Jatkoajan kaunokirjoittajat

[Laitapuolen Hyökkääjä]

^^Itse taas en pidä kumpaakaan tapaa sen enempää vääränä, tai oikeana. Lienee paljolti henkilöstä itsestään kiinni, kumpi sopii paremmin.

Itsellä on tällä hetkellä työn alla kaksi eri romaania. Näistä toisen olisi tarkoitus olla (tällä hetkellä määrittelemättömän pituisen) kirjasarjan ensimmäinen osa, kun toinen taas on täysin itsenäinen teoksensa. Tuohon ensinmainittuun olen kehitellyt päätarinan luurangon jo hyvin pitkälti valmiiksi etukäteen, ja kirjoittaessa tulee sitten luotua sivujuonia sekä tehtyä pieniä viilauksia sinne tänne ydintarinaan.

Tämä toinen taasen on hyvin vapaata soveltamista, ja kieltämättä paljon helpompaa kirjoittaa, kun ei tarvitse ajatella liikaa tapahtumien vaikutusta suurempaan kokonaisuuteen. Kieltämättä olen huomannut että kirjoittaessa sitä on paljon luovemmassa tilassa, jolloin uudet käänteet ja tapahtumat eivät ole niin ennalta-arvattavia ja kaavamaisia. Ongelmana tässä puolestaan on se, että itse pääjuoni jää helposti liiaksi taustalle ja/tai mielenkiinnottomaksi.

Tämä siis itseni kohdalla, enkä väitä että kaikilla olisi samanlaisia ongelmia, vaan olen omalla kohdallani tehnyt nämä havainnot.

Kirjoittaminen ylipäätään tuli aloitettua vajaa vuosi sitten, ja olen kyllä pitänyt tästä harrastuksesta. Tarkoituksena ei ole tavoitella kirjailijan uraa, mutta kun jotain saan valmiiksi ja olen siihen itse tarpeeksi tyytyväinen (olen hyvin itsekriittinen, joten en välttämättä koskaan saa valmiiksi jotain johon olisin tarpeeksi tyytyväinen), niin tulee sitä varmaan joillekkin kustantajille lähetettyäkin. Ei siinä kuitenkaan mitään häviä.

 

[Splendide]

Joo, se editointi se vastaa alkaa syödä. Aiemmin mainitsin, että olin kirjoittanut sen jotain 200 sivua, ja sitten alkoi tökkimään. Silloin joskus v. 2008 alussa, olin saanut noin 250 sivua aikaiseksi, ja ns. romaani oli "valmis". Se editointi paljasti, että työ oli vasta alussa, sillä matkalla olen edelleen. Tosin pari muutakin (kauhu)romaania on työn alla.
Onnea vain kollegalle. BTW, mihin genreen romaanisi sijoittuu?

Tuo on todennäköisesti totta, että editointivaihe on se raskain. Tosin en tiedä varmaksi, koska en ole koskaan tehnyt sitä. Kaikki tämä kun on uutta minulle. Itse olen tähän asti ajatellut, että editointivaihe olisi itselleni helpompi, sillä nyt haluan suhteellisen nopeasti saada ensimmäisen version valmiiksi - ikään kuin sen tarinan valmiiksi alusta loppuun. Editointivaiheessa tuo "stressi" poistuu. Sitten voi alkaa rauhassa makustelemaan omaa tarinaansa ja parannella sitä kaikessa rauhassa.

Itselläni on siis nyt 275 sivua kirjoitettuna, ja arvioisin, että tarinan päättyessä sivuja on noin 400.

Genre on mielestäni aikuisten satu. Seikkailuvetoinen tarina, jossa kauhu- ja jännityselementtejä mukana. Tarinaan nivoutuu myös historiallisia henkilöitä.

Finlandia-palkittu Mikko Rimminen on sanonut mm. seuraavaa. "Aloittaessani kirjoittamisen minulla ei ole aavistustakaan, mistä kirjoitan. Tiedän vain viimeisen lauseen, jota kohti pyrin."
Tämä on helppo uskoa lukemalla Rimmisen kirjoja, ja Rimminen on vain yksi esimerkki monista.
Itsekin paljon kirjoittaneena (toki en julkaisseena) olen jyrkästi eri mieltä kanssasi.

Niin, mainitsin siis, että oma kokemukseni on se, että tarinan punainen lanka pitää olla mietittynä tarkasti - ilman sitä en itse kykene kirjoittamaan tarinaa loppuun. Mutta, kuten Laitapuolen hyökkääjä mainitsi, työskentelytapoja on takuulla lukuisia, eikä mikään ole oikea. Mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle. Esimerkiksi omakin tarinani on jonkin verran muokkautunut alkuperäisestä ideasta ja myös itse vien tarinaa ja sen käänteitä eteenpäin samalla hetkellä, kun kirjoitan. Myös lukuisia henkilöhahmoja on syntynyt vasta kirjoitushetkellä - niitä ei ollut olemassakaan silloin kun ideoin tarinaa mielessäni. Mutta, jos en tietäisi mihin olen henkilöitäni ja tapahtumia ohjaamassa etukäteen, voisin kuvitella, että helposti tulee tulppa tarinaan. Mutta se on vain minun mielipiteeni.

Kun Laitapuolen hyökkääjä mietti tuossa omia tavoitteitaan, niin omani on vain saada tarinani valmiiksi ja niin hyväksi kuin vain kykenen. Muulla ei ole sen jälkeen väliä - en usko juurikaan pahastuvani, jos kukaan ei julkaise sitä. Se on itselleni tärkeintä, että olen toteuttanut monivuotisen unelmani, johon en aina itse uskonut kykeneväni.

Olen sitä paitsi jo aloittanut toisen romaanini ideoimisen jo nyt, joten tuskin tulee monenkaan kuukauden tauko, kun alan kirjoittamaan nykyisen romaanin jälkeen seuraavaa.

 

[kovalev]

Olen sitä paitsi jo aloittanut toisen romaanini ideoimisen jo nyt, joten tuskin tulee monenkaan kuukauden tauko, kun alan kirjoittamaan nykyisen romaanin jälkeen seuraavaa.

Toivon sinulle vilpittömästi onnea ja menestystä. Tuotteliaisuus on aina kunnioitettavaa, myös inasen kadehdittavaa.

 

[Ted Raikas]

Oma kokemukseni on se, että tarinan punainen lanka pitää olla tarkasti mietitty etukäteen. Yksityiskohdat ja sivujuonet eivät ole niin tärkeitä, varsinkin jos kykenee käyttämään mielikuvitustaan kirjoitushetkellä. Punainen lanka (alku-keskikohta-loppu-henkilöt) on sikäli tärkeä, jos tulee vaikeuksia keksiä tarinaa, niin tarinan ydin on tukemassa kirjoittamista.

Kyllä vaan. Mielestäni olet tuossa asian ytimessä. Tarinan, oli se sitten enemmän tai vähemmän fiktiivinen, tulee olla tietyllä tapaa hahmotettuna valmiiksi kun sitä työstää. Toki on olemassa esimerkkejä muustakin, mutta itse koen, että on olennaista olla tietty ratkaisu johon tarina nivoutuu.

Tuo korostuu itselläni siinä, että olen n. 10 vuoden ajan suunnitellut sarjakuvatarinaa, jonka käänteitä ja juonen kaarta olen mietiskellyt mielessäni. Tiedän, miten se tarina loppuu, mutta monet asiat siinä välillä on vielä muotoutumassa. Sarjakuva poikkeaa tietyllä tapaa kirjoitetusta tarinasta, mutta monet samat lainalaisuudet on siinäkin mukana, joten miellän sen eräällä tapaa kaunokirjallisuudeksi.

Toivon, että jonain päivänä voin tuon mielessäni muhineen visuaalisen tarinan esitellä ihmisille. Enkä pistäisi pahakseni, vaikka kuolemani jälkeen jotkut lukisivat sepittämääni ja piirtämääni tarinaa jossa on omalla tavallaan otteita ja tunnnelmia sekä vaikutelmia omasta elämästäni. Olkoonkin, että kyseessä on varsin fantasian ja unenomaisen tarinaperinteen vesa.

 

[Vellihousu]

Tarinan, oli se sitten enemmän tai vähemmän fiktiivinen, tulee olla tietyllä tapaa hahmotettuna valmiiksi kun sitä työstää. Toki on olemassa esimerkkejä muustakin, mutta itse koen, että on olennaista olla tietty ratkaisu johon tarina nivoutuu.

Tämä on näitä kirjoittamisen ikuisuuskysymyksiä: pitääkö tarinaa miettiä etukäteen valmiiksi vai ei? Itse olen kokenut liiallisen punaisen langan miettimisen vain haitalliseksi ja mielelläni vetoan näissä kysymyksissä suuresti ihailemaani Stephen Kingiin, joka ei kertomansa mukaan suunnittele edes pitkiä romaaneitaan etukäteen vaan lähtee liikkeelle yksinkertaisesta tilanteesta ja kehittelee siitä juttua eteenpäin. Varsinainen rakenne ja punainen lanka kuulemma kirkastuvat vasta toisella kirjoituskerralla.

Se on kuitenkin totta että kirjoittaessa kannattaa jo alkuvaiheessa pitää joku naru tai lanka käsissä so. pitää ainakin luulla tietävänsä miten tarina päättyy. Liikaa ei kannata kuitenkaan suunnitella vaan hypätä sinne sivupoluillekin jos tuntuu että tarina sinne vie. Toisin kuin oikeasssa elämässä joskus, fiktion maailmassa harharetkiltä pääsee myös aina takaisin.

Niin, ilmoittaudun nyt itsekin joukkoon kummaan eli olen kirjoittanut puoli-ammattimaisesti mm. teatteritekstejä, laulujen sanoituksia, sketsejä ja jopa asiaproosaakin, ja puhtaasti harrastuksena myös fiktiivistä proosaa jota itse pidän kirjoittamisen kuningaslajina. Toistaiseksi kruunu on vain jumissa pöytälaatikon pohjalla, saa nähdä tuleeko maailmanloppu ennen kuin...

 

[varatuomari]

Minulla nämä työskentelymetodit vaihtelevat. Usein tarinani voi lähteä liikkeelle ihan vain vaikka yksittäisestä lauseesta, jonka ympärille käyn sitten kyhäämään sisältöä. Punainen lanka hahmottuu vasta myöhäisemmässä vaiheessa.

Toisessa vaihtoehdossa on mielessäni alku ja loppu, sekä noin pääpiirteittäin se mistä tarina kertoo. Loppua kohti pyrkiessä juoni voi usein muuttua ja suunnittelemattomia sivupolkuja aueta.

Kolmas tapa on tajunnanvirta, jota en aina kuitenkaan pidä muita menetelmiä huonompana. Antaa vain mielikuvituksensa laukata ja luottaa, että tarina kertoo itse itsensä.

Mutta nämä metodit novelleissa. Pidempää romaania kirjoittaessa tilanne voi olla eri. Yksi ikuisuusprojekti itsellänikin työn alla ja kyllähän työstäminen noudattaa jokseenkin suunnitelmallisempaa kaavaa, kuin noiden lyhärien kanssa. Toivottavasti projektini valmistuu vielä joskus.

Viimeisimpänä olen jokunen vuosi sitten innostunut runoilusta. Valmiina on ehkä viitisensataa runoa ja juuri lähetin nivaskan mielestäni onnistuneimpia arvosteltavaksi/ osallistuakseni kilpaan. Ihan hyvää palautetta tähän saakka on tullut tuttavilta ja kylänmiehiltä, vaikkakin teknisesti olen runoilijana perin kehno, eikä poetiikka ole kuin välttävästi hallussa. Mielestäni runoissani on kuitenkin hyvä rytmi ja meininki.

Mites, onko muilla Jatkoajan kirjoittajilla kokemuksia omakustaneista? Jossain vaiheessa olisi tarkoituksena julkaista runojani ja/ tai novelleita omakustaneena, ellei satu löytymään muuta väylää. Pari vuotta sitten tällaisen kokoelman julkaisimme kahden tutun kanssa ja (pienehkö) painos möi nopeasti loppuun, jolloin julkaisukustannukset sai kätevästi katettua. Pientä mainostakin tuli, kun paikallislehti halusi tehdä juttua. Kirjastokin otti kirjan kokoelmiinsa, mistä en tätä nykyä järin tyytyväinen ole, sillä nykyään tuota opusta lukiessa tekee mieli lähinnä hipsiä saunan taakse ja laukaista haulikko, niin surullisen huono se on.

Joka tapauksessa varsin positiivisia mietteitä omakustanteista ja pidän tätä hyvänä ja suht edullisena vaihtoehtona henkilölle, joka haluaa julkaista teoksiaan vaikka kustantajat eivät olisikaan innostuneita.

 

[Uleåborgir]

Ainakin minulle muutamat esimerkit ovat antaneet rohkeutta alkaa kirjoittaa ilman pelkoa siitä, että olisi mahdotonta saada jokainen juonilanka kohtaamaan vastapäänsä jossakin vaiheessa. Aivan mestarikirjailijat kykenevät tähän, esimerkiksi John Steinbeck ja Väinö Linna. Mutta Eedenistä itään ja Täällä Pohjantähden alla ovatkin sitten sellaisia teoksia, että ei niihin ehkä edes kannata omia kirjoituksiaan verrata.

Kuuntelin Yle Puheelta Kirjakerho-ohjelman, jossa käsiteltiin Tammen kustantamaa Anna-Kaari Hakkaraisen Verkko-nimistä kirjaa. Tammi on ilmeisesti kustantanut tekeleen siksi, että teema on perin herkullinen: Neuvosto-Suomi. Mutta ohjelmassa kirja suorastaan persraiskattiin näin kiekkotermiä käyttääkseni. Hakkarainen kävi melkein sääliksi. Melkein siksi, että iso kustannusyhtiö kuitenkin kirjan julkaisi, siitä huolimatta, että Hakkarainen on ilmeinen tunari kirjailijaksi.

Kuunnelkaa itse:

Kirjakerho, Yle Radio 1 7.10.2011

Ohjelma totisesti antoi toivoa.

 

[Ted Raikas]

Ei se toki ole mitenkään väärä tapa aloittaa tarina, ilman, että tietää mihin se varsinaisesti päättyy. Olen itse vaan kokenut sen helpommaksi, että on lähtöasetelma ja on päätös. Siinä välissä se noihin päihin solmittu nuora voi poukkoilla ja taipuilla minne sattuu. Jos tietyt taitekohdat on vaan mietitty valmiiksi, niin koen itse tarinan vääntelyn aavistuksen helpommaksi.

Päinvastaisia esimerkkejä tietysti on. Esim. J.R.R. Tolkien kirjoittaessaan Taru Sormusten Herrasta -kirjaa, ei monesti uuden henkilön mukaan tuodessaan tiennyt mitä tämä oli miehiään. Tai muutenkaan kaikki asiat ei ollut etukäteen päätetty. Seikkaili oman mielikuvituksensa kanssa ja toki sitten jälkeenpäin viilaili teosta, ettei olisi täysin epälooginen.

Eli ei näissä mitään oikeaa ja väärää tapaa ole, mutta koen tosiaan itse hyväksi sen, että jonkinlainen selkeä käsitys päätepisteestä on. Voi johtua siitäkin, että olen huono lopettamaan tarinoita, niin haluan saada sen päässäni selväksi ajoissa.

 

[Uleåborgir]

Päinvastaisia esimerkkejä tietysti on. Esim. J.R.R. Tolkien kirjoittaessaan Taru Sormusten Herrasta -kirjaa, ei monesti uuden henkilön mukaan tuodessaan tiennyt mitä tämä oli miehiään. Tai muutenkaan kaikki asiat ei ollut etukäteen päätetty. Seikkaili oman mielikuvituksensa kanssa ja toki sitten jälkeenpäin viilaili teosta, ettei olisi täysin epälooginen.

Tolkien kirjoitti Tarua sormusten herrasta kymmenen vuotta. Mihail Bulgakov kirjoitti Saatana saapuu Moskovaan -romaania 12 vuotta. Jälkimmäinen on mielestäni kaikkien aikojen mestariteos. Näissä on se ikävä puoli, että ne aiheuttavat suoranaista rimakauhua. Mitenpä nyt janari vaikkapa vuodessa mitään?

Kun istuu tyhjän paperin edessä kynä kädessään, tulee väistämättä mieleen jossakin vaiheessa, että samaistuuko tähän kukaan, onko tässä mitään järkeä edes yrittää? Ja kuitenkin muudannetkin ideat tuntuvat vain niin äätänän herkullisilta, että pakkohan niistä on kirjoittaa. Edes omaksi iloksi. Sitten tulee mieleen, että ei saatana, tämäkin tässä voi olla nykyään disinformaatiota - pitäisi aloittaa niin saatanallisen kokoluokan taustatutkimus, että viimeistään siihen tämä homma kaatuu. Jos eivät faktat natsaa, niin hei hei.

Kuitenkaan näin ei tarvitse olla. Romaani ja kaunokirjoittaminen yleensäkin on "sellaista, mikä tullee omasta piästä". Ei sitä tarvitse selitellä. Aivan hyvin voi kirjoittaa maisteri Rissasen lähtevän iloiseksi lopuksi luudalla tulivuoreen.

Ja vielä loppukaneettina tahtoisin kehottaa jokaista kynnelle kykenevää eli lukutaitoista lukemaan viimeistään ennen joulua tuon Saatana saapuu Moskovaan -kirjan. Ja sitten ostamaan sen lahjaksi joko isälle tai äidille.

 

[Splendide]

Mihail Bulgakov kirjoitti Saatana saapuu Moskovaan -romaania 12 vuotta. Jälkimmäinen on mielestäni kaikkien aikojen mestariteos.

Ja vielä loppukaneettina tahtoisin kehottaa jokaista kynnelle kykenevää eli lukutaitoista lukemaan viimeistään ennen joulua tuon Saatana saapuu Moskovaan -kirjan. Ja sitten ostamaan sen lahjaksi joko isälle tai äidille.

Kuuntelin kirjan äänikirjana alkuvuonna. Kuunneltuna kirjan alkuosa on kieltämättä huikea ja henkilöissä ja tapahtumissa on taikaa sekä tunnelmaa, mutta jotenkin se paras kliimaksi jäi kokematta. Mutta suosittelen silti kirjaa kaikille.

 

[varatuomari]

Laitetaanpa tähän ketjuun paremman puutteessa. Eli osaisiko joku suositella edullista kirjapainoa? Tarjousten perusteella hinnoissa todella suurta hajontaa, ainakin pienistä painoksista puhuttaessa, eikä vielä ole sattunut kohdalle oikeasti edullista painajaa. Varteenotettavia vaihtoehtojakin on tässä vaiheessa ainoastaan yksi. Lappeenrannan puljut kyselty läpi sekä pari ulkopaikkakuntalaista. Mikäli jollain hyviä kokemuksia tai tuttuja alalla, saa kernaasti vinkata.

 

[Splendide]

Joulun alla sain romaanini ensimmäisen version valmiiksi ja sivuja kertyi 500 kappaletta. Nyt tarina on valmis ja kirjoitettu niin hyvin kuin kykenin ensimmäisellä kerralla. Täytyy sanoa, että fiilis oli käsittämättömän upea, kun onnistuin siinä, mikä joskus tuntui lähes mahdottomalta. Toteutin yhden suurimmista unelmistani.

Nyt käyn romaania läpi uudelleen parannellen sitä, lisäten yksityiskohtia jne. Ei se ainakaan vielä tunnu huonolta, mutta sittenhän sitä vasta on viisaampi, kun joku ulkopuolinen on lukenut sen ensimmäisen kerran. Saatuani lukijoilta palautetta, korjailen romaaniani niiden pohjalta ennen kirjan lähettämistä kustantajille.

Mutta kirjoitusmatka oli kaiken kaikkiaan huikea ja suuri elämys. Käytännössä tarinasta kehittyi 60% kirjoittamisen ohessa. Ainoastaan tarinan runko oli mietittynä etukäteen. Kyseinen työskentelytapa osoittautui parhaimmaksi minulle. Kyllähän koko homma tuli muutenkin tehtyä pakkomielteenomaisesti. Kaikki vapaapäivät ja illat menivät kirjoittamiseen. Kolme kuukautta ideointia ja reilu neljä kuukautta kirjoittamista. Ei mikään pikku-urakka, varsinkin kun työ vielä jatkuu.

Mutta, tarkoitus on laittaa tänne aina väliraporttia, kuinka projekti etenee niille, joita kirjoittaminen kiinnostaa. Mistään kustannussopimuksista ei vieläkään uskalla edes haaveilla, mutta innolla odotan jo, että ensimmäinen pääsee lukemaan mielikuvitukseni tuotetta. Tuleva palaute kieltämättä jännittää vietävästi. :)

 

[Splendide]

Oli magee fiilis, kun romaanini sai ensimmäisen lukijansa. Avovaimolta saatu palaute oli rohkaisevaa: hänen mielestään kirja oli mukaansatempaava, jännittävä ja pelottavakin. "Huikea seikkailu", on suora lainaus. :)

Totta kai tuntuu mukavalta saada näin hieno palaute, sillä vaimoke osaa olla hyvin kriittinen. Seuraavaksi teen uudet korjaukset ja sen jälkeen kirja saa uudet koelukijat. Mutta matka jatkuu ja toivottavasti saan romaanin niin hyvälle mallille, että ennen kesää saan lähetettyä käsikirjoituksia kustantajille.

 

[Splendide]

Vaikka tämä ketju on muuttunut yksinpuheluksi, niin laitetaan nyt silti tilannepäivitystä: korjasin käsikirjoitusta muutaman kerran, lähetin sen itse asiassa muutamalle tutulle koeluettavaksikin, mutta koska porukka luki kirjaa niin laiskasti, päätin käydä sen vielä kerran läpi ja viime viikolla lähetin sen kymmenelle suurimmalle kustantajalle - välittämättä enää kenenkään mielipiteestä. Viimeistään puoli vuotta kestää vastauksissa. Nyt tietty jännittää, mutta kesäkuun puolella - aikaisintaan - alan kirjoittamaan toista romaaniani, johon aion käyttää samaa työskentelytapaa, kuin tässä esikoisessa.

Mikäli noista kustantajista ei kukaan huoli teosta, aion kustantaa kirjan omakustanteena. Virossa kuulemma on edullisempaa tehdä omakustanteita, tosin en edelleenkään tiedä, minkä hintaista puuhaa se on.

 

[Uleåborgir]

Vaikka tämä ketju on muuttunut yksinpuheluksi...

Mutta äärimmäisellä mielenkiinnolla seurataan ainakin täällä parahimman Splendiden edesottamuksia kirjailijana. Toivon sinulle menestystä.

 

[Splendide]

Mutta äärimmäisellä mielenkiinnolla seurataan ainakin täällä parahimman Splendiden edesottamuksia kirjailijana. Toivon sinulle menestystä.

Kiitos, parahin Uleåborgir! Lupaan juhlallisesti ilmoittaa henkilökohtaisesti, mikäli kirja poiki kustannussopimuksen.

 

[M@rko77]

Vaikka tämä ketju on muuttunut yksinpuheluksi, niin laitetaan nyt silti tilannepäivitystä: korjasin käsikirjoitusta muutaman kerran, lähetin sen itse asiassa muutamalle tutulle koeluettavaksikin, mutta koska porukka luki kirjaa niin laiskasti, päätin käydä sen vielä kerran läpi ja viime viikolla lähetin sen kymmenelle suurimmalle kustantajalle - välittämättä enää kenenkään mielipiteestä. Viimeistään puoli vuotta kestää vastauksissa. Nyt tietty jännittää, mutta kesäkuun puolella - aikaisintaan - alan kirjoittamaan toista romaaniani, johon aion käyttää samaa työskentelytapaa, kuin tässä esikoisessa.

Mikäli noista kustantajista ei kukaan huoli teosta, aion kustantaa kirjan omakustanteena. Virossa kuulemma on edullisempaa tehdä omakustanteita, tosin en edelleenkään tiedä, minkä hintaista puuhaa se on.

Itseäni kiinnostaisi myös kaunokirjoittaa, mutta nyt gradu vaatii kaiken huomion. Ehkä sen jälkeen. Onnea matkaan!

 

[varatuomari]

Vihdoinkin on runokokoelmani painatettu. Ja kyllähän siitä ihan kirjan näköinen tuli, hieman ohuehko mutta kirja mikä kirja.

Yksi tavoitteellinen asia siis jälleen elämässäni täytetty, mutta sen verran antoisaksi ja terapeuttiseksi puuhaksi on runojen rustaaminen osoittautunut, ettei se osaltani suinkaan tähän lopu. Uutta teosta siis jo kovasti hahmottelemassa. Tällä hetkellä se kulkee työnimellä "Kouvolan asemalla"

Esikoiseni pienestä painoksesta hieman sapetti erotella lakisääteiset 6 kappaletta kansalliskirjastolle, mutta jäihän noita vielä. Enää pitäisi päättää kaupittelisiko kirjaset pois vai pistäisikö promokäyttöön. Ehkä sekä että. Yksi kappale kyllä riittää itselleni muistoksi. Jos täältä jota kuta kiinnostaa niin yv:llä vain rohkeasti yhteyttä!

 

[Splendide]

Onneksi olkoon runokokoelmastasi! On varmasti upea tunne, kun saa valmiin kirjan käteensä. Siitä hetkestä unelmoin.

Nyt oma käsikirjoitukseni on ollut 1½ kuukautta kustantamoilla (11 kpl), joista jo ensimmäinen ehti kieltäytyä, mutta taisi olla ylipäätään väärä kustantamo kirjalleni. Nyt jännitetään seuraavat 5½ kuukautta, josko joku kustannustoimittaja pitäisi teoksestani.

Mutta vilpittömät onnittelut varatuomarille!

 

[varatuomari]

Onneksi olkoon runokokoelmastasi! On varmasti upea tunne, kun saa valmiin kirjan käteensä. Siitä hetkestä unelmoin.

Kiitoksia vain. Vaikka omakustanne onkin kyseessä, on tämä ollut yksi itselleni ammoin asettamista tavoitteista, joten kyllähän tuo mukavan fiiliksen on tuottanut. Mukavaa myös, että kysyntä kirjaa kohtaan on ollut vilkasta. Tällä menolla saan painatuskustannukset katettua ja saatan jopa harkita toista pienpainosta.

Onnea vain sinullekin kirjoitustesi kanssa. Toivottavasti jokin kustantamoista kiinnostuu tuotoksestasi.

 

[Ted Raikas]

Esikoiseni pienestä painoksesta hieman sapetti erotella lakisääteiset 6 kappaletta kansalliskirjastolle, mutta jäihän noita vielä.

Mitäs? Tuollaisesta en ole koskaan kuullutkaan, eli jos julkaisee kirjan (vaikka sitten omakustanteen) niin lain mukaan pitää toimittaa sitä kirjaston hoiviin? Eipä sinänsä, ihan hieno juttu, mutta aika erikoista etenkin jos nyt puhutaan omakustanteista.

Onko nuo sitten yleisesti saatavilla jostain? Vai onko kansalliskirjasto jonkinlainen arkisto vain suomalaisille teoksille?

 

[varatuomari]

Mitäs? Tuollaisesta en ole koskaan kuullutkaan, eli jos julkaisee kirjan (vaikka sitten omakustanteen) niin lain mukaan pitää toimittaa sitä kirjaston hoiviin? Eipä sinänsä, ihan hieno juttu, mutta aika erikoista etenkin jos nyt puhutaan omakustanteista.

Onko nuo sitten yleisesti saatavilla jostain? Vai onko kansalliskirjasto jonkinlainen arkisto vain suomalaisille teoksille?

Ilmeisesti juurikin arkisto kyseessä. En tiedä, ovatko sieltä lainattavissa. Kuten en myöskään sitä, ovatko paikallisen kirjaston kotiseutukokoelman teokset lainattavien joukossa.

Tämä sääntö siis vain jos kirjassa on isbn-koodi. Ilmeisesti pienpainoksissa myös 1-2 kpl riittää kansalliskirjastolle, mutta tuo olisi vaatinut jonkin sortin paperisotaa. Eli jos harkitee omakustannetta, eikä isbn-koodia ole tarvetta painattaa, säästyy myös vapaakappaleiden kanssa vehtaamiselta.

 

[kovalev]

Kiitoksia vain. Vaikka omakustanne onkin kyseessä, on tämä ollut yksi itselleni ammoin asettamista tavoitteista, joten kyllähän tuo mukavan fiiliksen on tuottanut.

Ensinnäkin onnittelut!
Sopiiko udella, minkä pajan palveluita käytit? Alan toimijoitahan on nykyään kohtalaisen paljon, mutta keskustelua aiheesta valitettavan vähän.
Tod.näk. itselläkin pian edessä omakustanne - mikä ei välttämättä ole ollenkaan huono homma, koska nykyään tuota markkinointipuolta pystyy melkoisen hyvin työstämään omatoimisestikin.

 

[varatuomari]

Ensinnäkin onnittelut!
Sopiiko udella, minkä pajan palveluita käytit?

Kiitokset! Paikallinen pulju nimeltä Saimaprint painatti kirjat. Saattaa olla, että firmalta löytyy toimitiloja myös muualta kuin Lappeenrannasta, en ole varma. Useammasta putiikista pyysin tarjousta ja tämä oli selkeästi halvin. Miltei puolta halvempi muita. Useimmat eivät taida olla kovin mieltyneitä painattamaan alle 100 kpl:n painoksia ja tämä tuntuu näkyvän hinnoissa.

 

[Uleåborgir]

Tahdon myös onnitella varatuomaria! On se vain, että on omalla nimellä varustettu hengentuote kansallisarkistossa muun muassa Leinon, Viidan ja Saarikosken seurana. Minullakin on siellä kappaleet.

Nyt kun otan käteeni oman kokoelmani, niin se näyttää hirvittävän synkältä. Eikä ihme, olihan se synkkää aikaakin kun sitä kokosin. Aika moni runo jäisi tänään vain omaan tietooni. Seuraavaksi onkin tulossa suoraa proosaa, en vain vielä tiedä milloin kansien välissä.