Kai minäkin sitten liityn kerhoon hieman kahta edellistä tilannetta liipaten.
Aloitetaan vaikka siitä, että olut on mielestäni jumalattoman hieno juoma ja nautin oluiden maistelusta suunnaattomasti. Kymmenisen vuotta olen käynyt oluella tasan silloin kun mieli tekee, ja mikäs siinä, tuoppi silloin tällöin ja useampi viikonloppuisin hyvässä tai omassa seurassa tuskin hautaan vie.
Mukavasti yläviistoon sojottanut työurani otti kuitenkin reilu vuosi sitten erinäisten järjestelyiden jäljiltä kierteen alaspäin ja siinä samassa työn mielekkyyden ja vastuiden kadotessa oli muka jotenkin helppo hellittää ja niinpä tuoppi silloin tällöin vaihtui muutamiksi tuopeiksi päivittäin.
Reilun puolen vuoden ~sixpack / päivä -tissuttelun jälkeen koitti sitten muutto uusiin ympyröihin, ja vaikka kantabaari jäi taakse ja päätin, että uutta en ota, vaihteleva määrä olutta löysi kuitenkin aina jääkaappiin ja iltatissuttelu jatkui lähes muuttumattomana.
Kolmisen kuukautta sitten asuntoon muutti ihminen, jonka mielestä viikkotissuttelussani ei ole mitään järkeä ja vaikka tästä oli vaikea eri mieltä olla, yritin toki epätoivoisesti puolustella huikkailua. Jemmailin oluita viikonlopuilta kaapinnurkkiin, jotta ne voisi muka hyvällä syyllä juoda viikolla pois kuljeksimasta ja ostin kaupasta puoliksi salaa tai mitä ihmeellisimmillä tekosyillä aina muutaman tölkin unilääkkeeksi tms.
Vaikka daami ei kovinkaan pahasti missään vaiheessa sanonut, mutta toki paheksui mukavaa tapaani, omatunto ja järki alkoivat sen verran kolkuttaa, että päätin kuukausi sitten jättää työpäiviä edeltävän napottelun. Oikeastaan missään vaiheessa en edes osannut (halunnut?) ajatella itseäni ongelmarajojen ylittäjänä, mutta kyllähän sellainen jatkuva 15 litraa viikossa on aika karkea, tai ainakin helvetin turha määrä.
Ensimmäisen viikon iltoina olin aivan äimänä millainen oluenhimo iski päälle, mutta eipä tuo tarkemmin ajateltuna suuri ihme ole, kun reilun vuoden oluettomat päivät ovat laskettavissa sormilla. Riippuvaisuudesta en osaa sanoa mitään, mutta vahva tapa ehti kyllä pinttyä. Nyt vimma tuopin kimppuun ei enää yllätä joka päivä ja kivennäisvesi helpottaa tarvittaessa korvikkeena.
Plussat on helppo sanella: nukahtaminen on helpompaa ja yöunet ovat paljon paremmat ja rauhallisemmat, pakki on huomattavasti paremmassa kunnossa ja kai sitä rahaakin on jonkin verran säästynyt, tai ainakin kulunut enemmän muihin tarkoituksiin. Niin, ja se perjantain ensimmäinen olut... Pirulainen, että maistuu uskomattoman hyvältä.
Niin paljon en halua itseäni kiusata, että tässä vaiheessa edes lähtisin yrittämään täysin oluettomalla linjalla. Viikonloppuölbet sallin itselleni täysin, enkä kieltäydy tuopista viikollakaan jos siihen on jokin muu syy, kuin omaksi huviksi juominen.
Katsotaan nyt miten homma jatkuu. Sen verran itseäni tunnen, että itsepetoksessa olen helvetin kova jamppa, enkä siksi vaivaudu lupailemaan turhia. Kuukauden tissuttelutaukokin on varmasti mitätön aika, mutta tuntuu ihan kivalta välietapilta sekin.