Jatkoajan juomisenhallintakerho

[Freddie Freeloader]

Kyllä mieli on tehnyt olutta melkeinpä joka päivä varsinkin näillä keleillä mutta ihme kyllä varsinainen sortuminen ei kuitenkaan ole ollut kovin lähellä vaikka kaveriporukassakin on grillailtu ja muut ovat ottaneet kuppia koko ajan. Välillä on tullut olo, että "mulle kans" mutta hetken sinnittelyllä se on yleensä mennyt aika nopeasti ohi. Kyllä sitä näemmä paskaa pystyy puhumaan selvinkin päin sopivassa seurassa.

Oli muuten kerrankin voittajafiilis eräänä lauantaina kun naapureiden kanssa perjantaina grillailtiin ja heitettiin tikkaa. Itse läksin nukkumaan yhden aikoihin selvin päin, toiset jatkoivat maailmanparannusta aamuneljään. Lauantaina muilla oli norjan alkeet työn alla ja kerrankin pääsin kuittailemaan vaimollekin, että pitikö sitä sitten ottaa niin rankasti.

 

[#3]

Oli kyllä kostea kesäloma, eipä ollut kovin montaa täysin alkoholitonta päivää. Ensimmäinen duunipäivä reilu viikko sitten oli aivan kamala. Joka paikkaan sattui, mutta keskiviikkoon menessä oli ihan ok olo. Viime viikonloppu meni sitten täysin ilman alkomahoolia. Tulevasta viikonlopusta en tiedä miten käy. Keravalla olis valkosipulifestarit ja siellä sais valkosipuliolutta.
Syyskuu olis tarkoitus viettää tipattomana. Saas nähdä miten käy.
Eli toisin sanoen mukana ollaan.

 

[Raksilan Pleksi]

Joo-o, kaipa se on pakko myöntää että juopottelusta on tullut jonkinmoinen ongelma. Tai ei nyt vielä varsinainen ongelma, mutta huolenaihe kyllä. Kesä on mennyt varsin kosteissa merkeissä, liikaa festareita yms. "pakko-juoda"- tilanteita. Pisin ränni oli 6 päivää. Aamusta iltaan.

Kolmisen viikkoa sitten päätin sitten pitää taukoa rakkaasta harrastuksesta. Ei siinä mitään, ennenkin olen ollut jopa kuukausia törpöttelemättä. Vaan nytpä ei käynytkään niin. Ensimmäinen vuorotyöläisen kuuden päivän vapaa ja pari päivää pelti kiinni. Kauheasta krapulasta selvittyäni päätin pistää korkin kiinni. Nyt on saatana pidettävä todellinen nenänvalkaisukausi. En olisi ikinä uskonut, että itselle käy näin. Nytkin tekisi mieli vetää pari bisseä. Perkele.

Tokikaan tilanteeni ei ole lähellekään sama kuin Freddiellä, mutta voin hyvin kuvitella mihin tämä johtaa jos ei nyt tee asialle jotain. Toivotankin onnea koitokseesi, kuukausi on jo helvetin hyvä saavutus!

 

[Uleåborgir]

389 selvää päivää kurkusta alas

Otsikon verran kesti meikäläisellä tipattomuutta, joka loppui kaverin esikoisen syntymisen varpajaisjuhliin.

Selvyysputki alkoi 2006 vappuaattona. Minulla oli keppanapullo kourassa - olin ryypännyt edellisenä päivänä - ja sitten tulikin fiilis, että viina saa puhaltaa puolestani vittuun.

Olen nyt 29-vuotias. 19-kesäisestä asti olin viettänyt varmaan alle kymmenen selvää viikonloppua. Ja juomatapani ovat olleet aina kaikki tai ei mitään. Millekään yhdelle tai kahdelle ei minusta ole. Tauon jälkeen olen muutaman kerran vetänyt pienet kalsarit päähäni, mutta olutta ei ole yksinkertaisesti mennyt alas kuin noin kahdeksan 0,33 tölkkiä kolmosta.

Tänä kesänä on kuitenkin tullut ryypättyä kolme kertaa siten, että pelti on mennyt lujasti kiinni. Yksi näistä oli omat polttarini, ja kaksi kertaa "kalareissulla" Ruotsin Lappiin.

Toinen näistä kalareissuista päättyi eilen ja vieläkin on melko hutera olo ja vituttaa sekä ahdistaa. Jälleen on mielessä selväpäisyysjakso. Minulta mitattiin maksa-arvot ensin viime marraskuussa; ALAT oli yli 400 ja ASAT yli 200. Melko hurjia lukemia.

Minulle vain sattui käymään aika paska mäihä raittiusjaksoni aikana. Minulle puhkesi bipolaarihäiriö, jota kutsuttiin ennen maanis-depressiivisyydeksi. Minulla oli ennenkin ollut tietynlaisia vihellysjaksoja sekä masennuksia, mutta alkoholinkäytön lopettaminen "päästi" taudin valloilleen.

Bipolaarihäiriössä aivojen välittäjäaineet ovat pääroolissa, eli niiden vähyys ja paljous. Itse otaksun, että alkoholi depressanttina esti monesti itse maniavaiheen, johon sorruin syksyllä. Mania romahti muutaman päivän aikana massiiviseen depressioon ja jouduin osastohoitoon.

Nyt on lääkitys päällä ja sairauslomaa tulee vuosi täyteen elokuun viimeinen päivä. Sitten pitäisi ängetä väkisin työpaikalle, mutta kovasti tuntuu ajatus vaikealta kun on tämä vitun masennus päällä - osin itse aiheutettuna ja osin taudinkuvaan kuuluvana. Lääkärillenikin lienee pettymys, kun joudun kertomaan hänelle, että viina on taas tullut mukaan kuvioon kesän aikana.

Ja parahimmat juomisenhallintakerholaiset: mikäli teillä ilmenee masennusta tai edes alakuloa, niin jo yksi annos alkoholia pitää depressiota yllä. Näin sanoi eräs niistä monista lääkäreistä, joiden hoidossa olen tämän saatanan vaikean vuoden aikana ollut.

Olen kokenut muutamina päivinä selkeää viinanhimoa, mutta olen yrittänyt taistella sitä vastaan esimerkiksi pelaamalla Guitar Heroa tai lähtemällä ajelemaan autolla tms.

Yllä puhuttiin siitä, kuinka kaverit alkavat ottaa yhteyttä entistä enemmän kun on itse raittiilla linjalla. Koin itse aivan saman efektin. Ilmeisesti asialla on yhteyttä siihen, kuinka käyttäytyy humalassa.

Yksi saattaa muuttua peräti rakastettavaksi mutta toinen jollakin tapaa negatiivisesti käyttäytyväksi. Tuon 389 päivän jälkeen en ole ollut kertaakaan ns. änkyräkännissä, eli en ole alkanut räkkyillä, vaikka päällä - tai päässä - olisi paavoväyryskänni. Paavoväyryskänni tarkoittaa syvää humalatilaa, jossa toinen silmä tulee viiveellä toisen perässä.

Ja kannattaa lukea työterveyslääkäri Juhani Seppäsen Selvästi juovuksissa -kirja, mikäli kiinnostaa, miltä tuntuu olla vuosi selvin päin.

 

[Uleåborgir]

Lääkärin olisi pitänyt myös sanoa, että tuo on yksilöllistä. Läheskään kaikki masennuksesta kärsivät eivät kärsi siitä nautittuaan alkoholia annoksen tai 24 annosta. Se päinvastoin vapauttaa mielen siitä alituisesta depiksestä. Itse olen yksi esimerkki tästä.

Cougar

Tarkoitatko sitä, että sinulla on aamulla henkisesti parempi olo juotuasi illalla 1-24 annosta? Lääkäri tarkoitti nimen omaan sitä, että depressanttina alkoholi ylläpitää masennusta pieninäkin määrinä nautittuna.

Toki itseäkin masentaa vähemmän, kun alkoholi avaa serotoniinihanat, mutta rebound tahtoo olla moninkertainen sitten jälkeenpäin.

 

[scholl]

Itse olen sitä mieltä, että alkoholi aiheuttaa masennusta. Kun on viihteellä niin menee kovaa, mutta sitten seuraavana päivänä ei todellakaan mene vahvasti. Ja sillä ei ole pahoinvoinnin kanssa tekemistä eli darran, vaan kyllä sen on pakko aiheuttaa jonkinlaista masennusta.

tuttavani, joka oli tossa vajaat pari kuukautta selvänä ennenkuin retkahti, ainakin vaikutti paljon iloisemmalta yleisestikin elämässään sinä aikana kun oli selvinpäin verrattuna normaalielämäänsä, jolloin lähinnä juopottelee.

 

[Uleåborgir]

Itse olen sitä mieltä, että alkoholi aiheuttaa masennusta. Kun on viihteellä niin menee kovaa, mutta sitten seuraavana päivänä ei todellakaan mene vahvasti - - - vaan kyllä sen on pakko aiheuttaa jonkinlaista masennusta.

Precis. Itsellenikin olisi ihan vitun sama, mikäli juomista seuraava päivä menisi pelkästään migreenissä oksentaessa, mutta se henkinen ahdistus ja melko totaalinen henkinen invaliditeetti ovat jotain ihan muuta.

tuttavani, joka oli tossa vajaat pari kuukautta selvänä ennenkuin retkahti, ainakin vaikutti paljon iloisemmalta yleisestikin elämässään sinä aikana kun oli selvinpäin verrattuna normaalielämäänsä, jolloin lähinnä juopottelee.

Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että aivot välittävät humalassa runsaasti hyvän tuulen välittäjäaineita ja salpaavat niiden takaisinottajia. Aivot eivät ole mikään runsaudensarvi näissä asioissa.

Juopotteleva ihminen kuluttaa hyvän olon välittäjäaineita runsaasti, ja varastojen uudelleentäyttyminen, mikä johtaa ns. normaaliin olotilaan kestää muistaakseni kovan ryyppysession jälkeen neljä vuorokautta. Humalassa on hauskaa olla, mutta se on kemiallista hauskuutta, mikä taas sitten on jostakin pois.

 

[Siren]

Onnea yritykselle sinne Ouluun mutta sananen sinne ja schollille(joka tuntuu kaikkien alojen asiantuntijalta); kannattaisi oikeasti välttää noita yleistyksiä totuuksina...

 

[Uleåborgir]

Onnea yritykselle sinne Ouluun mutta sananen sinne ja schollille(joka tuntuu kaikkien alojen asiantuntijalta); kannattaisi oikeasti välttää noita yleistyksiä totuuksina...

Jotkut yleistykset ovat kuin ampuisi hehtaaritykillä, mutta minun kirjoittamani "yleistykset" ovat kyllä aika lailla universaaleja faktoja ja melko "hyväksyttyjä" ja järkeekäyviä fysiologisia syitä, miksi alkoholi aiheuttaa ja pitää yllä masennusta.

Tietenkin on muitakin syitä ja seurauksia - masennus voi johtaa alkoholismiin aivan kuten alkoholismi voi johtaa depressioon.

 

[Seti]

Voisin ottaa osaa.

Valituissa Paloissa oli artikkeli tupakoinnin lopettamisesta.
Jelppaa jos soittaa, esim. parhaalle kaverille. Joka päivä. Aivan joka päivä.
(Tänään en polttanut)

Mahtaisiko toimia Kuninkaan kanssa ?
Tästä tosin pääsee eroon kunhan vaan omaa Matti Nykäsen tahdonvoiman...
Kessussa on sentään riippuvuutta aiheuttavia, ja paljon.

Millekään "Atik" linjalle en lähde.

 

[julle-jr]

Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että aivot välittävät humalassa runsaasti hyvän tuulen välittäjäaineita ja salpaavat niiden takaisinottajia. Aivot eivät ole mikään runsaudensarvi näissä asioissa.

Juopotteleva ihminen kuluttaa hyvän olon välittäjäaineita runsaasti, ja varastojen uudelleentäyttyminen, mikä johtaa ns. normaaliin olotilaan kestää muistaakseni kovan ryyppysession jälkeen neljä vuorokautta. Humalassa on hauskaa olla, mutta se on kemiallista hauskuutta, mikä taas sitten on jostakin pois.

Miksi sitten ei vain syödä tai juoda näitä välittäjäaineita alkoholin nauttimisen sijaan? Silloinhan aivot eivät kuluttaisi omia varastojaan, vaan kaikki lisätty hyvä olo tuotaisiin elimistön ulkopuolelta. Voisi esimerkiksi valmistaa viskin makuista juomaa, jossa ei olisi alkoholia vaan serotoniinia tai dopamiinia. Tiedä sitten toimisivatko ne suun kautta nautittuna ihan samalla tavalla kuin aivojen vapauttamina, mutta kai tuohon nyt nykyosaamisella jonkun keinon voisi keksiä.

 

[Osmo Rapeli]

Precis. Itsellenikin olisi ihan vitun sama, mikäli juomista seuraava päivä menisi pelkästään migreenissä oksentaessa, mutta se henkinen ahdistus ja melko totaalinen henkinen invaliditeetti ovat jotain ihan muuta.

Itse muistelen että "krapulamorkkis" liittyisi yksinkertaistettuna siihen fysiologiseen ilmiöön että krapulassa tietyiltä mielialaan vaikuttavilta alueilta aivoista haihtuu nestettä aiheuttaen henkisen morkkiksen. Joku asiantuntija saa ottaa kantaa.

 

[disco-stu]

Ilmottaudun hallitsemaan juomistani. Neljä päivää tuossa otettiin, helvetin kivaa oli. Krapula ollut kaksi päivää, siis nimenomaan fyysinen krapula. Henkistä krapulaa en tunnusta kärsiväni, joskin rahan meno joskus vituttaa. Rahanmenosta johtuvaa vitutusta kompensoi se että on ollut niin saatanan hauskaa.

Eli senpuoleen juomisessa ei ole mitään ongelmaa, mutta pienen tauon voisin pitää ja tulla tänne itkemään jos meinaan väkisin sortua pahoille teille. Eli ainakin tämä kuu loppuun ilman ainuttakaan keppanaa. Tai viinaa. Thumbs up!

 

[Prof. Puck]

Mielenkiintoista tekstiä! Sinänsä väärään ketjuun kirjoittelen, mutta olen monta kertaa miettinyt asiaa kavereita katsellessani. He oikeasti nauttivat enemmän alkoholin tuomasta tunteesta minuun verrattuna. Samoin täältä (jatkoajasta) saa monesti lukea, kuinka hauskaa ja mukavaa on kännätä kunnolla. Mulla ei kyllä tule vastaavaa tunnetta, ei edes juomisen aikana? Pitkään ajattelin, että se on puhtaasti psykologinen juttu. Tykkään pitää asiat kohtuu kontrollissa ja ajattelin, etten kenties siksi pidä siitä tunteesta, minkä vahva humalatila aiheuttaa. Mutta voi olla, että minulla alkoholi ei toisaalta myöskään kemiallisesti toimi aivan samalla tapaa, kuin niillä joiden mielestä ilo ilman viinaa on teeskentelyä?

Itse asiassa olen taipuvainen ajattelemaan, että alkoholin kanssa huippu (fiilis) saavutetaan viimeistään neljään kerta-annokseen mennessä. Sen jälkeen juomisesta saatava tunne on pelkkää alamäkeä. Siihen pyrin nykyään lopettamaankin juomisen ja hyvin usein tämä tarkoittaa sitä, että olen selvä jo kotiin palatessa.

Juomisenhallinnassa määrän ohella toinen nyrkkisääntö (näillä pienilläkin kertannoksilla pelatessa) on itselläni, että niin kauan kun juominen pysyy epäsäännöllisenä, niin homma on karkeasti ottaen hallussa. En tuijottaisi sinänsä määriä pelkästään. Jos (lähes) joka viikonloppu pitää vetää viinaa, niin itse ainakin huolestuisin, vaikka muuten elämä sujuisikin. Juominen on todella aikaa viepä harrastus. Jos esim. perjantaina kännää kunnolla, niin lauantai on jo pitkällä ennen kuiin mitään fiksua voi/jaksaa tehdä. Vanhemmiten voi lipua jopa sunnuntain puolelle. Mulla ei ainakaan olisi edes aikaa moiseen.

Vaikka onhan tämä mun viesti vähän kuin kuuro opettaisi mykkää puhumaan... Joka tapauksessa, voimia kaikille juomisen kanssa kamppaileville!

 

[soros]

Ilmoittaudutaan mukaan jonkinmoiseen juomanhallintayritykseen, kolmen päivän sessio takana, joka oli tietyllä tavalla erittäin hauska (olen erittäin sosiaalinen kännissä) mutta liiallisen juomisen aiheuttamat muistikatkokset ja lisäksi vastakkaisen sukupuolen kanssa käyty sekoileminen ja erään lupaavan jutun kariutuminen aiheuttivat sen luokan mentaalikrapulan että olen päättänyt ottaa parin kuukauden breikin juomisesta, saa nähdä miten onnistuu kun olen onnistunut paikkakuntaa muutettuani hankkimaan uusia ystäviä joista erittäin suuri osa on viihteellä viihtyviä ihmisiä. Ei kai heidän seurastaan nyt voi (eikä haluakaan) kokonaan paeta, mutta jotenkin täytyisi pystyä vaan kieltäytymään siitä niin normaalista alkoholin käytöstä.

Takana lähes jokaviikonloppuista humalahakuista juomista noin 10 vuotta teiniajoista asti, fyysinen krapula ei ole koskaan vaivannut, mutta iän myötä henkinen krapula on selvästi alkanut vahvistaa otettaan, ehkäpä se on sitten hyvä vaan ja merkki jonkinmoisesta henkisestä kypsymisestä? Hyviä vinkkejä viikonloppujen täytteeksi, itse ajattelin panostaa kuntoiluun, tuossahan tulisi moninkertainen hyöty (fysiikka paranee, rahat säästyy, henkinen krapula ei vaivaa), eli siis vähän niinkuin Blues, kuulostaa paperilta hyvällä:)

 

[Freddie Freeloader]

Havahduin tuossa siihen, että vuoden raittiusprojektistani on tänään takana 10 % eli 36 päivää. Viiden viikon jälkeen olo tuntuu yhä kevyemmältä ja selkeämmältä. Nyt ymmärrän senkin miksi monet sanovat ettei raittiutta kannata lopettaa yhden kuukauden jälkeen, olo on parantunut selvästi vielä viimeisenkin viikon aikana.

Selvin päin olemisesta on nyt tullut jotenkin luontevaa eikä tulisi mieleenkään lähteä heti töiden jälkeen hakemaan kaupasta 8-pakkia Sandelsia, mikä oli normaaliproseduuri keväällä ja alkukesästä lähes joka päivä. Aamuisin jaksaa ihan eri tavalla herätä töihinkin eikä päivän mittaan väsytä enää niin törkeästi kun yöuni on kunnollista.

Täällä kun on ollut keskustelua alkoholin ja masennuksen välisestä yhteydestä niin itse olen sitä mieltä, että niillä selvästi on syy-seuraussuhde. Se onkin sitten varmaan yksilöllisempää kumpi tulee ensin eli johtuuko masennus alkoholista vai alkoholinkäyttö masennuksesta. Itse olen tehnyt saman havainnon kuin Juhani Seppänen kirjassaan eli huomaan vasta nyt selvin päin kuinka masentunut olin juodessani reippaammin. Tässä mielessä olen kyllä samaa mieltä Uleåborgirin ja schollin kanssa että ainakin minulla alkoholi selvästi aiheutti masennusta.

Tsemppiä kaikille mukaan ilmoittautuneille, nyt uskallan jo sanoa että kannattaa ehdottomasti ainakin kokeilla vaihteeksi juomataukoa, se kyllä palkitsee.

 

[Käräppä]

Kirjotetaanpas itsekin tänne. Itsellä tulee huomenna täyteen viisi viikkoa täysin raittiina. Tämä homma alkoi tiukan viiden päivän putken jälkeen, jolloin päätin testata pystynkö olemaan edes kahta viikkoa juomatta pisaraakaan. Pystyin ja sen jälkeen ei ole tehnyt kuin kerran mieli edes ottaa yksi olut, mutta maltoin mieleni. Saas nähä kauanko tätä jatkuu. Miten teillä muilla on juomisenhallinta onnistunut?

 

[kovalev]

Itselleni krapulapäivissä sen henkisen ahdistuksen, sekä fyysisen heikotuksen lisäksi ehkä kuitenkin pahinta ovat niin sanotut " liskojen yöt ". En tiedä paljonko muilla on kokemusta aiheesta, mutta itselleni krapulayöt ovat yhtä helvettiä, joita todella pelkään etukäteen. Jos joskus näkee painajaisia joissa toteutuu kaikki mahdollinen pahuus, niin krapulassa. Sitten on tietysti myös näitä fyysisiä juttuja, kun hikoilee aivan kuin olisi kussut housuun. Tietysti sekin on mahdollista, että housuihin on kustu.

Muuten, 9 viikkoa kuivilla ja on todella hyvä olo edelleen. Saunakalja kyllä maistuisi, muuten ei tee edes mieli. Mukavaa, kun muistaa joka aamu edellisen illan.

 

[douppi]

Itselleni krapulapäivissä sen henkisen ahdistuksen, sekä fyysisen heikotuksen lisäksi ehkä kuitenkin pahinta ovat niin sanotut " liskojen yöt ".

Jos esimerkiksi Lauantaina tulee juotua enemmän, niin kyllä se olotila on maanantaina huonompi kuin sunnuntaina. Sunnuntai menee ihan kevyesti lepäillessä, mutta maanantaina väsyttää, närästää ja joskus jopa ahdistaa ihan vitusti.

 

[oukka]

17 päivää selvinpäin. Kesätissuttelun jälkeen alkoi tuntua että voisi olla terveempi ja virkeämpi olo kun jättäisi viinakset kuukaudeksi. Siksi juhlava lupaus tipattomasta syyskuusta.

Voin sanoa ettei ole yhtään terveempi tai virkeämpi olo, päinvastoin. Työstressi valvottaa öisin ja päätä särkee aamuisin. Muutama olut silloin tällöin auttoi rentoutumaan.

Sinnitellään nyt vielä loppukuu kun luvattu on, mutta olipahan tasan viimeinen kerta kun tällaisia raittiuslupauksia teen.

Paljon puhutaan alkoholin haitoista mutta unohdetaan tyystin sen edut.

 

[Osmo Rapeli]

Voin sanoa ettei ole yhtään terveempi tai virkeämpi olo, päinvastoin. Työstressi valvottaa öisin ja päätä särkee aamuisin. Muutama olut silloin tällöin auttoi rentoutumaan.

Sinnitellään nyt vielä loppukuu kun luvattu on, mutta olipahan tasan viimeinen kerta kun tällaisia raittiuslupauksia teen.

Paljon puhutaan alkoholin haitoista mutta unohdetaan tyystin sen edut.

Et ole ajatellut muita asioita ottaa avuksi stressin ja pääsärkyjen hillitsemiseen?

Alkoholin edut rajoittuvat kyllä tasan tarkkaan rajoitettuina annoksina käytettyinä lisääntyvään sosiaalisuuteen, ja rajan ylittyessä sama kääntyy laskevaksi sosiaalisuudeksi. Muuten etuja saa hakea koirien ja kissojen kanssa kaljamahafetissin omaavien seksihullujen tyylisistä jokapäiväisistä ja todella usein havaittavista ilmiöistä.

 

[er_bai_wu]

Jatkuva tissuttelu - kunnon kännäämisestä puhumattakaan - on toki erittäin haitallista, mutta sitä tuskin kukaan edes kiistää.

Yhdyn täysin, mutta ei se ongelma juomisen lopettamisessa/vähentämisessä olekaan pieni lasi punkkua silloin tällöin ja sen tuoma rentoutunut fiilis; tosin et tietenkään näin väittänytkään. Samoinhan nikotiini taitaa ehkäistä dementiaa, mutta ei liene suositeltavaa tupakkalakkolaiselle yhden tupakan päivävauhti näistä terveysvaikutuksista huolimatta. Yhdestä tulee helposti monta. Jos todella juo liikaa, niin alkoholittomuus taitaa olla ainoa tie. Ainakin itselläni asia on näin, sillä sen yhden juominen on aina helvetin vaikeaa, vaikka miehestähän/naisesta se on kiinni, myönnetään. Ehkä kuitenkin työstressin vastapainona voisi olla helposti perskännit vetävälle viinilasin ohitse mukava fyysinen tai henkinen harrastus.

 

[Freddie Freeloader]

Alkoholin demonisointi on hölmöä. Se on järkevästi ja kohtuudella käytettynä moneen tarkoitukseen varsin mainio ja vieläpä melko haitaton aine. Jatkuva tissuttelu - kunnon kännäämisestä puhumattakaan - on toki erittäin haitallista, mutta sitä tuskin kukaan edes kiistää.

Samaa mieltä. Vierastan ajatusta, että alkoholi olisi a priori pelkästään pahasta, vaan kyse on siitä, missä kohtaa alkoholinkäytön terveydelliset ja sosiaaliset haitat ylittävät siitä saadut hyödyt. Kunkin on ratkaistava itse missä tämä raja kulkee omalla kohdalla, mikä ei ole helppo tehtävä ottaen huomioon alkoholin riippuvuutta aiheuttavan vaikutuksen. Tästä syystä nollatoleranssi ainakin joksikin aikaa on luultavasti varmin ja monen kohdalla ainoa keino saada tilanne uudelleen hallintaan.

Omasta juomisenhallinnasta sen verran, että kahdeksan viikon kuivan kauden jälkeen olen nauttinut yhteensä viisi tölkkiä olutta sekä vajaan pullon viiniä jakautuen kolmelle illalle, jotka eivät olleet peräkkäisiä. Koin tilanteen olevan siinä määrin hallinnassa että uskallan kokeilla kohtuukäyttöä. Enää ei tullut sitä pakonomaista tarvetta kiskoa tappiin asti heti kun ottanut muutaman vaan kykenin lopettamaan ilman vaikeuksia. Itse asiassa ensimmäisenä iltana olin luvannut itselleni sixpackin "kokeilua" varten, mutta kaksi tölkkiä juotuani totesin ettei tee mieli enempää.

 

[ipaz]

Tuli taas tintattua lauantaina oikein olan takaa. Täysin tiedottomassa tilassa ollaan tultu kotiin, tai siis ainakin omasta sängystäni sunnuntaina heräsin, baarivaatteet päällä.

Koko kesä on tullut mentyä aika vauhdilla ja viimeksi olen ollut viikonlopun selvinpäin joskus huhtikuussa. Tälläi poikamiehenä sitä vaan on niin hieno ottaa muutama olut ja lähteä poikkeamaan baarissa josko sieltä löytyis tuttuja, tai tuntemattomia. Lisäksi kun kaveriporukkakin on melkoisen kosteaa väkeä niin noita lähtöjä on tullut muutama viikollakin.

Mikä on alkanut itseäni hieman huolestuttamaan on se että muisti pätkäisee lähes joka kerta. Joskus ei tarvi ottaa kuin kasipäkki ja seuraavana päivänä ei voi millään muistaa kaikkea, keitä on tavannut jne.

Ensi viikonlopun ajattelin ottaa iisisti. Jättää viinakset kokonaan väliin ja käydä vähän urheilemassa. Tulossa on kuitenkin työpaikat bileitä ja kaverien tupareita joten alkoholia on varmasti tarjolla jatkossakin. Ja hauskanpito ilman viinaahan on teeskentelyä...

 

[Osmo Rapeli]

Höpö höpö. Esimerkiksin viinin terveyttä edistävistä vaikutuksista on julkaistu ihan vakavasti otettavaa tieteellistä tutkimusdataakin, ja kyllä ainakin itse laskisin eduksi myös tuon alkoholin nauttimisen rentouttavan vaikutuksen, josta oukka viestissään sanailee.
----
Alkoholin demonisointi on hölmöä. Se on järkevästi ja kohtuudella käytettynä moneen tarkoitukseen varsin mainio ja vieläpä melko haitaton aine.

En tiedä missä kohtaa olen demonisoinut alkoholia, kyllähän rentoutuminen ja sosiaalisuus kulkevat nimenomaan käsi kädessä. Kohtuukäytön mennessä yli sosiaalisuus sitten laskee ja rentoutuminen menee totaalin puolelle.