Aamu oli kristallisen kirkas, vain sivutuuli haroi kevyesti miehen otsahiuksia hänen astellessaan ylös portaita. Askel askeleelta tunsi kuinka historian havina pyöritti jo housujensa lahkeita.
Kirja täynnä tiheitä sivuja ja pieni olkalaukku muodostivat kaiken tarvitsemansa. Kevyesti hengähtäen oli mukava istuutua sillä vierellä ei olisi ketään. Mies sulki sivuikkunan.
Katseltuaan aikansa kelloaan, nainen käveli ohi kysyen juotavaa. Mies kieltäytyi kuten aina.
Hänen kätensä olivat kovan harjoittelun tummentamat, täynnä kivuliaita pikku muistomerkkejä. Miksi hitossa ne eivät tarkasta kenenkään kämmeniä, hän ihmetteli.
Kaksikymmentäviisi minuuttia ruokataukoon, mies muistutti itselleen. Tee kaikki mahdollinen etukäteen, jonka voit epäonnistua myöhemmin. Kun väsyttää, nuku.
Hän oli aina ollut jännittäjä ja toisin kuin useimmilla, hänen tyyppireaktionsa oli uneliaisuus. Laukussa herätyskello joka oli jo aiemmin asetettuna soimaan ruokailun alkaessa. Otsaan punertava hikinauha valmiiksi.
Käytävän täyttävät askeleet muuttuivat miehelle viisareiden hitaaksi käyvään tahtilajiin. Tok, tak, tik, tak, tok, tik. Nopeana nukahtajana hän uneksi keväisen ruohonhajun täyttämästä peltopolusta, loputtomista tuulen heiluttamista kasvustoista, tummista puista joiden keskellä kirkkaanvihreä, kasteisen raikas polku odotti kevyenä kulkea, jalat lähtivät lentoon...
"Herätys..." kirkas ääni kujelsi silmät esiin koloistaan. Mies havahtui naisen käsi polvellaan. "Anteeksi.. herra, mutta teidän kello soi. Kovaa." Avattuaan välittömästi laukkunsa mies painoi kelloa. Edessä hymyilevä nainen alkoi kirkua kuin fasaani talvipakkasessa. Viereen kiirehtinyt nainen muodosti dueton. Miehen sulkiessa laukun vetoketjun naiset jatkoivat kuin ketju olisi ollut kirkumisen aiheuttava mekanismi. Kovaa. Mies tempaisi nauhan otsaltaan, avasi laukun uudestaan, katsoi sinne uudestaan. Joku oli piilottanut sinne pään...
Mies heräsi sydäntään pidellen. Hiki noroina otsassa hän avasi laput silmiltään ja käveli vaistomaisesti jääkaapille. Jännittäjä, mutta hitot siitä. Hän kouraisi yhden monista aina valmiina olevista tehojuomista pitkin kurkkuaan kohottautuen täyteen pituuteensa. Ikkunasta paistoi jo kuten aina tähän aikaan joten silmät pysyivät kiinni kuin unessa. Edessä olisi kokonainen uusi päivä ja hän tunsi uuden kevään intoa rukousasentoon laskeutuessaan. Mm-ää.. mm-äää.. vaikerrus alkoi auringon valaistessa pian koko huoneen täyteen loistoon.