Jatkoajan leffakerho

[axe]

Se yksi miinuspiste tulee tässä, kuten kaikissa muissakin jenkkien tekemissä WWII-leffoissa juurikin tästä jenkkinäkökulmasta että kaikki muut maat paha, jenkki ainut hyvä.

Ei mua varsinaisesti jenkkinäkökulma eikä mustavalkoinen hyvä/paha-asetelma haitannut, mutta ehkä juuri tuon takia leffaan tulee sen suurin vika: Se on tunnin liian pitkä. Sen loppu olisi pitänyt rakentaa Pearl Harborin hyökkäykseen eikä vetää mitään keinotekoista kostoretkeä vielä mukaan. Kai tässä oli syynä se, että amerikkalaisyleisö ei olisi sulattanut loppua, missä he jäävät häviölle nuolemaan haavojaan. Olisihan se ihan liikaa vaadittu sitten muistaa koko sodan lopullista tulosta.

 

[Pihvi]

Eilen katselin ekaa kertaa The Departedin, ja ei yllä ihan Scorsesen parhaimmistoon. Vähän vaikea eritellä mikä leffassa oli pielessä, kun kuitenkin viihdyin ihan mukavasti koko 2,5 tuntisen. Odotukset oli sitten ehkä turhan korkealla. Isot plussa näyttelijöille, jotka tekivät kautta linjan huikeaa työtä. Capro on nykyään aivan jäätävän kova, kuten 2000-luvun CV:stä näkee. Kauas on tultu Titanicista, joka ei sekään täysin mätä ole. Wahlbergin hahmo oli kuitenkin kaikkein huikein, ja koko ajan toivoi sille lisää ruutuaikaa. Lopetus jätti hieman kylmäksi, mikä lienee suurin syy lievään pettymykseen. Tulihan se kivasti puskista, mutta kun koko leffa kuitenkin pelattiin ennenkaikkea vahvoilla henkilöhahmoilla, actionin jäädessä varjoon, olisin odottanut hieman mehukkaampaa lopetusta. Pari hölmön irralista kohtaustakin taisi vielä mahtua mukaan. Ihan viihdyttävä paketti kuitenkin.
***½

 

[Rommeli]

Eilen tuli neloselta Pearl Harbor, jonka olen nähnyt joskus kauan sitten ja josta en mitään oikein muistanut. Noh, päätin katsoa elokuvan uudestaan ja täytyy sanoa että paras elokuva mikä on tehty WWII-aiheesta!

Puolittain vastapuolen näkökulmasta vuonna 1970 tehty "Tora! Tora! Tora!" kannattaa myös katsastaa. Pidän kyseistä leffaa huomattavasti Pearl Harboria parempana.

Muista aiheista tehtyjä erinomaisia WWII-leffoja ovat esimerkiksi "Das Boot", "Atlantin valli murtuu", "Veteen Piirretty Viiva", "Stalingrad" ja kotimainen "Talvisota". Tehosteissa noista yksikään ei luonnollisesti pääse lähellekään Pearl Harboria, mutta muutoin ovat kyllä kaikki omalla tavallaan mestariteoksia. Tuo ensiksi mainittu ei tosin yritäkään koreilla erikoistehosteilla.

Eräs erittäin harvinainen, mutta tunnelman kannalta korvaamaton ominaisuus Das Bootissa ja Stalingradissa on se seikka että saksalaiset myös puhuvat saksaa. Luonnollisesti tämä johtuu suurelta osin siitä, että molemmat ovat saksalaista tuotantoa.

Veteen Piirretty Viiva ei toisaalta varsinaisena sotaelokuvana ole kovinkaan kummoinen johtuen erittäin hankalasta lähestymistavasta, mutta elokuvana se on kyllä muutoin loistava. Tässä ei siis toiminta ole sanan varsinaisessa merkityksessä pääosassa.

 

[lake79]

Mielipiteitä on monia. Itse en paljoa Pearl Harbouria arvosta, turhan lässy. Ihan ok leffa kuitenkin, ei mikään floppi todellakaan. Itse pidän parhaana sotaleffana Pelastakaa Sotamies Ryan tuosta mainitsemastanne "2. sodasta". Veteenpiirretty viiva ei ollut mun makuun niin paljoa, joskin ihan kohtuu hyvä olikin. Mutta se nyt ei ole ihme kun olen tälläinen sotahullu.

Departedin ja Harbourin väliltä en miettinyt hetkeäkään, etenkin kun en ollut varma olenko Departedin nähnyt. Loistava leffahan tuo oli ja suosittelen kyllä katsomaan jos joku ei vielä ole nähnyt. Etenkin Jack Nicholson oli tuossa jäätävän hyvä, kuten myös DiCaprio. Matt Damonin roolisuoritus tässä oli mielestäni vain ok.

 

[JZZ]

Departedin ja Harbourin väliltä en miettinyt hetkeäkään, etenkin kun en ollut varma olenko Departedin nähnyt.

Departed oli tullut nähtyä, joten yritin Pearl Harbouria katsoa. Puolen tunnin yli-iloisen jenkkihehkutuksen jälkeen oli pakko kääntää Departedille, josta löytyi toisella katsontakerralla vielä selkeästi uusiakin hyviä juttuja. En sitten tiedä paraneeko Pearl Harbour tuosta loppua kohden, mutta juurikin tuo alun jenkkihehkutus ja sitä todennäköisesti seurannut katastrofielokuvamainen empatian väkisinmakuu ei maistunut ainakaan itselle.

 

[Apassi]

Oma vaatimaton ja henkilökohtainen mielipiteeni on että Pearl Harbour on paskimmasta päästä näistä suuren budjetin katastrofielokuvista. Tokihan se on tavallaan sotaelokuva, mutta se on tehty tuttuun jenkkihuttu katastrofielokuvatyyliin. Ben Affleck oksettaa tämän elokuvan ansosta vieläkin ja oksettaisi kai muutenkin.

The Departed puolestaan on ihan katsottava ja mielenkiintoinen elokuva. Ei kuitenkaan sellainen elokuva, jonka jaksaisi useampaan kertaan katsoa. Elokuvasta jää väkisin sellainen maku, että se tehtiin pelkästää sen takia, että saatiin Scorseselle vihdoinkin se Oscar.

 

[Paitselo]

Sen loppu olisi pitänyt rakentaa Pearl Harborin hyökkäykseen eikä vetää mitään keinotekoista kostoretkeä vielä mukaan.

Keinotekoinen kostoretki? Pitääkö tämä tulkita niin, että sinä et tiedä USA:n todellakin suorittaneen elokuvassa kuvatunlaisen kostopommituksen Tokioon? Tuohan oli aikoinaan todella erikoinen operaatio, koska isot kaksimoottoriset pommikoneet eivät koskaan aikaisemmin olleet operoineet merellä tukialuksen kannelta lentoon lähtemällä.

 

[axe]

Keinotekoinen kostoretki? Pitääkö tämä tulkita niin, että sinä et tiedä USA:n todellakin suorittaneen elokuvassa kuvatunlaisen kostopommituksen Tokioon? Tuohan oli aikoinaan todella erikoinen operaatio, koska isot kaksimoottoriset pommikoneet eivät koskaan aikaisemmin olleet operoineet merellä tukialuksen kannelta lentoon lähtemällä.

Joo, ja sen jälkeenkin oli Midwaytä, Okinawaa, Iwo Jimaa ja Hiroshimaa ja ties mitä, niillähän olisi saatu leffaan mittaa vielä varmaan 50 tuntia lisää. Kas kun eivät laittaneet.

 

[Paitselo]

Joo, ja sen jälkeenkin oli Midwaytä, Okinawaa, Iwo Jimaa ja Hiroshimaa ja ties mitä, niillähän olisi saatu leffaan mittaa vielä varmaan 50 tuntia lisää. Kas kun eivät laittaneet.

Niin, katsos kun se ensimmäinen Tokion pommitus oli nimenomaan kosto hyökkäyksestä Pearl Harbouriin - sen takia se oli otettu elokuvaan mukaan ... ja hyvä että oli otettu mukaan, ainakin minun mielestäni leffassa näytetty isojen Mitchell-pommikoneiden lähtö lentotukialuksen kannelta oli huomattavasti järisyttävämpää nähtävää kuin Ben Afleckin järisyttävän kookas leuka.

 

[Kulttimörkö]

WWII leffoista nostaisin jalustalle seuraavat elokuvat: Das Boot, Pelastakaa Sotamies Ryan, Kirjeitä Iwo Jimalta ja bonarina wanhan klassikko Navaronen Haukat. Minä ainakin tykkään tuosta Navaronen Haukoista vaikka se ehkä kallistuukin toiminnan puolelle enemmänkin. Navaronen Tykit oli minun mielestäni hieman liian pitkä.

Eilen tulin katsoneeksi Robin Williamsin tähdittämän World's Greatest Dad -elokuvan jonka on kirjoittanut ja ohjannut Bobcat Goldthwait. Odotin sellaista feel good komediaa. En tiennyt leffasta oikein mitään etukäteen. Se oli ihan erilainen mitä odotin. Todella, todella mustaa huumoria ja aika rankkaa draamaa.

Kyseessä on luuseri isä jonka kaikki kirjoitelmat on hylätty. Hänellä on teini-ikäinen poika joka jatkuvasti tekee hänen elämästään helvettiä. Sitten käy niin että poika vahingossa menehtyy masturboidessaan yrittäessään pitkittää orgasmia kuristamalla. Williamsin esittämä isä ei halua häpeää pojallensa vaan lavastaa tämän tehdeen itsemurhan. Siitä asiat saavat lähtevät vyörymään eteenpäin ja asiat ns. lähtee käsistä.

Robin Williams tekee taas uskomattoman vahvan roolityön traagisena isähahmona. Varsinkin kohtaus jossa isä löytää poikansa kuolleena oli järisyttävän upeasti näytelty. Ei todellakaan mikään feel good -leffa mutta pelkästään Williamsin roolityön perusteella suosittelen leffaa mustasta huumorista tai vahvasta draamasta pitäville.

 

[Theone]

Eilen tulin katsoneeksi Robin Williamsin tähdittämän World's Greatest Dad -elokuvan jonka on kirjoittanut ja ohjannut Bobcat Goldthwait. Odotin sellaista feel good komediaa. En tiennyt leffasta oikein mitään etukäteen. Se oli ihan erilainen mitä odotin. Todella, todella mustaa huumoria ja aika rankkaa draamaa.

Tuli myös kytättyä kyseinen pätkä ja odottelin jotain "isänionturbomies"-huttua, joten yllätys oli melkoinen.

Mielestäni leffa on todella huono ja pitkästyttävä. Elokuvassa henkilöpalvonta meni sen verta yli, että alkoi jo hävettää. Mielenkiintoinen idea, tylsä leffa.

Tuli katseltua myös District 9 joka oli kyllä loistava elokuva.

 

[Vaughan]

Keinotekoinen kostoretki? Pitääkö tämä tulkita niin, että sinä et tiedä USA:n todellakin suorittaneen elokuvassa kuvatunlaisen kostopommituksen Tokioon? Tuohan oli aikoinaan todella erikoinen operaatio, koska isot kaksimoottoriset pommikoneet eivät koskaan aikaisemmin olleet operoineet merellä tukialuksen kannelta lentoon lähtemällä.

Totta, ainutlaatuinen hyökkäys tuo kostoretki oli toteuttamistavallaan.

En katsonut leffaa nyt sunnuntaina enää uudelleen, joten en muista tarkkoja sanamuotoja, mutta muistaakseni siinä väitettiin, että hyökkäys olisi kohdistunut vain sotilaallisiin kohteisiin. Vaikka kyse onkin sinänsä pienestä yksityiskohdasta, niin ihan täyttä puppuaa siinä opetettiin miljoonille katsojille. Miksi ei voitu rehellisesti myöntää, että erikoisesta toteutustavastaan huolimatta kyse oli aivan tavallisesta siviilikohteiden pommittamisesta. Nyt joku saattaa vahingossa ihan oikeasti luulla amerikkalaisten olleen tässä asiassa jotenkin muita sivistyneempiä...

Itse haluaisin nähdä vastavuoroisesti saksalaisen sotaelokuvan, jossa kaikki operaatiot "sievistellään" tapahtumaan vain sotilaallisiin kohteisiin...

 

[Ted Raikas]

Itse haluaisin nähdä vastavuoroisesti saksalaisen sotaelokuvan, jossa kaikki operaatiot "sievistellään" tapahtumaan vain sotilaallisiin kohteisiin...

Heh. Luultavasti siitä tulisi kauhea poru ja syyllistäminen, että nyt natsien touhuiluja vähätellään ja yritetään romantisoida. Niin selkeä kuvio.

Voittajien on helppo hymyillä? (ja vääristellä totuutta omaksi edukseen)

 

[ms.qvist]

En nyt huomannut onko tässä tullut mainittua Sam Peckinpah'in ohjaama Rautaristi - eihän se aivan sotaleffojen aatelia ole, ja ajan kuvaan kuuluen saksalaiset puhuvat englantia mutta onneksi venäläiset puhuvat (muistaakseni) aina venäjää ja onhan saksalaistenkin joukossa - Coburnin ryhmässä - venäjäntaitoisia sotilaita uskottavuutta tuomassa, siitä plussa. Sen ohella, että kyseessä on väläys itärintaman taisteluista, kyseessä on elokuva, joka pyrkii tuomaan esille moraalisten valintojen vaikeuden sekä sen mitä kaikkea ihminen on valmis tekemään saadakseen haluamansa. Peckinpah'in tyyliin leffassa ei kaunistella väkivaltaa - se on raakaa, aivan kuten sotakin. Kokonaisuudessaan ihan katsottava leffa, etenkin nuoreen vladiin se teki vaikutuksen.

vlad.

 

[psychodad]

Niin, katsos kun se ensimmäinen Tokion pommitus oli nimenomaan kosto hyökkäyksestä Pearl Harbouriin - sen takia se oli otettu elokuvaan mukaan ... ja hyvä että oli otettu mukaan, ainakin minun mielestäni leffassa näytetty isojen Mitchell-pommikoneiden lähtö lentotukialuksen kannelta oli huomattavasti järisyttävämpää nähtävää kuin Ben Afleckin järisyttävän kookas leuka.

Mina olisin ainakin toivonut etta olisivat nayttaneet sen TODELLISEN kostoiskun. Japseja kylla demonisoitiin, hyokkasivat viattomien jenkkien kimppuun kun vetivat lonkkaa hawaiilla, ja jenkit vastasivat pommittamalla tyhjia varastohalleja. On ne puhtoisia. Sehan ei tietysti sopinut agendaan ollenkaan etta viimeisilla minuuteilla Enola Gay olisi kaynyt keittamassa koko Hiroshiman populaation. Mutta mina olisin kylla arvostanut tuollaista rehellisyytta hiukan enemman.

Koko elokuvahan oli IHAN PASKA, kuten yleensa kaikki elokuvat ovat jotka naennaisesti perustuvat kylla historialliseen tapahtumaan mutta paalle on liimattu, muka tarkeampana elementtina, joku helvetin kolmiodraama tai romanssi tai perheen yhdistys tarina.

Eipa siina mainittu myoskaan sita etta Yhdysvalloilla oli hyvinkin tiedossa etta ne koneet oli tulossa.

 

[Mack]

Ted, olit aikamatkailusta kiinnostunut. Oletko nähnyt Sound of Thunderin? Vanha klassinen Ray Bradburyn novelli, josta taisi joitain vuosia sitten tulla joku isompi leffa? Itse en ole sitä nähnyt, mutta paljon sontaa sai teos niskaansa. Asetelma siinä toki on maukas, mutta tietenkin jos toteutus on huono, niin ei kai sille mitään voi. Itse muistelisin nähneeni joskus vuosia sitten jonkun telkkariin tuotetun minijaksaon tuosta aiheesta.

MACK

 

[sampio]

Sain viikonloppuna katsottua Mammutin, kyseessä siis Moodyssonin draama it-miljonääristä, hänen lääkärivaimostaan ja lapsestaan. Mukana kikkailee myös perheen aasialainen lastenhoitaja. Henkilöhahmot ongelmineen tuntuivat todellisilta ja varsinkin Bernaelin näyttelemä perheenisä tuli pohdintoineen hyvin lähelle. Ehkä hiukan häiritsi se, että leffa lähti aika nopeasti käyntiin, eikä henkilöihin päässyt aluksi oikein sisälle, mutta tämä helpotti loppua kohti. Kokonaisuutena hyvä pätkä varmasti kaikille, mutta uskoisin, että elokuva avautuu vielä paremmin, jos itse on sattunut elämään parisuhteessa tai on vanhempi.

Posti pappi Jaakobille tuli eilen ykköseltä ja ehdinkin sitä jo pariin otteeseen kehumaan. Kehun nyt vielä tässäkin yhteydessä, koska kyseessä on varsinainen alan ketju. Eli lyhykäisesti, todella hienoa, että Suomesta löytyy Klaus Härön kaltainen ohjaaja, joka osaa kuvata ihmisiä noin vahvasti. Rauhallinen, tunnelmallinen, puhutteleva ja hyvä kokonaisuus, eikä pituutta silti ollut kuin reilu tunti.

 

[Ted Raikas]

Ted, olit aikamatkailusta kiinnostunut. Oletko nähnyt Sound of Thunderin? Vanha klassinen Ray Bradburyn novelli, josta taisi joitain vuosia sitten tulla joku isompi leffa? Itse en ole sitä nähnyt, mutta paljon sontaa sai teos niskaansa.

Enpä ole, mutta tarina taitaa olla tuttu. Olen mielestäni lukenut novellin, joka liittyi tuohon aiheeseen? No, oli mitä oli. Menee kyllä tutustumislistalleni. =)

Kiitos suosittelusta!

 

[moby]

Peckinpah'in tyyliin leffassa ei kaunistella väkivaltaa - se on raakaa, aivan kuten sotakin. Kokonaisuudessaan ihan katsottava leffa

Rautaristi on minukin mieleeni. Rahan loppumisesta johtuen loppu oli melko erikoinen, mutta sekin toimi kokonaisuudessaan hyvin.

Pari HBO:n hyvää toiseen maailmansotaan liittyvää leffaa:

When Trumpets Fade kertoo Hurtgenin metsän taisteluista, eikä ole ihan tavallinen amerikkalainen sankatitarina

Conspiracy on dramatisoitu kertomus ns. "Lopullisesta ratkaisusta", joka tehtiin Wanseen konferenssissa. Pääpahiksena Reinhard Heydrich, jota melko vakuuttavasti näyttelee Kenneth Branagh.

Varoituksen sana ns. visuaalisesti näyttävien elokuvien ystäville. Conspiracy kannattaa jättää väliin. Siinä pönötetään neuvottelu- ja ruokapöydän ääressä puolitoista tuntia.

 

[Ted Raikas]

Minua on mietityttänyt se, että kun noita WWII elokuvia on tehty viimevuosinakin melko tavalla, niin missä on WWI -elokuvat? Varmasti niitäkin on, mutta tuntuu olevan harvassa. Oliko se niin mielenkiinnoton tapahtuma, ettei siitä olla nähty vaivaa tehdä elokuvia. Itseäni kiinnostaisi ainakin ja toisi hiukan vaihtelua.

No, ehkä se on sitten seuraava buumi kun tuo Toinen Maailmansota on koluttu loppuun.

 

[HemmoP]

Tuosta Mitchelleillä tehdystä "kostoiskusta" on olemassa ihan oikeakin elokuva, eli "Thirty seconds over Tokyo" http://www.imdb.com/title/tt0037366/

Leffa on tehty tuoreeltaan WWII:n aikana 1944 ja siinä on mukana autenttista pätkää itse pommitusreissusta ja ilmataisteluista.
Kalusto ainakin on viimeisenpäälle aitoa :)

Kannattaa ehdottomasti katsoa myös muita samaan aikaan tehtyjä puolipropagandaleffoja. Vähemmän ovat kuorrutettuja kuin em PH.


WWII leffat:

http://en.wikipedia.org/wiki/List_of_World_War_II_films

 

[ms.qvist]

Minua on mietityttänyt se, että kun noita WWII elokuvia on tehty viimevuosinakin melko tavalla, niin missä on WWI -elokuvat? Varmasti niitäkin on, mutta tuntuu olevan harvassa. Oliko se niin mielenkiinnoton tapahtuma, ettei siitä olla nähty vaivaa tehdä elokuvia. Itseäni kiinnostaisi ainakin ja toisi hiukan vaihtelua.

No, ehkä se on sitten seuraava buumi kun tuo Toinen Maailmansota on koluttu loppuun.

Onhan noitakin jokunen tehty, nyt muistuu mieleen seuraavat leffat:

Länsirintamalta ei mitään uutta, josta on kaksi versiota mv ja uudempi. Kummatkin ovat katsottavia ja tämä mv-versio mielenkiintoinen oman aikakautensa tuotos.

Päivä ilman sotaa kuvaa myös tapahtumia ensimmäisessä maailmansodassa.

Nimet marmoritaulussa kuvaa Eestin itsenäisyystaistelua ensimmäisen maailmansodan jälkeen (en ole nähnyt, joten en osaa sanoa juuta tahi jaata leffasta).

Latviassa tehty Riian puolustajat kuvaa myös aihetta. Kyseinen leffa on kallein koskaan Latviassa tehty elokuva, mutta muista ansioista minulla ei ole tietoa kun en ole leffaa nähnyt.

vlad.

edit: Ja onhan Kubrick tehnyt WW I elokuvan ja samalla kenties erään parhaimmista sotaleffoista koskaan: Paths of Glory.

 

[HemmoP]

Minua on mietityttänyt se, että kun noita WWII elokuvia on tehty viimevuosinakin melko tavalla, niin missä on WWI -elokuvat? Varmasti niitäkin on, mutta tuntuu olevan harvassa. Oliko se niin mielenkiinnoton tapahtuma, ettei siitä olla nähty vaivaa tehdä elokuvia. Itseäni kiinnostaisi ainakin ja toisi hiukan vaihtelua.

No, ehkä se on sitten seuraava buumi kun tuo Toinen Maailmansota on koluttu loppuun.

Lisää kätevää wikiä:

http://en.wikipedia.org/wiki/World_War_I_in_art_and_literature#Movies

Gallipoli
Grand Illusion
Jäähyväiset aseille
Trench
uusia mm Red Baron ( ei kovin hyvä leffana, mutta ne koneet! )

 

[Ted Raikas]

Niin, noh linkki vastasi taas vain osittain kysymykseen tai oikeastaan se ei vastannut siihen ihmettelyyn, eli minkä takia Toinen Maailmansota on niin paljon suositumpi aihe? Toki se nyt oli laajamittaisempi ja ehkä tunnetaan paremmin, lisäksi oli natsit jne., mutta siltikin. Varmasti Ensimmäisestäkin voisi ammentaa vaikka mitä. Ehkä jos joku tekee jonkun uuden menestysleffan siitä sodasta, niin sitä ruvetaan sitten matkimaan.

 

[moby]

The Blue Max on myös ihan kelpo WWI leffa keskittyen ilmavoimiin.