäläistä häikäissyt niin kovin, että edes vuoden top-viiteen sen rankkaisin. Sama homma kuin Kick-Assin tai Hangoverin kanssa, muutaman kerran naurahdin ja seurasin leffan kiinnostuneena loppuun saakka. Four Lions oli kuitenkin mun makuuni tämän vuoden paras komedia.

 

[JZZ]

Zombie-genreä sivuten, katselin eilen kehuja keränneen Zombielandin. Kuka tästä oikeasti piti? Tylsä tarina, tylsät henkilöt ja tylsä lopetus. Vaikea analysoida leffaa sen tarkemmin, sillä niin tyhjänpäiväinen se oli.

Shaun of the Deadin ja Planet Terrorin nähneenä tämä elokuva oli järkyttävä pettymys. Ja joku kehtasi kuvailla sitä omaperäiseksi?

Jep, lähes pelkästään jatkoaikakehujen turvin otin tämän kun mitään muuta ei uudenvuoden päivänä ollut enää vuokraamossa. Tasan tarkkaan aivot narikkaan -matskua, ei mitään omaperäistä tai erityisen hyvää twistiä.

Äsken tuli katsottua The Road, joka oli kyllä hyvä. Loppu oli hiukan töksähtävä eikä välttämättä mielestäni paras mahdollinen, mutta kokonaisuutena erittän hyvä leffa.

 

[ms.qvist]

Äsken tuli katsottua The Road, joka oli kyllä hyvä. Loppu oli hiukan töksähtävä eikä välttämättä mielestäni paras mahdollinen, mutta kokonaisuutena erittän hyvä leffa.

Kyllähän The Road (Tie) oli katsottava leffa ja kategoriassaan meni sinne paremmalle puolelle, ollen ihan onnistunut tuotos mutta ei leffassa kuitenkaan päästy Cormac McCarthyn kirjan tasolle. Sen maailmanlopun kuvaus oli vieläkin raadollisempi ja tunkeutui (ainakin minulla) paljon syvemmälle mielenmaisemiin kuin elokuva. Elokuvassa ei saavutettu sitä synkkyyden ja ahdistavuuden tasoa johon kirjassa päästiin.

vlad.

 

[Scissors]

Itse menossa tänään tuon Vareksen tsekkaamaan, laitan ainakin omat fiilikset leffaa koskien jossain vaiheessa yötä tänne, joku muukin varmaan kerkeää sitä ennen omia ajatuksiaan päivittämään. Uskon, että Antti Reini sopii hyvin uudeksi Varekseksi, ja vaikka traileri omasta mielestäni olisi voinut olla parempikin, uskon että tuo leffa on vuoden kovimpia kotimaisia.

Noniin, tuli sitten tämä katsastettua. Ihan ensireaktioni oli kun teatterista ulos valuin, että tää oli aika paska. Suoraan sanottuna. Antti Reini teki hyvän roolisuorituksen, Jasper Pääkkönen veti hyvän sivuroolin jnejne, mutta jos on kirjan lukenut ennen elokuvaa, on elokuva pettymys. Näin ainakin itselleni. Muutamia yksityiskohtia on rukattu heikosti, muutamat näyttelijäsuoritukset ovat huonoja, ja käsiksessä asti luultavasti vähän häikkää kun ei pelitä. Kahteen ekaan Varekseen verrattuna tämä on valjumpi ja jotenkin halvemman oloinen.

Paljon ollut läppää siitä miten Reini korvaa Veijosen, ja mun mielestä tämä ei ole elokuvan akilleenkantapää, vaan kaveri suoriutuu aika hienosti roolistaan. Tosin esimerkiksi käsiksessä olisi voinut kiinnittää huomiota siihen, ettei kaikki roolihenkilöt kokoajan voi puhua kirjakieltä. Turussa, perkele. Tuo ehkä huvitti eniten. En nyt sano että mitään murretta pitäisi koko leffan ajan sönköttää, mutta jotenkin jäi kaipaamaan sitä samaa paikallista kipinää jota on noissa ensimmäisissä, vaikkakin ne sijoittuvatkin tapahtumiltaan pääosin muualle kuin Turkuun.

Ei tässä leffassa jotenkin vain ollut sitä samaa hohtoa kuin edeltäjissään, ja pohjustukseksi pitää mainita vielä ettei tuo V2:kaan mikään mestariteos tosiaan ole. Silti tämä jää jopa siitä jälkeen ja kuten sanoin, olin pettynyt. Jos näkee elokuvan eikä ole lukenut kirjaa, voi elämys tosin olla päinvastainen.

 

[lexicon]

Katsoin tuossa muutama päivä sitten Oliver Stonen World Trade Center-pätkän ja oli kyllä mielettömän surkea leffa! Yksinkertaisesti tylsä, ylidramatisoitu ja tekopyhä (sinänsä ymmärrettävää kun on tämä tapahtuma kyseessä ja Hollywood-leffa), koko homman sitten kruunasi Nicolas Cagen aina yhtä piristävä ja tuore näyttelytyyli. Eipä tarvitse uudestaan katsoa ja ei kyllä Stonen elokuvaksi tunnistaisi. Onhan Stonekin toki suoltanut jos jonkunnäköistä paskaakin ja taso hänellä on viimevuosina laskenut, mutta siitä huolimatta...nyt kun vähän lunttasin imdb.comista, näyttääkin siltä ettei mies oikeasti ole ohjannut mitään erikoista Any Given Sundayn jälkeen (vuodelta 1999), vaikka W omasta mielestäni oli ihan viihdyttävä. Kuitenkin tätä ennen Stonelta on tullut hienoja leffoja kuten Natural Born Killers, JFK, The Doors, Born on the Fourth of July ja Platoon.

Sen sijaan John Jarmuschin Broken Flowers osui ja upposi. Olen aina pitänyt Bill Murraysta ja tämä oli hieno, kaunis elokuva jossa matkan tärkeys korostuu päämäärän kustannuksella. Kertomus miehestä joka lähtee etsimään puuttuvaa osaa elämästään entisten rakastajiensa kautta. Loppu hölmistytti aluksi jonkun verran, mutta jälkeenpäin mietittynä toimiva ratkaisu, ja menee kyllä uudestaan katseluun. Murraysta vielä sen verran, että hänen vakavammat onnistuneet roolit ovat olleet loppujen lopuksi melko samanlaisia. Niin Lost in Translation, The Life Aquatic with Steve Zissou ja Broken Flowers esittävät katsojalle omalaatuisia, yksinäisiä miehiä jotka ovat hukkuneet itseensä ja etsivät jotain (mutta mitä?). Näitä rooleja ei pysty kuvittelemaan kenenkään muun näytteleminä ja hyvä ettei Murrayn perinnöksi jää ainoastaan hassutteluroolit kuten Phil Groundhog Dayssa ja Dr. Venkman Ghostbusters-leffoissa (vaikka sinänsä ihan hyviä nekin).

 

[mendieta]

Kyllähän The Road (Tie) oli katsottava leffa ja kategoriassaan meni sinne paremmalle puolelle, ollen ihan onnistunut tuotos mutta ei leffassa kuitenkaan päästy Cormac McCarthyn kirjan tasolle. Sen maailmanlopun kuvaus oli vieläkin raadollisempi ja tunkeutui (ainakin minulla) paljon syvemmälle mielenmaisemiin kuin elokuva. Elokuvassa ei saavutettu sitä synkkyyden ja ahdistavuuden tasoa johon kirjassa päästiin.

vlad.

Kuinka moni teistä on ensin lukenut kirjan ja sen jälkeen nähnyt siitä elokuvan, joka ylittää lukukokemuksen? Minä en ainakaan ainuttakaan. Oman pohdintani mukaan kyse on siitä, että lukiessa oma mielikuvituksesi piirtää miljööt, henkilöhahmot jne. ja sitten elokuvassa ne on jonkun muun mielikuvituksen tuotetta. Oma mielikuvitukseni on ainakin toistakseksi paljastunut paremmaksi kuin muiden.

 

[varatuomari]

Kuinka moni teistä on ensin lukenut kirjan ja sen jälkeen nähnyt siitä elokuvan, joka ylittää lukukokemuksen?

Minusta Unelmien sielunmessu on elokuvana vielä parempi kuin kirjana. Eipä kyllä tule muita itsellenikään mieleen. Tähtisumua vastasi melko pitkälle kirjasta saamaani mielikuvaa myös elokuvana.

Kovasti tässä on odoteltu, josko muutama loistava lukukokemus joskus myös filmattaisiin. Esimerkiksi Hyviä enteitä, ei kyllä mitenkään voisi elokuvana toimia samalla tapaa kuin kirjana.

Tänään pitäisi varmaan tekemisen puutteen ja jälleen yhden sairaspäivän ratoksi kytätä joku leffa. Precious voisi vaikkapa olla tällä kertaa vuorossa. Tosin Inceptionkin edelleen näkemättä, vaikka koreileekin tuossa hyllyssä.

 

[ms.qvist]

Kuinka moni teistä on ensin lukenut kirjan ja sen jälkeen nähnyt siitä elokuvan, joka ylittää lukukokemuksen?

En nyt aivan näin lähtisi kuitenkaan asiaa näin suppelti tarkastelemaan, vaikka useimmiten käykin siten, että elokuva ei ylitä kirjan tasoa, mikäli kirjan on lukenut ennen elokuvan katsomista, jolloin mielessään on rakentanut tietyn maiseman ja luonut hahmot kirjan persoonien ympärille. Vaikka täydelliseen objektiivisuuteen ei kukaan kykenekään, koetan kuitenkin tarkastella ja vertailla elokuvaa ja kirjaa toisiinsa mahdollisimman kiihkottomasti ja jopa etäisesti, nähdäkseni kumpi niistä on kokonaisuudessaan laadukkaampi. Väitän, että tämä on mahdollista mutta se vaatii harjaantumista ja aloitteellisuutta - harrastuneisuutta aiheen käsittelyyn. Minä en vain katso elokuvia vaan myön analysoin niitä, enkä myöskään vain lue kirjoja vaan myös analysoin niitä - mikä ehkäpä helpottaa tehtävääni paremmuuden määrittelemisessä. Pari pientä esimerkkiä, joissa olen lukenut kirjan (sarjan) ensin ja nähnyt leffan sitten ja leffan olevan tasoltaan pääosin saman tai jopa paremman:

Stephen Kingin Kuolemankäytävästä (Vihreä maili) tehty elokuva on minusta monin paikoin jopa parempi kuin kirja(sarja). Luin alkujaan tämän kuusi osaisen (?) kirjasarjan ja myöhemmin näin elokuvan ja pidin näkemästäni hyvin paljon.

Samaten luin ensin Stephen Kingin kirjan Rita Hayworth - avain pakoon (typerä käännös, sanon minä) ja myöhemmin näin kirjan pohjalta tehdyn elokuvan the Shawshank Redemption, vahvojen näyttelijäsuoritusten esim. Robbins ja Freeman ansiosta elokuva nousi tasoltaan kirjaa paremmaksi.

Nämä pari tulivat nyt ens'alkuun mieleen. Sitten on tietty suuri joukko elokuvia, joissa elokuva on kirjaa parempi tai tasoltaan sama, mutta olen nähnyt leffan ensin ja lukenut vasta kirjan myöhemmin. Tällaisia leffoja/(sarjoja) ovat esim. Psyko, Menetetty maa, Talvisota (elokuva ja sarja), Papillon. Tällöin tietty leffa on vaikuttanut minuun ja muokannut mielikuvaani kyseisestä teoksesta.

vlad.

 

[Kulttimörkö]

Tulipa katsottua tänään Dinner for Schmucks. Mielestäni tuo oli aivan loistava komedia. Yllättävän pitkäkin komediaksi, sillä normaalisti kyseisen genren elokuvat ovat sen puolitoista tuntia ja joskus jopa vähemmänkin. Tämä elokuva oli pari tuntinen.

Suuresti arvostamani Paul Rudd esittää täydellisesti rakastunutta analyytikkoa joka yrittää epätoivosesti saada ylennystä. Sitten tilaisuus tarjoutuu, mutta hän joutuu tekemään epämiellyttävän asian. Käyttää hyväksi idioottia. Hyvän roolityön tekevä Steve Carell on tämä hyvä sydäminen "idiootti", joka tosiaan tarkoittaa hyvää mutta onnistuu saamaan kaiken aivan sekaisin. Erikoista taitelijaa näyttelevä Jemaine Clement melkein varastaa koko leffan. Hänen roolityönsä on mielestäni loistava vaikkakin taitelija Kieran on vain sivuhahmo koko elokuvassa. Muutamat saattavat tietää jo Clementin komediaduosta Flight of the Conchords.

Dinner for Schmucks sai minut nauramaan silmät kosteina ja välillä taas hymyilemään sympatiasta. Leffa piti otteessaan hyvin ja se on komedialta aika hyvä suoritus. Tämä elokuva saa arvosanaksi ****/*****

Tykkäsin. Yeah!

 

[leivoja]

Kuinka moni teistä on ensin lukenut kirjan ja sen jälkeen nähnyt siitä elokuvan, joka ylittää lukukokemuksen? Minä en ainakaan ainuttakaan. Oman pohdintani mukaan kyse on siitä, että lukiessa oma mielikuvituksesi piirtää miljööt, henkilöhahmot jne. ja sitten elokuvassa ne on jonkun muun mielikuvituksen tuotetta. Oma mielikuvitukseni on ainakin toistakseksi paljastunut paremmaksi kuin muiden.

Tossahan se ongelma taitaa olla, eli ohjaajan näkemys paikosta ja henkilöistä ei välttämättä ole samanlainen, ja jokainen varmaan haluaa pitää kiinni omasta visiostaan.

Pari kirjaa ja niiden filmatisointi ovat aika tasapäisiä. Tosin itselläni proosallinen muoto voittaa aina elokuvallisen, ehkä porno poikkeuksena. Sitä kun ei jaksa lukea.

John Ajvide Lindqvistin Ystävät hämärän jälkeen on elokuvana aivan mieletön. Sen tunnelma ja miljöö on herkkää ja pelottavaa, puhumattakaan pääosanesittäjistä ja käsikirjoituksesta. Lindqvist on ollut muokkaamassa omasta kirjastaan leffakässäriä, joten se varmasti on vaikuttanut asiaan.

Tästä on muuten tehty Matt Reevesin toimesta jenkkiversio: Let Me In. Kovasti on kehuttu. Finnkino ei tuo Suomeen, mutta meni Tallinnassa ainakin vielä joulukuussa (ja Finnkinon teatterissa, yllättäen)

Toinen kova on Jens Lapiduksen Snabba cash. Ehkä kovin rikoskirja 2000-luvulla on muuntunut hienosti valkokankaalle Daniel Espinosan toimesta.

 

[Merovingi]

Katsoin juuri Will Smithin tähdittämän I am Legend elokuvan, joka oli sellainen *** tähden elokuva. Juoni oli hyvä ja miljööstä saatiin hyvä, mutta elokuvan taso tipahti rajusti sen edetessä. Suurin ongelma taisi olla se, ettei Will Smithin taito ja karisma vaan riitä kantamaan elokuvaa yksin harteillaan.

Spoileri

Tason lasku alkoi heti sen koiran kuoleman jälkeen. Sitä ennen oli ihan lupaava elokuva, mutta ei se sitä ollutkaan. Eniten harmitti, ettei korostettu Nevillen huojuvaa mielenterveyttä kolmen vuoden yksinelon jälkeen kaupungissa, joka on täynnä mutantteja jotka haluavat syödä sinut elävältä. Tai sitten Smith ei saanut tuotua sitä esille paremmin.

 

[psychodad]

Tuli juuri katsottua True Grit (2010), Coenin veljesten uudelleen lammittama western. Aivan loistava elokuva, erinomaiset nayttelijasuoritukset, visuaalisesti upea ja aaniraita taattua Burwell kamaa. Kertaheitolla westernien karkeen, sinne unforgivenin edelle. On ne melkoisia velikultia.

Veikkaisin etta kahmii aikamoisen kasan oscareita, ja ihan syysta. Nuori Hailee Steinfeld ainakin ansaitsee oscarin, vaikka varmasti joutuukin sivuosakategoriaan (Portman vienee sen female lead pystin Black Swanilla), ja kylla Jeff Bridges vahintaan ehdokkuuden saa tuosta roolista, ja uskon olevan vahvoilla pystia jaettaessa. Scoret ja cinematographyt sun muut tuon luulisi vievan myos. Ainakin tahan asti nakemistani vuoden paras.

 

[ChosenTwo]

Tuli juuri katsottua True Grit (2010), Coenin veljesten uudelleen lammittama western. Aivan loistava elokuva, erinomaiset nayttelijasuoritukset, visuaalisesti upea ja aaniraita taattua Burwell kamaa. Kertaheitolla westernien karkeen, sinne unforgivenin edelle. On ne melkoisia velikultia.

Oli kyllä todellakin yksi parhaista westerneistä, mitä mieleen tulee. Varsinkin, kun miettii vähänkään uudempia westerneitä. Eipä kyllä äkkiseltään oikein tule edes mieleen mitään muita kuin Appaloosa ja öh... The Assassination Of Jesse James By The Coward Robert Ford -nimihirviö. Kuitenkin, laadukasta katsottavaa oli. Jeff Bridges oli tosiaan loistava ja muutkin näyttelijät suoriutuivat hienosti.

Voisin muuten draftata Hailee Steinfeldin, hänestä voinee tulla aika namu.

 

[Infamous]

Itse asiassa viime aikoina länkkärileffoille on kehittynyt jonkinmoinen uusi kulta-aika. Noiden kahden edellämainitun lisäksi ainakin 3:10 to Yuma uudelleenlämmittely sekä Costnerin Armoton Maa ovat vallan mainioita genressään. True Grit on vielä näkemättä, mutta se käydään ensi töiksi tarkastamassa kunhan Suomeen saapuu.

 

[ChosenTwo]

Aivan, 3:10 to Yuma pääsikin unohtumaan. Tuo oli kuitenkin muistaakseni sarjaa "ihan ok", joten True Gritin tasolle se ei päässyt. Costnerin Open Rangea en muista äkkiseltään edes nähneeni. Pitänee siis yrittää hankkia katsottavaksi.

 

[vilpertti]

Nostaisin kyllä itse 3:10 to Yuman ihan "erinomainen" statukselle. Bale on totutusti loistava ja pahikset ovat erinomaisia. True Gritistä näin trailerin jonkun leffan alla, ja jätti kyllä odotukset korkealle. Pitää tarkastaa heti kun mahdollista.

 

[sampio]

Tuo True Grit vaikutti kyllä mielenkiintoiselta. Yuma on hyvä genressään ja muutenkin, Bale ja Crowe ovat molemmat loistavia. Armoton maakin oli muistaakseni oikein hyvä, mutta ei tainnut ihan Yuman tasolle yltää.

 

[psychodad]

Tuo True Grit vaikutti kyllä mielenkiintoiselta. Yuma on hyvä genressään ja muutenkin, Bale ja Crowe ovat molemmat loistavia. Armoton maakin oli muistaakseni oikein hyvä, mutta ei tainnut ihan Yuman tasolle yltää.

Itsekin pidin Yumasta mutta True grit on silti niin loistava etta en oikein viitsinyt mainita samassa yhteydessa. Unforgivenin mainitsin koska se mielestani on lahes samaa tasoa.

 

[vilpertti]

Nolanin kolmanteen Batmaniin julkistettiin näyttelijäkaarti, ja kissanaisena/Silena Kylenä nähdään aurinkoakin kuumempi Anne Hathaway. Inceptionissa nähty Tom Hardy puolestaan on Bane eli noissa kökköbätmäneissä nähty "Turmio".