Hieman erilainen alien-elokuva
Kävin eilen katsomassa elokuvan nimeltä District 9. Suomen ensi-ilta on kai joskus loppukuusta. Pidin näkemästäni. Ensinnäkin elokuva poikkesi yleisesti kerronnaltaan valtavirrasta. Elokuvan tuotantomaaksi mainitaan USA, mutta ainakin ohjaaja on eteläafrikkalainen ja elokuvan tapahtumat sijoittuvat Johannesburgiin. Kerronta on hyvin dokumentinomaista, käsivarakameraa käytetään paljon ja näyttelijät (itselleni tuntemattomia kasvoja, josta plussaa) onnistuvat monin paikoin luomaan autenttisen, ei-elokuvamaisen, tunnelman.
Juoni on lähtökohdiltaan tuttua ihmiskunnan ja muukalaisten ensikohtaamista, mutta se kehittyy melko epätavalliseen suuntaan. Tavallisesti näissä elokuvissa suositaan jompaa kumpaa kahdesta peruskaavasta; joko ihmiskuntaa kohtaa suuri valaistumisen ihme ja tajunnan laajenemisen onni (Kolmannen asteen yhteys, Ensimmäinen yhteys) tai sitten taistelu olemassaolosta (Maailmojen sota, Independence day).
Tässä elokuvassa otetaan rohkeasti hieman arkisempi lähestymistapa. Tarinaa kerrotaan ensin takautuvasti, leffan tapahtumahetkellä olioiden saapumisesta on kulunut 20 vuotta. Tuolloin 20 vuotta sitten Johannesburgin yläpuolelle ilmaantui emoalus ihan Independence dayn hengessä. Aluksessa ei kuitenkaan ollutkaan ylivertaisia valloittajia tai vapahtajia, vaan heikossa kunnossa olevia pakolaisia. Aluksen matkustajien tarkka historia ei täysin selviä elokuvan aikana. Nämä pakolaiset on suljettu leiriin, josta sittemmin on muodostunut valtava slummi - District 9 - Johannesburgin ulkopuolelle. Slummin arki on sitä mitä muissakin slummeissa; rikollisuutta, väkivaltaa jne.
Elokuva onnistuu välttämään turhan moralisoinnin ja sormella osoittelun, mutta sanottakoon nyt että ihmiskunta ei näyttäydy tämän leffan hyviksinä. Slummissa majailevat, alieneita vedättävät nigerialaiset ovat suorastaan riemastuttavia. Elokuvan varsinainen pääjuoni käynnistyy, kun MNU-korporaation työntekijästä Wikus Van Der Merwestä tulee sattuneista syistä (ei spoilata) miljardien arvoista omaisuutta yritykselle. Van Der Merwe pakenee District 9:n ja huomaa pian taistelevansa "omiaan" vastaan.
Pidän erityisen nokkelana elokuvan oivallusta siitä, miten nopeasti ihmisen aivot sopeutuvat uusiin tilanteisiin ja liittävät ne osaksi omaa arkeaan. Vaikka vieraan rodun ilmaantuminen Maapallolle varmasti olisikin alkuun kova shokki, on aivan uskottavaa että pidemmän päälle asenteet arkipäiväistyisivät. Eteerinen "Emme ole yksin maailmankaikkeudessa" -fiilistely voisi yllättävänkin nopeasti muuttua elokuvan kuvaamalla tavalla kysymyksiksi "Miksi ne ovat vieläkin täällä ja miksei ne mee töihin?" Elokuvassa kuvatut kadunmiesten ja -naisten haastattelut tuovat elävästi mieleen tämän päivän asenneilmaston kulttuurien törmäyskohdissa. Myös elokuvan sijoittaminen väkivallan riivaamaan Johannesburgiin (ohjaajan synnyinkaupunki) on onnistunut veto.
Elokuvan loppu jää tarkoituksella hieman avoimeksi. Lieneekö jätetty ovi auki jatko-osalle?
Tähtiä 4/5